2022

02.01.

Olin pitkin viikkoa kytännyt Forecan tuntiennustetta loppuviikon osalta ja ennen kaikkea millaiset tuulet vuodenvaihteessa puhaltavat. Yhdistysrintamalla puhaltavat myös uudet tuulet, sillä lopetin Vallilan Lennokkikerho r.y:n sihteerinä vuoden vaiheessa. Sen sijaan keskityn olennaiseen eli harrastamiseen.

Vaikka tuuliennuste olikin huonontunut viikon edetessä viikonloppua kohden, päätin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti pakata kimpsuni ja kampsuni autoon ja hurauttaa kohti Talosaarentien lennokkikenttään. Pihalla autoa pakatessa sateli kevyesti pakkaslunta. Matkalla hämärän hyssy väistyi turhan hitaasti aamun edetessä.

Parkkipaikka tuntui olevan nyt talvella aavistuksen verran paremmassa kunnossa, mitä paljaan maan aikana. Niinpä uskalsin ajaa autoni ihan kentän kupeeseen. Lumipyry oli jonkin verran voimistunut ajomatkan aikana, mutta toisaalta pläkätyyni keli houkutteli lennättämään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennätys oli tyssätä heti alkuunsa siihen, ettei minulla ollut ruohonleikkurin akkuun sopivaa hauenleuka-G4 -adapteria. Onneksi lähetinhupun powerina oleva hieman pullistunut 3s5000 mAh oli just ladattu, niin siitä sai virrat startteriin. OS 25 käynnisty aika helposti, varmuuden vuoksi puolipuristuksilla. Kannoin koneen lähtöasemiin, niin silloin moottorin käyntiääni muuttui aika omituiseksi ja syykin selvisi, kun löysälle jäänyt tulppa poksahti irti suhahtaen saman tien lumihankeen.

Uusi yritys ja nyt moottori kävi hyvin. Hangella oli hyvin hentoinen hankikanto, mutta kuitenkin sen verran kantava, että Ykkös-Junnu nousi vaivatta fillareilla hangelta ilmaan. Komeasti Junnu lähti lentoon Talosaaren harmaaseen aamuun. Trimmaamisen jälkeen kone lensi kuin unelma. Pienoinen lumisade ja harmaan hämärä taivas eivät olleet kaikkein parhaat yhdistelmät lennätykselle. Edellisten lisäksi moottori ei tuntunut kestävän täyttä kaasua, mutta eipä sillä ollut mitään merkitystä, kun muutenkin vajaat puolikaasua riittää mainiosti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Moottori sammui reilun 20 minuutin pintaan ja sain koneella tehtyä niin hienon ja täydellisen laskun, että hankikanto kesti koneen painon. Lennon aikana varikkokamat olivat jo ehtineet peittyä sen verran lumeen, että ne piti harjata puhtaaksi. Katsoin myös parhaaksi jättää koneen puhdistuksen sisätiloihin ja seuraavalle päivälle, sen verran kovasti tuli jo lunta. Pois lähtiessä auton ulkolämpötilamittari näytti -8,5 C, ei tosin yhtään tuntunut siltä.

Nyt on muuten mun lennokkipäiväkirjan juhlavuosi, sillä se tulee loppuvuodesta olleeksi 20 vuotta internetin syövereissä. Hieno ja upea saavutus, vaikka itse sanonkin. Hyvä minä !!


06.01.

Nyt kun oli edessä ruhtinaallisen pitkä neljän päivän loppiaisloma, niin olihan sitä pakko päästä lennättämään, tai ainakin tsekkaamaan, missä kunnossa yhdistyksen tilukset ovat. Edellisen yön aikana oli tuiskannut lunta liki parikymmentä senttiä. Kentän parkkipaikan liittymässä oli sen verran korkeat aurausvallit, etten lähtenyt ottamaan riskiä, että jäisin sinne kiinni autoni kanssa. Erinäisten sattumuksien seurauksena oli parin tunnin jälkeen lapioimassa parkkipaikkaa parille autolle yhdessä Helsingin poliisilaitoksen dronepilottien kanssa. Poliisi auttaa aina, myös lennättäjää. Lennot jäivät tältä kertaa lentämättä, mutta tulipahan ulkoiltua senkin edestä.


07.01.

Tulin piipahtaneeksi Junnun kanssa talvisessa kesäparatiisissa, koska kone oli nyt ollut lento valmiina jonkin aikaan autossa mukana. Koko homma meni vähän sellaiseksi tyhjän päiväiseksi tahkoamiseksi. Oli aika ankeaa pitää varikkoa pienellä parkkipaikan pläntillä. Ossi lähti tapansa mukaisesti helpolla käyntiin ja nakkasin koneen ilmaan rivakalla heittolähdöllä. Harmikseni moottori kuitenkin sammahti aika pian lähdön jälkeen ja Junnu sukelsi hankeen. Siinäpä moottori jäähtyi kunnolla, jos oli edes ehtinyt lämmetä lainkaan.

Toisella yrittämällä neulan säädön jälkeen pääsin kuin pääsinkin koneen kanssa ihan ilmaan asti. Lennon aikana moottori alkoi jälleen piiputtamaan arviolta viiden minuutin lennon jälkeen. Junnu tuli ihan nätisti laskuun, mutta renkaiden kera lopputuloksena kone on aina moottoria myöten hangessa. Koska käynnistysvermeet olivat edelleenkin parkkipaikalla levällään, niin päädyin säätelemään moottoria, niin että se olisi seuraavalla kerralla napakammin iskussa. Nyt lopettelin homman sormet kohmeessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.01.

City-pilotti ajeli pitkästä aikaa Ämmässuon upealle lennokkikentälle. En ollut selvillä auraustilanteesta, mutta talvipilotin onneksi tie oli aurattu perille asti. Koneena oli Tundra, joka oli taas suksivarustuksessa. Keli oli aika jäätävä, eikä pilotin kevyt pukeutuminen yhtään edesauttanut tilannetta.

Otin koneen ilmaan suoraan parkkipaikan hangelta, mistä kone lähti hienosti lentoon ennen aurausvalleja. Tunrda toimi ilmassa ihan mallikkaasti niin, kuin ennenkin. Otin koneen laskuun ehkä viiden minuutin lennätyksen jälkeen. Otin koneen laskuun kentän puolelle. Sukset kantoivat konetta puuterilumessa ihan hienosti ja ohjaus toimi ihan riittävän hyvin ilman kannussuksea.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pilotti piti pienen lämmittelytauon ennen seuraavaa akullista. Uudelle lennolle oli kiva lähteä uudella akulla ja lämpimin sormin. Lennon lomassa tein yhden läpilaskun. Kellon rientäessä ja pilotin vilutuksen lisääntyessä otin koneen nättiin laskuun. Toinen mokoma akuista jäi lentämättä, mutta parempi näin ja uudelleen joku toinen kerta, kun onnen enemmän lämmintä vaatetta päällä


16.01.

Ajellessani Talosaarentien lennokkikentälle, nouseva aurinko helotti täydellisenä jossa kaukaisuudessa. Satuin saamaan kentältä päivän ainoa ja tyynen ja aurinkoisen aamuhetken, mikä piti tietysti käyttää hyödyksi. Nämä sähkökoneet ovat onneksi nopeita laittaa lentokuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Parkkipaikan hanki oli ihan kelvollisessa kunnossa, joten mikäpä siitä oli kone ottaa ilmaan. Heti ilmassa huomasin, että aamun tyyni hetki olikin vain hämäystä, sillä vähän korkeammalla tuuli riepotteli pien styrsapaalia ihan reippaasti. Otin koneen laskuun ehkä viiden minuutin lennättelyn jälkeen. Vaikka lähestyminen olikin aika keikutusta, itse lasku oli napakymppi. Odoteltuani hetken, otin koneella vielä toisen lennon, mikä oli samanlaista höykytystä kuin ensimmäinenkin. Tulin laskuun poikkeuksellisesti pellolle, mistä rullasin koneen parkkipaikalle auton viereen.


22.01.

Tudra debytoi ensimmäistä kertaa maalaismaisemissa Forssan viherlähiössä eli Matkussa. Aamusella pakkasta oli kirpeät -10 C, mutta se ei ole este vaan haaste. Onneksi pilotilla on näin talvisin aina matkassa lämmitettävä lähetinhuppu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tetsasin ensi Tundran kanssa umpihankeen, mutta se oli näin kevyelle koneen vielä sen verran upottavaa, että nousuyrityksissä potkuri kauhoi lunta. Niinpä lähdöt oli otettava auratulta tieltä peltoa kohden. Lähtösektori ei ollut leveydellä pilattu ja tämä lisäksi pientä jännitystä lisäsi vasemmalla oleva pieni koivu, johon osuessa tulisi rumaa jälkeä.

Nousut onnistuivat vallan mainiosti pihatieltä. Kun kone oli tarpeeksi korkealla ilmassa, niin tallustelin pellolle. Lennoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Akuissa riitti hyvin kapasiteettia ja niinpä 3000mAh pakoilla lennettiin seitsemän minuutin paremmalle puolelle ja tonnia isommilla sitten jo 9-10 minuutin välille. Kokonaistiimassa päästiin mukavasti puolen tunnin paremmalle puolelle: 33’ 9”. Kaikki laskut piti suosiolla ottaa pellolle puuterilumeen. Niin pitkään kun siivet kantoivat, sukset vetivät kauniit ladut hankeen, mutta lopuksi kone upposi mahaa myöten puuterilumeen.


23.01.

Ajelin intoa puhkuen Forssan lentokentälle autossa olevan Lazer 3d-härpättimen kanssa. Olin eilen käytellyt Irvie 53-moottoria, joka tuntui kaikin puolin olevan iskussa, niin kuin hyvin säädetyn moottorin kuuluukin olla. Tämä kone on ollut maadoitettuna koko koronaepidemian ajan, siis reilut kaksi vuotta. Kone oli äkkiä lento valmiina ja rullasin sen keskelle talvista asfalttibaanaa. Siinä kun tarkistin kaikki ohjainpinnat ennen koneen lentoon lähtöä huomasin, että toinen korkeusvakaajan puolisko oli irronnut kuitusarannoiltaan. Kyllä vähän sapetti. Itselläni ei ole mitään havaintoa, onko tämä joku kuljetusvaurio, vai olenko kentällä kolhaissut konetta niin, että saranoiden liimaus on pettänyt. Ei tässä muu auttanut, kun purkaa kone ja hurauttaa kentältä pois.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.02.

Tundra oli taas mukana matkassa, kun oltiin viikonloppua viettämässä maalla. Odotukset olivat taas korkealla lennätyksen suhteen. Styrsapaali lensi todella kovassa tuulessa ainoastaan pari lentoa. Ensimmäinen lento oli ihan täysimittainen; vajaan kymmenen minuutin luokkaa, mutta toinen lento piti keskeyttää todella navakan tuulen vuoksi. Tällaista käy harvoin minulle. Olosuhteista riippumatta molemmat laskut olivat hyvin onnistuneita, eikä kone kärsinyt lainkaan. Hangella oli hyvä tallustella lumikengillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.02.

Olen merkkipäivinä matkoilla, näinhän on tapana ilmoitella lehdissä. Niin olin minäkin matkoilla, mutta ihan vaan ekoloogista lähimatkailua harrastin oman kunnan rajojen sisällä. Kelit olivat olleet suorastaa hanurista koko viikon ja sääennusteet lupasivat vihdoinkin sunnuntaiksi täydellistä lennätyskeliä, niinpä tällainen tilaisuus oli käytettävä hyväksi.

Ajellessani Talosaarta kohden, sää oli jo heti aamusta tyyni ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Minulla oli kyllä tiedossa, että kentän paikalla oli jälleen “Talosaarenjärvi”, mutta toivon mukaan kylmän yön aikana pinta olisi vetänyt jäähän. Perillä olosuhteet näyttivät ihan kelvollisilta; parkkipaikka oli aurattu, hankikanto oli erinomainen niiltä osin, mitkä eivät olleet veden valtaamia ja järven pinta oli sen verran jäässä, että siinä oli mainio kiitorata lennokeille. Täällä olisi pärjännyt mainiosti fillarivarustuksella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tilanne oli kuitenkin sen verran haastava, että laskuissa kone pitää saada lähtöpaikalle rullaamalla. Jos kone olisi laskun päätteeksi takertunut järven keskelle talventörröttäjiin, niin eipä ohut jää olisi kannatellut ketään. Otin nousut hangen ja jään reunalta merta kohden, jäistä kiitorataa oli ihan riittämiin näin pienelle koneelle. Laskuun tulin jorpakon vierustaa myötätuuliosuudella ja sitten perusosan kautta finaaliin järven ja tien välistä hangelle. Näin toimiessa sain koneen lopuksi rullattua lähtöpaikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tundra lensi upeassa aurinkoisessa talvisäässä neljällä lennolla (9’56”, 9’34”, 10’44” ja 14’14”) viittä vaille kolme varttia (44’ 28”) neljällä akulla, mikä on jo ihan hyvä suoritus. Tässä olikin hieno merkkipäivien avaus ylhäisessä yksinäisyydessä.


26.02.

Great Planesin Super Sportster on jo odotellut tovin, että itse tehdyt sukset päästäisiin koeponnistamaan vihdoinkin. Viime aikojen säät ovat vaan olleet sellaisia, että H-hetki on antanut odottaa itseään. Tänään näytti niin kauniilta ja aurinkoiselta, että pakkasin Hobbykingin Tundran ja Super Sportsterin matkaan ja suuntasin Ämmässuolle, koska kentälle johtava tie oli aurattu alkuviikon lumimyrskyn jälkeen.

Jäljistä päätellen joku oli näemmä eilen koittanut käydä kentällä, koska jäätyneet renkaan jäljet päättyivät viimeiseen ylämäkeen. Tykkäsin, kun sain touhuta aivan yksikseni. Paikan päällä oli mitä upein keli; aurinko paistoi täydeltä terältä siniseltä taivaalta, reipas tuuli oli ainoa ikävä puoli. Kenttä oli kaiken lisäksi neitseellisen lumen peitossa, mistä on turvallista ottaa kone ylös. Vetäsin kuumat termospullokahvit kitusiin ja aloin laittamaan Tundraa lentokuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tundra lähti helponoloisesti suksivarustuksella ilmaan kohti kaatopaikkaa, vaikka koneessa ei olekaan kannussuksea. Lentää pöristelin Tundralla neljä lentoa, jotka kaikki olivat lentoajan suhteen seitsemän minuutin paremmalla puolella. Laskut otin poikittain kenttään nähden, itseäni vastaan.

Lyhyen kaffipaussin jälkeen laittelin Super Sportsterin lentokuntoon. Talven varsin runsaasta lumitilanteesta johtuen, jouduin pitämään varikkoani parkkipaikalla, mutta mitäpä siitä, kun ketään ei ollut paikalla. Onneksi minulla oli mukanani maalta Hesaan talvehtimaan tuotu ajoleikkurin akku, joka pyöritti startteria varsin iloisesti. Sportin keulalla oleva OS 46 LA pörähti iloisesti käyntiin ja moottorin käynti oli muutenkin yhtä varmatoimista, mitä muinakin vuodenaikoina.

Suksien luisto oli sen verran erinomaista, että kone ei tahtonut pysyä edes tyhjäkäynnilläkään paikoillaan. Kannoin koneen parkkipaikan reunaan ja siitä kentän hangille. Lumellakin koneella oli pyrkimys liukua hitaasti eteenpäin. Pienen rullaustuntuman ja kovan tuulen yhdistelmä teki selväksi, että kannussuksen pito hangella oli aika olematon, vaikka kannus upposi jonkin verran pehmeään puuterilumeen. Ajoin koneen varmuuden vuoksi kentän toiseen päähän, josta otin nousukiidon. Kone lähti hienosti vauhtiin ja irtosi hangelta ilmaan itsekseen. Lento oli aluksi varovaista tutustumista, miten sukset vaikuttivat koneen lento-ominaisuuksiin. En havainnut mitään ihmeellistä koneen lennossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Otin kuitenkin varmuuden vuoksi koneen aika pian laskuun, jotta pääsin kokeilemaan, miltä suksilasku tuntuu keskikokoisella polttomoottorikoneella. Lasku oli kaikin puolin onnistunut. Nopea havainto oli, että kannussuksen pohja oli jäänyt jonnekin ensimmäisen suksinousun tai -laskun aikana. Suksen keskiruoto toimitti kuitenkin kohtalaisesti suksen virkaa. Ajoin koneen taas kentän toisen päähän ja sieltä lähdettiin taas nousuun. Lensin tällä toisella lennolla jo ihan normaalin mittaisen lennon, minkä päätin taas kauniiseen laskuun.

Lensin päivän aikana koneella vielä toisen normaalimittaisen eli seitsemän minuutin lennon. Olisin lentänyt varmaan vielä kolmannenkin, mutta se mitä kannussuksesta oli jäljellä ensimmäisen lennon jälkeen, oli nyt puolittunut. Jatkossa kannukseen pitää laittaa rengas takaisin, niin pito ainakin pehmeällä hangella lienee parempi. Sen näkee sitten.

Plakkarissa oli nyt sen verran priimalaatuista tiimaa, että nyt oli hyvä sauma lopetella lennätyksen tämän päivän osalta. Nyt kelpasi ajella hymyssä suin kotia kohden.


27.02.

Eilisen päivän jäljiltä akkusetti oli ladattu täyteen ja tänään suunnattiin kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Sää ei ollut lähellekään eilisen veroista, mutta käydään nyt kuitenkin katsomassa, miltä paikan päällä näyttää. Valkkan WA-pulinaryhmässä oli eilen parkkipaikan raportoitu olevan ihan kunnossa, niin edellytykset lennätykselle näytti olevan kunnossa.

Perillä oli tunkua jo parkkipaikalla, sillä joku pariskunta oli lähdössä retkiluistelemaan pop-up järven jäälle. Se oli mun silmiini jäätikkö, joka oli niin vetisen näköistä, etten itse olisi ollut valmis ottamaan riskiä jään pettämisestä. Onneksi jää näytti kestävän heidät, eikä vaarana olisi ollut muuta kuin kastuminen haarukkaan asti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pariskunnan poistuessa kauemmaksi, otin Tundran lentoon. Tuuli oli kuitenkin sen verran navakkaa, ettei lennätys ollut kaikkein nautinnollisinta. Lensin kuitenkin sitkeästi 4/6 akkua tyhjäksi, jolloin lentoajassa päästiin puolen tunnin tietämille. Isot Zipyt jäi tänään käyttämättä, keli oli sen verran ilkeä, että rajansa kaikella. Keltainen Zippy 2200 mAh; 7'13 ja 7'24" Turnigyn 3000 mAh; 7'56" ja 7'21"

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


04.03.

Hobby Kunkun Tundra oli ollut autossa koko viikon akkujen kera odottamassa otollista hetkeä after work -lennätykselle. Nyt perjantaina keli oli kohdillaan ja pienen empimisen jälkeen suuntasin kuitenkin Petikkoon, enkä Ämmässuolle.

Aikaisemmista talvista oppineena minulla oli tiedossa, ettei autolla päässyt kontin viereen. Tänään paikan päällä oli hiihtäjiä niin sankoin joukoin, että auto piti jättää kauimmaiselle parkkipaikalle, joka on normaalisti puomein suljettuna. Täältä otin kamat kantoon ja koitin päästä kaatumatta kentälle ja siinä jopa onnistuin erinomaisesti. Vaikka hangella oltiin jäljistä päätellen paljon kävelty, niin siitä huolimatta koneen sai hienosti ilmaan suksivarustuksen kera.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin ensin keltaiset 2200 mAh Zippyt-pakat (8’36” & 9’15”) ja lopuksi siniset Turnigyn 3000 mAh-akut ( 8’31” & 7’47”). Toiseen Turnigyn akkuun olen jo kauan sitten merkinnyt ?-merkin, sillä se ei ole ihan samassa iskussa, mitä toinen samaan aikaan ostettu akku on. Jemmassa oli vielä 4000 mAh Zipyt, mutta näppejä palelsi sen verran, että päätin lopettaa tämän päivän osalta.


05.03.

Lauantaiaamu valkeni kauniina ja tyynenä. Suunnitelmana oli ollut jo eilisestä lähtien ajaa hurauttaa Talosaarentien lennokkikentälle. Matkan aikana auton ulkolämpötilamittari näytti pitkästä aikaa reipasta -12,5 C pakkaslukemaa. Paikan päällä oli kuitenkin aivan tyyntä, niin pakkanen ei tuntunut juuri missään. Sitten kun laitoin lämmöt päälle lähetinhuppuun, niin ei näpit palellut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tyynessä kelissä Tundralla oli nautinto ajaa kurvailla hiljaa pienillä laipoilla. Koneessa oli kyydissä keltaiset 2200 mAh Zippyt-pakat. Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 12’02” ja sitä seuraavalla päästiin jo uudelle minuuttilukemalle; 13’00”. Kun olin lähdössä kolmannelle lennolle, huomasin tarkistuksen yhteydessä, että koneen korkeusperäsimen toisen ohjainpinnan saranointi oli ratkennut irti. Nyt oli kyseessä sen suuruusluokan failure, että lennot oli parasta lopettaa tähän.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämä korpesi hetken, sillä oli sääli jättää näin upean lennätyspäivä kesken. Nämä styrsa/epp-koneiden saranalinjavauriot on todella helppo korjata silikonilla. Tein ensimmäisen silikonikorjauksen jokunen vuosi sitten Hobby Kunkun Epp-Yakin sivuperäsimeen, joka oli kokonaan repeytynyt irti. Korjauksesta on jo pari vuotta aikaa, jonka jälkeen kone on varmaan lentänyt toistasataa lentoa. Jos pääsen korjaamaan Tundran saranlinjan tänään, niin kone on taas lento valmiina huomenna. Myöhemmin puolen päivän paikkeilla parkkipaikka on jo täynnä autoja, sekä toimintaa oli ihan kunnolla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.03.

Totesin Tundran aamusella lentokelpoiseksi ja niinpä se pakattiin autoon ja Skodan keula suunnattiin jälleen kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Kotona ilma ei näyttänyt kello kahdeksan aikoihin niin hienolta, mitä eilen, mutta mitäpä tuosta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin aamun ensimmäiset lennot kuitenkin mitä hienoimmassa auringonpaisteessa. Tuulta oli hieman, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Perinteisesti lennätyssessio avattiin keltaisilla 2200 mAh Zippyillä. Tiimaa saatiin hienosti; 11’04” ja 10’56”, aika lailla samoille hehtaareille osuttiin molemmilla akuilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pienen ulkoilukierroksen jälkeen palasin takaisin lennokkikentälle. Olin kurkannut Valkkan WhatsApp-ryhmästä, että Vesa oli tullut paikalle. Kun olimme saaneet vaihtaa kuulumiset ja olin juonut viimeiset pisarat termospullokahvista, niin oli aika ottaa taas Tundra esiin. Ulkoilun aikana tuli oli virinnyt aika kovaksi siihen nähden, mitä se oli ollut aikaisin aamulla. Lensin kuitenkin Tundralla kaksi lentoa 3000 mAh-akuilla lentoaikojen ollessa 11’02” ja 8’58”. Kokeilin vielä hetken ajan isolla Zipyllä, mutta kovasta tuulesta ja moottorin räminästä johtuen katsoin parhaaksi lopetella lennot kolmen minuutin jälkeen.


12.03.

Tänään ajeltiin aamusta maalle. Takapenkin vakiopaikalla oli tietysti itseoikeutetusti Tundra. 3s-akkujakin oli ladattu ihan riittämiin. Lisäksi oli ladattu yksi lähettimen LiPo- ja vastaanottimen LiFe-pakka. Lensin Tundralla yhden pienen lennon todella pahan räminän säestämänä. Myöhemmin selvisi, että muovinen moottoripukki on päässyt osin irtoamaan solumuovista. Koneella on nyt selkeä lentokielto päällä kunnes moottoripukki saadaan liimattua kiinni. Sen jälkeen katsotaan, että katosivatko sivuäänet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onneksi maalla majaileva keltainen Junnu saatiin nopsaan lentokuntoon. Lensin Junnulla todella lämpimässä, tyynessä ja aurinkoisessa kelissä neljä herkuttelulentoa (#1: 12’40, #2: 18’40, 3# 20’28” ja #4: 18’55” ) kokonaistiiman ollessa peräti 70’ 43”. Päivän kaksi ekaa lentoa lennettiin neulan ollessa auki 2,25 kierrosta ja lopuilla enää 2 kierrosta auki. Otin luonnollisesti päivän kaikki neljä lentoa heittolähtöinä kotitieltä ja tankki ajettiin kuivaksi ilmassa, jolloin laskuun tultiin lapa seis -asennossa. Sen verran olen tähän ikään mennessä lennättänyt, että sain hyvin tarkasti otettua koneen laskuun kotitien viereen hangelle, minne ei kuitenkaan tarvinnut lähteä rämpimään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aivan mahtavan upea lennätyspäivä takanapäin.


13.03.

Reilut kaksi vuotta werstaalla pölyttymässä ollut Lazer 3D -kone pääsi tänään vihdoinkin ilmaan ja karistamaan pölyt päältänsä. Kone lensin viimeksi helmikuussa 2020, just ennen kuin koronapandemia räjähti käsiin täällä Suomessa. Sen jälkeen maalla tuli käytyä sen verran harvakseen, etten ylipäätään lennättänyt ja silloin harvoin kuin siellä oltiin, niin sattui muuten vaan joku muu kone lentämään.

Minulla oli kyllä tänä vuonna Lazer jo pariin otteeseen autossa, kun ajelin Forssan lentokenttää kohden. Viime kerralla korkeusvakaajan puolisko oli irronnut saranoiltaan ja aikaisemmalla kerralla taisi muuten vaan olla huono keli.

Olin jo edellisenä päivänä pakannut lennätyskamat autooni ja koneen tankki oli myös täynnä aikaisemman lennätysyrityksen jäljiltä. Aamulla maalaismaisema oli niin kauniin kylmän kuuran peittämä. Auton ulkolämpötilamittari näytti rapsakkaa -12 C, kun ajelin Forssaa kohden. Aamun pakkanen piti näpit hyvin kohmeessa valmistellessani konetta lentokuntoon.

Hyvin säädetty ja nöyräksi koulutettu Irvine 53 hörähti käyntiin ihan ensimmäisellä startterin pyöräytyksellä. Lentoon lähdössä on omat pienet erikoisuutensa, koska pidän koneen ylösalaisin starttitelineessä, jotta sylinteri olisi ylöspäin. Kone on kohtalaisen iso kantaa samalla kun kaulassa roikkuu lähetinhuppu. Oma manööverinsä on sitten kääntää kone telineillensä ja laskea maahan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kenttä oli mitä ilmeisemmin aurattu viime viikolla, sillä niin hyvässä kunnossa se oli. Baanaa reunusti aika korkeat kinokset, mikä pitää ottaa nousuissa huomioon. Koneen maakäyttäyminen on hyvää ja johdonmukaista, niin mikäpä oli avata kaasu ja kevyesti pitää sivuperäsimellä kone linjassaan nousukiidon ajan. Pian kone jo irtosi itsestään ja pienellä vedolla oltiin nopeasti reilusti reunavallien yläpuolelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone toimi ilmassa yhtä hyvin, mitä ennenkin. Tyynessä kelissä oli jälleen hyvä alkaa veivata 3Ö-lentoa. Ajoittain kone pysyi ihan mallikkaasti leijutuksessa. Niin sanotun rouhimisen jälkeen oli kiva ajaa hiljaa koneella pläkätyynessä kelissä. Kone on nautittava lennätettävä. Lentoajastin on säädetty 10 minuuttiin, mutta siinä vaiheessa ei ole vielä kiire mihinkään. Kone tulee laskuun hiljaa ja näyttävästi ja maakosketus tällä nopeudella on hyvin jouhea ja huomaamaton. Kello osoitti 12’10” ensimmäisen lennon päätteeksi. Rullasin koneen siitä vielä starttipaikalla ja palkitsin itseni höyryävällä termospullokahvilla.

Irvine lähti nyt todella helpolla käyntiin ihan heittämällä. Jostain syystä moottori jäi niillä muutamilla yrityksillä aina väärin päin käymään. Sitten kun moottorille näytti startteria, niin pyörimissuuntakin oli jo oikea. Koneen toinen lento oli samaa varmaa settiä, mitä ensimmäinenkin. Lentoajassa päästiin 12’55” lukemaan. Moottori sattui sammahtamaan vähän laskun jälkeen, joten se piti kantaa takaisin starttipaikalle. Päivän valjetessa ja auringon noustessa, myös lämpötila nousu pilotin vaatekerran alla ja niinpä kerrospukeutumista piti hieman vähentää, jotta pilotilla ei alkaisi keittää.

Lähdin kolmannelle lennolla samaan syssyyn koneen tankkauksen jälkeen vielä pytty lämpimänä edellisen lennon jäljiltä. Jostain syystä moottori sammahti pariin otteeseen siinä vaiheessa kun olin kääntämässä konetta oikein päin. Loppujen lopuksi pääsin koneella hyvin ja luotettavasti lentoon. Kolmannen lennon päätteeksi ajastin näytti 13’28”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska olosuhteet olivat täyden kympin luokkaa ja tekniikka toimi luotettavasti, niin päätin ottaa vielä yhden lennon päivän päätteeksi. tällä kertaa halusin minimoiden koneen kantamisen ja niinpä hyvin aurattu rullaustie sai toimia kiitotienä. Hienosti kone lähti siitäkin lentoon. Päivän viimeisin lento oli myös pisin; 14’18”.

Plakkarissa oli todella hieno eilisen kaltainen lennätyspäivä ja mikä parasta nyt saatiin jo hieman isompaa kalustoa kirkkaalle, tyynelle ja keväiselle taivaalle.


19.03.

Olin viikolla bongannut tori.fi -palstalta Great Planesin Super Sporster EP -sähkölennokin, niin olihan se pakko pelastaa hyvään kotiin, missä sitä rakastetaan ja jossa saa lentää aina kun on tilaisuus. Vielä kun myyjänä oli puolituttu kaveri, niin hinnassa oli jopa hieman tinkivaraa. Kone oli kaikin puolin ehjä ja siisti, mitä nyt siiven alapintaa oli joskus paikattu samanvärisellä päällystekalvolla, mutta sitä ei juurikaan huomaa. Koneen keulalla oli laadukas DualSkyn XM3536CA-7-moottori ja säätimenä samaisen valmistajan 45 A kestävä malli, mihin piti vaihtaa XT60-liitin. Koneen setup oli aika nopeasti ohjelmoitu radioihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Autoon pakattiin tänään uusi ostos; Pikku-Sportti ja isompi ja vanhempi konkari; Super Sportti. Pääsin liikkeelle jo niin aikaisin, että olin Talosaaressa jo klo 8 pintaan aamusta. Ensin oli vuorossa Pikku-Sportin koelento tyynessä, mutta vielä aavistuksen pilvisessä kelissä. Radioissa oli nyt aluksi ajastin viritetty viiteen minuuttiin. Kone lähti ärhäkkäästi ilmaan ja arf-koneen käyttäytyminen oli hyvää ja suoraviivaista. Siivekkeet ja sivuperäsin olivat trimmeissään, mutta koneella oli kohtalaisesti nousupyrkimystä, mikä kompensoitiin trimmillä. Kone lentää hienosti. Parin lähestymisyrityksen jälkeen otin koneen ensimmäiseen laskuun lentoajan ollessa 3:30. Otin koneen uudelleen ilmaan ja lensin ensimmäisellä akulla loppujen lopuksi 5’40” mittaisen lennon yhden välilaskun taktiikalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikku-Sportin toinen lento lennettiin yhtä soittoa ilman välilaskuja ja niinpä lentoajaksi saatiin kivasti 5’32”. Lennon aikana tuuli oli virinnyt puhaltaen mantereelta päin. Jään pinnalla oli ehkä reilun sentin verran märkää lumi/vesisohjoa. Nousuissa ja laskuissa renkaat sinkosivat sitä sitten ihan olan takaa siiven alapinnalle, mistä se edelleen levisi pitkin siipeä. Lentojen välissä koneen alapuoli oli pakko pyyhkiä siistiksi isommasta loskasta. Kaksi ensimmäistä lentoa lennettiin keltaisilla 3s2200 mAh Zippy-akuilla, jotka kokonsa puolesta istuvat parhaiten koneen hieman ahtaaseen akkutilaan.

Pikku-Sportin seuraava lento lennettiin sitten jo Turnigyn sinisillä 3s3000mAh peruskennoilla. Tämä kokoluokan akku menee vielä just ja just koneeseen. Koska akuissa 4 mm HXT-banaaniliittimet muovien kera, niin akku pitää liittää sovitinkaapelin kanssa säätimeen. Tässä yhdistelmässä on turhan paljon ylimääräistä ja tilaa vievää johtoa, mikä vähän hankaloittaa akun paikoilleen laittoa. Lento oli ihan normi setti pois lukien yhden oudon koukkauksen. Otin koneen laskuun tämän vuoksi ja tarkasti, että kaikki ohjainpinnat olivat tukevasti edelleenkin kiinni. Vaikka kyydissä oli isompi kapasiteettinen akku, lensin vielä aika varovaisen mittaisen lennon; 5’55”.

Pikku-Sportin neljäs lento lennettiin toisella 3s3000mAh akulla. Tässä vaiheessa aamua taivas oli jo selkiintynyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että piti ottaa aurinkolasit. Lensin koneella 5’50” mittaisen lennon. Kentälle oli aamun aikana tullut myös muita kavereita, jotka ovat sinnikkäästi lennätelleet läpi vuoden. Parkkipaikalla oli neljä autoa, eli se oli täynnä.

Pienen jahkailun jälkeen kaivoin autosta esiin vielä isomman Super Sportin. Lensin koneella ensimmäisen suksilennon tältä lennokkikentältä kautta aikojen. Lensin koneella rauhallisen tutustumislennon ja niinpä ajastin seisahtui lennon jälkeen 7’30” lukemiin. Lensin Super Sportilla vielä toisen rauhallisen 7’42” mittaisen lennon oman harrastepäivän päätteeksi. Koneen lasku oli tosi kaunis vastatuuleen pienellä ja hiljaisella nopeudella. Jää on sen verran anteeksiantamaton pinta, että pieniltä pompuilta maakosketuksen jälkeen on aivan mahdotonta välttyä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olimme viikolla Talosaaren aktiivilennättäjien kanssa laittaneet virtuaalisen lakin kiertämään ja hankimme Larsen XO- konjakkipullon mukavalle traktorimiehelle, joka on jo toista talvea pyyteettömästi pitänyt meidän parkkipaikan loistokunnossa. Ilman hänen panostaan talvilennätys ei olisi ollut mahdollista näin laajassa mittakaavassa, mitä se on nyt parina vuonna ollut. Pakattuani harrastekamppeet autoon, ajoin saamaani osoitteeseen ja luovutin laatukonjakin tälle herrasmiehelle, joka oli selvästi yllättynyt ja iloinen saamastaan lahjasta.


20.03.

Olin tänään aamusta suurin piirtein samoihin aikoihin kentällä, mitä eilen. Säätiedotus oli luvannut ennätyshienoa säätä. Nyt aurinko paistoi jo heti aamusta kirkkaalta taivaalta, mutta valiettavasti myös tuuli oli ihan kohtalainen jo heti aamusta. Onneksi tuuli oli sentään kentän suuntainen puhaltaen mantereelta päin. Aamulla lämpötila oli +1°C jo heti aamusta, mutta onneksi kentällä eilinen vesisohjo oli jäässä yön pakkasten jäljiltä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin ehtinyt lennätellä jo 3s2200mAh keltaiset Zippy-akut ennen kuin sain lennätysseuraa Mikasta, jolla oli mukana HK:n Spitfire. Itselleni vielä uuden karhea GP:n Super Sportster EP lensi neljä akullista lentoaikojen ollessa 6-9 min. Nyt tulin jo lentäneeksi enemmän taitolentokuvioita, mitä eilen. Kone lentää kyllä kyljellään, mutta vajoaa aika reippaasti. Sivuperäsimeen ei saa enempää liikettä ilman että se ei ottaisi kiinni korkeusperäsimen lappuun. Silmukat, selkälento ja pystykäännöksen luonnistuvat mallikkaasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pois lähtiessä auton lämpötila-anturi näytti paikan päällä +10°C ja kotikulmilla peräti +12,5°C. Kyllä nyt lumet ja jäät saavat kyytiä. Kylläpä sää on ollut molempina päivinä mitä hienoin talviselle lennokkiharrastukselle.

Sähköinen Pikku-Sportti on mukava lisä omaan konearsenaaliin. Se on varsin näppärän kokoinen kuljettaa autossa siipi paikoillaan ja ilmassa se on liukkaan oloinen sekä hyvin ketterä taipuakseen klassisiin taitolentoliikkeisiin. Koneen setup oli ihan onnistunut yhden tunnin hieromisen jäljiltä. Koneeseen pitää tehdä nyt kahdeksan lennon ja noin tunnin lentoajan jälkeen tarkistuskierros. Radioiden ajastimen saa huoletta laittaa kuuteen minuuttiin, siihen päästään helpolla jo 3s2200 mAh Zipyillä. Lyhyempi HXT4mm/XT60 -adapteri pitää ottaa käyttöön. Laskutelineet pitää ottaa irti ja vääntää ryhdikkäämpään muotoon. Rengassuojia pitää myös harkita. Sivuperäsimen työntötangon saattaa joutua tekemään uudestaan sekä siirtämään hieman servon paikka. Näillä säädöillä on hyvä jatkaa Pikku-Sportin kanssa kohti kesää ja kärpäsiä.


21.03.

Töiden jälkeen on aina aika muutamalle...lennolle, niinpä suuntasin vaihteeksi upealle Espoon RC-ilmailukentälle. Matkalla mieleeni juolahti, etten muistanut ottaa aurinkolaseja mukaan, no nyt pitää pärjätä ilman niitä. Paikan päällä oli upea aurinkoinen keli. Aluksi tuuli tuntui harmittavan kovalta. Aurinko helotti siihen malliin pilvettömältä taivaalta, että nyt alkaa olla viime hetket käsillä, että vielä pystyy operoimaan suksivarustuksella.

Samaan aikaan kun laittelin konettani lentokuntoon, niin tietä pitkin tuli joku daami mustan ison koiran kanssa ja hän oli aikomassa koiransa kanssa kenttäalueelle. Onneksi hän uskoi järkipuhetta ja poistui paikalta pienen mutinan kera. Vuosikymmeniä lennokkeja harrastaneena se on kumma asia, miten lennokki- ja lentokentät vetävät puoleensa mitä ihmeellisempää sinne kuulumatonta oheistoimintaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ossi käynnisty helposti ja käynti oli sitä tuttua ja taattua sveitsiläinen laatukellon varmuutta. Hanki oli vielä aika muhkea, mutta höttöinen ja upottava kävellä. Kentällä oli jonkin verran kävelty sitten mun edellisen lennätyskerran, mutta onneksi hangelta löytyi suht’ hyvä ja riittävän pitkä eheä ala, mistä koneen saa turvallisesti ilmaan. Super Sportti lähti reilun viiden metrin nousukiidon jälkeen kauniisti ilmaan.

Lensin koneella kaiken kaikkiaan neljä lentoa; 8’29”, 8’09”, 9’15” ja 9’57” = 35’50”. Kaikki laskut olivat myös hyvin onnistuneita. Aluksi vähän jännitin, että sattuuko koneen laskulinjalla olemaan vaikkapa syvä jalanjälki, mihin suksi tökkää ja minkä seurauksena kone saattaisi kiepsahtaa ympäri. Onneksi ei ollut. Lämmin ja aurinkoinen sää on pitänyt huolta, että kentän pinta laskee ja tasoittuu automaattisesti. “Rullatessani” vai pitäisikö sanoa suksivarusteisen koneen tapauksessa “hiihtäessäni” koneen takaisin lähelle starttipaikkaa, niin siinä näki selkeästi, miten hyvin suksilla pääsee hienosti epätasaisempaa hankea pitkin. Pyörävarustuksella matka olisi jo moneen kertaan tökännyt fillarin pudottua sopivan syvään monttuun. Kentällä vierähti upeassa säässä ja ylhäisessä yksinäisyydessäni pari tuntia laatuaikaa.


30.03.

Ajelin töiden jälkeen Ämmässuon hienolle lennokkikentälle, missä jo lähes koko tie oli paria katvepaikkaa lukuun ottamatta sulana. Saatuani auton parkkiin ja kamat ulos, niin eiköhän just silloin alkanut raekuuro kylmän tuulen siivittämänä. Auton takaovi sattui olemaan hetken auki, niin takapenkki näytti siltä, että sinne olisi viskattu kourallinen apulantaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Raekuuron pyyhkäistyä ohitse valmistelin Great Planesin Super Sporster EP -sähkölennokin lentokuntoon. Vielä tässä vaiheessa kevättä hankikanto oli yllättävän hyvä kannatellen meikäläisen hentoa vartta. Pikku-Sportti nousi kepeän oloisesti fillareilla lentoon. Kyyti olikin sitten aikamoista höykytystä näin pienelle ja keveälle koneella. En lentänyt 3s2200 mAh pakalla edes täyttä lentoaikaan, kun katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun. Jos tuuli oli koneelle liikaan, niin kylmyys oli sitä sitten pilotille.

Tämän jälkeen sain päähäni käydä katsomassa, miten kaikkien aikojen kesäparatiisi jakselee. Vielä pari viikkoa sitten olin saanut kuullut, että viimeinen tieosuus oli lumipuuroa. Perillä lumitilanne oli selvästi helpottanut, sillä pääsin perille vaivatta. Puomin kanssa oli pientä haastetta, sillä se pysynyt itsestään ylhäällä vaan se piti tukea ladon nurkalta löytyneellä pattingin pätkällä.

Lopputie oli yhtä ajettavassa kunnossa mitä alkupätkäkin. En kuitenkaan viitsinyt ajaa ihan perinteiselle parkkipaikalle asti, vaan jätin autoni suosiolla kentän alkupäähän, missä sattui olemaan sopivasti yksi varikkopöytä. Kentän pinta oli vielä aivan sileän jään peitossa, jonka päällä oli satanut hieman uutta lunta viimeistellen kauniin talvisen kuvan. Lensin Pikku-Sportilla kolme lentoa. Koneen tiima oli tämän päivän osalta mukavasti 25’25”. Seuraavalla kerralla sitten hiilet ja makkarat mukaan ;-)


01.04.

Kevään toinen after work -lennätys kesäparatiisissa. Autossa oli mukana edellisen lennätyksen jäljiltä Pikku-Sportti. Lisäksi oli odotettavissa, että saisin myös lennätysseuraa. Kesäparatiisi ei pettänyt talvellakaan, vai pitäisikö puhua jo kevättalvesta, kun huhtikuuta jo eletään. Lähes koko nurmialue oli tasaisen jään peitossa; käytössä oli melkein asfalttia vastaava jääbaana. Paikan päällä oli ihan pläkä keli, joten sillä ei ollut merkitystä mihin suuntaan koneen otti ilmaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikku-Sportti oli lentojen aikana muutamaan otteeseen todella. Vaikka vauhtia oli ihan mukavasti, niin kone oli ikään kuin kaatumassa siivelleen ollen muutenkin hieman labiili lennettävä. Harmaassa säässä näkökyky ja etäisyys pääsi pari kertaan tekemään tepposet koneen asennon suhteen. Huolimatta hieman jännittävistä käänteitä ilmassa, kone on edelleenkin ehjä. konetta pitää tohtoroida uudelleen pajalla. Sähköjen päälle laittamisen jälkeen ainakin yksi servo huutaa leipää todella pahasti. Myös Orangen FASST-yhteensopiva halpisvastaanotin epäillyttää. Sivuperäsimen työntötanko pitää duunata uusiksi. Päivä saldo oli kivasti 24’ 51


02.04.

Lennätykset jatkuivat tänään Forssan viherlähiössä eli Matkussa. Sää helli jälleen lennokkiharrastajaa; aurinko paistoi heleänä kirkkaalta ja pilvettömältä sinitaivaalta. Ilmassa ei ollut tuulenvärettäkään. Pikkulintujen sirkutuksesta päätellen pesänrakennus ja parinmuodostus oli täydessä vauhdissa. Pitkään kestäneen talven ansiosta hankikanto oli vielä todella erinomaista.

Mikäpä oli näissä olosuhteissa ottaa 4t-Junnu ilmaan ja lähteä nauttimaan täydellisestä kevättalven lennätyssäästä. Pöristelin ensimmäisellä lennolla 18 minuuttia, kunnes moottori sammui. Korkeutta oli vaikka muille jakaa ja auringonpaiste takasi, että liitelin koneella kaksi ja puoli minuuttia ennen laskua, jolloin kokonaistiimaksi tuli 20’29”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalla lennolla oli sattumoisin sen verran matalalla moottorin sammuttua, mikä tapahtui aavistuksen liian aikaisin. Näillä eväillä ja vajaan puolentoista minuutin liidolla pääsin kuitenkin 17’28” lentoaikaan. Kolmas lento oli toistaiseksi päivän pisin, pääsen jo reilusti 20 minuutin paremmalle puolelle; 22’10” lentoaikaan.

Neljäs lento jäi aika lyhyeksi. Olin juuri saanut koneen sopivan korkealla, kun kävi kutsu iltapäivkahville. eipä siinä mikään muu auttanut, kun laittaa moottori tyhjäkäyntikierroksille ja alkaa puskemaan konetta alas päin. Lentoajaksi jäi 6’51”. Kaffitunnin aikana taivas oli vetänyt pilveen jo tuulikin oli virinnyt. Lähdin vielä tankkauksen jälkeen lentoon. Nyt hätyyttelin jo puolta tuntia; lentoajaksi tuli 25’40”. Mahtavan päivän kokonaissaldoksi tuli 75’38”.


03.04.

Viikonlopun agendalla oli Laser 3D-härpättimen ulkoilutus. Hyvän hankikannon vuoksi ajattelin jo hetken, että räimin ja rouhin kotipellon yllä. Katsoin kuitenkin parhaaksi ajella Forssan lentokentälle. Aamuselle puoli kahdeksan maissa auton lämpötilamittari näytti vielä rapsakkaa -8.5 C lukemia. Taannoinen kentän auraus yhdessä kevätauringon kanssa on takuuvarma yhdistelmä saada asfaltti esiin jään alta hyvissä ajoin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli kauniin kylmää vielä tähän aikaan aamusta. Aurinko teki vasta nousuaan. Vähän näpit palelivat, kun laittelin Laserin lentokuntoon. Siinä ei onneksi mene aikaa kuin juuri nimeksi; pitää vain kytkeä siivekkeiden jatkojohto, ruuvata siipi kiinni ja tankata kone. Pian Irvinen 53 hyrisi vanhaan ja tuttuun tapaansa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin kaikki lennot reilusti 10 minuutin ajastimen ylitse. Pari ensimmäistä lentoa meni reiluun 14 minuuttiin ja seuraavat olivat yli 15 ja 16 minuutin vetoja. Jatkossa ajastimen voi surutta kasvattaa vaikka 12 minuuttiin. Tämän kone on kyllä mitä upein lennokki lennättää ja laskuissa kone tulee kunnon loppuvedolla aivan kävelyvauhtia laskuun. Parin lennon jälkeen kone saatiin rullaamalla varikolle. Lentojen välissä oli hyvä hörppiä kuumaa kahvia termospullosta. Tämä päivä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Laserin lentoaika meny yli tunnin; 61’10”. (14’09”, 14’46”, 15’32” & 16’43”) Kyllä säiden haltija on tänä viikonloppuna hellinyt lennokkiharrastajaa oikein kunnolla. Niin old timer- kuin 3D-tiimaa, on kumpaakin tullut reilut tunti lajissaan.


11.04.

Köröttelin työpäpäivän päätteeksi Ämmässuon lennokkikentälle, vaikka jo firman parkkipaikalla tuuli tuntui kohtalaisen navakalta. Paikan päällä päivä oli mitä hienoin, kun aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta puhuri oli samaa tasoa, mikä töistä lähtiessä.

Laitoin kuitenkin Tundran lentokuntoon, kun tänne asti ollaan tultu. Lentoon lähdettiin 3s300mAh akulla. Kenttä oli vielä ihan lumen peitossa, mutta keväinen auringonpaiste oli tehnyt tehtävänsä ja niinpä hanki oli ihan höttöistä ja upottavaa. Ensimmäiset nousuyritykset tyssäsivät siihen, kun kone ei kertakaikkiaan kulkenut hangessa, vaan fillarit upposivat pari kolme senttiä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sain koneen ilmaan vasta kun otin lähdön jäiseltä paikalta, missä ei upottanut. Ilmassa sai sitten kaasutikku olla ihan etukenossa, että styrox edes jollain lailla liikkuisi vastatuuleen. En ole varmaan koskaan ajanut Tundraa näin kovassa tuulessa. Lensin koneella tällä kertaa vain kaksi lentoa, niiden kestäessä 5-6 minuuttia (5’47” ja 6’33”). Pois lähtiessä puomin jälkeisellä tieosuudella tuli jälleen vastaan koiran ulkoiluttaja. Rakentavan keskustelun jälkeen hän kääntyi ja poistui sinne, mistä oli tullutkin.


15.04.

Pitkäperjantain vietto aloitettiin heti aamusta ajelemalla Petikon suuntaan Tundran kanssa. Koko akkusorttimentti oli tietysti ladattu piripintaan. Paikan päällä sain olla ihan omassa rauhassa, eikä mikään ihme, sillä tuuli puhalteli sen verran reippaasti, että kuka hullu täällä nyt harrastaisi, paitsi minä. Aamu oli kyllä muuten ihan kaunis ja kelvollinen, mutta se tuuli. Lensin Tundralla ainoastaan kolme lentoa; 10’54”, 11’06” ja 7’08”, sitten katsoin parhaaksi lopettaa. Jossain välissä taivas veti niin tummaksi, että ounastelin lumisadetta, mutta siltä kuitenkin vältyttiin tällä kertaa. Lämmin kahvi teki hyvää kovassa viimassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun lennätyksien jälkeen lähdettiin viettämään pääsiäistä maaseudun rauhaan. Mukana oli totta kai mikäpä muu kuin Tunrda, jolla lennettiin päivän toinen kolmen lennon (10’34”, 10’05” ja 10’38”) setti sitten maakunnassa. Valitettavasti Matkussakin oli ihan kohtalainen tuuli tänään.Illan viimeinen lento vedettiin jo sen verran hämärissä olosuhteissa, että melkein jo näköä haittasi. Enpä muista äkkiseltään, olenko koskaan ylipäätään lennättänyt samaa lennokkia samana päivänä kahdella eri paikkakunnalla. Oli miten oli, niin nyt olen. Päivän Tundra-tiima meni jo tunnin paremmalle puolelle; 60’25”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.04. The Junnu Day

Onneksi eilinen tuuli oli täysin tyyntynyt yön yli nukkuessa. Ajattelin lähteä koittamaan keliä Junnulla. Viimeisen kuukauden aikana joka kerta kun olen lennättänyt hangelta, mielessä on käynyt ajatus, että tämä kerta oli nyt tämän talven viimeinen lennätys kevään hangilla. Nyt se tilanne alkoi ihan oikeasti olla käsillä. Aamupäivän lennoilla lähes olemattomaksi kutistunut hanki kannatteli vielä meikäläistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aikaisin aamulla vedin siis hyvältä hankikannolta Junnulla parit lennot. Ensimmäisellä lennolla päästiin 21’43” kokonaistiimaan. Tankin pohjalla näytti olevan noin sentin verran vielä polttoainetta. Lieneekö sammunut polttoaineen loppumiseen vaiko tulpan kylmenemiseen tyhjäkäynnillä ajelun seurauksena. Mena ja tiedä, mutta silti 31’28” on huippua! Aamupäivän lennätyssessiolla päästiin siis 53’11” kokonaissaldoon.

Toinen lennätyssessio vedettiin lounaan jälkeen palan painikkeeksi. Ilma oli edelleenkin täysin tyyni ja molemmilla lennoilla päästiin 27 minuutin paremmalle puolelle; 27’51” ja 27’25”, yhteensä siis 55’16”. Junnupäivä päätettiin illansuussa päivän viidenteen lentoon, 23’59” päivän kokonaistiiman ollessa, 2h 12’ 26”, mikä lienee oma päiväkohtainen ennätys yhdellä ja samalla koneella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


17.04.

Kävin ulkoiluttamassa tänään pre-covid ajan kalustoa. Super Hots on lentänyt viimeksi loppuvuodesta 2019, joten oli jo korkea aika saada kone sinne minne se kuuluu eli taivaalle. Nyt starttasi koneen 17. palvelusvuosi Käyttelin moottoria jo edellisenä päivänä ja hyvinpä GMS 76 käydä pörisi. Kentällä oli tyyni, aurinkoinen ja täysin pläkä keli. Lensin koneella neljä lentoa, joista viimeisin jäi aiempia lyhyemmäksi moottorin hieman piiputtaessa. Normilennot lensin kuuden minuutin ajastuksella, minkä jälkeen yleensä otan koneen kaikessa rauhassa laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin lentotukikohdassa GMS:n outo käynti päivän viimeisellä lennolla selvisi kun siivosin konetta. Tankin muovitötsä oli päässyt kuivumaan tai löystymään, varmaankin sen vuoksi kun se ei ole ollut kosketuksissa polttoaineeseen reiluun pariin vuoteen. Koneen tankki- ja radiotila olivat märkinä sinne vuotaneesta polttoaineesta. Onneksi tilanne oli just havaittu ja huolellisella pyyhkimisellä paikat saatiin siistiksi ja kuiviksi. Tämä oli jälleen kouluesimerkki, etten ollut tehnyt riittävän huolellista koneen läpikäyntiä eilen, kun otin sen työn alle ja käyttelin moottoria. Tyhmästä päästä kärsii aina koko lennokki, mikä jälleen todistettiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.04.

Suuntasin työviikon päätteeksi Ämmässuon lennokkikentälle Tundran kanssa. Tiedossa oli myös se, että lennätysseuraa olisi tarjolla ja niin sitä olikin. Koko nurmikenttä oli nyt paljaana lumesta ja jäästä. Pääsin nyt ekaa kertaa tänä vuonna nousemaan ja laskemaan pyörillä nurmikentältä.

Ensimmäisen lennon, tai sanottakoon lentoyrityksen kanssa kävi vähän nolosti, kun iskin koneeseen kiinni tyhjä akun, minkä huomasin vasta aika pian nousun jälkeen. Eipä siinä auttanut mikään muu, kuin ottaa kone saman tien laskuun. Tyhjällä akulla ei ollut kauheasti varaa suunnitella eikä optimoida minne tullaan laskuun. Itse laskussa ei ollut muuta vikaa, kuin se, että tulin tehneeksi sen aikalailla kentän reunaan, mistä kone rullasi sujuvasti talventörröttäjien sekaan päätyen katolleen. Alla on Tompan ja mun kalustoa:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Eipä hätiä mitiä. Seuraavalle lennolle lähdettin täyteen ladatulla Turnigy 3s3000 mAh-pkalla ja niinpä koneen meno ilmassa oli jo ihan toista luokkaa ja niinpä lentoajaksi saatiin 8’ 36”. Lensin päivän päätteeksi vielä toisen lennon (7’18”) vastaavalla akulla. Hyvässä kunnossa oleva kenttä alkoi vetämään jo porukkaan työpäivän päätteeksi siinä määrin, että taivaalle alkoi olla pienoinen tunku. Päätin laittaa kimpsut ja kampsut autoon ja ajella kotiin.


30.04. Early bird gets the flight

Aikainen lintu lennon saapi, sanotaan ja niinpä se päti myös tänäänkin. Olin luonnonrauhan keskellä jo hieman aamuseitsemän jälkeen pienen e-Sportin kanssa. Loputkin jäät olivat hävinneet sitten viime käynnin. Minulle oli raportoitu jo pitkin viikkoa, että kenttä oli talven jäljiltä ihan operoitavassa kunnossa ja niinhän se olikin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikku-sportti ei tarvitse muuta kuin akun sisäänsä ja kannen kiinni, niin kone onkin jo lentovalmiina. Ilma oli näin aamulla kukonlaulun jälkeen vielä hyvin kuulas ja ennen kaikkea tyyni. Pikku-Sportti singahti muutaman metrin matkalta kevyen oloisesti lentoon. Lensin ensimmäisellä 3s2200 mAh Zippy-pakalla 6’01” mittaisen lennon ja toisella vastaavalla akulla päästi samalle hehtaarille; 6’11”

Oli järjettömän nautinnollista olla täällä mielenrauhan tyyssijassa jälleen ja kurvailla pienellä sähkökoneella ihan pinnoissa. Hiljaisuus oli vaikuttavaa, mitä nyt asiaan kuuluva jatkuva linnunlaulu ja aina välillä jostain kaukaisuudesta kuuluva hevosen hirnahdus.

Seuraavalla lennolle lähdettiin 3s3000mAh akkupaketilla, jolla päästiin normaaliin kuuden minuutin pintaan; 5’59”. Tällä kertaa tuli laskuun poikittain ojan reunaa kulkevan ajouran yli. Eihän tässä ole mitään sen kummallisempaa. Lasku pääsi lipeämään jostain syystä hieman töksähtäväksi, minkä seurauksena kone pysähtyi saman tien kenttään. Kannuspyörä sai siinä sen verran siipeensä, että se irtosi aika nätisti liimauksistansa. Niin tämän Pikku-Sportin kuin isommankin veljen heikkoutena on GP:lle tyypillinen kannuspyörän asennus. Siinä muovituki lovetaan runkoon sivuperäsimen kanssa samaan linjaan ja 90 kulmaan taivutettu akselinpää upotetaan itse sivuperäsimeen. Tämä on kieltämättä siisti ja yksinkertainen asennus, mutta kannusasennus ei kestä kovinkaan isoja iskuja ilman että jossain kohtaa pyrstössä joku antaa periksi.

Vedin vielä lennätyssession päätteeksi yhden lennon ilman kannuspyörää. Tämä ei juurikaan menoa haitannu, ei nousussa, eikä edes laskussa. Aamun aikaiset lennot päättyivät kauniiseen laskuun ajassa 4’45”. Mahtavassa luonnon rauhassa tuli “lujaa ja matalalla” -tiimaa mukavat 22’56”.


01.05. Wappuajelut

Selatessani näitä lennokkiturinoita menneiltä vuosilta, niin tiedostomattomaksi perinteeksi on näemmä muodostunut Wapun päivän lennätykset. Tällä kertaa oltiin toisessa kesäparatiisissa, nimittäin Talosaarentien lennokkikentällä. Valkkan WA-pulinaryhmässä oli jo päivitelty parkkipaikan ja kentän välttävää kuntoa kevättulvien jäljiltä. Kieltämättä parkkipaikka oli myllätty surkeaan kuntoon, kun siellä oli rouhittu autoilla. Jäljistä päätellen näyttäisi siltä, että sinne ollaan juututtu jollain isommalla paripyöräisellä paketti- tai kuorma-autolla. Kenttää kohden menevät urat olivat pahimmillaan syvyydeltään n. 20 cm luokkaa, joten eivät nekään olleet millään perusperheautolla aiheutettuja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mennäänpä itse asiaan. Mukana oli siis Tundra. Olin paikan päällä varmaan jo kahdeksan pintaan ja niinpä tähän aikaan ei käynyt tuulen värettäkään. Mukana oli vain isommat 3s3000 ja 3s4000 mAh akut. Päivän lentoajat, tai sanoisinko, että aamun lentoajat olivat kaikki välillä 10-13 minuuttia ja niinpä kokonaistiimassa päästiin kolmen vartin paremmalla puolelle; 47’03”. Olipa taas hieno pöristelysessio takanapäin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


05.05.

Ajelin tänään taas “after work”-lennätyksille töiden jälkeen. Nyt olin ottanut matkaan myös viralliset lennätysmakkarat eli Wilhelmiä oli paketti mukana. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin grillasin edelliset makkarat viime vuonna elokuun ensimmäisellä viikolla, joten johan tässä on aika sytyttää leiritulet ja laittaa rasvakaapelia tirisemään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Makkaroiden lisäksi matkassa oli myös Tundra ja eSportti. Paikan päällä puhalteli aluksi todella reipas tuuli, mutta viis siitä, kun kone oli saatava ilmaan. Lähdin Tundralla koittamaan keliä. Peli avattiin vajaan 10 minuutin mittaisella lennolla. Ensimmäisen lennon jälkeen oli hyvä syy laittaa pallogrilli tulille, jotta siinä sivussa aika kuluu mukavasti ja tuulikin laantuu iltaa kohden. Näinhän siinä sitten kävi. DC-3 Vanha Rouva kunnioitti läsnäoloamme vetäen lähestulkoon ylilennon kohtalaisen matalalla komean jylinän säestämänä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Tundralla vielä toisen saman mittaisen lennon, mitä ihan aluksi. Lopuksi kasasin eSportin lentokuntoon ja lensin sillä vajaan viiden minuutin mittaisen lennon. Olisi lentänyt toisenkin lennon, mutta kone alkoi osoittamaan ilmassa jälleen kummallisia ja epämääräisiä oireita ja silloin se on äärimmäisen inhottava lennettävä. Sain koneen kuitenkin hallitusti laskuun, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.


08.05.

Olin eilisen päivän aikana laitellut Super Hotsin jälleen lentokuntoon pari viikkoa sitten tapahtuneen polttoainevuodon jäljiltä. Otin silloin kaikki servot rungosta irti, samoin kuin polttoainetankin. Pesin kaikki pehmustefyllit polttoaineesta. Nyt Hots oli taas iskussa.

Forssan lentokentällä olikin sitten tosi kova ja aivan poikittainen tuuli. Perillä huomasin, että termospullo oli jäänyt keittiön pöydälle, samoin kuin lähetinteline. Lensin kuin lensikin koneella yhden aika lyhyen lennon, minkä ajan moottoria vaivasivat käyntiongelma. Moottori kävi tosi pienillä kierroksilla, vaikka maassa starttitelineessä GMS 76 kävi ja kukkui ihan normaalisti. Katsoin parhaaksi lyhyen lentelyn jälkeen ottaa kone laskuun. Tankki oli kyllä useampaan otteeseen koeponnistettu ennen asennusta, mutta pitää maalla tohtoroida polttoainejärjestelmä vielä kertaalleen.


13.05.

Lennokkimiehen varma valinta Supersportti oli otettu aamusella mukaan silmällä pitäen sopivaa lennätyskeliä työpäivän päätteeksi. Töistä lähtiessä asfaltti oli ihan märkä sateen jäljiltä, eikä olosuhteen muutenkaan enteilleet perinteistä perjantain “after work”-lennätystä. Niinpä suuntasin hieman pettyneenä kotia kohden. Jossain Munkkivuoren kohdalla ilma osoitti selkenemisen merkkejä ja niin pöyräytin Haagan liikenneympyrästä kohti Petikkoa. Lennätyspäivä näytti pelastetulta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Saavuttuani Petikkoon, ensimmäiset sadepisarat ropisivat jo tuulilasiin. Siitä huolimatta kannoin kamani varikkokontin lipan suojiin. Lentovalmistelujen aikana tais repesi sitten vallan kovaan sateeseen. Pidettyäni kymmenisen minuuttia sadetta, ilma selkisi vallan hyväksi ja tyyneksi lennätyskeliksi.

Lennättelin Perikon hienolla lennokkikentällä ylhäisessä yksinäisyydessäni Super Sportilla neljä reilun seitsemän minuutin mittaista lentoa. Supersportti oli muuten nyt ensimmäistä kertaa fillareilla talven suksikauden jäljiltä. Ensimmäisellä lennolla oli pientä haparointia, mikä on ihan normaalia, jos jonkun tietyn koneen kanssa on päässyt syntymään hieman pidempää paussia. Ensimmäinen lasku näytti menevän niin pitkäksi, että se piti ottaa uusiksi hyvän lopputuloksen takaamiseksi. Kaikki laskut olivat sitten ihan hyviä ellei jopa täydellisiä.

Päivän lennätyskiintiö (8’04”, 7’26”, 7’27 ja 7’18 = 30’ 15” ) tuli tässä jo muutenkin täyteen, mutta viimeisen lennon viime minuuteilla sade alkoi taas. Lensin lennon loppuun kontin lipan alta. Saatuani siistittyä koneen ja laitettuani harrastekamat nippuun, aurinko pilkisti ja ilma oli taas mitä mainioin. Nyt oli jo aika lähteä kotia kohti ja viikonlopun viettoon.


14.05.

Lähdin taas aamusta liikenteeseen Super Sportin kanssa. Tarkoitus oli asentaa uusi tuulipussi uutta lennätyskautta varten. hieman huonosti varustautuneena homma ei päässyt edes kunnolla alkuun, kun totesin, että jatketaan joku toinen kerta. Ajelin heppatalleille ja tein mieltä virkistävän kävelyreissun tutuksi käyneessä paikassa.

Tällä välin kentällä olikin jo Pasi ja Mika, joille tein seuraa. Supersportti oli pian lentokunnossa ja ilmassa. Tyydyin tällä kertaa lentämään koneella jälleen neljä lentoa (7’36”, 7’47”, 7’46” ja 7’46” = 30’55”), kun tässä oli muutakin ohjelmaa edessä. Kaikki laskut oliva varsin onnistuneita suorituksia. Eikä siinä vielä kaikki, hassua, mutta päivän lennot menivät lentoaikojen puitteissa 10 sekunnin sisään, joista kolme viimeistä olivat sekunnin erolla identtiset sen enempää sitä erikseen yrittämättä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


15.05.

Ajelin taas kohti Talosaarta. Olin eilen ottanut tuulipussin al-tangon mukaani ja asentanut uuden tuulipussi Suomen Oldtimer Klubin tiloissa. Mukana oli nyt myös akkuporakone täyteen ladattuine akkuineen sekä niittipyssy, millä uudet plakaatit saa näppärästi kiinni ilmoitustaulun vesivaneriin. Nyt mun kontribuutio tämän yhdistyksen suhteen alkaa olla finaalissa. Jos vielä laminoin ja niittaan uudet kenttäsäännöt ilmoitustaululla jos ja kun ne joskus näkevät päivänvalon Traficomin hyväksynnän kera.

Kentällä puhalteli kyllä niin järkyttävän kova tuuli, että lennätyksen mielekkyys alkoi olla koetuksella. Kun kerta tänne asti ollaan tultu, niin kyllähän sitä pitää lennättää. Lensin kuin lensinkin koneella pari lähes täysimittaista lentoa (6’12” ja 6’54” = 13’6”). Ihme ja kumma, molemmat laskut olivat todella onnistuneita tässä myräkässä. Onneksi tuulen suunta oli suoraan mantereelta päin, mikä suuresti helpotti laskuja, kun maanopeus ei ollut päätä huimaava. Katsoin kuitenkin parhaaksi lopetella lennätykset tämän päivän osalta, kun kalusto oli vielä ehjää ja lentokuntoista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.05.

Onpa ollut harvinaista herkkua, kun olen päässyt lennättämään GP:n Supersporttia jo neljänä päivänä peräkkäin. Tänään suuntasin töiden jälkeen Petikkoon, se kun on kaikkein optimaalisin kenttä näin viikolla työpäivän jälkeen. Päästyäni perille sain olla kaikessa rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessä, mikä sopii paremmin kuin hyvin omaan pirtaani. Ei mikään ihme, ettei ollut lennätysseuraa, sillä tuuli oli todella kova taas tänään, mutta onneksi melkein kentän suuntainen. Lensin todella kovassa myräkässä kolme tasaista lentoa (7’27”, 7’27” ja 7’30 = 22’24”) laskujen ollessa erinomaiset. Ihan ihmettelin, miten nätisti kone tulee laskuun kuin hissillä. Lahkeet lepattivat ja parta tutisi tuulessa, katsoin taas kerran parhaaksi lopetella tämän päivän osalta, kait parempia kelejä on jossain vaiheessa luvalla. Onhan?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.05.

Ajelin työviikon päätteeksin kesäparatiisiin, minne oli sovittu ruohonleikkuu. Näissä maisemissa sielu lepää. Hehtaareja ei ole pilvin pimein, mutta silti pienellä puutarhatraktorilla saa tahkota parisen tuntia kankku turtana, että nurmi olisi priimakunnossa. Onneksi meitä oli pari tyyppiä, niin ns. vaihtovuorossa alkoi taas veri virrata kankussa. Homman päätteeksi sytytettin leiritulet ja grillattiin makkarat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.05.

Käyttelin GMS 76-moottoria edellisenä päivän pihassa, että säädöt olisivat kohdillaan. Edellisen lentokerran jäljiltä neula oli auki 2,25, nyt moottori kävi hyvin 1,75 ja jopa 1,5 kierrosta auki tuntuu pelaavaan ihan ookoo ainakin maassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin tänään jälleen Forssan lentokentällä vanhan ja uskollisen sotaratsun eli Super Hotsin kanssa. Lensin päivän, tai sanotaanko paremminkin, aamun ensimmäiset lennot jo kello 8 pintaan pläkätyynessä kelissä. Otin ensimmäiset lennot eilisillä neulan säädöillä. Upean lennon päätteeksi laihensin sitä vartin verran, päädyin samoihin säätöihin, mitä eilen kokeilin pihalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun parit ensimmäiset nousut olivat yhtä käärmeilyä, mutta hienosti kone nousee ilmaan niinkin. Lennot olivat sellaista normaalia hotsimaista kohellusta. Huonojen nousujen vastapainoksi kone rullattiin lakujen päätteeksi varikolle. Lentää kaahasin tänään Super Hotsilla kuusi lentoa. Ajastimen ollessa kuudessa minuutissa, niin lentoaikaa tulee minimissään 36 minuuttia, mutta käytännössä varmaan oltiin lähempänä 40 minuuttia. Takana päin oli taas mitä upein aamupäivän harrastehetki.


27.05.

Lennätykset jatkuvat tänään vaihteeksi Petikon suunnalla. Jo kotipihalla sää näytti aika huonolta, mutta aina täytyy toivoa parasta lopputulosta. Ajelin Super Sportin kanssa Petikkoon, niin kuin tuossa jo aiemmin totesin. Pari kerholaista olivat jo ottaneet varaslähdön huomisiin kenttätalkoisiin ja niinpä homelite pisti ryteikköä nurin kentän päässä laskulinjalla. Odottelin kaikessa rauhassa, että leimikon harvennus saatiin päätökseen ja että kaverit poistuivat työmaaltaan ennen kuin aloittelin omat lennätystouhut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen lento oli kestoltaan 7’40” ja se päättyi täydelliseen laskuun. Seuraavan lennon aikana alkoikin sitten sataa. Siitä huolimatta päädyin 7’29” mittaiseen lentoon. Lopettelin tämän päivän osalta ja ajelin kotiin höyryävien lihapatojen ääreen.


28.05.

Kaverit olivat laittaneet sen verran masentavaa kuvamaeriaalia Talosaaren suunnalta, että Petikkon oli tänään ns. varmavalinta, vaikka päivä huokui harmauttaan, eikä sade ollut täysin pois suljettu mahdollisuus. Ei mikään ihme, että sain olla ihan yksikseni upealla nurmikentällä.

Lensi aamun ensimmäisen 7’46” mittaisen lennon aivan täysin tyynessä kelissä. Toinen lento meni samankaltaisissa olosuhteissa, mutta pohjoisesta oli tulossa todella musta pilvirintama harrastajan kiusaksi. Sain kuitenkin lentoajaksi 7’44”, mikä tähän kirjattakoon.

Varikkokäynnin aikana uhkaava tumma pilvirintama oli hävinnyt yhtä salaperäisesti, mitä oli ilmestynytkin. Hyvän niin. Lensin pari seuraavaa lentoa 7’37” ja 7’40” erittäin hyvin onnistuneilla laskuilla. Päivän viides ja samalla viimeiseksi jäänyt lento loppui hieman vauhdikkaaseen läpilaskuun, mikä tyssäsi potkurin haukatessa ruohoon tai ruohopaakkuun. Varikolla totesin, että moottoripukki heiluu hieman, joten loput lennot piti jättää tällä kertaa tähän. Laadukasta ja rentoa sporttitiimaa kertyi mukavasti 36’36” verran.


29.05.

Kuvia Rakun kevättalkoista ja puhukoon ne puolestaan. Varastokontti siivottiin vuosikymmenten aikana sinne sedimentoituneesta tauhkasta ja aidantolpia uusittiin. Lopuksi tietysti grillattiin ja nautittiin virkokkeita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.06.

Olin irrottanut polttoainetankin ja kiristänyt moottoripukin menneellä viikolla verstaalla, joten Super Sportti oli taas valmiina aktiivipalvelukseen. Sportin lento oli ihan normisettiä mitä nyt moottorin käyntiääni oli häiritsevän kovaa. Hetken mielessä kävi, että oliko koko pakoputki tipahtanut lennon aikana pois, mutta tämä ei ollut mahdollista, koska moottori kävi täydellisesti joka asennossa. Laskun (7’33”) jälkeen huomasin, että toinen pakoputken kiinnityspulteista oli löystynyt, minkä seurauksen osa pakokaasuista puhalsi suoraan vaimentimen ohi, mikä selittää häiritsevän käyntiäänen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisen lennon ensimmäinen nousuyritys oli täynnä jännitystä. Juuri koneen irrotessa kentästä olisikohan rengas ottanut kiinni johonkin ruohotöppääseen. Seuraavien sekavien sekuntien aikana kone oli aivan kyljellään korkeintaan metrissä ja samassa rytäkässä lentosuuntakin oli kääntynyt 180 astetta. En oikein tiedä mitä sen jälkeen tein, mutta sain koneen hienosti laskuun, minkä jälkeen otin sen uudelleen ylös. Tämä jäi päivän viimeiseksi lennoksi ajalla 7’42”.

Koneen toisella lennolla kaikki toimi hienosti, eikä pilotin silmääkään enää kirvellyt. On nautinto päästellä Suomen suvessa hienolla, suorituskykyisellä ja varmatoimisella koneella. Lentoajaksi tuli mukavat 7’45”. Kolmannen lennon osalta muistiinpanoihin olen tuhertanut; “hieno lento, kone rullattiin starttipaikalle”. Koneen neljäs (7’35”) lento lennettiin vielä kokonaan ns. vadelmamehulla.

Viidennelle lennolle vadelmamenua jatkettiin lahjoituksena saadulla Morgan fuelilla, jonka öljyistä eikä mahdollisista nitromääristä ollut mitään käsitystä. Uutta lahjoituksena saatua polttoainetta oli kuitenkin vielä niin vähäinen määrä tankissa, joten mitään johtopäätöksiä ei voinut tehdä sen toimivuudesta. Koneella lennettiin 7’43” mittainen, siis normilento sanoisin.

Päivän kuudes lento oli myös upean harrastepäivän viimeinen lento. Nyt kone tankattiin kokonaan kirkkaalla polttoaineella. maassa tapahtuneen testikäytön tuloksena sain laittaa neulaa vartin verran kiinnipäin. Ilmassa moottori toimi yhtä moitteetta, mitä aina tähänkin asti, ainoa havainto oli ihme ja kumma visuaalinen; kone ei jättänyt jälkeensä minkäänlaista savuvanaa, mitä tapahtui pitkään käytössä olleen Klotz 198 Heliglow-öljyn ja 10-15 % nitron kanssa.


10.06.

Tänään oli tarkoitus ottaa osaa kerhon leikkurin tyyppikoulutukseen samalla kun työviikko nollataan afterwork lennätyksen pariss Petikossa. Ensimmäistä kertaa tapahtui se kummallisuus, että OS sammui lennossa. Koneen tarkempi tutkiskelu osoitti, että polttoaineletku oli mutkalle taipuneena, mikä tietysti hankaloitti polttoaineen virtaamista tankista moottoriin. Lentoaika oli kuitenkin ihan kelvollinen; 6’14”. Päivän toinen lento olikin sitten jo 7’35”. Päivän päätteeksi oli luvassa Kubtan tyyppikoulutusta ja ruohon leikkuuta.


11.06.

Tänään oli luvassa sään puolesta oikein kunnon kesäpäivä, mitä tässä ollaan jo varsin pitkään saatu odottaa. Alkuvuodesta ostettu pieni eSportti on viime aikoina jäänyt hieman taka-alalle, koska koneella oli taipumus ilmassa mennä johonkin ihmeelliseen tilaan, missä se oli hieman holtiton lennettävä. Onneksi selvisin kaikista tilanteista ilman konerikkoja. Olin tilannut jo jonkin aikaa sitten parit uudet Coronan vastaanottimet, joista toinen on ollut jo asennettuna eSporttiin. Toiveet ovat korkealla, että koneen mystiset kommervenkit katoavat vastaanottimen vaihdon myötä ja kone saadaan taas kovaan käyttöön. Tänään oli siis luvassa ns. Sportti-päivä Talosaarentien lennokkikentällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

En tullut kellottaneeksi ensimmäistä lentoa lainkaan, mutta varmaan siihen kuuden minuutin pintaan se varmaankin meni. Ilokseni kone toimi ilmassa täysin moitteetta ja sain päästellä sillä sieluni kyllyydestä. Myös pikku Sportin toinenkin lento lennettiin keltaisella 3s2200 mAh Zippy-kennoilla. Jälkimmäisellä akulla päästiin “vain” 5’50” mittaiseen lentoon. Lieneekö akut jo väsähtäneet? Lensin kolmannen lennon pienellä, joskin kevyellä ilmaiseksi saadulla 3s1600 mAh paketilla. akusta ei oikein irronnut potkua, joten lentoajaksi jäi vaatimaton 2’36”. Onpa tämänkin sitten testattu, eikä sovellu jatkossa ajoakkujen jaloon aateliin.

Pikku-Sportin loput lennot lennettiin tutuilla, joskin koneeseen aavistuksen liian isoilla Turnigyn 3s3000 mAh -pakoilla. ensimmäisellä lennolla päästiin just ja just 6’05” mittaiseen lentoon, mutta toisen akun kohdalla jäätiin 5’20” aikaan. Alkavatko nämäkin olla jo finaalissa? Rahalla saa ja Sportilla pääsee, tällä kertää lähes 26 minuuttia. Pitänee varmaan laittaa tilaukseen setti Gens 3s1800 mAh akkuja jatkoa varten. (6’00”, 5’50”, 2’36”, 6’05” & 5’20” =25’ 51”)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt oli sitten oli vuorossa polttis-Sportin vuoro, kun eSportilla oli vedetty kaikki akut tyhjiksi. Koneen ensimmäinen lento oli 7’40” mittainen. Lennon loppuvaiheessa omat haasteensa oli siinä kun toista silmää alkoi kirvellä. Mitä ilmeisemmin aurinkorasvat olivat valuneet silmään. Niinpä kone piti tuoda laskuun toinen silmä kiinni. Lasku oli kaikin puoli mitä onnistunein, pienenä miinuksena oli laskun venähtäminen varsin pitkäksi, mutta kone pysähtyi pari metriä ennen ojan vierustan heinikkoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Sportilla kaiken kaikkiaan kuusi (7’40”, 7’45”, 7’42”, 7’35”, 7’43” & 7’42”) lentoa, jotka kaikki olivat hyviä ja hienoja lentoja. Viimeisin lento lennettiin uudella polttoaineella, jonka koostumut on hieman hämärän peitossa. Hyvin Ossi lauloi silläkin sopalla, ainoa selkeä ero oli siinä ettei tämä polttoaine juurikaan savuttanut. Polttis-Sportin kookonaistiima tämän päivät osalta oli mukavat 46’07”.

Olin saanut lennätysseuraa Paista ja Mikasta parin viimeisen lennon aikana. Takana oli jälleen mitä hienoin harrastepäivä kauniissa Suomen suvessa. Lennättelin tänään ensimmäistä kertaa pelkässä teepaita- ja shortsit -asusteessa. Sportitiimaa tuli sähköisellä versiolla jotain 20 minuutin päälle ja metanolin katkuista lentoaikaa äkkiseltään ynnäten kolme varttia.


20.06.

Tämän kesän ensimmäinen iltalennätys pääsi venähtämään näinkin pitkälle, mutta minkäs sille voi kun elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Nyt siis köröttelin kohti Talosaarentien lennokkikenttää kyydissä oli tällä kertaa vain eSportti. Iltasella kentällä oli lähes tyyni keli, meren suunnalla taivas oli vielä aika tumma. Kenttä oli sateen jäljiltä märkä, mutta lenkkareilla pärjäsi vallan mainiosti. Parkkipaikkaa en lähtenyt edes testaamaan, vaikka ei se nyt niin pahalta näyttänyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ruoho lienee leikattu edellisellä viikolla ja sen korkeus alkoi olemaan siinä ja siinä näin pienirenkaiselle lennokilla, mutta hyvinpä eSportti maasta ilmaan ponnisti. Lensin ensimmäiset lennot keltaisilla 3s2200 mAh Zippy-pakoilla, joilla molemmilla (6’28” ja 6’56”) päästiin kuuden minuutin paremmalla puolelle. Toisen lennon lasku piti keskeyttää ja kone ottaa uuteen laskuyritykseen tien puolelta kaartaen.

Oli ladannut kokeeksi vuodelta 2012 peräisin olevat Turnigyn Nanotech 3s2250 mAh -akut, jota ovat valitettavasti vuosien varrella jäänee varsin vähäiselle käytölle ja sitä mukaan hapantuneet. “A”-pakalla päästiin vain 1’10” lentoaikaan, ehkä olisi voinut räpiköidä aavistuksen pidempäänkin, mutta akusta oli niin selkeästi puhti pois ja olihan siihen jo aikoja sitten merkitty “Sökö?”. “B”-yksilö oli selvästi pirteämpi tapaus, mutta senkin lentoaika jäi 4’ 03”. Nämä Nanot taitavat olla jo roskiskamaa?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi lensin isoilla Turnigyn 3s3000 mAh akuilla normi mittaiset lennot; 6’19” ja 6’16”. Mikä parasta tälläkään lennätyskerralla koneen ohjauksessa ei ollut mitään kummallista. Alan jo hiljalleen taipua sen juurisyyn kannalla, että Orangen-halpisvastari oli syyllinen kaikkeen. Uudella Coronan vastaanottimella ei ole lainkaan esiintynyt moottorin satunnaista nykimistä. Sain tänään kasaan sähköistä Sporttitiimaa 31’ 12” verran.


22.06.

Olin sopinut lennätystreffit Vesan kanssa kesäparatiisiin, samalla oli luvassa perinteisesti nurmikon leikkuu kahteen mieheen. Lentokalusto oli sähköistä ja kevyemmän oloista. Mukanani oli jo pitkin kevättä lentänyt eSportti sekä nyt vasta talvisäilöstä kaivettu epp-Sukhoi, joka on nyt vaan jäänyt epähuomiolla. Osasyynä epp-Sukhoin lentokauden avajaisten pitkittymiseen on ollut kolea ja aika tuulinen alkukesä. Tällä kertaa olisi tarkoitus tsekata koneen lentokelpoisuus ja trimmailla sitä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin epp-Sukhoilla ensimmäisen lennon iänkaikkisen vanhoilla 4s1300 mAh Nano-akulla. Tällä akku kolmikolla on takanaan reilut 130 lentoa, joten ne ovat jo hintansa tienanneet monin verroin. Mutta palataanpa taas asiaan. Koneen ensimmäinen lento kevyessä tuulessa oli ihan normisettiä. Seuraavalle lennolla lähdettiin taas Nano-pakalla. Jossain kohaltamisen tiimellyksessä kone liippasi maata sen verran matalalta, että laskutelineet nappasivat mukanaan ison palan epp-levyä kiinnityskohdastaan. Koneen lennot loppuivat siihen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ruohonleikkuun ja makkaran grillauksen jälkeen kello 20:00 paikkeilla ilmakin tyyntyi jo sopivasti eSporttia varten. Pikkuinen eSportti toimi ilmassa yhtä luotettavasti, mitä muillakin lennoilla vastaanottimen vaihdoksen jälkeen. Ehkäpä voin jo hiljalleen alkaa luottamaan siihen, että aikaisemmat ilmassa tapahtuneet koukkaukset ja muut kommervenkit olivat vastaanottimen syytä. Lensin koneella perinteisesti neljä lentoa; ensin ajoin keltaisilla 3s2200 Zippyillä (6’18”, 6’26”) ja lopuksi 3s3000 mAh Turnigyillä (6’16”, 6’10”). Koneen lentoajaksi kertyi 25’10”.


24.06.

Tein juhannustaikoja perinteisesti tänäkin Juhanuksena pellon reunassa, yrittien keräämiselle ei ollut tarvetta, sen sijaan läjään liimattu epp-Sukhoi on taas koelennon tarpessa korjauksen jäljiltä. Kello 21 aikaan tuuli oli tyyntynyt sen verran, että lennätys oli mielekästä. Lensin tyhjiksi edelliseltä kerralta ladatuiksi jääneet Turnigyn 4s1600 mAh-akun, joiden lentomäärät huitelevat sadan molemmin puolin. Ensimmäisen kokeilun perusteella tämän akkusetin kapasiteetti oli pudonnut sen verran, että niillä päästiin enää kolmen minuutin lentoihin. Illan päätteeksi lensin tyhjäksi yhden vanhan 4s1300 mAh Nano -akun. Juhannusaaton tiimaksi saatiin 13 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.06.

Juhannuspäivä aloitettiin samoissa merkeissä, mihin aatto päätettiin, siis pellon reunassa eep-Sukhoin kanssa. 4s1300 mAh Nano -akkusetistä, eräs yksilö kesti enää noin kahden minuutin lennot, sen päivät alkavat olla luetut. Toinen yksilö samasta sarjasta kesti normaalin neljän minuutin lennon. Aamun päätteeksi lennettin viiden kappaleen uusi 4s1300 mAh Nano -setti tyhjiksi. Aamutiimaa saatiin 26 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Saunan jälkeen menin taas pellon reunaan, jonne olin jo eilen ajanut itselleni pienen lennokkikentän. Nyt oli vuorossa loput vanhat 4s1300 mAh Nano -akua, joista kummastakin irtosi perinteiset neljä minuuttia helpolla. Tuulta oli vieläkin niin paljon, että lopettelin lennätyshommat ainakin hetkeksi. 8 min

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tällä välin komisaarion Lewis oli ratkaissut televisiossa parit murhat eurooppalaisen yliopistosivustyksen kehdossa eli Ofxordissa. Jos nyt ei ole enää tuulta, niin hyttysiä oli senkin edestä. Sinnittelin ja uhrauduin, että sain ajettua uuden viiden kappaleen 4s1300 mAh Nano -setin tyhjiksi ja plakkariin tärähti taas 20 minuuttia tiimaa.

Paras saldon näistä Juhannusviikonlopun lennoista oli siinä, että epp-Sukhoi saatiin hyvin trimmiin, vanhat vuodelta 2013 peräisin olevat akkusatsit tuli testattua samoin kuin pilotin 3Ö-lennätyksen taidot. Tästä on hyvä jatkaa lennätyksiä.


26.06.

Jostain kumman syystä heräsin tänään turhan aikaisin. Silloin kun näin “onnettomasti” pääsee tapahtumaan, niin nämä hetket on syystä käyttää omaksi ilokseen. Pistelin aamupalan nopsaan menemään ja latasin termospulloon perinteiset lennätyskahvit.

Olin Forssan lentokentällä turhankin aikaisin; jo ennen kello 7:00, mutta mitäpä sillä on merkitystä. Aamu oli jo hyvin helteinen ja täysin tyyni. Ohikulkuteillä ei ollut juurikaan liikennettä, niin mikäpä oli kuunnellessa lintujen laulua. Ennen lentoja piti ottaa toinen aamukahvikattaus, nyt tällä kertaa kentän laidalla. Edessäni oli mitä parhain old timer-keli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska oli täysin tyyntä, sillä ei ollut sen suurempaa merkitystä, mihin suuntaan otin nousun. Lähdin lentoon hallin suuntaan. Asfaltille jäin hauska “heliminauha” Junnun pakokaasusta, kun olin vetänyt muoviputken jatkeen laskutelineeseen kiinni, jotta suurimmalta koneen siivoukselta vältyttäisiin. Kyseinen Junnu oli lentänyt viimeksi Matkussa hangelta, joten moottori oli niiden säätöjen jäljiltä. ensimmäisellä lennolla moottori sammui 18’10” ja koneella kurvailtiin tyynessä Suomen suviaamussa reilu minuutti lopullisen lentojana ollessa 19’19”.

Kun kuski sekä Junnu olivat tankattuina, niin taas oli aika päräyttää 4-t Ossi tulille. Kokeilin ihan huvikseni käsin käynnistämällä ja yllätyksekseni OS pärähti käyntiin, tosin se kävi väärin päin. Toisella heitto yrityksellä moottori lähti oikein päin käymään. Laihensin moottorin käyntiä neljänneksen verran ja nyt säädöt tuntuivat olevan kohdallaan. Lensin junnulla nyt 26’50” mittaisen lennon moottorin sammuttua 25’09”, joten liitelin koneella puolitoista minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun kolmannelle lennolla lähdettiin käsikäynnistyksellä prikulleen samanlailla, mitä edellisellä lennolla. Lensin tällä lennolla välillä hyvinkin korkealla ja pienillä kierroksilla. Nyt moottori jaksoi käydä papattaa 26’35” verran ennen kuin tankki oli imetty kuivaksi. Tästä ehdittiin liihotella liki kolme ja puoli minuuttia lopullisen lentoajan ollessa 30’02”. Aamupäivän aikana tiimaa kertyi 74’30” verran. Onneksi viimeisen lennon aikana virisi pienoinen tuuli, mikä toi pientä helpotusta muuten tukalaan helteeseen. Päälläni oleva musta t-paita ei yhtään helpottanut oloa.


30.06.

Tämän vuoden työrupeama alkaa hiljalleen ja vääjäämättömästi kääntymään kohti enemmän kuin paremmin ansaittua kesälomaa. Nyt jos koskaan on otollinen hetki jo suunnata ajatukset työpäivän jälkeen johonkin rentouttavaan toimintaan, kuten lennätykseen.

Riensin töiden jälkeen nopeasti kodin kautta ns. hippulat vinkuen Talosaaren kesäparatiisiin iltalennoille. Seuraksi oli lupautunut Mika S. Itselläni oli kalustona sähköinen Pikku-Sportti, ja nyt olivat käytössä myös uudet Tatun 3s1800 mAh ajoakut. Mikalla oli mukanaan iso Styrsa-Corsu. Paikalla oli myös Pasi.

Lensin perinteisesti ensin tyhjiksi 3s2200 mAh keltaiset Zippy -akut (6’39” ja 6’24”), jonka jälkeen Pikku-Sportti sai kyytiä uusien Tatujen siivittämänä (6’09”, 6’22” ja 6’11”). Sähkö-Sportti sai lentoaikaa reilut puoli tuntia. illan edetessä ja akkujen tyhjentyessä ns. joukkorahoitusgrilli viritettiin tulille ja wiralliset lennätysmakkarat eli Wilhelmin lihaisat makkarat laitettiin grillille tirisemään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.07.

Tänään toimiston ovi sulkeutui seuraavien viiden viikon ajaksi ja niinpä loman aloitusta oli ihan pakko juhlistaa milläpä muulla kuin lennätysretkellä Talosaaren kentälle. Tänään messissä oli pelkästään sähkön voimalla lentävää kalustoa; Epp-Sukhoi, joka oli liimattu taas kasaan laskutelineiden osalta, sähköinen Pikku-Sportti ja vuoden tulokkaana pitkästä aikaa ePB.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sähköistetyn Blue Phinixin kanssa kokeilin ihan piruuttani ns. vanhaa varastoa olevia akkuja; 3s2250 mAh Nano ja joskus ammoisina aikoina Tomilta ostetut 3s Kokamin akut, joissa ei edelleenkään ole minkäänlaista pullistumaan, vaan akut ovat edelleenkin kivikovia. Nano-akku hiipui heti alkuunsa ja lentoaika jäi 1’11”. Tämä akku on selkeää hylkytavaraa. Vanhoilla Kokameilla päästiin 9’19” ja 12’19” lentoaikoihin. Raimolla oli upea Hobby Kunkun Yak-11.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi kaahattiin Epp-Yakilla ennätykselliset kahdeksan lentoa. ensin lennettiin tyhjiksi uudet 4s1300 mAh Nanot, sitten pari vanhaa samaa akkutyyppiä ja lopuksi Mikalta tyhjennettäväksi saatu joku 4s-pakka, mikä sattumalta meni akkuaukkoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Varsin sähköisen lennätysillan päätti omalta osaltani mikäpä muu kuin Pikku-Sportti. Akkusettinä jälleen kerran Zipyt (5’22” & 5’09”) ja Tatut (5’00”, 5’24”, 5’21” & 5’22”). Kivan ja onnistuneen lennätysillan jälkeen olikin kiva ajella kotiin päin kauniissa ja tyynessä suvi-illassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.07.

Iltalennot oli sovittu Mika S:n kanssa Talosaareen. itselläni oli ainoana koneen eBP, josta saatiin suurimmat pölyt pois jo pari päivää sitten ja nyt homma taas jatkui. Wanhoilla Kokameilla päästiin jo kymmenen minuutin paremmalla puolelle; 11’09” ja 10’09”. Sillä paremmalla 3s2250 mAh Nanolla päästiin 14’56”. Koneella saatiin ikälopuilla akuilla just ja just puoli tuntia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.07.

Lauantainen aamu aukeni Helsingissä aika harmaana sateen uhkaa huokuen, mutta onneksi sentään pläkä tyynenä. Olin jo aiemmin herätellyt The junnun vastaanottimen akun ja ladannut sen, pumpannut Trexler Balloon Wheelit pulleiksi, niin kuin pitääkin. Kamat olivat enää pakkaamista vaille valmiit. Automatkalla Talosaareen tuli pieni sadekuuro. Perillä jouduin pitämään sadetta autossa jonkun reilun vartin verran ja sinä aikana satoikin ihan reippaasti. Onneksi sade loppui ja pääsin valmistautumaan lennätykseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

The Junnu ei ole lentänyt sitten viime kesän, pitää varmaan katsoa muistiinpanoista, koska kone on viimeksi kohonnut siivilleen. Nelitahti Saito käynnistyi hyvin helpolla pitkän seisokin jäljiltä. Kone lähti hienosti lentoon nurmelta. Olipa taas mahtavaa lennättää tätäkin konetta. Ensimmäiselle lennolle kertyi tiimaa mukavasti 31’22”, josta moottorilla lennettiin 19’09”. Olen ennenkin havainnut nelitahtimoottoreiden kanssa, että ensimmäinen lento jää aina seuraavia hieman lyhyemmäksi, vaikka ajetaan ihan samoilla neulan säädöillä, eikä itse lennoissa ole kummoisiakaan eroja. Nyt siis päästiin 34’03” (31’37”) lentoaikaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän kolmannella ja samalla viimeiselle lennolla tankki tankattiin nyt aivan täyteen niin, että polttoaineet tulivat tankkauksen päätteeksi paineletkuun. Koekäytön aikana laihensin vielä neulaa vartin verran. Tämä näkyi sitten heti lenoajassa; 48’39” (46’56”). Päivän kokonaistiimalla päästiin jo hyvin hätyyttelemään kahden tunnin rajaa; 1h 54min 4s. Hymyssä suin on pakko todeta, että The Junnu on kovassa iskussa tyyniä suvi-iltoja varten.


10.07. Old timer rules OK

Tänään autoon oli pakattu The Junnu, samoin kuin Ben Bucklen sarjasta tunnetun skalemiehen rakentama Elf BiPlane. Kohteen mikäs muu kuin Talosaaren lennokkikenttä. Perillä olikin ihan kivasti muita harrastajia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähdin koittamaan keliä milläpä muulla kuin old timerien old timerilla, siis The Junnulla itseoikeutetusti. Ensimmäisen lennon ajan moottori kävi hieman huonosti, mikä johtui siitä, että lensin edellisen kerran säädöillä. Lentoaikaa tuli hieman nihkeästi, ainoastaan 15’22” verran. Seuraavalla lennolla moottori säädettiin kohdilleen, mikä näkyi heti lentoajassa; 25’47”. Junnun viimeisellä lennolla päästiin jo todella hulppeaan 40’11” kokonaisaikaan, mistä moottorilla ajettiin 35’10” verran. Termiikissä killuttiin ihan kiitettävästi.

Vihdoin ja viimein parin vuoden odotuksen jälkeen oli aika saada Elf BiPlane -old timer taivaalle, minne lennokit kuuluvat. Olin hieman huonosti valmistautunut koelentoon, eikä minulla ollut mukana Hobby Kunkun keltaista starttitelinettä, jonka päällä kone olisi ollut helppo käynnistää ylösalaisin. Toki se onnistuu muutenkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pari ensimmäistä nousuyritystä meni pipariksi. Koneen perässä on tosi onneton raapa, joka ei juurikaan pidä nousukiidon aikana, vaan sen irrotessa nurmikolta, kone spinnaa heti ympäri. Onneksi näissä spinnauksessa ei onneksi konelle käynyt kuinkaan. Varsin monessa asiassa kolmas kerta toden sanoo, niin myös Elf biPlanen nousuyrityksissä.

Kone irtosi tyynessä Suomen suvi-illassa kauniisti siivilleen Saito 45 vetämänä. Ilmassa kone lensi hienosti, mitä nyt nousupyrkimykset poislukien. Korkkarin trimmiä sai naputtaa työnnölle rankalla ködellä kunnes se oli aivan tapaissa. Lähes trimmattuna kone lensi hyvin ja sen lento oli kaikin puolin hyvin johdonmukaista. Koelennon tohinoissa en tullut kellottaneeksi ensimmäistä lentoa. Aikana lennettyä otin koneen laskun, mikä oli ihan onnistunut. En lentänyt koneelle enää toista lentoa, kun kentällä alkoi ruohonleikkaajan iltavuoro.

Tänään oli todella hieno nautinnollinen old timer lennätyspäivä. El BiPlanesta tulee vielä hyvä kone kunhan saan sen ensin kunnolla trimmattua ja sitä myöten pääsen sinuiksi koneen kanssa täyden luoton kera. tähän menee varmasti loppukesä.

Lopuksi bongaus Facebookin Kanta-Hämeen tilannetiimistä. Taas joku drone-urpo on hukannut härpäkkeensä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.07.

Tännä ajeltiin jälleen kerran Polttis-Sportin kanssa kohti Talosaarentien kesäparatiisia. Lensin leppoisissa keleissä koneella neljä lentoa, jotka kaikki olivat kestoltaan 7-8 minuutin välille meneviä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



14.07.

Pienoisen jahkailun jälkeen päädyin ajalemaan Super Sportin kanssa Talosaaren lennokkikentälle, missä puhaltelikin aika navakka tuuli. Varmaan juuri tästä syystä sain olla paikan päällä ylhäisessä yksinäisyydessä, mikä sopi minulle erittäin hyvin. Puuskissa tuuli oli yli 9 m/s ja kevyimmillään 2 m/s, mikä on ihan kelvollinen lukema. Lensin Super Sportilla ennätykselliset seitsemän lentoa; 7’33”, 7’43”, 7’35”, 7’22”, 7’25”, 7’22” ja 7’15, mistä saadaan päivän sporttitiimaksi 52’ 15”, niin että onhan tässä tiimaa yllin kyllin jo yhdelle päivälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.07.

Saavuin tänään Talosaaren upealle lennokkikentälle vasta puolen päivän aikaan ja sillä oli jo täysi miehitys ja tohina päällä ja hyvä niin, että kenttä on aktiivisessa käytössä. Lennätys oli paras aloittaa kevyellä kenttälounaalla, jonka Mika S tarjoili suoraan joukkorahoitusgrillistä. Ilmassa oli jos jonkimoista sähköllä lentävään kapistusta, joten olin Super Sportin kanssa selkeästi vähemmistön edustaja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin päivän aikana hissukseen muiden harrastajien touhuja katsellessa ainoastaan neljä lentoa, mikä alkaa olla aika lailla alakanttiin omien tehosessoiden kanssa, joissa tulee helposti lennettyä kuudesta kahdeksaan lentoa. Onneksi ei ole tarve suorittaa mitään, yksin harrastaessa lentoja kertyy ihan vahingossa tuplamäärä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän ensimmäinen lasku oli yhden pompun taktiikalla. Toisella lennolla tulin laskuun mereltä päin ja näin jälkikäteen arvioiden turhan hiljaa. Koneen ollessa reunapöheikön yllä, ikään kuin ilma loppui koneen alta ja samalla se kääntyi ojan suuntaisesti. Reunapöheikkö oli onneksi niin valtaisa, että siihen hiljaisella nopeudella vajonnut polttomoottorilennokki ei edes ottanut lainkaan maakosketusta. Kone oli tankkauksen jälkeen taas lentovalmis. Päivän neljännen ja samalla viimeisen laskun aikana kone teki pari outoa keikautusta isojen pajupuskien luona. Lasku oli muutenkin päivän huonoin, vaikkakin ihan kelvollinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onpa taas koettu hieno harrastepäivä luonnonkauniilla harrastepaikalla hyvässä kaveriseurassa. Tätä hyvä harrastus on parhaimmillaan.


21.07.

Vetelin päivän ensimmäiset lennot, tai pitäisi kait puhua vielä aamusta tässä vaiheessa, kun kello on vasta aamulla seitsemän. Koneena on Hobby Kunkun yksi parhaimmista; ep-Yak, jolla ajelin 4s1600 mAh kennot tyhjiksi taivaan tuuliin. Illalla alensin vielä tyhjiksi kaksi vanhaa 4s1300 mAh Nano-pakkaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.07.

Ajelin anivarhain Wara-Junnun kera Forssan lentokentälle. päivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin heti aamusta, mutta onneksi aikainen aamun hetki mahdollisti kohtalaiset harrasteolosuhteet. Parit ensimmäiset nousuyritykset maasta menivät pipariksi koneen kannettua itsensä ties minne heti kun onnettoman evän pito asfaltilla loppuu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun ensimmäisellä lennolla päästiin jo huimaan 52’53” lentoaikaan, eikä viimeistäkään tarvitse hävetä; 51’24”. Toisella lennolla päätin antaa enemmän hanaa ettei kone killuisi taivalla ihan niin pitkään, mitä ensimmäisellä lennolla, mutta eihän siitä mitään tullut, koska ihan samalle hehtaarille päästiin.


23.07.

Kävin kääntymässä Lazer 3D-koneen kanssa Forssan kentällä. Kone tankattiin, käynnistettiin ja rullattiin baanalle kun huomasin että koneen maaohjattavuus oli kadonnut. Käynnistystelineessä syyksi paljastui kannuspyörän murtunut muoviosa. Tässä ei muu auttanut kuin purkaa kone ja pakata kamat autoon ja ajella takaisin Matkun lentotukikohtaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.07.

Ajelin hieman huonoissa keliolosuhteissa Talosaaren lennokkikentälle. Paikan päällä puhalteli ihan reippaan oloinen tuuli, mutta tuulta päin mennään, kun tänne ollaan kerta tultu. Lensin koneella kaksi normimittaista (7’23” ja 7’16”) lentoa todella navakassa tuulessa. Pilottikin oikein paleli shortsit/teepaita-asussaan, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kova tuuli oli onneksi sentään kentän suuntainen, niin se ei haitannut juuri mitenkään nousuja eikä laskuja, jotka kaikki olivat hyvin onnistuneita näissä olosuhteissa.


30.07.

Suomen Old Timer Klubi pääsi ensimmäistä kertaa sitten koronakurjimuksen perinteiselle kesäfestareille. Tänään suuntana oli Kerava ja Rock in the City. Aikalailla päivälleen neljä vuotta sitten SOTK oli Forssassa Holjilla Markkinoilla, missä pääesiintyjä oli Uriah Heep. Tänään Heapin lisäksi stagella oli Deep Purple. Viikate oli todella hyvä kotimainen ja suomeksi esiintyvä bändi. Uriah Heepin, Deep Purplen lisäksi lauteilla oli Accept, jota en juurikaan ole kuunnellut. Keli oli paikoitellen kosteahko, mutta kertakäyttösadetakilla pärjäsi mainiosti. Keikalla oli hyvä hinta/laatusuhde.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.07.

Olin iltavuorossa Talosaaren lennokkikentällä Super-Sportin kanssa. Ilta oli hieno ja kone lensi hyvin, mitäpä muuta harrastaja voikaan toivoa. Päivän, tai sanottakoon paremmin illan, toinen nousu päätyi kentän reunaheinikkoon koneen just irrottua maasta. Joku heinänkorsi taisi pistää päällysteeseen reiän, mutta mitään muuta tässä rytäkässä ei tapahtunut. Illan kaikki laskut olivat mitä parhaimia. Olin lentänyt jo viisi hienoa lentoa (7’46”, 7’52”, 7’51”, 7’56” ja 8’42”), kun Skaide tuli vaimoineen paikalle ja alkoi viritellä siimarukkiaan lentokuntoon. En sitten enää jaksanut jonotella lentovuoroani, vaan aloin hissukseen pistää kamat nippuun ja lähdin kotiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.08.

Jos eilen oltiin iltavuorossa, niin tänään oltiin sitten aamuvuorossa, että balanssi säilyy hommassa. Oli sanomattakin selvää, että paikkana oli jälleen luonnonkaunis Talosaaren lennokkikenttä. Nyt kalustona oli omanlaisensa valttiässä tämäkin; siis Hobby Kunkun lähestulkoon loppuun lennetty Epp-Yak 54, jolla lensin viisi akullista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.08.

Jarin lentävä sirkus oli tänään Kanta-Hämeen suunnalla ja tietysti pitää päästä ilma, missä ikinä sitten oltiinkaan. Olin päivän aikana viritellyt Lazer 3D-koneeseen uuden kannuspyörän alkuperäisen ja hajonneen tilalle. Uusi kannus nosti koneen perää useilla senteillä. Katsotaan, miten se vaikuttaa koneeseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sain olla lentokentällä omassa rauhassa, mikä sopi pirtaani paremmin kuin hyvin. Tuuli oli harmittavan navakka vielä tähän aikaan. Jo ensimmäisessä lentoon lähdössä huomasin, että kone pysyi kuin liimattu kiinni asfaltissa, kun alkuperäisellä kannuksella kone lähti lentoon ihan itsekseen kaasua avaamalla. Nyt kun veti sauvasta, niin kone olikin sitten yht’äkkiä jossain 45 asteen nousukulmassa, minkä kone kyllä kestää hyvin, mutta ei se kaunista katseltavaa ole.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentää rouhin koneella neljä lentoja, jotkai kaikki olivat muutamaan hassua sekuntia vaille yksitoista minuuttia (10’53”, 10’57”, 10’53 ja 11’41”). Vasta joskus 21:30 aikoihin ilma tyyntyi ja upea aurinkon lasku kruunasi hienon harrastepäivän. Päätöntä 3D-kieputusta, tai jotain sen tapaista kertyi kolmen vartin verran, mikä oli todella hyvä saldo.


05.08.

Olin jo parin päivän ajan suunnitellut Antin kanssa yhteistä lennätysretkeä old timereiden kera. Tästäkin tulee kuluneeksi jo neljä vuotta, kun viimeksi olla yhdessä liihoteltu old timereiden kanssa. Vuosaaren sataman tuntiennuste lupaili pitkin päivää sellaista 4-5 m/s tuulta, mikä hieman arvelutti. Päätimme kuitenkin lähetä Talosaaren kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin jo hyvissä ajoi kentällä The Junnun kanssa ja yksi lento oli takana päin, kun kävin keliä koittamassa. Siinä sitten nauttiessani hienosta kesäpäivästä, näin että pronssin värinen Kia ajoi tiellä ja totta kait se tuli kentälle. Rekisterinumero oli eri, mitä toissa keväänä tulin bonganneeksi tämän savolaisen droneukkelin autosta. Siinähän se loinen taas oli. Heti kun aloin tenttaamaan ukkelia jäsenmaksusta ja siitä, miten epäreilua se on, että hän käy vuodesta toiseen täällä harrastamassa, kun me muut maksamme jäsenmaksun, pyöritämme yhdistystä sekä huolehdimme kentästä. Ukkeli kilahti siihen paikkaan. Jossain vaiheessa hän uhitteli, että hän soittaa kaverinsa kentälle avukseen. Hän yritti koko ajan provosoida, mutta enhän minä sellaiseen halpaan mene. Sanoin suorasanaisesti sen, että soitan heti poliisit paikalle jo minua aletaan uhkailemaan väkivalla. Pertti tuli sitten aika pian paikalla tämä hupiukko sai jalat alleen ja poistui nopeasti kentältä. Parempi niin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Antti saapui sitten hetken päästä Red Zephyrin kanssa, jonka ole viimeksi nähnyt lentävä Forssan lentokentällä. Lensin the Junnulla kaikkiaan kolme lentoa; 10’57”, 19’29” sekä 28’23”.. Lennättelyjen lomassa virittelin joukkorahoitusgrillin tulille ja paistoin viralliset lennätysmakkarat eli Wilhelm Perinteinen tirisi grillissä. Lennätyspäivä oli hienoa, vaikka tuollainen yksi kusipää saakin sen hieman himmenemään.


12.08.

Talosaarentien kentällä viime kerralla olleen Savon sorsan jälkeen rauhallinen ja alkuperäinen kesäparatiisi kuulosti enemmän kuin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Hyvä seura, luonnonrauha, ei mitään vittuilijoita mailla eikä halmeilla, hyvät eväät. Tässä oli mitä parahin konsepti päättää työviikko. Pikkuinen Sähkö-Sportti lensi illan aikana koko akkusorttimentin (2200mAh: 5’33”, 5’54, 1800mAh: 5’25”, 5’18”, 5’31” & 5’22”) tyhjäksi makkaran syönnin lomassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.08.

Super Sportti oli tapansa mukaan auton peräkonttisäilytyksessä ladattuine akkuineen, niin mikäpä olikaan kurvata töiden jälkeen Petikon lennokikentälle ja lentää kunnolla duunipäivän päätteeksi. Sain olla tähän aikaan arkipäivää aivan yksin kentällä ja niinpä lyhyessä ajassa tuli paljon tiimaa, koska ei tarvinnut jonottaa taivaalle. Ossi taisi alussa käydä aavistuksen liian laihalla, koska pyttyyn paloin hieman ruskeaa karstaa kiinni, taisipa polttoaineessa olla myös rissaa. Lensin viidellä lennolla, jotka hipoivat lähemmäs kahdeksaa (7’47”, 7’45”, 7’41”, 7’51” ja 7’59”) minuuttia, mukavan kokonaistiiman ollessa peräti 39”3”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.09.

Tänään lennätettiin Hobby Kunkun mitä mainiointa Tunrdaa vaihteeksi Forssan lentokentällä mukavan tyynessä syyskelissä. Laadukasta styrox/LiPo-tiimaa kertyi leikiten vaikka kuinka (7’28”, 6’52”, 5’53”, 6’02”, 6’13” ja 6’39”). Ensimmäset kaksi lentoa vedettiin 3s2200mAh keltaisilla Zipyillä ja loput nelj’ uusilla 3s1800mAh Tatun kennoilla.


03.09.

Oli sitten ihan pakko mennä lennättämään, juu kyllä oli vaikka aamulla ulkolämpötila näytti vaivaiset +6 C. Löysin itseni hetken kuluttua laittamasta Super Sporttia kuntoon Talosaaren lennokkikentältä. Konehan lentää, koska tänne asti ollaan ajettu näillä bensan hinnoilla ja niinpä kone lensi yhden normimittaisen (7’38”) lennon. Näpit olivat sen verran kohmeessa, että katsoin parhaaksi lopetella hommat ennen kuin olin edes kunnolla aloittanutkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.09.

Huomenna oli luvassa Mun ja Pekan old timer -päivä forssan lentokentällä. Näin ollen tulimme maalla pitkästä aikaa poikkeuksellisesti jo perjantaina. Akut oli ladattu jo Helsingissä, joten pläkätyyni perjantai-ilta oli ihan pakko ottaa lennätyksen kannalta. Lensin Wara-Junnulla yhden 22’56” mittaisen lennon ja totesin koneen olevan kunnossa huomisia karkeloita varten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


10.09. Old Timer -päivä EFFO:lla

Nukuin aamulla poikkeuksellisen myöhään, siis lähes aamu seitsemään asti. Viikolla oli puhetta, että ilmaannun viimeistään klo 13 mennessä. Tämä päivä aukeni täysin tyynenä ja aurinkoisena syyspäivänä, joita ei ole tarjolla loputtomiin, niin oli paras suunnata heti Forssan lentokentälle, kunhan oli valmista. Matkan varrella poikettiin lähikauppaan ostamaan särvintä lennätyspäivää varten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen lentoja piti nauttia perinteiset aamukahvit kenttäolosuhteissa ja laittaa uudet patterin Yaesu-skanneriin, jotta ollaa kuulolla lähialueen lentoliikenteestä. Lentelin täydellisessä pläkä kelissä Pekkaa odotellessa kolme lentoa. Välillä OH-CEZ piipahti kentällä, jonka tulosta en kuullut mitään radioilmoitusta. Vika saattoi olla kyllä mun skannerin äänenvoimakkuudessa. Asiaa selviteltiin lentäjän kanssa ja yhteys saatiin toimimaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukanaan vanha tuttu Comet Clipper Mk1 ja upea, iso Buccaneer -old timer, joista jälkimmäinen oli sähköistetty. Miinulla oli mukana myös Elf BiPlabe, jonka kannuspyöräviritys osoittautui niin huonoksi, ettei konetta millään ilveellä saanut kenttäkelpoiseksi. Niinpä tyydyin lennättämään Wara-Junnua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä piipahti päivän aikana useampi tuttu kaveri moikkaamassa ja olihan sen kiva, kun porukkaa oli siihen malliin, mitä vanhoina hyvinä aikoina. Lähdin kohti Matkun tukikohtaa joskus 16:30 aikaan, joten olihan siinä päivälla mittaa ja koneella tiimaa; 39’45”, 31’59”, 11’09”, 13’01”, 16’07” ja 28’59”. Hyvä seura, hyvä keli, hyvä harrastus, mitä muuta voikaan toivoa täydelliseltä harrastepäivältä.

Photo by Jari Vehmaa


23.09.

Olin tänään Tundran kanssa Petikossa purkamassa LiPo-akkuja taivaan tuuliin. Lensin koneella aika tuulisissa olosuhteissa neljä lentoa, joista kaksi ensimmäistä lentoa lennettiin keltaisilla 3s2200mAh Zipyillä (8’19” & 8’44”) ja maksi muuta lentoa lennettii kolmen tonnin Turnigyillä ( 7’26” & 6’41”)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.09.

Pöristelin maaseudun rauhassa Wara-Junnulla oikein kunnolla. Nyt on hieno lennokkikenttä ihan pihapiirissä, koska kaurapeltoa ei vielä olla puitu sadonkorjuun jäljiltä. Vetelin Junnulla kunnon lentoaikoja mitä hienoimassa syyssäässä. Ensimmäisellä yrittämällä päästiin jo mahtavaan 51’35” mittaiseen lentoaikaan ja killuin välillä todella korkealla. Seuraava lento ei hävennyt ensimmäistä. Moottorin käynnin vuoksi otin koneen pariin otteeseen laskuun neulan säätöä varten. Nyt ei päästy ihan samalla kymmenluvulle, mutta 49’31” on kyllä upea lentoaika sekin. Päivän viimeinen lento oli 32,45”.

Yhteen summattuna kokokaistiimaa oli reilusti yli kaksi tuntia. En lentänyt päivän lentoja yhteen putkeen, vaan aloitin ennen puolta päivää. Välissä tietysti syötiin ja nautittiin iltapäiväkahvit ja niinpä päivän viimeiseen laskuun tultiin reilusti klo 17 jälkeen ja pian olikin jo päivällisen aika.


25.09.

Lähdin jo aamuhämärissä Tundran ja Lazer 3D kanssa kohti Forssan lentokenttää. Yllättäen paikkalla ei ollut ketään muuta :-) Lensin ja nautiskelin Tundralla neljä akullista täysin tyynessä syysaamussa. Lentojen välissä oli hyvä hörpätä aina kupilliset höyryävää kahvia termospullosta, mikä lämmitti samalla sormet. Kun tundran lenno oli lennetty, niin valmistelin Lazer 3D koneen lentokuntoon. Kone on lentänyt vasta yhden kerran uudella kannustelineellä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Irvine 53 käynnistyi ja kävi tyylilleen uskollisena hyvin ja luotettavasti. Niin kuin edellisellä kerralla kirjoitin, koneen maakäyttäytyminen oli muuttunut oleellisesti uuden kannuksen myötä ja valitettavasti huonompaan suuntaa, tai ainakin sellaiseen, mihin en ole tottunut tämän koneen kanssa. Koneen nousukiito meni enemmän tai vähemmän käärmeilyksi, minkä seurauksena kone päätyi ulos asfaltilta. Koneen korkeusperäsimet ovat rakenteeltaan kevennetyt, niinpä ne ottivat kiinni ruohonturpeisiin. Tässä rytäkässä toinen peräsimen puolisko murtui kevennyksen kohdalta ja toinen puolikas irtosi saranoiltaan. Tämä on ihan pieni haaveri, mutta olisihan ollut kiva kuitenkin lennättää konetta, kun se kerran oli mukana ja lentokunnossa.


02.10.

Ajelin aikaisin aamusta Talosaarentien lennokkikentällä Tundran ja The Junnun kanssa. Perillä olosuhteet olivat taas kerran mitä parhaimmat; täysin tyyntä ja hieno aamu. Nautiskelin ensin Tunrdalla pläkätyynessä kelissä kaksi akullista ylhäisessä yksinäisyydessä keräten kokonaislentoaikaan 22’43” verran. Myöhemmin puolen päivän aikaan lensin The Junnulla yhden 48 minuutin mittaisen lennon. Päivän edetessä ja auringon noustessa myös tuuli tuppaa nousti. Vaikka tuulta oli ihan kohtalaisesti, The Junnu lensi silti hienosti. En kuitenkaan enää viitsinyt lentää tämän enempää tällä kertaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.10.

Tundra oli ollut Skodan takapenkillä jo viime viikonlopusta lähtien odottamassa after work-hetkeä. Nyt sain itsestäni irti sen verran, että suuntasin töiden jälkeen Petikkoon. Pelipaikalla puhalteli kova ja kylmä pohjoistuuli. Lensin Tundralla vain yhden lennon todella hyisissä olosuhteissa.


08.10.

Varsin sateinen päivä kääntyi mitä hienoimmaksi päiväksi kellon edetessä. Onneksi lähdimme urakoimaan lehtien keruun kanssa, sillä lähes koko piha saatiin puhtaaksi Hussen sekä kerääjän kanssa. Takapihan pahimmat nousut piti jättää ajamatta, koska märällä nurmella ajoneuvoyhdistelmä jäi sutimaan jo paljon loivemmillakin paikoilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän jälkeen olikin jo hyvä sauma viettää hetki laatuaikaa itsekseen hyvän ja rakkaan harrasteen parissa. Wara-Junnu oli äkkiä lentokunnossa. Päätin kokeilla maasta lähtöä, mutta lähtökiito hiekkatiellä venyi sen verran pitkäksi, että kone kellahti ympäri osuessaan pellon reunan heinikkoon. Uusi startti ja heittolähtö, niin Junnu kirmasin iloisesti taivaalla. Lensin Junnulla tyynessä ja hämärtyvässä syysillassa reilun puoli tuntia; 32’57”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.10.

Aamulla ulos kurkistaessani, kylmä talvea enteilevä sää huokui vasten kasvojani. Maa oli paikoitellen jo kauniissa kuurassa yöpakkasen jäljiltä. Ilma oli täysin seisahtunut. Lensin aamun ensimmäiset lennot hieman varovaisella kaasun käytöllä, ettei sunnuntaiaamua uinuva kulmakunta olisi ihan kauheasti häiriintynyt meikäläisen harrastehetkestä. Hyvin toimiva Old timer ja pläkä keli ovat aina vuodenajasta riippumatta täydellinen yhdistelmä “the best man can do pants on”-hetkeen. Saavutin omalla aamunavauksellani 34’02” mittaisen lennon. Vaikka oli aivan tyyntä, näpit olivat kohtalaisen kohmeessa noin pitkän lennon jäljiltä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen seuraavaa lentoa piti käydä heittämässä helttaa toinen aamupalakattaus. Nyt aamu oli edennyt jo sen verran pidemmälle, että kehtasin jo “huudattaa” kunnolla OS FS 26 Surpass 4-tahtimoottoria, jos sitä nyt ylipäätään huudattamiseksi voi edes kutsua. Aamun viimeiselle lennolla kertyi mittaa 36’02”. Nyt kun harrastajan henkiset akut oliva ladattuina piripintaan, olikin hyvä taksvärkkihommat ja laittaa anopin tiluksia talvikuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


23.10.

Lazer 3D käväisi pikkuremontissa Helsingin hangarissa, missä se sai uudet korkeusperäsimen laput sekä uuden kannuspyörän. En vaan saanut aikaiseksi tehdä sillä suunnalla koelentoa, mutta tänään suuntasin koneen kanssa rakkaalle kotikentälleni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli harmaa ja pilvinen sää sekä pilotilla oli näpit jäässä. Lensin ensimmäisen lennon hieman varovammin, tunnustellen koneen käyttäytymistä ilmassa. Hyvinhän se toimi, niin kuin aina ennenkin. Täällä koelennolla kertyi tiimaa hieman maltillisemmin; 8’15”. Toiselle lennolla mennessä moottori sammui pariin otteeseen joko viedessä konetta kiitoradalle tai nousukiidon alussa. Kädellä heittäessä se käynnistyy helposti, mutta jää väärä päin käyntiin. Nyt sitten rouhittiin ilmassa jo vanhaan malliin, mikä näkyi tiimassakin; 12'16". Jo aamulla pieni tuuli oli poikittainen ja se voimistui päivän aikana. Siksi lopettelin hommat tältä päivältä, pakkasin kamat autoon ja ajaa hurautin Matkulandiaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.10.

Säätila oli sen verran surkea, että Ilmailumuseon teemapäivä oli tällä kertaa hyvin helppo ja varma valinta. Houkuttelevuutta lisäsi se, että tiedossa oli opastettu kierros sekä mahdollisuus tutustua ns. Tiistaikerhon entisöintiverstaaseen, mikä osoittautuikin sitten kaikkein kiinnostavimmaksi kohteeksi tällä kertaa. En ole koskaan aikaisemmin saanut mahdollisuutta tutustua näihin tiloihin. Sieraimiini tulvahti ihana nostalginen lennokkikerhomainen tuoksu liiman, maalin sekä tinnerin hajuineen. Näiden herrasmiehien projektit ovat vain mittakaavassa 1:1, minulla hieman pienempiä, siihen se ero sitten jääkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.11.

Vuoden pahimpaan rospuuttoaikaa näyttää lennätykset väkisinkin vähenevän, vaikka itse lennätyskausi ei koskaan sen erityisemmin ala, eikä lopu. Sain viime kuussa käsiini pientä ehostusta kaipaavan Yak-55M sähköarffin, jonka moottoripukin korjasin. Koneessa oli servo valmiina ja omia varastoja penkomalla keulalle löytyi pätevä DialSkyn sähkömoottori ja sitä ohjaamaan valjastettiin samaisesta jemmasta löytynyt 40 A -säädin. Lopuksi keulalle ruuvattiin APC:n kiinan klooni 12” x 6”-potkuri. Vastaanottimena on jo aiemmin Kiinasta tilattu Coronan 4-kanavainen. Radioiden setup oli jo viikolla tuunattu kohdilleen. Nyt vaan odoteltiin passelia säätä koelennolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään näytti vihdoinkin lupaavalta, omassa pihassa oli aika tyyntä. Autoon oli pakattu Yak-55M ja varakoneeksi Hobby Kingin Tundra. Ajelin nyt Talosaaren lennokkikentälle. Paikan päällä parkkipaikka oli myllätty autoilla aika lohduttoman näköiseksi kuravellipelloksi. Auto oli pakko jättää niin lähelle isompaa tietä kuin suinkin mahdollista.

Jos parkkipaikka oli lohduton näky, niin lennokkikenttä oli sitten ihan toista maata; se oli kerrassaan loistavassa kunnossa. Sää oli siis todella hyvä, aurinko armas paistoi siniseltä taivaalta. Valitettavasti tuuli oli näin meren läheisyydessä yllättävän kova siihen verrattuna, miltä se tuntui kotipihassa.

Ehdin jo hetken empiä, että teenkö täyskäännöksen ja siirrän koelentoa hamaan tulevaisuuteen, koska mitään pakkoa ei ollut tehdä koelentoa näin kovalla tuulella. Rohkeus voitti kuitenkin ja laitoin 3s2200mAh Zippy-pakan koneeseen, varmistin sen paikoillaan pysymisen velcropannalla. Sitten tsekattiin, että painopiste on kolmanneksen verran etusalosta ja lopuksi kabiini napsautettiin paikoilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aluksi oli pienoisia vaikeuksia rullata nurmella, koska renkaan vaikuttivat olevan liian pienen aavistuksen muhkuraiselle nurmelle. Toisella yrityksellä sain koneen hyvään nousukiitoon, mistä se lähti varsin vakaasti lentoon. Kone toimi ilmassa ihan johdonmukaisesti, eikä mitään yllättävään ilmaantunut. Kone osoitti pientä vajoamista sekä vähäistä vasemmalla kampeamista, mitkä molemmat kyllä kompensoituvat trimmillä. Tyydyin nyt vaan lentämään konetta sellaisena kuin se on. Otin koneen muutaman minuutin koelennon päätteeksi hyvin onnistuneeseen laskuun. Tätä konetta tulen lennättämään vielä paljon.


03.12.

Herättelin maalla Wara-Junnun eloon. Pikkupakkanen ja tyyni sää enteilivät varsin otollista lennätystä. Niinpä vedin koneella yhtä soittoa 45’10” kestäneen lennon. Lennon lopuksi laskeuduin nätisti lumiselle sänkipellolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


04.12.

Pakkasin Wara-Junnun autooni aamuselle klo 8 pintaan, kun oli vielä ihan pimeää ja lähdin ajelemaan kohti Forssan lentokenttää. Perillä kentällä oli kaunis, vajaan 10 cm lumipeite. Hallin edustan auton jäljistä päätellen nuoriso oli käynyt kentällä luvattomasti sudittelemassa autolla. Jäljet johtivat peltotielle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Wara-Junnu käynnistyi helposti. Aluksi koitin maalähtöä, koska lunta oli yli renkaan halkaisijan verran, niin eipä siitä mitään tullut. Junnu lähti lentoon rivakalla heittolähdöllä. Vaikka pakkasta oli -10 C tuntumassa, niin mikäpä oli Junnulla pöristellä ilmojen halki, kun näpit olivat radiohupun lämmössä. Lensin aamupäivän kuluessa hienossa talvisäässä Junnulla kolme lentoa, jotka kaikki olivat yli puoli tuntia (32’44”, 35’09” ja 34’15”). Kylläpä oli hieno harrasteen täyteinen aamupäivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.12.

Hobby Kunkun Tundra ja setti ladattuja akkuja oli kolissut toista viikkoa autossa, niin nyt oli mitä mainioin sauma kokeilla Tundraa valmiilla halpissuksilla sekä purkaa akut tyhjiksi ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikan päällä oli kiva yllätys, kun ystävällinen traktorimies oli jälleen aurannut useamman auton mentävän parkkipaikan meille. Tyydyin pystyttämään vaatimattoman varikkkoni autoni tuntumaan, mistä muutamalla askeleella sai koneen jo hangelle. Lensin pari akkua tyhjäksi enkä tällä kertaan alkanut kellottelemaan lentoaikona. Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan.


18.12.

Lauantai oli täällä päin Kanta-Hämettä huippuhieno, kaunis kuura peitti puita maalaten maisemat postikorttimaisen kauniiksi. Kaiken viimeisteli pilvettömältä, siniseltä taivaalta paistava aurinko. Ainoa pieni mutta oli pakkanen, jota oli ollut aamusella peräti -19C. Pakkanen pysytteli koko lauantain -10C tuntumassa. Ei se ole paha lennätyssää, mutta jotenkin se vaan tuntui liian kylmältä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Yön aikana pakkanen olikin tippunut lähes nollan pintaan ja kauniit eiliset maisemat olivat vain muisto tasaisen harmaassa kelissä. Nyt oli kuitenkin viimeinen sauna päästä ilmaan. Olin laittanut varikkona pihalle auton taaksi. 4t-Junnu oli äkkiä laitettu lentokuntoon ja pikkunelari käydä putputti iloisesti. Kone lähti helposti lentoon kädestä vastatuuleen heittämällä. Kun olin lentänyt reilun minuutin, niin ilmasta kuului selkeä räpsähdys ja näin miten spinneri lähti koneen keulilta. Eipä tässä auttanu muu, kuin ottaa kone laskuun. Potkuri toimi samoin kuin kuin kumimoottorilennokkien vapaakytkin.

Haettuani koneen lumiselta pellolta tien vierestä, lähdin koittamaan onneani, että löydänkö Kavanin alumiinispinnerin. Putoamainen oli selkeästi muistissa suhteessa petoa halkoviin sähkölinjojen tolppiin. Siinä vaiheessa, kun hangessa näkyi selkeä soikea reikä, niin spinneri löytyi yllättävän helposti. Toistaiseksi ainoaksi taloudelliseksi tappioksi koitui kadonnut mutteri. Onneksi ne eivät paljoakaan maksa, mutta niitä ei ihan saa kilopulttina kierteen havinaisuuden vuoksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pienen äheltäminsen ja virittelyn jälkeen sain potkurin spinnereineen takaisin koneen keulille. Junnu puksutti jälleen ilmojen halki. Jossain vaiheessa vaimo huikkasi, että ruoka olisi valmiina. Koska hommassa oli hieman väkisinvääntämisen makua, niin nyt olikin hyvä sauma ottaa kone laskuun ja lopetella lennätykset tämän päivän osalta.


Ilmailukuvakilpailun 2022 tulokset

Otin ensimmäistä kertaa elämässäni osaa valokuvauskilpailuun. Pelkästään finaalikymmenikköön pääsy oli todella hieno saavutus. Lopullinen sijoitus “Auringonlasku Talosaaressa” oli 8/10. Kuvaani oli äänestänyt kaiken kaikkiaan 54 henkeä, mistä iso kiitos heille kaikille. Klikkaa tästä tulossivuille

Photo by Jari Vehmaa


29.12.

Yak-55M lensi tänään ekaa kertaa suksilla ja missäpä muualla kuin Talosaarentien lennokkikentällä. Kone ehdittiin koelentää vielä nurmelta viime kuussa, mutta talven tultua laitettiin skimbat alle. Keli oli tänään turhan tuulinen, mutta siitä huolimatta lennettiin kaksi akullista navakassa tuulessa. Lentoajastimet olivat vielä tekemättä lähettimeen, joten lentoajoista ei ole tällä kertaa mustaa valkoisella. Aina voi juoda retkikahvit luonnon helmassa tai samoilla lähimetsissä, jos lennätysolosuhteet käyvät liian haastaviksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2024 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 02.01.2023

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!