2020

02.01.

Koko talvilomani, siis joulua edeltävästä viikonlopusta alkaen kelit ovat olleet suorastaan sanottuna ihan hanurista, lauhaa, tuulta ja vesisadetta. Nyt tänään sää oli sitä, mitä säämiehet olivat illalla televisiossa lupailleetkin; kaunista ja tyyntä. Pienen viiveen jälkeen saavuin Talosaareen aamusta kymmenen pintaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

OS LA lähti hyvin käyntiin iankaikkisen vanhalla ajoakulla startterin kera. Ensimmäinen 7’45” kestänyt aamun avaus lennettiin aivan pläkätyynessä kelissä. Lasku oli hieman töksähtävä, ei mitenkään pahasti, mutta perfektionstille kuitenkin piikki lihaan. Moottori jäi käyntiin ja rullailin koneen starttipaikalle. Toinen lento oli lähes yhtä pitkä; 7’36” ja sekin hieman huono. Nyt moottori sammui, kun kone töksähti jäätyneeseen nurmipaakkuun. Varikkopöydällä konetta tarkistaessani laskutelineet olivat kahden laskun seurauksena vääntyneet sen verran taaksepäin, että ne piti irrottaa ja vääntää taas niin etukenoon, että renkaan keskiö oli suurinpiirtein siiven etureunan tasolla. Tämä kulma pitää koneen paremmin pyörillään laskussa, kun painopiste ei ole niin lähellä tukipistettä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmas lento oli päivän pisin, 8’01”. Lentoon toi mittaa se, että ensimmäinen lasku oli mennä todella pitkäksi, mutta onneksi sain koneen vielä viime tingassa turvallisesti ilmaan uutta lähestymistä varten. Nyt toin koneen uudestaan laskuun samasta suunnasta, mikä päivän aikaisemmatkin laskut. Niinpä lasku oli todella kaunis ja onnistunut. Toin koneen riittävällä vauhdilla ihan pintaan asti ja siitä se melkein kuin itsekseen istahti nurmelle. Kone rullattiin täydellisen lennon päätteeksi varikolle. Päivä loput kaksi lentoa 7’28” ja 7’20” olivat varmoja supersporttilentoja erinomisen onnistuneilla laskuilla. Supersporttista tiimaa kertyi tämän päivän aikana 38’10”. Päivän päätteeksi laitoin Wilhelmin perinteiset rasvakaapelit grilliin tirisemään. Kylläpä kuuma makkara maistui monen tunnin ulkoilun päätteeksi. Myöhemmin verstaalla vastaanottimen akkuun meni 430 mAh verran kapasiteettia sisään.


04.01.

Tracer-pikkustuntti on ollut verstaalla pölyttymässä keväästä lähtien, ei siihen sen suurempaa syytä ollut, olin vaan jämähtänyt lennättämään Super Sporttia, koska kone oli iskussa ja siihen on erinominen lennätystuntuma. Sportin ainoa miinus on, ettei päällysteet tahdo pysyä vauhdissa mukana. Tracerin keväisen koelennon jälkeiset pikkuparannukset on kaikki tehty jo aika päivää sitten. Viimeisenä tuli tilattua pakoadapterin tiivisteet Ameriikan ihmemaasta, mistä saa ihan kaikkea. Mutta palataanpa nyt vuoden vaihteeseen. Olin syklittänyt Eneloop-akkua sen verran, että siltä tuli edelleenkin ulos 2100 mAh.

Eilinen sää oli kauheaa myrskyä ja myräkkää tuulen ja sateen kera kaikilla herkuilla. Tänään aamu aukeni kirkkaana ja pilvettömänä. Nyt oli hyvä sauma pakata Tracer messiin ja ajella Talosaaren lennokkikentälle. Kauniista säästä huolimatta, eiliset myrskyn rippeet tekivät vielä kiusaa.

Olin Talosaaressa jo aamusta yhdeksän paikkeilla ja aamun hämy leijailin vielä kentällä. Sain kaikessa rauhassa laitella koneen lentokuntoon. Vanhasta 10 x 1700 mAh ajoakusta ei ollut iloa kovinkaan pitkään moottoria käynnistettäessä. oli varmuuden vuoksi pysäköinyt Fordin jo niin lähelle parkkipaikan ja lennokkikentän väliojaa kuin suinkin mahdollista. Onneksi startteriin on niin pitkä välijohto, että moottorin sai ihan turvallisesti käynnistettyä auton akusta saadulla virralla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

OS 46 AX lähti hyvin käyntiin ja soundit olivat juuri sellaiset räyhäkkäät, mitä pillimoottorin kuuluukin pitää. Kannoin koneen kentän toiseen päätyyn. Tein viimeisen tarkistuksen, että lähettimessä oli oikean koneen setup ja että ohjainpinnat liikkuivat oikein. Avasin kaasun ja Tracer lähti nousukiitoon aamuhuurteiselta ja talvenkohmeiselta nurmikentältä. Ja hyvinpä kone lähti, ihan niin kuin viime keväänä Forssan kentällä.

Ilmassa kone oli yhtä pedantti ja helppo ajettava. Siivekkeet ovat kyllä herkät ja isoilla liikkeillä vaakakierteet ovat järkyttävän nopeita. Kova puuskainen tuuli, nopea kone uudella, hieman lyhyellä lentokentällä ei ole ihan paras mahdollinen yhdistelmä. Päätin ottaa koneen laskuun ennen kuin kuuden minuutin ajastin oli edes lähelläkään piippaamistaan. Laskuun tulin ison tien suunnasta. Aika pian lähestymisen yhteydessä tajusin, että moottori kävi vielä liian isoilla kierroksilla laskuun nähden, eikä moottori suostunut sammumaan radiosta käsin. Eipä tässä tilanteessa auttanut muu, kuin tulla kylmän rauhallisesti laskuun moottorin käydessä liikaa. Vaikka kenttä loppuikin kesken, niin onneksi pellon vastainen heinäpöheikkö pysäytti koneen ja sammutti moottorin. Tankkasin koneen hetken päästä uudelleen ja käyttelin ja säätelin moottoria ja naputtelin radiohin throtle cut:in, mikä toimi hyvin. Tuuli oli kuitenkin sen verran oikukas, etten tänään lentänyt sen enempää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Käytellessäni moottoria, pellon reunaan ilmestyi iso paku, josta ulostautui kolme maastopukuista miestä puhuen venäjää, sen molotuksen kuuli hyvin jopa 100 metrin päähän. Vermeistään huolimatta ukot eivät olleet metsämiehiä, vaan aarteenetsijöitä lapioineen ja metallinpaljastimineen. Ukkojen liikkeellelähtö kesti aika pitkään ja jäin odottelemaan heidän liikettään ihan vaan sen varalle, ettei kolmikko vaan olisi saanut päähänsä alkaa kaivella jo muutenkin kuoppaista parkkipaikkaa saati meidän primakunnossa olevaa lennokkikenttäämme. Kolmikko tyytyi kuitenkin taapertamaan peltoja pitkin kohti isoa tietä ja minä lähdin kotia kohden.


11.01.

Koko loppuviikon oli ollut käsittämättömän upea sää; siis ennen kaikkea kuivaa, tyyntä ja kohtalaisen kirkasta. Sääennusteet eivät valitettavasti lupailleet tämän herkun jatkumista viikonlopulle. Lauantaiaamu aukeni kuitenkin aivan yhtä upeana, mistä saatiin nauttia jo pari päivää. Vaikka aamulla olikin vielä hämärän hyssy, kaunis ja selkeä tuleva päivä oli aistittavissa.

Aamupalan yhteydessä keittettiin koko pannullinen kaffetta, että siitä saadaan täysi termospullollinen kentän reunalla nautittavaksi. Autoon pakattiin Great Planesin Super Sportster 40 ARF, liian vaikea ja pitkä nimi minulle, ihan vaan Super Sportti tuttujen kesken. Autoa pakkaillessa ilma oli yhtä hieno, mitä sisältä katsellessa. Matkalla kohti Talosaarentietä, peuroja näkyi aamusta Kehä 3:n viereisellä pellolla hieman ennen kun käännytään vanhalla Porvoon tielle. Auton ulkolämpötilamittari näytti -4 C.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Perillä Valkkan kentällä maisema oli todella kaunis valkoisen kuuran peittäessä kaiken alleen. Kaukaa horisontista oli aamu pian nouseva. Luonnon valoa odotellessa oli hyvä laittaa kalusto lentokuntoon ja nauttia kupponen kahvia, samalla höyryävä juoma lämmitti kivasti käsiä.

OS 46 LA lähti aika hyvin käyntiin vanhalla 10-kennoisella ja pian 10 vuotta vanhalla N-1700SCR -akkupakalla. Sitten vaan radiohuppu kaulaan ja kone kainaloon, niin lähdin tallustelemaan nurmikon toisen päähän. Avasin kaasun ja Sportti lähti nimensä mukaisesti nousukiitoon kuuraiselta nurmikolta, jonne jäi jäljet koneen noususta. Lentää kaahasi koneella ajastimen mukaisen seitsemän minuuttia, jonka jälkeen lähdettiin sorvaamaan laskua. Kone on helppo ottaa laskuun ja se oli kaunista katseltavaa, niin täydellisen onnistunut se oli. Päivä aloitettiin 7’26” mittaisella lennolla. Aamun toinen lento oli kutakuinkin ensimmäisen kattainen ja lentoajassa päästiin pari sekuntia pidemmälle. Pläkätyynessä kelissä hallitut laskut eivät voi olla muuta kuin onnistuneita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmas lento otettiin edellisten tyyliin merelle päin, vaikka nouseva aurinko vähän haittasikin, mutta kun nousulinja valitsee aavistuksen vasemmalla, niin arska ei haittaa mitään. Hieman ennen ajastimen laukeamista, moottori osoitti harvinaista kakistelua ilmassa. Lasku oli edellisiin verrattuna hieman töksähtävä, koska nyt oli tilanne päällä ja kone oli saatava alas ja nurmikon reuna läheni uhkaavasti. Lentoajaksi saattin kirjattua 6’30”. Päivä neljäs lento oli sitten taas ihan normaali ja räimin koneella ilmassa sen minkä ehdin. Ihan normaalissa, joskaan ei täydellisyyttä hipovassa laskussa kellot seisahtuivat päivä pohjalukemiin 7’40”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Viidennen lennon aikana, liki kuuden minuutin kohdalla moottori alkoi taas pätkimään. Moottorin kierrokset tipahtivat ihan tyhjäkäynnille, eikä niitä siitä oikein tahtonut saada normaalille kaasuvasteelle. Otin koneen välilaskuun moottorin käydessä ja aikani siinä testaillessa käynti oli ihan kiitettävää. Päätin ottaa koneen vielä ilmaan, no tämä oli ensimmäinen ja kohtalokkain virhe. En ehtinyt lentää kuin pari minuuttia ja moottoriongelmat palasivat. aloin välittömästi orientoitua laskuun. Toinen virhe oli siinä, että kone näytti olevan vielä liian korkealla laskua ajatellen, mikä voisi mennä pitkäksi, ja jonka pitäisi onnistua kerrasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pellon päällä tehty ylimääräinen kierros viimeistään koitui koneen tuhoksi. Pian selkeni, että kierros söi liikaa korkeusreserviä, jonka turvin olisi saattnut päästä nippa nappa kentälle nurmikon puolelle. Hitaassa kaarrossa tapahtunut sakkaus oli se viimeinen pisara. Päästyäni koneen luokse se näytti päällisin puolin kohtalaisen ehjältä, ei edes potkuri mennyt poikki.

Raadon lähempi tarkastelu paljasti, että toinen siivenpuolisko oli mennyt rungon sivusta poikki. Saman puoliskon laskutelineen lanka oli yhtä paljon takakenossa, mitä se on normaaliset eteen päin. Kone on kuitenkin tullut hyvin loivassa kulmassa jäiseen kyntöpeltoon, mikä vastaa jotakuinkin kivikkoa. Korkeus/sivuperäsinpaketti oli taas kerran napsahtanut irti. Runko oli saanut myös pienoista damgea kannuspyörän kohdalta, mutta se lienee helpoiten korjattavissa.

Vaikka Super Sportti oli jo aika loppuun ajettu ja runko on kohtalaisen hyvin suojaöljytty, niin kyllähän tämä nyppii. Kone sopii ominaisuuksiensa vuoksi erittäin hyvin Valkkan kentälle ja viime vuonna sillä tahkottiin ennätysmäärä lentoja. Kone on ollut kovan onnen kone, sillä kolma phaa kolaria ovat johtuneet omasta huolimattomuudestani. Ensimmäsellä kerralla siivekeservon johto jäi kytkemättä vastariin. Tämä olisi vältetty yksinkertaisella ohjainpintojen liikkeiden läpikäynnillä. Viime keväänä siivekeservon uusimisen jälkeen unohtui katsoa, että liikkuuko siivekkeet oikein päin - eivät liikkuneet. Ja nytten sitten tämä. Pitää antaa suurimman ketutuksen ensin haihtua ja sitten katsella ihan rauhassa korjaussuunnitelmaa. Siipeen pitää tehdä pari uutta siipikaarta ja ehkä uusia pääsalot toisesta puolikkaasta. Myös toinen puolisko pitää avata ja laittaa uudet torsiobalsat. Tyhmästä päästä kärsii koko lennokki ja se piti jälleen paikkansa. Päivän tiimat; 36’44”, ahneella oli taas paskanen loppu.


25.01.

Jokusen kuukauden tyhjänä seissyt ilmoitustaulu sai tänään ensimmäiset pysyväistiedotteet, kun kävin yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan kanssa niittaamassa pari A3:t vesivaneriin. Parin sateettoman päivän jälkeen kenttä ja parkkipaikka olivat ihan kohtalaisessa kunnossa. Taululla on nyt perustietoa Vallilan lennokkikerhosta sekä kentän lentokieltoalueista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



29.02.

Karkauspäivä oli pelastus, että ylipäätään saatiin edes yksi lennätyspäivä helmikuulle, no olihan tässä viikolla ihan kaunista, mutta päivät meni duunissa pakertaessa. Onneksi hieno ja kuiva sää jatkui ainakin lauantaille asti. Aamulla herätessä Matkun suunnalla oli rapsakat -15 C pakkasta, ihan sellaista kunnon talven meininkiä. Tänään olisi vuorossa Lazer 3D-koneen koelento uudella tuliseinällä ja muovisella moottoripukilla.

Ajellessani kohti Forssan lentokenttää, auton ulkolämpömittari näytti vielä -13 C. Ilma oli kaunis ja tyyni, siis ihan täydellinen lennätyssää olisi luvassa. Muutaman viikon takaisen koekäytön jäljiltä Irvine 53 oli perussäädöissä, moottori käy ja kukkuu. Kone saa luvan olla vielä ilman cowlingia jonkun aikaa niin, että kaikki lopulliset moottorin säädöt saadaan fiilattua kohdilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Irvine käynnistyi helposti vanhalla 2t-bensalla ryypyttäen. Kannoin koneen kiitoradalle, missä käänsin ja laskin se pyörilleen. Sitten viimeinen tsekkaus, että kaikki ohjainpinnat toimivat. Tämän jälkeen avasin kaasun ja kone lähti nousukiitoon hieman mutkitellen, mutta siitä helponoloisesti kohosi siivilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone oli ilmassa ihan entisenlaisensa, korkeuden trimmiin sai laittaa pari naksua vetoa, mutta sekin oli lähinnä makuasia, niin hyvin kone taas lensi. Jonkin sortin 3Ö-lennätys pysyi kohtalaisen hyvin lapasessa. Näissä liikkeissä huomasi, että kaasaria saa vielä säätää, moottori saisi vastata aavistuksen nopeammin kaasuun.

Lähettimen lentoajastimessa oli tasan kymmene minuuttia tiimaa, jonka jälkeen kaikessa rauhassa alottelin laskun sorvaamisen. Kone tulee uskomattoman hitaasti laskuun ja sitä saa roikottaa isollakin kulmalla. Lopussa käyttää hieman kaasua, ettei kone ihan putoa kenttään, niin lasku on täydellinen. Ajelin tänään koneella vain kolme lentoa, mutta tiimaa tuli ihan riittävästi näin koelentopäiväksi; 10’21”, 11’33” ja 11’10”, yhteensä 33’04”. Olisi lennättänyt pitempäänkin, mutta akkujännite vastaanottimella näytti hiipuvan uhkaavasti. Katsoin parhaaksi pistää pillit pussiin ja lopetella kun kone oli vielä ehjä.

Myöhemmin tutkiessani konetta werstaalla, kaasuservo hurisi aika reilusti, joska kaasuttimen rumpu ei päässyt liikkumaan esteettä, sillä kaasarin runkoon katkennut pidätinruuvin jämä painoi aavistuksen verran liikaan rummun uraan aiheuttaen näin liikaa kuormaa kaasuservolle.


08.03.

Pitkällisen sadejakson päätteeksi jo lauantainan sää oli kuivumaan ja selkenemään päin. Silloin laitteet eivät vielä olleet iskussa lennätystä varten, mutta ne laitettiin latautumaan sunnuntaita varten. Se kyllä kannatti, aamu aukeni kirkkaana ja kuulaana. Pidemmän aikaa pölyttymässä ollut Wara-Junnu pääsisi vihdoinkin taivaalle Talosaaren maisemissa.

Olin perillä joskus puoli kymmenen paikkeilla ja saatoin ilokseni todeta, että suurin vedenpaisumus oli kadonnut jonnekin, en tiedä minne. Parkkipaikka näytti ja olikin vielä sen verran märkä, että kamat piti kantaa starttipaikalle. Vettä oli enää noin kymmenen senttiä pahimmissa paikoissa, joten kumisaappaat olivat vielä pakollisen varuste.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu oli pian valmisteltu lentokuntoon, siis siipi kiinnitetty kumilenkeillä ja 300 ccm tankki tankattu. Pilotti haki feng shuit kohdilleen luonnon helmassa nautitun aamukahvin voimalla. Jonkin aikaa seisonut OS 26 FS-nelitahti lähti yllättävän helposti käyntiin.

Raahasin koneen siivenkiinnityyskumilenkeistä roikottaen kentän päätyyn. Tehtyäni viimeisen tsekin, että kaikki ohjaimet toimivat niin kuin pitääkin, avasin kaasun ja Junnu lähti nousukiitoon ollen hetken päästä jo ilmassa. Enpä nyt muista, koska viimeksi ajoin old timeria. Sen kyllä huomasi, sillä nousussa oli pienoista hapuilua, mutta ihan turvallisesti Junnu kohosi siivilleen. Pienen trimmailun jälkeen lento alkoi olla taas sitä old timer-lentoa, jolla on lähes terveystuotteen kaltaiset vaikutuksen harrastajan hyvinvointiin. Ensimmäinen lento loppui aikaan 20’30”, mikä oli hyvä pelinavaus.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin tämän jälkeen vielä kolme lentoa. toinen lento jäi poikkeuksellisen lyhyeksi vajaaseen varttituntiin. Tämän jälkeen loput lennot olivat aina vartin edellistä pidempi, viimeisen ollessa jo reilun kolmen vartin luokkaa, joka on tosi hyvä aika. Päivän aikana tiimaa pääsi kertymään ihan kuin varkain 1h 49’ 34”. Päivä oli todella huippu päivä; aikaa luonnon helmassa vierähti kolme ja puoli tuntia, josta kone oli taivaalla lähes kaksi tuntia.

Aamulla oli ihan tyyntä ja kosteahko maa oli vielä huurteessa ja lätäköt jäässä yön jäljiltä. Aurinko lämmitti jo todella kivasti mustaa takkia. Puolta päivää lähestyessä nousi pieni tuulenvire. Useamman tunnin pyöriminen starttipöydän ympärillä lämmittävän auringon kera sai maan muuttumaan mutamössöksi.


14.03.

Viikon autossa ollut Wara-Junnu kaipasi selkeästi jo taivaalla. Varmin tapa tilata surkea sää, on pitää lennätyskalusto päivätolkulla autossa. Sää selkeni jo loppuviikosta, mutta muut kiireet painovat päälle, mutta nyt lauantaina kaikki näytti hyvälle, poislukien varsin navakka ja kylmä sää.

Lähdin aamusella rohkeasti kohti Talosaaren kenttää. Näky oli surkea; alkuviikon sateet olivat pitäneet huolen, että kenttä ja parkkipaikka olivat taas veden alla. Pieni yöpakkanen ei vielä riittänyt siihe, että jäätä olisi kestänyt. Vaikka olisikin kestänyt, niin tuuli oli niin kovaa, ettei olisi ollut mitää mieltä lähteä old timeria hajottamaan siihen viiman riepoteltavaksi. Onneksi ulkoiluun ja kahvin juontiin sää oli varsin otollinen.


20.03.

Wara-Junnu oli ollut jo toista viikkoa auton mukana odottamassaa sellaisia kelejä, että töiden jälkeen pääsisin lennättämään. Tänään perjantaina lähdin vähän aikaisemmin töistä ja suunnistin Ämmässuon hienolle lennokkikentälle. Olin paikalla ihan yksikseni, mitä jo aavistelin töistä lähtiessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka tuuli olikin hyvin navakka, laitoin Junnun lentokuntoon. Os 26 FS käynnistyi yllättävän helposti. Reipas tuuli puhalteli suoraan parkkipaikan ylitse, joten jouduin hilaamaan itseni ja koneen nurmikon toiselle reunalle. Ensimmäiset rullausyritykset eivät luvanneet hyvää. Hetken mietittyäni päätin lopetella, kun kone on vielä ehjä. Näin tällä kertaan. Turha lennätysreissu on kuitenkin nopeampi tehdä, kuin koneen liimailu läjään verstaalla.


21.03.

Heräilin lauantaina aika aikaisin ja koska sää näytti jo ikkunasta katsoen aurinkoiselta ja tyyneltä, niin päätin lähteä lennättämään. Kamat olivatkin jo autossa valmiina, joten ei puuttunut muut kuin kahvi termospullosta ja sitten matkaan.

Perillä tilanne parkkipaikan ja itse kentän osalta näytti ihan hienolta. Vaikka maa olikin pintajäässä kylmän yön jäljiltä, niin varmuuden vuoksi jätin auton parkkipaikan liittymän välittömään tuntumaan ja kannoin kamat siitä varikolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Akkukaluston varaustilanne oli sen reilun viikon takaa. OS lähti hienosti käyntiin. Moottori vaikutti ekassa nousuyrityksessä tosi laiskalta ja niinpä nurmikko oli loppua kesken, eikä kone ollut vielä edes ilmassa. Kone pysähtyi kentän reunan heiniin moottorin jäädessä käyntiin. Ennen seuraavaa yritystä, säädin moottoria laihemmalle, nyt siinä oli vetoa tuttuun malliin. Junnu lähti hienosti lentoon.

Ensimmäisen lennon aikana taivas oli vetänyt tosi tummaksi mantereen suunnalla ja sitten harmaaksi. Tämän jälkeen alkoikin pian tulla jotain lumen ja rakeiden välimaastossa olevaa valkoista tavaraa alas hyvin sakeana. En antanut tämän häiritä lentoani, ainoa huoleni oli, ettei radio kastuisi liiaksi lumesta. Hetken päästä semirakeet muuttuivat isoiksi räteiksi, mitä tuli edelleenkin hyvin sakeana. Rintaman pyyhkäistyä ylitse, ilma selkeni ja kirkastui kummasti. Ensimmäinen lento päättyi moottorin sammumiseen ajassa 23’52”. Tankissa oli polttoainetta ainakin kolmanneksen verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Junnulla vielä kaksi muuta lentoa; 33’21” ja 30’41”, molemmat nippa nappa yli puolen tunnin. Ehkä olisi lentänyt vielä neljännenkin lennon, mutta vastaanottimen akun jännitenäyttö oli siinä ja siinä, että olisiko lennot olleet enää riskittömiä. Päätin lopettaa, kun iltapäivällä oli muutakin ohjelmaa. tiimaa ehti tänään kertyä lähes puolitoista tuntia; 1h 27’ 54”. Myöhemmin kun latasin akut, niin vajaan parin viikon seisokin ja lentojen jäljiltä vastaanottimen akkuun meni n. 500 mAh.


22.03.

Sunnuntaiaamu käynnistyi hieman verkkaisemmin, mitä eilinen aamu, kamat piti vielä pakata autoon varastosta, joten lähteminen ei ollut ihan niin nopeaa, mitä eilen. Paikan päällä kentällä olosuhteet olivat aivan täydelliset; oli ihan kirkasta, aurinkoista, eikä ollut edes tuulen värettäkään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laittelin Junnun lentokuntoon, jonka jälkeen oli vuorossa perinteinen kentällä nautittava aamukahvi. Nyt kaikki oli valmista täydelliseen old timer -nautintoon, parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa. Pienellä kaasulla tehdyn matalan lähestymisen jälkeen moottori sammui aika yllättäen. Käänsin koneen kohti kenttää, mutta korkeus ei enää riittänyt takaisin. Koneessa ei ollut muuta vikaa, kuin kohtalaisen solmussa olevat laskutelineet. Laskutelineiden muovikiinnike, joka tulee tuliseinään, oli kadonnut tässä rytäkässä, eikä nippelirasiassa ollut varaosaa. Tässä meni kotvanen, ennen kuin sain taas viritettyä laskutelineet luotettavasti kiinni. Olisi ollut harmittavaa, jos täydellinen lennätyssessio olisi pitänyt lopettaa vajaan vartin nautiskelun jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sain aamun kuluessa seuraa kentälle. Paikalla oli parhaimmillaan kolme pilottia ja neljä lennokkia. Pääsin kokemaan miltä tuntuu olla FPV-lennokin kyydissä sekä tyypittämään ihkauutta sähkölennokkia. Lennättelin vielä kolme lentoa Junnulla. Viimeisellä lennolla yleisö totesi, että jotain putosi koneesta. Otin koneen hallitusti alas, kaikki näytti olevan kunnossa, mutta oli turvallisinta lopettaa lennot tähän. Lopuksi paljastui, että moottorin alle kiinnitetty paino oli pudonnut. Vuosien saatossa alumiininen reikänauha on varmaa päässyt väsymään ja päivän ensimmäinen rysäys pellolle oli varmaan se viimeinen niitti päivän pärinän saattelemana . Tiimaa kertyi 1h ja 6 min. 13’02”, 20’23”, 20’53” ja 12’28” yht. 1h 6’46”


28.03.

Harrastajan tie vei taas aamuvarhain Talosaarentien lennokkikentälle. En ollut näemmä riittävän aikainen aamuvirkku, sillä paikalla ennen minua oli jo poikkeuksellisesti Pasi ja Mika FPV-kalustonsa kanssa.

Photo by Jari Vehmaa

Oma lennätystahti on aina verkkaisempi, kun yksin harrastaessa, sillä onhan muiden lennätyksiä kiva seurata ja jutella muutenkin hienosta harrastuksesta. Itselleni kertyi tiimaa kolmen lennon aikana tasan 40 minuuttia. Lentoni olivat välillä 10 - 15 minuuttua (10’45”, 15’09 & 14’06”), koska en viitsinyt lentää mitään superpitkiä lentoa, että muutkin saisivat oman slotinsa kohtalaisen useasti.


04.04.

Lauantaiaamu näytti taas niin hienolta, että piti lähteä Wara-Junnun kera kokeilemaan, miten lennätys onnistuisi tänään. Perillä tilanne näytti aavistuksen huonolta, sillä tuuli oli aika navakka. Ennen lentoja oli muuttanut hieman korkeusvakaajan kohtauskulmaa, jotta kone ei nousisi niin helposti pystyyn, mitä se nyt näyttää tekevän, kun tasapainotuslyijy putosi toissa kerralla pois kesken lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Poikkeuksellisesti tyydyin lentämään vain yhden 13’25” mittaisen lennon. Muutoin reissu jäi lähinnä kahvin juomiseksi ulkona, raikkaassa kevätsäässä, mikä sekään ei ole huono vaihtoehto. Toisekseen ns. turhaan lennätysreissuun palaa kuitenkin aina vähemmän aikaa, mitä koneen korjaamiseen.


11.04.

Lähdin taas ajelemaan optimistisena kohti Talosaaren lennokkikenttää Wara-Junnun ja muiden tykötarpeiden kera. Olosuhteet kentällä olivat samanlaiset, mitä edellisellä lennätyskerralla viikko sitten; tuuli piisasi ihan riittämiin. Jotta homma ei jäisi taaskaan ihan kahvihetkeksi luonnon rauhan keskellä, mikä sekin on varsin hyvä vaihtoehto, niin päätin kuitenkin tempasta Junnun taivaalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä ensimmäisellä, ainoalla ja viimeisellä lennolla tiimaa kertyi 17’49” verran. Lento oli sen verran kovaa höykytystä, ettei enää tehnyt mieli ottaa toista lentoa. Puhdistelin koneen, mikä jälkeen pakkasin kamani tyytyväisenä autooni; olihan kone edelleenkin ehjä.


19.04.

Wara-Junnu on ollut käyttökoneena sen jälkeen kun Super-Sportin siipi meni poikki onnettomassa peltolaskussa. Niinpä oli taas liikkeellä Junnun kanssa matkalla Talosaarentielle. Jätin aluksi autoni ihan asfalttitien liittymän tuntumaan ja kävin kävellen katsomassa, miltä näyttää, että uskaltaako ajaa lähemmäksi varikkoa.

Oli vähän siinä ja siinä, mutta päätin uhkarohkeasti yrittää eteen päin. Parkkipaikan keskellä oli hyvin kuivan oloista, olisi pitänyt olla järkevä ja tyytyä jättämään auto tähän. Mutta ei, tyhmä kun on niin jatkoin ahneuttani eteenpäin kunnes huomasin miten veteläksi maaperä käy. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi peruuttaa takaisin. Sainkin peruutettua jotain viiden metrin kerran kunnes matka loppui siihen paikkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kesärenkaat kun pyörähtävät jokusen kerran ympäri märässä savessa, niin urat ovat tukossa, eikä renkaassa ole sen jälkeen yhtään pitoa. Niin tässä sitten kävi. Vitutus oli kova. Soittelin pari kontaktit läpi ja sain alle tunnissa paikalla VW Amarokin, joka nykäisi Fordin savesta irti.

Lennätysintoni oli jo tunti sitten haihtunut navakkaan tuuleen. Juodessani kahvit auto vierellä niin paikalle tuli Vesa, jolla oli mukanaan Fawk-hotliner, jota olin joskus itsekin kuolannut. Aika haipakkaa kone mennä vihelsi ja ujelsi. Paikalle tuli hetken kuluttua myös Risto ja Ulpu. Ristolla oli mukanaan “Blondi”. Harmi, että velvollisuudet kutsuivat, eikä ollut enää aikaa jäädä katselemaan kavereiden lennätyksiä.


22.04.

Wara-Junnu ja lennätystarvikkeet ovat pyörineet auton takakontissa viime viikonlopusta lähtien ja tarkoituksena oli ilmojen parannuttua käydä töiden jälkeen pöristelemässä Ämmässuon lennokkikentällä. Pienen ja turhan koukkauksen jälkeen oli klo 16 pintaan uuden sähköpuomin edessä ja kulunvalvonta toimi moitteettomasti. Paikalla oli hienon ilman houkuttelemana jonkin verran porukkaa vaihtelevan kaluston kanssa. Minä olin tosin ainoa, jolla oli polttomoottorikäyttöistä kalustoa, muut sähköllä joko koptereita tai lennokkeja. Ihmeen paljon oli tuttuja tyyppejä niin Petikon, kuin Valkkan kentältä, mutta myös toinen ex-forssalainen minun lisäkseni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli mitä hienoin, mutta ei kuitenkaan mikään pläkätyyni. Tuuli osui sopivasti poikittain, mikä riitti mainiosti Junnulle nousukiitoon. OS 26 FS-nelarin käynti ei ollut kuitenkaan ihan parhainta A-luokkaa ja kun ilmassa oli muitakin, niin en viitsinyt kokeilla ajaa tankkia kuivaksi. Lensin pari reilun vartin mittaista (2x 16’09”) lentoa ja pari vajaan kymmenen minuutin (7’30” ja 7’09”) mittaista. Yksi lento jäin ihan yritykseksi, koska moottori kävi hyvin voimattomasti ja lento oli epämääräistä vaappumista ihan pinnoissa, mikä sitten lopuksi päätyi/lopetin koneen jäädessä nippa nappa nurmialueen ulkopuolelle. Tiimaa kertyi ilahduttavasti työpäivän jälkeen 46’57”. Illan edetessä tyyli tyyntyi hieman, vaikkakin välillä se yltyi ihan reippaaksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänä aikana, mitä oli kentällä, niin pari pienkonetta lensi aika matalalla kentän ylitse, mikä on mielestäni hyvin piittaamatonta toimintaa, vaikkakin olisi ollut tahatonta. Mitään selkeää vaaratilannetta ei ollut, mutta kyrsii ihan vaan periaatteesta.


26.04.

Talosaaressa oli koolla heti aamusta tuttu lennätysporukka; Pasi, Mika ja mä. Tutulla porukalla oli tietysti myös tuttu lennätyskalusto mukana; Pasilla lentävä siipi ja Mikalla lentävän siiven lisäksi drone. Minulla oli tietysti tällä kertaa Wara-Junnu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Junnulla mukavan mittaisia (21’20”, 45’12” ja 36’02” ) peruslentoja, niiden kestäessä reilusta 20 minuutista aina kolmeen varttiin asti, jolloin kokonaistiimassa päästiin jo reiluun puoleen toista tuntiin (1h 33’ 34”). Päivän edetessä Mika kuvasi dronellansa Junnun lentoa ilmasta-ilmaan, joka oli minulle ihan uusi ja mielenkiintoinen perspektiivi harrastuksen filmaamiseen. Hienoa lentovideota siitä syntyi!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



01.05.

Wappun päivää vietettiin melko perinteisesti lennättämällä, Talosaaressa tietysti tällä kertaa. Mukana oli Junnujen Junnu, eli Ykkös-Junnu, joka virui vuositolkulla ilman pyrstöä odottaen korjausinspiraatiota. Korjasin koneen hissukseen kevään aikana, kun sivu- ja korkeusperäsimien osat olivat valmiina. Siitä huolimatta aikaa paloi koneen kunnostuksen, mutta lopputulos on hyvä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään oli siis vuorossa Ykkös-Junnun uusi koelento. Wanha OS 25 käynnisty yllättävän nöyrästi neljän vuoden odottelun jäljiltä, eikä minulla ollut edes minkäänlaista mielikuvaa siitä, että olinko laittanut koneeseen edes mitään suojaöljyjä. Täytyy todeta, että OS on kyllä laatumoottori, joka ei koskaan petä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tuuli oli niin järkyttävän kova, että katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun jo lyhyehkön neljän minuutin lennon jälkeen. Vanha viidakon sanonta tietää, että turhaan lennätysreissuun käytetty aika vain kymmenes- tai sadasosa siitä, mitä aikaa palaa tyhmän rohkeiden lennätyksien seurauksia korjaillessa.



02.05.

Piipahdin aika harmaassa kelissä Talosaaren kentälle, ihan vaan koeajaakseni uuden grillin. Paikalla oli myös VLH:sta tutuksi tullut Vesa, joka lennätteli Hawk-hotlineria näyttävästi. Wilhelmit tirisi tuttuun tyyliin uudessa grillissä sillä aikaan, kun seurasin Vesan lennätyksiä.


03.05.

Tänään oli uusi yritys Ykkös-Junnun kanssa, sillä edellisellä muutaman minuutin mittaisella koelennolla ei juurikaan ehditty saada minkäänlaista tuntumaa koneeseen. Tänään sää oli jo ihan hyvä kokeilla, miten Junnu istuu lapaseen niin pitkän tauon jälkeen.

Ensimmäisellä lennolla ajoin aika lyhyen lennon, mutta hyvän sellaisen. Lentoajaksi tuli vaatimattomat 8’45”. Seuraava nousu meni turhan pitkäksi ja sitä myötä pipariksi päätyen kentän viereisellä pellolla. SEuraava nousi onnistu ihan hyvin, mutta reilun parin minuutin (2’32”) jälkeen moottori sammahti yllättäen ilmassa ja tulin koneella sen saman tien laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vasta varikolla tajusin, että oli lähtenyt lähes tyhjällä tankilla lentoon ja polttoaine loppui sitten jo aika pian nousun jälkeen. Laiskaan ja pitkään nousuun oli syynä aivan liian rikkaalla käynyt moottori. Se oli yllättävää, että tankki oli ajettu lähes loppuun jo ensimmäisellä, vajaan yhdeksän minuutin mittaisella lennolla.

Nyt kun säädöt oli saatu kohdilleen, niin johan Junnu alkoi pysy ilmassa jo vanhaa malliin. Mene myös lensi ihan reipasta vauhtia. Nyt saatiin tiimaksi jo parikymmentä minuuttia, kunnes polttoaine loppui kesken lennon. Seuraavalle lennolla neulaa säädittin vielä aavistuksen verran laihemmalla ja lentoajassa päästiin samalle hehtaarille, mitä edellisellä lennolla, kello seisahtui näyttämään 21’04”.

Nyt voidaan vihdoinkin sanoa, että Ykkös-Junnun on taas kerran koelennetty. Kone ja vanha OS ovat yhtä toimivia ja luotettavia, mitä ovat aina ennenkin olleet. Old timer -tiimaa kertyi tämän päivän aikana 52’ 21”. Paikalla oli myös Pasi lentävän siiven kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.05.

Great Planes Tracer oli tänään lentovuorossaa. Kone lensi ihan alkuvuodesta tammikuussa hätäisesti yhden lennon. Nyt oli vihdoinkin uusinnan vuoro. Kentällä puhalteli kyllä sen verran kovan oloinen tuuli, että lennätys hieman arvelutti.

Kauaan en tätä kuitenkaan tullut miettineeksi, kun Tracer oli jo ilmassa. Sitten alkoikin kauhua koko rahalla fiilis. Enpä muistanutkaan, miten tehokkaat siivekkeet koneessa olikaan. Tähän kun vielä yhdistetään kova ja puuskittainen tuuli, niin lennätyskokemus on vertaansa vaille valmis.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koko lennon ajan mielessä jyskytti ajatus, että miten saan tämä koneen ehjänä alas. Vajaan neljän minuutin lennon jälkeen tein päätöksen tämä saa nyt luvan olla tässä ja otin koneen laskuun mereltä päin. Tyylipisteitä tästä laskusta ei jaettu, se oli ruma kuin mikä, vaikkakin kone oli edelleenkin yhtenä kappaleena, eikä mitään edes irronnut laskussa. Sen verran paha jysäys se kuitenkin oli, että Tuliseinän liimaukset antoivat hieman periksi. Jälkeenpäin ihmettelin, kun ylipäätään lennätin konetta tyhmän rohkeana. Myöhemmin liimailin tuliseinän sauman kiinni Araldir Standard-liimalla, joka kyllä kestää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.05.

Hikoilin Helatorstain töissä, että saisi sitä seuraavan perjantain vapaaksi. Muiden aamutoimien jälkeen pääsin pakkaamaan autoon sekä Wara-Junnun, että Tracerin. Vielä varastolla ollessani huomasin, että Tracerin tuumakokoisen siivenkiinnityspultit olivat hukassa tai toivon mukaan jemma-nimisessä paikassa. No, voihan moottoria käyttää, vaikka siipi ei olisikaan paikoillaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pasi oli raportoinut ihan kelvollisesta kelistä jo aiemmin aamulla. Pasin lisäksi paikalla oli Mika tutuksi tulleiden härpäkkeittensä kanssa. Sää oli varsin kelvollinen; kaunis ja aurinkoinen, joskin tuulta oli ihan kohtalaisesti. Valmistelin Junnun lentoon ja lensin ens’ alkuun ihan lyhyen, vain 7’13” kestäneen lennon, että muillakin olisi vapaata ilmatilaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä pidot paraniva, mikä tässä kontekstissa tarkoittaa tuulen rauhoittumista. Ainakin ajoittain oli täysin tyyniä hetkiä. Junnun lennot myös pitenivät lento lennolta. Varmuuden vuoksi en kertaakaan ajanut tankkia tyhjäksi sillä halusin pelata varman päälle laskujen kanssa, koska viereisillä peltopalstoilla oli traktorimies työnsä touhussa.

Lensin päivän aikana, välillä Pasin ja Mikan lentoja seuratessani, vielä kolme reilun mittaista lentoa; 20’35”, 25’38” ja 38’39”. Tyypitin päivän aikana Mikan pientä Texan styroxkonetta, joka oli kohtalaisen haastava lennettävä. Pari ensimmäistä lentoa päätyivät heti nousun jälkeen tonttiin, koneeseen ei kuitenkaan tullut mitään vaurioita. Omalta osaltani viimeiseksi jäänyt lento oli jo ihan kohtalainen ja pääsin ajamaan konetta kunnolla. Ajoin koneen kuitenkin aurinkoon, jonka seurauksena kone tuli tonttiin ilman mitään vaurioita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilmassa oli tänään ensimmäistä kertaa häivähdys tulevasta kesästä, joka on jo ihan ovella. Lentojen lomassa grilli lämpeni kahteen otteeseen ja Vilhelmi piti hyvin nälän loitolla. Viimeisessä kattauksessa oli ruokajuomana alkoholiton olut. Reilu puolen toista tunnin (1h 32’ 5”) kruunasi hienon vapaapäivän, joka ei olisi sen paremmin mennä, kuin hyvän harrastuksen parissa.


01.06.

Tundra on odottanut koko talven kelvollisia lennätyskelejä, joko kelit olivat huonoja, siis lähinnä sateisia tai sitten lennättäjä oli vaan saamaton, mutta kone ei ollut lentänyt sitten viime syksyn. Muutenkin sähkölennätyskauden avaus on jäänyt turhan myöhäiseksi. Tänään olisi tarkoitus tehdä asian suhteen korjaava toimenpide.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli kaikin puoli ihan kelvollinen, mitä nyt hieman puolipilvinen, mutta onhan sitä pahempaakin tähän ikään mennessä nähty. Tundran kaltaisessa valmiskoneessa ei ole mitään ihmeteltävää säätöjen kanssa, vaikka kone oli ollut talviteloilla varsin pitkään. Ainoa asia, mitä mietin hetken, oli ajoakun paikka, joka sekin on kohdillaan aika pienen toleranssin sisällä. Oli pitkästä aikaa kiva ajaa heti aamusta vajaan 20 minuutin (19‘ 57”) lennot ennen työpäivän alkua. 6’55” Zippy 4000mAh#2; 6’38” Turnigy 3000mAh#1 ja 6’24” Turnigy 3000mAh#2.


03.06.

Kesän työmatkalennätykset jatkuivat tänään samoilla vermeillä, mitä eilen. Olin paikan päällä jo vartin aikaisemmin, mitä maanantaina. Sää oli paljon parempi; täysin kirkasta ja aurinkoista ja lähes tyyntä vielä näin aikaisin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vetelin Tundralla koko akkusorttimentin tyhjäksi ja samalla latautuivat henkiset akut piri pintaan. Tyynessä kelissä oli nautinnollista lennättää hyvin toimivaa konetta. Läpilaskut olivat helppoja ja kauniita, samoin kuin varsinaiset laskutkin. Voikukat oliva jo muuttuneet haituvapalloiksi. Näin aikaisin aamusta kentällä ei ollut vielä ketään muuta ja niinpä sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä. Päivän tiima tänään: 19’ 29”: 6’43” Zippy 4000mAh#2; 6’43” Turnigy 3000mAh#2 ja 6’03” Turnigy 3000mAh#1 (tuntui aika huonolta akulta).


04.06.

Pääsin taas tänä aamuna nauttimaan työmatkalennätyksen herkkua jo kolmantena aamuna peräkkäin. Pihassa jäin kyllä aamusella sen verran pahasti suustani kiinni, että siinä meni varttitunti AsOyn asioita puidessa. Etelä-Haagan liikenneympyrän kohdalla olin sitä mieltä, että ajelen suoraan töihin, mutta muutin kuitenkin mieleni ja löysin itseni taas Petikosta laittamassa Tundraa lentokuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kahden ensimmäisen lennon aikana taivas oli aika pilvinen, mutta ei kuitenkaan synkkä, vaan sellaista normaalia aamupilvisyyttä, jonka aurinko ajaa tiehensä, kunhan pääsee ensin nousemaan. Tuulenvire on aika pieni ja merkityksetön. Näin hienossa ja kauniissa kelissä lensin kolme akkua tyhjiksi kokonaistiiman ollessa 20’ 22”. viimeisen lennon aikana aurinko pääsi jo pilkistämään pilvien lomasta. Päivän tiima/akku: 8’00” Zippy 4000mAh#2; 6’19” Turnigy 3000mAh#1 ja 6’03” Turnigy 3000mAh#2.


05.06.

Pähkäilin pitkään töiden jälkeen, että mennäkö lennättämään vaiko ei, kas siinäpä vasta kysymys. Onneksi päätin mennä, muuten yksi hieno ilta olisi mennyt sivu suun. Niinä hurautin tuota pikaa Talosaaren lennokkiviheriölle, missä ei ollut ketään muuta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Akkuina oli jo normisetiksi muodostuneet parit; 2x sininen perus-Turnigy 3s300mAh ja 2x Zippy 4000mAh. Ilta oli mitä kaunein; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mereltä päin kävi tasainen tuuli. Kolme ensimmäistä akku ajoin peruslentoa niin, että lentoajat olivat 7 ja 9 minuutin tuntumassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vasta viimeisellä Zippy-akulla innostuin leikkimään laippojen kanssa, jolloin pääsin nautiskelemaan Tundran hidaslento-ominaisuuksista oikein olan takaa. Lentonopeus hidastuu jo aika pienellä laskulaippojen käytöllä, jolloin kaasua voi myös keventää reilusti. Näin pääsin viimeisellä akullisella jo lähes 22 minuutin lentoaikaan; normaalisti sama tiima olisi tullut täyteen jo kolmella ensimmäisellä lennolla. Tiimat per akku: 7’29” Turnigy 3000 mAh#1; 8'40” Turnigy 3000 mAh#2; 9'02” Zippy 4000 mAh#1 sekä 21’49” Zippy 4000 mAh#2.


06.06.

Tänään oli Rakun kenttätalkoot Petikon kentällä. Urakkana oli betonilaattojen asennus uusittujen starttipöytien eteen. Perjantaina oli jo kaivettu pintanurmi pois tulevien laattojen alta. Tänään sitten kaivantoon asennettiin kuitukangas, soramurska ja laatat. Ruumiilliseen työhön tottumattomalle IT-nörtille päivä otti voimille lapion varressa. Talkoiden aikana oli myös tilaisuus ottaa tyypit kerhon ruohonleikkurista. Talkooväelle oli tarjolla perinteisesti grillimakkaraa ja virvokkeita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.06. Suomen Old Timer Klubin vesivahinko

Viemäriputki oli haljennut viikonlopun aikana klubihuoneistossa. Onneksi kalusto ei juurikaan kärsinyt vaurioita. Jonkin verran klubilaisille jäi siivoamista ja paskalle haisevien mattojen pyykkäämistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.06.

Tänä aamuna kesä oli täällä ja just tässä hetkessä. Aamusella kello 8 pintaan pihassa liikkuessani oli aivan tyyntä ja mukavan lämmintä. Kulta-Katriinat oli keitetty aamupalan yhteydessä jo termospulloon, mutta helteen varalle piti hakea Triplasta kunnon setti kivennäisvesiä, että lennättäjä pysyisi tolkuissaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Perille päästyäni sama hieno kesäaamu oli myös Talosaaren lennokkikentällä ja tuulipussi roikkui kuin ruunan...jääköön sanomatta mikä, sillä lapsetkin voivat lukea tätä proosaa. Kesäaamun avauksena piti ensimmäiseksi nauttia aamukahvin luonnon rauhassa ja moniäänisen lintukonserton suloäänien kuuluessa joka paikasta. Ennen lentoja piti vetää aurinkorasvapuikosta nenuun kunnon kerrokset, samoin kuin suojata huulet UV-huulirasvalla. Sitten vielä lippis päähän ja niin lennättäjä alkaa olla valmis päivän koitokseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän kaikki lennot olivat aikalailla samankaltaisia, kun päästtin kunnolla ilmaan, niin hervoton herkuttelu laippojen kanssa alkoi. Näin parilla ensimmäisellä lennolla päästiin jo parin kymmenen minuutin tuntumaan ja lopuilla kahdella lennolla jo reilusti ylitse. Kaikki lennot sain lentää täydellisellä kymmenen pisteen kelissä; pelkää paahtavaa aurinkoa ihan pläkätyynessä kelissä tai korkeintaan pienessä tuulenvireessä. Päivän kokonaislentoajassa päästiin mahtavaan 86’ 59” lukemaan eli 1h 26’ 59”. Tämä päivä oli selkeästi kunnon kesäinen lennätyspäivä upeassa säässä ja niin kone kuin pilottikin toimivat moitteettomasti.


14.06.

Suunnistin alkuillasta kuuden pintaan Petikkoon, jossa puhalsi oman mittapuun mukaan turhankin kova tuuli. Periaatteeni mukaan kentältä ei palata kotiin lennättämättä ja niinpä lensin Tundralla huisin kovassa tuulessa pari lentoa niin, että kokonaislentoajaksi saatiin just 20 minuuttia kasaan. Löin jo näiden kahden lennon jälkeen henkiset hanskat tiskiin ja otin loppuajan raittiissa ilmassa ulkoilun kannalta. Illan edetessä tuulin alkoi osoittamaan jo tyyntymisen merkkejä ja sen mukaan muita tuttuja kavereita alkoi valumaan kentälle. Koska olin jo laittanut kamat nippuun, niin en enää lennättänyt, vaan tyydyin katselmaan muiden suorituksia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



16.06.

Ilma oli hyvin helteinen ja iltapäivän sadekuuro toi subtrooppisen säväyksen perisuomalaiseen kesäsäähän. Olin hyvin poikkeuksellisesti Talosaaressa näin viikolla ja jopa klo 15 aikaan. Lentokelit olivat taas kerran niin kohdillaan kun olla ja voi. Lennot Tundran kanssa meni nautinnolliseksi herkutteluksi niin, että iltapäivän kokonaislentoajaksi saatiin noin 1h 5 min. Päivän tiimat 16’47” T3k#1; 16’ 06” T3k#2; 17’50” Z4k#1 & 17’06” Z4k#2.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



18.06.

Juhannusviikon työrumeama käytiin taputtelemaan nippuun after-work -lennätyksellä Petikossa lähes kolmenkympin helteessä ja aika tyynessä kelissä. Farkut tuntuivat aika ahdistavalta kokemukselta just nyt. Näillä säädöillä vedettiin vähän lyhyemmän kaavan mukaan neljä lentoa ja noin neljäkymmentä minuuttia. Tästä on hyvä jatkaa Juhannuksen viettoa huomenna, Tiimat tällä kertaa: 11’31” Z2,2k#1; 10’33” Z2,2k#2; 11’31” T3k#1 ja 11’16” T3k#2


19.06.

Kävin viettämässä turvallisesti Juhannusta Petikossa; luonnollisesti sepalus kiinni, enkä hukkunut. Autossa oli tällä kertaa parikin styrsapaalia; Tundra oli saanut kaverikseen Epp-Yakin, joka vasta tänään pääsee tämän vuoden ensimmäiselle lennolleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alkuverryttelyksi vetelin Tundralla pari lennot 3s2200 mAh keltaisilla Zippy-pakoilla; lentoaikojen ollessa molemmilla kerroilla yli kahdeksan minuuttia (8’12" ja 8’55”). Tämän jälkeen Epp-Yak 55 pääsi taivaalle. Vaikka lennätyksessä onkin ollut paussia kuukausikaupalla, kone oli hirmuhyvin trimmeissä ja se pysyi käsissä, ikään kuin olisin ajanut sitä viimeksi vasta eilen. Kaiken maailman kommervenkit ilmassa sujui yhtä hyvin/huonosti, mitä viimeksi syksyllä, vaikka mitään kovin levotonta konetta en olekaan lennättänyt juurikaan tällä välin.


21.06.

Olin jo ennen yhdeksää valmistautumassa Talosaareen lähtöön. Jo kotona pihapiirissä tuuli näytti sen verran kovalta, että mielessä oli iso epäilys, millainen puhuri kentällä onkaan. Kyydissä oli sama kalusto, mitä toissapäivänä Juhannusaattona.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä tuuli oli ihan odotusten mukainen, mutta ei sen anneta lannistaa. Ensin nautittiin aamukahvit termospullosta protokollan mukaisesti ja sitten Tundralla lennolle. Vaikka tuuli oli vaihtelevaa; lähes tyynestä noin 5 m/s puuskiin Tundra kulki ilmassa kuin raiteilla. Lentojen välissä juotiin pereinteiset kahvit; tupakkamies olisi vetänyt sauhut. Konetta oli kiva lennättää, vaikka tuuli olikin kova. Laskut olivat kaikki hyvin onnistuneista. Sen verran kovissa tuuliolosuhteissa lennettiin, että se näkyi reippaan kaasun käytön myötä lentoajoissa. Ajastimen piipatessa aloin suosiolla tekemään laskukierrosta. Viimeisen lennon aikana Airveteranin DC-3 lensi aika matalalla 170-tien yllä; näky ja ääni olivat kokemisen arvoiset ja se kruunasi kivasti lennätykset. Kokeilin vielä Epp-Yakkia yhden lennon verran, mutta tuuli oli liian kova, että sillä kurvailu olisi ollut mielekästä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mun lennätyksien välissä kentälle tuli venäläinen isoisä pojanpoika -pari lennättämään dronea. Heille piti kerran huomauttaa, etteivät lennä muiden yllä. Koitin puhua heidät jäseniksi kerhoon, katsotaan miten käy. Päivän päätteeksi grillasin parit Wilhelmit niin, että jaksoin käydä vielä kävelyllä Talosaaren kärjessä fiilistelemässä hienoja maisemia.


22.06.

Työmatkalennätykset jatkuivat varsin kesäisissä ja helteisissä merkeissä Petikossa perinteisesti Epp-Yakin kanssa. Yak siksi, että sen kanssa lennätys on tehokasta, maksimissaan kuusi kertaa neljän minuutin sessioita pakollisten akun vaihtojen kera. Sen jälkeen töihin pääsee vielä noin 40 minuutin rentouttavan aamuisen lennätyksen jälkeen, mikä vastaa ihan kesäistä aamu-uintia. Lennätyksen lomassa huomasin, että jotkut akut väsähtivät selkeästi jo lennossa ennen neljää minuuttia. Ei mikään ihme, sillä akuilla on niin ikää, kuin käyttökertojakin. Olen myös hieman muuttanut lataustapaa, joka saattaa vaikuttaa asiaan.


23.06.

Eilisen kaltainen upea kesä oli Petikossa vastassa taas heti aamusta. Vetelin epp-Yakilla normi lennot. Ny oli ladannut akut perinteisesti; ensi normilataus ja sen päälle balanssointi. Nyt akuista tuntui saavan puhtia entiseen malliin ja tulin myöskin ajaneeksi välillä hieman pienemmillä tehoilla. Olisi huikea saavutus, jos 2014 hankitut 4s-akut kestäisivät vielä tämän kesän Yakin pyydissä. tällöin saataisiin varmaan jo 600 lennon raja rikki.


24.06.

Tämän viikon sää näin aamuisin alkaa olla jo uuvuttavaa, kun 7:30 aikaan on jo 22 C, mutta ei valiteta. Epp-Yak oli taas messissä kun koukkasin Petikon kautta töihin. Normaalin 3Ö-kohelluksen lomassa tuli yksi pienoinen hahmotusongelma.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tällä kerralla tuli pienoinen näköongelma hetkeksi, jonka seurauksen otin sentään kaasun pois, mutta kone tuli aika pienellä vauhdilla tonttiin sinne nurmialueen ulkopuolelle, minne oli ajettu kentästä kuorittua maata laatoituksen alta.


27.06.

Epp-Yak ja Tundra lensivät tänään Petikossa. Rullatessa Yak lehahti lentoon ja kopsahti saman tien maahan sillä seurauksella, että moottorin vanerinen “tuliseinä” irtosi liimauksistaan. Nyt jälkikäteen ajatellen moottorin kiinnitys sai varmaan sen verran kipeää edellisellä lennolla, että joku paikka murtui mahdollisesti jo alustavasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Yakin joutuessa varikolle toistaiseksi, lensin Tundralla parit 3s4000 mAh Zippy-akulliset. Nyt nautiskeltiin ihan hillitysti, eli lennot olivat vain 10 minuutin luokkaa ( 10’35” ja 10’47”).


12.7.

Talosaaressa lainehti taas, eipä sillä ollut merkitystä, koska olin asiasta tietoinen ja kumisaappaat oli otettu mukaan. Parkkipaikalla olikin iso 15 cm syvä järvi. Auto piti jättää asfalttitien poskeen ja kamat kannettiin parissa erässä varikolle. Märkyyden lisäksi kiusaa teki kova ja puuskittainen tuuli. Onpa näistä keleistä ennenkin selvitty Ykkäs-Junnun kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennätyspäivä aloitettiin varsin vaatimattomalla 38 s pyrähdyksellä. Seuraavat lennot (7’50 ja 8’14”) oliva aika haipakkaa kovassa tuulessa. Moottori oli vielä turhan rikkaalla ja toisekseen tässä tuulessa ei ollut varaa ajaa tankkia tyhjäksi ilmassa; ties minne lennokki olisi ajautunut tuulen mukana. Päivän ainoa lähes normi mittainen 13’48” lento päättyi varsin tyylikkäästi nokilleen keskellä kenttää olevaan isoon vesilätäkköön.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän seurauksena moottori oli luonnollisesti mennyt nestelukkoon, mitä en tullut tarkistaneeksi, mutta onneksi seuraavan käynnistyksen yhteydessä irtosi vain potkuri spinnereineen. Tuumakierteinen mutteri hukkui jonnekin saviliejuun, löytäjä saa pitää… Kenttäsalkusta löytyi kuitenkin vielä sopiva spinnerimutteri ja niinpä pääsin koneella vielä ilmaan. Tosin tämä lento jäi lähes yhtä lyhyeksi, mitä päivän aloitus. Tässä vaiheessa tuntui hyvältä laittaa kamat nippuun ja lopetella päivän lennätykset.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla oli myös muita alan harrastajia; oli kiva nähdä taas Ulpua ja Ristoa, joka lennätteli perinteisesti itsesuunnitelluilla ja rakennetuilla lennokeilla. Uusimmassa projektissa oli jotkut osat 3D-tulostettuja. Tuuli oli edelleenkin turhan rankka Riston pienille ja keveille sähkölennokeille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.7.

Ykkös-Junnu ja lennätysvermeet olivat yöpyneet Fordin takakontissa, joten lähtövalmius tämän päivän lennätyssessiolle oli heti olemassa kun vaan pilotti heräsi ja sai kahvit termospulloonsa. Suunnistin vaihteeksi Petikkoon, missä sää oli sitten ihan eri maata, mitä eilen Talosaaressa. Oli siis täysin tyyntä, pläkää niin kuin purjehtijat asian ilmaisisivat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen lento oli myös sitä eri maata tällä kertaa; kaunista ja rauhallista, niin kuin oldtimerille kuuluukin olla. Pöristelin naatiskellen päivän aikana kolme lentoa pituuksiltaan; 17’20”, 21’23” ja 20’18”; äkkiseltään ja päissään laskettuna saldo hipoo tuntia, mikä on jo mainitsemisen arvoinen tiima.

Kentällä oli myös lennättämässä Juha ison Edgensä kanssa, jonka keulilla räyhäsi 130 ccm DLE; aikamoinen pata sanoisin. Summattuna vielä, että takanapäin oli todella hieno ja nautinnollinen lennätyspäivä.


14.7.

Petikossa pörisee -sarja jatkuu tänään. Autoon oli pakattu hieman eri setti, mitä eilen; GP Tracer ja Epp-Yak 54. Näin arkiaamuna oli jo aikaisin aamukahdeksan jälkeen valmistelemassa Traceria lennolle. Aluksi OS 46 AX ei tuntunut kestävän kaasua, vaan moottori sammui kaasua avatessa. Laihensin neulaa ja moottorin käynti normalisoitui.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jotain oli vielä pielessä, koska kolme ensimmäistä lentoa jäivät ihan tynkälennoiksi reilun minuutin jälkeen. Mikään moottorin säätö ei tähän auttanut. Jäljelle ei jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin, että tankin letkuissa olisi jotain häikkää. Koneella oli nyt ensimmäiset lennot sitten sen jälkeen kun tuliseinän liimaus oli hieman revennyt rungon toiselta laidalta erittäin ruman laskun seurauksen Talosaaressa.

Yep, tankin letkut olivat tosiaankin väärin, niin että kaasarille menevä letku oli ns. täyttöputkessa, joten ilmankos moottori aina sammui, kun nestepinta tankissa oli laskenut viitisen millä.letkujen korjaus oli nopea toimenpide, mutta homma meni aika ähellykseksi, koska tankin musta kumitulppa oli ajan saatossa turvonnut niin paljon, ettei sitä millään saanut sullottua takaisin tankkiin. Sitten kun tulpan päästä veisti pois suurimmat vastahankaan olevat törsteet, niin johan homma saatiin valmiiksi.

Nonniin, nyt moottori alkoi jo pysymään käynnissä koko lentoajan. Lensin koneella kolme normimittaista lentoa (6+5+5 min), joista kuusi minuuttia on jo ihan liian pitkä lentoaika ja moottori ehtii sammua tällä kertaa polttoaineen luonnolliseen loppumiseen.

Lentojen välissä pienensin siivekkeiden liikerataa, joka ei juurikaan tuntunut koneen kyvyssä vetää vaakakierteen salamannopeasti. Aloin jo rentoutumaan ja selkeästi nauttimaan koneen lennätyksestä. Täydellä kaasulla ajaessa koneella on kyllä nautinto räimiä ja taivaalle jää kaunis savuvana. Tämä päivä osoitti, että kone vaatii todella pitkän baanan ja tilaa lentää. Tämä kone ei ainakaan toistaiseksi lennä Talosaaressa. Varsinkin moottori sammuneena kone liitää pitkäääään ja näyttävästi. Päivä meni sen verran tehokkaasti Tracerin kanssa, että Epp-Yak jäi tällä kertaa lentämättä.


17.7.

Ajelin pitkästä aikaa iltavuoroon Talosaareen. Olinhan ollut tällä viikolla Talosaaressa, mutten iltavuorossa. Autossakin oli mukana koneita vaikka muille jakaa; Ykkös-Junnu, Tundra ja Epp-Yak 54. Kellon ajan valinta oli selkeästi napakymppi. Illan edetessä kelit senkun paranevat; yleensä, mutta katsotaan miten tänään käy.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hyvinhän siinä kävi. Sain Junnulla kunnolla revanssia alkuviikon tuulessa taisteluun. Moottorin ollessa kunnolla säädöissä näkyi hienosti lentoajoissa; 23’39”, 23’28 ja päivän viimeisin 28’10”. On mielenkiintoista huomata, miten ensimmäiset lennot jäivät saaman lentoaikaan vain kymmenen sekunnin erolla. Kyllä Old Timer on parhaimmillaan tyynessä suvi-illassa auringon jo tehdessä laskuaan metsän taakse. Näistä lennätyksistä syntyy ne parhaimmat muistot.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun jälkeen pääsin herkuttelemaan hienossa kelissä Tundralla, jolla lentäminen on parhaimmillaan oldtimerin kaltaista nautiskelua. Tundran lennot olivat 15’45” ja 16’39”. päivän, tai sanottakoon illan päätteeksi vetelin vielä Epp-Yakilla tyhjiksi koko kuuden akun setin. Paikalla oli myös Tomppa 700-sarjan kopukan kanssa. Huippuhieno harrastepäivä toimivan ja hienosti lentävän kaluston kera huippuhienossa Suomen suvi-illassa. sähköistettyä tiimaa tuli lähes tunti ja polttomoottorilla pöristeltiin liki puolitoista tuntia.


19.7.

Viikonlopun aikana tulin sopineeksi Pekan kanssa lennätykset Forssan lentokentällä. Edellisestä pöristelysessiosta on päässyt kulumaan liian pitkä aika. Olin ottanut Hesasta mukaan perus- ja peräkorjatun Ykkös-Junnun, mutta lähdön huumassa otin väärän lähettimen matkaan. Puolet takalaatikon kamoista oli näin ollen ihan turhaan mukana, mutta minkäs sille voit.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onneksi Junnut ei ihan heti lopu kesken, Matkun hangaarissa on vielä käytettynä ostettu, jonkun engelsmannin rakentama yksilö, jonka keulilla on myös OS 30 FS-nelitahtimoottori. Tällä setillä lähdettiin liikenteeseen. Olin varmuuden vuoksi käyttänyt moottoria jo edellisenä iltana, joten se puoli oli tsekattu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Poikkesin matkalla ostamaa perinteiset lennätymakkarat eli paketin Wilhelmiä, parasta A-luokkaa, niin kuin myös me old timer pilotit ollaan. Pekka olikin jo paikalla kun saavuin pelipaikalle ja hänellä oli mukanaan wanha sotaratsu Clipper Comet MK2. Forssan kenttä oli hienossa kunnossa, kun heinikko oli niitetty ja heinät paalattu. Aloitimme kerkelot joskus kello 16 pintaan ja tuuli oli vielä ihan kohtalainen mutta onneksi kentän suuntainen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu oli äkkiä lentokunnossa ja siitä suoraan ilmaan. Lensin päivän aikana Junnulla kuusi lentoa, joista puolet päättyi moottorin sammumiseen ilmassa. Välillä tuntui, että moottori oli liian rikkaalla ja sitten taas toisinaan se oli liian laihalla. Lennot olivat 8 minuutista aina 23 minuuttiin ja päivän kokonaistiima oli mahtavat 96’51”. Pekan Clipperiä vaivasi myös käyntivaikeudet ja myöhemmin syyksi paljastui tukkeutunut polttoainesuodatin.

Päivän ehdottomia tähtihetkiä oli Lidl-grillin tulille laitto ja makkaran paisto. Kylläpä Wilhelm maistui erinomaiselle hyvässä seurassa. Vielä kun ruokajuomana oli maistuva alkoholiton olut, niin kenttälounas oli vertaansa vaille. Lämmöt olivat myöskin kohdillaan, vaikka aloitimme lennätykset selkeästi iltapäivän puolella, niin elohopea oli 30 C tietämillä.


22.07.

Ajelin GP Tracerin kanssa Petikkoon, vaikka tuuliolosuhteet olivat jo lähtiessä aika toivottoman oloiset. Paikan päällä puhaltelikin sitten aika mahdottoman kova tuuli. Niinpä oli viisainta jättää lennätyksen välistä ja keskittyä OS 46 AX -moottorin säätöpuuhiin uuden polttoaineen kanssa. Tai eihän polttoaine mitään uutta ole, itse asiassa ajoin vuosikaudet “vadelmamehulla”, mutta vaihdoin öljyksi pari vuotta sitten ilmaisen synteettisen öljyn jota saatiin lahjaksi Porvoon suunnalta jokunen vuosi sitten. Tämä sekoitus on ajettu taivaan tuuliin, joten palataan taas "vadelmamehun" käyttäjiksi.


25.07.

Joka toinen päivä Petikossa, joka toinen Talosaaressa, näin se balanssi ja tuntuma eri kenttiin pysyy hyvänä. Olin tuonut vankan Joe Bridin piirtämän Kaos-klassikkostuntin tänne Helsingin klubille pyrstöremonttiin, jota kone lienee odottanut kohta viitisen vuotta. Nyt kun remppa oli valmis ja koneessa tankit ja vastaanotin paikoillaan, niin kone piti ottaa kentälle moottorin koekäyttöä ja säätöä varten. Tällä kertaa ei vielä ollut mitään tarkoitusta ottaa konetta edes ilmaan, joten jätin siiven klubille kiusauksen välttämiseksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sen sijaan Tundraa oli tarkoitus ajaa ja paljon. Tundra on osoittautunut hyväksi jokasään koneeksi; tuulellakin sitä on mukava ajaa ja tyynellä säällä herkuttelukokemus on aika lähellä aitoa oldtimer-nautintoa. Tänään Tundralle tuli tiima kuuden akullisen aikana seuraavasti: 9’58” T3k2; 9’35” T3k1; 5’13” Z2,2k1; 6’13” Z2,2k1; 6’11” Z4k2 & 6’48” Z4k1. Kaoksen keulilla jo pidempään ollut OS 61 FX on laatumoottori. Vaikka mooottori olikin seissyt jo vähän pidempään käyttämättömänä, niin se lähti todella helpolla käyntiin muutaman heiton jälkeen. Moottoria sai hetken säätää, eikä se nyt vielä ihan optimia käyntiä saavuttanut, mutta päivän tarkoituksena Kaoksen ja Ossin osalta olikin herättä klassikko jälleen henkiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.07.

Odottelin aamun, että sadekuuro alkaisi hellittämään. Sitä odotellessa oli hyvää aikaa naputelle heinäkuun lennutapahtumia kahvikupposen voimalla Google Docsiin. Kello 11 aikaan sade näytti loppuneen ja niinpä oli aika polkaista Ford-merkkinen lennumobiili Petikkoa kohden.

Vaikka sade oli jo hellittänyt, niin kentällä puhalteli kohtalaisen reipas tuuli, mutta onneksi kentän suuntainen. GP Tracer on aina hieman hankalahko kasata, varsinkin kun aina unohdan ottaa mukaan käynnistys/kasaustelineen. No, Tracer oli kuitenkin pian jo valmis käynnistettäväksi. OS 46 AX käy aavistuksen rikkaalla puolikaasulla, tätä pitää vielä tutkia. Trace lähti helpon ja kevyen oloisesti vastatuuleen. kone lensi tuttuun tyyliin näyttävästi ja vauhdikkaasti.

Hieman ennen viiden minuutin ajastimen laukeamista moottori sammahti ilmassa, mitä ilmeisemmin polttoaineen loppumiseen. Onneksi kone oli ihan kentän läheisyydessä, mutta matalahko lentokorkeus huomioiden, kone oli pakko ottaa laskuun myötätuuleen. Koneen ollessa ihan pinnoissa alle metrissä se mäjähti aika ruman ja raskaan oloisesti kenttään. Vauriot eivät olleet kovinkaan isoja; korkeusvakaajan toinen puolisko irtosi kuiturarannoistaan, runko näytti aavistuksen murtuneen lisää siitä kohden, mistä se meni kasaan, kun radiot putosivat edellisellä kerralla rungon päälle. Laskutelineet lässähtivät ja pillin pidikkeen puupalikka irtosi taas kerran.

Purin ja puhdistin Tracerin ja otin pakasta Hobby Kunkun Tundran. Tässä välin ilma oli selkiintynyt, aurinko pilkisti taivaalta ja kesän lämpö helli jälleen. Tundralla herkuteliin lähes ideaalisissa olosuhteissa kaksi lentoa 13’40” (Z4k1) ja 14’11” (Z4k2), joilla päästiin lähes puolen tunnin lentoaikaan.


31.07.

Kesän grillausretki ja -hetki Talosaaressa. Samalla kertaa tuli tsekattua siltaprojekti. Parkkipaikalla oli paikoitellen viitisen senttiä vettä ja itse kenttä oli yhtä isoa pesusientä. Wilhelm-paketti hujahti nopeasti päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi.


01.08.

Tehtiin tänään yhden yön piipahdus maalle. Korona-kriisin vuoksi meidän maalla käymiset ovat jääneet minimiinsä. Nyt kesälomalla ollaan oltu vain 2+1 yötä, mikä on todella vähän. Mutta menehän mies jo hiljalleen asiaan ennen kuin loputkin vähäiset ja malttamattomat lukijat kyllästyvät. Okei, mennään sitten asiaan. Tosiaankin tänään oli kesäloman ensimmäiset ja viimeiset peltolennätykset illana suussa. Työrukkasena oli tietysti Hobby Kingin epp-Yak 54.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vetelin ensin trimmilentoluonteisesti tyhjiksi Turnigyt siniset peruskennot. Olin ladannut kaikki akut normaalisti kolme akkua rinnan -tyyliin ilman mitään balanssointeja. Siniset kestävät ihan kivasti neljän minuutin ohjelma, mutta reservejä ei enää ole juurikaan jäljellä sen jälkeen. Huonoimmassa hapessa tuntuu olevan se akkupakka, johon on pariin kertaa korjattu balanssiontijohtosarja. Nanot tuntuivat olevan edelleenkin kovassa iskussa ja potkua tuntuu riittävän 3Ö-lennätykseen. Leijutuksen kaltainen lentoliike onnistui aika usein ja jopa kohtalaisen hyvin.


02.08.

Kesäloman viimeinen aamu, huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Aamukahvit ulkona nautittuna. Pieni aamun kuulaus tuntuu iholla, kun tuulen vire nousee, aurinko tekee nousuaan korkeammalle tammen oksien välistä. Ihana hiljaisuus, lintujen sirkutus on ainoa, mikä rikkoo hiljaisuuden. Tätä näkyä ja tunnelmaa pitää ahmia ja säilöä sieluun syksyä varten. Tähän hetkeen voisi jäädä leijumaan ikuisiksi ajoiksi.


07.08.

Loman jälkeinen ensimmäinen työviikko on saatu taputeltua tehdyksi ja nyt jos koskaan on hyvä heti “After work” -lennätykselle. Perinteisesti termi yhdistetään työpäivän päätteeksi käytävälle lyhyelle baarireissulle oluen tai drinksun merkeissä, mutta lennätys on paljon mukavampaa. Sää oli varsin kesäinen ja niinpä pilotin akut olivat latautuneet moni verroin siinä vaiheessa kun koneella oli kaahattu kuusi LiPo-akullista tyhjiksi.


08.08.

Olin jo anivarhain Talosaarentien lennokkikentällä Junnun kanssa. Jälleen oli parasta jättää automobiili parkkipaikan puoleen väliin ja siitä ottaa kamat kantoon ja taapeertaa varikolle. Aamu oli auennut Talosaaressa täydellisessä kelissä, vaikka ilmassa olikin nyt aamulla hieman sumua ja nurmikko kosteana vilpoisen yön jäljiltä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Wanha, mutta edelleenkin mitä parhaimmassa iskussa oleva OS 25 FS lähti helpolla käyntiin. Kentän nurmikko oli viimeksi ajettu jokunen viikko sitten, mutta päätin kuitenkin kokeilla maasta lähtöä. Märkä ja pitkä ruoho olivat aika tehokas yhdistelmä hidastamaan nousukiitoa ja satunnaisesti myös vaihtamaan koneen suuntaa nousukiidossa. Ilmassa oli vettä ja ruohosilppua, kun Junnu-parka yritti räpistellä irti äiti maan vetovoimasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähtö oli sittenkin pakko ottaa heittolähtönä, joita en olekaan pitkään aikaan enää harrastanut. Hienosti Junnu lähtee edelleenkin heitosta, pienoinen notkahdus tapahtuu väkisinkin just heiton jälkeen, ennen kuin käden saa ohjaimelle tekemään korjausliikettä. Junnu lensi aivan pläkätyynessä kelissä neljä lentoa, aikojen ollessa 16-21 minuuttia (#1: 20’44”; #2: 16’19”; #3: 21’31”; #4: 20’46”) , yhteenä 79’ 20”. Parissa ensimmäisessä laskussa pitkä ruoho aiheutti koneen nokilleen kellahtamisen, ennen kuin tajusin viimeistellä laskut ruoho-olosuhteisiin nähden oikein. Kymmenen pisteen päivä joka suhteessa.


14.08.

Viime perjantainen lennätys työpäivän päätteeksi otettiin uusiksi tänään, sillä Epp-Yak ja ajoakut olivat pyörineen autossa jo sen verran pitkään, että ne suorastaan kerjäsivät päästä omaan elementtiinsä elikäs taivaalle. Petikossa puhalteli pienoinen tuuli, mutta enpä antanut sen häiritä mun 3Ö-lennätystä. Sen pidemmittä puheitta kuusi akullista noin 25 minuuttia laadukasta LiPo-tiimaa oli plakkarissa ja rc-pilotti ajeli suu hymyssä kotia kohden.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.08.

Loman jälkeen piipahdettiin maalle. Autossa on tätä nykyään vakiovarusteen Hobby King Epp-Yak, niin myös tälläkin kertaa. Eilen kun sain urakoitua nurmikon paraatikuntoon, niin nyt aamusta, jos koskaan oli täydellinen pläkä keli vetää Yakilla 3Ö-rouhintaa taivaalla.

Vaimo ja anoppi hieman pyörittelivät päitään, kun 5-kymppinen ukkeli menee heti aamusta pyjama päällä ja crocsit jalassa klo 7 aikaan pellon reunaan ja viskaa lennokin ilmaan. Tämä on sitä hetkeen tarttumista - carpe diem. Hulluksi voisi myös joku kutsua, mutta aikansa tässä maailmassa voi viettää paljon huonommikin kuin pellon reunalla seisomalla.

Kaikki kuusi akkua ajettiin tyhjiksi. Nykyinen 03/2014 käyttöönotettu setti alkaa osoittaa vääjäämättömästi väsähtämisen merkkejä. Viimeisessä laskussa epätasaiselle nurmikolle, kone sai hieman siipeensä sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikaisemmat rungon korjaukset hiilitapin pidikkeestä ovat antaneet periksi ja siipi heiluu aika paljon runkoon nähden. Huomasin myös, että toisen siiven puoliskon hiilikuituputki, jonne tappi tulee, on päässyt repeämään siiven tyvestä. Koneella ei ole tehty yhtään totaalikaputtia, mutta +600 lentoa alkaa näkyä koneen rakenteessa niin, että paikat alkavat hiljalleen repeillä ja repsottaa. Sivu- ja korkeusperäsimen saranoita on korjailtu läpinäkyvällä silikonilla, mikä on osoittautunut erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Siiven kannaketta rungossa on korjailtu pariin otteeseen 3mm lentokonevanerin soirioilla.


28.08.

Tänä perjantaina oli jälleen after work lennätys Petikossa, missä keli oli huippuhieno; aurinkoista ja täysin tyyntä. Epp-Yak siiven kannakkeen rakenteet oli korjattu rungosta ja nyt siipi istui taas jämäkästi runkoon nähden, eikä harittanut korkeusvakaajan kanssa.

Kentällä oli minun lisäkseni toinen sähköllä lennättävä pilotti, jolla oli pari pykälää isompaa kalustoa omaani verrattuna. Hobby Kunkun Yak toimi pikkuremontin jäljiltä hienosti ilmassa. Ajelin ensin 4s1400 mAh Nano-kennot tyhjiksi. Neljän minuutin lentoajastimella Nanot alkoivat hiipua ennen lentoajan täyttymistä. Ei ihme, alkaahan akuilla olemaan noin 120 purku/lataussykliä takanaan ja vuosiakin on ihan reippaasti. Kolmannella laskulla toisen siivenpuolikkaan siivekeservo oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Tutkiskelin tätä jo taannoisen remontin yhteydessä, mutta en silloin vaivautunut tekemään mitään asialla, mutta nyt se pitää korjata kunnolla. Nyt lennot piti lopettaa tähän, parempi niin kun kone on vielä ehjä ja kaiken lisäksi korjaus on ihan pikkuhomma.


30.08.

Epp-Yakin siivekeservon koloon oli liimattu hieman hötövaneria niin, että servon kiinnitysruuvilla oli kerrankin jotain, mihin kiinnittyä, kun ruuvi ei ota kunnolla kiinni ilmaan, styroxin sijaan. Sunnuntaiaamu maalla oli sadetta enteilevän harmaa ja täysin tyyni, ruoho oli märkään yöllisen sateen jäljiltä. Hetken mietin, että roiskuuko laskuissa kosteus säätimeen tai vastaanottimeen, vaan enpä miettinyt kauaakaan.

Vaikka olikin pellon reunalla aika pian heräämisen jälkeen, niin enää en tohtinut tai tarjennut lähteä ihan pyjamassa pellonreuna lennätykselle. Yakilla oli taas kiva kaahata 3Ö-lentoa ihan pläkä tyynessä kelissä. Leijutus sujuin ihmeene hyvin, tai niin hyvin, mitä se minulta ylipäätään voi edes sujua. Ajoin nyt aamusella vain Nanot tyhjiksi. Tällä kertaa en paahtanut Nanoilla ihan täysillä koko ajan, mikä näkyi heti siinä, että akut kestivät koko neljä minuuttia ihan hyvin. Jatkoin lennätyksiä myöhemmin puolen päivän aikaan, jolloin lensin loput akut tyhjiksi. Näin saatiin taas kuusi lentoa lisää plakkariin.



05.09.

Auto olikin piukassa lennokkitavaraa, kun ajelin Petikkoon uhmaten navakkaa tuulta. Messissä oli Ykkös-Junnu, joka on sitä taas nimensä varsinaisessa merkityksessä keväisen pyrstöremontin jäljiltä sekä heinäkuussa hankittu Super Sportti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Oli viritellyt Junnuun aika törkeän näköisen pakoputken jatkeen nippusiteellä laskutelineen lankaan kiinni, jotta uusi pyrstö ei ryvettyisi öljystä niin pahasti, mitä pelkällä silikonisella räkäletkulla tulee. Varmaan tämä viritys vähentää tehoja, mutta ei old timereita juuri koskaan täysillä huudateta, että tässä valossa asialla oli ole minkäänlaista merkitystä, kunhan kone vaan käy luotettavasti.

Junnun lento oli niin karmeaa pompotusta, että oma mitta tuli täyteen jo kolmen minuutin jälkeen ja otin koneen laskuun heti kun sopiva hetki tuulen suhteen koitti. Vaikka lasku oli olosuhteisiin nähden onnistunut, niin maassa tuuli vei konetta kuin pässiä narussa jo oli viittä vaille, ettei Junnu-parka paiskautunut varikkokontin viereisiin metallisiin starttipöytiin.

Uuden Super sportin nokalla oli OS 46 MAX -moottori, joka oli yleisilmeeltään kuin suoraan laatikosta otettu. Yllätyin, miten helposti moottori pärähti käyntiin ja käymään pari yrityksen jälkeen, vaikka mulla ei ole mitään käsitystä, miten pitkään moottori on ollut käyttämätön. Hienosti toimi. Tässä harakiri-myräkässä ei ollut mitään järkeä lentää yhtään enempää millään lennokilla. Säästelen konetta koelennoille paremman sään salliessa.


13.09.

Kävin ihan uteliaisuuttani katsastamassa Talosaarentien lennokkikentän tianteen ja aika lohduttomalta se näytti; kuvat puhukoot puolestaan:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.09.

Lennokkikamat olivat pyörineet ja kolisseet viikonlopun, kun Talosaaren lennokkikenttä oli jälleen kerran täysin veneilykunnossa. Töistä lähtiessä tuulta oli sen verran, että ajatus maanantain after work-lennätyksestä hieman epäillytti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Perillä Petikossa kello 16 pintaan lennätyskeli näytti varsin kelvolliselta ja automatkan aikana tuulikin oli kadonnut lähes tulkoon kokoonaan. Päivän kone oli siis Ykkös-Junnu, joka oli varsin pian valmisteltu lentokuntoon. Nyt pääsen kokeilemaan kunnolla käytännössä miten pakoputken jatke toimii. Toivottavasti kone ei ole enää sellaisessa polttoainerähmässä, mitä ennen viritystä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän aloituslennolla päästiin mukavaan 17 minuutin lentoaikaan. Seuraava lento jäi aika lyhyeksi (6’53”), koska maasta katsoen näytti siltä, että pakoputken viritys oli pudonnut pois. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt, mutta kiinnitin jatkeen parilla nippusiteellä laskutelineen lankaan.

Tankkauksen jälkeen kone lensi taas iloisesti 20’13” mittaisen mallikkaan lennon. Päivän viimeisellä lennolla päästiin jo ihan kiitettävään lentoaikaan; 25’13. Sää oli todella hieno, välillä oli täysin pläkä pitkiä aikoja. Olisin lennättänyt pidempäänkin, mutta nälkä alkoi kurnia jo mahassa ja kun tiimaa oli 69’ 19” verran tälle päivälle, niin mikäpä tässä oli ajella tyytyväisenä ja sangen rentoutuneena kotia kohden.


20.09.

Great Planesin Super Sportster #2 oli koelentovalmiina jo eilisestä lähtien, mutta lähes myrsylukemissa olevan tuulen vuoksi koelento jäi tekemättä. Näin ollen pääsin tänään liikkeelle hyvissä ajoin, kun ei ollut muuta valmistelemista, kuin keittää kahvit termospulloon. Nyt päätin pitkästä aikaa suunnata Ämmässuon lennokkikentälle, siellä kun saa päristellä sunnuntaisin jo klo 9 alkaen.

Olin kentällä aikalailla yhdeksän jälkeen, mutta en kuitenkaan ollut ensimmäinen, mikä vähän yllätti. Ilma oli ihan täydellinen; siis pläkä. Ainoa miinus oli päin näköä paistava aurinko. Tämän koneen keulilla olevan OS 46 ei käynnisty ihan yhtä herkästi, mitä toisen yksilön OS 46 LA. Koneen käynnistyksessä erillinen ständi olisi poikaa, sillä moottorin käydessä pitää olla tarkkana, ettei kone hyökkää syliin, kun se on starttipöydällä ainoastaan renkaiden varassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta palataanpa taas asiaan. Super Sportti lähti kauniiseen nousukiitoon aavistuksen rikkaalla moottorin käynnillä. Asiaan kuului pienoinen jännitys, mutta ihan turhaan, sillä kone toimi ilmassa varsin suoraviivaisesti, niin kuin arf-koneen kuuluukin toimia. Koelennon pituudeksi tuli 4’31” ja lasku oli näkki, kuten pitääkin olla. Trimmasin ilmassa ainoastaan siivekettä aavistuksen verran, muutoin kone lensi hienosti edellisen yksilön setupilla.

Omien lennätyksien lomassa seurasin muiden lentoja; ilmassa oli niin sähköhekoja kuin -liidareitakin. Paikalla oli kolme muuta harrastajaa minun lisäkseni. Sportin seuraava lento oli vähän alle seitsemän minuuttia (6’45”) ja loput kolme ajettiin timerin piippaukseen asti täysillä (7’18”, 7’16” & 7’45”) ja vasta sitten alettiin tehdä laskua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä ja auringon noustessa myös tuuli yltyi. Kaiken kaikkiaan upeassa säässä lensin uudella vanhalla koneella viisi erittäin onnistunutta lentoa kokonaislentoajan ollessa 33’ 35”. Päivän päätteeksi neula oli auki 1,5 kierrosta. Oli pitkästä aikaa kiva lennättää sporttikonetta! Tätä herkkua pitää saada lisää. Joku pienkone veti todella piittaamattomasti ja hyvin matalalta lennokkikentän ylitse. Mistä näitä puusilmiä oikein riittää??


25.09.

Työviikon päätteeksi ajelin Top 1 -lennokkikentälle täällä pääkaupunkiseudulla eli Ämmässuolle ESpoon RC-ilmailukentälle. Mukana oli edellisellä kerralla koelennetty Super Sportti, joka nyt suoranaisesti janoaa kärsimättömänä tiimaa ja toisena koneena mikäpä muu, kuin +600 lentoa lentänyt Epp-Yak 54.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sportti lensi - sanoisinko jo - tuttuun malliin vakaasti ja tyylikkäästi. Lento oli vielä ehkä aavistuksen varovaista perusveivausta. Mutta kyllä meno tästä tiukkenee, kunhan koneen kanssa ollaan kunnolla sinut ja setup saadaan optimaaliseksi. Sportti lensi kuudella lennolla, jota olivat kaikki kestoltaan joko karvan ali tai yli kahdeksan minuuttia, yhteensä 49’02”.

Sportin jälkeen pakasta vedettiin jo vähän kulahtanut ja reissuissa rähjääntynyt Hobby kunkun Epp Yak, jolla lennettiin perinteisesti kaikki kuusi akkua tyhjiksi. Tänä syksynä on selkeästi jo huomannut, että 30/2014 käyttöönotetut 4s1300 mAh Nanot eivät enää kestä täyttä kyytiä neljän minuutin edestä. Ei mikään ihme, sillä akuilla on takanaan jo 120 lataus/purkusykliä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Parin lennon osalta tulin koheltaneeksi Yakilla niin pinnoissa, että vauhdikas läpilasku tuli tehtyä olosuhteiden pakosta, mutta onneksi kone ei ole moksiskaan tuollaisista pienistä maakosketuksista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.09.

Valkkan yhdistetty kevät- ja vaalikokous pidettiin Mellunmäessä asukastila Mellerissä. Valitettavasti paikalle ei ollut vaivautunut muu kuin yhdistyksen tämänhetkinen hallitus ja rahastonhoitaja. Näin ollen osa kokousagendasta jäi käsittelemättä kokouksen jääviyden vuoksi.


27.09.

Ajelin lepopäivän ratoksi Talosaaren lennokkikentälle. Antti oli raportoinut jo aiemmin, että joku jakeluauto oli ollut kentällä jumissa. Mitähän asiaa sellaisella autolla on siellä? Kenttä oli kuin mutapainin jäljiltä ja niistä päätellen useampia autoja on ollut jumissa hiljattain ja jälki on sitten sen mukaista. Kaikenlaista rojua on jätetty lojumaan pitkin ja poikin parkkipaikkaa, kun autoja on yritetty saada niiden avulla irti. Jonkun auton moottorin pohjapanssari on jäänyt parkkipaikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamusella nurmikko oli vielä ihan vetistä ja niinpä lenkkarit olivat sukkia myöten märät, kun kävin ens’ alkuun katsomassa tilannetta kentän puolelta. Onneksi mukana oli kunnon kumisaappaat. Kannoin lennokkikamat kahdessa erässä varikolle. Aamu oli täydellisen tyyni ja hiljainen, ihan paras hetki old timerille. Tulin lentäneeksi Ykkös-Junnulla 25’10” ja 21’10’ mittaiset lennot. Ensimmäisen lennon päätteeksi kone ei enää liitänyt kentälle asti, vaan jäi sänkipellolle, joka sekin on ihan hyvä paikka laskeutua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keväällä kentälle hankittu Hobby Kunkun halpa tuulipussi on liehunut koko rahan edestä kentän reunalla. Se on on kulunut menneen kesän osalta niin pahasti, ettei sitä kannata enää tuoda old timer clubille talvisäilöön, vaan liehukoon urhoollisesti ja kunniakkaasti arvokkaaseen loppuunsa asti.


28.09.

Ykkös-Junnu oli edelleenkin sopivasti autossa muiden lennätysvermeiden kera, niin mikäpä oli ajella työpäivän jälkeen Ämmässuon upealle lennokkikentälle. Vaikka Talosaaressa on oma viehätyksensä, just nyt itseäni kiinnostaa enemmän lennätys kuin riisipellossa tetsaaminen. Päivä ja säiden haltija tarjosi taas parastaan old timer-harrastajalle. Tyynessä ja kuulaassa syyspäivässä kelpaa ajella hidasta old timeria nautiskellen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen lento lennettiin aikalailla normaaleissa lentokorkeuksissa, mutta pari viimeistä lentoa nautiskeltiin jo hyvin matalalla pyörien ja läpilaskuja ja lähestymisiä tehden. Ensimmäinen lasku jäi vähän vajaaksi, kun oli tulossa laskuun konttien puoleisesta päädystä. Kone jäi nätisti nokilleen pidempään heinikkoon, mistä kävin hakemassa sen pois. korkean heinän ja talventörröttäjien seassa oli myös jotain kuivia oksia, mutta onneksi niistä ei tullut mitään vauriota koneeseen. Päivän lentoajat ovat tässä: 26’ 57”; 18’ 20” ja 29’ 42” mistä saadaan Elon laskuopilla 74’ 59” eli hieman selkeämmin sanottuna sekuntia vaille tunti ja vartti.


29.09.

Tein varsin lyhyeksi ja ytimekkääksi jääneen piipahduksen Petikkoon työpäivän päätteeksi. Kehä kolmosella taivas synkkeni jo ennestään ja pienoinen tihkusade alkoi, mutta ajelin Petikkoon asti, kun olin jo melkein hoodeilla. Vähäinen tihkusade helpotti perille päästyäni. Epäilyksistä huolimatta lento-olosuhteet näyttivät varsin kelvollisilta.

Pian Yak olikin jo ilmassa ja lentää kohelsin vanhaan tuttuun malliin. tällä kertaa ehkä turhan matalalla, sillä kone kopsahti maahan. Onnettomuuspaikalla tilanne näytti ihan hyvältä; ainoastaan toinen siivenpuolisko oli lähtenyt irti ja samoin korkeusperäsimen servo. Tässä koneessa servojen kiinnitys on ollut aavistuksen huteraa pykälää liian isoihin vanerisiin kiinnistyskehyksiin nähden. Korjasin jo aiemmin toisen siivekeservon kiinnityksen, ehkä nyt on jo aihetta käydä läpi kaikki servot.


30.09.

Ennen töihin lähtöä otin kyytiin GP Super Sportin. Olin ladannut vastaanottimen 2sLiFe -akun edellisen yön aikana ja siihen oli sujahtanut latausta n. 200 mAh verran eli kymmenesosa kokonaiskapasiteetistä, ihan kohtalaisesti 50 minuutin lennoista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tullessani Ämmässuolle, oli pakko napata hamppari matkan varrella olevasta snagarista. Tätä sitten tankkasin kentällä ennen lentoja. Paikalla oli yksi kopteriharrastaja, jolta tuli hankittua 10 ccm Webra Speed, olisiko ollut vuonna 2016?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin GP super Sportilla kuusi lentoa mitä hienoimmassa säässä. Vähäinen tuuli tyyntyi illan edetessä, samoin kuin taivas selkeytyi ja aurinko alkoi paistamaan. Tänään tulikin jo käännettä sportilla kaiken maailman kuviota taivaalla. Kylkilento onnistuu lähes yhtä mallikkaasti ja helpon oloisesti, mitä Super Hotsilla konsanaan. Vaakakierteet menevät aika hitaasti, ellei jopa laiskan oloisesti, eikä mikään ihme, sillä servolinkit ovat niin ylhäällä siivetyöntötangoissa kuin mahdollista. Tämä kertoo lähinnä edellisen omistajan lennätysmieltymyksistä. Tämän lisäksi siivekeservokin saattaa olla hidas liikkeissä. Ens’ alkuun pitää kiertää servolinkkejä alemmaksi, niin näin saadaan lisää liikettä siivekkeisiin.

Laskuissa on vielä hiomista; yksi oli todella karsea pomppulasku ja yksi päätyi kentän ulkopuolelle. Kone tulee laskuun aika liukkaasti vaikka kaasu on ihan kiinni. Tätäkin pitää vielä tutkailla, olisiko tyhjäkäynnissä varaa säätää sitä pienemmäksi. Upean lennätyspäivän aikana kone lensi kuudella lennolla, jotka kaikki olivat lähemmäs kahdeksan minuuttia reilun kolme varttia; 46’ 36”. Paikalla oli myös Talosaaresta tuttu Tomppa, jolla oli mukanaan pari sähkökopteria.


02.10.

Tämä viikko on saatu nauttia kauniista, aurinkoisesta sekä ennen kaikkea sateettomasta syyssäästä ja niinpä koko viikko on ollut suurta after work -lennätystä. Tänään suuntasin taas töiden jälkeen Ämmässuon upealle lennokkikentälle. Nyt muistin jopa mitata matkan töistä; n. 22 km, aika paljon, luulin, että olisi ollut huomattavasti vähemmän.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä tuuli aika reippaasti, mutta onneksi kentän suuntaisesti. Mikä parasta, paikalla ei ollut ketään ja niinpä sain pöristellä ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Sportti oli nopeasti lentokunnossa ja OS 46 LA kävi ja kukkui.

Lensin tänään kaikki lennot vähintään kahdeksaan minuuttiin. Polttoainetta näyttää hyvin riittävän niin pitkään lentoon. Päivän kaksi ensimmäistä laskua (8’05” & 8’12”) oli todella hyvät, ei pompun pomppua, mutta koneen saikin ottaa laskuun aika kovaan vastatuuleen, mikä lyhensi laskut kivasti. Pari seuraavaa (8’08” & 8’24”) laskua meni yhdellä pienellä pompulla, mikä on vielä hyväksyttävissä. Illan edessä tuuli tyyntyi ja päivän viimeinen lento (7’54”) lennettiin jo lähes pläkätyynessä kelissä. Upean päivän saldoksi saatiin 40’43”. Tämä edellinen lennätyspäivä vedettiin yhdellä ja samalla vastaanottimen akun latauksella. Pienellä matematiikalla päädyttiin seuraavaa lopputulemaan; 46’36” + 40’43” ~ 1,5h ja 461 mAh => 310 mAh/h.


10.10.

Epp-Yak oli ollut välinehuollossa edellisen lennätyksen jäljiltä, missä kone kopsahti tonttiin liian matalalla pelleilyn seurauksena. Onneksi koneeseen ei tullut sen isompaa korjattavaa. Ajelin siis Petikkoon. Paikan päällä oli Kaarlo, jota en ole nähnyt pariin kolmeen vuoteen. Hänellä oli kohtalaisen iso bensa-Yak, jossa oli joku 60 ccm DLE-moottori.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin tänään ensimmäistä kertaa lennot kolmen minuutin ajastimella, joska 4s1300 mAh Nanot ovat jo aika väsyneitä. Tällä ajastimen asetuksella kuusi akkua oli lennetty tyhjiksi noin kahdessakymmenessä minuutissa. Päivän edetessä paikalle tuli hiljalleen myös muita harrastajia; esim yksi FPV-racing drone -lennättäjä, joista en yhtään diggaa.


14.10.

Harrastepäivitykset jatkuvat, nyt puolestaan kohtalaisen tuuliselta ja talvea enteilevältä Ämmässuon kentältä, jonne piipahdin töiden jälkeen lennättämään. Päivä oli kaunis, mutta aika kylmä ja tuulinen, matkalla auton lämpömittari näytti +10°C. Pian pitänee vaihtaa talvimoodiin eli pipoon, pilkkihaalariin, raappahousuihin, villasukkiin sekä lähetinhuppuun, niin taas kelpaa pöristellä. Reipas tuuli vähän arvelutti, mutta ei siinä auttanut muu, kuin tuulta päin,

GP Super Sportin ensimmäinen lento oli reilun (7’34”) seitsemän minuutin mittainen. Viime käynnin jälkeen olin ruuvannut siivemekanismin horneja alaspäin, jotta siivekkeisiin saisi enemmän liikettä ja vaakakierteet menisivät rivakammin. En oikein tiedä, auttoiko se asiaa. Päivän ensimmäinen lasku oli aika pomppuisa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento jäi hieman ensimmäistä lyhyemmäksi (6’51”), ihan siitä syystä, että näpit alkoivat olla aika kylmät. Vaativista olosuhteista huolimatta, tai juuri niiden vuoksi lasku oli täydellinen. Tämän päivän osalta piti lopettaa poikkeuksellisesti jo kahden lennon jälkeen, kun näpit alkoivat olla jo kohmeessa.

30.10.

Tänään tuli käytyä Super Sportin kanssa Petikossa. Sää oli aika masentavan harmaan oloinen, mutta mitäpä siitä. Sportti lensi hienosti ja varmasti kolme lentoa; 7'35", 7'45" ja 7'37". Pilotti ei ollut täysin varman oloinen, sillä viimeisellä lennolla kone oli jokusen sekunnin sellaisessa tilassa ja asenossa, ettei siitä ollut oikein mitään havaintoa. Saatuani koneen onnellisesti ja ehjänä alasa laitoin tyytyväisenä kamat kasaan ja suunta siin kotiin päin.



28.11.

Muutamat kuvat vetiseltä ja tulvien koettelemalta lennokkikentältä. Samalla kerralla niittasin ilmoitustaululle liitovarjoilun ja traktorilla ajelun kieltävät plakaatit. Tulvavesi oli vienut pikkusillan jokeen asti, missä se kellui saavauttamattomissA. Olin sen verran kevyesti varaustaunut, ettei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia onkia siltaa kuivalle maalle. Mika raporoi myöhemmin onkineensa sillan jorpakosta ja raahanneensa sen kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2021 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 22.12.2020

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!