2023

01.01.

Uusi lennätys vuosi avattiin reippaasti ja ennen kaikkea lennokkaasti heti uuden vuoden päivänä. Syksyllä hankittu Yak-55M on ollut tässä mielenkiinnon kohteena loppuvuodesta asti. Sää on ollut noin viikon verran varsin lauhaa ja sateista, minkä seurauksena komeat ja runsaat hanget ovat enää vain muisto.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin kohti Talosaarta, missä oli jälleen Talosaaren pop-up järvi. Tien reunasta oli enää lunta kymmenen metrin levyisellä kaistaleella. Siinäkin vain siksi, että maa nousee metsän reunaa kohden. Kokeilin auratun parkkipaikan vierestä kumisaappaalla, niin vettä oli ojan vieressä n. 20 cm. Vaikka yöllä oli ollut hieman pakkasta, jota oli vielä nyt aamullakin, niin tässä ajassa pop-up järvi ei ole päässyt jäätymään.

Koska tänne asti ollaan tultu, niin aika harvoin jätän kuitenkin lennättämättä. Akku sujahti Yakin sisuksiin, varmistuspanta tiukalle ja kabiini paikoille. Otin koneen ilmaan kovalta hangelta, mistä se nousikin nopeasti ylös. Lennon aikana sain trimmata siivekkeitä oikealla kaiken sen, mikä radioista lähti. Lennon aikana toinen suksi sojotti hieman ylöspäin, mikä helposti vaikuttaa paljonkin koneen käyttäytymisen ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laskussa saikin olla sitten tarkkana, ettei kone päädy ja jää jumiin tulvajärveen. Sain koneen ongelmitta laskuun juuri sinne, minne tähtäsinkin. Ainoa pikku juttu oli siinä, ettei pakkasen kovettamalla hangella ollut minkäänlaista kitkaa kevyelle suksikoneelle. Onneksi kone pysähtyi kuitenkin vielä hangen puolelle. Jälleen kerran oli viisasta lopettaa lennätykset tähän ja pakata kamat autoon ja suunnata kotiin.


02.01.

Upea Espoon RC-kenttä oli saanut tammikuun alusta sallivan UAS-alueen statuksen, niin tottahan toki piti heti käydä testaamassa, että onko ilmatila jotenkin erilaista, kuin ennen. Hämmästykseni oli suuri, kun parkkipaikalla nökötti parissa ihan ihka oikea helikopteri.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hyvin toimi, niin uusi salliva UAS-alue että lennokki. Kentän pinta oli lähestulkoon paljaana lumesta, joten siitä pystyi operoimaan hienosti niin suksilla kuin renkailla. Suksi luisti erinomaisesti kuuran peittämällä nurmelle. Tässä vaiheessa vuotta valoisaa aikaa on sen verran niukasti työpäivän jälkeen, etten pystynyt lentämään kuin kaksi akkua lentoaikojen ollessa 4’45” ja 5’15”. Oli kyllä kiva lennättää kentältä, jossa fasiliteetit ovat aina viimeisen päälle kunnossa, eikä kenttä lainehdi tulvavedestä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.01.

Autossa oli edelleenkin siellä jo viikon olleet lennokit; Ykkös-Junnu -old timer sekä Yak 55M -sähkökone. Vaikka aamulla lämpömittari näyttikin -9C lukemia, niin ilma näytti muuten olevan niin huippuhieno, eikä pihan risut heiluneet lainkaan, niin oli ihan pakko lähteä jälleen lennättämään Talosaarentien lennokkikentälle. Talosaari pop-up -järvi näyttää kadonneen, tai ainakin peittyneen lumen alle. Matkalla auton lämpömittari näytti -10.5 C.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pintajää hieman rutisi viedessäni lennätyskamoja varikolle. Eihän tuossa jään pettäessä tapahtuisi muuta kuin vaatteet kastuisi polvia myöten. Kentällä oli kaunis lumipeite, missä joku “latukone” olikin jo käynyt kurvailemassa. Pian siellä olisi muutamat ladut lisää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt olikin kiva lennättää Yakkia, kun oli ihan pläkätyyni keli. Kone lähtee ilmaan aika pienen nousukiidonjälkeen myös suksilla varustettuna. Halpissuksien jousikuormitteinen mekanismi, jos sitä edes sellaiseksi uskaltaa kutsua, hieman hirvittää. Pelkona perseessä on tilanne, että toinen suksi menisi pystysuoraan linkkuun, siinä ei taitaisi siivekkeiden kompensaation enää riittää. Kone suoriutuu suksien kera niin silmukoista kuin vaakakierteistäkin ihan luotettavasti. Ensimmäisellä lennolla (3s2200mA-Zippy / 5’25”) kabiini irtosi jälleen kerran. Onneksi se jäi tasaiselle pellolle, mistä se oli helppo hakea. Toinen lento lennettiin myös 3s2200mA-Zippy pakalla. Nyt kabiini oli teipattu kiinni niin edestä kuin takaa, eikä se irronnut tällä lennolla, joka kesti 5’32”.

Pienen ulkoilun jälkeen palasin kentälle ja nyt lensin Yakin Turnigyn sinisillä peruskennoilla 3s3000mAh. Kone pysyi nippa nappa ilmassa, eikä voida puhua lentämisestä. Akut olivat olleet ladattuina noin viikon ja ne taisivat olla aika kylmät jo siinä vaiheessa kun lensin pari lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vesa tuli aika pian kentälle. Siinä sitten katselin aikani Vesan lennätyksiä. Kolmen tunnin ulkona olo alkoi hissukseen tuntua kylmän jo väkisinkin hiipiessä kroppaan. Olipa kuitenkin mitä upein harraste- ja ulkoilupäivä takana päin.


21.01.

Pitkän ja surkean sadekauden jälkeen viikonlopuksi oli tullut todella täyden kympin lennätys- ja ulkoilukelit. Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli vähän reilu -5 C ja ilmakin oli tyyntynyt täysin. Joten mikäpä tässä oli lähtiessä harrastamaan jo aamuvarhain. Mukaan oli pakattu Yak 55M ja Hobby Kingin Tundra sekä makkarapaketti perinteisten termospullokahvien lisäksi.

Paikan päällä Talosaaressa parkkipaikka oli vastikään aurattu, mistä kiitos ystävälliselle traktorimiehelle. Parkkiin mahtuu ainakin kaksi autoa, ellei peräti kolme. Loppuosa parkkipaikasta oli jäätyneen lumikannen peittämää, mikä kantoi meikäläisen hyvin. Kentällä varikko pöytien molemmin puolin, osin myös parkkipaikalla oli ohutta kirkasta teräsjäätä, mikä petti jalan alla. Onneksi vettä oli näissä paikoissa vain kymmenen senttiä, mistä ei ollut mitään sen suurempaa haittaa. Kauempana kentällä oli kantavampi lumen ja jään sekainen kansi. Pystytin varikon varikkopöytien jälkeen, missä oli paljastunut osin jo nurmikko. Aurinko tekee samalla nousuaan, minä asettauduin harrastamaan. Kyllä oli upeat näkymät.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Upeaa keli lähdettiin testaamaan tietysti Yak-55M -koneella, koska se on ollut viime aikojen suurimman kiinnostuksen kohteena. Lennot aloitettiin perinteisesti keltaisilla Zippy 3s2200 mAh -akuilla. Ensi tuntuma oli heti alkuunsa, että kone kampeaa kohtalaisesti vasemmalle, vaikka trimmi on ihan tapissa oikealle. Ei siinä mitään koneella sai kuitenkin hyvin lennettyä Zipyt tyhjiksi lentoaikojen ollessa 5’34” ja 5’22”.

Ennen seuraavaan lentoa säädin lähettimestä siivekkeiden sub-trimmiä 25% oikealle. Lentoon lähdettiin Tatun 3s1800mAh-akulla. Nyt kone oli jo siedettävän hyvin trimmeissä siivekkeiden osalta. Viisi minuuttia tuntuu olevan hieman yläkanttiin Tatun kennoille, mutta lensin nyt kuitenkin 5’05” mittaisen lennon. Aamun neljännelle lennolle lähdettiin taas Tatun akulla. Jonkin ilmassa tekemäni kiepautuksen jälkeen koneen käytös muuttui ihan hetkessä; siivekettä sai kompensoida ihan tosissaan tai muuten kone oli heti kyljellään. Koneen sai otettua hyvin alas. Jostain syystä toisen siivekkeen keskitys haritti n. 10 mm ylöspäin, joten ei ollut ihmekään, että oli kampeamassa itseään kyljelleen. Tällä lennolle tuli hieman vähemmän tiimaa; 3’40”.

Ennen seuraavaa lentoa keskitin siivekkeen ruuvilinkistä ja kiersin keskityksen jälkeen ruuvin hampaat irvessä niin kireälle, kun sen vaan menee. Jätin radioon vielä sub-trimmin asetuksen sellaisenaan käyttöön. Muutin myös lentoajastinta 4’30”. Nyt kone toimi ilmassa upeasti siivekkeiden suhteen, eikä se kammennut yhtään mihinkään. Tälle lennolle tuli pituutta 4’39”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Yak-55M:n viimeisellä lennolle laitoin koneeseen Hobby Kingin 4s1600 mAh Graphite -akun. No, nyt kone liikahti ihan eri malliin, 3s-akuilla kone oli sport, mutta 4s:llä hottis. Tämä vauhdin hurma oli lyhyttä, sillä aika pian moottori sammui ilmassa jostain kumman syystä, eikä se enää lähtenyt pyörimään kaasutikusta, mutta sen ohjattavauus säilyi. Otin koneen alas 1’44” mittaisen lennon päätteeksi. Kun otin koneen kabiinin pois, niin selkeästi oli aistittavissa, että jotain komponentista oli tullut toimintasavu ulos.

Jäähdyttelin upean harrastepäivän päätteeksi vielä Tundralla yhden Tatu-akun verran. Tässä koneessa virran kulutus on näemmä sen verran maltillisempaa, että sain nautiskella 7’59” verran. Päivän päätteeksi laitettiin joukkorahoitusgrilli tulille ja Wilhelmit tirisemään. Voi että, miten hyvältä grillattu makkara maistuu talvella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.01.

Eilisen upean kelin kanssa ei ollut tänä aamuna enää muuta yhteistä, kuin täyspläkä ja sehän riitti minulle. Suuntasin aamuvarhain jokapaikanhöylän eli Tundran kanssa Talosaarentien lennokkikentällä. Hämmästys olikin suuri, kun paikalla oli joku jopa ennen minua. Kerhon puheenjohtaja oli lennättämässä näppärän ja ketterän oloista epp-konetta. Nyt kun oli ollut jo peräti pari vuorokautta pakkasta, niin eilinen pettävä teräsjää kantoi mainiosti meikäläisen kokoisen sekatyömiehen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Tundralla aamun aikana kolme lento, olisin ehkä lentänyt enemmänkin, mutta aika matalalla leijuva sumu rajoitti todella ankaralla kädellä lentokorkeutta. Vaaleapohjainen Tundra hukkui hyvin helpolla sumuun ja usvaan, jos koneella lensin vähänkin korkeammalla. Lopuksi akut ja lentoajat: 2 x 3s2200mAh (9’21” ja 8’56”) keltainen Zippy + 3s1800mAh Tatu (6’04”).

Talviset maisemat olivat todella kauniita, kun kaikki kasvillisuus aina lakastuneista ruohonkorsista isoihin puihin oli kauniin kuuran peitossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.01.

Tänä viikonloppuna oltiin jälleen Forssan suunnalla ja niinpä oli kova hinku päästä lennättämään. Pakkasin aamun hämärässä autooni Wara-Junnun verstaalta; Tundra tulikin kyydissä Helsingin suunnalta. Tähän aikaan aamusta olikin aika hämärää ajella kohti Forssan lentokenttää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tundra on lentänyt ennenkin Forssan lentokentällä, mutta nyt operoitiin ensimmäistä kertaa suksivarustuksen kanssa. Mikäpä oli ottaa kone ilmaan ihan neitseelliseltä lumelta. Harmikseni kentällä puhalteli jo heti aamusta aika navakka tuuli. Ensimmäisen lennon aikana näköolosuhteet olivat sen verran heikot aamuhämärästä johtuen, että eräällä myötätuuliosuudella vedin koneen ihan huomaamattomuuttani todella pitkälle joen suuntaan. Siinä oli hetkittäin sellainen tilanne päällä, että nähnyt, missä kone on. Onneksi sain sen lennettyä turvallisesti lähemmäksi. Seuraavien lentojen aikana pidin huolen, etten kurvaillut liian kaukana ja toisaalta aamu kääntyi hissukseen kohti päivää, mikä lisäsi luonnon valoa. Lensin koneella kaiken kaikkiaan kolme lentoa Tatun 3s1800 mAh -akuilla (lentoajat: 6’13”, 6’23” ja 7’00”).

Photo by Jari Vehmaa

Lennot jatkuivat vielä iltapäivällä Matkun suunnalla. Wara-Junnu pääsi auton takakontista aika nopealla aikataululla pörisemään Matkun taivaalle. Lensin koneella mukavan 25’26” mittaisen lennon. Tämän lennon päätteeksi päivän pöristelykiintiö tuntui olevan täynnä. Purin ja puhdistin koneen sekä kiikutin sen verstaalle odottamaan taas seuraavaa kertaa.


05.2.

Tämän talven positiivinen ylläri-pylläri eli Yak-55 on vaatinut pientä huoltoa aina moottorin vaihdosta lähtien. Niinpä olikin sopiva hetki ottaa tulille pikkuinen eSportti, joka lensi paljon viime vuonna. Ajellessani kohti Talosaarentien lennokkikenttää, auton ulkolämpötilamittari näytti -13.5 C rapsakkaa lukemaa. Pakkasta kompensoi hieman se, että kentällä oli ihan pläkä tyyni keli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikku-Sportti oli nopsaan lentokunnossa, mutta silti siinä ajassa näpit olivat ihan umpijäässä, eikä lähetinhupun kodinomainen lämpö juurikaan helpottanut tilannetta. Lensin koneella siihen asti, kun viiteen minuuttiin säädetty ajastin alkoin ilmoitella itsestään ja niinpä otin koneen laskuun. Oli aivan selvää, etten lennä tämän enempää tässä pakkasessa.


11.02.

Aamusella ajellessa Vorssan kohden Turun moottoritiellä oli aika kova ja sankka lumisade. Se sitten ihan yllättäen, kun päästiin Palojärven liittymästä Porintielle. Keli parani, mitä lähemmäksi Vorssaa saavuttiin ja perillä olikin aivan postikorttimaisema; kirkas, pilvetön ja lähes tyyni. Onneksi olin lataillut akut jo Helsingin päässä, niin ei tarvinnut muuta kuin laittaa nopeasti koneet lentokuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneena on jo monissa tonttauksissa takkiinsa saanut Wara-Junnu, jolla saatiin taas lisää käyttöaikaa, kun taannoin korjasin koneen pyrstön Helsingin werstaalle. Ensimmäiselle lennolla kertyi tiimaa 31’45”, josta moottorin käyntiaikaa oli 30’50”. Tuuli oli voimistunt koko ajan ensimmäisen lennon aikana, mutta oli kuitenkin vielä ihan siedettävä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä välissä olikin jo lounaan paikka, mutta on kiva kun lennätyskamat voi jättää pitkin pihaa levälleen ja jatkaa siitä, mihin jäin. Lounaan jälkeen huomasi selkeästi eron tuulen voimakkuudessa. Vaan eipä tuo mitään haitannut ja niinpä paiskasin Junnun taas ilmaan. Suureksi yllätyksekseni moottori sammahti aika nopeasti jo 17’28” jälkeen. Tankki oli yllättävästi tyhjä. Ilmeisesti kovassa tuulessa on sitten ajettu sen verran isommilla tehoilla, että mehut ovat loppuneet niinkin pian. Päivän viimeisellä lennolla päästiin vaihteeksi ihan normaaleihin lentoaikohin; 25’21” . Tässä vaiheessa päivää tiimaa oli plakkarissa jo reilu tunti ja tuulikin oli yltynyt aamun tyvenestä, niin oli ihan kiva lopetella huippuhieno lennätyspäivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.02.

Sunnuntaina vetelin lepopäivän ratoksi Wara-Junnulla yhden 31’49” kestäneen lennon aamupäivällä. Tänään ei enää ollut tietoakaan siitä upeasti päivästä, mistä sain nauttia suurella tyydytyksellä hyvän harrastuksen parissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.02.

Otin hetken mielijohteesta The Junnun mukaan, kun pakkasin harrastuskamoja autooni. Junnulla tuli kaveriksi Yak-55M, johon olin vaihtanut menneellä viikolla uuden vanhan ja aikoinaan Hobby Kunkusta hankitun Turnigy SK3548-970 -sähkömoottorin, joka ehti palvella hetken Su-26:n nokalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, eikun hanki, lapio ja Jari. Kentälle tullessani auto piti jättää kauemmaksi tielle pysäköintikieltojen ulkopuolelle ja ottaa naurettavan pieni kenttälapio, millä avasin hieman parkkipaikkaa, että sai perustettua pienehkön varikon parkkipaikalle, missä oli lunta 15-20 cm.

The Junnu ei ole lentänyt sitten, olisiko heinä/elokuun jälkeen. Kone oli vielä pyörävarustukseesa, enpä ole koskaan ajanut yhtäkään old timeria suksilla. Eikä se tapahdu nytkään. Saito FA-30S 4t-moottori pörähti nöyrästi käyntiin ja se puksutti hienosti pienillä tyhjäkäyntikierroksilla, kun virittelin radiohupun kaulaani.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone lähti heittolähdöstä tuttuun ja varmaan tyyliinsä. Tällä kertaa minulla ei ollut edes lämmitystä radiohupussa, mutta näin parin asteen pakkasillä läpinäkyvä ikkuna huurustui alta aikayksikön keräten sisäpuolelle oikein vesipisaroita. Lensin koneella välillä aika korkeallakin. Metsäsaarreekkeen suunnalla oli kävelemässä pari ihmistä koiriensa kanssa, mutta onneksi he eivät tulleen lähellekkään meidän lennokkikenttää. Polttoainetta riitti 27’23” mittaiseen lentoon, mikä on ihan jees lento.

Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin lennkkikentälle. Lähellä kenttää vastaan tuli jo tutuksi käynyt ystävällinen traktorimies, joka on hyvää hyvyyttään pitänyt meidän parkkipaikkaa auki jo useamman talven ajan. Kait hän oli nähnyt mun säälittävän yrityksen ja niinpä hän olikin aurannut konevoimin parkkipaikan niin hyvin, että sinne menisi jopa kuusi autoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ne jaksanut toista kertaa tetsata varikkopöytien luokse, vaan otin Yakin ilmaan suoraan hangelta heti parkkipaikan ulkopuolelta. Moottorirempan yhteydessä oli ottanut akkupannan pois, ja niinpä nyt piti tyytyä nättiin ja rauhalliseen vaakalentoon, ettei akku vaan sattuisi putoamaan vauhdissa ulos. Tämän lennätysreissun tarkoitus olikin ihan vaan ottaa tuntumaa koneeseen uuden moottorin kera. Ensimmäinen lento lennettiin 3s2200 mAh Zippyillä ja loput neljä lentoa lennettiin Tatun 3s1800 mAh. Lentoajat menivät seuraavasti; 4’45”, 4’38”, 4’47”, 4’39” ja 4’37”. Lentoajastin oli säädetty 4’30”, mikä on ehdoton maksimi Tatum akuilla. Olipa jälleen varsin hieno ja onnistunut harrastepäivä takana, vaikka sää olikin tasaisen harmaa ja pilvinen. Jäin hetkeksi katselemaan, kun Vesa tuli lennättämään.


25.02.

The Junnu oli saanut vihdoinkin perinteiset puusukset alleen menneellä viikolla, joten nyt oli aika kokeilla, miten old timer toimii suksilla. Ajelin siis The Junnun ja Yak-55M:n kera kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Junnu lähti hienosti lentoon suksilla. Onnistuin vahingossa nollaamaan lentoajastimen jossain yhdeksän minuutin tienoilla, tai se on ainakin viimeinen havainto lentoajasta. Ajastimen nollauksen jälkeen lensin vielä 14’42” ajan. Tarkoituksena oli ottaa oikein hieno moottorilasku, mutta Saito sammui pienillä kierroksilla. Lennon aikana toinen suksi oli alkanut haroittamaan ja se mietitytti, että tuottaako se ongelmia laskussa. Ei tuottanut, ja niinpä The Junnu laskeutui kauniista hangelle. 23’43”

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento samanlaisessa kelissä, mitä ensimmäinen. Tästä lennosta kehkeytyi kunnon pisaralla pisimmälle rupeama, sillä lennon pituudeksi tuli mahtavat 55’41”. Lennon aikana vasen suksi oli pariin otteeseen hieman poissa ruodusta, mutta läpilaskuilla saatiin susi taas ojennukseen. Minulla ei ollut The Junnu lentojen aikana lainkaan lämmitystä radiohupussa ja tähän lähes tunnin mittaiseksi venyneen lennon päätteeksi näpit olivat ihan jäässä. Oli pakko mennä autoon istuskelemaan ja laittaa moottori käyntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun lennättäjä ja LiPot oli saatu taas toimintakuntoon, niin oli Yak 55M:n vuoro päästä ilmaan. Ensimmäisellä 3s2200 mAhn Zipyllä lennettiin 5’28” lentoa. Kone pelasi hienosti ja sitä oli mukava pyöritellä ilmassa kun akku ja kabiini pysyivät paikoillaan. Toisella Zipyllä lennettiin 4’55”, mikä sekin on mainio aika.

Päivä päätteeksi lennettiin Tatun 3s1800 mAh akut tyhjiksi lentoaikojen ollessa seuraavat: 4’50” 4’51” 4’40” 4’35”. Viimeinen lasku päätyi talventörröttäjiin. Tässä pikku rytäkässä ainoa vahinko oli toisen muovisuksen katkeaminen. Sukset olivat olleet jo pidemmän ajan murteella, mikä oli saanut alkunsa siitä kun konetta lennettiin puhtaalta jäältä, mikä ei yhtään pehmennä laskuja lumeen verrattuna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka päivä oli tasaisen harmaa, eikä aurinko lupauksistaan huolimatta päässyt paistamaan, niin olipa silti erittäin hieno harrastepäivä. Aamulla kentälle ajaessa pakkasta oli kovimmillaan vain -5.5 C, mikä on aika hyvä lämpötila lennättää.


05.03.

Olen Talosaaren lennokkikentällä poikkeuksellisesti hieman myöhempään, mitä normaalisti. Kerhomme pj oli ehtinyt käydä lennättämässä ennen minua. Aloitin lentohommat Yak-55M-koneella, josta oli nyt talvikaudella tullut varsinainen luottokone. Suksivarustus takaa lennätyksen lähes mistä tahansa. Kentällä puhalteli aika reipas tuuli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisellä lennolla lennettiin 5’13” mittainen keikka 3s2200 Zippy-akulla. Toinen lento lennettiin samalla akkutyypillä, mitä ensimmäinenkin lentoajan ollessa 4’43”. Tuuli oli aika navakkaa edelleenkin, mutta eipä sitä ilmassa juurikaan huomannut. Lennot jatkuivat hieman pienemmillä Tatun 3s1800 ah-kennoilla; 4’47”(#4), 5’07”(#3) lento venyi turhan pitkäksi ja akku pääsi liian tyhjäksi, mutta näin aina välillä käy, 4’55”(#2) ja 4’48” (#1). Sain Vesasta seuraa Yakin lentojen aikana ja muitakin valkkalaisia alkoi saapua kentälle päivän edetessä. Parkkipaikalla olikin sitten jo ihan täyttä; kuusi autoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pitää kyllä olla jälleen kiitollinen Talosaarentietä auraavalle ystävälliselle traktorimiehelle, joka pyyteettömästi pitää huolta myös meidän parkkipaikastamme ja näin ollen mahdollistaa täysipainoisen harrastamisen myös sydäntalvella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska karkelot näyttivät paranevan päivän edetessä, päätin sittenkin laittaa The Junnun lentokuntoon. Lentää köröttelin koneella 36’55” mittaisen lennon. Välillä lumisade sankkeni, mutta eipä nämä mitään haittaa. Lopuksi tulin laskuun vasta moottorin sammuttua ilmassa. Päivästä tuli ihan itsekseen mitä hienoin Valkkan Talvirieha. Vilu ja nälkä alkoivat hissukseen hiipiä, mutta onneksi sain kavereilta pari makkaraa, niin se auttoi pahimpaan hätään.


06.03.

Yak-55M jäi taktisesti autoon viikonlopun lennätyksen jäljiltä. Suunnistin töiden jälkeen pitkästä aikaa Ämmässuolle kohti upeaa Espoon RC-kenttää. Jäljistä, tai oikeammin niiden totaalisesta puuttumisesta päätellen olin ensimmäinen kävijä viikonlopun lumikuurojen jälkeen. Tie oli joskus aurattu, mutta uutta lunta oli sen verran vähän, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Perille pääsi siis hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mukana oli kaksi kappaletta Zippy 3s2200mAh- ja neljä Tatun 3s1800 mAh-akkupakkaa. Lennätys oli hieman sellaista takkuamista. Tuuli kävi epäedullisesta suunnasta, minkä vuoksi nousut oli otettava myötätuuleen. Kone ei oikein saanut nostetta siipensä alle, vaan se jäi useasti kyntämään pehmeään hankeen, eikä ottanut noustakseen. Lentää räpelsin kaiken kaikkiaan viisi lentoa, joten yksi Tatun akku jäi ajamatta. No, tulipahan käytyä talvisella “after work”-lennätykselle.


11.03. Forssa Rocket Meet #4

Viime vuoden osalta rakettien lennätykset Forssan lentokentällä jäivät välistä. Olin rakentanut valmiiksi loput kolme rakettia Kliman SixPack-pakkauksesta. Edellisellä kerralla toukokuussa 2021 kaksi rakettia tästä samaisesta pakkauksesta koottuna pääsivät hukkumaan jonnekin, en tiedä minne menivät. Nyt meikäläisellä oli siis viisi lentovalmista rakettia ja sytytyslankoja oli valmisteltu tuplamäärä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Treffit Pekan kanssa oli sovittu Forssan kentällä noin puolilta päivin. Sää oli tasaisen harmaa ja tasainen tuuli kävi Loimalammin suunnalta, välillä suoraan kentän suuntaisesti. Pääsin nyt kokeilemaan säädettävää laukaisujalustaa, jonka rakensin joskus elokuussa 2022. Sain asetettua noususuunnan ja -kulman heti alussa aika hyvin kohdalleen. Raketit lähtivät todella korkealle, eikä hakumatka ollut kohtuuttoman pitkä.

Itse ammuin kymmenen laukausta ja Pekka tusinan verran. Molemmilla on edelleenkin silmät päässä ja kaikki sormet tallella, joten voidaan todeta harrastetapahtuma onnistuneeksi. Ei saatu edes yhtään rakettia hukkumaan, vaikka kaikkemme yritimme. Yksi päätyi tuulen mukana puuhun, mutta sekin saatiin sieltä ehjänä alas.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tuulen voimistumisen huomasi siinä, että hakumatka piteni hiljalleen. Yksi lasku päätyi melkein viereisen peltosaran takana menevälle peltotielle, parhaimmat laskut olivat ihan lähtölinjalla kiitoradan jommalla kummalla puolella. Rakettien haku piti kropan mukavan lämpöisenä; ei ollut kuuma eikä kylmä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Viimeiseen laukaukseen käänsin lähtötelinettä enemmän tuulta vasten, niin eipä tarvinnut enää hakea rakettia kovinkaan kaukaa. Ulkosalla vierähti lähes nelisen tuntia. Mitään suurempia kalustovaurioita ei päässyt tapahtumaan. Vanhimmasta raketista katkesi nokkakartion ja rungon välinen yhdysnaru, pari murtunutta evää piti liimata pikaliimalla sekä yksi striimeri oli kadonnut taivaan tuuliin.


25.03.

Tulin lennättäneeksi maalla ehkäpä tämän talven viimeisillä lumilla Wara-Junnulla 25’28” mittaisen lennon. Tuulta oli tänään sen verran, etten enää lennättänyt toista lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.03.

Tänään pidettiin Vantaan Lennokkiharrastajien sääntömääräinen kevätkokous todella hienossa ja herraskaisessa miljöössä eli Katrinebergin kartanolla Seutulan kylässä. Näin hienossa ympäristössä ei voi tehdä muuta kuin kerrassaan hyviä päätöksiä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.04.

Olin ekaa kertaa Seutulan lennokkikentällä sitten viime vuoden loppukesän. Tänään oli sovittu sähkölennätykset Vesan kanssa. Olin ällikällä lyötynä, millainen talvi täällä vielä oli; hanget korkeat nietokset. Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Mukana oli tietysti Tundra suksivarustuksella sekä varakoneena The Junnu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäiselle lennolle Tundran kanssa lähdettiin 3s4000 mAh Zippy-pakalla. Jossain vaiheessa lentoa toinen suksi meni ilmassa lähestulkoon poikittain. Ihme ja kumma, poikkiteloin oleva suksi ei juurikaan vaikuttanut ihmeemmin koneen lento-ominaisuuksiin. Lennon mitaksi tuli 6’58” ja lasku oli varsin onnistunut, minkä päätteeksi rullasin, tai oikeammin hiihdin koneen takaisin varikolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen Tunrdan lento otettiin samanlaisella 3s4000 mAh Zippy-pakalla. Tälle lennolle tuli tiimaa 9´19” verran. Toinen suksi sattui menemään poikki laskussa, mikä tietysti harmittaa, koska varasuksia ei tietenkään ole mukana.

Seuraavalle lennolla lähdettiin poikkeuksellisesti heittolähdölle suksirikon vuoksi. Kovassa tuulessa sinisellä perus-Turnigy 3s3000 mAh-pakalla tiimaa pääsi kertymään 7’59”. Laskussa rikkoutuneen suksen jämät irtosivat. Vastaavalla akulle lennettiin seuraava lento, jolle kertyi tiimaa 7’33”. Tuuli yltyi päivän edessä, keli oli muutoin mitä kaunein.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivät loput lennot lennettiin keltaisilla 3s2200 mAh Zippy-pakoilla, millä tiimaa kertyi ihan kiitettävästi kapasiteettiin nähden: 6.57” sekä 7’57”.


06.04.

Keli ehtii muuttua näin keväällä viikossa tosi paljon. Viimeksi Seutulassa oli vielä kunnon kantavat hanget, nyt enää loskalumen rippeet. Koneena oli jälleen Tundra, jolla oli nyt jo fillarit alla. Tänään lennetti Tatun 3s1800 mAh -kennot. Lentoaikoja kertyi seuraavasti; 7’21”, 7’31”, 6’51 ja 10’55”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laskut olivat hieman töksähtäviä, kun jostain syystä renkaat ehtivät maakosketuksessa kerätä varsin massiivisen määrän sohjolunta ympärilleen, minkä seurauksen laskut päätyivät aina nokilleen. Sohjo painoi sen verran, että piti putsata pois aina ennen seuraavaa lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pääsiäinen alkoi olla jo ovella ja niinpä lennokkiharrastajien juhlapöytä notkui jos jonkinmoisesta herkusta, mitä nautittiin grillauksen lomassa. Kylläpä oli jälleen hieno harrastepäivä takana päin. Ei voi muuta kuin ajella hymyssä suin kotia kohden.


08.04.

Tänään toteutui Pekan kanssa suunniteltu Old Timer -päivä. itselläni oli mukana vain Matkun hangaarissa majaa pitävä Wara-Junnu, jonka kaulalla puksuttelee OS 26 FS -nelitahtimoottori. Pekalla oli mukanaan varsin iso Buccaneet -old timer sähkölle sekä jo retrosarjaa edustava Curare-stuntti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kohtalaisen kovassa kevättuulessa lennätin ensimmäisellä lennolla Wara-Junnua 23’04” mittaisen lennon, josta pari viimeistä minuuttia liideltiin alaspäin. Moottori oli jonkun verran rikkaalla, mikä vaikutti selkeästi käyntiaikaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen toista lentoa neula laitettiin perussäätöihin 1,5 kierroksen verran auki, mistä lähdettiin hakemaan sopivaa säätöä. Paremmin säädetty moottori näkyi heti käyntiajassa. Nyt päästiin jo lähelle kolmea varttia; 40’56”. Lento oli varsin nautinnollinen ajoittain jopa ihan tyynessä kelissä. Omien lentojeni ohessa Pekka lennätti Buccaneeria ja Curarea. Olipa hieno harrastuspäivä hyvässä seurassa.


09.04.

Wara-Junnu ja lennätystarvikkeet olivat iskussa eilisen jäljiltä ja niipä houkutus aamulentoon anoppilan pellolta oli niin suuri, etten jaksanut enää sitä vastustaa. Lensin Wara-Junnulla täysin tyynessä kelissä anoppilassa 74’ 14” mittaisen lennon, josta liitoa oli pari minuuttia. Tässä taisi tulla tämän vuoden pisin old timer -lento toistaiseksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.04.

Talosaarentien lennokkikenttä oli saanut jo alkuvuodesta Traficomin siunauksen tekemilleni kenttäsäännöille, jotka olivat olleet muoviin laminoituna jo tammikuusta lähtien. Säännöt oli kuitenkin yvä saada lennättävän kansan nähtäville ilmoitustaululle ennen kesäsesongin alkamista. Oli sopinut teesien naulaamiset kerhon puheenjohtajan kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennättelin myöhemmin The Junnua samaisessa paikassa. Sain pörrättyä konella ihan mukavat lentoajat; 32’12” ja 38’57”. Jossain vaiheessa Raimo ilmestyi kentälle ja niinpä sain lennätysseuraa. Tyypitin hänen itse suunnittelemaansa kakstasosähkölennokkia, mitä oli ihan kiva kieputtaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


19.04.

Suuntasin töiden jälkeen after-work -lennätyksille Seutulaan. Kyydissä oli The Junnu, jolla pöristelin pintoja hipoen puolen tunnin tietämille päivän molemmilla lennoilla; 30’10” ja 27’49”. Lennätyksen lomassa nautittiin luonnollisesti termospullokahvia kuksasta sekä omin pikkukätösin paistettua makkaraa. Kylläpä oli taas huippuhieno ja rentouttava lennätyssessio.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


23.04.

Köröttelin aamuvarhain Wara-Junnu kera Forssan pienlentokentälle. Lensin koneella poikkeuksellisti vain yhden lennon; 67’57”, mutta ehkä mä pärjään sillä, koska lentoaikaa oli ihan mukavasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.04.

Töihin lähtiessä autoon oli pakattu suoraan talviteloilta Hobby Kingin Epp Yak-55. Akkuina oli uudet, muutaman lennon lentäneet Nano ja Graphite 4s1400 mAh-akut. Epp-Yak oli viimeksi lentänyt joskus viime kesänä, kait… Lensin Vesaa odotellessa parit Nanot tyhjiksi. Ilmassa Yak lensi tosi hyvin ja oli lähestulkoon trimmeissä, mitä nyt hieman sai säätää siivekettä. Onneksi myös pilotti oli koko ajan kartalla tämän koneen kanssa ja leijutuksen kaltainen lentoliike lähti ihan mukavasti jo selkäytimestä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tätä konetta lennätettäessä tuli taas mieleeni, miten hieno kone tämä onkaan. Tässä on kasvunvaraa enemmän mitä lentäjässä itsessään. Vesa koelensi hienon Texan sähkö-arffin, missä olis mm. laipat ja sisäänvedettävät laskutelineet. Kone lensi upeasti osaavan pilotin käsissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennettyäni kaikki viisi Nanoa tyhjiksi oli vuorossa vastaavan kokoisten Graphite-akkujen vuoro. Vaikka akuissa on sama mAh-lukema Nanojen kanssa, niin Graphitet ovat selkeästi pidempiä akkuja, jopa hieman pidempiä, mitä siniset 4s1600 mAh perus-Turnigyt. Pienellä virityksellä Graphitet sai lähes poikittain akkutilaan, missä ne kuitenkin pysyivät napakasti kiinni kaiken maailman vemputuksissa ja keikutuksissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennätysrituaaleihin kuului luonnollisesti myös makkaran grillaus, ettei vaan nälkä pääse yllättämään kesken kaiken. Yhdeksällä akulla ja neljän minuutin nimellisellä lentoajalla tiimaa kertyi vähintäänkin 36 minuuttia ihan Elon laskuopilla, mutta varmaan todellinen tiima hipoi jo 40 minuuttia. Olipa hieno, lämmin ja lähes tyyni arki-ilta harrastaa ja rentoutua.

Photo by Jari Vehmaa


29.04.

Vantaan Lennokkiharrastajat r.y:n Seutulan lennokkikenttä oli eilen saanut Traficomin hyväksynnän kenttäsäännöilleen, missä saimme myös uuden 50 m AGL lennätyskorkeuden. Mikäpä oli nyt ajellessa kohti Seutulan maalaiskylää, kun radiosta tuli vielä John Denverin Take Me Home, Country Roads ja kyydissä oli The Junnu ja auton etupenkillä uuden karheat kenttäsäännöt muoviin laminoituna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vesa saapui aika pian paikalle ja niinpä aloitimme ilmoitustaulun remontin. Aika pian alaparru oli irti ja puolimätä filmivaneri myös. Tarkistusmittauksien jälkeen Vesa lähtikin jo hakemaan uutta filmivanerin palaa. Häntä odotellessa ajoin The Junnulla mitä todennäköisemmin ensimmäisen lennon sallivalta UAS-alueelta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu lensi yhtä hyvin, huolimatta lennokkikentän uudesta statuksesta. Harmittavasti ilma oli varsin kolea ja tuulinen näin hienon juhlapäivän aikaan. Pöristelin Junnulla 22’02”. Hetken päästä yhdistyksen puheenjohtaja saapuikin ihan uuden vanerin kera. Näin innokkaiden ja aikaan saavien äijien ryhtyessä hommiin, ilmoitustaulu oli alta aikayksikön valmiina sekä uudet teesit siihen hakattuna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kun ns. velvollisuudet oli saatu valmiiksi ja koko sääntöhimmeli maaliin viimeistä naulan lyöntiä myöden, niin mikäpä olikaan lennätellä yhdessä. Päivän edetessä pahin aamukoleus (+3,5 C) oli väistynyt ja hetkittäin oli jopa tyyntä. Vesa lennätteli aiemmin viikolla koelennettyä Texan-skalekonetta ja minä vetäisin Junnulla toisen lennon, jolle tuli mittaa 27’36”.


30.04.

Tulin ulkoilun lomassa piipahtaneeksi Talosaarentien lennokkikentällä, missä Mikko oli jo erittäin ansiokkaasti käynnistänyt kevään ensimmäisen ruohonleikkuun. Ilmassa oli niin kesän tuoksu, mikä tulee vasta leikatusta nurmesta. Valitettavasti kentällä oli tehty myös ilkivaltaa. Yksi pöytä oli töhritty lähes täyteen tägejä, mikä ei nyt oikeastaan haittaa mitään, on vaan visuaalinen vitutuksen aihe.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sen sijaan paskaringin sudittelu parkkipaikalla kyllä harmitti oikein olan takaa. Rinkiä oli vedetty siihen malliin, että nurmikon turpeet olivat lentäneen ties minne. Sitten nämä kusipäät eivät edes jää autojensa kanssa jumiin määrälle parkkipaikalle, mikä olisi oikeus ja kohtuus.


05.05.

Piipahdin työviikon päätteeksi Seutulan kesäparatiisissa, joka oli juuri tänään kaikkea muuta kuin kesäinen. Paikan päällä oli siis aika viileää, suorastaan helvetin kylmää. Junnua piti lentää ohuet nahkahanskat kädessä. Oli niin kylmää ettei tarjennut edes lentää edes tankkia tyhjäksi, aika tylyä vain mitä? Ensimmäisellä lennolla tuli mittaa vaivaiset 17’02”. Tämän jälkeen oli jo pakko pistää grilli tulille, että pääsi lämmittelemään käsiään. Toinen ja tämän iltapäivän viimeinen lento oli jo ihan kohtalaisen mittainen; 25’29”. Pistin lentojen päätteeksi äkkiä kamat autoon ja ajelin kohti kodin lämpöä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.05.

Lensin maalla Wara-Junnulla täydellisessä old-timer -kelissä 21’41” mittaisen lennon. Ilmassa oli jo keväisiä termiikkejä, sillä välillä oltiin ihan jäätävän korkealla. Siellä sai körötellä kaasutikku täysin kiinni ja se riitti koneen tehojen säätämiseen, että käytti ainoastaan trimmiä. Välillä sai oikein tehdä töitä, että kovista nostoista pääsi turvallisesti pois. Hieman lyhyeksi jääneen lennon syyksi paljastui polttoaineletkun irtoaminen kaasuttimen nipasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento lennettiin ensimmäisen lennon kaltaisissa olosuhteissa; välillä täysin tyynessä ja sitten taas termiikkipuuskaisessa kelissä. Tällä kertaa polttoainenippa pysyi kiinni ja moottori papatti 79’22”. Kokonaislentoajassa päästiin mahtavaan 81’32” lukemaan, mikä lienee paras lentoaika Junnuilla kautta aikojen. Näiden kahden lennon aikana oli saanut jo sen verran old timer -nannaa, että lopettelin lennätyshommat tämän päivän osalta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illemmalla kaivoin Lazer 3D-koneen varaston kätköistä ja käyttelin Irvine 53-moottoria huomista lennätystä varten, että kaikki olisi sitten kentällä kunnossa. Lennättäjän kunnosta ei ikinä ole takeita.


07.05.

Olin edellisenä iltana laittanut Irvinen tulille ja hyvinpä kone vinkui. Kamat oli myös pakattu auton takakonttiin, niin mikäpä oli aamusta ajella kohti Forssan lentokenttää kunhan olin ensin saanut kuumat kahvit termospulloon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Lazer 3D härpättimellä nimelliset 10 minuutin lennot kauniina, mutta vielä hieman kuulaassa kevätaamussa. Ilmassa kone toimi ihan odotetusti elikäs vanhaan malliin. Kokonaislentoajassa päästiin lähemmäs kolmea varttia, sillä ajastimen piipatessa aloin vasta harkitsemaan laskeutumista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pieniä havaintoja tuli kuitenkin kirjattua puutelistaan. Kaasu ei avaudu täysin, tosin sillä ei juurikaan ole mitään käytännön merkitystä, koska konetta ei voi ajaa pitkään aivan täysillä. Koneen uusi kannus pyöräteline Mk 2. toimii ns aerodynaamisesti loistavasti, mutta alumiinikennolevy on aivan liian pehmeää materiaalia ja joka lasku jälkeen fillari on sivuvakaajassa kiinni. Kaupallinen kannuspyöräteline nosti kokeilujen perusteella koneen perää liian korkealla ja kone pysyi nousukiidon aikana asfaltissa kuin liimattu. Ehkä siihen ratkaisuun pitää jälleen palata, mutta korkeammalla olevaa perää pitää kompensoida vastaavasti korkeammilla päälaskutelineillä. Futaban yksi vipu pitää uusia myös.


10.05.

Kesä teki tuloaan kovaa vauhtia Seutulan kesäparatiisiin. Kentän monitoimi- ja puuhamies oli jo viime viikolla ottanut ensimmäiset savut ilmaan ruohonleikkureista ja ajanut samalta istumalta koko kentän loistavaan kuntoon. Olin varustaunut after work -lennätyksiin asianmukaisesti Wilhelm-paketilla ja kahden litran kivennäisvesipullolla, niistä riittää evästä pariin kattaukseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneena minulla oli Hobby Kunkun Epp-Yak, joka on nähnyt parhaat päivänsä jo vuosia sitten. Koneella lennettiin tänään vuonna ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten ja kone oli todella hyvässä iskussa. Kentän tuuli oli on/off-tyylinen. välillä oli aivan tyveniä hetkiä, mutta sitten jostain nousee nopeasti termiikkipuuskan tyylinen tuuli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentää kohelsin Yakilla viisi lentoa neljän minuutin nimellisellä lentoajalla. Ensimmäisenä akkusettinä oli HK:n 4s1300 mAh Nanot, mistä riittää kivasti potkua tähän koneeseen. Kuudennelle lennolla lähdettiin Graphite 4s1400 mAh-akulla. Turhan matalalla koheltaminen kostautui, sillä matalalla selkälennossa ollut kone ei sitten vetämällä taipunutkaan täysin, vaan haukkasi nurmikkoa sillä seurauksella että moottori irtosi ties kuinka monetta kertaa ja saoin irtosivat moottoripukin vahvikkeet. Tätä kirjoittaessa kone on jo liimattu läjään PU-liimalla, mikä on mitä mainioin näiden EPP-koneiden korjaamiseen. Vanerinen moottoripukki pitänee tehdä uudestaan, niin tulee siisti lopputulos, eikä siinä nokka juurikaan tuhise.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vesa koelensi Rafaela-sähköpuhku hävittäjän, joka lensi hienosti hyvän ja kokeneen pilotin käsillä. Tuuli tyyntyi lopullisesti iltakuuden paikkeilla ja auringon laskiessa paratiisi näytti jälleen parastaan. Epp Yak-55: 14 lentoa.


13.05.

Tänään Vantaan Lennokkiharrastajien aktiivit kokoontuivat mitä upeimman sään vallitessa rakkaaseen kesäparatiisiin kenttätalkoiden merkeissä. Kaikki duunit saatiin osaavalla porukalla hyvissä ajoin valmiiksi, jonka jälkeen talkoopäällikkö, siis meikäläinen, viritteli leiritulet grilliin ja laitettiin makkaraa ja kanan sisäfilettä paistumaan talkoojengille virvoitusjuomien kera.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Grillauksen lomassa ja sen jälkeen olisi lennätyksen vuoro. Oli kiva nähdä pitkästä aikaan enemmän kuin kaksi harrastajaa kentällä. Kesä on nyt tässä ja täällä. Oli niin lämmintä, että tarkenin jo lennättää paljain jaloin. Eipä olisi voinut olla täydellisempää päivää talkoille ja lennnätykselle. Koelensin Epp Yakin ties kuinka monetta kertaa. Viimeksi kone haukkasi hieman rakasta isänmaata sanan varsinaisessa merkityksessä. Uusi moottoripukki oli pienellä liimaukselle paikoillaan ja tänään oli lähinnä tarkoitus testata koneen lentokelpoisuus, joka oli hyvin tallella ja kone oli yllättävän hyvin trimmeissä. Niinpä tulin ajaneeksi kaikki viisi 4s1300 mAh Nano-akkua tyhjiksi. Epp Yak-55: 19 lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.05.

Näin äitienpäivänä keittiöhenkilökunta pääsi hetkeksi harrastamaan aamupala- ja päivälliskattauksen lomassa. Olin ladannut piripintaan eilisen 5x 4s1300 mAh Nano setin ja lisäksi mukana oli siniset 4s1600 mAh perus-Turnigyt, jotka lienevät vuodelta 2013.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Suuntasin kohti Talosaaren kenttää. Naapuriviljelijä oli tekemässä kevätkylvöjään aika massiivisella traktorikalustollaan. Pysyttelin lennokkini kanssa ihan muussa lentosektorissa. Kentällä oli ihana kesäisen lämmin sää, joka oli kaikin puolin eilisen kaltainen. Välillä konetta sai lennättää pienessä kesätuulessa ja hetken päästä ihan pläkässä. Turnigyt 4s1600 mAh -akut olivat todella hyvässä kunnossa ja niillä pörrätään ainakin tämän kesä täysillä. Epp Yak-55: 27 lentoa.


19.05.

Olimme tulleet maalle jo puolen päivän aikoihin. Kun pakolliset piha- ja puutarhatyöt oli saatu tehtyä, niin päätin palkita itseni iltalennätyksellä. Kello 19 jälkeen illalla taivas oli vielä kauniin ja pilvettömän sininen ja mikä parasta; keli oli täysin pläkä. Lentää puksuttelin Wara-Junnulla ihan kivan mittaisen lentoajan: 35’01”. Olihan tässä jo ihan kivasti maistiaisia huomista kentälle menoa varten. Toisekseen en viitsinyt kuluttaa akkua sen enempää, koska olin ladannut kaikki akut Helsingissä, eikä minulla näin ollen ollut lataussalkkua mukana. Putsasin koneen ja laitoin kamat autoon odottamaan huomista. Kentälle oli kuulemma tulossa enemmänkin porukkaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.05.

Saapuessani kentälle, sillä olikin jo kaikki muut paikalla; Pekka, Antti, Olli ja Joonas. Tänään olisi tiedossa Vintagea Vorssan taivaan täydeltä. Antilla oli mukanaan Quarker, missä oli 30-kokoluokan OS 4-tahtimoottori. Siitä on ainakin 10, ellei jo lähemmäs 15 vuotta kun näin koneen viimeksi ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukana juuri hankittu Long Cabin, sekä nopeampaa kalustoa; Benji sekä Curare. Joonaksella oli Blixer, Ollilla jonkun valmistajan Super Zoom. Meikäläisellä oli tietysti eilen testattu ja hyväksi todettu Wara-Junnu. Vaikka päivä oli täysin pilvetön ja aurinkoinen, niin tuuli piisasi ihan riittämiin asti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aloitin omat lennätykset varsin vaatimattoman mittaisella 9’36” kestäneellä lennolla, koska kerhon Piper oli tulossa laskuun, niin katsoin parhaaksi maadoittaa oman koneen ennen sitä. Seuraava lento jäin vielä lyhyemmäksi, sillä moottori sammuin ilmassa jo kuuden minuutin lennon jälkeen. Tällä kertaa kaikki letkut olivat edelleenkin kiinni - no, joskus näinkin. Omalta osalta päivän viimeiseksi lennoksi jäin 20’25” mittainen lentoa, jota varjosti moottorin hieman aaltoileva käynti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Moottorin käyntiongelmat jäivät hieman kaivelemaan ja niinpä lensin vielä iltasella Matkussa yhden moottorin säätölennon. Neulan olla auki 2 kierrosta, käynti on niin rikkaalla, ettei kone jaksa kerätä korkeutta. Sen sijaan 1,5 kierrosta tuntuu olevan optimaalinen säätö. Käynti ei vieläkään ollut aivan täydellistä, mutta lensin näillä säädöillä 21’08” mittaisen lennon. Pitää nyt tarkkailla, miten moottori pelittää jatkossa

Photo by Jari Vehmaa


21.05.

Tänään oli vuorossa Matkussa majaa pitävän kelta/oranssien Junnun herättely talviuniltaan. Kone on lentänyt kyllä viime vuonna ainakin keväthangilla, mutta en muista sen tarkempaa, koska se olisi viimeksi ollut ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen nokalla oleva OS 30 FS lähti todella helpolla käyntiin, eikä pitkä seisokki millään lailla näkynyt moottorin käynnissä. Tänään oli taas sellainen keli, että nostoja riitti ja välillä killuttiin todella korkealla. Koneen lentoajaksi tuli 46’12”, josta viimeiset neljä minuuttia nautittiin kantavasta kelistä. Enpä enää viitsinyt ottaa toista lentoa, koska old timer -herkkua saatiin ihan riittämiin jo päivän ensimmäisellä lennolla.


22.05.

Agendalla on jo pitkään ollut Great Planes:n Super Sporsterin eli tuttavallisemmin Super Sportin lentokauden avaus tämän vuoden osalta. Olin kevään aikana läpikäynyt koneen, joten se on odotellut vuoroaan jo tovin. Matkalla Talosaareen pilven helmasta tuli hieman vettä, niin että pyyhkijöitä piti jokusen kerran käyttää. Perillä odottelin vajaat viisi minuuttia, että vähäinen sade loppui. Ilma oli hyvin tyyni.

OS 40 LA -moottori lähti hyvin käyntiin viime vuoden jäljiltä. Koekäytön jälkeen rullasin koneen kentän päähän ja sitten annoin hanaa. Kone lähti kiihtymään, vaikka nurmikko oli jo aika pitkää. Ilmassa Sportti oli heti hanskassa, eikä mitään trimmaustarpeita ollut. Laskuun kone tuli turhan vauhdikkaasti ja niinpä sammutin moottorin varmuuden vuoksi. Vauhdista huolimatta vuoden ensimmäinen lasku oli hyvä. Lentoajaksi tuli 7’42”.

Säätilan oli hyvin kaksijakoinen; merellä kaunista ja pilvetöntä, mutta mantereen puolelle hyvin tumman puhuvaa, mikä enteili sadetta. Sportin toinen lento oli 7’47” mittainen. Tällä kertaa pudotin kierrokset ihan tyhjäkäynnille jo hyvissä ajoin ja nyt tultiin laskuun hiljaa ja arvokkaasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän viimeisellä lennolle kertyi mittaa 7’18” verran. Koneen nousun aikana joku peuran vasa oli iltapalalla jorpakon vieressä olevaa passitornia vastapäätä pellon puolella napsimassa tuoreita pajunlehtiä. Eipä se juurikaan häriintynyt mun pöristelyistä. Jossain vaiheessa pikkupeura lähti rauhallisesti jolkottelemaan kohti vastapäistä metsää. Se pysähtyi hetkeksi pällistelemään mun touhujani, kunnes jossain välissä se oli kadonnut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Super Sportti osoitti jälleen olevansa hyvässä iskussa. Samoin pilotin näppituntuma oli säilynyt talven yli, vaikka sillä aika tuli lennäteltyä ihan toisenlaista kalustoa.


24.05.

Tänään Super Sportti lensi todella hienossa kesäillassa upean 7’55” mittaisen lennon. Lasku oli aluksi kaikin puolin onnistunut, mutta jostain syystä kone päätyi nokilla. Tässä rytäkässä meni poikki APC 12” x 7” -potkuri, mikä nyt ajatellen tuntuu hieman ylikokoiselta OS 40 LA-moottoriin, mutta erittäin hyvin kokonaisuus on toiminut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Valitettavasti mukana ei juuri nyt sattunut olemaan prikulleen samanlaista potkuria. Ainoa vaihtoehto oli APC 3D lapa 12,25” x 3,45”, joten sellainen ruuvattiin Ossin nokalle. Jo heti nousussa huomasin, miten laiska tämä potkuri oli katkenneeseen verrattuna. Sportti lensi tällä potkurilla 7’30” mittaisen lennon. Moottori kiersi hyvin, mutta kierroksia ei saanut tehokkaasti muutettua lentonopeudeksi. Näin tällä kertaa. Illan aikana paikalle saapui todella paljon kerhon jäseniä lennättämään, eikä mikään ihme, sillä upean kelin ennustettiin päättyvän viimeistään loppuviikosta. Illan viimeinen, ei tosin hidas, mutta lento päättyi lähes samoihin kellon lukemiin mitä edellinen; 7’31”. Olipa todella hieno lennätysilta mukavassa kaveriporukassa. Ilmassa oli monenlaista lennokkia, niin kuin kuuluukin olla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.06.

Kesäkuun alku mennä hujahti pitkässä ja sitkeässä kesäflunssassa. Hissukseen olo alkoi kohentua ja samalla kasvoi kova hinku päästä taas lennättämään. Niinpä ajelin kauniin kesäsään vallitessa kohti Seutulan lennokkikenttää duunipäivän päätteeksi. Mukana oli mikäpä muu kuin ilmojen perusduunari Hobby Kingin Epp Yak. Akkuja ei ollut ihan pilvin pimein, ainoastaan viiden kappaleen setti uusia 3s1400mAh Nanoja oli ladattuna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mikäpä on nauttiessa upeasta kesäpäivästä hienon harrastuksen parissa ilman mitään hemmetin droneja tai koko kentän valtaavia kahvankääntäjiä. Ehdin lentää kaahata yhden akun tyhjäksi ennen kuin Vesa saapui kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennätyksen lomassa grillattiin makkaraa ja puhuttiin henkeviä maan ja taivaan väliltä. Siinä vaiheessa kun oma akkusetti oli ajettu tyhjäksi ja tein jo kotiin lähtöä, niin Vesa jäi vielä lennättlemään. Olipa taas hieno lennätyspäivä takana. Kyllä täällä sielu lepää.


16-18.6.

Maaseutuviikonloppua varten olin lataillut valmiiksi kenkälaatikollisen 4s1400-1600 mAh -akkuja, että varmasti piisaa kapasiteettia ilman varikkokäyntejä. Pääsin pellon reunaan vasta perjantaina illasta. Nyt oli tarkoitus kokeilla miten 6/2014 käyttöönotetut 4s1600 mAh perus-Turnigyt vielä pelittää. Yllätyksekseni akut olivat todella hyvässä iskussa ja niillä kaikilla lennettiin täydet neljän minuutin kohellukset ilman merkkiäkään mistään hiipumisesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lauantaina piti lähteä lennättämään Yakkia puolen päivän jälkeen, mutta harmikseni huomasin, että vasemman puoleisen korkeusvakaajan saranalinja oli täysin murtunut irti poikki. Tein pikakorjauksen verstaalta löytyneellä kirkkaalla toimistoteipillä. Lähdin varovasti kokeilemaan lennätystä tällä purukumivirityksellä. Lähempänä ajaessa toimisto teippi välkehti auringon valossa siihen malliin, että se oli irronnut ja heilui tuulessa. Tämän päivän lennot jäivät tähän. Onneksi naisväki oli Vorrssan keskustassa asioilla ja sain tilattua pikkutuubin kirkasta silikonimassaa, niin että pääsin saman tien tekemään uuden silikonisaranan.

Sunnuntaina kun otin saranalinjan korjauksessa apuna olleet teipin pois, niin pettymyksekseni mukaan lähti n. 7 cm pätkä silikonimassaa. Onneksi saranalinja oli kiinni sekä tyvestä että päästä. Lensin yhden lennon varovaisesti tällä virityksellä. Sen enempää en uskaltanut kokeilla.

Helsinkiin päästyäni tein uuden korjauksen saranalinjaan ja jätin sen kuivumaan yön yli. Kuivumista odotellessa ajelin vielä illansuussa Talosaaren lennokikentälle, missä uusi grilli edelleenkin odotti pöllijäänsä. Asensin maalta tuomani anopin Laku-koiravainaan ketjun isoilla ja järeillä veto niiteillä sekä itse grilliin, että isoon rautarunkoiseen varikkopöytään. Näillä virityksillä grilli ei ihan helpolla lähden kenenkään mukaan ilman rautasahaa.


19.6.

Olin korjannut viikonlopun jäljiltä HobbyKingin Epp profiili Yak 55:n korkeusvakaajan saranalinjan uudelleen silikonilla. Kone oli nyt autossa, kun ajelin iltavuoroon Vallilan Lennokkikerhon Talosaarentien lennokkikentälle. Ilta oli mitä kaunein, kun saavuin paikalla. Tullessani perille, Skaide viritteli simmastunttiansa lentovalmiiksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin illan ensimmäiset lennot “uusilla” 4s1300 mAh-Nanoilla, vaikka eivätpä nekään mitään just kaupan hyllyltä otettuja ole. Kone ja varsinkin korkeusvakaajan korjattu saranalinja toimivat erinomaisesti, vaikkei korjaus maailman kaunein olekaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi testatiin ikäloput (3/2014), n. +130 lataus/purkusykliä kokeneet “vanhat” 4s1300 mAh-Nano. Kolmikon “räjähtänein” akku, mistä päälikelmut ovat lahjakkaasti halki on selkeästi hylkytavaraa. Moottori kävi akulla niin hikisesti, etten ottanut konetta edes ilmaan. Kahdella muulla akulla saatiin neljä minuuttia täyteen. Lähes samaa vuosikertaa olevat siniset Turnigyt ovat edelleenkin +110 lataus/purkusyklin jälkeen ihan hyvässä iskussa. Potkua riittää hyvin normaaliin neljän minuutin kaahaamiseen. Toki akut lämpenivät jonkin verran, muttei mitenkään huolestuttavissa määrin.

Jossain vaiheessa sain kentälle seuraa Matista, jolla oli mukanaan Great Planesin Spirit 2M-liidokki sähkömoottorilla varustettuna. Siivessä oli myös lentojarrut. Kone lensin todella hienosti. Sovittelin loput omat lennot Matin kanssa vuorotellen. Itselläni oli siinä vaiheessa jäljellä enää neljä kappaletta Turnigy Graphene Panther 1400mAh 4S 75C-akkuja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olipa huikean upea lennätyspäivä takana päin täydellisen tyynessä suomen suvi-illassa. Koneen sai nyt kunnolla trimmattua ja se toimii todella hyvin vaikka pian ollaan lähellä tuhannen lennon rajaa. Kaikki trimmit ovat aikalailla keskitettyinä. Epp-tiimaa kertyi 4 x 13, siis 52 minuuttia, mikä on todella paljon.


20.06.

Eilen illalla ja vielä tänään töissä latailtiin kassillinen akkuja, että olisi, millä lennättää. Mukana olivat siis ilmojen perusduunari HobbyKingin Epp profiili Yak 55 sekä Yak 55M, joka on lentänyt viimeksi talvella suksilta. Kelit olivat tänään enemmän kuin kohdillaan; auton ulkolämpötilamittari näytti 29,5°C kun ajelin Seutulan lennokkikentälle. Perillä olikin sitten vuoron vaihto Vesan kanssa kentän puomilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka sää oli todella kuuman paahteinen, niin silti kentällä kävi aika kohtalaisen kova tuuli, mikä hieman hillitsi lennätyksiä. Tässä kelissä Epp profiili Yak 55 oli ihan kuin toinen kone verrattuna eiliseen pläkätyyneen keliin. Onneksi joenpenkan pöpelikkö tarjosi suojaisan varikkopaikan, missä kylmää kivennäisvettä siemaillessa sai kuunnella lintujen laulua. Siinä sielu lepäsi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaksi ensimmäistä lentoa lennettiin iankaikkisen vanhoilla 4s1300 Nanoilla, jotka olivat aika kuumia lentojen jäljiltä. Se ei ole mikään ihan, sillä kovassa tuulessa on pakko antaa hanaa, että pääsee ylipäätään eteenpäin ja onhan ilman lämpötilalla myös merkityksensä. Seuraavaksi purettiin taivaan tuuliin 6/2014 käyttöön otetut siniset 4s1600 mAh turnigyn akut. Niissä riitti puhtia just nippa nappa normaaliin neljän minuutin lentoon. Olosuhteet ovat kovat vanhoille akuille.

Lankku-Yakin lennot jatkuivat uudemmilla 4s1300 Nanoilla ja lopuksi Graphene Panther 4s1400mAh-akuilla. Hyvät ja uudet kennot olivat lähes haaleita kovan kaahauksen jäljiltä. Yakilla lennettiin ennätykselliset 14 lentoa, jolloin kokonaislentoajaksi tuleepi 56 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Levoton kesätuuli alkoi jo talttumaan, kun kello lähestyi iltaseitsemää. Nyt valmistelin lentokuntoon juuri ennen talvea koelennetyn ja käytettynä hommatun klassisen Yak 55M -koneen.

Lensi pari ensimmäistä lentoa keltaisilla 3s2200 mAh Zippyl kennoilla. Kone toimi ilmassa yhtä johdonmukaisesti, mitä muistelin. Hieman sai trimmejä säätää sitten talven suksilla lentämisen. Toisella lennolla kone alkoi ns. piiputtamaan. Katsoin parhaaksi ottaa laskuun. Tutkiessani konetta maassa, sen sisältä huokui kohtalainen lämpö. Sitten huomasin, että talven jäljiltä cowlingin edessä oli vielä kontaktimuovi, minkä laitoin ettei lunta pääse moottoriin. Loput lennot lennettiin Tatun 3s1800 mAh-akuilla. Kerran moottori piti kiristää, koska se oli jostain syystä löystynyt. Päivän päätteeksi havaitsin, että läpeensä kevennetty ohut hötövanerinen tuli seinä oli puoliksi repeytynyt irti muusta rungosta. Harmi. Kone on aerodynaamisesti loistavasti lentävä, mutta rakenteeltaan varsin heppoinen ja hauras. Melkein joka lennätyksen jälkeen saa jotain liimailla, vaikka mitään tonttauksia ei olisikaan tehty. Lennetään millä sen aikaa, mitä kone pysyy kasassa. Epp-Yakilla tiimaa kertyi 13 x 4 min, siis 52 minuuttia ja toisella Yakilla 6 x 4,5 min = 27 minuuttia.


23.06.

Super Sportti lensi Valkkan Talosaarentien lennokkikentällä todella kovassa tuulessa pari lentoa, joista ensimmäinen oli 7’27” mittainen ja jälkimmäinen 7’35”. Tuulipussi oli kuin pellistä tehty. Keli menetteli, mutta olisi ollut kivempaa lennätellä hieman leppoisampien suvituulien siivittämänä. Tällaiset Juhannus-lennot tänä vuonna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.06.

Junnuslennot jatkuivat tänään Forssan lentokentällä, missä mukana olivat ilmojen perusduunari Hobby Kunkun Epp-Yak sekä Wara-Junnu. Lensin aamuvarhaisella kaikki viisi uudempaa 4s1300 mAh Nano -pakkaa tyhjiksi. Sitten kun LiPojen varaukset oli potkurin kautta saatu pöllytettyä taivaan tuuliin, otettiin hihasta toinen luottokone; Wara-Junnu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Wara-Junnulla lennettiin täysin tyynessä hieman pilvipoutaisessa kelissä mahtava 66’11” mittainen lento, missä moottoriaikaa oli 63’30” verran. Sää oli täydellisen optimaalinen; ei ollut kuuma, eikä kylmä, sen lisäksi oli lähes pläkä koko ajan, mitä nyt silloin tällöin tuuli henkäili hieman.


26.6.

Oli tänään puolestani Talosaaressa Hobby Kunkun Epp-Yak kera. Paikalla olikin jo meidän kerhon kenttämestari varsin monen koneen kanssa . Lentää kohelsin uudemmat 4s1300 mAh Nano -pakat tyhjiksi neljän minuutin lennoilla seuraavassa järjestyksessä; 1,2,3 toimivat ihan jees, mutta jostain syystä 4 ja 5 zippasivat jo lentojen puolessa välin. Tällä välin kentällä tulikin kahvankääntäjä, joka valtasi koko kentän. Koska ilma oli mitä mahtavin, jäin nauttimaan hienosta kesäillasta kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.06.

Tänään oli hyvin helteinen päivä, minkä lomassa oli vähän ollut ukkosluonteisia sateita, salamointia ja jyrähdyksiä. Automatkalla satoi aika paljon Kehä 2 - Espoon Ikea välillä, kun ajelin kohti kesäparatiisia. Tällä kertaa autossa oli mukana sähkön voimalla kulkeva Pikku-Sportti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Perillä Seutulan kentällä olikin kiva yllätys, kun naapurin vesitykistä levisi mukavan viilentävä vesisumu, minkä lomassa joku pilvenreuna satoi alas. Jossain kauempana ukkonen jyrähteli, mutta mitään myräkkää ei onneksi osunut paratiisiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähettimen ajastin oli viritetty viiteen minuuttiin Pikku-Sporttia varten. Lensi aluksi pois alta kaikki Tatu 3s1800 mAh -akut. Seuraavaksi alkoi jo hiukoa siihen malliin, että kenttäkeittiön ensimmäinen kattaus laitettiin tulille. Palanpainikkeeksi lennettiin keltaiset 3s2200 mAh Zippyt tyhjiksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä vaiheessa agendalla olikin kentän parturointi, vaikka siinä ei juuri mitään leikattavaa ollutkaan, mutta tulipa ajettua, kun sitä oli pyydetty. Toisen kenttälounaan jälkeen oli enää ajamatta https://chinahobbyline.com -nettikaupasta tilatut CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akut. Ensituntuma oli ihan OK. Nähtäväksi jää millainen hinta/laatusuhde näistä akuista kehittyy. Kello alkoi olla jo reilusti yli 21 kun sain viimeiset lennot plakkariin. Lentojen keskimääräinen pituus oli 5’20” - 5’25”, joten kahdeksalla akulla tulee tiimaa vähintäänkin 40 minuuttia. Olipa upea kesäinen harrastepäivä takanapäin.


30.06.

Kesäloman ensimmäiset ja viralliset lennot lennettiin maalla illalla. Vielä tähän aikaan ei ollut aivan tyyntä, mutta ei se mitään haitannut. Uusimmista 4s1300 mAh akuista lennettiin numerot 1-3.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.07.

Kentällä oli mukana todella pitkästä aikaa Hobby Kunkun Su-26, jota varten oli ladattuna kuusi akkua. Kone jäi tällä kertaa kuitenkin lentämättä akkuadapterin sukupuoliongelminen vuoksi. Tilanteen pelasti hihattomasta hihasta ravistettu valttiässä: Epp-Yak54. Lensin koneella kaikki viisi uudempaa 4s1400 mAh Nano-pakkaa. Mukana oli myös Markus, joka lennätteli sähkölle tehtyä Junior 60”-old timeria. On hienoa, että Junnut sen kun lisääntyvät.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Leikkasin siinä sitten aikani kuluksi suurimmat heinät rullaustien ja varikkopaikan reunamilta, niin tilukset näyttävät sitten vähän hienommilta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.07.

Tänään oli uusi yritys Hobby Kunkun Su-26 -balsa-arffin kanssa. Ennen tätä viikonloppua, kone on ehtinyt kerätä pölyä varmaankin kymmenen vuotta verstaalla. Vaikka ilma enteili sadetta, päivä oli kuitenkin ihan kuiva. Olin eilen illalla värkännyt uuden akkuadapteri konetta varten. Lensi koneelle varovasti ensimmäisen lennon ajastimen ollessa 4’30”. Lento oli ihan jees, vaikka lasku olisi saanut olla vähän jouheampi, mutta pienellä kolahduksella siitä selvittiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Su-26 toinen lento jäi yritykseksi. Kun laitoin uuden akun kiinni, niin sivuperäsin oli jostain syystä mykkä. En voi vannoa toimiko sivuperäsin päivän ensimmäisellä lennolla, luulisin, en kai muuten olisi ottanut konetta ilmaan jos kannuspyörän ohjaus olisi ollut pois pelistä. Näin ollen Su-26 osalta päivän lennot olivat tässä. Päivän pelasti mikäs muukaan kuin Epp-Yak54, jolla lensin yhden vanhan 4s1300 mAh Nano, joka oli neljä minuuttisen lennon päätteeksi tosi kuuma; 53 C.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.07.

Käyttelin eilen anoppilan pihassa Lazer 3D keulalla olevaa Irvine 53-moottoria, ettei tämän päivän reissusta Forssan lentokentälle olisi tullut turhaa ajoa. lensin Lazer 3D-koneella kännykästä katsomalla noin 10 minuutin lentoja neljä. Futaban T10C-lähetin pääsi taannoin putoamaan ja siinä yhteydessä ajastimen käynnistysvipu on päässyt rikkoutumaan. Toinen ikuisuusongelma on tekemäni hieno kannusteline, joka edelleenkin sohlaa, koska käyttämäni Al-kennolevyt on liian pehmeää materiaalia. Lisäksi pakarin puolinen korkeusvakaajan servo särisee jossain tilanteessa. Pientä laittoa siis riittää ennen seuraavia lentoja


09.07.

Toisen ilmojen perusduunarin; Super Sportin lentokauden aloitus on päässy viivästymään pahan kerran, enkä poikkeuksellisesti lentänyt konetta lainkaan suksilla menneen talven aikana. Jokainen vuosi on elämässä ja harrastuksessa omanlaisensa. Kenttä on tosi upeassa kunnossa, sen sijaan keli on vaiheleva ja tuulinen. Päivän ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 7’33” ja tämän vuoden ensimmäisessä laskussa kone pääsi vähän pomppimaan, mutta mitä pienistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin koneella vielä kolme varsin normaalia lentoja seuraavin lentoajoin; 7’21”, 7’27” sekä 7’25”. Paikalla oli myös kerhon muita aktiiviharrastajia sähkölennokkien kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


10.07.

Tänään koelennettiin Yak-55M toistamiseen moottoripukkiremonti jäljiltä Talosaaren kentällä. Keltaisella 3s2200 mAh Zippy-pakalla lennettiin 4’19” mittainen lento. Kone oli täysin trimmeissään remonti jäljiltä, mikä tietysti ilahdutti kovasti. Toinen lento vastaavalla Zipyllä kerrytti Yakin kokonaistiima 4’35” verran. Lento päättyi todell hienoon laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pari seuraavaa lento lennettiin uudenkarheilla CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akuilla. Päivän kolmas lento oli 4’31” mittainen. Seuraavalla lennolla lyhensin lentoajastineta neljään minuuttii, että riittää kaikille eri akuillw, mitä nurkista löytyy, eikä mitää jaeta liian tyhjäksi. Neljäs lento oli siis 4’13” uudella mustalla akulla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lopuilla akuilla elikäs neljällä Tatun akuilla lennettiin reilun neljän minuutin lentoja seuraavasti, 4’09”, 3’58”, 4’21” sekä 4’14”. Tulipas tahkottua hyvää tiima Yak-55M-koneella kahdeksan lennon verran ja kone on kaiken lisäksi vielä kasassa, mikä on suoranainen ihme. Päivä oli mitä hienoin harrasteelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.07.

Vaihtelun vuoksi piipahdin tänään alkuperäiselle kesäparatiisille iltavuoroon mukanani viimeaikoina kovasti hyvää kyytiä saanut Yak-55M. Sekä ilta, että nurmi olivat mitä hienoimmat. Illan ensimmäiselle lennolle lähdettiin Black Series 3s2200mAh-akulla ja lentoajaksi tuli 4’27” akun olla hieman haalea. Toisella Black Series-akulla 4’13” mittainen lento päättyi vallan vauhdikkaaseen, mutta varsin hyvään ja hienoon laskuum hyvin hoidetulle nurmelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavan lennot kaahattiin keltaisella 3s2200 mAh Zippy-akuilla lentoaikojen ollessa 4’17” sekä 4’21”. Akut alkavat olla ehkä jo aavistuksen väsähtäneitä. Sain ne aikoinaan Tundra-kaupan yhteydessä, eikä minulla ole mitää tietoa miten paljon niillä on lennetty edellisen omistajan aikana. Pelkästään tänä vuonna niille on kertynyt n. 20 lataus/purkusykliä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tatu 3s1800 mAh-akuilla (4 kpl) lennettiin aika lailla keskimäärin 4’15” mittaisia lentoja. Neljän minuutin ajastin on täten passeli myös 1800m aAh akuille.


12.07.

Tulin aamuvuoroon Talosaaren kentälle Super Sportin kanssa. Alussa oli pienoisia vastoinkäymisiä; LiIon-akun kanssa oli ongelmia, ikään kuin se olisi täysin tyhjä. Onneksi oli toinen akku mukana. Toisen renkaan muotosuoja oli myös hieman löysällä. Radiolähettimien niskahihna näyttää unohtuneen. Ei maailma tähän kaadu, muuta koneen kanssa on aavistuksen helpompi operoida, kun lähetintä ei koko ajan tarvitse pidellä käsissä.

Pienestä alusäädöstö huolimatta kone saatiin hyvin ilmaan ja ensimmäisen lennon pituudeksi tuli 7’39”. Aamutuuli näytti viriävän mereltä päin. Lentelin aika matalalla 7’37” mittaisen lennon, joka päättyi upeaa laskuun. Wheel pantsiä sai taas kiristään lennon päätteeksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän tai sanottakoon aamun kolmas lento (7’45”) lennettiin mitä hienoimmissa olosuhteissa. Neljäs lento lennettin jälleen aika matalalla. Yhdessä vaiheessa moottori osoitti ilmassa hyytymisen merkkejä, mutta kun laitoin kierrokset tyhjäkäynnille ja siitä sitten taas varovasti kaasua lisäten, niin taas lennettiin ihan normaalisti. Tulin laskuun 7’41” jälkeen moottorin käydessä. Olikohan moottori hetkellisesti päässyt vähän kuumiimaan liikaa?

Ennen päivän viidettä lentoa avasin neulaa ¼ kierroksen verran. Aika pien ilmassa huomasin, että moottori kävi sen verran rikkaalla, että kovin vauhti oli poissa. Niinpä otin koneen välilaskuun ja palautin neulan säädöt alkuperäisiin asetuksiin ja niillä lennettiin sitten 7’43” mittainen lentoa.

Sportin kuudes ja aamupäivän viimeinen lento lennettiin aamun alkuperäisillä neulan säädöillä ja Os 45 LA toimi moitteettomasti. Tuli hyvään laskuun 7’36” mittaisen lennon päätteeksi. Parin edellisen lennon aikana parkkipaikalle oli taas tullut kävelyn Olympiavalmennettavia, ainakin autojen teippausten perusteella. Muistan nähneeni heitä täällä joskus aikaisemminkin. Omasta mielestäni tie on niin kapea, mutkainen, että itse treenaisin kilpakävelyä jossain muualla, missä mm. näkyvyys olisi parempi. Ei siinä mitään, kukin tyylillään.


16.07.

Tulin aamusella Forssan lentokentällä maalla olevan kelta/oranssin 4t-Junnun kera. Aamunavaukasella päästiin 36’53” mittaiseen lentoon. Lentojen välissä oli yksi vahinkoväilasku joka päätyi ruohikkoon, onneksi koneeseen ei tullut mitään. Tarkoitukseni oli ottaa kännykällä parit kuvat matalalla lentävästä koneestani, mutta ei siitä tullut mitään, ei lennätyksestä eikä valokuvauksesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun toinen lento oli likipitäen samalla hehtaarilla, mitä aamun ensimmäinenkin; 35’01”. Tähän astisten lentojen päätteeksi onnistui killumaan koneella termiikissä noin kolmen minuutin ajan moottorin sammumisesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun seuraavan lennon aikana kentälle tuli traktorimies paalaamaan aiemmin kaadettua heinää. Niinpä varsin vauhdikkaan lennon päätteeksi otin koneen suosiolla alas 4’11” jälkeen, jotta paalaajan saa työrauhan. Lennätin vielä hetken Junnua 11’41” ajan, mutta katsoin sitten parhaaksi lopetella tältä päivältä.


21.07.

Talosaaressa oli kaunis ja aurinkoinen keli jo heti aamusta. Nurmikolla oli vielä pienoinen aamukaste yön jäljiltä, mutta mantereen suunnalta puhaltava pienoinen kesätuuli haihduttaa se aamun aikana.

Lensin ilmojen työjuhdalla eli Super Sportilla aamun avauksena 7’23” mittaisen lennon. Toisella lennolla päästiin 7’37” aikaan ja hieno lasku viimeisteli hyvä lennon. Ropiina vaan kuuluu, kun potkuri osuu pieniin keltaisiin kukkiin, joita alkaa nousemaan nurmelta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannella lennolla oli mukavampi lennätellä pellon päällä, kun aurinko oli jo aamun edetessä noussut koreammalle. Lennolle kertyi mittaa 7’43”. Neljännellä lennolla päästiin sekunnilleen samoihin lukemiin, mitä edellisellä lennolla.

Viidennellä lennolla lennettiin jo aika pitkään. Olen varmaan menneinä vuosina ennenkin lentänyt kahdeksan minuutin lentoja, mutta nyt innostui rälläämään poikkeuksellisen pitkään, niin lento pääsi venähtämään 8’18” mittaiseksi..

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Super Sportin kuudennen lennon aikana tuli hieman tyynempi ja aurinkoisempi hetki, vaikka ei säässä oikeasti ole mitään valittamisen aihetta. Nyt lennolle tuli mittaa 7’38”. Se varran alkaa jo hiukoa, että seuraavaksi lienee lounastauon aika. Lakisääteisen lounastauon jälkeen Sportin lennot jatkuivat. Seitsemäs lento (8’02”) lennettin vaihteeksi pilvisemmissä olosuhteissa. Paikoitellen oli jo aika tummapohjaista pilveä, jää nähtäväksi millaiseksi keli tästä muuttuu.

Päivä kahdeksas lento oli ennätyksellisen pitkä; 10’03”. En ole koskaan aiemmin ajanut Sportilla kaksinumeroisia lentoja. ajastimen voisi huoletta laittaa kahdeksaan minuuttiin, sillä polttoainetta tuntuu riittävän hyvin. Keliolosuhteet olivat aika vaihtelevat lennon aikana. Taisi olla ennätyksellistä myös se, että lensin yhdeksän lentoa Super Sportilla. Päivän viimeiselle lennolle tuli taas reilusti mittaa 10’49”. Vauhdista sporttitiimaa on tänää kertynyt ennätyksellisesti reilun tunnin verran, mikä on todella hyvin. Silloin kun keli on kohdillaan ja kalusto toimiin, niin ei auta muu kuin antaa soittaa.

Drone-pummi tuli taas kentälle. Hän esitti kyllä Traficomin rekisteröinnit ja nettikokeen todistustuksen. Kun tenttasin häntä kerhon jäsenyydestä, niin hän ei edelleenkään ole tehnyt jäsenhakemista. Keskusteltiin aika rakentavasti asiasta. Hän on harkinnut asiaa, mutta kun häneen suhtaudutaan niin negatiivisesti, on jättänyt sen tekemättä. Totesin, että itsepä on itsensä nurkkaan maalannut. Drone-pummi esitteli jälleen Hki kaupungin lakimiehen spostia tämän alueen maankäytöstä, eipä siinä mitään uutta meille kellekään ole. Kyllä äijällä on röyhkeyttä, ei muuta voi sanoa.

Photo by Jari Vehmaa


23.07. DC-3 lento Jämi FlyIn-tapahtumaan

Tehtiin Laten kanssa nostalgia-henkinen lentomatka Vanhalla Rouvalla ilmailijoiden mekkaan eli minnekäs muualle kuin Jämijärvelle, missä oli menossa kaksipäiväinen Jämi FlyIn-tapahtuma. Matkassa oli myös Risto ja lentoemäntänä toimi Ulpu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

24.07.

Olin tänä kesänä ainakin Super Sportin kanssa ensimmäistä ja viimeistä kertaa Petikossa, mutta ei mennä ihan vielä rumiin yksityiskohtiin. Lensin päivän alkajaisisksi Yak 54 kaikki omat uudemma 4s1300 mAh Nano tyhjiksi sekä kokeilin kaverin itse kasaamaa 3sLiIon pakkaa, millä toimi ihan odotetusti.

Seuraavaksi laittelin Super Sporttia lentokuntoon. Heti alkajaisiksi huomasin, että toinen laskutelineen nylon muovinen pultti oli mennyt poikki edellisen lennätys session aikana. Eipä minulla tietenkään ollut mitään vastaavaa muovipultti, tai ylipäätään mitään pultti, joka olisi mennyt samoihin kierteisiin. Virittelin sitten kierteisiin pätkän polttoaineletkua ja lopuksi sopivankokoinen puuruuvi, joka pureutuu letkunpätkään. Jälkiviisaana olisi tässä kohden pitänyt laittaa homma seis, mutta en uskonut huonon karman jatkuvan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Sportilla aikani ihan normaalista. Jossain vaiheessa kone oli kontilta katsottuna etuvasemmalla aikalailla samoilla linjoilla auringon kanssa. En oikein tänä päivän tiedä, mitä oikein tapahtui, oliko kyseessä ohjausvirhe vai pääsikö kone yksinkertaisesti sakkaamaan. No joka tapauksessa Sportti tuli kierteellä alas ja katosi äänekkään rysähdyksen seurauksen metsään.

Lähdin heti tarkistamaan, ettei kone ole pudonnut ulkoilupolulle. Kävelin aika pitkälle ja tarkkailin polun reunoja. En löytänyt mitään. Ei auttanut muu kuin mennä haravoimaan paikoitellen lähes läpipääsemätöntä ryteikköä. Haahuilin siellä aikani shortseissa ja teepaidassa löytämättä konetta. Luovutin ja ajattelin, että koneesta on saatu nauttia jo koko rahan edestä. Olen aina sanonut, että lennokit ovat meillä vain lainassa, mutta aina se vähän kirpaiseen, kun laina-aika umpeutuu jonkin oman lennokin osalta.


26.07.

Koska Super Sportti poistui keskuudestamme sanottakoon että saappaat jalassa, niin jotain muuta varmatoimista polttomoottoikonetta piti keksiä tilalle ja se oli tietysti Ykkös-Junnu. Siispä lähden tämän koneen kanssa kohti Talosaarta. Ilmassa on tihkusadetta, keli on harmaata ja kalsaa. Idästä näyttää selkenevän, toivottavasti se tulee tänne päin. Näissä olosuhteissa lennettiin aamun ensimmäinen lento, jonka pituudeksi kertyi 17’47”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun toinen lento lennettiin vihreällä valmispolttoaineella, jota sain joltain joskus ilmaiseksi. Edellinen lento lennettiin itse sekoitetulle “vadelmamehulla”, jossa on nitroa 15%. Nyt neulaa piti laittaa ½ kierrosta laihemmalle. Tällä polttoaineella ja moottorin säädöillä päästiin mukavaan 24’43” mittaiseen lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun kolmannelle lennolla päästii normilukemiin eli puolen tunnin pitnaan; 26’04”. Vaikka tänään ei ollut mikään ns. pursikeli, niin pidän erittäin hyvänä saavutuksena, että moottorin sammumisen jälkeen kiertelin olemattomassa termiikissä vielä parin minuutin ajan. Tässä vaiheessa tiimaa oli plakkarissa jo reilun tunnin verran, niin oli hyvä lopetella. Koneesta pitää korjailla päälystyskalvon saumoja rungosta ja korkeusvakaajasta ralliraidan saumasta.


27.07.

Epp Yak 54 lensi vaihteeksi iltalennot Matkussa maaseudun rauhassa Suomen suvi-illassa. Lensi viisi lentoa uudemmilla 4s1300 mHa Nano -akuilla. Kivaa pöristelyä kertyi reilun 20 minuutin verran. Iltalennätykset iltapalaksi.


28.07.

Lennot jatkuivat Matkun hangaarin luottokoneella, siis Lazer 3D:llä jolla lensin 12’10” mittaisen lennon. Aamun edetessä tuuli alkaa osoittaa viriämisen merkkejä voimalaitoksen suunnalta taivaan ollessa edelleenkin pilvipoutainen. Toisella lennolla lennettiin 12’19”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tällä välin Mauri virittelin hallilla Mini-Sytkyä lentokuntoon, niin päätin maadoitaa oman lennokkini jo hyvissä ajoin ennen Sytkyn nousua. Tiimaa kertyi kuitenkin ihan normaalinen lennon verran; 10’25”. Aamun neljäs ja samalla viimeisen lennon ensimmäinen nousuyritys päätyi apilapöheikköön moottorin jäädessä kuitenkin käyntiin. asettelin koneen uudelleen keskelle kiitorataa, mistä tempaisin sen ilmaan ja lensin 12’20” mittaisen lennon. Päivän lentosaldo huitelee jossain 45 minuutin tuntumassa, mitä on paljon moottorikoneelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


30.07.

Harrastekaveri Mika Siirtola piipahti ultralla Forssan lentokentällä. Yleensä me tavataan Talosaaren lennokkikentällä Helsingissä. Joskus näin päin vaihtelun vuoksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.07.

Olin vaiheeksi Talosaaren lennokkikentällä The Junnun kanssa puolen päivän jälkeen. Sään on kiva pilvipoutainen ja aurinko loimottaa lupaavasti pilvien läpi, kait tämän tästä hiljallee selkenee. The Junnu pöristeli rentouttavaa old timer -timaa lennättäjän nautinnoksi 27’10” verran, josta moottori kävi 25’22” ajan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennättelin The Junnua suurin piirtein ensimmäisen lennon verran; 27’56”. Olin aika matalalla, kun moottori sammui, eikä siitä enää ihmeemmin liidelty mihinkään. Lentojen lomasta bongasin savonsorsan Kian ajavan kentän ohi. Tämä oli hänen ns. tiedusteluajo. Koska kentällä oli minun lisäkseni muitakin, niin ukolla ei tällä kertaa ollut munaa tulla lennättelemään dronea ilman jäsenyyttä, vaan ajeli muina sorsina kentän ohi. Parempi tällä kertaa näin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin The Junnulla päivän viimeisen lennon aika pomppuisassa kelissä. Tiimaa ehti kuitenkin kertyä 20’54” verran. Kahvankääntäjä keräsi myös kamansa pois yhden ainoa lennon jälkeen.


01.08.

Ajelin aika märissä olosuhteissa kesäparatiisiin Ykkös-Junnun kanssa. Kentällä pidin sitten aluksi sadetta Junnun kanssa. Kun sade lakkasi, niin Junnu laitettiin tulille ja lensin sillä 20’22” mittaisen lennon. Junnun jälkeen grilli laitettiin tulille ja kanafilettä oli tulossa kenttälounaaksi A Le Coq -keskioluen kera. Kun on paska lennätyskeli, niin silloin pitää panostaa edes parempiin eväisiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lounastauon aikana hieman parantuneet keliolosuhteet olivat haihtuneet taivaan tuulii. Koska olen tunnetusti sitkeä sissi, niin vedin Junnulla pienessä tihkusateessa 5’30” mittaisen lennon, minkä jouduin lopettamaan sateen voimistuessa. Eipä tämä nyt tänään mitenkään erityisen kivaa ollut, joten nyt on kyllä ihan pakko lopettaa tähän. Jäädään odottelemaan, jos keli vielä paranisivat viimeisellä lomaviikolla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

05.08.

Tänään kesäparatiisissa oli tosi hieno ja aurinkoinen keli, mikä oli ajoittain jopa paahteinen. Lensin Ykkös-Junnulla 20’41” mittaisen lennon niillä polttoaineilla, mitä tankissa sattui olemaan sateisen viime tiistain jäljiltä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento jäi aika lyhyeksi; 15’42” ja moottori tuntui olevan aika kuuma lennon päätteeksi. Pidetään pieni huilitauko nyt ja seurataan moottorin lämpöjä jatkossa. Seuraavaksi laitetaan Hobby Kingin Yak 55 ilmaan.

Junnun huilitaon aikana Lensin Yak 55 siis omintakeista 3Ö rouhintaa. Ensin tyhjennettin 4s1600 mAh -akuit, joista parhaimmassa iskussa tuntui olevan se yksilö, jonka latausliittimen johtoja on korjailtu vuosien aikana. Kaikilla perus-Turnigyillä päästii leikiten neljään minuuttin. Seuraavaksi oli vuorossa vanhat (2 kpl) 4s1300 Nanot ja lopuksi viiden kappaleen setti sanoja, mutta uudempia akkuja. Kymmenellä akulla saatiin siis vähäntään 40 min rankka B-luokan 3D-rouhintaa. Yakin lentojen lomassa Vesa lennätti Avantiaan varsin vauhdikkaasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun kolmas lento lennettiin hieman levottomissa tuuliolosuhteissa, mutta koneella päästiin ihan normaaliin lentoon ajallisesti; 27’54”. Illan viimeinen hidas lento kesti 25’30” ja nyt oli aika lopetella. Tännä oli kyllä hieno keli ja mikäpä silloin on harrastaa.


09.08.

Eilisen jälkeen keli oli parantunut huomattavasti, mutta kova tuuli toi omat haasteensa lennätykseen. Olin tullut Ykkös-Junnun kanssa kentälle ja pöristelin koneella 20’21” mittaisen lennon, enkä ajanut tällä kertaa tankkia tyhjäksi, sillä kova tuulen vuoksi piti olla tarkkana, että kone saadaan hallitusti omille tiluksille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Edellisen lennon aikana Erkki tuli kentälle treenaamaan viikonlopun siimakisoja varten. Otin koneen suosiolla alas ennen aikojaan, että hän pääsi treenaamaan sähköstuntilla. Junnu ehti puksutella 10’16” mittaisen lennon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannen lennon aikana ilma tyyntyi, mutta samaan aikaan joen takaa tuli harmaa ja kylmä pilvirintama, kun taas idän suunnassa oli edelleenkin kirkas taivat. Shortsit ja teepaita -varustuksessa alkoi olla jo sen verran kylmä, että oli parasta pistää pillit pussi ja ajella kohti kodin lämpöä. Illan viimeiselle lennolla kertyi pituutta 31’27” ja päivä kokonaissaldo oli hieman yli tunti.


13.08.

Tänään ilmailtiin vuorostaan kotikentällä elikäs Forssan pienlentokentällä (EFFO), jonne saavuin aikaisin aamulla kello kahdeksan pintaan. Mukana oli Epp-Yak54 sekä Lazer 3D -koneet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Lensin aamun ensimmäisen lennon Lazer 3D-koneella osin leijutellen. Ensimmäisen lähestymisen aikana sivutuuli painoi konetta niin paljon, että piti tehdä uusi laskeutumisyritys 04-suunnasta ja nyt lasku onnistuikin hyvin. Tiimaksi saatiin ekalla lennolla 11”09’. Kannus sohlaa edelleenkin ja siihen pitää kehittää joku parempi ratkaisu alumiinikennolevy oli liian hentoa materiaalia. Kannus pitänee toteuttaa valmiilla kannuspyörätelineellä ja samalla uusia päälaskutelineet, niin että koneen kohtauskulma säilyy ennallaan. Päälaskutelineistä voisi samalla tehdä paljon leveämmät.

Huikopalana lensin Epp-Yak54-koneella vanhat 4s1300 mAh Nanot tyhjiksi. Akuilla mennään edelleenkin nippanappa neljä minuuttia rimaa hipoen. Toinen akku, jonka kutistesukkakääreet ovat hieman revenneet, tuntuu hiipuvan paljon nopeammin, mitä toinen aikalainen.

Seuraavaksi lensin tyhjiksi 4s1600Ah kennot, joista parhaiten tuntui kestävän se yksilö, jonka tasuriliittimiä on korjailtu vuosien varrella. Kaikesta huolimatta kennot toimivat riittävän hyvin. Jos niillä saa ajattua tämän kesän, niin eiköhän 9 vuotiaat ja arviolta 120+ lataus/purkusyklin akut ole jo hintansa tienanneet.

Sitten olikin taas vuorossa Laser 3D, jolla lennettiin viriävässä tuulessa normaalin mittainen lento; 10”20’. Lasku oli ihan mainio. Lennon lomassa havaitsin, että Mauri käytteli Mini-Syktyään hallin edessä, mutta koneella ei lennetty.

Epp-Yak54-koneella lennettiin nyt uuden uutukaiset Graphite 4s1300 mAh -akut. Kyllä eron huomaan uuden ja ikälopun akuna välillä jos ei muussa, niin ainakin akun lämpötilassa lennon päätteeksi. Akuista #3 tuntui hieman lopahtavan kesken lennon. Kyseistä akkua pitää tarkkailla jatkossa.

Laserilla lennettiin kolmas ei päivän viimeinen lentoa. Moottorin kanssa oli hiemantakkuamista, sillä se sammahti ainakin neljä kertaa ennen kuin sain kannattua koneen baanalla. Toisekseen kannus on aivan paskana ja loppu. Alkuvastoinkäymisistä huolimatta Lazer 3D lensi ja toimi ilmassa erittäin luotettavasti. Koneen lasku oli jälleen toisinto ensimmäisestä. Ensimmäinen lähestyminen piti keskeyttää ja ottaa kone laskuun uuden yrityksen kera 04-suunnasta. Laskun päätteeksi kone ajautui heinikkoon, mutta mitäpä siitä. Tiimaa kertyikolmannelle lennolla 11”21’.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Pekka saapui kentälle siinä vaiheessa kun omat lennot olivat jo paketissa. Katselin yhden lennon verran, jonka jälkeen piti ajella lentotukikohtaan lounaalle.


14.08.

Kesäparatiissa number one pidettiin kahden miehen kenttätalkoita. Siivosimme pois kenttätien varresta rehottavia pujoja ja muuta tien päälle kaartuvaa kasvustoa. “Erittäin rankan” urakan jälkeen rentouduttiin tietysti lennättämällä koneitamme ja grillaamalla makaraa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Itselläni oli mukana jo klassikon maineeseen noussut ilmojen perusduunari HK:n Epp-Yak 54. Lensin ensin vanhat 4s1300 mAh Nanot (2 kpl), jolla tulee nippa nappa neljä minuuttia täyteenm, mutta ajetaan ne loppuun asti koko rahan edestä. Akut ovat aika kuumia lentojen päätteeksi.

Vanhat kunnon siniset perus-Turnigyn 4s1600 mAh (3 kpl) ovat todella hyviä. Kolmen kappaleen setti näitä akkuja on otettu käyttöö 6/2014. Näistä riittää potkua vallan mainiosti neljään minuuttiin ja ehkä hieman sen ylikin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä päätettiin uudemmilla 4s1300 mAh Nanoilla (5 kpl), jotka ovat lentojen päätteeksi hädin tuskin edes haaleita. Päivän saldona on kymmenen lentoja, jolloin tiimaa kertyi vähintäänkin 40 minuuttia, mikä on todella hyvä saavutus.


20.08.

Saavuin Talosaarentien lennokkikentälle vasta puolen päivän jälkeen. En yhtään ihmettele, että näin hienona päivänä paikan päällä oli jo täysi miehitys enimmäkseen tuttua vakioporukkaa. Koko aamupäivän oli kuulemma ollut aivan tyyntä, mutta nyt sitten virisi tuuli, jonka toin näemmä mukanani.

Ykkös-Junnu oli nopsaan tankattu, jonka jälkeen se olikin lentokunnossa. OS 25 on niin pitkän linjan luottomoottori, ettei se paljoakaan tarvitse käynnistyäkseen. Nyt moottori oli kuitenkin nestelukossa, mistä päästiin eroon kun moottoria pyöritetään startterilla ilman tulppaa. Siinä vaiheessa kun tulpan reiästä tulee enää hienoa polttoainesumua, moottori on valmis käynnistettäväksi. Tämän operaation jälkeen OS pörähti varsin helpolla käyntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kenttä oli jälleen kerran todella hienossa kunnossa, kiitos siitä Mikolle! Kanniskelin Junnun siiven kiinnitys kumilenkeistä kentän toisen päähän. Tein vielä kerran tarkistuksen, että radioissa oli oikean lennokin asetukset ja että lennokin ohjainpinnat liikkuvat oikein päin.

Lisäsin tasaisesti kierroksia moottoriin ja siitä hissukseen Junnu lähti nousukiitoon merelle päin. Lento oli ihan sitä normaalia junnu,aista lentoa. Pari kertaa tein lähestymisiä matalalla ja pari läpilaskua, joista viimeinen meni liian pitkälle, eikä kone ehtinyt nousta ilmaan ennen kuin se törmäsi - jos sitä nyt ylipäätään törmäykseksi voi sano - reunapöheikköön. Tiimaa ehti tulla 18’31”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkasin koneen, minkä jälkeen otin sen uudelleen ilmaan. Lentää pöristelin koneella tuttuun tapaan tankin tyhjäksi, jonka jälkeen otin koneen tosi hienoon laskuun. Nyt päästiin jo normaaliin lentoaikaan; 27’37”. Päivä oli sen verran pitkällä, että piti lopetella lennätykset, vaikka nyt vasta keli alkoi osoittaa kaikkein parastaan.

Myöhemmin kerhon WhatsApp-ryhmässä raportoitiin, että dronepummina vuodesta toiseen kunnostautunut sorsalintu tuli jälleen kentälle rikkomaan Traficomin hyväksymiä kenttäsääntöjä. Oli hyvä, että kentällä oli omaa porukkaa, joka kuvasi sääntöjen vastaisen toiminnan. Paikalle saapunut kerhon varapuheenjohtaja piti kaverille asiallisen puhuttelun kenttäsäänntöjen vastaisesta toiminnasta, jonka jälkeen tyyppi häipyi paikalta. Kerhossa on porukkaa, joka pyörittää yhdistystoimintaa, joku leikkaa nurmikkoa, korjaa leikkuria, talkoisiin osallistutaan tilanteiden mukaan, kaikki maksavat jäsenmaksua; 35€, mikä on aika vähäinen summa. Sitten on näitä kusipäitä, jotka vuodesta toiseen käyvät ilman jäsenyyttä harrastamassa.

Photo by Jari Vehmaa


21.08.

Ilta-ajelun päätteeksi piipahdin Talosaaren kentälle Epp-Yak54 kyydissä. Kone on odotellut ilmaan pääsyä jo viikonlopusta lähtien, mutta vasta nyt tuli tilaisuus, kun olin muutenkin liikenteessä Itä-Helsingissä. Keli oli aika masentavan harmaa ja ilmassa oli koko ajana tihkusateen uhka tai jopa vähäistä sadetta. Perillä oli ihan pläkä keli, mutta myös varsin runsaasti hyttysiä. Ehdin lentää Yak 54:lla kaksi akullista ennen kuin tihkusade alkoi. En sitten enää jäänyt odottelemaan sateen loppumista ja ilman selkiytymistä, kun kellokin oli jo aika paljon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


23.08.

Vaihtelun vuoksi suuntasin tänään iltavuoroon kesäparatiisi number Oneen. Vielä alkumatkasta tuli pari vesipisarat auton tuulilasiin, mutta perillä mielenrauhan tyyssijassassa keli oli aivan täydellinen; kaunis ilta-aurinko ja täysin tyyntä. Jossain päin satoi, kun upea sateenkaari tuli bongattua ja jossain kaukaisuudessä ukkonen kolisi pariin otteeseen

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Leijutukset ajoitetiin vanhoilla Yak 54 4s1600 mAh -akuilla. Pitää jo hieman kehua itseäni, sillä tänä vuonna olen selkeästi edennyt 3Ö-tasolta jonnen 3O-tasolle, mutta 3D siintää vielä kaukana horisontissa. Seuraava leijutussetti ajettiin uuden uutukaisilla Graphite 4s1300 mAh -akuilla, joilla ei ole edes viittä lataus/purkusykliä takanaan. Uudet akut ovat aina uusia. Lentojen päätteeksi nämä eivät olleet edes haaleita. Kaunis ilta päätettiin tyhjentämällä uude 4s1300 mAh Nanot taivaan tuuliin.

Alla olevat kuvat puhukoot puolestaan, miten upea ilta tänään oli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.08.

Ajelin aamusta Hobby Kunkun Epp-Yak 55 ja Ykkös-Junnun kera kohti Talosaaren lennokkikenttää. Parkkipaikan keskellä olevassa notkelmassa oli jonkin verran vettä yön jäljiltä. Samoin kenttä oli märkä. Näky oli kaunis, kun vesipisarat loistivat aamun auringossa. Tästä saattaa tulla vielä kaunis päivä.

Sain Junnun lentovalmiiksi puoli yhdeksän aikaan. Juuri tällöin sattui olemaan mukavan tyyni hetki. Sää selkiintyi lennon aikana sen verran, että sain heittää fillaritakin päältäni ja aurinkolasit piti vaihtaa naamalle. Pöristelin Junnulla aamun alkajaisiksi nippa nappa puolen tunnin paremmalla puolelle; 32’46”. Lennon aikana tuuli sitten jo jonkin verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Se oli aivan uskomatonta, miten äkkiä aamun kesäisen aurinkoinen keli muuttui masentavan harmaaksi ja sadetta enteileväksi. Tuulikin oli voimistumassa. Kun olin pöristellyt koneella toista lentoa vartin verran, niin alkoi pieni tihkusade. Kone ehti olla ilmassa 18’36” ajan. Olihan sääennusteessa puhuttu sateen mahdollisuudesta, joka nyt näytti realisoituvat. Lennon aikana sade yltyi sen verran, että katsoin parhaaksi ottaa koneen alas ja pistää pillit pussiin.

Jonkin aikaa odottelin autossa, josko sade lakkaisi, vaan eipä lakannut. Ajelin ulkoilualueen parkkipaikalle ja pidin siellä sadetta hetken. Ropina tuntui loppuvan ja mereltä päin oli vaihteeksi tulossa selkeää ja aurinkoista. Niinpä lähdin taas kohti lennokkikenttää.

Ensimmäisellä nousuyrityksellä moottori alkoi vähän piiputtumaan. Laskemalla kierroksia moottori jäi kuitenkin käyntiin, mutta olin just saanut fillarit kentästä irti, niin kone oli välittömästi taas maassa ja se tupsahti kentän reunaheinikkoon sillä seurauksella että moottori sitten sammuikin - lopullisesti. Uuden kännistyksen jälkeen sain koneen kunnolla ilmaan. Nyt kentällä puhaltelikin jo ihan kunnon tuuli, mutta eipä Junnu siitä piittaa. Oletin, että moottori olisi sammunut jo aikaisemmin, mitä ekalla lennolla, mutta suureksi yllätyksekseni moottori kävi ennätykselliset 35’30” ajan. Tankin käydessä tyhjäksi olin jo sen verran matalalla, ettei siinä enää ihmeemmin kerätty tiimaa, jolloin lennoksi tuli 36’49”. Lentojen päätteeksi huoltaessani konetta, huomasin, että toinen moottorin alumiinista kiinnityspaloista oli murtunut tärinästä irti-poikki. Metallin väsyminen on näemmä reaaliteettia myös lennokeissa. Let’s be carefull out there ;-) Tuulta oli sen verran, etten lentänyt Epp-Yakilla lainkaan tänään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennon aikana parkkipaikalle kerääntyi kymmenkunta autoa, mitä ilmeisemmin rauniokoirien harrastajia, joita täällä on ennenkin bongattu. Semi eräjorman näköinen jengi hävisi yksi toisensa jälkeen tien viereiseen metsikköön.


27.08.

Olin viikolla saanut erän erikokoisia 3s-LiPo-akkuja harrastuksen lopettaneelta kaveriltani. Lataisin kokeeksi kaikki siniset 3s2650 mAh Zippyt. Kennot olivat yllättävän hyvin balanssissa, vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä miten pitkään ne ovat olleet käyttämättöminä ja onko ne aikoinaan edes jääneet varastointijännitteeseen. Onneksi akut olivat säilöttynä kylmässä autotallissa.

Koska akuissa oli XT60-liittimet, niin Hobby Kunkun Tundra valikoitui sopivaksi testialustaksi akuille. Sää oli hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta lähdin ajelemaan kohti Talosaaren lennokkikenttää. Mukana oli varalla myös HK:n Epp-Yak. Paikan päällä keli oli jo niin syksyinen; täysin tyyntä, ilman kosteus oli lähes käsin kosketeltavissa. On kai pakko hyväksyä fakta, että kesä alkaa olemaan jo menneen talven lumia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt oli muuten jo korkein aika lennättää tundraa pyörävarustuksella, sillä kone on lentänyt viimeksi suksilla ja pian meillä on taas talvi käsillä. Ehdin ajaa testata kolme akkua ennen kuin alkoi sataa sen verran runsaasti, että oli pakko lopettaa. Tundra lensi ihan ookoo näillä akuilla. Sen huomasi lennossa, että akuilla on ikää, eikä näillä kovinkaan lujaa pysynyt lennättämään, mutta perus kruisailuun akut olivat ihan jees. Lensin akuilla varovasti 4’30” - 5’30” mittaisia lentoja. Pitää jatkaa kokeiluja, miten akut toimivat useammalla käyttökerralla.


29.08.

Eilisen myrskyn jälkeen selkiintyi oikein kaunis ja lämmin päivä, niinpä lähdin Hobby Kingin Yak-55 kera kohti kesäparatiisia. Kun pääsin perille, niin sillä välin oli jo ehtinyt tyyntyä.

Edellisten lentojen jäljiltä olin korjaillut nokasta irronneita poppareita pursottamalla tilalle polyuretaaniliimaan, jotta saisin takaisin nokan alkuperäistä muotoa. Lennättelin ensin tyhjiksi 6/2014 hankitut 4s1600 mAh -Turnigyt. Kone lensi ja leijui hienosti tyynessä suvi-illassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannella akulla joku hemmetin ötökkä päätti parkkeerata silmälasien oikeanpuoleisen linssin päällä. Siinä sitten 3Ö-rouhinna melskeissä hätistin ötökkää pois, niin eikös kone kopsahtanut ketoon. Toinen siipi oli pompsahtanut irti. Lähempi tutkiskelu osoitti, että nokka oli hieman ratkennut säätimen kolon kohdalta alaspäin. Jatkoin lennätyksiä samalla akulla loppuun asti. Ilmassa huomasi selkeästi, että kone alkoi kammeta oikealla, mitä se ei ennen maakosketusta tehnyt. Laskun jälkeen huomasin, että toinen servo oli noussut ylös kiinnityksestään.

Lensin päivän päätteeksi tyhjiksi neljä kappaletta Graphite 4s1300 mAh -akkuja. Kone toimi ilmassa ihan ok. Vaikka olin kiristänyt servon uudelleen kunnolla, niin siitä huolimatta siiveketrimmiä sai olla suurinpiirtein vivun leveyden verran vasemmalla. Tästä ex-tempore lennätysreissusta kehkeytyi varsin hieno ja nautinnollinen hetki. Tuulen nopeus oli parhaimmillaan 0.0 m/s, niin loppukesän hämärtyvässä illassa pärjäsi ihan mainiosti shortsit- ja teepaitavarustuksella.


02.09.

Matkun hangaarin käyttökoneiksi ovat yksipuolisesti jumiutuneet Wara-Junnu ja Lazer 3D. Koska koneet pääsääntöisesti toimivat kuin junan huussii, niin mikäpä on mukavampaa kuin lennätellä luottokoneella joka toimi aika, eikä tarvitse mitään ihmeempiä tsekkilistoja kuin akku sisällä ja päristen ilmaan. Joku dorka oli juoksemassa lentokentällä, kaikkea sitä näkee. Onneksi hän uskoi meikäläisen selkeää ralli-englantia ja päätti ystävällisen opastuken jälkeen palata rullaustietä takaisin sinne, mistä olikaan tullut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin aikaisin aamusta siis Wara.Junnun kera Forssan lentokentälle, missä olikin kiva tyyni keli. Ensimmäiselle lennolla taidettiin lähteä liian laihalla seuksella ja niinpä OS 26 FS sammui jo aika pian nousun ja muutaman kurvailun jälkeen aikaan 1’16”. Seuraavalle lennolla neula avattiin kahteen kierrokseen ja nyt päästiin jo normaaleihin lentoaikoihin: 26’41”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun edetessä tuuli oli jo virinnyt ja se puhalteli lähestulkoon poikittain Loimalammin suunnalta. Pöristelin Wara-Junnulla aurinkoisessa ja kauniissa alkavaa syksyä henkivässä aamussa peräti 37’35”, mistä moottoriaikaa oli 34’55”. Kahden lennon summalla päästiin reilusti yli tunnin lentoaikaan; 65’52”. Koska mökkitalkkarin hommat odottivat, niin lopettelin tältä erää tähän.


03.09.

Tulin toisen luottokoneen eli Lazer 3D -koneen kanssa aamusta jälleen Forssan lentokentälle, missä on kohtalaisen tyyntä, tai hentoa tuulen virettä 04 suunnasta. Olin eilen illalla asentanut koneeseen uuden tehdasvalmisteisen, joskin käytetyn kannuspyörätelineen, mikä toivon mukaan toimisi paremmin, mitä huono-onninen itse tehty.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkasin koneen ja vähän ihmettelin, että tulipa se äkkiä täyteen. Sen enempää vaivaamatta päätäni siinä vaiheessa käynnistin Irvive 53 -moottorin ja kannoin koneen kiitoradalle lähtöasetelmiin. Kiihdytin koneen nousuun, mitä vähän jännäsin, miten helposti kone irtoaa kentästä uudella kannuksella. Hienosti ja kevyen oloisesti kone irtosi asfaltilta. Aika pian kun kone oli ilmassa kentän päällä, se sammui aivan yllättäen (1’14”). Katsoin tässä tilanteessa parhaaksi antaa sen mennä suoraan eteenpäin, vaikka aika pitkälle se näytti liitävän.

Kävelin ja hain koneen varikolle. Konetta ravistaessa tankin klunkki tuntui kolisevan tyhjässä tankissa. Vasta sitten tajusin, että olin tankannut koneen ajatuksissani ns. selällään. Polttoaine oli mennyt heti paineletkuun. mistä sain virheellisen kuvan, että tankki olisi tullut täyteen alta aikayksikön. Olin siis lähtenyt lentoon aivan tyhjällä tankille. Tämä Irvinen ainoa ilmassa sammuminen voidaan siis laittaa käyttäjän virheeksi. Pitää kyllä kehua, ettei Irvine 53 ole kertaakaan sammunut ilmassa.

Olin lentää rouhinut jo tovin Lazerin toisella lennolla, kun huomasin, ettei lentoajastin ollutkaan päällä. Nyt laitoin sen juoksemaan. Koska minulla ei ollut aivan tarkkaa käsitystä koneen lentoajasta ennen havaintoamin, niin otin koneen laskuun 2’29” jälkeen, ettei polttoaine missään tapauksessa loppuisi ilmassa. Arvioni mukaan oli lennellyt ehkä viisi minuuttia ennen sitä, näin ollen lentoajaksi muodostui arviolta 7’29”.

Koneen kolmannella lennolla ajastin tiksutti koko lennon ajan. Omintakeisella 3D-rouhinnalla sain tiimaa aikaiseksi 12’27” verran. Täytyy nyt kolmen lennon jälkeen hekuttaa, että uusi kannus toimii loistavasti. Mitä ilmeisemmin ei tarvitse edes tehdä uusia päälaskutelineitä. Lennellään koneella nyt tämä syksy ja katsellaan rauhassa, miten kokonaisuus toimii.

Kello 9 pintaa ilma alkoi kirkastumaan. Lazein olllessa ilmassa neljännellä lennolla myös Markus tuli paikalle. Lensin koneella 11’30” mittaisen lennon ja sen päätteeksi tulin koneella tyylikkäästi laskuun. Markus lennätteli pienehköä epp/lankku Yakkia varsin tyylikkäästi ja varmoin ottein.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päätin aamuisen ja varsin onnistuneen lennätyssession 11’41” mittaiseen lentoon. Alunperin lähtiessäni kentälle ajattelin, että kokeilen vaan nopeasti, miten uusi kannus toimii. Toimihan se ja vieläpä niin hyvin että aamusta muodostui kunnon lennätysrupeama.


06.09.

Ajelin työpäivän päätteeksi ajaa köröttelin Kesäparatiisiin. Kyydissä oli pian vuoden päivät aktiivikäytössä ollut Yak-55M, mikä on osoittautunut varsin hyvin lentäväksi koneeksi, vaikkakin rakenteellisesti se on aika hapero.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kauniista ja aurinkoisesta kelistä huolimatta kentällä puhaltelin aika kova ja kylmä tuuli. Odottelin illan etenemistä ja ja tuulen tyyntymistä, joka oli kovimmillaan puuskissa jopa 6 m/s. Aika kului grillatessa ja Vesan lentoja katsellessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kello 18 aikoihin keli oli jo sen verran tyynempi, että laittelin Yakin lentokuntoon. Akkuja oli varattuna tämän päivän lentoihin kuusi kappaletta; 4 x Tatu ja 2 x CNHL. Kone toimi ilmassa vallan mainiosti. Päivän kaikki laskut yhtä lukuun ottamatta olivat todella onnistuneista. Koneen keulan runkorakenteet näyttävät kestäneen hyvin tämän kesän lennätykset. Toivottavasti kone pysyy kasassa vielä pitkään, sillä se on niin mukava lennätettävä. Jatkossa iltalennätyksiin pitää varata paremmin lämmintä vaatetta mukaan.


09.09.

Olin tänä aamuna jo aikaisin Talosaaren lennokkikentällä. Sään puolestä tilanne oli mitä parahin; tyyni kuulas syyspäivän aamu edessä, ei edes lehtikään värähtänyt. Yön jäljiltä nurmikko oli aivan litimärkä ja aamukaste helmeili kauniisti kasvillisuudessa. Sumupilvien riekaleet olivat vielä puiden latvojen korkeudella. Isot parvet mm. valkoposkihanhia lensi aivan pinnoissa kentän ylitse. Kenttäpöydät olivat kauttaaltaan pikkulintujen paskan peittämiä. En muista, että koskaan aikaisempana syksynä pöydät olisivat olleet näin perusteellisesti paskottuja. Ensimmäiseksi piti siistiä yksi varikkopöytä jo ihan terveydellisistä syistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähdin nauttimaan pläkätyynestä kelistä ensin Turnigyn 3s3000mAh -akulla(#1), jossa oli iästään huolimatta mukavasti potkua jäljellä, niinpä sain pöristeltyä akulla mukavasti 8 minuutin verran. Toinen lento lennettiin vastaavalla akulla #2, joka oli jo selvästi huonommassa hapessa, mitä #1. Viimeinen minuutti räpisteltiin laskulaipat alhaalla, niin näin päästiin myös samaan lentoaikaan, mitä ensimmäisellä lennolla.

Seuraavaksi lähdin kokeilemaan ilmaiseksi saatuja 3s2650 mAh Zippy-akkuja, joita ehdin jo aiemmin hieman kokeilla. Akkulla #4 sain lennettyä nippa nappa 8 minuutin verran. Kone pysyi kyllä ilmassa, mutta vaikutelma oli kuin 2s akulla olisi ajanut. Akku #3 oli jo alusta alkaen huonompi esitys, mitä #4, mutta tälläkin saatiin kone pysymään ilmassa saman verran, miten ensimmäisellä akulla. Akulla #2 lentoonlähtö oli aika tuskaa ilman laippoja. Ilmassa räpisteltiin pienillä laipoilla 9 minuutin verran. Myös #1 akulla päästiin samaan lentoaikaan, mitä edellisellä akulla. Viimeisen lennon aikana pieni merituuli alkoi jo viriämään. Vaikka ollaan jo pitkällä syyskuussa, niin tänään keli oli vielä mukavan kesäinen; kentällä pörrää paljon perhosia ja sudenkorentoja. Tiimaa saatiin Hobby Kunkun Tundralle mahtavat 50 minuuttia.

Nyt kun Tundran akut oli saatu ajettua tyhjiksi, niin oli Yak-55M vuoro päästä ilmaan. Aloitin lennot keltaisella 3s2200mAh Zipyllä, jolla saatiin lentoaikaa 4’36”, kun ajastin oli viritetty neljään minuuttiin. Toisella samanlaisella Zipyllä päästiin sekunnilleen samaan lentoaikaan, mitä ensimmäisellä akulla. Nyt aamuvuorolaisen pitää lopettaa, koska kotityöt kutsuvat. Pasi ja Mika K saapuivat kentälle siinä vaiheessa kun tein lähtöä.

Tulin toisen kerran kentällä iltapäivästä klo 15 aikaan. Paikalla olikin runsaasti muita kerholaisia harrastamassa; kaiken kaikkiaan seitsemän autoa oli kentällä parkissa oma mukaan lukiessa. Olin ladannut kotona Turnigyn 3s3000mAh -akut. Aloitin lennot taas Tundralla ja niinpä iltapäivän ensimmäisen lennon ajaksi tuli 8’23”. Toisella 3-tonnisella Turnigyllä päästiin mukavaan 9’35” mittaiseen lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Myös keltaiset 3s2200 mAh Zipyt olivat olleet ladauksessa kotona. Yak-55M:n ensimmäisellä lennolla päästiin 4’32” mittaiseen lentoon, joka on muutaman sekunnin sisällä niistä lentoajoista, mitä lensin samoilla kennoilla aamuvuorossa. Toisella keltaisella Zipyllä lennettiin 4’34” mittainen lento. Lasku oli muuten ihan hyvä, mutta laskun lopussa toinen siivenkärki hieman viisti nurmea, mikä pudotti aavistuksen verran tyylipisteitä.

Ensimmäisellä mustalla CNHL 3s2200 mAh -akulla lennettiin jo lähes standardin mukainen lentoaika; 4’32”. Toisella vastaavalla akulla päästiin 4’33” mittaiseen lentoon erinomaisen laskun saattelemana.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaikilla Tatun akuilla lennettiin vakiosettiä, eli vähintäänkin 4’30” mittaisia lentoja. Kone toimiin ilmassa erinomaisesti ja on äärettömän mukava kone lentää. Tänään veivasin ilmassa silmukoita, kylkilentoa, kuubalaisen kahdeksikon puolikasta sekä vaakakierteitä, jotka kone tekee todella rivakasti. Yak-55M pysyi kiitettävästi kasassa kymmenen lennon aikana. Toivottavasti kesällä tehty moottoritötterö/tuliseinäremontti olisi nyt sellainen, joka kestää riittävän pitkään. Toisaalta kone on jo tienannut “hintansa” monin verroin takaisin.

Tundran saldo on tämän päivän osalta 67 minuuttia kahdeksalla lennolla. Vastaavasti Yak-55M keräsi tiimaa kymmenellä lennolla vähintäänkin 45 minuuttia. Lentojen lomassa grillattiin tietysti makkaraa, nautittiin ennen kaikkea harrastekavereiden kanssa upeasta syyspäivästä. Alla on kiva kooste päivän harrastustoiminnasta.




27.09.

Vielä puolenpäivän aikaan niin kiva ja kaunis päivä oli muuttunut sateiseksi, kun lähdin töistä ja suuntasin matkani kohti kesäparatiisia. Ostin matkalla pakollisen Kabanossi-paketin ja kivennäisveden iltapalaksi. Matkallakin tuli vettä huolestuttavan runsaasti. Onneksi kesäparatiisi on aina nimensä veroinen ja niinpä sade lakkasi, kun pääsin perille.

Ilma oli tosi harmaan pilvinen, mistä johtuen myös aika hämärä, sekä kalsa. Ainoa plussa oli se, että oli lähes tyyntä. Laitoin ensimmäiseksi tulille vanhan sotaratsun ja valttiässän eli Hobby Kunkun Epp-Yak 55, johon olin tehnyt uudet laskutelineet alumiinisesta pesulahenkarista. Pienen trimmauksen jälkeen kone toimi ilmassa kuin junan vessa konsanaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sen huomasi, että mun viimeisistä 3D-treenistä on päässyt kulumaan liian pitkään, sillä kaksi ensimmäistä akkua meni koneen trimmaamiseen asioiden palautteluun selkäytimestä. Kaksi viimeistä akullista lennettiinkin jo vanhaan tyyliin propelli kohti taivasta. Laskutelineiden kiinnitys toimii nyt loistavasti. Koska telineissä on selkeästi enemmän maavaraa, mitä alkuperäsissä, niin laskun päätteeksi ne leviävät aika lailla. Laskutelineisiin pitää viritellä vielä joku poikkituki tai kumilenkki, mikä pitää telineet ryhdissään laskussa. Lensin koneella neljä akullista; uudempia 4s1300 mAh-pakkoja.

Illan päätteeksi valmistelin lentoon Yak-55M-koneen. Lensin koneella ainoastaan kaksi lentoa, ja molemmilla lennoilla oli keltaiset 3s2200 mAh Zipyt akkuina. En nyt muista olenko jo aiemmin raportoinut, mutta nyt alkaa tuntua, että aikoinaan Tundran mukana tulleet keltaiset Zipyt alkavat olla tiensä päässä. Niillä sai nippa nappa lennettyä normilennon, mutta yleisesti ottaen puhti alkoi olla jo poissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska orastava ilta oli niin tasaisen harmaa ja sade alkoi jälleen, niin oli helppo lopettaa tämän päivän harrastamiset, pakata kamat autoon ja körötellä kotia kohden.


28.09.

Ajelin Seutulan syksyiseen kesäparatiisiin mukanani Yak-55M. Lennätyskaverina oli Vesa, jolla oli mukanaanFlex Innovations:n RV-8. Perillä harrastajaa odotti mitä upein ilma; lämmintä oli luotettavan kiinalaisen mittarin mukaan parhaimmillaan peräti 20,5 C ja tuulennopeus oli vastaavasti 0,0 m/s. Tässä ei voi muuta kuin nauttia. Mukanani oli kahdeksan kappaletta 3s-akkuja niiden kapasiteetin ollessa 1800/2200 mAh. Kaikilla akuilla päästiin käytännössä jonnekin 4’15” - 4’20” lentoaikoihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


30.09.

Piipahdus “Pieni ihmeellinen maailma” -messuille. Kuvat puuhukoot puolestaan; näyttillä oli aika laaja kattaus pienois- ja muiden kädentaitajien hienoja aikaansaannoksia. RC-puoli oli lähes olematonta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.10.

Piipahdin lepopäivän ratoksi jo hieman vetiselle, mutta varsin vehreälle Talosaaren lennokkikentälle. Mukana oli tällä kertaa vanha ja luotettava sotaratsu Ykkös-Junnu. Perillä keli oli tosi syksyinen ja harmaa sekä erittäin tuulinen; puuskissa puhalteli jopa 6-5 m/s. Ainoa plussa tämän päivän kelissä oli se, ettei satnut. ensimmäisessä lentoon lähdössä moottori alkoi piiputtamanna 2-3 metrin korkeudella lopulta sammuen. Kone päätyi nokilleen pellon puolelle, sillä laskutelineet nappasivat reunaheinikkoon. Päivän ainokaisen lennon pituudeksi tuli kuitenkin 24’52”, mikä on hyvä saavutus tässä kelissä. Konetta puhdistaessa huomasin, että sivuperäsimen alin kuitusaranna oli mennyt poikki jossain vaiheessa. Se pitää uusia samalla, kun pitää tehdä uudet moottorin kiinnityslistat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.10.

The Junnulla on ollut hieman lennätystaukoa kesän jäljiltä, mutta nyt oli taas sen aika päästä siivilleen. Ajelin Seutulan lennokkikentälle, missä Vesa olikin ollut jo reilun tunnin ennen minua. Lentää nautiskelin lähes tyynessä, mutta jo hieman kalsassa, mutta kauniissa kelissä Junnulla 27’04” mittaisen lennon. Toisella lennolla ei päästy aivan ensimmäisen lennon lukemiin, mutta ei tästäkään voi valittaa: 23’00”. Puoli kuuden aikaan alkoi olla jo hieman hämrää, minkä vaikutusta tasaisen harmaa pilvitaivas voimisti. Pääsin illan viimeisellä lennolla kivaan 26’20” mittaiseen lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun lentojen välissä lensin Epp-Yak-55:lla viisi kappaletta uudempia 4s1300 mAh -Nano -akkuja tyhjäksi. Pilotin muonapuolesta piti huolta leiritulilla paistuva Perinteinen Wilhelm-makkara sekä kivennäisvesi. Olipa taas kerran hieno “after work”-lennätyspäivä takanapäin. Tähän aikaan vuodesta alkaa olla viime hetket käsillä, että työpäivän jälkeen ehtii vielä lennättämään näinkin paljon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


15.10. The Talosaari Lake

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


21.10.

Tänään oli tulossa Vesan lisäksi pari harvinaisempaa vierailijaa rakkaalle kentällämme, niin pitihän sitä itsekin aktivoitua ja ajella paikan päälle. Ilma oli kyllä aika tuulinen, mutta mitäpä sen on väliä, kun näkee hyviä tyyppejä pitkästä aikaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Oli pakannut autoon Hobbykingin Epp-Yak 54:n sekä pienen, mutta sitäkin sähäkämmän e-Super Sportin. Olin tietysti hyvissä ajoin paikalla ensimmäisenä ja valmistelin koneet lentokuntoon. Yakin kanssa kävi vaan niin hassusti, että tuuli heitti kevyen koneen varikkopöydältä maahan, sillä seurauksella, että sivuperäsimen lasikuituinen horni irtosi ja rysäys veti mukanaan myös servon. Minullahan ei periaatteessa ole koskaan mukana pikaliimaa. ehkä juuri tällaisten tilanteiden vuoksi olisi kiva, jos sitä löytyisi tosipaikan tullen. Onneksi Vesalla oli ja niinpä Yak saatiin lentokuntoiseksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin makkaranpaistoin ja jutustelun lomassa Yakilla neljä lentoa, joista yksi oli 4s1300 mAh Nanolla ja lopuilla lennoilla testailin lahjoitusakkuja, joista jokunen meni poistoon empiiristen kokeiden perusteella.


24.10.

Lahjoitusakkujen evaluointi jatkui tänään töiden jälkeen Petikossa, missä oli ekaa kertaa Super Sportin kolarin jälkeen. Lensin todella kylmässä kelissä neljä lentoa, minkä jälkeen oli parasta pakat kimpsut ja kampsut autoon ja huristella nopsaan kodin lämpöön.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.11.

Edellisestä lennätyksestä alkaa olla jo likipitäen kuukausi aikaa. Tässä on ollut itselläni sitkeää flunssaa riesana ja perhejuhlien järjestämiseen on palanut viikonloppuja. Tällä välin talvi on tullut ja ihan kirpeää pakkastakin on päästy kokemaan. Nyt tänään lauantaina ajellessa maalle auton ulkolämpötilamittari näytti Helsingin päässä -8 C, mutta jo Kanta-Hämeen suunnalla -10 C.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vara-Junnu oli äkkiä viritelty lentokuntoon. OS 26 4-nelitahtimoottori lähti aika helposti käyntiin, kun tulpan reijästä oli annettu ryyppyä suoraan suoneen. Koneen ensimmäinen lentoyritys päätyi pellon reunassa olevan ison pajupuskan kautta nokilleen maahan. Onneksi puska jarrutti nopeutta mukavasti, eikä koneeseen tullut mitään vaurioita osuessaan maahan.

Seuraavalla yrittämällä päästiin jo ilmaan. Mikäpä oli lentää koneella kirpeän kirkkaassa ja tyynessä talvisäässä. Hieman oli kylmää, mutta siitä selviää onneksi vaatteilla. Oman talvikauden aloitukselle kertyi mittaa mukavasti 31’12” verran. Tankin pohjalla oli ehkä sentin verran polttoainetta, vaikka moottori oli sammunut ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän jälkeen komento- ja huoltojaos kutsui ja niinpä lounas maittoi kummasti tunnin ulkosalla puuhailun jälkeen. Lounaan jälkeen tankkasin koneen ja lensin vielä yhden 20’13” mittaisen lennon. Moottori sammui jälleen ilmassa ja tankista oli kulunut vasta noin neljänneksen verran polttoainetta. Koska koneella oli tiimaa jo +50 minuutin verran, en enää viitsinyt lentää kolmatta lentoa.


26.11.

Aamulla ulkolämpötilamittarit näyttivät -15 C ja -20 C lämpötiloja, joten oli vara valita kumpaa halusi uskoa. Aamulla oli todella kaunis auringonnousu. Tankkasin koneen 300 ccm tankin eilisen jäljiltä piripintaan. Säädin moottorin käyntiä hieman rikkaammalle; 2¼ kierrosta auki, kun se oli eilen tasan 2 kierrosta syksyn lentojen jäljiltä. Lentää liihotin tyynessä, kauniissa aurinkoisessa, mutta kylmässä kelissä 34’31” mittaisen lennon. Nouseva aurinko paistoi koko ajan suoraan silmiin, eikä minulla tietenkään ollut aurinkolaseja päässä. Niinpä siirryin pellolla niin, että aurinko jäi Saaren korkeiden mäntyjen katveeseen. Eipä se tässä vaiheessa vuotta sitten sen korkeammalle enää noussutkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen ollessa pariin otteeseen kotimetsän päällä, tuntui että sivuperäsin ohjaus olisi ikään kuin jäänyt jumiin. Rivakalla vastaohjauksella se tokeni nopeasti ennalleen. Robbe-Futaban FC18 -lähetin Fryskyn 2,4 GHz -moduulilla on rääkynyt pitkin syksyä. Se on tehnyt sitä jo sähkökäyttöisen Epp-Yakin kanssa. Asiaa pitää tutkia ennen seuraavia lentoja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.12.

Olin vaihtanut jo eilen park flyer -tason halpissukset itse veistettyihin puulampisiin, jotka on tehty Outerzonen piirustuksia mukaillen. Nämä sukset kestävät isältä pojalle, ei kun tyttärille. Ainoa probleema on vain fiksun jousisysteemin kehittely. Jos jonkinmoista viritystä on tullut kokeiltua. Tärkein perusvaatimus on se, ettei mitään kumilenkkejä eikä rautalankoja tarvitsisi viritellä itse laskutelineisiin, vaan suksen jousitus oli täysin akselille kiristetyn collarin varassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Yak-55M -koneella eilisen kaltaisissa olosuhteissa kuusi lentoa. Yhteistä kaikille lennoille oli se, että lennon aikana sukset olivat varmaankin 45 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Lennätystä edeltävän ulkoilun aikana akut olivat ehtineen jäähtyä niin paljon, että sen huomasi niiden virranantokyvyssä. Lensi kaikki kuusi CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akkua tyhjiksi. Kaikki laskut olivat erinomaisen hyviä, koska loppuvedossa suksen takareuna otti ensin hankeen kiinni. Puuterilumi oli niin upottavaa jopa tämän kokoiselle lennokille, että varikolle rullatessa sukset olivat uponneet pari senttiä lumen sisään. Jossain vaiheessa sain seuraa Vesasta ja oli kiva lennättää kahdestaan samanhenkisen kaverin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.12.

Lähdin hämärän rajamailla suunnistamaan kohti Talosaaren sallivaa UAS-alueetta näin Suoman itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tehtävänä on siis valvoa kerhomme ilmatilaa kaikenmaailman vihulaisilta, siis kerhoon kuulumattomilta dronepummeilta ja muilta vieraslajeilta. Valvontakoneena oli The Junnu, joka ei ole vielä tänä talvena päässyt siivilleen hangelta. Oletin, että olisin ollut Mr Early Bird, mutta kerhomme puheenjohtaja oli tullut aamuvuoroon hieman ennen minua. Parkkipaikalla oli nyt talven aikana muovautunut 2-3 auton mentävä kolo, johon sain auton hyvin parkkiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt talvella lennokki kannattaa tankata ja muutenkin valmistella lämpimissä sisätiloissa mahdollisimman pitkällä. Nyt piti kentällä ainoastaan laittaa siipi kiinni, niin kone oli lentovalmis. Moottori taisi olla edellisten lentojen jäljiltä sanan varsinaisessa merkityksessä kesäterässä, sillä aika pitkään startterilla sai sahata Ossia, ennen kuin pörähti ensimmäisen kerran. Toisella yrittämällä Ossi sitten jäi käymään. Junni lähti pitkästä aikaa heittolähdöstä ilmaan. Koneella oli nautinto lentää tyynessä, mutta varsin kirpeässä (-14 C) talvisäässä. Ensimmäiselle lennolle kertyi pituutta 17’34” ja tyylikkään laskun päätteeksi kone pyllähti nokilleen, koska lensin fillarien kera. Neula oli nyt kokeiluna tasan kolme kierrosta, joten on mahdollista, että lensin tankin tyhjäksi hieman rikkaalla pöristellen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkasin koneen ja aloitin käynnistelypuuhat. Taas oli sama homma, mitä ensimmäisellä kerralla; moottoria sai sahata käyntiin aika pitkään. Nyt laskun yhteydessä moottori oli saanut lumikylvn, niin varmasti lennon jälkeiset lämmöt olivat poissa. Aikani sahattua, Ossi pörähti käyntiin ja hetken puksuteltuaan, säädin moottoria hieman laihemmalle. Nakkasin koneen taas heittämällä ilmaan. Lensin ensimmäisen lennon kaltaisen täydellisen old timer -lennon. Välillä olitiin hieman korkeammalla ja toisaalta herkuteliin lähes hankea hipovista läpilaskuista. Moottori sammui nyt ilmassa paljon myöhemmin ja rauhallisten kaarteluiden jälkeen renkaat ottivat hankeen kiinni 24’41” mittaisen lennon jälkeen. Lentoaikaa tälle päivälle kertyi 47’15”. Pilotti alkoi hiljalleen hyytyä paikalla seisoskelun tuloksena, joten päätin lopetella aamuvuoron erittäin tyytyväisin ja rentoutunein mielin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


10.12.

Aamupäiväisen ulkoilun jälkeen oli pakko päästä kokeilemaan, miten lennätys onnistuu Talosaarentien lennokkikentältä. Pari tuntia luonnon rauhassa, siis tuiskussa ja tuulessa antoi jo esimakua, mitä tuleman pitää. Parkkipaikka oli yllättävän hyvässä kunnossa, koska se on ollut sen verran kovalla käytöllä, että lumi on pakkaantunut hyvin. Sen sijaan kentälle tallottu polku oli täysin hukkunut lumen alle, samoin kuin kaikki tämän talven harrastamisen merkit.

Pystytin varikon parkkipaikalle, koska umpihangessa tarpominen ei jaksanut kiinnostaa. The Junnu oli nyt ekaa kertaa suksivarustuksella tänä talvena. Puuterilumi ei kuitenkaan jaksanut kannatella konetta, ja niinpä Junnu kynti aika syvällä hangessa puoliympyrän verran ja päätyi nokilleen. Lumisen moottorin käynnistäminen oli aseteen verran epäkiitollisempaa, verrattuna suoraan autosta otettuun. Kannoin Junnun varsinaiselle kentälle, mutta sama homma sielläkin; räpiköinti puuterilumessa päättyi nokilleen ja tietysti moottorin sammumiseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmas kerta toden sanoo ja niin myös tällä kertaa. Nakkasin koneen heittämällä reippaaseen vastatuuleen, minkä jälkeen kone sai nopeasti ilmaa siipiensä alle. “Lennetään, kun kerran tänne on tultu” -asenne riitti tuulessa, tuiverruksessa ja lumisateessa 8’04” mittaiseen lentoon, joka sekin päätyi nokilleen ja nippa nappa pellon puolelle. Nostin lumiset kamat autoon ja ajelin kotia kohden.


27.12.

Maalla vietetyn Joulun pyhien jälkeen olikin jo aika päästä omistautumaan harrasteeleen ja käydä perinteisellä kinkun sulatus lennoilla. Suuntasin luonnollisesti kohti Talosaarentien lennokkikenttää, joka on tällä hetkellä ainoa lennokkikenttä pääkaupunkiseudulla, missä on kutakuinkin säädyllinen mahdollisuus lennättää myös talviolosuhteissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Petikossa on aina ladut vedetty kenttää sivuavaa hiekkatietä pitkin, jolloin kamat pitää kantaa ulkoilualueen parkkipaikalta kentälle. Seutulassa yksityistien auraus loppuu viimeisten asuttujen kiinteistöjen pihateiden liittymiin. Ämmässuon osalta ilmoitettiin, ettei tietä aurata tänä talvena lainkaan. Porvoon tilanteesta minulla ei ole mitään tietoa, kun en ole muutamaan vuoteen siellä enää käynyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin ehtinyt lentää kolme CNHL Black Series 3s2200mAh-akuista, kun kerhon puheenjohtaja tuli aamuvuoroon. Lennättelin muut akut siinä sitten vuorotellen Kentzun kanssa. Olipa mukaa pöristellä pitkän tauon jälkeen yhdessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


28.12.

Aamuisen ulkoilukierroksen jälkeen kerhomme parkkipaikalla oli lähestulkoon ruuhkaan. Olin siis viides lennättäjä tänään. Koneena oli mikäs muu, kuin tämän vuoden suosikki; Yak-55M suksilla totta kai! Ilmassa oli lennokkeja kuin hyttysiä kesäiltana, Vesa totesi. Totta tosiaan; monennäköistä lennokkia oli ilmassa kauniina talvipäivänä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin aluksi tyhjiksi tänä vuonna kahdessa erässä hankitut CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akut. Tässä setillä lennettiin ihan hienot lennot hyvien laskujen kera. Seuraavaksi siirryttiin vanhoihin keltaisiin Zippy 3s2200 mAh -akkuihin. Olin ladannut kokeeksi omasta mielestäni nämä ikäloput akut uudella ToolKit-laturilla. ensivaikutelma oli, että akut ovat todella hyvässä iskussa, vaikka jo kertaalleen.

Päivän päätteeksi lensin Yakin niin ikään vanhoilla Turnigyn 3s3000 mAh -peruskennoilla. Näistä toinen oli jo niin huonossa hapessa, että kone nippa nappa nousi ilmaan. Kun kone oli turvallisesti muutaman metrin korkeudella, otin sen saman tien laskuun loivan täyskäännöksen päätteeksi. Toinen akku oli sen verran hyvässä iskussa, että sain lennettyä koneella varmaankin 4-5 minuutin mittaisen lennon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kylläpä oli jälleen kerran upea harrastepäivä hyvässä porukassa, kun keli on täydellinen ja kalustokin toimiin moitteettomasti.


30.12.

Nyt talvilomalla pitää rentoutua ja jokaikinen tilaisuus pitää käyttää lennätykseen. Olin lapiopelillä saanut ähellettyä suurimmat aurausvallit parkkipaikan liittymästä, kun näin, että tuttu traktori auralla varustettuna saapui. Ajoin autoni pois alta ja jäin odottelemaan Kantarnäsintien risteykseen. Morjestin traktorimiestä ja hänpä pysähtyi siihen. Muistin taas kerran kiittää häntä siitä, miten arvokas hänen auraustyö onkaan kerhollemme. Ilman sitä talvilennätys olisi aika mahdotonta. Toivottelimme jo hyvissä ajoin hyvät uudet vuodet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka parkkipaikka olikin aurauksen jäljiltä huippu hienossa kunnossa, kaikkialla muualla oli vastasatanutta puuterilunta siihen malliin, ettei Yak-55M oli upota puuterilumeen. Lentoonlähtö oli aikamoista räpiköintiä, sillä kone kynti niin syvällä hangessa suksien kera, että potkuri kauhoi nousussa. Lento sinänsä oli ihan ookoo ja jees. Eikä laskussakaan ollut moittimista. Kone tuli nätisti laskuun ja siiven vielä kantaessa suksetkin toimivat moitteettomasti ja kone liikkui hienosti hangen pinnalla. Tehojen ja siitä seuraavan siiven nostovoiman huvetessa kone alkoi upota hankeen potkurin taas kauhoessa puuterilunta. Lennot saivat tämän päivän osalta olla tässä, koska lumiolosuhteet olivat todella haastavat.


31.12.

Aamusella ajelin kohti Talosaaren kesäparatiisia, joka on vuodenajasta riippumatta paratiisi, oli sitten kesä tai talvi tai jotain muuta siitä välistä. Parkkipaikka oli loistokunnossa eilisen aurauksen jäljiltä. Viime vuorokausien kovat yöpakkaset olivat myös kovettaneet hankea muualta siihen malliin, että kone pysyi jo hangen pinnalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin päivän molemmat lennot Hobby Kingin keltaisilla Zippy 3s2200 mAh -kennollia, jota olin taas ladannut uudella laturilla. Akuissa riitti mukavasti puhtia klassisiin taitolentoliikkeisiin. Ensimmäinen lento oli laskua myöden ihan napakymppi, toisesta ei voi puhua samana päivänä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisen lennon aikana havaitsin pitkästä aikaa ratsastustoimintaa jorpakon toisella puolella olevan metsän reunassa ja niinpä tyydyin lentämään kauempana meren puoleiselle pellolla. Jostain syystä koneen ollessa hieman kauempana ja auringossa, jotain meni vikaan ja kone tuli kierteellä alas. Kun pääsin tetsaamaan onnettomuuspaikalle, kone oli silmin nähden lähes ehjä; ainoastaan toinen laskuteline oli repeytynyt irti. Kone oli kuitenkin saanut sen verran kipeää, että siipi oli lyönyt yhdysputken pidikkeen irti rungosta ja jotain muuta vauriota on myös siiven aiheuttaman väännön seurauksena. Aika näyttää, että jaksanko korjata raadon. Olisihan tämäkin voinut jäädä tapahtumatta, mutta tämän koneen osalta jokainen lento on iso plussa. Tällainen päätös tuli siis lennokkivuodelle 2023.





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2024 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 23.01.2024

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!