2024

20.01.

Uuden lennätysvuoden avaus on päässyt hieman venähtämään, sillä monesti olen ollut jo uuden vuoden ajelulla, ei kun lennolla, jo ehti ensimmäisenä päivänä. Tänä talvena poikkeuksellisen runsas lumi on tuonut omat haasteensa, sillä juuri mikään pk-seudun kentistä ei ole talvilennätys kunnossa. Siis kentät ovat, mutta autolla ei pääse perille. Talosaaren lennokkikenttä on poikkeus, kun yksityistietä auraava ystävällinen traktorimies on ottanut parkkipaikan ylläpidon ihan kunnia-asiakseen.

Tämä alustuksen jälkeen ei liene kenellekään epäselvää, että lennokkivuosi 2024 korkattiin juurikin Talosaaressa. Arktiseen lennätykseen valikoitui tällä kertaan Hobby Kingin Tundra, joka on ollut jo tovin valmiina talveen; sukset asennettuna ja ilmanottoaukot kiinni teipattuina. Olin kyllä katsellut hyvissä ajoin tuntiennustetta Vuosaaren sataman osalta, mikä näytti karuja lukemia, mutta silti kämpän lämpömittarin näyttäessä “vain” n. -13 C herätti toiveikkuutta.

Matkalla auton ulkolämpömittari valahti jo aika alas ja kentälle päästyäni lukemat olivat peräti -21.5. Tästä on jo aikaa, kun olen viimeksi näin kylmällä lennätellyt. Onneksi oli täysin tyyntä, ei täällä muuten olisi pystynyt olemaan. Kaunis sarastava aamu oli palkitseva.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Eka nousuyritys suksilla pehmeä upottavasta puutelilumesta ei onnistu, vaan kone kaivautui pohjaa myöden hankeen. Heittolähtö onnistui mainiosti. Lensin ekalla lennolla 3s4000mAh Zippyllä mukavan 9’01” mittaisen lennon ja toisella vastaavalla Zippy-akulla päästiin jo toiselle kymmenelle lentoajassa; 10’58”. Molemmat laskut jäivät aika kauas ja kone vajosi alta aikayksikön pohjaa myöten puuterilumeen. Tässä ei auttanut muu kuin lähteä rämpimään umpihankeen, jota olikin polviin asti. Äkkiä tuli ikävä lumikenkiä. Jossain vaiheessa Vesa saapui myös paikalle ja mikäpä olikaan mukavampaa kuin lennättää yhdessä hyvän ja samanhenkisen kaverin kanssa. Vesalla oli Multiplexin Fun Cup mukanaan. Hieman kevyempänä ja paremman pilotin näpeissä kone lähti hienosti hangelta.

Ensimmäisellä Turnigyn 3s3000 mAh akulla pääsin hyvään 10’56” lentoaikaan. Vesan esimerkkiä noudattaen täysillä laipoilla pääsin hyvin ilmaan hangelta. Lensin aamun viimeisen lennon toisella Turnigyn 3s3000 -akulla, jolla tuli tiimaan kivat 8’04”. Tämä akku oli aiemmin syksyllä Yak-55M:n yhteydessä ??-merkattu, koska se tuntui olevan hylkykamaa. Nyt se toimi ihan hyvin. Jäädään seuraamaan, miten se pärjää jatkossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Minulla oli pitkästä aikaa liian vähän vaatetta päällä, koska olin varautunut vain -13 C pakkaseen, jota olikin todellisuudessa lähes kymmenen astetta enemmän. Onneksi lentojen välissä pääsi autoon lämmittelemään ja nauttimaan kuumaan kahvia termospullosta. Olipa hieno ja tyylikäs uuden lennokkivuoden aloitus.


21.01.

Tänään keli olikin jo sitten ihan toista maata,mitä eilen. Ilma oli lauhtunut huomattavasti, niin että pakkasta oli enää -5..6 C. Taivas oli kauttaaltaan tasaisen harmaan ja tuuli oli myös noussut. Koska eiliset akut olivat ladatut ja kalusto oli kaikin puolin iskussa, niin olihan pakko kokeilla, kun sitä varten on paikalle tultu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kokeilin suksilähtöä eilisen tapaan täysillä laipoilla, mutta eipä kone nyt ottanut noustakseen. Parin yrityksen jälkeen viskasin koneen ilmaan rivakalla heitolla. Lensin koneella yhden 5’34” mittaisen lennon levottomassa kelissä, minkä päätteeksi kone sukelsi siipeä myöten pehmeään hankeen.


27.01.

Vuoden ensimmäiset lennätykset Forssan suunnalla ovat päässeet venähtämään näinkin pitkälle. Aamun sankka lumisade oli onneksi jo hellittänyt puoleen päivän mennessä ja niinpä keli oli mitä mainioin old timer -pöristelyyn.

Pakasta otettiin valttiässä, siis Wara-Junnu. Tämä valinta siksi, että kone on valmiina kuin reipas partiolainen; ei tarvita ihmeempi tsekkilistoja. Heitetään akku sisään ja tankataan kone. Os 26 FS -pikkunelari lähti yllättävän helpolla käyntiin bensaryypytyksen avittamana. Ruikkasin vanhaa 2t-bensaa suoraan tulpan reijästä sisään. Sen jälkeen muutamat pyöräytykset käsin, ettei vaan kone ole nestelukossa. Sitten hehku kiinni ja moottori startattiin muutamalla startterin pyörähdyksellä käyntiin. Muutaman sekunnin käynnin jälkeen tulpan saikin jo kiristään paikoilleen. Junnu lähti riuskalla heitolla vakaasti ilmaan. Pikku-Ossi käydä puksutti varsin varmatoimisesti, eikä mikään ihme kun se sai vetää kitusiinsa puhdasta ja raikasta maalaisilmaa sopivasti miinusasteilla. Olin yllättynyt positiivisesti, kun puolen tunnin raja meni ihan tuosta vaan. Yleensä Pikku-Ossi käy ensimmäisellä tankillisella hieman lyhyemmän lennon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka minulla onkin lähetinhupussa keskuslämmitys, niin siitä huolimatta kolmen vartin kohdalla alkoi kohmeus hiipiä jo näppäihin. Onneksi nämä old timerit eivät vaadi ihmeemmin nopeita refleksejä. Moottori kävi ennätyksellisen pitkään 54’08”. Yksi edesmennyt kesseli solvasi minua hessuhopoksi, joka ei osaa edes moottoreita säätää, heh heh… Tulin laskuun kaupungin suunnasta ja lasku näytti menevän pihatien yli, mikä lopuksi Junnu päätyi katolleen rajaojan ja naapurin peltosaran kohdalla. Kokonaistiimaa kertyi maksimaalisesti 56’22”. Nyt oli hyvä sauma laitta kalusto hetkeksi suojaan ja käydä sisällä iltapäiväkahvilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Innostuin vetämään vielä toisen lennon ennen kuin ilta alkoin hämärtymään. Nyt 300 ccm tankki piti polttaa taivaan tuuliin hieman nopeammin, mitä edellisellä lennolla. Niinpä tyydyin vetelemään kovaa ja matalalla. Siitä huolimatta tankillisella lennettiin 31,49”. Päivän aikana kertyi laadukasta old timer -tiima melkein puolitoista tuntia. tämä on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa.


03.02.

Lähdin viettämään Talosaaren lennokkikentälle laatuaikaa itsekseni. Yön aikana oli sanaut vajaat viisi senttiä räntää ja lämpötila oli jokusen asteen plussan puolella. Forecan tuntiennuste ei luvannut kaikkein parhainta lennätyskeliä, mutta rohkea rokan syöpi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vähän ennen kenttää ystävallinen traktorimies puski traktorillaan aurausvalleja ojan puolelle. Hän teki kohteliaasti tietä, että pääsin ohi. Kerhomme parkkipaikka oli selkeästi aurattu just tänä aamuna. Kun purin kamoja autosta, niin tervehdin häntä. Hänpä pysäytti traktorinsa ja kävin moikkaamassa häntä kunnolla ja oikein kätellen kiitin ja kerroin hänelle, miten arvokasta hänen pyyteetön aurauksensa onkaan meidän yhdistyksellemme.

Olin siis pelipaikalla jo vartti yli yhdeksen. Onneksi mennään jo kohisten kohti kesää ja jo nyt oli mukavan valoisaa. Vaikka olikin suojakeli, niin jostain syystä Tunda ei oikein ottanut noustakseen hangelta. Kone lähti lentoon rivakalla heittolähdöllä. Kone lensi 3s3000 mAh akulla 13’13” mittaisen lennon. Lennon aikana taivas osoitti hieman selkeämisen merkkejä ja niinpä sinistä taivasta pilkahteli siellä täällä. Lasku oli hieman töksähtävä, mutta mitäpä siitä.

Aamun aikana olin saanut seuraa kentälle, kun Vesa tuli lentoveneensä ja Raimo kellukkeilla varustetun Tundransa kanssa. Raimon Tundra on versiota 2, kun omani on ehta ja alkuperäinen. Otin koneella jälleen heittolähdön. Tämä lento jäi selkeästi alakanttiin toisella 3s3000 mA lentoajan ollessa 9’58”. Vaikka lasku oli kaunis ja varsin onnistunut, niin lopussa kone kiepsahti ympäri,

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tundran kolmas lento lennettiin 4000 mAh Zipyllä, jolla saatiin kivasti tiimaa lähes varttitunnin pintaan; 13’47”. Muutoin täydellinen lasku päätyi lopuksi kuperkeikaksi koneen jäädessä katolleen. Päivän viimeinen lento lennettiin toisella isolla Zippy-akulla. Edellisen lennon jäljiltä olin vääntänyt koneen laskutelineitä siten, etteivät sukset enää harittaneet jarruttavasti ihan miten sattuu, vaan sukset olivat nyt samansuuntaiseti ja kas kummaa, nyt kone lähti hienosti hangelta ilmaan. Tämä lento meni ajallisesti samalla hehtaarille, mitä edellinekin; 13’56”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sääennusteesta huolimatta keli oli mitä mainioin ja niinpä kentällä vierähti neljä tuntia kun oli hyvä sää, hyvää seuraa, hyvät eväät ja hyvät koneet. Lentojen lomassa grillattiin pari pakettia Wilhelmiä. Makkara maistuu aina huippuhyvältä ulkosalla.


04.02.

Olin taas jo aamun sarastuksen aikoihin Talosaaren lennokkikentällä Tunrdan kanssa. Eiliseen verrattuna keli oli nyt ihan toista maata. Taivas oli kirkas ja hienoa auringonnousua oli upea katsella. Nyt oli pari astetta pakkasta ja niinpä hangen pinta oli jo paremmin kantava, mitä eilen. Ensimmäisellä lennolla Tundra lensi 9’33” 3000 mAh Turnigyn perusakulla. Metsän reunan korkeudella tuntui olevan varsin levoton keli, mikä helpotti hieman korkeammalla lennellessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska keli oli sen verran levoton, toinen Tundran lento 3000 mAh akulla jäi päivän viimeiseksi lentoajan ollessa 9’24”. Lasku oli hyvin onnistunut ja tyylikäs, joskin hieman vauhdikas. Se päättyi koneen ympärimenoon suksen osuessa hengella olevaan jalanjälkeen. Eikä kone ollut siitä moksiskaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.02.

Eilen ajeltiin maalle aika surkeassa kelissä; oli siis sateista ja tuulista. Tänään oli onneksi ennusteiden mukaisesti kirkasta ja selkeää. Aamusella oli -7 C pakkasta, kun ajelin Wara-Junnun kanssa pitkästä aikaa Forssan lentokentälle, tai ylipäätään mihinkään harrastamaan. Kentällä oli levällään malminetsinnässä käytettävän n. 35 m halkaisijalta olevan loopin osat. Kenttä oli aurattu aiemmin viimeisen päälle malminetsintää silmällä pitäen.

Lentää pöristelin Wara-Junnulla upeassa kelissä 18’26” mittaisen lennon. Harrastuksen lomassa joku asennus poppoo oli ilmestynyt kokoamaan looppia, antennia tai mitä nimitystä siitä nyt voidaankaan käyttää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisella ja myöskin päivän viimeiseksi jääneelle lennolla kertyi tiimaa 11’59” verran. Tulla puksuttelin matalan lähestymisen, jonka päätteeksi kaarroin pellon puolelle kerätäkseni korkeutta, niin moottori yks’ kaks’ päätti sammua siihen paikkaan. Kone jäi aika reilusti pellon puolelle, eikä muu auttanut kuin käydä hakemassa se sieltä pois. Alkuviikon runsaiden sateiden ja sen jälkeen tulleen pakkasen seurauksena. Pääsin paria upottavaa askelta lukuun ottamatta hankikantoa pitkin koneen luoksen.

Tankista oli mennyt ehkä kolmannes polttoainetta ja niinpä tankkasin sen piti pintaan uutta lentoa varten. Ossi oli hieman vaikea käynnistettävä. Moottori pärähti ainoastaan bensaryypyn verran. Syykin selvisi. Hehkutikku oli aivan finaalissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pois lähtiessä kävin morjestamassa asennusporukkaa. Kaksi tyyppiä olivat Englannista ja loput kaksi olivat Espanjasta. Siinä tuli höpistyä yhtä sun toista ilmailusta sun muusta. Tämän toisen engelsmannin setä oli ollut joku tekninen tyyppi Concorden parissa Birminghamin lentokentällä. Maailma on pieni.


23.03.

Oma harrastaminen on ollut viimeiset pari kuukautta hieman taka-alalla pajalla sattuneen putkirikon vuoksi. Nyt toiminta on saatu palautettua normaaliksi ja jälleen voi keskittyä olennaiseen eli lennättämiseen. Tällä aikaa talvi on huvennut lähes olemattomiin ja koneet ovat olleet suksivarustuksella hieman tyhjän panttina.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään tarjoutui oiva tilaisuus käydä kokeilemassa miten suksi luistaa tämän kevättalven ehkäpä viimeisillä suksikeleillä. Ykkös-Junnu oli sopivasti tyrkyllä tätä tarkoitusta varten. Suuntasin kohti kesäparatiisia, jonne pääsi autolla aivan mainiosti. Pystytin varikon lähimmälle varkkopöydälle, koska peremmällä kentällä on vielä sen verran kosteaa, että paras jättää ajamatta.

Vanhan vihertävän Morganin(?) polttoaineen jämät oli lähes lopussaa ja jatkoin sitä jollain random-polttoaineella, minkä pelastin joutumasta Ekokemille. Se oli hajusta päätellen risiiniöljyyn tehtyä. Ei siinä mitään, moottori säädettiin tämän mukaan; seosneula oli 2,5 kierrosta auki. Ilma oli aika pilvinen ja kolea tuuli puhalteli paikan päällä. Junnu lähti iloisesti lentoon vesiloskan pinnalta. Pöristelin koneella matalalla. Junnu lentää puksutti tällä sekametelisopalla 17’39” mittaisen lennon. Moottorin sammuessa kone oli viereisen kesantopellon päällä aika matalalla, eikä liitosuhde riittänyt enää kentälle asti, joten kone jäi pellolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisella lennolla päästiin samoihin lentoaikoihin; 18’38”. Nyt pidin huolen siitä, että sain lennon päätteeksi koneen kauniiseen laskuun vesisohjon sekaan. En enää viitsinyt näissä olosuhteissa lentää kolmatta lentoa.


24.03.

Junior 60 on the Ice -kiertue jatkui tänään heti aamusta sumuisella Talosaaren lennokkikentällä. Matkalla oli joutsenia ja valkoposkihanhia märillä pelloilla tonkimassa syötävää. Kevät tekee kovasti tuloaan, parkkipaikka on jo osin paljaana, kunnon lunta on enää varjoisella tien reunalla, loput parkkipaikasta ja itse kentästä on runsaan tulvaveden peitossa. Pellon puoleinen rajaoja on vettä täynnä piripintaan. kentällä pääsee kyllä kävelemällä, mutta vettä on kumisaappaiden varteen n. 20 cm verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kauniisti sanottuna lennätys olosuhteet olivat aika haastavat ja niinpä lensin vain yhden lyhyen lennon, mikä loppui moottorin sammumiseen ilmassa. Laskussa puulampisen kärki sai sen verran osumaa, etten enää viitsinyt lennellä tulvavesien keskellä. Kelirikko on nyt pahimmillaan Talosaaren suunnalla yleisesti, ei pelkästään meidän kentällä. Toivottavasti ilmat lämpenevät niin, että vedet laskevat kentällä.


29.03.

Wara-Junnu oli viimeksi lentänyt Matkun suunnalla talven hangilla, mutta nyt kevät pukkaa kovaa vauhtia ja niinpä hanget ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja plussa olevan lämpötilan seurauksena. Hyvä niin, kyllä tässä on jo saatu talvesta tarpeeksi. Nyt sää oli aika tasaisen harmaa, mutta onneksi oli sentään täysin tyyntä. OS 26 FS käydä puksutti 300 ccm tankillisella mukavat 32’40”, mikä oli vallan erinomainen moottoriaika samoilla säädöillä, millä viimeksi ollaan lennetty. Junnu oli aika korkealla moottorin sammuessa, joten lentoajaksi tuli 35’07”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun toinen lento lentää liihotettiin heti perä jälkeen ensimmäisen lennon. Tällä lennolla moottori jäin alussa aaviastuksen rikkaalla, mutta en laiskuuttani viitsinyt ottaa kone yhden pysähdyksen taktiikalla säädettäväksi, joten näillä mennään, taas kerran. Hieman rikas käynti näkyi moottoriajassa, joka tällä lennolla jäi nippa nappa alle puoli tunti; 28’07”. Lennolle kertyi pituutta mukavasti 30’44”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska Junnulla oli tänään plakkarissa tiimaa jo oli tunnin, niin lopettelin “the best man can do pants on”-hetken tähän. Päivä oli varsin erinomainen lennätyspäivä old timerilla, vaikka taivas oli pilvinen, pelto märkä ja saapas vuoti.


30.03.

Kaivoin Lazer 3D -härpättimen talviuniltaan ja pakkasin koneen sellaisenaan autoon ilman mitään ennakoivia koekäyttöjä pihassa. Ilma oli vielä harmaampi, mitä eilen. Itse asiassa aika kova sumu oli kaikkialla, mutta silti uhmasin luontoa ja ajelin Forssan lentokentälle. Laitoin koneeseen akun kiinni sekä ryypytin Irvinen 53:n jollaina vanhalla 2t-bensan jämällä. sitten näytin moottorilla pari kertaa startteria, niin moottori pärähti käyntiin ja se käydä kukkui siinä missä sveitsiläinen käkikello; luotettavasti ja tarkasti.

Säätila oli kentällä aika kolea, kunnon hernerokkasumu. Onneksi oli lähes tyyntä, mitä nyt hento kentän suuntainen tuulenvire nousi ajoittain. Olin siirtänyt lähettimestä ajastimen hallintavivut johonkin toiseen vipuun silloin, kun lähetin tippui lattialla. Nyt kun kone oli moottori käynnissä baanalla, niin en alkanut arpomaan, mistä saan ajastimen päälle, vaan asetin kännykään 10 minuutin ajastimen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone istui hanskaan tosi hyvin useamman kuukauden tauon jälkeen. Pilotti pysyi hyvin mukana koneen kieputuksessa. Siinä vaiheessa kun taskusta kuuluin kännyn kilkatus, oli aika ottaa kone laskuun, mikä olikin tosi hyvin onnistunut ja niinpä rullasin koneen lennon päätteeksi varikolle. Lentoajaksi tuli arviolta 10’30”.

Piippailin lenoajastiminen viput tutuille paikoille ennen koneen toista lentoa. Kone ensimmäisen lennon kaltaisissa olosuhteissa 12’28” mittaisen lennon, jonka päätteeksi otin koneen alas hentoon vastatuuleen lähes kävelyvauhtia. Rullasin koneen jälleen starttipaikalla tankkausta varten; koneeseen metanolisoppaa ja pilotille kuumaa kahvia termospullosta.

Nyt Irvine teki sen, mitä se ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitten vuoden 2016, jollain hankin tämän koneen omistukseeni. Kone oli onneksi aika matalalla ja vieläpä kentän päällä, kun Irvinen 53 sammahti ilmassa. Lasku oli hyvin onnistunut. Kun hain koneen pois asfaltilta ja ravistelin sitä, niin klunkki kolisi tankissa siihen malliin, että se olisi tyhjä. Ennen seuraavaa lentoa pitää tarkistaa, onko tankki tyhjä. Koneen lentoajaksi tuli 8’47”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka näin ketterään konetta voikin pyöritellä hyvin matalalla ja lähellä, niin päätin lopetella lennätykset tältä erää, koska sumu ei ottanut hälvetekseen ja toisaalta kone ehti olla ilmassa noin puoli tuntia.

Lounaan, päiväunien ja pihatöiden jälkeen oli ihan pakko lennättää Wara-Junnua vielä anoppilan pellolla, koska lähes pläkä keli jatkui ja tasaisen harmaa taivas. Moottori kävi ennätykselliset 36’06” sammuen aika korkealla, mistä saikin sitten liidellä pitkään. Lentoajaksi tuli mahtavat 38’48”.

Toinen hyvin alkanut lento piti lopettaa ihan kesken kaiken, kun naisväki palasi kotiin kuumien vastapaistettujen pizzojen kera. Näin lentoajaksi jäi vaivaiset 11’25”. Kun pizzat oli mähistetty ja aloin valmistella Junnua päivän kolmannelle lennolla, niin yllätyin, kun koneen tankki oli enää puolillaan polttoainetta edellisen lennon jäljiltä. OS 26 FS kävi kieltämättä hieman rikkaalla tuon edellisen lennon samoilla neulan säädöillä ensimmäisen lennon kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone tankattiin uudelleen piri pintaan ja nyt Junnulla pöristeltiin aikalailla normaalin mittainen lento; 28’12”. Tämän kolmannen lennon aikana taivas soitti jo selviä selkenemisen merkkejä, joten keli näyttä paranevan iltaa kohden. Olipa tänään kyllä mahdottoman upea harrastepäivä aamun kovasta sumusta huolimatta. Kokonaislentoaika kahdella eri koneella oli vähintääkin 1,5 h.


06.04.

Viikolla Suomeen pääsi iskemään pienoinen takatalvi, mutta kevät ottanee yhden askeleen taaksepäin, että pääsee kaksi eteenpäin. Onneksi en ole hytkyillyt koneiden suksivarustuksen vaihtamisen kanssa fillareihin. Nyt kalustosta valikoitui kaksi helmeä, jotka eivät ole vielä ehtineet lentää tämän talven hangilta; The Junnu ja Yak-55M.

Matka suuntautui kaikkien aikojen kesäparatiisiin, joka sekin oli saanut osansa takatalvesta. Isompi peltotie oli ihan ajokelpoista koko matkan, eikä lunta ollut kinostunut yhtään mihinkään; päinvastoin hiekka paistoi jo lupaavasti lumen alta siellä täällä. Sen sijaan viimeinen tieosuus olikin sitten pahasti päässyt kinostumaan reunassa rehottavien talventörröttäjien vuoksi. Octavia puski varman oloisesti läpi kinosten, niin että autolla pääsi lähes ihan varikolle asti. Koneita valmistellessani sainkin sovittua lennätysseuraa. Kaksi aina mukavampi, sanotaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päätin lähteä kokeilemaan keliä The Junnulla. Moottori käynnistyi tosi helpolla ja Saito kukkui varman oloisesti. The Junnu lentää liihotti tyynessä, mutta masentavan harmaassa kelissä kiitettävän mittaisen lennon; 29´17”. Taivaalla ei ollut yhtään valoa, mutta toisaalta vitivalkoinen hanki häiki inhottavasti. Aika kaksijakoiset olosuhteet.

Koneen toisella lennolla päästiin suurin piirtein samalle hehtaarille lentoajan suhteen; 28’45”. Junnun kaksi ensimmäistä lentoa olivat heittolähtöjä. Kolmannella lennolla päätin kokeilla maalähtöä, olihan koneen alla Trexler Wheel Balloonit. Ensimmäinen yritys meni hieman pipariksi ja kone pääsi kippaamaan ympäri, mutta toisella päätiin hienosti ilmaan. Lennolle kertyi pituutta 32’57”.

Sää alkoi osoittamaan selkeämisen merkkejä Junnun toisen lennon aikana ja hissukseet sininen taivas syrjäytti tasaisen harmaan pilvikaton. Aurinko pilkisti myös ja aika tyynessä kelissä se lämmitti jo mukavasti mustan takin selkää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu lentojen jälkeen vuoronsa pääsi Yak-55M, joka oli osin verstaan vesivahingon uhri. Kone toimi hienosti suksilta. Akut olivat olleet muutaman päivän ladattuina ja nyt ne olivat useamman tunnin ulkona kylmässä, niin virranantokyky ei ollut kovinkaan kummoinen. Vanhat Hobby Kingin keltaiset 3s2200 mAh Zipyt tuntuivat olevan parhaassa iskussa.

Päivän aikaan saimme lisää seuraa kentälle ja niinpä päivän aikana lensi viisi eri konetta kolmen harrastajan voimin. Päivä oli todella hieno harrastepäivä hyvässä kaveriseurassa. Päivän kokokohta oli tietysti makkaran grillaaminen. En tiedä, mikä siinä on, mutta grillattu makkara maistuu ulkona todella hyvältä, oli sitten kesä tai talvi tai jotain siltä väliltä.


09.04.

Lennnätyskarkelot jatkuivat tänään parin välipäivän jälkeen keväisessä kesäparatiisissa. Mukana oli The Junnun lisäksi Pikku-Sportti, joka ei ole lentänyt tänä talvena lainkaan. LiPot olivat koko matkan auton lämmittimen puhalluksessa, joten paikan päällä akut olivat mukavan lämpimiä. Niinpä lensin ajovalmiit 3s-akut tyhjiksi ensin Pikku-Sportissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 5'19" verran jo aika paljon lennetyllä keltaisella 3s2200 mAh Zippy-pakalla, josta lähti vielä hyvin potkua kädenlämpöisenä. Edellisellä kerralla kun lensin Yak-55M-konetta, niin Pikku-Sportti on siihen verrattuna aika laiska ja kankea kone. Pikku-Sportti on sitten rakenteeltaan ja kestävyydeltään ihan luokkaa, mitä hapero Yak.

Toisella lennolla pari ensimmäistä lentoonlähtöä päätyivät ruohonleikkuuksi. Tämä on tyyppiongelma näissä kannuspyöräkoneissa, missä teräslankaiset päätelineet ovat sivessä. Ajan saatossa landarit ottavat sen verran iskua vastaan, että ne hissukseen taipuvat lähemmäs koneen painopistettä, jolloin kone on kiikkerämpi rullatessa. Kone saatiin loppujen lopuksi hienosti ilmaan ja toisella keltaisella Zipyllä kertyi tiimaa 5'40".

Viime vuonna hankitut kinkkikaupan halvat 3s2200 mAh CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akut ovat ihan kelvollisia, kunhan ne on ladattu just ennen lennätystä ja varsinkin viileämmällä kelillä ovat esilämmitettyjä. Tiimaa näillä kahdella akulla tuli lähes prikulleen saman verran 5'23" ja 5'24". Tällä kertaa minulla ei ollutkaan enempää akkuja mukanani.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

The Junnu viriteltiin vuorostaan lentokuntoon, eikä siinä nokka tuhise kauaakaan, kun kone oli jo ilmassa. Junnu lentää puksutteli varsin keväisen aurinkoisessa kelissä 31'17" verran, mikä on ihan jees pelinavaus. Lennätyskeli näytti paranevan iltaa kohti mentäessä.

Junnun toisella lennolla päästiin jo ihan eri tasolle. Koneella lentää nautiskeltiin mahtavat 40'56" verran. Illan viimeisellä hitaalla päästiin jo ennätykselliseen 44'03" mittaiseen lentoon. Laadukasta ja rentouttavaa old timer tiimaa kerääntyi tänään ennätykselliset 115' 16" sekä sähkötiimaa +20 min. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Alla Vesan tyylinäyte ja osa kalustosta:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.05.

Wapun päivää vietettiin tänään tervehenkisesti lennättämällä lennokkeja kauniissa kelissä. Aurinko armas paistoi siniseltä taivaalta, missä ei ollut pilvenhattaraakaan. Kaivatun kirkkauden lisäksi oli lähes tyyntä, mitä nyt aina välillä pieni termiikkipuuska pyyhkäisi kentän ylitse.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Auto oli pakattu täyteen harrastekamaa. Mukana oli siis The Junnu, HK:n epp-Yak-54 ja jo toista kevättä/kesää lentävä Yak-55M. kalustoa oli joka lähtöön, niin kuin kuuluukin olla. Vanha sotaratsu; Hobby Kingin lankkurunkoinen epp-Yak-54, oli otettu jo viikolla talviteloilta. Konetta oli aavistuksen verran tuunattu; olin maalannut siivenkärjet alapuolelta paloauton värisellä spray-maalilla näkyvyyden ja asennon parantamiseksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin kaksi ensimmäistä lentoa 4s1300 mAh Nano-pakoilla, jotka ovat jo vuodelta 2013 ja joilla alkaa olla takanapäin jotain 140 lataus/purkusykliä. Ikälopuista akuista lähti ihmeesti vielä virtaa; toisesta hieman paremmin. Molemmilla akuilla sai ajettua ajastimen mukaisen neljän minuutin lennot. Akuista se, jonka kääreet ovat hieman revenneet, tuntui jäävän selvästi alakynteen. Lentojen jälkeen huomasi akkujen lämpötiloista, että sisäinen resistanssi on kasvanut vuosikymmenen aikana, no eipä tämä mitään uutta ollut.

Koneen loput kaksi lentoa lennettiin vuonna 2014 hankituilla Turnigyn sinisillä peruskennoilla, 4s1600 mAh. Akut ovat edelleenkin mekaanisesti hyvässä iskussa, pullistumaa ei ollut. Näillä akuilla on aina ollut hieman vaatimattomampi virranantokyky verrattuna Nanoihin, ja niin lentojen päätteeksi nämäkin olivat kohtalaisen lämpöiset ja aavistuksen verran pullistuneet.

Neäljän lennon päätteeksi jo tuhannan lennon haamurajaa lähestyvä tai jo sen ylittänyt ilmojen perusduunari todettiin lentokelpoiseksi. Nykyinen laskutelineratkaisu on välttävä. Pitkät ja huterat alumiinilankaiset telineet vaativat täydellisyyttä hipovan laskun, ettei niistä tule sisäänvedettäviä telineitä laskun päätteeksi.

Seuraavaksi The Junnu laitettiin lentokuntoon. Kone lähti uljaan oloisesti ilmaan pienen nousukiidon saattelemana. Tänään oli kyllä tämän vuoden huikein old timer -keli. Lentää puksuttelin koneella käsittämättömän pitkän lennon; 53'41". Puolen tunnin hujakoilla aloin jo valmistautua polttoaineen loppumiseen, mutta mitä vielä Saito se vaan jaksoi papattaa ja minä nauttia. Konetta lennettiin aivan samoilla neulan säädöillä, mitä aikaisemminkin tänä keväänä. Kone on todettu olevan hyvässä iskussa kesää ajatellen.

Lentojen lomassa pääsin Vesan kanssa keskittymään kaikkein olennaisimpaan. Laitoimme pallogrillin tulille ja asetuimme leiritulen äärelle odottmaan makkaroiden kypsymistä. Kylläpä kuuma makkara maistui erinomaisen hyvältä ulkona kolajuoman kera.

Kevyen kenttälounaan jälkeen vaihdettiin taas sähkölle. Yak-55M oli vaihdettu edellisten lentojen jälkeen taas pyörävarustukselle. Lensin ensin alta pois aikoinaan Tundra-kauppojen yhteydessä tulleet keltaiset 3s2200 mAh Zippy-pakat, joista tuli potkua ihan kivasti edelleenkin, vaikka akkujen täydelliset lataus/purkusyklit ovat hämärän peitossa. Omassa käytössä niillä on lennetty n. 60 kertaa.

Ekan lennon päätteeksi kone kippasi nokilleen, enkä saanut rullattua sitä takaisin varikolle. Syyksi paljastui sellainen omituisuus, että kohtalaisen löysä M3-nylock mutteri oli päässyt kertymään niin, että se jumitti renkaan pyörimättömäksi. Toisella lennolla jossain nopean vaakakierteen pyörteissä kabiini irtosi ja tipahti viereiselle peltolohkolle.

Yakin neljä viimeistä lentoa lennettiin 11/2023 hankituilla CHNL:n mustilla akuilla. Vaikka akut olivat ladattu edellisen vuorokauden aikana ja vaikka ne olivat lämpöisellä auton ikkunalla, niin silti niistä lähti potkua aavistuksen nihkeän oloisesti. Yak-55M lensi kaiken kaikkiaan kuusi normimittaista lentoa ja kone toimi hyvin niin maassa kuin ilmassakin, eikä mikään nurkka rusahtanut eikä rasahtanut. Viimeinen lasku oli ihan täydellinen.

Yak-55M on ilmassa aivan täydellinen lennätettävä ja kaikista korjauksista huolimatta kone lentää edelleenkin todella upeasti. Muuten kone on rakenteeltaan käsittämättömän hapero. Vähänkin riuskemmalla otteella tai huonossa laskussa jokin paikka saattaa rusahtaa tai rasahtaa. Ohut ja läpeensä kevennetty liteply on niin huonolaatuista, että viilut eivät tahdo pysyä toisissaan kiinni, vaan irtoilevat itsekseen. Tämän koneen kohdalla pätee vanha sananlasku; moni kakku on päältä kaunis. Koneen hyvä puoli on siinä, että se koulii tekemään todella kauniita ja hyvin onnistuneita laskuja, siitähän ei ole koskaan haitta tässä jalossa harrastuksessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.05.

Ikuinen ja innokas lennokkipoika kirmasi töiden jälkeen taas lennättämään. Treffit olivat Vesan kanssa sovittu. Tällä kertaa tyydyin lennättämään pelkästään Yak 55M, joka on jälleen hyvässä iskussa ja kova tavoite olisi, että se pysyisi kasassa jälleen yhden kesän lisää. Koneesta on tullut todellinen ilmojen perusduunari Junnujen ja epp-Yakin rinnalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään meni kuusi akullista taivaan tuuliin; ensin tyhjennettiin viime vuoden loppupuolella hankitut neljän CHNL 3s2200 akun setti. Päivän päätteeksi meni keltaiset, jo elämänsa takakaarteessa olevat 3s2200 mAh Zipyt. Kylläpä oli taas kivaa. Vesa tahkosi Messerschmitt Me 163 Komet -koneensa kanssa. Tässä härpäkkeessä on liikaa adrenaliinia meikäläiselle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.05.

Työviikko päätettiin tänään perjatainen after work -lennätyksiin hyvässä seurassa ja mitä parhaimmassa paikassa, nimittäin kesäparatiisissa #1. Kalustona oli autossa jo pidempään olleet The Junnu ja Yak 55M, molemmat ovat lajissaan hyviä koneita. Matkalla auton ulkolämpötilamittari näyttö mukavaa 19 C lämpötilaa.

Lennätykset aloitettiin The Junnulla. Moottori simahti jo ekassa nousuyrityksessä. Jostain syystä ensimmäinen lento jäi tosi lyhyeksi 3'58", kun moottori jälleen sammui ilmassa. Toisella lennolla päästiin jo normaaliin old timer -herkutteluun lentoajan suhteen; 38'49". Lennon aikana tuuli puhalteli aika reippaasti ja aurinko oli pilvessä pitkiä jaksoja. Seuraavalla lennolla päästiin kivaan 35'19" mittaiseen lentoon. Keli oli aikalailla kaksijakoinen; runsasta pilveä puskee pohjoisesta, mutta lentokentän suunnalla oli sitten ihan kirkasta ja pilvetöntä. Jonkin sortin säärintaman rajamailla nyt ollaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illan edetessä Yak 55M valmisteltiin lentokuntoon. Lensin ensimmäiset lennot viime vuonna hankituilla CNHL:n mustilla 3s2200 mAh -akuilla (aiemmin hankittu setti). Joo, pysyyhän kone niillä ilmassa, mutta meno on hieman nihkeää tällä setillä, vaikka näillä akuilla saa neljän minuutin lentoajan kyllä täyteen. Toissa vuonna hankitut Tatun 3s1800 mAh -akut olivat ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kone lensi aika pirteän oloisesti näillä akuilla. Purkuvirtaa luvataan huikea 100C, tosin siihen kannattaa suhtautua varaukselle. Tietysti nämä 1800:t ovat aavistuksen verran kevyempiä, mitä isommat 2200:t ovat.

Kolmannen lennon päätteeksi lähetin alkoi varoittamaan matalasta akun jännitteestä. Eipä tällaista ole koskaan aikaisemmin eteen tullut. Sain koneen turvallisesti alas ja vaihdoin lähettimeen uuden akun, niin taas lennettiin. Hiipunut akku on aikoinaan lähettimen mukana tullut, joten sillä lienee jo ikään. Akkuna se on ihan näppärä, koska siinä on sisäänrakennettu balansseripiiri, jolloin lähetintä voi ladata normaalilla seinälaturilla. Lennätysiltamat pääsettiin keltaisiin, hieman jo pulistuneisiin 2200 mAh Zippyihin. Kaiken kaikkiaan lensin Yakilla kahdeksan akkua tyhjiksi, jolloin neljän minuutin lentoajalla päästiin vähintäänkin 32 min kokonaistiimaan.


04.05.

Kerhon johtokunta piti pienimuotoiset kevättalkoot kesäparatiisissa #1. Päivä oli toistaiseksi kevään lämpöisin, mutta myös hyvin tuulinen. Ruohonleikkurit saatiin huollettua ja molemmat pörähtivät myös käyntiin kuin palmun alta. Tämän raskaan urakan päätteeksi lennäteltiin ja tietysti grillattiin. Olipa mukava ja leppoisa tapaaminen kerhon aktiivien kesken.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


05.05.

Tulipa piipahdettua aamutuimaan Talosaaren lennokkikentällä. Näky oli hyvin tyrmistyttävä, kun jollain isolla pakulla oli väkisin ajaa survottu parkkipaikka pitkin ihan kentän viereen, minne olikin sitten upottu noin 20 cm syvälle. Aika iso menopeli on ollut kyseessä, koska se oli paripyörillä varustettu. Kukahan kusipää lienee ollut kyseessä?? Tapausta puitiin kerhon WA-ryhmässä ja tapahtuman aikaikkunaksi näytti muodostuneen noin klo 12-19. Kentällä oli sen verran reipas tuuli, että katsoin parhaaksi jättää lennätykset väliin tältä erää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.05.

Pakkailin aamusella Lazer 3D -koneen ja lennätystarvikkeet autoon. Kaffit oli keitetty termospulloon, joten kaikki tykötarpeet alkoivat olla kasassa harrastehetkeä varten. Yöllä oli näköjään ollut vielä pakkasta, kun auton etulasissa oli kuuraa. Matkalla auton ulkolämpötilamittari näytti puoli astetta pakkasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä ei ollut yhtään lämpimämpää, kun valmistelin Lazerin lentokuntoon. Ennen lentoa piti hörpätä kuppi kuumaa kahvia, että näpit hieman lämpeäisivät. Vaikka olikin kylmää vielä klo 8 aikaan, niin onneksi oli sentään aivan pläkätyyntä. Vedin aamun aloituksena lyhyehkön 4'11" mittaisen trimmilennon. Kone sekä pilotti pelasivat moitteettomasti yhteen. Koneella on kiva ottaa lasku hiljaista hölkkävauhti aika isolla kohtauskulmalla ja siltä sijoiltaa kone istuu nätisti asfaltille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisella ja ensimmäisellä varsinaisella kunnon lennolla räimiä rouhittiin 11'09" mittainen lento edelleenkin mitä hienoimmassa kelisää lintujen laulun säestystä kuunnellessa. Seuraavalla lennolla alkoi jo aurinko armas tulla esiin pilvien takaa lämmittäen mukavasti harrastajan takin selkämystä. koneella veivattiin lähemmäs varttia hipova lento; 14'19".

Auringon noustessa ja aamun edetessä oli havaittavissa jo pientä tuulen viriämistä. Täydellisissä olosuhteissa lennetää räimittiin 15'15" verran. Lennon aikana skannerista kuului jo ilmoitus Forssan kenttää liittyen, mikä saikin aistit valpastumaan.

Seuraava lento jäikin hieman lyhyemmäksi, koska uuden ilmoituksen perusteella joku ultrakevyt pienkone oli tulossa kentälle, ja niinpä otin lennokkini alas. Tällä vedolle tuli mittaa 6'51" verran. Aika pian kone ilmestyikin näköpiiriin. Kone teki ainoastaa läpilaskun, minkä jälkeen se katosi samaan suuntaan, mistä tulikin. Lensin sitten päivän viimeisen lennon samalla tankilla. Koska en tehnyt välitankkausta, niin otin koneen varmuuden vuoksi laskuun 10'40" mittaisen lennon päätteeksi. Koneella pystyy näemmä lentämään ihan sujuvasti jo 17 minuutin lentoja, mutta olkoon vartti maksimi turvamarginaalilla. Päivän kokonaistiima olikin hulppeat 61'39" ja kaikki lasku olivat ihan täydellisiä niin, että lentojen päätteeksi rullasin koneen aina starttipaikalle.

Viimeisen lennon aikan Markus tulikin paikalle. Hänellä oli mukanaan Thunder Tigerin klassikko; Eagle 15T, jolla meikäläinenkin tahkosi aika ahkeraan; niin että kaksi moottoria ajettiin siinä lennokissa loppuun. Olipa kiva nähdä Markusta pitkään aikaan. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja puhuttiin, että pöristellään jatkossa yhdessä enemmänkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.05.

Kesä alkoi hätyytellä tuloillaan oikein kunnolla, jo oli aikakin. Auton ulkoläpötilamittari kipusi matkalla jo lupaavasti 18.5 C lukemiin, joten mikäs tässä onkaan ajellessa kaikkien aikojen kesäparatiisiin. Perillä ruoho oli jo kauniin vihreää ja linnut laulaa liversivät.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mukana oli mikäs muu kuin "œagile but fragile" Yak-55M. Keli oli todella hieno, mutta ei kuitenkaan vielä mikään teepaitakeli ollut. Vesaa odotellessa lensi alta pois 2023 hankitut CNHL:n 3s2200 mAh-akut, joilla kummallakin päästiin sekunnilleen samaan lentoaikaan; 4'14".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tatun ensimmäisellä akulla (#4) aika lensi kuin siivillä, jolloin lentoajaksi kellotettiin 4'29". Nämä 3s1800 mAh -akut ovat selkeästi pirteämpiä mita aavistuksen isommat CNHL:n akut. Tatuista luvataan 100C, mutta olen aika skeptinen sen suhteen, mitä todellinen virranantokyky on suhteessa kuoreen printatun luvun kanssa. En sitten saanutkaan lennäyskaveria, joten piti sitten itse popsia Wilhelmit ns. parempiin suihin. Lopuilla Tatun akuilla päästiin 4'15 - 4'30" mittaisiin lentoihin. Illan edetessä pieni tuulenvire nousi ja se puhalteli joen takaa. Myös pilvisyys lisääntyi siitä, miten aurinkoista oli vielä siinä vaiheessa kun tulin kentällä. Olipa taas kerran nautinnollinen harrastehetki. #3 4'15", #2 4'22", #1 4'26"


16.05.

Muutamat kuvat eilisistä Espoon RC -kentän talkoista. Ohjelmassa oli enimmäkseen nurmikon kunnostusta. Kuusi kuutiota multaa hukkui kummasti kentän pintaan näppärällä betoniverkosta tehdyn höylän avulla. Sää suosi talkoita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


17.05.

Lähdin työpäivän päätteeksi ajamaan kohti kaikkien aikojen kesäparatiisia. Päivävuorossa ollut Vesa oli raportoinut, että lempeä tuuli puhalteli kentällä. Paikan päällä olikin mitä hienoin kesäpäivä; aurinko paistoi kirkkaana siniseltä pilvettömältä taivaalta. Aika kova tuuli puhalteli iltavuorolaiselle. Tilanne oli selkeästi muuttunut päivän edetessä iltaa kohti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Köröttelin The Junnulla aika kuoppaisessa kelissä 15'37" mittaisen lennon. Tarvii pitää kunnon tauot lentojen välillä jos vaikka tuuli hellittää auringon laskiessa. Toinen lento jäi aika lyhyeksi, koska lennon aikana huomasin liikettä ladon suunnalla ja niinpä odottelin tovin hieman tyynempää hetkeä, että saisi koneen alas. Trexler Balloon wheelin koskiessa vastaleikattua nurmea pysäyttäen kellot aikaan 11'03. Kun lähdin ottamaan selvää ladossa kävijästä, niin tämä mystinen hahmo poistuikin saman tien paikalta ja lähti autolla pois.

Iltakuuden jälkeen tuuli alkoi osoittamaan selkeitä tyyntymisen merkkejä, vaikka aina välillä joku pieni puuska nousi jostain. Lennon aikana oli havaittavissa samaa levottomuutta, sillä välillä kone keikautti siipeä siihen malliin, että ajetiinko vahingossa johonkin termiikkiin. Tällä lennolla päästiin jo hyvin perinteiseen old timer aikaan: 22'19".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illan viimeisestä lennosta muodostuikin yllättäen aikamoinen alkukesän ennätys. Saito 30 FA nelitahti käydä puksutti sekunnilleen 61 minuuttia, mikä oli todella nuukasti lennetty. Kokonaislentoajaksi edellisen päälle tuli 33 s, kun näillä nurkilla ei enää lennellä missä stratosfäärien rajamailla. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut mikään pisaralla pisimmälle kisa, koska tuulta oli edelleenkin sen verran, ettei ihan tyhjäkäyntikierroksilla voinut ajella. Ehkä viimeiset 15-20 oli jon niin pläkä keli, että kierrokset sai pudottaa ihan minimiin. Hienolle harrastehetkelle kertyi lentoaikaa käsittämättömät 110'32". Tästä olikin hyvä lähteä viikonlopun viettoon.


18.05.

Viime vuoden kesäloman päätteeksi Peiton metsään rysähtänyt ja viikon tiellä tietymättömillä ollut GP Super Sportster oli menneen syksyn aikana korjattu entistä ehommaksi. Sain koneen alleen jopa suksivarustuksen, mutta tammikuun lopulla tapahtunut putkirikko pajalla laittoi suunnitelmat uusiksi, eikä konetta ehditty koelentää enää sen talven hangilta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt ajelin Super Sportin kanssa Talosaaren kentällä. Saatuani koneen lentokuntoon, huomasin epäonnekseni jättäneen hehkuakun kotiin lataukseen. Kenttä pakissa mukana olleet back-up -vermeet olivat sen verran huonossa hapessa, ettei tulppa hehkunut tarpeeksi kirkkaan, että moottori olisi käynnistynyt. Pienen kolaukset itsetunnolle saaneena pakkasin kimpsuni ja kampsuni nöyrästi autoon.


19.05.

Tein tänään uuden yrityksen Super Sportin koelennon suhteen. Tällä kertaa oli mukana jopa hehkuakku. Kone olikin nopeasti lentovalmis, kun sitä ei edes tarvinnut tällä kertaa edes tankata. Päivä oli sään suhteen mitä hienoin, tosin aika reipas tuuli viilensi ilmaa.

OS 40 LA lähti hienosti käyntiin neulan ollessa 2,5 kierrosta auki. Nurmikko oli leikattu menneellä viikolla, mutta kasvu on ollut sen verran reipasta, että eipä olisi ollut pahitteeksi vaikka olisi viime päivinä leikattu toistamiseen. Sportti lähti tuttuun tapaan helpon oloisesti rullaamaan ja siitä edelleen nousukiitoon, vaikka pitkä ruohikko teki vähän kiusaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilmassa Sportti on aina Sportti, vaikka katkennut siipi korjattuna. Lensin ajastimen mukaisen seitsemän minuutin lennon hieman tavallista varovaisemmin, ikään kuin taas tunnustellen, miltä kone tuntuu ja miten se toimii. Hyvinpä kone toimi. Olin jättänyt moottori aavistuksen verran rikkaalle, minkä seurauksena taivaalle jäi hieno savuvana. Kone oli varma ja helppo nappi ottaa laskuun reippaaseen vastatuuleen. Lennon päätteeksi huomasin moottoripukin hieman löystyneen, niin lennot oli paras jättää tältä erää tähän. Moottori pitää ottaa irti, että moottoripukin saa kunnolla kiristettyä. Tämä on sellainen homma, joka pitää tehdä pajalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.05.

Erinomainen sää suosi Vallilan lennokkikerhon kenttätalkoita. Homma keskittyi enimmäkseen parkkipaikan kunnostukseen, sillä jonkun iso paku tms. raskaampi ajoneuvo oli taannoin uponnut aika perusteellisesti sinne. Teko vaikkuttaa aika selvästi puhtaalta kiusanteolta ja ilkivallalta. Valitettavasti jälkien siivoaminen jäin yhdistyksen harteille. Urakan päätteeksi grillattiin ja lennätettiin. Olipa kiva nähdä isommalla porukalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.05.

Tänään autoon oli pakattu peräti kolme konetta, mitä ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Kyydissä oli ensinnäkin Teemulta ostettu Precision aerobatics:n 3D Addiction, jonka pikkuvauriot olin hiljalleen liimannut kuntoon. Koneessa oli sama säädin ja moottori, mitä oli aikoinaan toisessa Hackerin Super Zoomissa. Lisäksi mukana olivat sellaiset luottokoneet kuin Epp-Yak 55 ja Great Planesin Super Sportster 40. Suunnistin koneiden kera Talosaareen.

Lensin Addictionia Tatun 3s1800 -akulla. Kone lähti maasta hyvin helpon oloisesti. Ensituntuma koneeseen oli varovaisen tunnustelun jälkeen; “ihan jees”. Vaikka siivekkeissä ja korkeusvakaajassa oli hitusen expoa, niin korkkari tuntui aika rajulta, mikä osin johtuu koneen lyhyestä rungosta. Vaakakierteet kone tekee yhtä nopsaan, mitä Epp-Yak.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

En ollut vielä viritellyt lähettimeen mitään lentoajastinta, vaan lensin fiiliksen mukaan. ensimmäinen lasku oli hieman töksähtävä, mutta seuraava oli jo todella hyvin onnistunut lasku. Kone pitää vaan ajaa pienillä tehoilla ihan nurmeen kiinni. koneessa oleva renkaan ovat ehkä turhan pienet Talosaaren nurmiokolla. Kolmas lento oli silmämääräisesti ihan onnistunut, vaikkakin ehkä aavistuksen töksähtävä. Tämän seurauksena kuitenkin toinen hiilikuituisen laskutelineen puolikas murtui osittain kiinnityskohdan takaa, vaikka telineet on kiinnitetty muovipulteilla. Tästä tulee vielä hyvä kone, kunhan saan ns. lastentaudit karsittua pois.

Tämän jälkeen otettiin tulille Hobby Kingin Yak 55-kone, jolla taitaa olla jo ainakin kymmenes palvelusvuosi takana päin. Lensin koneella neljä uudempaa 4s1300 mAh Nano -kennoa. Vaikka kone alkaa olla aika kuppasen näköinen, niin eipä ole paremmin lentävää styrsapaalia minulla koskaan ollut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun sähkökoneen oli lennetty, siirryttiin Super Sporttiin. Lähdin ensimmäiselle lennolle neulan ollessa auki 2,75 verran, mikä tuntui ilmassa olevan turhan rikkaalla. Lasku oli ihan kiva parin pienen pompun kera. Moottori sammahti lakun päätteeksi. Lentoaikaa kertyi mukavasti 8’04” verran.

Seuraavalla lennolla laihensin neulaa tasan kahteen kierrokseen, minkä huomasi helposti paljon pirteämpänä lentona. Päivän edetessä aamun pläkä oli hissuksiin haihtunut taivaan tuuliin ja mereltä alkoi puhallella aika kovakin tuuli. Tämä ei tunnu missään Super Sportin kaltaisessa koneessa. Toiselle lennolle kertyi mittaa 7’31” varran ja lasku oli edellisen kaltainen parin pienen pompun saattelema. Lennon päätteeksi rullasin koneen varikolle.

Seuraavat lennot lensin ns. ylijäämäpolttoaineella, mitä sain kannun verran harrastekaverilta. Polttoaine näyttäisi olevan risiinioljypohjaista, johon olen varmuuden vuoksi lisännyt nitroa 10% verran, millä kone lensikin 7’49” mittaisen lennon. Tämän jälkeen oli aika pitää lounastauko ja laittaa wilhelmit grillille tirisemään.

Lensin kevyen kenttälounaan jälkeen vielä pari lentoa Super Sportilla; 7’34” sekä 7’41”. Tuuli alkoi olla jo hyvin navakkaa, mutta onneksi se oli suhteellisen tasaista ja kentän suuntaista mereltä päin. Kova tuuli ei tunnetusti haittaa minua ja vielä vähemmän Super Sporttia. Vaikka kaikki päivän laskut olivat onnistuneita, niin se viimeinen oli kuitenkin kaikkein paras. Takanapäin oli taas mitä hienoin harrastepäivä kesäisen upeassa kelissä.


26.05.

Olin tänään jälleen Talosaaressa, missäpä muuallakaan. Jos eilinen tulin jo aamuvuoron, niin tänään vasta päivävuoroon. Saapuessani kentälle aamun pläkät olivat vaihtuneet eilisen kaltaiseen varsin navakkaan mereltä käyvään tuuleen. Koneina oli mukana tällä kertaa Yak 55M sekä Epp-Yak 55; sähköistä settiä siis.

Ajoin aluksi neljä Tatun 3s1800 mAh akkua, joilla päästiin 4’15” - 4’45” mittaisiin lentoihin. kentällä taisi olla hieman pyörrettä, koska nousuissa ja laskuissa sai olla varovainen, koska kone saattoi keikauttaa siipeä äkillisesti. Kolmas lasku piti keskeyttää ja ottaa uudestaan, koska lähestyin kenttää turhan korkealta, enkä viitsinyt väkisin istuttaa konetta nurmikolle. Mukana oli vielä kaksi kappaletta CNHL:n 3s2200 mAh-akuja, jotka lennettiin päivän päätteksi. Ilmassa Yak-55M on taitolntokoneena hyvin immuuni tuulelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keli oli turhan kova Epp-Yak 55:lle, joten se ei tänään päässyt ilmaan. ei sillä etteikö kone olisi tässä tuulessa lentänyt hyvinkin, mutta 3D-koheltamiseen oli kuitenkin liikaa tuulta.


27.05.

Tulin töiden jälkeen viettäneeksi isä/tytär-laatuaikaa Herttoniemen suunnalla, niin eipä tuosta ollut enää matka eikä mikään polkaista Talosaaren kentälle nopeille iltalennätyksille. Nyt oli tarkoitus lennättää vain Epp-Yak 55 -konetta, jota varten oli mukana uusimmat 4s-akut.

Ilta oli kaunis, joskin aika tuulinen vielä klo 18 jälkeen. Eipä Yak, eikä pilotti olleet moksiskaan reippaasta iltatuulesta, muuta meikäläisen kyvyillä hapuileva 3D-rouhinta ei oikein pysynyt läjässä. Niinpä tyydyin ajamaan tyhjiksi Graphite 4s1400 mAh-akut (4 kpl) ja lähdin sitten kotiin. Sorry folks, no pics today!


29.05.

Piipahdin tänään Talosaarentien lennokkikentällä, missä oli esittely- ja tyyppikoulutustilaisuus kerhon uuteen ruohonleikkuriin. Itselläni on jo sen verran tiimaa Husqvarnan pienempään ajoleikkuriin, joten eipä isommassa leikkurissa ollut mitään yllätyksellistä. Illan päätteeksi minun piti lennättää vielä Epp YAk-55-konetta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pahaksi onnekseni ottaessani lähetintä auton etupenkiltä ulos, niin niskahihna otti jonnekin kiinni sillä seurauksella että läheitin irtosi telineestään ja putosi maahan. Pudotus ei ollut korkea, eikä pinta ollut kova, mutta kuitenkin lähettimen muovikuoret aukesivat niin että Fryskyn 2.4 GHz moduli vääntyi pois paikoiltaan sillä seurauksella, että yksi liittimen piikkirima vääntyi tosi pahasti. Tärsky vaurioitti myös piirilevyä niin, että piikkiriman kiinnitystäppä irtosi levyn pinnalta juotoksen mukana.

Piikkirimat olivat poikkeuksellisen pitkiä, joten omasta varastosta ei löytynyt yli 20 mm mittaista piikkirimaa. Onneksi Partcosta löytyi 29 mm pitkää piikkirimaa, mistä sain korvaavan osan. Piirilevyn vaurio oli niin lähellä reikää, että sen sai pelkällä tinalla korjattua. Alla ennen ja jälkeen kuvat:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.06.

Otin eilen työn alle Teemulta ostetun Multiplexin klassisen Funcup-lennokin, jonka vastaanottimen paritin FC-18-lähettimen kanssa. Muu setup meni aikalailla heittämällä kohdilleen. Niinpä ajelin tänään Talosaaren lennokkikentälle Funcupin ja epp-Yakin kanssa. Kentällä puhalteli aika navakka tuuli, minkä huomasin jo kotipihassa.

Funcup lähti viikolla leikatulta nurmelta hyvin kevyen oloisesti lentoon. Koneella oli aluksi kovat kaartopyrkimykset vasemmalle, mitä piti kompensoida trimmillä. Ilmassa kone lentää paljon kevyemmän oloisesti, mitä HK:n Tundra, jota lennättelin useamman vuoden. Ensilento kesti kahdeksan minuuttia, mikä päätteeksi säädin koneen ohainpintoja, niin että trimmit saa taas keskittää. Lensin samalla akulla vielä kolmen minuutin verran. Ensimmäinen lasku oli hieman töksähtävä. On tämä vaan kiva kone!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Funcupin toinen lento kesti 12 minuuttia. Lennon aikana oli hetkittäin aivan tyyntä, niin pääsin kunnolla nautiskelemaan old timer-tyylisesti tyhjäkäynnillä lentelyyn. Kone pysyy ällistyttävän pienellä teholla ilmassa. Tatu #1.

Toisella akullisella ( Tatu#3) päästiin jo turhankin pitkään lentoaikaan ihan varkain; 26’04”. Laskuun tultaessa akku hyytyi, toivottavasti en ajanut sitä piloille alijännitteellä. No, tämä selvinnee aikanaan. Lennon lomassa oli aivan tyyniä hetkiä, jolloin koneella päästiin kunnolla herkuttelemaan. Välillä oltiin myös todella korkealle.

Tuuli oli tänään sen verran kovaa, että Hobbykingin lankkurunkoinen Yak-55 jäi tällä kertaan odottelemaan tyynempiä lentokelejä. Tulipä jälleen korkattua yksi uusi kone.


02.06.

Yön aikan oli näemmä satanut niin kotona kuin täällä Talosaaren upealla lennokkikentällä, jonne saavuin aamuvuoroon. Lämmin aurinkoinen keli ja lähestulkoon pläkä lentokeli hemmotteli harrastajaa. Kone oli nyt hyvässä iskussa, kun kone saatiin eilisen aikaan hyvin trimmattua. Lensin koneen ensimmäisellä lennolla 19’50”, mikä oli mainio pelinavaus.

Sohlasin akkujen vaihdoin ja niinpä lähdin vahingossa äsken lennetyllä akulla, joka hiipui ilmassa aika pian. Tällä lennolla ehti kertyä tiimaa vain 5’18” verran. Ainkakin Tatun akut ovat lennon päätteeksi aivan neutraalit lämmön suhteen, joten siitä ei voi tehdä mitään päätelmää, millä akulla on juuri lennetty ja millä pöristellään seuraavaksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisella akulla (Tatu #3) lensin nyt varovaisesti 14’57” verran, mikä voi ottaa maksimiajaksi Tatun 3s1800 mAh-akuille. Viime vuonna saadut Zippy 3s2650 mAh akut jäi tällä kertaa lentämättä pienen väärinkäsityksen seurauksena. No, ovatpa sitten valmiina seuraava lennätyskertaa varten.

Kun kerran tarjoutui tulla iltavuoroon, niin olipa sellainen tilaisuus käytettävä oitis. Lentokalustona oli sama setti koneita, jotka ovat olleet koko viikonlopun autoon pakattuina.

Nyt pääsin siis testaamaan viime vuonna Vellulta saatuja Zippy 3s2650 mAh akkuja uudelleen. Akut olivat varastolatauksessa talven yli viileässä tai jopa peräti pakkasessa. Ensimmäinen lento lennettiin akulla #1. Lensin Funcupilla 16’04” mittaisen lennon ja ilmassa kone oli todella pirteän oloinen tällä akulla, jossa oli vielä paljon puhti jäljellä laskuun tultaessa. Kun testasin näitä akkuja viime vuonna, niin muistikuva näistä oli todella surkea; lennossa 3s-akut vaikuttivat olevan 2s. Kiva, jos näillä ilmaisilla akuilla päästään vielä reiluun varttin lentoon ihan normaalilla kaasun käytöllä.

Pääsin toisella akulla (#2) sekunnilleen samaan lentoaikaan, mitä ensimmäisellä lennolla ja akulla. Aluksi akku vaikutti hieman pliisummalta, mutta enpä nyt oikein osaa sanoa, mikä on totuus. Molemmat akut olivat lentojen päätteeksi aavistuksen haaleita. Pitää latauksessa tarkkailla, millaiset kennojen jännitetasot akuissa on, koska molemmilla akuilla lennettiin täysin vertailukelpoiset referenssilennot.

Päivän päätteeksi lensin aamuvuorossa olleilla Tatun #1 ja #3 akuilla 10’24 ja 11’15” mittaiset lennot. ei nyt kiusata näitä akkuja ihan romahduksen partaalle, vaan annetaan sääliä niille. Suomen upeassa suvi-illassa sain Funcubille lentoaikaa 50+ minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illan tyyntyessä lensin pian pari päivää autossa odottaneen Hobbykingin Yak-55 -koneen. Lentää kohelsin koneella tyhjiksi uudemman viiden akun setin 4s1300 Nanoja. Nyt illan edetessä keli alkoi olla jo täysin pläkä, mikä tarjosi hyvät edellytykset 3D-koheltamiseen. Toisella lennolla kone lähti lapasesta turhan matalalla, mutta onni onnettomuusessa, niin ainoaksi vahingoksi jäi hallittu laskeutuminen viljapellon puolelle. Kylläpä tänään oli taas kerran mitä hienoin harrastepäivä.


07.06.

Multiplex FunCup debytoi tällä kertaa maalla, Matkussa. Rengin velvollisuuksien helpottaessa iltasella, päätin lähteä ulkoiluttamaan konetta kello 22:00 jälkeen. Keli oli aivan pläkä, siis mitä otollisin hetki nauttia kevyellä sähkökoneella. Otin heittolähdön ja lentää suristelin koneella mahtavan 24'16" mittaisen lennon lintujen liverrystä ja hyttysten ininää kuunnellessa. Lennon päätteeksi tein kivan laskun naapurin vastaniitetyn rehupellon puolelle. Tässä alkaa olla jo kunnon kesämuiston ainekset kasassa. Konehuoneen puolella oli tällä kertaa koeponnistettavana 3s2650 mAh Zippy (#3), samoja Vellulta saatuja akkuja, mitä olen testannut viime aikoina.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.06.

Sää on ollut päivän aikana sellainen odottavan oloinen isojen tummapohjaisten pilvien kera. Odotus ei ole kuitenkaan purkeutunut minään ukkosen tai rankkasateena. Jokunen satunnainen sadepisara on tullut jostain pilven reunalta, mutta eipä tuota nyt sateeksi ole voinut sanoa.

Iltapäivän hetki oli aina rasvatyyni, kun lähdin FunCupilla koittamaan keliä. Jossain vaiheessa jostain nousi oikein reipas myrstytuuli, joka riepotteli konetta oikein olan takaa Saaren suunnalla. Siinä oli sellainen lastulaineilla fiilis. Hetken aikaa oli jo mielessä, että miten koneen saa pidettyä ehjänä ilmassa, onnistuneesta laskusta puhumattakaan. Sain kuin sainkin koneen ehjänä alas. Lasku ei ollut niitö kaikkein kauneimpia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sanotaan. Tiimaa kertyi 16'36" (#4).

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tulin Funcupin kanssa iltavuoroon kotipellon reunaan kello 20:30 jälkeen, kun pahimmat myräkät olivat laanuneet lempeiksi iltatuuliksi. Lensin samalla akulla, joka jäi koneeseen iltapäivällä, vielä 7'39" mittaisen lennon.

Nyt olen koeponnistanut kaikki Vellulta saadut isot 3s2650 mAh. Kokemus akuista on ihan eri planeetalta nyt FunCupin kanssa verrattuna siihen kun ajelin Tundraa niillä viime syksynä. Näyttäisi siltä, että varastolataus ja säilytys ulkona talven yli kunnon pakkasessa olisi tehnyt hyvää akuilla. Tämä jää nähtäväksi.


09.06.

Jo aamusta alkaneet sateet väistyivät vasta iltapäivällä kello kolmen aikoihin. Tästä innostuneena suuntasin reippain mielin kohti Talosaaren lennokkikenttää Funcupn kera. Paikan päällä puhalteli armottoman kova pyörteinen tuuli, mutta olipa pakko päästä ilmaan.

Lento olikin jo alusta alkaen sellaista höykytystä, että vuorokauden takainen oli vasta kevyttä esileikkiä tähän verrattuna. Heti kun kone oli ilmassa, mielessä ei ollut muuta kuin se, miten koneen saa ehjänä alas. Armottomista luonnonvoimista huolimatta tein ihan välttävän laskun ojan toiselle puolelle. Kone tuli hieman saviseksi ja siinä kaikki. Vajaan viiden minuutin lennon jälkeen olikin parasta pakata kamat autoon ja käydä pienellä kävelyllä lähimetsässä.


13.06.

Ajelin työpäivän päätteeksi lennokkimiehen kesäparatiisiin, koska Vesa oli siellä jo wacoilemassa. Paikan päällä puhalteli sen verran navakka ja puuskainen tuuli, ettei omalla epp-kalustolla ollut tällä kertaa mitään asiaa ilmaan. Niinpä keskityin olennaiseen eli sytyttelin leiritulet grilliin ja laitoin makkarat tirisemään. Kivaa homma tämäkin on; katsella kaverin lennätyksiä ja mutustella samalla grillimakkaraa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


17.06.

Ajelin iltavuoroon Talosaaren lennokkikentälle FunCubin ja epp-Yakin kera. Kotikulmilla oli tuulta aika reippaasti ja auton tuulilasiin ropsahti ensimmäiset sadepisarat aika pian, kun oli päässyt parkkihallista ulos. Pientä sadetta ripsi lähes koko matkan perille asti, vaikka taivas näytti Itä-Helsingin suunnalla paljon paremmalta, mitä kotoa lähtiessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Valmistelin FunCubin lentoon, eli kytkin siivekkeiden, laskulaippojen ja ajoakun johdot kiinni sekä lopuksi ruuvasin siiven kiinni. Paikan päällä keli ei ainoastaan näyttänyt paremmalta, vaan se oli itse asiassa ihan mukavan pläkä Funcubin kaltaiselle kevyelle leijalle.

FunCup lähti iloisesti hyvin hoidetulta nurmikolta ilmaan. Lensin koneella vaihetelevalla kaasulla ja korkeudella. Isolla 3s2650 mAh Zipyllä #4 lennettiin 19’52”, mikä olikin ihan hyvin 20 min tavoiteajan puitteissa. Laskuun tullessa akussa oli vielä ihan kivasti puhtia jäljellä. Numero #3 lennettiin 17’50” verran. Akku tuntui aavistuksen väsähtäneemmältä, mitä edellinen. Lennon aikana mereltä päin alkoi työntyä todella tummia pilviä ja samalla lämpötilakin putosi sen verran, että alkoi olla suorastaan kylmä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän lennon jälkeen oli parasta lopettaa, sillä kaukana metsää vasten satoi jo selkesäti. Kun sain pakattua kamat autoon ja istahdettuani kuskin penkille, niin silloin sade alkoi jo ropiseemaan. Ladattuja akkuja olisi riittänyt pidempäänkin lennättelyyn, mutta en sitten viitsinyt jäädä odottelemaan sateen mahdollista loppumista.





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2024 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 20.06.2024

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!