2021

02.01.

Nonniin, kliseisen tylsä aloitus, mutta menkööt; uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuodentakaista lukiessani, sää on ollut loppuvuoden yhtä lailla hanurista, mitä edellisenä vuonna. Olosuhteiden pakosta paussia lennätyksen kanssa on päässyt kertymään liki puolitoista kuukautta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt jää murtui, kun ajelin Ykkös-Junnun kera Petikon suuntaan. Ilma oli aika harmaan sävyinen ja kentällä oli onneton ensilumen härmä, mutta kuitenkin ihan fillarikeli. Kentälle tuli samaan aikaan pari sähkölennokkiharrastajaa, joista toinen lennätteli pientä dronea ja toinen jotain epp-3d-konetta. Mahduin hyvin ilmaan Junnun kanssa. Kun oli lennättänyt vajaat kymmenen minuuttia, niin ilma harmaantui entisestään lumisaderintaman saattelemana. Huono näkö, tasaisen harmaa taivas sekä lähestyvä lumisaderintama oli yhtälönä sellainen, että päätin ottaa junnun laskuun vielä hyvän, tai edes välttävän sään aikana. Päivän ainoan lennon lopuksi kello seisahtui aikaan 9’21”. Se ei ole kovinkaan kummoinen, mutta on paljon paskempiakin keikkoja ollut. Lopetellessani paikalle saapui vielä kaksi muuta harrastajaa. Olin todella yllättynyt, miten vilkas lennätyspäivä tänäänkin oli. Luonnollisesti lumisade oli jo loppunut siinä vaiheessa, kun oli saanut kamat nippuun ja valmis lähtemään kotiin.


04.01.

Tänään aamupäivästä, aamun valjettua ajelin ihan uteliaisuuttani Talosaaren suuntaan. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, sillä tähän aikaa vuodesta kentän kelirikkotilanne arveluttaa. Maisema paikan päällä oli todella klassisen talvinen ja lunta oli parkkipaikalla noin kymmenisen senttiä. Alue oli vielä tähän aikaa vuodesta todella pehmeän ja vetisen oloinen. Joku rohkea ja tuntematon oli käynyt vetämässä autolla lenkin, muttei jäljistä päätellen käynyt lennättämässä. Maa oli hieman paremmin jäässä renkaan jälkien alta. Lennokkikamat piti hakea parilla hakukerralla, koska kädet oli loppua kesken.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Valmistelin Junnun palelevin ja kohmeisin sormin. Vaka, vanha Ossi käynnistyi ihmeen nöyrästi. Koneen heittolähdöissä moottori sammui nelisen kertaa. Samalla huomasin, että nokilleen tössähdykset olivat antaneet sen verran tälliä moottorille, että sen kiinnitys oli löystynyt, eikä tyhjää pyörivät koneruuvi enää ottaneet kiinni.

Pienellä riskillä ja heittolähdöstä maata hipoen Junior 60” old timer korkkasi Talosaarentien lennokkikentän tämän vuoden osalta. Ilmassa oli sama tuntuma, mitä Petokossakin, että kone ei käänny riittävästi vasemmalle. Tällä lennolla ei ollut edes kello tikittämässä, joten todellinen lentoaika jää hämärän peittoon. Hapuilevan lennon päätteeksi otin koneen siististi laskuun, tosin baana oli loppua kesken. Laskussa kone päätyi luonnollisesti nokille hangesta johtuen.

Päivän aikana saapas pääsi haukkaamaan vettä, mutta onneksi ihan vähän vaan ja sekin tilkka lämpeni aika äkkiä. Tulin onkineeksi ruohonleikkuria varten tehdyn sillan pätkän pois päätyojasta. Pitää vaan toivoa, että porukka jaksaisi hinata sitä hissukseen kohti ilmoitustaulua, johon se pitää köyttää talven yli odottamaan kevättulvien ohi menemistä. Junior oli näin jälkikäteen ajatellen huono konevalinta; seuraavalla kerralla pitää ottaa Tundra tai sitten 2m sähköliidokki.

Paikalle tuli toinenkin uhkarohkea ja peräänantamaton sissi, joka lennätteli 2m epo-sähköliidokkia. Tässä tulikin tutustuttua entiseen valkkalaiseen, joka oli vuosikymmenten jälkeen liittynyt uudelleen hyvään kerhoon. Rupattelun lomassa selvisi, että olemme ajaneet samoihin aikoihin kilpaa rc-veneillä.


17.01.

Eilen tuli sovittua Vesan kanssa, että käydään tänään kahden miehen voimin lapioimassa pieni parkkipaikka auki edes parille autolle, niin kentän käyttöaste nousee huimasti. Talosaarentien kenttä lienee kunnon talvella niitä harvoja, jotka ovat auratun tien varrella. Harmittavasti tien ja kentän välissä on noin sata metriä auraamatonta umpihankea. Maisemat Talosaarentiellä olivat kuin postikortista :-)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin paikalla jo hieman ennen yhdeksään ja laitoin heti lapion heilumaan. Reunavalli oli pahinta ja siitä joku metri, puolitoista vähän enempi tiivistynyttä lunta, mutta sen jälkeen oli pelkkää kevyttä puuterilunta. Saimme noin tunnissa lapioitua ihan mukavan kokoisen, ainakin parin auton mentävän parkkipaikan.

Vesalla oli mukanaan pari lentovenettä, jotka soveltuvat erittäin hyvin pehmeälle hangelle. Koneen lensivät hyvin. Itselle kävi HK Tundran kanssa hieman huonommin. Kone oli lentänyt heittolähdöstä ihan hyvin lähes vartin verran, kun aloin ajatella laskuun ottamista. Yhdessä kohdassa näkö petti sen verran pahasti, etten hahmottanut konetta, onko se tulossa vai menossa. Tämä seurauksena kone tuli kierteellä tonttiin. Onneksi tontti oli sen verran paksun lumen peitossa, etteivät rakenteet kärsineet yhtään. Koneen sisällä oli jonkin verran lunta, laskutelineiden kiinnikemuovit olivat onneksi pettäneet ja yksi rautalangan pätkä landareista oli kadonnut hankeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Klubilla kuivattelin koneen tekniikkaa hiustenkuivaajalla. Olkoon kone kaikessa rauhassa vielä kuivumassa jokusen päivän, ennen kuin kytken siihen akun ja testaan, miten se toimii. Jälkikirjoituksena mainittakoon se, että Tundra ei ollut lentänyt yli kahteen kuukauteen. Nyt kun lensin sitä, niin oli aika trimmaaminen, ettei se olisi koko ajan kammennut voimakkaasti vasemmalle. Ohjainpinnat pitää tarkistaa kunnolla ennen seuraavaa lentoa.

Tuulen nopeus alle 1 m/s, näkyvyys olisi ollut vielä parempi, jos näkisi kunnolla, pakkasta jotain -12 C, en tiedä ihan tarkkaan, enkä osaa sanoa meriveden korkeudesta mitään, kun lähirannat olivat jo jäässä. Ilmanpaineesta ja -kosteudesta ei ole tuon taivaallista tietoa.


08.02.

Aurinko paistoi sen verran houkuttelevasti, että lähdin tsekkaamaan Ämmässuon lennokkikentän, kun Facebookin mukaan tie ja parkkipaikka olivat auratut. Tundra oli sopivasti valmiina autossa ja parit akut olivat ladattuna, niinpä köröttelin vielä ennen puolta päivää kohti Ämmässuota. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun lennätän Ämmässuolta talvella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nautin siitä, kun ketään muuta ei ollut paikalla. Tundra oli edelleenkin rengasvarustuksessa, eikä hankikannosta ollut tietoakaan, niin heittolähtö oli ainoa mahdollinen. Onnekseni joku oli jo tarponut hankeen jonkinlaisen uran ja pienen alueen, jossa saattoi lennätellä. Tundra lähtee aina satavarmasti heittolähdöstä, niin myös nyt, vaikka ei ollut mahdollisuutta ottaa yhtään rivakkaa askelta vauhdittamaan heittoa. Tundra lensi varsin stabiilisti. Ai niin unohdin mainita, että sivuperäsin servo meni vaihtoon edellisen tonttauksen jäljiltä. Servo oli aivan jumissa. Lensin ja nautiskelin Tundralla kaksi lentoa. Laskut yritin ottaa niin lähellä lennätyspaikkaani, kuin mahdollista, että hangessa tarpomisen saisi minimoitua. Akkuina olivat 3s400mAh Zipyt.

Mainittakoon vielä, että itse askarreltu lähetinhupun lämmityssysteemin toimi todella hyvin. Peräti niin hyvin, että hupun ikkunaruutu oli ihan huurtunut sisäpuolelta kosteudesta. Hintaa koko komeudelle oli kertynyt peräti vaivaiset 15€.


09.02.

Lennättelyt jatkuivat myös tänään Tundran kanssa Ämmässuolla. Olosuhteet olivat jälleen todella hyvät, joskin pakkasta oli ihan reippaasti. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi ja termospullossa oli höyryävät Saludot pilotille. Otin koneen ilmaan parkkipaikalta, koska tilaa oli ruhtinaallisesti ja kone oli edelleenkin pyörillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kun olin päässyt Tundran kanssa hyvin talvilennätyksen makuun, niin kellottelin myös lennot. Päivän ensimmäiselle lennolle kertyi tiimaa mukavat 10’44” ja lasku otettiin turvallisesti hankeen. Toinen ja päivän viimeinen lento oli ensimmäisen kaltainen; lähtö jälleen parkkipaikalta. Lasku jäi tällä kertaa 9’50” lentoajan jälkeen hieman kauemmaksi umpihankeen. Päivä oli todella hieno ja aurinkoinen.


10.02.

Sää näytti jo aamusta niin suosiolliselta, että oli ihan pakko jo kolmatta kertaa tällä viikolla ajella Tundran kanssa Ämmässuolle. Matkalla auton ulkolämpötilamittari näytti reipasta -11 C pakkasta, onneksi lennättäjän vaatetus ja varusteet olivat olosuhteisiin nähden optimit. Tällä kertaa olin tuplannut akkujen määrä niin, että mitä hienoimmasta ja aurinkoisemmasta talvipäivästä saisi kaiken irti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Otin päivä kaikki lennot ylös parkkipaikalta, koska olin yksin paikalla ja lääniä riitti. Päivän ensimmäisen lennon yritin myös ottaa laskuun parkkipaikalle. Lähestymisessä fillari hieman hipaisi ison reunakiven päälle kerääntynyttä lunta sillä seurauksella että kone kippasi siihen paikka, mutta sentään hyvin pienestä nopeudesta.

Toinen lento otettiin turvallisesti lumihankeen. Talvilennätyskautena moottorisuojuksen ilmanottoaukot voisi olla aiheellista teipata umpeen, niin hankilaskuissa lunta menee todella paljon moottoritilaan ja jopa hieman radiotilaan.

Päivän kolmas lasku jäin myöskin päivän viimeiseksi. Otin koneen laskuun parkkipaikalle. Hyvin onnistuneen laskun jälkeen koneella oli vielä sen verran vauhtia, että se rullasi auto alle. Toinen siipi pääsi nappaamaan autonrenkaaseen sillä seurauksella, että siihen tuli pieni painauma. Kolahdus sai myös runkoon liimatun sovitemuovin puoliksi irti. Päivän lennot oli syytä lopettaa tähän. Muovi liimattiin paikoilleen vielä samana iltana ja sukset soviteltiin alle.


13.02.

Tein varastolla ensi maanantaisen rakettipäivän valmisteluja. Itserakennettu kaukolaukaisuboxi on ollut valmiina jo yli vuoden päivät, mutta tositoimissa se ei ole vielä ollut kertaakaan. Empiiristen kokeiden perusteella ohuet siimaohjausteräslangat palavat liian nopeasti poikki. Toisekseen tiukkaan kieppiin vedetty teräslanka palautuu aina jonkin verran, mikä on huono juttu.

Onneksi hoteistani löytyi hyvin ohutta rautalankaa, joka kiertyy jämäkästi sytytyslangan ympärille. Kun tätä rautalankaan kiertää 6-7 kierrosta sytytyslangan ympärille, niin lankakiehkura hehkuu loputtomiin palamatta poikki. Edellisen oivalluksen lisäksi piti askarrella pidike hauenleuoille lähtötelineeseen. Pidike saa näin ens alkuun olla kiinni isolla muovipuristimella, katsotaan kenttäkokeiden jälkeen, millaisen lopulliseen ratkaisuun päädytään.


15.02. Forssa Rocket Meet #1

Tänään oli vihdoinkin Pekan kanssa pitkään puuhattu Forssa Rocket Meet #1-tapahtuma. Onneksi olin jo hyvissä ajoin viritellyt omat laukaisutelineet toimintakuntoon. Ainoastaan kaukolaukaisulaitteen toimintaa oikean sytytyslangan kanssa en tullut kokeilleeksi, koska ylimääräisiä sytytyslankoja minulla ei sattumoisin ole. Viikonlopun kokeilujen myötä uskon, että systeemi toimii myös kenttäolosuhteissa.

Kentällä olikin todella mukavasti asiasta kiinnostuneita tyyppejä; etupäässä Pekan ja mun kavereita. Kenttä oli edellisellä viikolla aurattu todella hyvän kuntoon. Tämän lisäksi kirkas, aurinkoinen ja lähes tyyni sää ounastelivat hyvää ja ruudinkatkuista harrastepäivää. Olin varmuuden vuoksi hakenut lumikengät ja sauvat maalta, jos rakettien perässä joutuu tarpomaan ihan umpihangessa, niin ei heti keittäisi ja vetäisi lämpöjä tappiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukana aikamoinen setti raketteja; yhtä lukuun ottamatta itse suunniteltuja ja rakennettuja. Lähetin oman raketin ensimmäiset lähdöt ihan vaan tulitikulla sytyttämällä ja hyvinpä se näytti toimivan, vaikka aina välillä tuulenvire sammutti tulitikun. Omista laukaisuista raketti meni kauimmaksi jonnekin pajupöpelikön takana olevan pellon reunaan. Raketti oli uponnut lappeeltaan pehmeään lumeen, onneksi se oli helppo löytää. Parhaimmillaan, mutta ihan hullun tuurilla raketti putosi puolentoista metrin päähän omasta laukaisupaikasta. Jokunen putosi auratulle kiitoradalle. Yhdessä laskussa yksi evä sai sen verran siipeensä, että se irtosi. Onneksi Pekalla oli pikaliimaa mukanaan ja pian raketti on valmiina uusiin laukaisuihin.

Jossain vaiheessa päätin kokeilla omaa kaukolaukaisusysteemiä ja olin todella iloinen siitä, miten hyvin se toimi käytännössä. Tilapäiseksi tarkoitettu muovipuristin kesti todella hyvin kuumat ja säkenöivät palosuihkut. Niinpä ammuin kaikki loput lähdöt tällä tavoin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä oli todella hieno ja kaikin puolin onnistunut; osanottajien kaikki sormet ja silmät ovat tallessa. Kentällä oli upea sää ja runsas joukko katsojia. Laskelmien mukaan ammuin seitsemän kertaa. Alla on Pentti Lindenin kuvaama ja editoima videon pätkä päivän touhuista. Kuvissa on myös Risto Danskan ottamia valokuvia.




21.02.

Vahingosta viisastuneena ja pelkällä säikähdyksellä selvinneenä vaihdoin viikolla Tunrdaan asianmukaisen suksivarustuksen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään hitech-simbat, vaan ihan itseduunatut ns. puujärviset, joiden rakentamiseen käytin pari iltaa vuodenvaihteessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaihtelun vuoksi ajelin nyt rakkaalla Talosaarentien lennokkikentälle. Lämpimän sääjakson seurauksena pintalumi oli ihan sohjoa, mitä ei kunnolla kannattanut. Muutamien rullausyritysten seurauksena kone kynti ihan liian syvällä sohjossa niin, että potkuri osui lumeen roiskien sitä ympäriinsä.

Niinpä otin päivän kaikki neljä lentoa heittolähtöinä. Kone lähtee kädestä heittämällä ihan varman oloisesti lentoon. En tänään kellottanut lentoja. Kone toimi ilmassa todella neutraalisti suksien kanssa, eikä sillä ollut mitään nousu- tai laskupyrkimyksiä. Tämä oli kiva todeta, ja niinpä Tundra on nyt vasta oikeasti tundra, kun sillä on suksikelpuutus. Pilotti ei tosin saanut vielä samaa leimaa. Vaikka koneen otti kuinka nättiin laskuun, niin heti pian maa- tai oikeammin hankikosketuksen jälkeen sukset upposivat ja kone kellahti nokilleen tai jopa katolleen. Päivä oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä lennätyspäivä. Toivottavasti pääsen tämän talven aikana testaamaan suksia ihan kunnollakin.


05.03.

Tänään tuli käytyä Traficomin droneoperaattorin itseopiskelumateriaali huolella läpi ja sen jälkeen hypättiin altaan syvimpään päähän elikkäs itse rekisteröintiin ja verkkotenttiin. Oikeasti vitutti kahlata tätä huonosti kirjoitettua rajatiedettä ja 95% drone-paskaa läpi. Materiaalissa säännöllisesti hairahdutaan käsittämättömille sivuraiteille, niin kuin silmän rakenteeseen; tappi- ja sauvasolut tulivat tutuksi. Sen pitäisi riittää, että lennättäjällä on riittävä näkökyky; joko silmälasien kera tai ilman. Ihan turhaa on myös käydä läpi vakuutuksia niiltä osin, jos drone katoaa postikuljetuksessa. Aineistossa myös väitetään, että on mukamas vaikea pitää lähetintä koko lennon ajan näpeissään, vittu mitä paskaa tämäkin. Heh..samoin varoiteltiin, että lennätyksen aikana voi torkahtaa mikrouneen.

Mutta tämän alkupurkauksen jälkeen tein tosiaan verkkokokeen, josta tuli peräti 38/40 pistettä sekä hieno ammattimaisuutta henkivä sertifikaatti, jonka mukanaolo lennätyksessä on mukamas check-listan ykkösasia, vittu mitä paskaa tämäkin väittämä.


10.03. Forssa Rocket Meet #2

Nyt oli vuorossa Forssa Rocket Meet #2 -tapahtuma Pekan kanssa. Sitten viime näkemän, lumet olivat kadonneet kentältä aika kiitettävää vauhtia ja asfalttia oli paikoitellen paljaana jo isot alueet. Oma Specht-raketti oli jäänyt ehjäksi edellisen tapahtuman jäljiltä, eikä meikäläiselle olisikaan ollut yhtäkään vararakettia. Tämä virhe pitää korjata ensi tilassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Matkalla Forssa muistin, että pikaliima unohtui ja tämä lisäksi paikan päällä totesin, ettei ollut yhtään sillaa. Jälkimmäisen korvikkeeksi sain Pekalta ison tupon lasivilla, joka toimii yhtä hyvin kuin silla. Ammuin omalla raketilla kolme laukaisua, jonka jälkeen rakettia hakiessani huomasin ettei nokkakartiota löydy mistään maahan putoamispaikan lähistöltä. Kartio oli näköjään murtunut irti poikki runkoputkeen menevän kavennuksen kohdalta. Rungon sisälle tuleva pätkä oli edelleen tukevasti kiinni naurussa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onnekseni sain lainaan Pekalta Prole-raketin, jolla ammuin kaikki loput ajopanokseni taivaan tuuliin. Pekan parissa balsaraketeissa oli pientä rungon läpi mennyttä palojälkeä sisäänpäin tussahtavan räjähdyksen seurauksena. Taas oli todella kiva rakettipäivä yhdessä Pekan kanssa. Paikalla piipahtivat myös Antti ja Pena. Sorry Folks, ei videota tämän päivän touhuista.


15.03.

Tänään tuli tehtyä yksi lento Tundralla Talosaaressa, oikeastaan ihan vaan sen vuoksi kun, siellä suunnalla olin muutenkin asioimassa ja lennätyskamat olivat valmiina autossa. Lentoon lähdettiin heittolähdöstä ja lenneltiin jotain reilut viisi minuuttia ihan vaan perstuntumalla kellottamalla ja lasku meno nokilleen pehmeässä lumessa. Lentojen jälkeen teippasin ilmanottoaukot kiinni läpinäkyvällä teipillä, ettei lunta mene jatkossa koneen sähkömoottoriin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.03.

Tänään ajelin puolestaan Petikkoa kohden Tundra kyydissä ja puoli tusinaa akkua ladattuna. WhasApp-viestittelyn perusteella myös tuttua lenn&ätysseuraa olisi tulossa. Kentän päädyn puoleisilla parkkipaikoilla oli jotain hajapaikkoja spandex-laturaimojen jäljiltä, niin että auton sai mahdollisimman lähelle kenttää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli todella hyvä Petikossa ja pakkasten jäljiltä hankikanto oli Tundralle ihan riittävä. Lennätyspäivä oli todella onnistunut hyvän sään ja seuran puitteissa. Omien lentojen lomassa katseltiin muiden touhuja ja juotiin kuumaa kahvia. Lentoajat olivat 4’30 alkaen ja parhaimmillaan 7’03”. Suksitiimaa kertyi tuhruisten muistiinpanojen perusteella ihan oikeasti viittä vaille 38 minuuttia.


21.03.

Sitten alkuvuoden olin tehnyt vuonna 1996 rakennettuun Ykkös-Junnuun muutamia parannuksia ja korjauksia. Ensinnäkin sivuperäsimen kääntymistä oli parannettu veistämällä pieni siivu sivuperäsinlapusta; nyt korkausvakaaja ei enää kanita sivarin kanssa kummankaan ääriasennoissa. Moottorin kiinnitykseen oli uusittu alumiiniset lattaraudat, jotka tulevat pulteilla kiinni kovapuulistojen läpi. Pian 20 vuotta toiminut lattarautojen peltiruuvikiinnitys oli tullut tiensä päähän.

Tänään Tundra ja Ykkös-Junnu mukana Talosaaressa. Tundra symbolisoi toivoa lennätyksestä, mikä oli silkkaa mahdottomuutta tässä tuulessa. Ykkös-Junnu oli Plan B, kun näitä polttomoottoreita ei oikein voi vinguttaa kerrostalon pihapiirissä. Vaka, vanha 4 ccm Ossilainen lähti pienen alkuryypytyksen jälkeen hyvin käyntiin ja pärisi luotettavan oloisesti. Alkukäynnistys kolme kierrosta naulaa auki toimii aina ja siitä sitten laihennettiin neulaa 2,75 kierrosta auki, missä tuntui käyvän piikillä.


22.03.

Sää oli sen verran parempi, mitä viikonloppuna, vaikka silloinkin pidettiin toivoa yllä lennätyksestä ja käytiin Talosaaressa katsomassa keliä molempina päivinä, vaikka ei ilmaan päästy. Autossa oli siis viikonlopun jäljiltä niin Ykkös-Junnu, kuin Tundra. Nyt työpäivän jälkeen suunnistin Ämmässuon maan mainiolle lennokkikentälle.

Onnekseni kello 16 pintaan paikalla ei ollut ristin sieluakaan, mikä sopi minulle mainiosti. Matkalla auton ulkolämpömittari oli parin asteen verran plussan puolella. Paikan päällä aurinko paistoi, eikä tuulta ollut juuri nimeksikään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tunrda oli varsin äkkiä lentokunnossa ja kävelin koneen ja radioiden kanssa lumiselle kentällä. Onneksi korkkaamatonta hankea oli yllin kyllin suksilla operointia varten. Olosuhteiden pakosta kone piti ottaa ylös myötätuuleen. Kone lensi ilmassa varsin vakaasti, vaikka aina välillä tuuli yltyikin. Lensin koneella neljä lentoa; isommilla Zippy 4k akuilla lentoaikaa tuli kuuden ja puolen minuutin molemmin puolin, pienemmillä Turnigy 3k -akuilla päästiin 5-6 minuutin tuntumaan.

Kaikki päivän laskut olivat todella onnistuneita. Hankikanto oli vielä todella hyvä nousuja ja laskuja ajatellen, Hangen pinta oli hieman pehmennyt, mikä oikeastaan oli vaan hyvä, sillä skimba puri paremmin lumeen kiinni. Lähtö- ja laskupaikalle jäi ihan kivat “ladut” lennätyksen jäljiltä.


27.03.

Lauantai valkeni mitä parahimpana lennätyspäivänä, harmi vaan, että Valkkan sääntömääräinen kevätkokous osui lentosään puolesta juuri tälle päivälle. Kokouksessa meni puolitoista tuntia, osanotto oli Google Meetsin kautta ilahduttavan runsaslukuista. Mitähän meitä oli? Jotain 13..15.


28.03.

Eilinen jäi vähän kaivelemaan, kun hieno lennätyspäivä pääsi valumaan käsistäni, aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus. Säätä uhmaten ajelin Talosaaren suuntaan Junnun ja Tundran kanssa. Matkalla auton tuulilasiin ripsahti muutama sadepisara, mutta toisaalta taivas näytti myös selkenemisen merkkejä.

Paikan päällä oli kuitenkin kohtalaisen harmaata, sekä pieniä on/off sateita tuli aina silloin tällöin. Vielä oli todella hyvät suksikelit, vaikka samalla näkee, miten kevättulva alkaa valtaamaan lennätyspeltomme ja parkkipaikkamme pinta-alaa hissukseen. Sukset saa jo Pääsiäisenä vaihtaa kellukkeisiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mennäänpä jo asiaan. Aloittelin päivän lennot Zippy 4k-pakoilla, joista ensimmäisellä tiimaa kertyi kiitettävästi 7’53” verran, eikä toinen pakka pistänyt yhtään huonommaksi 7’56” ajalla. Tämän lennon aikana alkoi sataan sen verran, että laskun päätteeksi piti kamppeet ottaa autoon ja jäädä pitelemään kelejä. Alas satavat pilven reunat olivat aika lyhytaikaisia, onneksi.

Seuraavat kaksi lentoa lennettiin Turnigyn sinisillä perusakuilla ja lentoajoissa päästiin kuuden minuutin molemmin puolin (5’47” ja 6’17”). Sää oli edelleenkin pientä on/off sateen ripottelua, taivas oli tasaisen harmaa, mutta loppujen lopuksi oli hyvä keli. Viimeinen kennopari uunista ulos, ei kun koneeseen sisään ;-) Koneen mukana tulleet keltaiset 2.2K Zipyt antoivat kumpikin parastaan; molemmilla pakoilla ajettiin reilusti yli seitsemän minuutin (7’19” ja 7’44”) lennot. Päivän ja lentojen edetessä keli sen kun paranee; tasaisen harmaata, mutta ihan tyyntä. Tundran kokonaistiima oli tällä päivälle superhyvä 40’58”.

Sydäntalvella Ykkös-Junnuun tehtiin parit pikkufixaukset; uudet alumiiniset moottorinkiinnityspalikat sekä sivuperäsimen liikeradan kasvatus. Nämä muutokset odottivat vielä lentokelpoisuustodistusta. Moottori säädettiin jo viikko sitten ja se kävi hyvin viikko sitten tehdyn talviunilta herättelyn. Nyt päästiin jo ilmaan asti. Lensin koneella vain kaksi lentoa ja niiden kanssa oli vielä hapuilua. Ensimmäisellä lennolla päästiin perstuntumalla jonnekin kymmenen minuutin tuntumaan. Lyhyen välilaskun jälkeen lennettiin vielä viitisen minuuttia yhtä tieteellisellä ajanottometodilla.


02.04.

Kävin Pääsiäisajelulla, tai paremminkin lennoilla Petikossa. Mukana oli Tundra, joka oli jo taas renkailla. Perinteisesti ilmojen herra ei ole koskaan pitkänäperjantaina pahemmin suonut komeita kelijä, ei myöskään nyt, mutta ihan menettelevät. Kohtalaisen tyynessä kelissä oli kuitenkin ihan makoisaa ajella Tundralla. Akut eivät olleet mitenkään esilämmitettyjä auton sisälämmittimen puhalluksessa, tämä näkyi niin, että osalla kennoista lennot olivat hieman tehottoman oloisia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ekoilla neljän tonnin Zipyillä päästiin reilusti yli kuuden minuutin (6’27” ja 6’17). Ensimmäisellä lennolla tuli tehtyä vesiläpäri, missä kone pääsi hieman ryvettymään. Kolmen tonnin kennoilla ajettiin vajaan neljän minuutin lennot (3’46” ja 3’52”) ja kone oli selkeästi tehottoman tuntuinen. Päivän loput lennot lennettiin keltaisilla 2,2 tonnin akuilla, joilla lentoajat jäivät neljän minuutin molemmin puolin (4’19” ja 3’36”). Ihan kiva lennätyspäivä pitkän pääsiäisviikonlopun alkajaisiksi kokonaistiiman ollessa 29’17”.


11.04.

Tein pienen tarkistuskäynnin Talosaaren lennokkikentälle. Parkkipaikka on kuin riisipeltoa ja pitkäsilta lilluu joessa turvaköyden varassa. Raportoin tilanteesta WhatsApp-pulinaryhmälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.04.

Tämän vuoden osalta EPP-styrsapaalikauden aloitus on päässyt venähtämään kunnon talven ja siitä johtuneen märän ja pitkän kevään seurauksena. EPP-Yak oli käynyt pienen kuntohuollon läpi, niin, että kaikki pultit ja ruuvit olivat tallessa. Nyt oli ihan vaan tarkoitus katsoa miten kone ja pilotti ovat säädöissä ja valmiita uuden 3Ö-kauden haasteisiin. Koska kaikki toimi moitteetta, ajelin kaikki kuusi akkua tyhjiksi. Samalla pääsi jo kokeilemaan kohellusta pinnoissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.04.

Kävin jo päivemmällä Talosaaren lennokkikentällä, mutta tuuli oli aika kova ja porukkaa oli paikalla kuin pipoa, ei siinä mitään huonoa ole, mutta omassa rauhassa lennättelyt tällä kentällä on se mun juttuni. Kävin kiertelemässä Talosaaren luonnonsuojelualueella, missä on kiva kuljeskella itsekseen. Aikakin meni kuin siivillä, vaikka oltiin ihan maan pinnalla. Siinä vaiheessa, kun suuntasin kentällä, se oli jo tyhjentynyt ja tuuli oli tyyntynyt. Luvassa oli mitä parahin old timer-keli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alkupaloina vedettiin EPP-Yakilla perinteisesti kuusi akkua ruti kuivaksi. Aika hyvin pilotin 3Ö-taidot olivat talvehtineet runsaslumisen talven yli; kone pysyi hienosti näpeissä. Se on sitten jo ihan eri asia miltä lento näytti, mutta ei nyt puhuta siitä enempää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikantin alkupalan jälkeen siirryin hitaaseen pääruokaan. En ole vielä päässyt kunnolla lentämään trimmaamisesta puhumattakaan konetta uusitun moottorikiinnityksen kera. Nyt ei enää moottori pääse heilumaan tärinästä.

Junnun keulalla oleva vaka vanha ossinen kävi ja kukkui oikein kiitettävästi, tehoa ja puhtia on vaikka muille jakaa. Kone lähti siivilleen oikein vakuuttavan oloisesti märältä ja talven jäljiltä vielä muhkuraiselta nurmikolta. Moottorissa tuntui olevan turhan paljon vetoa oikealle, tätä ounastelin jo ennen koelentoja, mutta reikien viilaukseen ei just nyt ole motivaatioita, niinpä tyydyin vain sivuvakaajan trimmaamiseen.Trimmin reilusti tapin verran vasemmalla. Korkeusvakaajaa saa aina trimmat työnnölle niin paljon, mitä irti saa. Vastaanottimen akku on nyt suosiolla tankin päällä, tämä ehkä vie painopistettä aavistuksen taaksepäin, mutta plussana on se, että akku on näppärä irrottaa lataamista varten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnulla lentely lähes pläkätyynessä kelissä oli mitä suurinta nautintoa. Oli kiva saada kone kunnolla trimmatuksi ennen kesäkelejä. Ehkä moottorin vetokulman muutoksen pitänee käyttää yksi ilta fiilaten ja höyläten. Jostain kaukaa nousi myös kotka samoille lentopinnoille. Annoimme kumpikin toistemme lentää omia polkujaan. Kauniin kevätillan aikana täydellisissä olosuhteissa lentoaikaa kertyi kolmella lennolla (19’13”; 22’07” sekä 23’14”) nippa nappa yli tunti; 64’34”. Harrastekaveri lennätteli isoa “Skipperiä”, tällä oli joku muu myyntinimi, jota en nyt enää muista tähän hätään, mutta hienosti kone lensi.


21.04.

Keskellä viikkoa ilmaantunut vapaapäivä piti käyttää tietysti lennättämiseen. Fordissa oli EPP-Yakin ja Junior 60”-oldtimer lisäksi viime syksynä valmistunut “Vallilan Lennokkikerho ry”-kyltti, joka odotti Suomen Oldtimer -klubilla parempia säitä tullakseen kiinnitetyksi kentän laidalla olevaan ilmoitustauluun. Onneksi kentällä oli just hiljan kerhoon liittynyt uusi jäsen, jonka avulla sain kyltin kiinnitettyä. Kenttämme profiili nousi kertaheitolla no man’s land:stä selkeästi Vallilan Lennokkikerho ryn hallinnoimaksi sallivaksi UAS-alueeksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Protokollan mukaisesti ensin nopeat syö hitaat, eli kaahasin EPP-Yakilla akkuarsenaalin tyhjäksi. Kone pysyi hienosti näpeissä, välillä maata viistäen, mutta ilmassa kuitenkin.

Nopean alkupalan jälkeen siirryttiin pääruokaan, joka kuuluu nauttia hitaasti herkutellen. Kentällä ei ollut tyyntä, mutta tasainen tuuli puhalteli onneksi mereltä päin, jolloin nousut ja laskut olit selkeitä ottaa kentän suuntaisesti. Lensin neljällä lennolla yhteensä 86’33” (21’05”, 26’10”, 16’27” ja 22’51”). kaiken kaikkiaan kentällä vierähti kuutisen tuntia. Oli hienoa olla noin pitkään ulkona kauniissa kevätsäässä. Sain kolmannen lennon aikana varmaankin saman viimekertaisen kotkan seurakseni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentälle ilmaantui yksi dronelennättäjä, yksi ns. yksinäinen susi, johon olen törmännyt vähintäänkin joka vuosi. Kaveri ei ole kerhon jäsen ja kun aloin haastamaan, miksei hän ole jäsen, niin johan alettiin esittämään ns. tyhmää ja kääntämään puhetta ihan muihin aiheisiin. Kerhossa on n. 80 jäsentä, joista suurin osa maksaa kiltisti jäsenmaksun joka vuosi, mutta ei koskaan käy lennättämässä. Periaatteelliselle tasolla mua vituttaa tyypit jotka toimivat juuri päin vastoin; käyvät kyllä lennättämässä, mutta eivät koskaan maksa jäsenmaksuja.


28.04.

Tämän vuoden ensimmäiset after work-lennätykset tehtiin tänään Petikossa EPP-Yakin kera. Akkuina oli edelleenkin vuodelta 2013 peräisin olevan 3s1300 mAh Nanot ja 3s1600 Siniset Turnigyt. Lento oli sellaista peruskieputusta ja -kaahausta. Yksi 1600 mAh akku jäi ajamatta, koska huomasin, että “moottoripukin” sauma oli ratkennut. Vaikka ilma oli kaunis, niin paljassormiselle lennättäjälle se oli aivan jäätävän kylmää. Nanojen lentoaika oli aika lyhyt, olisikohan kennot jo SER-kamaa? Laitoin koneen yöksi liimaukseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.04.

Lähtiessäni aamulla töihin, tarkoituksena oli napata lennokki pajalta mukaan ja piipahtaa taas Petikossa töiden jälkeen. Irrotettaessa puristimia, huomasin, että “moottoripukin” sauma oli ratkennut myös toiselta puolelta. En huomannut tätä eilen, kun laitoin koneen liimaukseen. Tässä ei muu auttanut, kun laittaa kone uudelleen liimaukseen. Koska into taivaalle oli kova, ei auttanut muu kuin ottaa liimauksessa oleva kone päiväksi töihin mukaan, missä se ehtii kuivua kunnolla työpäivän aikana.

Petikkoon köröttelin duunipäivän päätteeksi. Nyt oli mukana myös uusi setti 3s1300 mAh Nanoja, joita tuli tilattua tässä hiljattain. Lensin koneella ennätykselliset kahdeksan lentoa; ensin vanhat ikäloput akut ja sitten päivän päätteeksi koeponnistettiin parit uudet Nanot.


02.05.

Epp-Yak lensi vaihteeksi Talosaarentien lennokkikentällä pariin eri otteeseen saman päivän aikana. Aamusella paikan päällä puhalteli aika reipas tuuli mantereen suunnalta ja lensin kolme lentoa 3s1600 Turnigyillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä välissä tulikin tehtyä perinteinen kävelyretki niemen kärkeen kaunista luontoa ihaillen. Palasin kentälle reippailun jälkeen. Enää oli 3s1300:t jäljellä. Kone leijui jo oman mittapuun mukaan varsin hyvin. Huonossa ja itse asiassa huolimattomassa sivutuuleen tehdyssä laskussa siivenkärki pääsi nappaamaan sen verran nurmeen kiinni, että kiepautuksen seurauksen rungon keskellä oleva hiilikuituputkenpidike pääsi hieman hajoamaan. Liimaussessio on taas tiedossa. Koneella lienee jotain 700 lentoa takanapäin, joten tekohengitys alkaa olla jokapäiväistä, toki vika on viime kädessä aina koheltavassa pilotissa.


03.05.

Yak oli taas lentokunnossa. Lensin koneelle vain yhden tarkastuslennon erittäin hyytävissä olosuhteissa. Akkuna oli taas vanhaa settiä oleva 1300 mAh-pakka. Kone lensi ilmassa samaan vanhaan ja tuttuun tyyliin, eikä lennossa havaittu mitään ihmeellistä. Kone sai taas leimat papereihin. Vahingosta viisastuneena, vai viisastunko ikinä?, otin laskun tällä kertaa todella varovaisesti ja varman päälle. Ilma oli ihan hyytävän kylmää, joten tämä tarkkari riitti aivan mainiosti tällä kertaa.


04.05.

Pääkaupunkiseudun lennokkikerhoilla oli katselmus Helsingin kaupungin kanssa, miten ja millä ehdoilla lennokkitoiminta olisi mahdollista Malmin lentoasemalla. Paikalla oli ihan kiitettävästi tuttuja naamoja vuosien tai peräti vuosikymmenten varrelta. Junnu teki historiaa ja lensi Malmilla. Ilmassa oli myös siimastuntit ja vaparit. Keli oli aika surkea, harmaa, tuulta ja hemmetin kylmää, onneksi ei kuitenkaan satanut. Se jää sitten nähtäväksi, miten asia etenee, jos etenee kaupungin byrokratian rattaissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.05.

Lennättelin Äitienpäivän jälkitunnelmissa Petikossa Epp-Yakkia. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta se ei peittänyt sitä tosiasiaa, miten kylmää ja tuulista oli, vaikkakin tuuli oli ajoittaista. Lennättelin aluksi tyhjiksi vanha 1300 mAh- ja 1600 mAh pakat, jotka sinnittelevät vielä sitkeästi hengissä.

Lopuksi otin käyttöön vielä käyttämättä jääneet uudet 4s1300 mAh Nano -akkupakat. Lentojen aikana joku nuorten aikuisten seurue oli tullut koiranpennun kanssa lennokkikentän ulkopuolelle leikittämään pentua. Ihmisten ilmaantuminen lennätyssektoriin rajoitti lennätyksiä.


11.05.

Petikossa oli tänään jo varsin kesäinen keli, en tiedä oliko kesä jo tullut jäädäkseen, mutta näin upea päivä piti ehdottomasti käyttää lennättämiseen. Yllätyksekseni paikalla oli vain yksi muu harrastaja ja sen poistui paikalta mun lentojen aikana.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaikki uudet 4s1300 mAh Nano -akkupakat oli ladattu piripintaansa. Epp-Yak sai hyvät kyydit uusilla kennoilla. Valitettavasti liian matalalla koheltaminen kostautui ja kone tuli tonttiin nippa nappa kentän ulkopuolella. ensimmäistä kertaa koneen n. 700 lennon historiassa moottoripukin tukivanerit menevät poikki molemmilta puolin. Yksi akku jäi ajamatta. Kone nopeasti liimaukseen, niin taas se on pian ilmassa.


13.05.

Kävin aamusella vetämässä seitsemän lentoa Super Sportilla Ämmässuon upealla lennokkikentällä. Lumella lennättelin täällä Tundraa sairaslomien aikana, mutta nyt oli vuorossa ns. kesäkauden avajaiset. Toisekseen Sportti on sen verran liukas kone, että sitä pitää ajaa ensimmäisen lennot kunnon kentällä. Oli käynyt koneen läpi jo hyvissä ajoin, joten tekniikka oli loistokunnossa.

Sportti oli hyvässä iskussa talviunien jälkeen; moottori lähti helposti käyntiin. Ensimmäisellä 7’15” mittaisella lennolla kone osoittautui olevan hyvin trimmeissä. Lasku oli päivän paskin, ihan järkyttävä kengurulasku useammalla pompulla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä ja metanolin huvetessa aloin saamaan koneeseen jälkeen kunnon tuntuman laskuja tehdessäni. Kone teki vaakakierteet, silmut ja selkälennot yhtä hienosti, miten viime vuonnakin. Varmaan siivekkeet kaipaisivat lisää liikettä. Lentojen aikana tapahtui yksi hahmotushuti, mutta siitä selvittiin pelkällä säikähdykselle. Koneella lennettiin päivän aikana peräti seitsemän lentoja ja laadusta sporttitiimaa kertyi plakkariin 52’22”. Epp-Yak oli myös mukana ihan vaan koelentoluonteisesti ja hyvinpä kone näytti toimivan ilmassa moottoripukin tuennan korjauksilla. Ehdottomasti tämän kesän(?) paras keli ja lennätyspäivä. Aamulla joskus 9:30 aikaan oli vielä aika tyyntä, mutta tyypillisesti päivän edetessä tuulikin alkaa puhallella lujempaa, niin myös tänäänkin. Onneksi tuuli oli kentän suuntainen. Kentällä oli todella vähän porukkaa ottaen huomioon, miten hieno päivä tänään olikaan, mutta tämähän sopi mulle hyvin.


15.05.

Tänään koitti Vallilan lennokkikerhon kevättalkoot, ensimmäiset minun aikanani ja itseni järjestämät. Alunperin talkoiden piti alkaa jo klo 11, mutta sääennusteet näyttivät päivän ainoat sateen juuri ennen puolta päivää ja niinpä päätimme kokoontua kentälle vasta klo 14.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin jo eilen hakenut Bauhausista kolme 12 mm filmivanerilevyä valmiiksi mittoihin sahattuna sekä 48 x 48 kestopuuta sopivasti pätkittynä. Tarkoituksena oli uusia kolmen varikkopöydän kannet; tarkemmin sanottuna vain yhden kansi uusittiin ja pariin kannettomaan metalliseen pöydänkehikkoon asennettiin ensin kestopuut ja lopuksi filmivanerikannet päälle. Tämän lisäksi puinen ja varsin huteran oloinen puupöytä jäykistettiin ja senkin kanteen saatiin kunnon vaneripinta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kahteen kertaan syys- ja kevättulvien vielä ns. pikkusilta käytiin hakemassa joen penkalta. Edellinen havainto siitä oli vielä se, että se lillui jorpakossa. Siitä kellään ei ollut mitään havaintoa, kuka oli onkinut ja hilannut sen joen penkalle. Pikkusilta pääsi jälleen omalla paikalleen ja sen pysymistä yritettiin varmistaa nuijimalla puukiilat maahan laudoituksen välistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pellon puoleisessa kentän nurkassa oleva iso pajupuska raivattiin pois, parkkipaikalta kerättiin roskat pois. Ison starttipöydän alle pari vuotta maanneet ja vettyneet levyt silputtiin roskasäkkeihin. Samainen pöytä siirrettiin uuteen paikkaan, jotta pöydän alunen saatiin kunnolla siivottua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Talkoiden siirto muutamalla tunnilla eteenpäin oli järkipäätös ja niinpä saimme puurtaa rakkaan ja mieluisan harrastuspaikan kunnostuksen parissa mitä hienoimmassa säässä. Päivän päätteeksi vuosi sitten hankittu ns, joukkorahoitusgrilli pistettiin tulille ja makkarat pirisemään. Talkooväen nauttiessa yhdistyksen tarjottavista, niin siinä lomassa muisteltiin menneitä ja turistiin tulevista. Kaiken kaikkiaan todella työn touhun täyteinen talkoopäivä, saimme itse asiassa paljon enemmän aikaiseksi, mitä alun perin suunnittelimme.


22.05. Forssa Rocket Meet #3

Tänään oli rakettitrilogian kolmas episodi. Kaksi aiempaa pidettiin helmi- ja maaliskuussa vielä lumen ollessa maassa. Olin omin pikkukätösin väkertänyt kaksi rakettia Sixpack-sarjasta. Ainoa modifikaatio oli, että korvasin aika surkean oloiset ja muotoiset hötövanerievät Spechtistä kopioiduilla 0.6 mm lentokonevanerievillä. Sain kaksi rakettia nippa nappa valmiiksi ennen viikonlopun pöhinäpäivää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamupäivä hujahti Matkussa anoppilan tiluksien ruohonleikkuussa. Kaksi tuntia sai istua tiiviisti -Husqvarna Rider 111B:n penkillä. Leikkuu-urakan jälkeen alkoikin sitten satamaan vettä, tulipa jopa rakeita ukkosen säestyksellä. Vähän mietitytti, millainen keli tästä tulee rakettien laukaisua ajatellen.

Maha täynnä ajelin kohti Forssan lentokenttää, missä tiesin Pekan ollen jo hetki sitten. Paikalla oli myös aiemmilta kerroilta tuttua yleisöä. Hetken aikaa kentällä satoi, onneksi loppui aika pian, eikä se juurikaan ehtinyt haitata mitään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jouduin virittelemään oman etälaukaisusysteemin Pekan ensimmäiseen lähtötelineeseen, koska Sixpackien ohjuriputket jumittivat ihan liiaksi asti omassa; n. 4 mm paksuisessa teräspuikossa. Pekan telineessä oli 3 mm puikkoa ja niinpä Sixpackit valahtiva ihan oman painonsa voimalla alas asti. Oma lähetysteline pitää modifioida 3 mm puukolle, niin sitten raketeissa voi käyttää ohjureina Kavanin punaisia ja sinisiä työntötangon ulkoputken pätkiä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ammuin ensin Spechtin ja sitten molemmat Sixpackit. Ajopanoksina oli tutut B4-4:t. Sixpackit tuntuivat toimivat ja lentävä paremmin, mitä pian parikymmentä kertaa ammuttu Specht. Vedin saman setin toiseen kertaan. Varsin kova tuuli haittasi rakettien lennätystä ja lähtökulmaa tuuleen nähden jouduttiin hakemaan useampaan otteeseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tähän asti kaikki putoamiset olivat hallittuja ja raketit löytyivät ihan heti. Pekan yksi raketti meni rullaustien päässä olevaan paju-mangrove-räme-ryteikköön. Löysin kyllä raketin pienen hakemisen jälkeen, mutta en nokkakartiota. Sen sijaan samaan mustaan aukkoon pudonnut Sixpack oli kuin maan nielaisema. Haeskelin rakettia varmaan puoli tuntia. Oletin, että se olisi jäänyt narusta kiinni ylös pajukon oksiin, mutta ei latvoissa mitään näkynyt. Sen sijaa Pekan raketin nokkakartio löytyi puunoksalta. Ainoa jäljelle jäänyt Sixpack-raketti saatiin myös hukkumaan, kun ajopanokseksi laitettiin C6-7. Raketti lähti kyllä todella komeasti ylös, liekö lähtenyt jonnekin stratosfääriin, kun meillä kummallakaan ei ollut mitään näköhavaintoa sen laskeutumisesta. Tilannetta vaikeutti se, että tuulen vuoksi lähdöt pit tehdä vasten aurinkoa. Omia laukauksia oli kaikkiaan 9 kappaletta kolmella eri raketilla. Tänää oli jälleen kerran varsin onnistunut harrastepäivä. Alla on jälleen Penan koostama video päivän tapahtumista.




23.05.

Köröttelin Epp-Yakin kanssa Petikkoon. Omasta pikkupihasta käsin päivä vaikutti tyyneltä ja aika lämpöiseltä. Sama sää jatkui onneksi perillä. Ennen minua paikalla oli vain yksi toinen harrastaja, monet olivat vielä Jämin leirillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäiset lennot sainkin vielä lennettyä varsin ihanteellisissa olosuhteissa. Sitten ilma viileni ja tuuli yltyi, mutta lennot jatkuivat. Lopuksi tuuli voimistui sen verran navakaksi, ettei epp-koneen lennätys ollut enää mielekästä. Kaksi vanhaa 4s1300 mAh akkua jäi ajamatta. Sen sijaan kaikki uudet akut ja yksi vanha tuli ajettua tänään. Vanhan Vihdintien risteyksessä tuli ensimmäiset pisarat auton tuulilasiin. Vasta kotona satoi hieman enemmän, vaikka ei tästä mitään pitkällistä sadetta syntynyt.


30.05.

Ajelin lepopäivän ratoksi Talosaaren suuntaan lennokki ja termospullo mukanani. Lennättelin Epp-Yakin lennokkikentällä, kun en nyt tällä kertaa viitsinyt ottaa mitään muutakaan konetta mukaan. Kone toimi erinomaisesti ilmassa ja vieläpä joka asennossa x-y-z -koordinaatistossa. Paikalla oli myös Kentzu sähköliidokkinsa kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ehdin ajella kaikki kolme vanhaa pakka sekä kaksi uutta tyhjiksi. Sitten seuraavalla akullisella alkoi murheet. Sivuperäsin väpätti hitusen, mutta parista heittolähdöstä kone kampesi heti vasemman kautta tonttiin. Vaurioita ei tullut juuri lainkaan, mitä nyt pieni epp-pala lähti siivenkärjestä irti ja moottoripukin yksi liimasauma alkoi ratketa tonttauksen seurauksen.

Vasta myöhemmin juurisyy selkisi. Yhdessä huonossa laskussa koneen runko sai sen verran tälliä, että hiilikuitujäykisteen irtosivat liimauksistaan rungon takaosasta. Samaisessa tällissä runko vääntyi hetkeksi sen verran että sivuperäsin servon ja jatkojohdon kytkentä löystyi johtojen kiristyessä. Paikan päällä en vaan tajunnut sitä, miksi sivuperäsin servo värisee. Se jäi mysteeriksi, miksi sitten just heiton jälkeen sivuperäsin meni toiseen laitaan ja kone tulla tupsahti ketoon. Koneen lennot jäivät tänään viiteen lentoon, hyvä setti sekin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lauri soitteli illemmalla, että hän oli hakenut oman leikkurin landelta ja oli hyvää hyvyyttään tullut ajamaan Talosaaren lennokkikentän nurmiko, kuten yllä olevista kuvista hyvin näkee.


02.06.

Tänään oli pakko päästä hermoja lepuuttamaan Talosaaren kesäparatiisiin. Edellisenä iltana mieli oli vielä kahden vaiheilla; laitanko laitteet lataukseen, vai enkö laita. No, en sitten laittanut. Heti töistä tultuani laitoin hösseliksi ja tarvittavat akut olivat ladattuina, tosin uusia 4s1300 mAh-akkuja ehti valmistua vain pari kappaletta. Tämä olikin ihan riittävästi, koska tarkoitus oli vaan kokeilla Epp-Yakkia varovaisesti, että oliko edellisen kerran sivuperäsin häiriöiden syy tosiaankin löysällä olleessa jatkojohdossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä osoittautui mitä parahimmaksi lennätyspäiväksi. Keli oli ollut hieno jo pitkin päivää auringon paistaessa, eikä tuultakaan ollut juuri mitään. Lisäksi oli pakko tulla testaamaan Laurin leikkaama nurmi ja nauttia täysillä kerhomme hienosta kentästä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt pääsin kunnolla suojaöljyämään starttipöytien uudistetut filmivaneripinnat kun käynnistelin The Junnua. Polttoaineena oli nyt soppaa niistä kanistereista, jotka tulivat minulle viime kesänä tehtyjen kauppojen yhteydessä. Vaikka merkki vaihtui kotisekotteiesta johonkin kaupalliseen soppaan, niin kuitenkin pysyttiin samoissa tutuissa nitroprosenteissa; 15%. Vanha Ossi kiersi hyvin uudella vanhalla polttoaineella ja kierroksia tuntui piisaavan korvakuulolta ihan riittävästi old timer-käyttöön. Junnulla pöristeltiin päivän mittaan yli tunnin (63’ 52”) rupeama yksittäisten lentojen ollessa; 16’42”, 22’28” ja 24’42”. Mahtava lennätyspäivä takanapäin, ei muuta voi sanoa.


05.06.

Early pilot gets the flight, vai miten tuo sanonta nyt menikään? Oli miten vaan, niin saavuin jo anivarhain kello kahdeksan pintaan Talosaaren kesäparatiisiin. Aurinko helotti kirkkaana siniseltä, täysin pilvettömältä taivaalta ja tuulimittari näytti 0 m/s.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aloitin lennot vanhalla sotaratsulla, siis Epp-Yakilla. En myöskään hennonnut heti aamusta rikkoa luonnon rauhaa 2t-polttiksen pärinällä. Kone sai kunnolla ja oikein olan takaa. 3Ö-lennätys jatkui ja kone tuntuu tänä kesänä pysyvän paremmin leijunnassa, mitä aikaisemmin. Ehkä vanha koirakin oppii jotain, mitä suuresti välillä epäilen. Pääsin vasta tänään ajamaan kaikki 4s-akut ilmassa tyhjiksi. Tätä on kyllä kevään ja alkukesän aikana monesti jo yritetty, mutta aina on tullut jotain; pikkutonttaus tms., mihin homman on kilpistynyt. Kone lensi siis tänään ennätykselliset 11 lentoa, mitä tarkoittaa kutakuinkin 45 min epp/lipo-tiimaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä ja lennätyspäivän päätteeksi pakasta otettiin The Junnu, jolla lentää liihoteltiin kaksi reilun kahdenkymmenen minuutin lennot; 24’50” ja 22’46”, jolloin kokonaistiimassa päästiin samalle hehtaarilla Epp-Yakin kanssa elikäs kolmen vartin tuntumaan: 47‘36”. Kaunis ja täydellinen lennätyssää suosi taas kerran harrastajaa.


12.06.

Aikaiset lennätyssessiot jatkuivat. Pari vuotta pölyttymässä ollut ja hangaarin ehdoton timantti; The Junnu ehostettiin pikaisesti lentokuntoon. Eipä siinä ollut oikein muuta hommaa kuin pyyhkiä pölyt päältä, pumpata Trexler Balloon Wheelit ilmaa täyteen ja syklittää vastaanottimen akku. Kaikki oli kunnossa!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pelipaikalla oli hitusen liian kova tuuli, mutta eipä se ole minua ennenkään haitannut. Jos ei muuta, niin herätellään ainakin Saito 30 FA pitkäksi venähtäneiltä talviuniltaan. Aika helpolla Saito pörähti käyntiin ja käydä sytkytti luotettavan oloisesti. Nurmikko oli vielä ihan maltillisen mittaista mun old timerille. Mereltä puhaltava vastatuuli oli avuksi nousussa. Hyvinpä Junnu lähti ilmaan. Kone toimi ihan niin hyvin, mitä muistinkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisen lennon otin laskuun ihan vaan varmuuden vuoksi reilun vartin lennon päätteeksi. Finaalissa tuli sammuttaneeksi moottorin turhan aikaisin ja kone ei navakassa vastatuulessa päässyt viheriölle asti, vaan teki nätin laskun pellolle. Pilotti tankattiin Kultamokka-kahvilla ja kone 10% nitratulla polttoaineella. Toisella lennolla lenneltiin saman kaavan mukaan, mitä ensimmäisellä. Nyt otin koneen laskuun 20 minuutin jälkeen ja hallitulla kaasun käytöllä päästiin tällä kertaa ihan kentälle asti.

Kakkoskoneena ollut Epp-Yak 54 jäi tällä kertaa odottelemaan tyynempiä kelejä. The junnu lensi ihan hienosti ajoittain navakassakin tuulessa. Tietysti olisin toivonut täydellistä old timer -keliä, mutta plakkariin kilahti rentouttavaa old timer-tiimaa 36’11” verran.


17.06.

Olin tänään leikkaamassa ensimmäistä kertaa ruohon Petikossa. Oli vuosi sitten talkoiden yhteydessä ottanut tyypit kerhon Kubota-leikkuriin, mutta enpä siitä enää mitään muista. Leikkurin käyttö oli aika suoraviivaista. Saimme parturoitua kentän ajassa 1’ 50” kahteen pekkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.06.

Autoon oli pakattu niin Epp-Yak kuin The Junnu. Suuntana oli tietysti Talosaari, mikäs muukaan paikka. Perillä oli aika kova tuuli, eikä homman muutenkaan oikein maittanut, en tiedä mistä johtui. Ainoastaan Epp-Yak lensi vanhoilla 4s1300 mAh pakoilla kolme lentoa, sitten pistettiin kamat nippuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.06.

Tein tänään työluonteisen vierailun Talosaaren lennokkikentälle. Autossa oli läjä leca-harkkoja, joiden on lähiaikoina tarkoitus päätyä vuokrakontin alle. Tämän lisäksi mukana oli suuri MIL-vanerilaatikko, johon askartelin varastolla kannen vesivanerin paloista. Laatikko on tarkoitus kiinnittää jonkun varikkopöydän alle niin että siellä voisi säilyttää grillaustarvikkeita, ettei ne olisi ihan taivasalla lintujen paskottavina.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla piipahti myös Raimo, jolle myin loput kaksi vahingossa tilattu 3s1300 mAh -akkua. Saatuani vanerilaatikon kiinni, pääsin tyypittämään paria Raimon sähkökoneista. Sattumatiima pääsi kertymään ihan yllättäen, vaikka en siihen edes varautunut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.06.

Pidin lennättäjän Juhannusta Talosaaren lennokkikentällä. The Junnu oli jo jonkin aikaa odotellut ilmaan pääsyä ja niinpä se hetki koitti tänään. Autossa oli myös varalla Epp-Yak. Suomen suvi oli taas parhaimmillaan, kun saavuin perille jo klo 17 pintaan, mutta olihan töistäkin otettu jo varaslähtö Juhannukseen.

The Junnu ei ehtinyt olla ilmassa kuin muutaman minuutin, kun Tiit tuli paikalle ruohonleikkurin kanssa. Niinpä otin koneen alas ja lentoajaksi jäi 5’38”. Seuraavat pari tuntia hujahti siinä, kun ajoimme kimpassa kentän taas loistokuntoon. Tällä välin Vesa tuli kentälle ja laitoimme makkarat tirisemään grilliin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ruohonleikkuun valmistuttua The Junnu kohosi taas siivilleen. Toinen lento tehtiin niillä polttoaineilla, mitä tankissa oli ensimmäisen lennon jäljiltä. Mielestäni lento jäi aika lyhyeksi, kun kello seisahtui aikaan 15’11”. Pidot paranivat, eli keli tyyntyi illan edetessä. kolmannelle lennolle säädin neulaa laihemmalle ja niinpä nyt koneella lentää liihotettiin jo 29’45” mittainen lento.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljännellä ja päivän viimeisellä lennolla oli jo pisaralla pisimmälle kisan fiilistä. Ajelin aika paljon niin pienellä pintakaasulla, kuin kone suinkin vaan pysyy ilmassa. Kieltämättä aika alkoi jo tulla melkein pitkäksi polttoaineen loppua odotellessa, mutta ei tätä nyt keskenkään voinut jättää. Lopulliseksi lentoajaksi kirjautui 46’20”. Päivän saldoksi saatiin lähes sata minuuttia old timer tiimaa; tarkalleen ottaen 96’54”. Koska ruohonleikkuun vuoksi aika venähti näinkin pitkäksi, Epp-Yak ei ehtinyt päästä ilmaan, ehkä sitten joku toinen kerta...


25.06.

Epp-Yak lensi pitkästä aikaa ns. peltolennot Matkussa. Varmaan joskus viime heinäkuussa kone saattoi viimeksi lentää näillä kulmilla. No, joka tapauksessa nyt oli korkein aikaa päästä taas ilmaan anoppilan pelloilta. Juhannusaaton edetessä ilma oli täysin pläkä. Lensin koneella vain kaksi lentoa tänä iltana, koska ötökät tekivät tuttavuutta oikein kunnolla. Koneessa oli uusia 4s1300 mAh -akkuja.

Photo by Jari Vehmaa


26.06.

Juhannuspäivä avattiin perinteisellä aamulennolla Epp-Yakilla. Neljän minuutin rämäpäinen lento meni ihan jees. Lasku oli sen verran töksähtävä, että iso epp-köntsä murtui irti laskutelineiden ympäriltä. Lennot loppuivat luonnollisesti tähän ja vetäydyin Werstaalle korjaamaan konetta. Uitin EriKeeper-liimaa runsaasti repeämään samalla kun väänsi sitä enemmän auki. Lopuksi laitoin puristimen pitämään saumaa kiinni ja jätin koneen yöksi parantelemaan haavojaan.


27.06.

Epp-Yakilla oli ollut yön yli vuodepotilaana puristimien kera, niin kone piti tyypittää ennen paluuta aktiivikäyttöön. Ilmassa ei luonnollisestikaan ollut mitään ongelmaa ja kone kesti hienosti nätit laskut. Lensin koneella kaksi akullista tänään.


06.07.

Päästyäni töistä kotiin pakkasin autoon The Junnun ja suuntasin kohti Talosaaretien lennokkikenttää. Säätila oli koko viikon ollut hellerajan yläpuolella, eikä tämäkään päivä tehnyt poikkeusta. The Junnu oli pikapikaa valmisteltu lentokuntoon ja nelitahtimoottori pärähti helponoloisesti käyntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu lähti hyvin hoidetulta nurmikolta hienosti lentoon. Mikäpä old timerilla oli lentää liihottaa pläkätyynessä kelissä. Ensimmäiselle lennolle kertyi tiimaa 27’08” ja laskuun tultiin moottori sammuneena. Päivä toisella, tai oikeammin illan toisella ja myöskin viimeisellä lennolla päädyttiin lentoajan suhteen samalla hehtaarille 27’48”. Tällä lennolla tyydyin lentelemään aikalailla pinnossa, lopussa sitten kaarreltiin korkeammalla ja kerättiin tiimaa vielä sen verran, mitä ehdittiin ennen polttoaineen loppumista. Tämään saatiin ihan sanan varsinaisessa merkityksessä viittä vaille tunti (54’ 56”) old timer-herkkua.


07.07.

Tänään pääsin lähtemään hitusen aikaisemmin kohti Talosaarn lennokkikenttää, mitä eilen. Kalusto oli vaihtunut eilisestä, koska vauhtihammasta alkoi kolottamaan siihen malliin, että Supersportti piti kaivaa esiin. Kone lensi viimeksi 13.5. Ämmässuon kentällä ja vielä enemmän on mennyt aikaa, kun Supersportti on viimeksi lentänyt Talosaaressa. Sportti #1 kopsahti ketoon viime vuoden tammikuun alkupäivinä. Nyt on siis korkein aika nousta jälleen hevosen selkään. Epp-Yak oli myös matkassa ja koko setti tänä vuonna ostettuja uusia 4s1300mAh -akkuja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä puhalteli ihan kohtalainen, mutta onneksi sentään kentän suuntainen tuuli. Lennä millä lennät ja loput Ossilla; tämä pätee aina laatumoottoreihin. OS käynnistyi helposti vajaan kahden kuukauden tauon jälkeen.

Rullasin koneen aivan kentän toiseen päätyy, että baanaa riitäisi. Nyt Sportti #2 lähti hienosti lentoon jo kentän puolen välin tietämiltä. Lennossa oli aluksi taas sellaista pientä opettelua ennen kuin se istuu taas käteen niin kuin ennenkin. Lennättelyn aikana oli pakko tehdä yksi harjoituslasku, että näki miten kone istuu ja mahtuu tälle kentälle. Ihan hyvin se onnistuin, niin kuin myös varsinainen lasku seitsemän minuutin lennon päätteeksi.

Pöristelin koneella suu hymyssä kaiken kaikkiaan seitsemän lentoa seitsemän minuutin lentoajastimen säädöllä. Lähden yleensä sorvaamaan laskua vasta kun ajastin on tullut täyteen, joten nimellisen lentoajan päälle tulee vielä tilanteesta riippuen 20-40 s lentoaikaa. Lennot olivat sellaista perusveivausta, mihin Sportti taipuu; siivekkeet ovat mielestäni edelleenkin aika hitaat ja tehottomat, vaakakierteet ovat tästä johtuen hieman hitaanpuoleiset. Kaikki laskut olivat yhtä pomppu sellaista lukuun ottamatta vähintäänkin hyviä ellei jopa loistavia ja joka kerralla kone rullattiin moottorilla takaisin varikolle. Ilma tyyntyi kuin veitsellä leikaten kello 18:30 aikaan ja tämä sopi erityisen hyvin paarmoille. Kokonaistiimaa Super Sportilla kertyi 52’37”, joten kone on tänä vuonna ollut ilmana liki kaksi tuntia. Hieno lennätyspäivä päätettiin 3Ö-veivaukseen Epp-Yakilla, joka lensi reilut 20 minuuttia viiden akun voimin.


09.07.

Tein kesäloman virallisen avauksen Epp-Yakin kera helteisen läpimään Talosaarentien lennokkikentälle, jota voinee myös kesäparatiisiksi kutsua. Lentää kohelsin koneella kuusi akkua typötyhjäksi. Kyllä nyt kelpaa aloitella hyvin ansaitut kesälomat.


10.07.

Sanonta kuuluu, että Hullu mies Huittisista; syö enemmän kuin tienaa. Kait minäkin olen jonkin sortin hullu, kun +27 C paahteessa menen lennättämään. Tällä kertaa kalustona oli The Junnu. Kentällä puhalteli harmikseni niin kova ja pahansuopa tuulen tuiverrus (puuskissa 4-5 m/s), että vedin vain parit lyhyet lennot kylmä rinki perseessä siitä, että saanko koneen ehjänä alas. Sain. Kauhua koko rahalla tyyliin tiimaa tuli hikiset 30 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.07.

The Junnu lensi kauniin kesäisellä ja helteisellä Talosaaren kentällä reilun tunnin kolmella lennolla. Lienee turha mainita, että lennättäjä tarkeni myös erinomaisen hyvin. Konetta lennätettiin sanan varsinaisessa merkityksessä hiki hatussa. Onneksi oli kuumaa kahvia termospullossa ja melkein kylmää kivennäisvettä myös messissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.07.

Näin kauniina kesäpäivänä on pakko päästä lennättämään. Autossa oli mukana niin Super Sportti kuin Epp-Yak. Kentällä olikin paljon porukkaa, niin tuttuja oman kerhon porkukkaa kuin myös pari tuntematonta kaveria. Heillä oli joku jumalattoman iso drone, jonka kuljettamiseen tarvitaan näemmä oikein pakettiauto.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin vähän hämilläni tilanteesta, kun he olivat käytönnössä keltään lupaa kysymättä vallanneet koko kentän. Järkyttävä kokoinen möhkäle oli kentällä pitkiä aikoja, eikä mitään oikein tapahtunut. Jäsenet saivat tyytyä lennättämään kentän reunalla. Mulla ei ollut mitään mahdollisuutta lennättää polttomoottorikonetta, joka vaatii niin nousuun kuin laskuun koko kentän hetkellisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jengi oli hieman näreissään, kun kerhon maksavat jäsenet olivat ihan lapsipuolen asemassa omalla kentällään ja röyheät ja kaupallisen firman tyypit olivat vallanneet sen. Tämä lentävä kenttäsirkkeli nousi yhden kerran sillä aikaan, kun minä olin kentällä. Tämä tapaus pitää ottaa kerhon hallituksen käsittelyyn. Samoin kuin tulee selvittämään asioita Traficomin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Supersportti lensi myöhemmin siellä, kun nämä törkimykset olivat jo poistuneet ja keli tyyntynyt. Kone lensi kuudella lennolla (7’19”, 7’33”, 7’26”, 7’47”, 7’19 ja 7’48) kolmen vartin verran; 45’12”. Rentouttavien lentoja jälkeen suuren vitutuksen kärki pääsi tasaantumaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.07.

Minulla oli taas hullu päähänpistos ajella EPP-Yakin kanssa lennättämään, tällä kertaa auton keula käännettiin Petikon suuntaan. Tulikuumassa Petikossa lensin kuusi akkua tyhjiksi. Onneksi en ollut ainoa hullu, joka oli lennättämässä, sillä sain aika pian seuraa. Juha tuli paikalla komean Shadow-sähköliidokin kanssa. Hienosti Shadow lensi kuumassa kesäpäivässä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.07.

Jättidrone oli jälleen tänään Talosaarentien lennokkikentällä. Edellisen kerran jälkeen olimme käsitelleet asiaa johtokunnassa, emmekä halua kentällemme kaupallisia toimijoita. He eivät missään vaiheessa ole ottaneet yhteyttä pyytääkseen lupaa kenttämme käyttöön. Tällä kertaa en ollut paikalla, mutta kyseiset kaverit eivät olleet halukkaita poistumaan paikalta, kun jäsenemme sitä heille esitti. Kyseessä on tämä firma; https://www.fleetonomy.ai/. Lähtiessään kaverit kuulemma soittivat vielä suutaan. Vituttaa oikein olan takaa tällainen “rusinat pullasta”-toiminta ja kun vielä on kyseessä firma. Yksittäisen harrastajan voin vielä nippa nappa ymmärtää.

Minkään yrityksen toiminnan ei voi perustua siihen, että aatteellisen ja voittoa tuottamattoman yhdistyksen ylläpitämää harrastepaikkaa käytetään luvatta yrityksen liiketoiminnan tukemiseen. Voi vittu mitä puliveivareita !!

Omien Facebook-päivitystensä perusteella firma on huseerannut jo vuosikaudet Talosaarentien lennokkikentällä:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


19.07.

Pitkästä aikaa oltiin näin kesälommalla pidempiä aikoja maakunnassa. Sähköpostiviestien perusteella Forssan lentokentän asfaltointi oli pääpiirteittäin saatu jo valmiiksi ja niinpä piti käydä ennakkoon katsomassa uutta asfalttia. Hyvältä uusi tasainen pikipinta näytti, joten asfaltti pitää testata myös lennokin kanssa heti kun se vaan on mahdollista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.07.

Mahdollisuus EFFOn uuden asfaltin korkkaamiseen tarjoutuikin heti seuraavana päivänä. Olin nyt Hesasta tullessa ottanu mukaan Wara-Junnun, jonka on tarkoitus asustaa Forssan hangaarissa ainakin loppuvuoden. Kone ei olekaan lentänyt sitten kevään 2020, kun lensin sillä todella paljon Talosaaretien lennokkikentällä. Vastaanotin akkua piti syklittää, että oliko siinä vielä riittävästi kapasiteettia jäljellä, kyllä oli. Laitteet olivat olleet latauksessa jo edellisenä päivänä, niin nyt oli hyvä lähteä lennättämään kun kalusto oli iskussa.

Aamu olikin yllättävän viilen vielä ennen aamu kahdeksaa kun starttasin menopelin kohti Forssan lentokenttä. Auton ulkolämpötilamittari näytti nippa nappa ovat viileitä +12 C, mutta näillä lämpötiloilla ja shortseilla mennään, koska on kesä ja loma.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin jo koekäyttänyt OS 26 -nelitahtimoottoria, joten se lähti nyt nöyrästi käyntiin kentän laidalla. Hatarien muistikuvien mukaan mielessä oli, että Wara-Junnun lento olisi ollut räyhäkkäämmän oloista. Näin ilmeisesti aika kultaa muistot. Aika rauhallista köröttelyä Junnulla lennettiin.

Ensimmäisen lennon pituus jäi 17’04” ja tankki oli vielä puolillaan polttoainetta. Lieneekö tankissa jotain ongelmaa kun lopö ei maistu loppuun asti? Päivän kaksi muuta lentoa osuivat ihan hullun tuurilla samoihin aikoihin parin sekunnin aika ikkunalla; 29’36” ja 29’34”. 76’ 14”. Yksi nousuyritys, joka tehtiin vastatuuleen rullaustien liittymästä, päättyi surkeasti jo kone kellahti katolleen. Onneksi mitään vaurioita ei tullut. Tankki ei ollut kuiva yhdenkään lennon päätteeksi. Tutkijalautakunta selvittää asian, kun päästään werstaalle.


24.07.

Tankki oli tohtoroitu edellisenä iltana Matkun hangaarissa, mutta mitään selkeää vuotoa tai rikkoutunutta letkua ei löytynyt tankista. Aamu oli tänäänkin kylmä; auton ulkolämpötilamittari näytti vaivaiset 15 C, mutta ei se menohaluja hillinnyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


Ilma oli kentällä täysin pläkä. Vannoutunut old timer -harrastaja ei voisi parempaa keli kohdalleen toivoa. OS 26 käynnistyi ja toimi moitteettomasti. ensimmäinen lento oli käyntiajan suhteen eilisen kaltainen, jäätiin reilusti alle kahden kymmenen minuutin; 18’34” ja tankki oli puolillaan polttoainetta. Eiliseen tapaan päivän kaksi muuta lentoa osuivat jälleen kerran samoille hehtaareille; 25’28” sekä 25’01”. Tankkiasiaa pitää vielä tutkia uudemman kerran. Kolmella lennolla kerättiin yhteensä n. 70’ lentoaikaa; tarkalleen ottaen: 69’ 01”. Tänään oli siis täysin pläkä tyyni kesäpäivä.


29.07.

Olin jo aiemmin tutkiskellut Seinäjoen suunnalta ostamaani ja Ben Bucklen tikkusarjasta kasattua Elf Biplane sillä silmällä, että kone joutaisi jo taivaalle lentämään. Niinpä ajalen aamupäivästä Talosaarentien kesäparatiisiin tämän old timerin kanssa, varalla hihassa oli paikallinen valttiässä, siis Super Sportti. Kun lähestyin lennokkikenttää, niin jo kauas loisti iso sininen pakettiauto, mitä vittua, joko taas jättidrone hemmot ovat täällä aikaisemmasta reklamaatiosta piittaamatta.

Paikan päällä tilanne selkeytyi ja kyseessä olikin Helsingin poliisilaitoksen pari kaveria, jotka olivat tulleet testaamaan uutta kalustoa, joka oli ihan järjellisen ja inhimillisen kokoista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Todella mukavia tyyppeja nämä dronepoliisit. Mielenkiintoista, miten drone on heillä jo jokapäiväinen työkalu. Kun drone oli tarpeeksi korkealla ja kamera lämpökameramoodissa, niin naapurin hevoset näkyivät laitumella. Varmaan tunti juteltiin droneista ja miten se tuo nopeutta ja kustannussäästöjä esim. kadonneiden etsintään ja onnetomuuspaikkojen dokumentointiin ilmasta käsin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ulkoilukierroksen jälkeen kävin kentällä nauttimassa kevyen kenttälounaan, Wilhelm-makkaraa totta kait, niin Tiit tuli paikalle ruohoa leikkaamaan. Käynnistin ekaa kertaa Saito 40-moottorin Elfin keulalla. Tankin kanssa oli ongelmia, mutta moottori lähti helposti käyntiin ja annoin sen pöristä hetken ennen kuin se sammui itsekseen. Tankin letkut pitää tsekata old timer klubilla myöhemmin.


31.07.

Autossa oli edelleenkin pakattuna sama kalusto, mitä viime kerralla; pari vuotta koelentoaan odottanut Elf BiPlane ja jokapaikan höylä GP Supersportti. Ilma oli sangen hieno ja aurinkoinen, mutta levottomat tuulet puhaltelivat kesäparatiisissa. Kentällä oli jo ennen minua Marko kuvauskopterinsa kanssa. Sain myöhemmin Markolta pari hienoa dronesta otettua kuvaa, jotka ovat tässä näkyvillä.

Elffin tankin kanssa oli edelleenkin ongelmia :-( sain tankkiin kuitenkin soppaa puoleen väliin niin, että pääsin nyt käyttämään kunnolla koneen nokalla olevaa Saitoa. Nyt oli hyvä sauna kokeilla Elffin kenttäkelpoisuuttaa ja käsiteltävyyttä. Vaikka koneessa on aivan onneton teräslangasta väännetty ja ohjattava kannus, niin se on yllättävän tehokas ja kone kääntyy helpon oloisesti rullatessa, vaikka koko takarunko viistää nurmea ikään kuin mitään kannusta koneessa ei olisikaan. Koelentolupaa ei vielä tällä kertaa irronnut ja toisekseen en olisi missään nimessä lähtenyt koelennolla tälläisessä myrskyssä hienolla ja uudella old timerilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Super Sportti, vanha uskollinen jokakelin höylä lyötiin lentokuntoon ja OS 40 LA pöräytettiin käyntiin. Harvinaista kyllä, kentällä oli jo aamusta mantereen puolelta puhalteleva tuuli, sitä on melkein jo tottunut merituuleen heti aamusta. Kone lähti hyvin lentoon navakkaan vastatuuleen. Lentelin koneella tänään poikeuksellisen vähän; vain neljä lentoa. Varsin haastavasta kelistä huolimatta kaikki laskut olivat varsin onnistuneita ja päivän viimeinen oli ihan mallisuoritus. Yhden laskun jouduin keskeyttämään, koska lasku olisi mennyt niin pitkäksi että kenttä olisi loppunut kesken. Super Sportin tiimat ovat tämän päivän osalta: 6’15”; 6’59”; 7’48” ja 6’38”, yhteensä 27’20”. Ei hullummin tälle tuulelle ja mikä parasta kone jäi ehjäksi.


02.08.

Vietin jälleen kerran todella hienon harrastepäivän eli "The best man can do with pants on" -hetken rakkaalla Talosaareen lennokkikentällä hyvän ystävänin Great Planesin Super Sportin kanssa. Jossain vaiheessa tumma säärintama kovan tuulen kera pyyhki Kesäparatiisin ylitse. Onneksi ilma selkisi ja kaunistui, mutta kova tuuli jäi harmittavasti muistoksi säärintamasta. Päivän lennot 8'22"; 7'31", 8'14", 7'22", 7'30" ja 7'48", yhteensä 46' 53". Jossain vaiheessa tumma säärintama kovan tuulen kera pyyhki Kesäparatiisin ylitse. Onneksi ilma selkisi ja kaunistui, mutta kova tuuli jäi harmittavasti muistoksi säärintamasta.

Hänelle riitti evääksi ainoastaan ns. menovesi, kun pilotti puolestaan nautti, kahvia termospullosta, kivennäisvettä sekä laadukasta Wilhelm-grillimakkaraa. Paikan päällä hyvä sää helli niin konetta kuin pilottiakin ja tiimaa kertyi ihan reippaasti; päivän lennot 8'22", 7'31", 8'14", 7'22", 7'30" sekä 7'48", yhteensä 46' 53".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.08.

Parisen vuotta sitten Helsingin hangaariin kotiutunut Great Planesin Tracer oli ollut pölyttymässä sitten viime kesän lentojen. Kone on sen verran hätäisesti liikehtivää sorttia, ettei sen kanssa todellakaan lähdetä kylmiltään lennättämään, vaan hyvin valmistellen. Tänään oli tarkoituksen vain katsoa, miten OS käynnistyy sekä ylipäätään toimii. Ilma oli sen lisäksi sään puolesta sellainen, että enpä tätä konetta olisi tässä kelissä ajanut, mutta koekäyttöön varsin sovelias päivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


05.08.

Talosaarentien lennokkikentällä oli aamuvarhain mitä hienoin ja tyyni keli. Super Sportti oli äkkiä kasattuna ja lentokunnossa. Pilotin piti vielä nauttia pakolliset aamukahvit kentän laidalla, niin kaikki edellytykset hyvälle harrastepäivälle alkoi olla jo kasassa.

Päivän alkajaisiksi Super Sportilla päräytettiin hieno lento (7'42"), jonka viimeisteli luonnollisesti upea lasku. Aamun käydessä vielä varsin verkkaisesti kohti päivää, hento merituuli alkaa viriämään. Jossain kauempana kotka kiertää jossain termiikissä. Seuraavalla lennolla lensin lähes yhtä pitkän ( 7"47") lennon, lasku oli vain ok tällä kertaan, mutta tästä varmasti vielä petrataan.

Seuraava lento (7'54") oli sangen hyvä ja vauhdikas. Se lennettiin sitten jo tasaisessa merituulessa. Lasku oli hyvä, tosin parilla pienellä pompulla höystettynä. Moottori sammui itsekseen pian koneen maakosketuksen jälkeen, potkuri varmaa osui johonkin ruohotupsuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen maistuvaa kenttälounasta ehdin lentää vielä kolme lentoa, jotka olivat kahdeksan minuutin molemmin puolin (7'59", 8'08" & 7'48"). Yhdessä, kaikin puolin hienossa, laskussa maakosketus meni aika pitkälle,mutta kone kuitenkin pysähtyi hyvin ja rullattiin takaisin varikolle. Kaikki laskut olivat kuin oppikirjasta, niin hienoja ne olivat. Yksi asennon hahmotusongelma pääsi käymään pellon päällä, mutta ei siitä sen kummempaa seurannut.

Lounas ja jälkiruokakaffit nautitiin tietysti oikeaoppisesti ja etiketin mukaisesti. Maittavan Wilhelm- makkaralounaan lomassa oli hienoa seurata Kaivari 21 -lentonäytöksen harjoituksia ja promokuvauslentoja. Lensin vielä kolme lentoa (8'25", 8'05" & 8'03") lounaan jälkeen. Kaiken kaikkiaan tiimaa ennätykselliset 63’52”. En ole koskaan lentänyt Super Sportilla yhdeksään lentoa päivässä. Vähän jännitti päivän edetessä, että pitääkö kontaktimuoviset teippaukset muovisen kabiinin paikoillaan ja hukkumatta koko päivän ajan. Kyllä piti.


06.08.

Viime vuonna jo perinteeksi muodostunut isojen poikien kaljakellunta jäi harmittavasti tekemättä. Tänä vuonna vahinko otettiin takaisin sitten moninkertaisesti. Mikäpä on sen parempaa kuin yhdistää isojen poikien kaljakellunta + Kaivari 21 -lentonäytös samaan keikkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lindalla päästiin noin kolmessa tunnissa Suomen Linnan kupeeseen ankkuriin, mikä oli todella hyvä paikka seurata näytöstä. Mereltä käsin oli todella hyvä seurata näytöstä, kun ei tarvinnut näin corona-aikaan olla missä väentungoksessa. Pari kertaa meille tultiin huomauttamaan, että olimme muka ankkurissa varoalueella, mutta ei me hyvää paikka lähdetty vaihtamaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähdimme kauniin auringonlaskun aikaan mukavassa tuulessa kohti Sarvastonkaaren venesatamaa. ihan kuin varkain illan ja yön edetessä tuuli nousi todella kovaksi ja vettä tuli kannen yli sitlooraan säännöllisesti ämpärillinen silloin, toinen tällöin. Olin läpimärkä ja ihan jäässä päästyämme satamaan. Olin kotona vasta yöllä 02 aikaan; menin lämpimän suihkun kautta maaten. Seuraava päivä meni vielä siihen, kun päästä heitätti ja oikein kunnolla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.08.

Tein nopean piipahduksen Talosaarentien lennokkikentälle, missä olikin tuttuja kavereita lennättelemässä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä kun näin Vesan lennättävän ja leijuttavan RC Factoryn Sbach 342 XL-konettansa. Vaikka olen vannonut ja vaimokin on todennut, että koneita alkaa olla jo riittävästi, niin tässä olisi luonnollinen steppi seuraavaan kokoluokkaan. Vesalla oli koneessan myös gyro ja moottorina oli Dualsky XM3536CA-7i, joka toimii hienosti 3s-akuilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalla viikolla, kun duunit alkoivat, vasenta etusormea alkoi nykiä niin pahasti, että kyseinen kone tuli klikattua madpilot.com-verkkokaupasta ostoskoriin. Kone olikin sitten jo muutaman päivän päästä noudettavissa lähikaupan asiamiespostista. Omista varastoista löytyi Dualsky XM3536CA-8, jossa on aavistuksen pienempi kv-arvo, mutta se soveltuu vielä kolmikennoisille akuille. Kaikki muutkin hilut pitäisi löytyä omista hoteista. Jos kone ei toimi XM3536CA-8-mootorilla, niin sitten keulalle ruuvataan DualSky ECO 2814C, jossa on samat tehot ja kv-arvot: 350 W & 1200 kv. Asiaan palataan kun AsOy:n patteriventtiilien ja linjasulkujen uusiminen saadaan päätökseen, jolloin Suomen Old Timer Club saadaan purettua paketista ja normaali toiminta käynnistyy jälleen. Sbach 342 XL rakennetaan kaikessa rauhassa odottamaan kesää 2022.


11.08.

Lomat oli lusittu ja tällä viikolla tehtiin taas paluu duuniin. Pyörähdin Petikossa ensimmäisiin loman jälkeisiin after work -lennätyksiin Epp-Yakin kanssa. Akkuina oli 03/2014 käyttöönotetut 4s1300 mAh -Nanot, joilla lienee kutakuinkin jo 130 purku/lataussykliä takanapäin. Nämä vanhat Nanot olivat jo sen verran pullistuneet, että nippa nappa mahtuivat rungon akkuaukkoon. Tokassa heittolähdössä kone tökkäsi maahan jostain tuntemattomasta syystä sillä seurauksella, että toinen siiven puolisko pääsi irtoamaan. Siipi laitettiin kiinni ja pienen tsekkausken jälkeen lensin hieman varovaisemmin sen akun loppuun. Uudet 4s1300 mAh -Nanot lennettiin myös tyhjiksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jälleen kerran vanhat Nanot tuntuu olevan jo lopussa Sisäinen vastus on kasvanut jo aika suureksi, sillä akut ovat erittäin lämpimiä lentojen jälkeen, eikä neljän minuutin normi lentoaikaan enää päästä millään. Uudet akut ovat lennon jälkeen hädin tuskin edes haaleat. Leijutusharjoitukset sujuivat ihan hyvin. Kentällä oli myös hieman isompaa kalustoa koekäytössä.


28.08.

Menneen viikon keli olivat suomeksi sanottuna ihana hanurista; kylmää viimaa ja sadetta. Sääennuste lupaili +20 C ja aurinko lauantaiksi. kurkistelin malttamattomana ulos pitkin aamua, mutta luvattua kelia ei vaan näkynyt missään. Tämän on epäreilua, mä haluan rahat takaisin.

Puolen päivän aikaan ilma näytti jo sen verran lupaavalta, että otin akut kotoa mukaan ja hurautin kohti Petikkoa. Keli oli ihan siedettävän oloinen pelipaikalla, mitä nyt tuulta oli edelleenkin ihan kohtalaisesti. Sen lisäksi se pyöri jonkin verran ja jos ei pyörinyt, niin tuulensuunta oli laskuja ajatellen hankalin mahdollinen; virkistysalueen parkkipaikan päältä olisi pitänyt tulla laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pöristelin kaiken kaikkiaan neljä lentoa (6’28”; 7’48”; 7’46” ja 7’50”) ei niin kaikkein parhaimmassa lentokelissä. Kaikki laskut oitin pohjoisesta päin, koska laskuun pääsee kauniilla ja matalalla kaarrolla, vaikka laskuun tultiinkin joko kokonaan tai ainakin osittain sivumyötäisessä. Pari ekaa laskua otin moottori sammutettuna ja loput moottori käydessä. osa laskuista oli aika vauhdikkaita, mutta kaikki olivat erittäin onnistuneita. Tiimaa kertyi lähes puoli tuntia, ihan tarkalleen ottaen 29’49”. Takana oli loppujen lopuksi ihan hyvä lennätyspäivä.

Ajelin vielä ihan uteliaisuuttani Talosaarentien lennokkikentälle ja jossa Pasi ja Mika olivat lennätelleet suurinpiirtein siitä asti, kun mikä tuli Petikkoon. Kenttä oli pitkän sadekauden jälkeen aika kostea ja parkkipaikka mutainen. Oma lennätyskiintiö oli tämän päivän osalta täynnä, joten tyydyin vain turinointiin tällä kertaa.


30.08.

Nyt elokuun lopulla saimme nauttia vielä muutaman päivän ajan ihan kesäisistä lämmöistä ja niinpä näistä päivistä oli otettava kaikki irti eli päästävä lennättämään. Pelasin varman päälle pysäköintipaikan kuivuuden suhteen ja niinpä suuntasin GP Super Sportin kanssa Petikossa, jonne upea sää oli houkutellut paljon muitakin tuttuja harrastajia. Lensin Sportilla kolme lentoa. Harmittavasti koneen kabiini tippui viimeisellä lennolla suurinpiirtein varkikkokonttia vastapäätä olevaan heinäpöheikköön. Viimeisin lento jäi vähän lyhyemmäksi, koska en halunnut, että ohjaamo turhaan öljyttyy. Päivän lentoaika oli 21’35”. Olin kyllä näin jälkiviisaasti tyhmä, koska en varmistanut kabiinin kiinnityksiä lainkaan ruuveilla. Kuten olen sanonut, tyhmästä täästä kärsii koko lennokki.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

31.08.

Upea sää sen kuin jatkui ainakin täällä Etelä-Suomessa ja niinpä jälleen työpäivän päätteeksi suuntasin Perikkoon. Tällä kertaa mukava oli Epp-Yak, koska Sportti oli toistaiseksi lentokiellossa. vieläkin nyppii oma huolimattomuus, mutta mitäs näin jälkikäteen enää asialle mahdat muuta kuin kärsiä nahoissasi.

Paikalla oli todella paljon jengiä ja mitä erilaisempaa kalustoa. Kaikesta huolimatta sopu antoi sijaa myös ilmassa. Niinpä ajoin illan aikana niin vanha(3 kpl) kuin uudet(5) 4s1300 mAh Nano-pakat tyhjiksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.09.

Pitkän työrupeaman seurauksena lennätystouhuissa oli pakollista taukoa nyt syyskuussa, mutta ajatus on aina ollut kirkkaana mielessä. Niinpä GP:n Super Sportti on ollut auton takakontissa jo pidemmän aikaa odottamassa taivaalle pääsyä, minne lennokit kuuluvatkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt lauantaina aamusta oli ihan oiva keli käydä tsekkaamassa tilanne Petikossa. Paikan päällä olikin hyvin rauhallista, olin siis ihan yksin paikalla. Ilmankosteus oli ajoittain ihan käsin kosketeltavissa, mutta laitoin Sportin lentokuntoon ja pöräytin koneella taivaalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Parin ensimmäisen lennon aikana tuli hyvin hentoa ja kevyttä sadetta alas. Lähetin piti kuitenkin kuivata, koska huppu ei ollut matkassa. Pitää jo tässä vaiheessa hekuttaa, että jo ensimmäiset laskut olivat taivaallisen onnistuneita. Koska oli yksin paikalla, niin lentojen välillä ei paljon muuta tehty, kuin kone tankattiin ja taas paineltiin taivaalle. Parin tunnin aikana lensin kuusi lentoa, mikä on hyvä saldo tällaiselle jo hieman kostealle syyspäivälle. Laskut olivat pari lievää pomppulaskua lukuun ottamatta todella hyviä. Lensin näemmän aika kellon tarkasti, sillä neljä lentoa osui aikaikkunaan 7’31”-7’36”. Päivän tiima oli 44’52” eli kolme varttia.


19.09.

Olin lainannnut veljeltäni Makitan pensasleikkurin, jota oli tarkoitus kokeilla lennokkikentän reunustojen heinä- ja kasvipöheikön niittämiseen. Varsin hyvin Makita puri pöheikköön. Laite oli tallaiselle selkävaivaiselle ukolle hieman raskas käytettävä, kun sen kanssa piti vielä kyyristellä. Selkä ja vasen käsi huusiva hoosiannaa urakan jälkeen. Välillä lepuutin särkeviä paikkojani ja virittelin grilliin tulet ja Juusto-Wilhelmit tirisemään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.09.

Tänään pidettiin jo pitkään suunnitellut syystalkoot. Pitkin viikkoa olin hieman jännännyt sään suhteen, nimittäin lauantaiksi ei ollut luvassa todellakaan mitään auringonpaistetta, mutta ihan välttävää keliä kuitekin. To Do-listan tärkeimmät nakit olivat vuokrakontin tyhjennys ja siivous luovutuskuntoon sekä siellä kesän majaansa pitäneen ruohonleikkurin siirtäminen peräkärryyn muine tykötarpeineen. Tämän lisäksi, jos säänhaltija suo, leikataan nurmi viimeistä kertaa tänä vuonna, siistitään kentän reunat heinästä ja talventörröttäjistä. Viimeisempänä joskaan ei vähäisempänä on vuorossa makkaran grillaus joukkorahoitusgrillillä limonadin kera.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikan päällä oli aktiiviharrastajien ydinjoukko, peräti seitsemän henkeä ja niinpä koko to do-listaa saatiin hienosti maaliin noin kolmessa tunnissa. Suurkiitos ahkerille kerholaisille. Makkaran mutustelun lomassa turinoitiin menneestä kesästä, suunniteltiin tulevaa ja oltiin näreissämme Malmin tilanteesta. Osa jengistä jäi nauttimaan jenkkisiilille ajetusta nurmikosta lennättelyn merkeissä, mutta minä katsoin parhaaksi lähetä viemään peräkärryä leikkureineen talviteloille vielä kun kentällä oli tarpeeksi porukka, jos kaipaan työntöapua, mutta hienosti Skoda lähti riisipellosta asfaltille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.10.

Pitkän, lähes kuukauden kestäneen tauon jälkeen oli taas muutamat asiat loksahtaneet kohdilleen, että pääsin rakkaan harrastuksen pariin. Ensinnäkin kuukauden kestänyt ja pitkittynyt flunssa näytti vihdoinkin loppuneen. Toisekseen sää oli tänään varsin suosiollinen; tyyntä ja aurinkoista keliä oli luvassa, mikä on varsin harvinaista ja kallisarvoista herkkua tähän aikaan vuodesta. Kolmanneksi auringonpilkut, fengshuit ja lennättäjän biorytmit olivat suosiolliset. Tästä on pakko tulla hyvä harraste päivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone lähti hienosti lentoon aamukuuran valkaisemalta nurmelta. Sportti on aina sportti, eikä petä koskaan. Pilotista ei niinkään voida olla samaa mieltä. Lennossa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kuukauden tauko näkyi sitten laskussa. Lähestyin kenttää liian korkealta ja nopeuttakin oli varmaan hitusen liikaa. Itse laskussa ei ollut mitään moittimista, se oli kaunis ja tyylikäs, mutta se meni vääjäämättömästi liian pitkäksi. Niinpä ekan 7'27" kestäneen lennon päätteeksi kone päätyi yli äyräittensä tulvivaan ojaan. Se oli niin täynnä vettä, että pellon puolelle pääsi hieman kauempaa, yli hyppäämistä oli turha kuvitella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Saatuani koneen varikolle, otin siiven irti, onneksi runko oli kuivan oloinen. Huolellisen tsekkauksen jälkeen oli vakuuttunut, että koneella voi jatkaa lennätystä.Laitoin siiven paikoilleen, tankkasin koneen ja pöräytin taas Ossin laulamaan. Lensin vielä yhden lennon, joka jäi siis aamupäivän viimiseksi. Tiimaa kertyi reilusti yli seitsemän ja puoli minuuttia ( 7'38") ja lasku oli tällä kertaa kaikin puolin onnistunut. Päätin kuitenkin jättää aamupäivän lennot tähän potentiaalisen vesivahingon vuoksi.


31.10.

Sain tässä kuussa nippa nappa kaksi lentoa kasaan, hyvä että edes sen verran. Tänään ajelin Ämmässuon kentälle, joka on yksi hienoimmista, missä olen koskaan lennätellyt. Niin kuin vähän ounastelinkin, sain aloitella lennättelyjä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Tuuli puhalteli hieman hankalasta suunnasta, siisn ihan poikittain.

Pari ensimmäistä lentoa olivat ihan normisettiä (7’35” ja 7’44”), mutta moottori tuntui olevan turhan laihall, sillä aika mustaa kamaa pukkasi pakoputkesta. Ensimmäisen lennon jälkeen säädin neulaa 1,5 kierroksesta 1,75, mutta tilanne ei juurikaan muuttunut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vasta tasan 2 kierroksella mustan mönjän tulo pakarista loppui. Aika pian kun olin saanut koneen ilmaan, ihmettelin kun moottori ei tuntunut kestävän isoja kierroksia. Otin koneen laskuun ja syyksi paljastui irronnut paineletku, joka väpätti iloisesti potkurivirrassa. Otin koneen uudelleen ilmaan, ja se lensin normaalin 7’45” kestäneen lennon. Lensin vielä pari muuta lentoa (7’38” ja 7’35”) aamupäivän harrastesession päätteeksi. Tuuliolosuhteet olivat hieman epäedulliset, mutta eivät juurikaan haitanneet lennätystä.

Jossain vaiheessa sain seuraa; esittäytymisen jälkeen totesimme, että olimme tehneet lennokkikauppoja 90-luvun puolivälin jälkeen Loukun-tiehaaran bussipysäkillä. Tulin myyneeksi hänelle aikanaan Ben Bucklen Playpay Senior -old timerin. Enpä myisi enää, jos sellainen helmi olisi nurkissa jemmassa.


06.11.

Pitkästä aikaa oli ainutlaatuinen tilaisuus harrastaa polttislennätystä jo aika päivää sitten puidulta pellolta. Koneena oli Wara-Junnu, johon laitoin mukana tuomani 2sLiFe -akun vastaanottimelle. Kone oli viimeksi lentänyt kesälomalla Forssan lentokentän uudelta asfaltilta. Nyt oli vuorossa ihka-aitoa peltolennätystä heittolähdöllä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

OS 26 FS oli herkällä tuulella ja pörähti iloisesti sätkättämään. Wara-Junnu lähti rivakalla heitolla ilmaan kotitieltä. Samalla kun kelasin koneella koreutta talsin kumisaappaat jalassa märällä pellolla koti sähkölinjoja, jolloin ilta-aurinko ei paistaisi silmiini. Kovassa tuulessa Junnu puski aika hikisesti vastaiseen. Moottori sammui kellon näyttäessä lentoaikaa 19’15”. Kone liiteli kauniisti laskuun sänkien keskelle. Illan hämärtyessä oli hyvä lopettaa lennätykset ja laittaa kamat lataukseen huomista varten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


07.11.

Wara-Junnu oli todettu eilen varsin oivaksi lentolaitteeksi, niin oli ihan pakko laittaa kamppeet lataukseen huomista varten, jos keli sallisi lennätykset pitkästä aikaa Forssan lentokentällä. Ajelin parin kolmen asteen pikkupakkasessa kohti EFFOa, onneksi tie oli kuiva, joten kesägummeilla pärjättiin varsin mainiosti.

Ajomatkan aikana aamun hyssy väistyi, tosin vielä hämäärään talvea enteilevään aamuun. Mikä hienointa, kentällä oli aivan pläkä keli, mikä enteili hienoa ja nautittavaa old timer-herkkuhetkeä. Olin tankannut koneen jo varoiksi lämpimässä ennen matkaan lähtöä, joten kone oli lentovalmiina ennätysnopeasti. OS 26 nelitahti käynnistyi eilisen lennon jälkeen todella helposti parilla startterin pyörähdyksellä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentä upouusi musta asfaltti oli pakkasyön jäljiltä yhtä mustaa jäätä, missä old timerin kannus ei saanut mitään pitoa. Yksi nousuun lähtö päätyi nokilleen nurmikon puolelle. Rivakalla heitolla kone lähti hyvin ilmaan. päivän, tai sanoisinko aamun ensimmäisellä lennolla venyttiin lähes puolen tunnin (19’02”) lentoaikaan. Seuraavalla lennolla päästiin vielä pidemmälle; 35’54”. Tämän lennon aikana taivas kirkastui jo sen verran, että sain kelattua koneella jo kohtalaisesti korkeutta.

Kolmannen tankkauksen jälkeen moottorin käynti oli selkeästi liian rikkaalla. Lensi kuitenkin näillä säädöillä aikani ennen kuin otin koneen laskuun moottorin säätöä varten 17’55” kohdalla. Neulaa sopivasti kiinni ja nakkasin koneen uudestaan heittolähdöllä ilmaan. Säädöissä ei ollut moittimista, sillä lopulla tankilla lennettiin 18’11” mittainen lento. Edellisen lennon ajoittainen kirkas sinitaivas oli äkkiä poissa, ja niinpä tyydyin lentämään hiljaa ja matalla; korkeintaan puiden latvojen korkeudella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Täällä lennätysreissulla tiimaa kertyi 91’ 2”, mikä on huippusuoritus kolmella tankillisella eli 900 ml polttoaineella. Samalla tuli testattua koneen, pilotin ja varusteiden valmiustila tulevaa talvea varten. Kaikki on ok. Koska oli täysin pläkä, niin tänään ei ollut mitään tarvetta käyttää lähetinhuppua, vaan tarkenin lennätellä vielä paljain sormin.


04.12.

Oltiin pitkästä aikaa taas maalla ja edellisestä lennätyskerrasta ylipäätään missään oli päässyt vierähtämään jo melko tarkkaan kuukausi. Menneen viikon aikana Suomeen oli saapunut kunnon 80-luvun talvi jopa ihan tännen Etelä-Suomeen. Mieleni teki lentävi. Olin jo kotona ladannut erinäisen setin akkuja täyteen latinkiin.

Alunperin mielessä oli korkata Lazer 3D-härpätin liki kahden vuoden tauon jälkeen, mutta -15 C pakkaslukemilla mieli alkoi kummasti kääntyä kohti hitaasti lentävää old timeria. En tajunnu ottaa FC-18-lähetintä Helsingistä, joten tätä nykyään Forssan hangaarissa kirjoilla oleva Wara-Junnu oli pois pelistä.

Tämän tosiasian edessä katse kääntyi keltaiseen 4t-Junnuun, joka ei ole ollut ilmassa ties koska viimeiksi. Akun kunto, varaustilasta puhumattakaan oli täysi mysteeri, joten kyytiin iskettiin suosiolla mukana ollut irtoakku. OS 30 FS -nelitahtimoottorin käyntiin herättely kesti hetkosen, mutta moottori pörisi iloisesti, kun kerran oli käyntiin lähtenyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Näpit olivat jo aika jäässä kun pääsin koneen kanssa keskelle peltoa. Tuuli taisi olla sen verran pohjoisen suunnasta, että lähtö olisi otettava pihatietä kohden. Tehdessäni pellolla viimeisiä valmisteluja ennen koneen viskaamista ilmaan OS-moottorin päätti sitten kuitenkin sammahtaa. Lennätysinto sammahti samalla.

Koska käynnistysvermeet olivat vielä levällään pitkin pihalla, niin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja laitoin OS:n laulamaan ja säädin moottoria näille pakkaslukemille. Alunperin neula oli auki 1,5 kierrosta, mutta nyt paras käynti tuntui löytyvän 2,5 kierroksen kohdalta. Kone alkoi olla kunnossa, jospa huomenna saisi aikaiseksi ja ajelisin aamuvarhain Forssan lentokentälle pöristelemään kunnolla.


05.12.

Jonkin aikaa aamulla märehtiessäni mennäkö lennättämään vai ei, päätin kuitenkin aamun valjettua ajella Junnun kanssa Forssan lentokentälle. Matkalla ja paikan päällä auton ulkolämpötilamittari näytti reipasta -18 C lukemaa. Onneksi olin jo tankannut koneen valmiiksi lämpimässä, joten kentällä koneen valmistelut olisivat aivan minimissään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Eilisten koekäyttöjen jälkeen moottori olikin jo paljon herkempi lähtemään käyntiin. Kentällä oli ihan kohtalainen Loimijoen suunnalta puhalteleva talvinen tuuli. Sähkölämmitteinen lähetinhuppu oli ihan ehdoton varuste jo näillä vuosilla. Junnu lähti hienosti ilmaan, vaikka kyydissä olikin hieman lisäpainoa kahden akun muodossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone lensi ja toimi ilmassa junnumaisen hyvin. Pilotille -18 C ja kohtalainen tuuli oli aika paljon, kun näin kylmässä en ole tänä talvena vielä tottunut harrastamaan. Vaikka käytössäni olikin lämmitettävä lähetinhuppu, niin sopivissa tilanteissa kylmä tuuli pääsi puhaltamaan suoraan muhveista sisään. Reilun 16 minuutin lennon jälkeen moottori yskähti kerran siihen malliin, että päätin ottaa koneen laskuun. Niinpä Junnu laskeutui 16’47” mittaisen lennon päätteeksi parin pienen pompun kera kauniisti. Pienen pohdinnan tuloksena päätin, että tämän päivän lennätyksen saisivat olla sitten tässä. Tämän lennon myötä mun kaikki neljä polttomoottori (3x4T + 1x2T) Junnut ovat lentäneet tänä vuonna.


12.12.

Sunnuntain sääennuste ei oikein lupaillut minkäänlaista lennätyskeliä, poislukien 1 m/s tuulta, mikä olisikin varsin passeli old timereita ajatellen. Ainoastaan lähes 100% todennäköisyys sateesta arvellutti. Aamu aukeni hyvin vetisenä ja sumuisena Pasilan kylässä ja Helsingin pitäjässä. Sääennusteita uhmaten pakkasin Ykkös-Junnun Skodan takalootaan ja ajaa hurautin kohti Talosaaren lennokkikenttää.

Jätin auton ihan parkkipaikan alkuun, ettei jäätäisi omaa tyhmyyttä enää sutimaan tyhjää märälle ja vetiselle parkkipaikalle. Sain kannettua kamat kahdella reissulla varikkopöydälle. Koska oli tankannut koneen jo verstaalla, Junnu oli alta aikayksikön lentovalmiina. Pilotti nautti ensin perinteisen termospullokahveet ennen kuin aloittelin käynnistysmanööverit. Ykkös-Junnu oli ollut jonkin aikaa pölyä keräämässä varastolla, mutta ihmeen helpolla OS 25 käynnistyi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lumen päällä oli niin ohut jäähile, ettei se kantanut tämän painoista konetta ja niinpä oli parasta tyytyä varmaan ja toimivaan heittolähtöön. Muutaman hölkkäaskeleen ja ruiskan heiton seurauksen Junnu oli ilmassa. Matalalla leijuvat usva- ja sumupilvet hieman arveluttivat, mutta kun tyydyin kaartelemaan aika pinnoissa, niin mikäpä oli lennätellä rasvatyynessä kelissä. Hieman kauempana lennätellessä kone hävisi melkolailla sumuun, mutta asento oli juuri ja juuri hahmotettavissa. Ensimmäinen lento loppui perinteisesti polttoaineen loppumiseen. Tein parit kurvailut kentän yllä ja siitä sitten tulla sujahdin laskuun lentoajan ollessa 20’15”. Hyvällä loppuvedolla kevitettynä kone rullasi pitkään ohuen jäähileen päällä, mutta sitten vauhdin loputtua se ei enää kantanut, vaan olematon hankikanto petti, minkä seurauksena kone kellahti lopuksi nokillen.

Toisella lennolla päästiin jo vähän pidemmälle; 22’50”, muuten lento oli toisinto ensimmäisestä suorituksesta. Nyt säätilanne oli edennyt niin, että ihan pinnoissa oli hyvä näkyvyys, mutta puiden korkeus oli pahin sumu- ja usvakerrostuma. Sitten taas jossain 50-100 m korkealla oli jo hyvin selkeää ja niinpä sillä korkeudella tulikin viihdyttyä varsin pitkään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ei kaksi ilman kolmatta, sanotaan. Lisäksi pieni ahneus oli vallannut mieleni niin, että tunti pitäisi saada tiimaa täyteen. Vasta tämän lennon viimeisillä minuuteilla alkoi kevyt tihkusade, mutta en antanut se häiritä, vaan lensi lennon loppuun kunnes polttoaine loppui. Niinpä edellisten lentojen toisinnolla kello seisahtui näyttämään 25’03”. Tämä on niin tyypillistä, että ensimmäinen lento on aina päivän lyhyin ja sitten sitä seuraava pitenevät jonkin verran. Päivän kaikki lennot ajettiin prikulleen samalla neulan säädöllä.

Vaikka keli ei ollut aamusta kovinkaan lupaava, niin olosuhteet olivat loppujen lopuksi ihan riittävän hyvät kunnon old timer-nautintoon. Huonossa kelissä oli vielä se hyvä puoli, että paikalla ei ollut ketään muuta yhtä hullua ja niinpä sain nautiskella tästä kaikesta ihan omassa rauhassa. En jäänyt putsaamaan kalustoa kentälle, vaan pakkasin sen autoon ja siivosin kaluston vasta verstaalla.


26.12.

Olimme tulleet joulun viettoon viime tingassa vasta aattoaamuna. Nyt oli jo aika lähteä kinkun sulattelu lennätykselle, ihan vaan kotipellolle, jotta näkee, onko vermeet iskussa. Olin lataillut aku jo Helsingissä valmiiksi, joten kalusto oli sen suhteen valmista. Pakkanen huitoi siinä -15..-20 C tietämissä, riippuen siitä, mistä lämpömittarista sitä katsoi. Joka tapauksessa oli kunnon talvi, lunta oli sen sijaan vaivaiset viisi senttiä, mutta kuitenkin sen verra, että saatiin kaunis valkea Joulu.

Vaikka tulpa hehkui ihan kiitettävästi, niin moottori ei tuntunut millään lähtevän käyntiin, vaikka letku veti polttoainetta, eikä siinä ollut ilmakuplia. Niinpä päätin ottaa varman päälle ja ryypytin OS FS 26 -moottorin varovasti tulpanreijästä vanhalla 2t-bensalla. Juu, tiedän kyllä että tämä on sarjaa älä kokeile kotona, mutta jos kuitenkin. Näin toimiessani ruuvaan tulpan aina löysälle, ns. puoli puristuksiin, niin ettei moottori missään tapauksessa mene nestelukkoon. Tällä tempulla moottori pörähti käyntiin. Annoin moottorin pöristä hetken hehkun kanssa, ennen kuin ruuvasin tulpan kunnolla kiinni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jessus, miten potkuriviima kylmetti kädet tässä kylmyydessä alta aikayksikön. Sitten kone piti vielä viedä pellon reunalle ja viskata ilmaan. Onneksi rivakan heiton jälkeen sain käteni nopeasti lähetinhupun sisään, mistä tulvahti lähestulkoon kodinomainen lämpö. Hobby Kingin LiPo-lämmityspussista sai oivan lämmityssysteemin lähetinhuppuun, eikä maksanut kuin vaivaiset 15€. Kokonaisuudessa on vielä hieman tuunattavaa, ettei Lipo-akku esimerkiksi pääse luiskahtamaan käden aukosta ulos.

Edellisen lennätyskerran neulansäädöllä kone lensi vartin verran. Käynti ei ollut täysin opimaalista, joten sammuminen oli odotettavissa. Polttoainetta oli ehtinyt kulua noin neljännes. Saatuani moottorin taas käyntiin ja neulan säädettyä, homma olikin jo hallussa. Tällä kertaa OS kävi tankin tyhjäksi 25 minuutin lennon jälkeen. Lennon päätteeksi kone laskeutui nätisti lumiselle sänkipellolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Homma oli sen verran kylmää kyytiä, etten enää lentänyt tämän enempää. Pääasia, että moottori oli säädöissään ja kalusto oli kaikin puolin hyvässä talvivalmiudessa. Mielessä siinsi ajatus, jospa aamulla pääsisi Forssan lentokentälle.


27.12.

Keitin aamusella kahvit termospulloon ja pakkasin Wara-Junnun oheistarpeineen Skodan takalootaan ja ajelin Forssan lentokenttää kohden. Ajomatkalla auton ulkolämpötilamittari näytti reippaita lukemia; -19 C .. -21 C, joten kelejä piteli. Paikan päällä lentokentällä oli peräti -21,5 C, mikä jäi hieman puuttumaan jostain 15 vuoden takaisesta -23 C, kun lennättelin Pekan kanssa old timereita samaisessa paikassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin tankannut koneen valmiiksi lämpimässä varastossa, joten ulkona pakkasessa tehtävät lennon valmistelut oli sopivasti minimoitu. Ossi lähti papattamaan varmalla 2t-bensaryypyllä ja puolipuristuksilla. Kentällä oli sen verran puuterilunta, että kone jaksanut lähteä pyörillä ilmaan, niinpä vanha kunnon heittolähtö oli taas poikaa. Vaikka olikin hyytävän kylmää, niin onneksi oli täysin tyyntä ja mukavan selkeää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone oli tuntui pysyvän ilmassa ihan tolkuttoman pitkään ja ajelin välillä todella korkealla sekä aina välillä läpilaskuja tehden, kunnon old timer -kivaa siis. Kone oli ollut ilmassa perstuntumalla sellaiset 10-15 minuuttia, kun puhelin soi, onneksi old timerin kanssa multitaskaaminen onnistuu. Kun tankki oli ajettu kuivaksi ja kone otettu kauniiseen laskuun neitseelliseen ja ohueen lumeen, katsoin kännykästä, että soitosta oli kulunut 20 minuuttia, joten lentoajan suhteen oltiin 30-35 minuutin aikaikkunassa.

Pidin pienen kaffitunnin autossa, Lämmin kahvikuppi tuntui hyvältä käsissä, vaikka lähetihupussa olikin lämmöt päällä. Kylmästä kelistä kelistä huolimatta homma oli sen verran hauskaa omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, että tankkasin koneen toista lentoa varten. Lento meni aikalailla samoin, mitä ensimmäinenkin ja koneen laskeuduttua katsoin kännykästi, että lentoaika oli 32 minuuttia, joten arvio ensimmäisen lennon kestosta oli hyvin linjassa tämän kanssa. Sanotaan, että kylmä kangistaa, koska plakkarissa oli tunti kylmää, mutta sitäkin nautittavampaa old timer -tiimaa, katsoin parhaaksi lopettaa tämän päivän osalta. Pakkasin koneen sellaisenaan autoon ja vein kaluston sulamaan pannuhuoneen eteiseen ja huollan kaluston vasta seuraavana päivänä.





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2024 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 07.01.2022

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!