2019

06.01.

Tämän vuoden lennätykset aloitettiin tällä kertaan Porvoossa POIK:n erinomaisella lennokkikentällä. Mukana oli loppuvuodessa täysin ilmaiseksi saatu Great Planesin Tracer -harjoitustaitolentokone, jonka olin joulukuun aikana hissukseen laitellut lentokuntoon. Nokalla on OS 46 AX-moottori, joka jäi odottamaan parempia aikoja Kyoshon Calmaton täystuhossa jonkin kolmen vuoden takaa. Nokan muodosta johtuen, oli ihan pakko laittaa tehopilli mallia OPS 47 ja pillin adapteri on 60-kokoluokan Webrasta. Tracerin seurana oli tietysti The Junnu. Tällainen setti tällä kertaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sormet syyhysivät jo päästä ottamaan savut Tracerista. Kone oli äkkiä läjässä, siipi tulee kahdella pultilla runkoon, minkä jälkeen pilli napsautetaan pidikkeeseen ja koko komeus lukitaan paikoilleen pienellä nippusiteellä. Ossin kanssa meni jonkin aikaa käynnistyksen kanssa, vaikka moottori oli läpikäyty ja koekäytetty mennävuosien maakosketuksen. Erinäisen sählingin jälkeen moottori kävi ja kukkusi tosi hyvin, itseasiassa kierroksia oli turhan paljon ehkä aavistuksen pienen 11” x 4” -potkurin kanssa. Rullailin koneella maassa ja se tuntui hyvältä rullatessa, eikä parin sentin uusi lumi tuntunut missään kun avasin kaasua. konetta ei voinut vielä koelentää, sillä siivekkeet eivät keskittäneet kunnolla, minkä lisäksi kaasuservosta lähti ihan julmettu hurina. Pääasia, että moottori oli saatu säätöihin ja pari muuta pientä korjattavaa asiaa tuli esille, jotka pitää saada kuntoon ennen koelentoja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt oli siis The Junnun vuoro. Pikku-Saito lähti nöyrästi ja luotettavan oloisesti käyntiin. kiikutin koneen siivenkiinnityskumilenkeistä roikottaen keskelle kenttää. vielä viimeisen tarkistus, että ohjainpinnat toimii, sitten kaasutikku eteen ja The Junnu lähti nousukiitoon. Lentää liihotin The Junnulla lähes tunnin kokonaislentoajan; 65’ 30”, yksisten lentojen ollessa 20 min molemmin puolin (17’43”, 20’32” ja 18’15”). Näin kauas kun ajelee harrastamaan, niin lentotiimaa on hyvä saada edes sen verran, mitä aikaa palaa matkoihin. Taka oli kaikin puolin hieno ja onnistunut lentokauden avaus vuodelle 2019, mistä on hyvä pöristellä kohti kevättä ja kesää-


12.01.

Saavuimme maalle vähän puolen päivän jälkeen. Sillä aikaa kun olimme anopin höyryävien lihapatojen ääressä, Junnu ja lennätysvermeet olivat pikalatauksessa. Päivä oli sään puolesta täydellinen lenntyspäivä; oli pikkupakkanen, aurinko paistoi täysin pilvettömältä siniseltä taivaalta, eikä ollut edes tuulta. Tällaiset päivät ovat old timereita varten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu olikin jo pian käynnissä ja valmiina taivaalle. Pihasta lennättäessä heittolähtö on ainut vaihtoehto ja niitä on tullut tehtyä satoja näiden vuosikymmenten aikana, niin kuin myös tänään. Heitosta kone aina vähän notkahtaa ennen kuin se pääsee kunnolla vauhtii ja kelaamaan korkeutta. Pihatieltä ei voi lennättää niin, että lääniä olisi runsaasti niin oikealla, kuin vasemmallakin. Siksi parin minuutin lenno jälkeen lähdin tallustamaan makasiin päätyyn, josta voi lennättää kunnolla. Tässä oli nyt se virhe, että kone oli tässä vaiheessa jo pellolla rajan päällä. Siinä samassa kurvaillakseni koneen lähemmäs, tapahtui taas meikäläisen blackout ja Junnu oli kierteessä tulossa kohti tonttia. En saanut tätä oikaistua, mutta onneksi vauhtia ei ollut paljoakaan ja lumihankea oli sen verran, ettei sentään tultu jäiseen kyntöpeltoon. Siinä olikin sitten aika tarpominen, kun rämmin hangessa kohti konetta. Onnekseni mitää ei ollut mennyt rikki, ainoastaan siipi oli irronnut kiinnityksestä, mikä oli vaan hyvä asia. Lämmöt nousivat toiseen kertaan tappiin, kun tallustin omia jälkiäni pitkin talon eteen. Laittelin koneen lentokuntoon ja lensin samalla tankilla 16’45” mittaisen lennon. Nyt tultiin hallittuun ja kauniiseen laskuun moottorin sammuttua ilmassa. Tarkastelu maassa osoitti, että polttoainetta oli vielä voin sentin verran tankin pohjalla. Katsoin parhaaksi lopetella riskaabelit peltolennätykset tältä erää ja valmistella kalustoa siihen malliin, että huomenissa pöristellään taas jo Forssan lentokentällä.


13.01.

Eilisen kaltainen huippukirkas sää jäi vain haaveeksi tänään. Ilma oli tasaisen harmaa, kun ajelin aamusella kello 9 pintaan kohti Forssan lentokenttää. Säätila oli itse asiassa aivan kopio siitä, mitä se oli 27.12. Se ei haitannut mitään sillä mukana oli prikulleen sama lentokalustokin; Junnu ja Laser. Eilen illalla kun kävin werstaalla, niin elohopea oli valahtanut jonnekin - 15 C tuntumaan ja nyt aamulla lähtiessäni tukikohdasta pakkasta oli vielä -9 C. Vaatekerta oli kyllä optimoitua useamman tunnin lähes paikoillaan seisoskelua varten ja ja termospullossa oli mustaa kahvia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin kerrankin ennakoinut pakkasessa operoinnin minimiin ja niinpä oli tajunnut tankata Junnun jo werstaalla, niin näpit säästyivät parin minuutin verran pakkaselta. Kenttä oli todella priiimakunnossa ja kerrankin myös rullaustie oli aurattu kunnolla, ettei tarvinnut umpihankeen levittää starttivarikkoa. Junnu ja Pikku-Ossi olivat jo pian lentovalmiina platalla. Junnu lensi yhtä varman oloisesti mitä ennenkin, tietty eilinen pikkutapaturma kangasteli takaraivossa. Nyt tehtiin kurvit laajalla kaartosäteellä tai kunnolla kaasun kanssa, jos lennettiin tiukempaa kurvaan.

Tässä kelissä lentokorkeus oli maksimissaan jotain 50 metriä. Tuossa korkeudessa ja vähän kauempana ajaessa kone katosi tosi pelottavan hyvin lähes maata viistäviin pilviin. Pilvessä ajaettiin sitten ihan pers’tuntunmalla, kun muustakaan ei ollut tietoa. Onneksi Junnulla voi herkutella ihan maata hipoen ja niinpä nyt nautittiin läpilaskuista ihan täysillä. Näillä säädöillä ja tässä kelissä Junnu lensi kolmella lennolla hulppeat 77’ 51’ (24’29”, 25’32” ja 27’50”).

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Viimeisenä, joskaan ei vähäisenpänä pakasta otettiin viimeinen valttikortti eli Laser. Kone on ihan omiaan hiljaa ja matalalla rouhimiseen, paitsi en osaa rouhia. Pitää sanoa, että 53 Irvinen on erittäin nöyrä käynnistymään näin talvella. Laiskana miehenä ryypytin moottorin 2t-bensalla, mikä minimoi moottorin vatkaamisen, mutta sallittakoon se jo tämän ikäiselle ikinuorelle lennokkipojalle. tämä kone on niin uskomaton, miten pienellä kaasulla se pysyy ilmassa ilman minkäänlaista sakkaamisen oiretta. Näin iso konetta on ilo vääntää näin matalalla, näyttävään hommaa. Lennon loppuvaiheessa - näkyvyyden muutenkin ollessa jo heikkoa - alkoi lumisade. Plakkarissa oli tämän päivän osalta jo sen verran tiimaa, että otin Laserin laskuun lähes kävelyvauhtia ja rullasin sen startti varikolle. Lentoajaksi tuli 14’54”. Takana oli taas hieno, mutta omanlaisensa lennätyspäivä. Keli oli lähtökohdiltaa kohtalaisen haastava, mutta kun on aina keliin sopiva kalustoa, niin homma pelaa säällä kuin säällä. Vaatetus toimi täydellisesti, ei tullut kuuma, eikä kylmä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.01.

Tänään tuli tutustuua Ilmailumuseolla I.V.L. K.1 Kurki -lentokoneeseen, joka tunnetaan myös lempinimellä Järvisen laatikko. Aikamoisia lentolaitteita nämä lähes vuosisadan takaiset lentokoneet nykymittapuun mukaan. Iso peukku rohkeille pieneereille, jotka näitä ovat suunnitellet ja vieläpä lentäneet sekä ehkäpä sevinneet hengissä näiden laitteiden kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.02.

Helmikuu alkoi näyttämään tosi huolestuttavalta lennätysten suheen, herran jestas sentään tuleeko ihan välikuukausi? No ei sentään. Olin jo eilen käynyt katsomassa VLK:n kenttää Talosaarentiellä. Toista hehtaaria peltoa ja parkkipaikkaa oli tulvan alla, mutta onneksi kunnon pakkaset olivat hoitaneet homman ja edessä olisi tosi iso jäätikkö. Tänään ilma ei ollut enää aamusella niin hieno, mitä eilen ja tuulikin oli aika kova.

Photo by Jari Vehmaa

Onnekseni joku oli ajat sitten aurannut reilun auton kokoisen parkkipaikan, jonne auton sai mainiosti sopimaan. Siinä oli myös tilaa pitää pientä varikko korkeamman hangen päällä. Olin siis tällä lennokkikentällä nyt toista kertaa ja ensimmäistä kertaa polttomoottorikoneen kanssa. Aika navakka tuuli arvelutti. Ei ihan kaikkein paras yhdistelmä koeponnistaa polttikonetta uudessa lennätyspaikassa. The Junnun Saito 30 käynnisty nöyrästi, kuten hyvin säädetyn moottorin kuuluukin tehdä. Kone lähti jäältä varsin helpon oloisesti siivilleen. Sanotaan rehellisesti, että lento oli varsinaista höykytystä ja konetta sai ohjastaa kieli keskellä suuta. Otin koneen laskuun noin vajaan vartin lennon jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone tankattiin metanolilla ja kuski kofeiinilla ja taas mentiin. Toinen lento oli ihan samanlaista ryskytystä kuin ensimmäinenkin. Toinen lento kesti jokusen minuutin pidempään, mitä ensimmäinen. Pääasia, että matkojen ja tehollisen lennätyksen suhde meni kutakuinkin yksiin. Kun sain kamat pakattua autooni, niin ajelin Malmin lentokentälle kahville, ennen kuin vihervassarit tuhoavat sen kiimassaan. Berliinin munkki maistui hyvältä maitokahvin kanssa seuratessa lentokentän tohinaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.03.

Olin aamulla jo kello yhdeksän pintaan Forssan lentokentällä laittamassa Super Hotsia lentokuntoon. Aamu näytti mitä parhimmalta lennätystoimintaan, aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta, pakkasta oli vain -5 astetta ja kevyt tuuli puhalteli vieläpä kentän suuntaisesti joelta päin. Käynnistellessäni konetta ihmettelin, miksi moottori yliryypyttyy ihan itsekseen. Pari kertaan myös moottori meni nestelukkoon ja yksen kerran potkuri sinkosi aika reippaasti koneen nokalta kauas hankeen. Syynä oli pieni huolimattomuusvirhe, sillä ns. räkäletkun tulppa oli unohtunut paikoilleen, minkä seurauksena polttoainetta tuli kovalla paineella ja vieläpä ihan liikaa. neulan ollessa auki 1,5 kierrosta moottori oli jo aavistuksen rikkaalla, ehkä paras säätöl oli siinä 1,3..1,4 tuntumassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän erheen korjattuani pääsin Hotsin kanssa jo tuttuun ja turvalliseen toimintaan. Lensin koneella täydellisyyttä hipovissa olosuhteissa viisi lentoa, jolloin kokonaislentoajaksi tuli vähintäänkin puoli tuntia tiimaa. Näillä säädöillä koneen nykyinen polttoainetankki 260 ml? tuntuu riittävän ihan hyvin normaaliin kuuden minuutin lentoihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentojen aikana tuuli yltyi ihan varkain aika navakaksi ja niinpä viiden lennon jälkeen homma ei enää tuntunut kovinkaan mielekkäältä. Niinpä pistin pillit pussiin ja lähdin ajamaan Matkuun. Hallin kohdalla HUI:n pilotit kaivoivat OH-CMD:n ulos talviteloilta ja valmistelivat sitä kuulemma lennolle.


03.03.

Aamusella Matkun lentotukikohdassa pakkaslukemat olivat valahtaneet yön aikana niin alas, kuin -15 °C, niinpä en pitänyt sen suurempaa kiirettä lentokentälle. Autoon oli taas pakattu edellisen päivän valttikortti, siis Super Hots, josta voin sanoa reilusti; lennä millä lennät ja Hotsilla loput.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä oli täysin tyyntä, aurinkoista ja pakkasta enää -10 °C. Kalusto oli hyvässä iskussa eilisen jäljiltä. Nyt ei enää tarvinnut tahkota moottorin nestelukkojen kanssa, vaan sain keskittyä oleelliseen elikä lennätykseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alussa näpit olivat taas jäätyä, vaikka hanskat kädessä puuhasin ja lennättelin. Onneksi keli oli sentään täysin tyyni. Hots pysyi hyvin lapasessa, jo ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä lensin suurimman osan lennoista hanskat kädessä. Konetta sai hyvin ajettua kaikkiin osaamiini perusliikkeisiin.

Tänään oli kyllä ylivoimaisesti tämän kevättalven parhain lennätyspäivä, ja niinpä räimin peräti seitsemän lentoa á 5 min, jolloin tiimaa tuli vähintäänkin 45 minuuttia. Sain olla vielä täysin ylhäisessä yksinäisyydessäni, eikä kentällä ollut mitään muuta toimintaa samaan aikaan. Lopetellessa, pakkasta oli enää -4 °C ja aurinko lämmitti mukavasti takin selkään. Päivän viimeiset lennot tarkeni ottaa jo paljain käsin.


31.03.

Ähäkutti sentään, saatiinpa sentään kolmas lennätyspäivä kasaan nyt vielä maaliskuun puolella ja tästä se vauhti toivon mukaan vaan kiintyy. Lähdin kokemaan lennätyssäätä tällä kertaa Laserin kanssa. Forssan kentällä puhalteli hieman poikittainen tuuli, mutta mitäpä siitä Laserin tempaisee vaikka poikittain rullaus- ja kiitotien kohdalta, eikä tee edes tiukkaakaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Käynnistysmanööverien jälkeen rullailin koneen kiitoradalle ja päätin ottaa sen ihan perinteisesti ilmaan joelle päin. Laser ei pitkään viihtynyt asfaltilla, kun Irvine 53 sai kaasuttimen kurkku täysin auki soppaa sisäänsä. Nyt kun kone oli ilmassa, niin sitä pääsi ajamaan jo hyvinkin pienillä kierroksilla. Meikäläisen 3D-lennätys on vasta kohdassa 3Ö, joten opittavaan ja koneen kieputtamista tulee piisaamaan myös jatkossakin.

Kone oli kieppunut ilmassa jo varsin hyvän tosin, jotain 12 minuuttia, kun otin sen laskuun. Kone tuli alas todella nätisti ja hämmästyttävän pienellä nopeudella. Rullailin koneen takaisin starttipaikalle. Kahvitauon lomassa alkoikin sitten sataa vettä. heten odottelin, josko se loppuisi, mutta kun loppua ei alkanut näkyä ja sade oli muuttumassa räntäsateeksi, katsoin parhaaksi pistää kamat nippuun ja poiketa äitimuorin luona. äidin luona siemailin loput kahvit termospullosta ja ikkunasta ulos katsellessa maa oli paikoitellen jo ihan valkea. Vaikka lennätykset jäivät vain yhteen lentoon, tiimaa tuli kuitenkin 12’42” ja lentokausi 2019 tuli avattua Laserin osalta. Lisää 3Ö-kieputusta on luvassa kevään edetessä.


06.04.

Lennokit.net:ssä oli jo raportoitu, että Petikossa jäävalli oli sulanut jo niin, että autolla pääsee varikkokopin viereen, eikä spandex-hiihtäjät ole enää laturaivoamassa. Oli siis korkein aika pakata Super-Sportti ja polttispakki autoon ja suunnata Petikkoa kohden. Sportti on näppärän oloinen ja kokoinen kone normilennätykseen ja suurempien siivekeliikkeiden ansiosta sen taitolentokyvyt ovat huomattavasti parantuneet. Kenttäkapissa oleva 10-kennoinen Sanyo 1700 mAh -pakka oli jo sen verran väsähtänyt, että se ei enää jaksanut kunnolla pyörittää tämän kokoista konetta. Startteri jaksoi siis hädin tuskin pyörittä OS 46 LA-moottoria puristusten yli, mutta kyllä se kuitenkin pörähti käyntiin ja se riittää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin päivän aikaan Sportilla kaikkiaan viisi lentoa, joista yksi oli lyhyt, vain minuutin kestänyt ja jonka päätteeksi kone otettiin välilaskulla maahan, koska moottori ei ottanut kunnolla kierroksia. Näin aamulla kopin kohdalla lennätellessä, nouseva aurinko paistaa tosi pahasti silmään ja rajoittaa lennätyssektoria paljon. Jossain vaiheessa sain seuraa vanhemmasta herrasmiehestä, joka lennätteli sähkökoneita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Great Planesin Super Sportster lensi todella hienosti tänään 27 minuutin edestä. Siivekeservo osoitte sellaisia merkkejä, että se menee vaihtoon heti. Lennon päätteeksi moottorin etäneula teleineineen roikkuin polttoaineletkujen varassa. Ihme, että molemmat takakannen M3-pultit olivat lähteneet irti jossain vaiheessa. Lisäksi konetta ravistaessa, jonkin kolisi sisällä rungossa. Edellä olevien lisäksi yksi moottoripukin kiinnityspultti näytti löystyneen. Moottori pitää irrottaa pukkeineen päivineen ja kaikki asentaa uudelleen lukitusliimojen kera. Kone oli lentänyt edellisen kerran joulukuussa itsenäisyyspäivän tiennoilla. 4 min, 8min, 7.30min + 1min+ 7.30min


07.04.

Talven pölyt puhalleltiin toisesta talviteloilla olleesta koneesta, siis Hobby Kingin EPP-Yak 55:sta. Kone lensi pienen hiljaiselon jälkeen todella paljon viime vuonna. Koneelle kertyi lentoja kaiken kaikkiaan peräti 158 ja jollain neljän minuutin normilennolla 632 lentominuuttia, mikä on 10,5 h, aika kova lukema. Vuosia sitten koneen hankkimisen myötä ostetut akut olivat vielä ihan hyvässä iskussa ja potkua riittää yhä neljän minuutin lentoihin ilman väsähtämisen merkkejä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone oli kaikin puolin hyvässä iskussa talven jäljiltä, eikä mitään ihmeempää säätöä tai remontin tarvetta ilmennyt, eikä konetta tarvinnut edes trimmailla. Kone pysyi hyvin lapasessa, ihan kuin mitään pidempää taukoa ei olisikaan ollut. Kone leijui taas pienen hetken silloin tällöin, lieko sitten kyse vahingosta tai orastavasta osaamisesta, se jäänee nähtäväksi. Sain seuraa vasta siinä vaiheessa, kun omat akut oli lennetty tyhjiksi. Yak lensi laskennallisesti ainakin 25 minuuttia.


08.04.

Hienon lennätysviikonlopun siivittämänä 4s-akkusorttimentti oli ladattu eilisen illan aikana. Koska Yak 55 toimi kuin unelma koneen pysyessä vieläpä lapasessa, niin mikäpä tässä oli avata lennätyssessiot työmatkojen ohessa tämän vuoden osalta. Mennessäni parkkihalliin, sää näytti juuri siltä mitä se on; synkeän harmaata, kylmää ja kalsaa.

Tästä huolimatta suunnistin Leppävaaran golf-viheriölle. Auto piti jättää jo kettingillä suljetun portin taakse. Enpä nyt muista, koska täällä viimeksi olin. Jokunen vuosi sitten kentälle ilmestyneet traktorinrenkaan metrinumerokyltteineen olivat hävinneet, mikä on hyvä juttu, mutta kentän pinta on niiltä kohdin vielä kohtalaisen mullin mallin.

Kertauksen luonteisesti mainittakoon, että sää ei ollut huokuttelevimmillaan, mutta kun periaatteena on, että lennättämään ollaan tultu, niin silloin myös lennätetään. Yak toimi moitteettomasti ilmassa, mutta pilotin näpit olivat jäätyä +4 C kelissä. Saatuani ensimmäisellä akullisella normitiiman täyteen, oli todella helppo tehdä päätös ja lopettaa lennätyksen tältä osin tähän. Vaikka sää pistääkin joskus niin sanotusti kampoihin, lennokit voittaa mennen tullen sellaiset harrastukset kuin kaskiviljelyn ja napanöyhdän kaivelun.


13.04.

Saavuin Forssaan iltapäivästä talviloman (luetaan lennokkiloman) viettoon ja saman tien oli jo kova hinku päästä lennättämään, maksoi, mitä maksoi. Ilma oli tosi tyyni ja kaikin puolin hyvä ja niinpä pöristelin kaksi Nano akullista pellon reunalla. Sekalaisen matalalla koheltamisen seurauksena tuli olosuhteiden pakosta tehtyä parit peltolaskut kyntöpellolle. Viimeisen laskun jäljiltä sivuperäsimen horni lähti irti. Kone oli jo ilmassa vähän outo, joten hornin irtoaminen jää epäselväksi, sattuiko se jo ilmassa vaiko vasta laskussa. Samalla näytti siltä, että sivarin saranointi on pettänyt aika pahasti aikojen saatossa alhaalta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.04.

Forssan suuntaan kulkeutui myös lennokit.net.stä ilmaiseksi saatu Great Planesin Tracer. Ensimmäinen koelentoyritelmä oli jo heti alkuvuodesta Porvoossa, mutta silloin niin moni asia sohlasi ja brakasi,että akuutit puutteet oli korjattava ennen haaveilua koelennoista. koneen setuppina on siis OS 46 AX moottori varustettuna Webran adapterilla sekä OPS 47 pillillä. Tehopilliyhdistelmä jo pelkästää moottorin hankalan asennuksen vuoksi, mikä estää vakiopakoputken käyttämisen. Tuliseinä on nääs aika korkea ja moottori on sylinteri vaakatasossa, jolloin vakioänkkäri ei millään sovi paikoilleen, ellei käytä extrapitkää välikappaletta lohkon ja vaimentiman välissä. Koska nurkista löytyi kaikki tarvikkeet tehopilliasennukseen, niin sitten mennään näillä eteen päin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli hienoinen pettymys; taivas oli tasaisen harmaana koko päivän, mitä kentällä puuhastelin, mutta tuuli oli kentän suuntainen sekä aivan kentän suuntainen tuuli joelta päin. OS käynnistyi tapansa mukaisesti varsin nöyrästi ja tehoa tuntui olevan koekäytön perusteella. Koneen maakäyttäytyminen oli helppoa ja rullailin koneen kiitoradalle. Ilmassa oli pientä asiaankuuluvaa jännitystä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone ampaisi kaasu auki nousukiitoon ja siitä vakaasti ilmaan. Kone menee ilmassa kuin juna kiskoilla, eikä se oikein kammennut yhtään mihinkään, vähän sai säätää trimmistä työntöä. Vaakakierteet menee todella nopeasti molempiin suuntiin, ei edes Hots tee näin nopeita vaakakierteitä. Koneen 250 ml tankki tuntuu hieman liian pieneltä. Ekalle lennolle ajastin oli säädetty 8 minuuttiin ja moottori sammui laskussa reilun neljän minuutin lennon päätteeksi.

Seuraavalle lennolle ajastinta pienennettiin 6 minuuttiin, mutta siltikään polttoaine ei riittänyt. Ekalla lennolla neula oli 3.25 kierrosta ja käynti oli ilmassa korvakuullolta aaltoilevaa. Laihensin neulaan neljännes kierroksen verran, niin käynti tasoittui selkeästi ja moottori kuulosti ilmassa paljon varmatoimisemmalta. Koska kone oli suoraan pakasta otettuna arvosanalla 10-, niin päätin, että ajetaan sillä sitten kunnolla ja koko rahan edestä. Tänään Tracer lensi kuusi lentoa ( 4 + 8 + 5:30 + 6 + 6 + 5:30 ) kokonaistiiman ollessa mukavasti jo 35 min.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Forssan kentällä lennätyksien päätteeksi lentää kaahasin lopuksi epp Yak-55:illa normaalit lentoa. Hots oli mukana valttiässänä ja varakoneena, mutta Tracer lunasti odotukset, eikä Hots lentänyt tänään lainkaan. Maalla akut ladattiin ja illemmalla ajettiin pläkätyynessä kelissä Yak-55.lla vielä toiset kuusi lentoa. Näin olln Yakillakin tuli tiimaa tänää lähemmäs tunti, ainakin 50 minuuttia


15.04.

Pitkästä aikaa nähtiin Pekan kanssa kentällä ja päivän teemaksi oli valittu old timerit. Ajattelin kyllä nauttia ennakkoon kunnon annoksen Hotsia pahimpaan vauhdin nälkään. Niinpä oli kentällä jo hyvissä ajoin ennen Pekkaa ja Hots ilmassa. Jo päivän ensimmäisellä lennolla Hotsilla oli samoja vanhoja oireita, mitä ennen tankin vaihtoa; vakakierteen jäälkeen moottori alkoi osoittamaan sammumisen merkkejä, mutta pienempien kierrosten kautta moottori jaksoi pysyä käynnissä. Ensimmäinen lento oli kohtalaisen pitkä 7’43”. Seuraavalle lennolle laihensin neulaa jotain neljännes kierroksen verran ja GMS 76 toimi ilmassa taas kuin unelma. Seitsemän minuuttisen lennon päätteeksi tein aika ala-arvoisen laskun, ei siinä sinänsä mitään, mutta se harmittaa kun Pekka oli näkemässä sen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi siirryttiin toiseen ääripäähän; rauhalliseen old timer lennätykseen. Pekalla oli mukanaan upea ja massiivisen iso Buccaneer, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. On koneella kokoa ja näköä, se on upea klassikko old timer joka suhteessa. Pekalla on koneessaan sähkömoottori. Lensin omalla Junnulla aluksi lyhyen, noin 11 minuuttia kestäneen lennon ja otin koneen alas ihan sitä varten, että saan kuvattua Buccaneerin ensiesittäytymisen Forssan kentällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alkulennätyksien päätteeksi pääsimmekin jo itse varsinaiseen asiaan eli grillaamiseen ja maailmanparannukseen. Lidlin 13 € grilli oli pitkästä aikaa kuumana ja tulilla oli monen moista herkkua. Pekan kaveri Jukka tarjosi maittavat lähiruokamakkarat peurasta tehtynä ja chilillä maustettuna. Peuramakkara oli tosi lihaisa ja tulisuutta oli just sopivasti. Tämä peittosi mennen tullen peruslennokkimakkaran; Wilhelmin. Palanpainikkeeksi nautittiin vielä ykkösolutta, niin sanan varsinaisessa merkityksessä kenttälounas oli vertaansa vailla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Juha Alander

Lensin Junnulla vielä 17’ 28” mittaisen lennon, jonka päätteeksi tankki oli vielä puolillaan polttoainetta. Selkeää syytä ennenaikaiselle sammumiselle en löytänyt. päivän viimeisin old timer pöristely oli jo ihan normimitoissa; 29’30”. Vaihdoin vielä Hotsiin ja niinpä koneen molemmat lennot jäivät selkeästi alamittaisiksi moottorin sammumiseen; 2’30” ja noin 5 minuuttia. Myöhemmin werstaalla huomasin, että pakoputken ‘paikka’ oli irronnut ja mikä osaltaan vaikutti siihen, että parhaimmat pakopaineet karkasivat harakoille. Jossain aiemmin päivällä huomasin kyllä, että pakokaasua savutti pakarin juuresta, muuta aivotoiminta ei silloin jaksanut prosessoida tapahtumaa loppuun asti.


16.04.

Lennokkilomalla pitää päästä aina ilmaan, kun vaan on mahdollisuus. Niinpä tallustelin Yakin kanssa pellon reunaan jo heti aamupäivällä, kun vielä on on kohtuullisen tyyntä. Veivasin Yakilla vakio setin eli kuusi akullista mitä erilaisempaa 3Ö-lennätystä. Laskut otettiin kohtalaisen sujuvasti vielä hiekkaiselle piha-alueelle, joka oli aikaisempina vuosina hieman epämääräistä marjapuskaryteikköä.

Iltapäivästä ajelin sanotaanko jo että lähestulkoon uuden ykköstykin, eli Lazerin kanssa Forssan lentokentälle. Nyt kun alan olla aavistuksen jo jyvällä leijutuksesta, niin tämä kone istuu lapaseen todella hyvin ja koneessa on tunnetusti kasvunvaraa ehkäpä moninkertaisesti lennättäjään verrattuna. Kone toimi paremmin kuin erinomaisesti huippuhienossa kevätsäässä ja tämä näkyi myös ruhtinaalisessa kokonaislentoajassa (12’13”; 15’15”; 15’43”; 16’22”; 16’07” ), viidellä lennolla veivattiin konetta reilusti yli tunti ja vartti; 75’ 40”. Pitää muistaa vääntää landarit suoraan ryhtiin ja lisätä ruuveja cowlingiin ilmasta kylvettyjen tilalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illemmalla laiton Yakin 4s-akkupatteriston uudelleen lataukseen. Räimin päättömästi 4s-Nanoilla kolme lentoa todella tyynessä säässä. Illan lennätykset loppuivat siihen kun ajoin mallikkaasti voimajohtoihin ja landarit lähtivät irti ison EPP-klöntin kera. Murtumalinja oli siisti, eikä siitä irronnut yksittäisiä EPP-palleroita, joten kone meni saman tien liimaukseen. Uskon, että liimaus kestää hyvin. Kone tarvitsee selkeästi isommat renkaat, mitkä helpottavat laskuja jo ihan normimittaiselle nurmikolle. Nykyisillä fillareilla kone tupsahtaa tosi herkästi nokilleen, mikä rasittaa laskutelineitä ja uutta korjausta suotta.


21.04.

Lumettoman talviloman päätteeksi olin taas tahkoamassa 3Ö-lennätyksiä Lazerin kanssa Forssan lentokentällä. Ilma oli jälleen kuin unelma kaikin puolin; siis tyyni ja aurinkoinen. Hyvää oli myös se, että sain viettää laatuaikaa itseseni ylhäisessä yksinäisyydessä kenekään häiritsemättä; varsinkaan täyskokoisten lentolaitteiden. Eipä täällä ollut ketään muutakaan lennokkiharrastajaa. Lazerilla lensin neljä reilun mittaista lentoa n. 14-17 minuutin mittaisia; #1) 12’29”, “2) 14’42”, #3) 17’41” ja #4) 17’24”. Tänään taisi olla ensimmäinen kerta kun kieputin Lazeria yli tunnin; 1h 2” 16’.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.04.

Olin Talosaaren kentällä viimeksi joskus helmikuussa, jolloin koko paikka muistutti lähinnä jäätynyttä järveä. lennokkikenttä ja sen ympäristö olivat kuivahtaneet aivan käsittämättömän hyvin ei eikä siinä vielä kaikki; kenttä ja ennen kaikkea se nurmipinta olivat ihmeen hyvässä kunnossa. mitään elonmerkkejä nurmikossa ei tietenkään ollut, mutta se tasainen pinta oli tärkein juttu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Epp Yak ei tunnetusti osaa arvostaa hyvää kenttää, ennemmin inhimillisiä tuuliolosuhteita, joista ei tänään ollut tietoakaan. Tästä huolimatta purin ilmassa kaikki kuusi akullista kovassa tuulessa.


28.04.

Kovat tuuliolosuhteet jatkuivat edelleenkin, mutta aina vaan pitää päästä harrastamaan ja ilmaan, kun vaan siihen tulee tilaisuus, niin myös tänään. Ajelin Epp Yakin kera Petikoon, missä ei ollut yhtään sen tyynempää, mitä kotoa lähtiessä. Sitkeä sissi kun olen, ajoin kuusi akullista kovassa tuulessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.05.

Super Sportin edellisten lentojen jälkeen olin vaihtanut koneeseen siivekeservon, koska se oli lentojen alussa hieman ryytyneen oloinen, mutta muuten toimi ok. Siivekeservon vaihdon jälkeen en tsekannut, että toimiiko siivekkeet oikein päin. Jo tässä vaiheessa lukija arvaavat, miten kävi. Oikein, mutta malttakaa nyt kuitenkin lukea jorinat loppuun asti.

Nyt oli tarkoitus mennä Wappu-ajelulle tai paremminkin lennätyksille kohti Talosaaren lennokkikenttää. Sää oli kaikin puolin hieno ja kaunis sekä repussa oli makkarapaketti ja termospullossa hyvää kahvia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

OS 46 LA lähti hyvin käyntiin ja toimi luotettavasti. Rullailin koneella hyvin leikatulla nurmikolla hieman kauemmaksi ka keskemmälle kenttä. Sitten vaan kaasu auki ja kone ampaisi nousukiitoon ja helpon oloisesti ilmaan, niin kuin aina. Nousussa tuuli keikautti konetta hieman oikealle, joten ei tässä muuta kuin pieni vastakkainen korjausliike. Sitten seuraava ajatus olikin mitä vittua, kun kone kampeaa edelleenkin yhä pahemmin oikealle. Kaikki oli ohi muutamassa sekunnissa, kun kone tumpsahti ketoon ja moottorin ääni vaikeni, kuin veitsellä leikattuna.

Vähänkös tämä erittäin turha kaputti vitutti. Sivu- ja korkeusperäsin paketti irtosi taas kerran hyvin nätisti. Runko oli murtunut molemmin puolin edellisen kaputin jäljiltä liimattujen vanerivahvikkeiden takaa, mikä oli pahin vaurio. Siiven puoliskojen välinen liimaus oli pettänyt ja puoliskot olivat hieman etääntyneet toisistaan, mutta siipeä yhdessä pitävä vanerikulma oli ehjä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Loppupäivä menikin sitten kahvia juodessa ja makkaraa paistaessa. No, ihan kivaa puuhaa sekin on, vaikka mieluummin olisin pöristellyt Super Sportilla pitkin itähelsinkiläistä taivaankantta. Virheistään saa näemmä aina maksaa. Super Sportin kanssa minulla on ollut vaan harvinaisen paskaa tuuria ja konetta oli liimattu kolmisen kertaa parin metrin korkeudessa, joko nousussa tai laskussa tulleissa kolareissa. Nyt tuli kahden aiemman kolarin vauriot kokonaisedullisessa paketissa kerralla, special offer only for you.


04.05.

Talosaarentien lennokkikentällä pidettiin kerhon johtokunnan kesken pienimuotoinen katselmus kentän tilanteesta ja samaan syssyyn hallituksen kokous raittiissa ulkoilmassa.


12.05.

Omassa hangaarissa kolmatta vuotta majaileva 3D-härpätin Lazer on kampeamassa top-gun -roolia itselleen Super Hotsilta, joka on vuosikaudet oikeutetusti pitänyt tätä arvovaltaista viittaa itsellään. Ostin koneen vuonna 2016 vähän sulo vilen -tyylisesti; pakko ostaa kun halvalla sai. Kerrankin halvalla sai hyvän, mitä en ensimmäisenä vuotena osannut arvostaa ja jopa hetken mietin koneen myymistä. Enpä myisi enää. Sen verran hyvä peli tämä on.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tahkosin tänään aamupäivällä Lazerin kanssa Forssan kentällä kovassa tuulessa ja ilman kosteudessa. Keli ei ollut kovinkaan keväinen, sillä tuulen ja kosteuden yhdistelmä lopputulos oli hyvin kalsa. Ei ollut kivaa ajaa tällaista 3D-konetta näpit kohmeessa. Lennot jäivät melkein sellaiseksi mitäänsanomattomaksi perussurvomiseksi ja niinpä tyydyin vain yhteen lentoon. Tiimaa ehti kertyä 15’50” verran.


15.05.

Kerhomme piti perinteiset kenttätalkoot kesäparatiisissa. Vaikeasta kenttätilanteesta huolimatta mukana oli kahdeksan uskollista ja aktiivista jäsentä! Talkoohommat ja tehdyt hommat liittyi ruohonleikkuuseen; koneet käynnistettiin talven jäljiltä, lisättiin öljyä niihin ja ruohoa ajettiin kahden leikkurin voimin. Talkoiden ohessa syötiin makkaraa, juotiin jaffaa, puhuttiin lennokeista ja kentän tilanteesta. Kenttä on nyt hyvässä kunnossa kaikin puolin, eli kaikki max 250 g RC-koneet ja siimikset tervetuloa kentälle.


18.05.

Rankan työviikon päätteeksi käytiin heittämässä normisetti 3Ö-lennätystä Petikossa. Paikalla pörisi johän isompi sähkökone, kun saavuin ja vähän myöhemmin samainen pilotti lennätti Seagulin WF 190 -ARFfia, jonka keulalla oli päheä Saiton 3-pyttyinen radiaali, josta lähti hyvin autenttisen oloiset soundit. Tuuli oli siinä rajoilla, että oliko homma mielekästä. Ilma oli muuten hyvin kesäinen kaikin puolin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.05.

Nyt aamusella oli pakko päästä purkamaan lennätyspaineet pois alta. Ilma oli yhtä hieno, mitä eilenkin ja paikalla oli vain yksi pilotti sinä aikana, kun harrastin. Koneena oli Epp-YAK, joka alkaa jo hieman paremmin pysymään lapasessa 3Ö-lennätyksessä ja varsinkin etäisesti leijutusta muistuttavassa harjoitelmassa. Parhaimmillan kone ns. leijuu jo useampi sekunteja. Puolen päivän aikaa kentällä olisi ollut kesäkauden avajaiset, joten jo senkin vuoksi oli paras ajaa mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Yak on ansainnut paikkansa omassa lennokkien The Hall of Famessa. Koneella on äkkiseltään laskien koneella on takana +420 lento sitten maaliskuun 2019 palvelukseen astumisen jälkeen. Pitää ihan puuta koputtaa, kone ei ole kokenut yhtään totaalikaputtia, mitä nyt pari kertaa toinen siivenpuolisko on irronnut ilmassa ja laskutelineet ovat lähteneet jokusen kerran alta; vaihtelevan kokoista epp-palasten kera. Vuonna 2019 hankittu akkusetti; 3 x 4s1300 mAh Nano + 3 x 4s1600 mAh Turnigy “perussiniset” ovat edelleenkin käytössä ja ihan hyvässä iskussa.


20.05. Työmatkalennätykset

EPP YAK lensi Petikossa kuusi akullista upean sään vallitessa. Aamulennoilla nouseva aurinko paistaa suoraan silmiin varikkokopin edestä lennätellessä. Luulin olevani ainoa harrastaja tähän aikaa, mutta enpä ollut ainoa, samainen eilinen kaveri oli jo lennättämässä kuulemma jo 6.15. alkaen, kun itse pääsin ilmaan joskus 7:30 tiimoilla. Ilmatilan jaosta ja nousevasta auringosta johtuen, en päässyt niin optimaaliseen kieputukseen, mitä eilen, mutta kohtuu hyvin Yakki roikkuin jo ilmassa. Olin duunissa noin tunnin myöhemmin normiaikaan verrattuna.


22.05.

Ei voisi olla upeampia puitteita työmatkalennätykselle, mitä tänään on. Nyt jo aamusta on hyvin lämmintä ja Petikon kenttä kukkii valtoimenaan voikukkaa. On täysin tyyni; linnut livertävät, kun ovat pesintäpuuhissaan ja jostain kaukaisuudesta kumpuaa kehä 3:n liikenteen kohina. Pian tänä idylli rikkoutuu, kun Turnigyn hiiliharjaton sähkömoottori ottaa täydet kierroksen Epp-Yak-55:n keulilla ja kone lähtee lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

3Ö-lennot jatkuivat tänäänkin taukoamatta ja vanha ja tapoihinsa kangistunut oppii, kun toistoja olkaa olla kymmeniä. Pian 90 purku/lataus-syklin jälkeen 4s1300 mAh Nano ovat hyvässä iskussa ja tuntuu, että Yap on selkeästi parempi leijutusharjoitiksiin näillä akuilla kuin sinisiin 4s1600 perus-Turnigyihin verrattuna. Eron näkee myös koneen vauhdissa kun päästellään suoraan kohti taivaanrantaa. Nyt oli mieli virkeänä ja akut tyhjinä kun ajelin töihin. Auton ulkolämpötilamittari näytti +20 C jo näin aikaisin aamulla. Tästä on pakko tulla hieno päivä.


23.05.

Aamukahvia juodessani, sarastava päivä ei näyttänyt kovinkaan hääppöiseltä, ja mietit hetken jos kaksikin, että lähdenkö lennättämään vai en. Päätin sitten kuitenkin lähteä, sää ei ole este, vaan haaste. Taidot paranevat tunnetusti, kun vaihtelevalla kalustolla ajelee ympäri vuoden vaihtelevassa säässä.

Petikossa sää olisi samanlainen, miltä se aamulla näytti jo ruudun takaa; harmaa, pilvinen sekä tuulinen. Välttävästä säästä huolimatta en ollut ainoa pilotti tähän aikaan, vaan samainen tuttu aamuvirkkukaveri lennätteli jo. Yöllä oli näemmä satanut, sillä ruoho oli märkää ja tennarit olivat aika pian märät. Viileämpi sää näkyi myös siinä, että voikukkapelto oli värisävyltään pääasiassa vihreä, kukkaset oli menneet suppuun nupulleen.

Hyvin Epp-Yak 55 lensi tässäkin kelissä ja miksipä ei lentäisi. Koneessa on riittävästi potkua ja painoakin sopivasti vähän rankempaan keliin. Vaikka aamu näytti aivan kolikon kääntöpuolelta eiliseen verrattuna, niin silti auton lämpömittari näytti +18 C, vaikka olisi luullut, että on vähintäänkin viisi astetta kylmempää.


05.06.

Kun saavuin nyt aamusta Petikkoon, niin luulin, että joku on jo lennättämässä, koska varikkokopin lipan alla oleva starttipöytä oli täynnä lennätyskalustoa. Yllätyksekseni pöydällä oli pari lappua, missä sanottiin, että saa ottaa omaksi. Mikähän lienee saanut jonkun hylkäämään koko kalustonsa? Runsaasta aamukattauksesta päätellen olin ensimmäinen haaskalintu paikalla. Kalusto ei ollut kovinkaan kummoista, kädenjäljestä päätellen jonkun nuoremman harrastajan viritelmiä, sellaista kohtalaisen krouvia työnjälkeä, mutta varsin innokas harrastaja lienee ollut.

No, olihan siitä jotain sosialisoitava, kun kerran ilmaiseksi saa, idoliani Sulo Vileniä mukaillen. Matkaan tarttui tarvekapakki, radiot ja pari lennokkia, lähinnä niissä olevien kohtalaisen laadukkaiden Dualsky-moottorien vuoksi.

Tulihan sitä loppujen lopuksi lennätettyä varsin hienossa ja pläkätyynessä kesäsäässä, taas sitä normaalia 3Ö-veivausta. Pian sain seuraa vanhemmasta herrasmiehestä, joka myös käytti hyväkseen vielä varsin runsasta aamukattausta. Mutta asiaan, ajoin siis normaalin kuuden akun verran näin aamutuimaan.


06.06.

Aamulennätyksiä jatkettiin myös tänään eilisen kaltaisessa täydellisessä kesäsäässä. Eilisen aamupalakattauksen jäljiltä kentällä ei ollut enää jäljellä muuta kuin pari hassua irtosiipeä, jotka eivät ole kellekkään kelvannet.

Tänään vedettiin läpi taas ne normaalit 3Ö-treenit. Ehkä tässä kevään ja kesän aikana olen edennyt pari pykälää ylemmäksi aakkosissa, mutta vaatimattomuus ja nöyryys on aina syytä pitää mielessä.


09.06.

Eilisen kaltainen +30 asteen kesähelteessä paistattelu oli enää vain muisto. Olin jo aiemmin vinkannut Tapsalle, että miten olisi kunnon äijätreffit Forssan lentokentällä lennätyksen merkeissä. Nyt aamulla satoi vielä aika railakkaasti kello kuuden tietämissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pakkasin lazerin autoon ja suuntasin Forssan lentokentälle. kentällä oli aika navakan oloinen tuuli, mutta kuten taas kerran, onneksi se oli kentän suuntainen. Tapsaa odotellessa vedin pelin aloituksena Lazer 3D-masiinalla 15’45” mittaisen lennon. Laskun päätteeksi eilen nokalle ruuvattu 12,25” x 3,75” APC huiska oli sen siljän tien entinen. Joskus potkuri kestää koko kesän, sitten taas potkuri menee laakista. Näilläkin tuotteilla näyttää olevan karmansa.

Tapsalla oli mukanaan wanha luottokone; Decathlon, jonka keulilla oli kohtalaisen kokoinen OS 4-tahti antamassa vauhtia ja vääntöä. Aika tovi meni kuulumisten vaihtoon ja muuhun päivittelyyn. OS käynnistyi ja pelitti hyvin, eikä siinä enää selitykset auttaneet, vaan Tapsa rullaili koneen baanalle ja tempaisi sen lentoon. Hyvin kone toimi, vaikka tuuli olikin navakka ja sitten aamun se oli oli kääntynyt jo 45 asteen suuntaan kenttään nähden.

Lennätyksen tiimellyksessä taivaskin alkoi osoittaa jo selkiintymisen merkkejä ja ilma parani kivasti päivän edetessä. Niinpä päivän päätteeksi räimin päättömästi 12’52” mittaisen lennon. Aamu oli kyllä sen verran kolea, että vesipullon sijaan olisi kaivannut lämmintä höyryävää President-kahvia termospullosta.


18.06.

Virittelin pienoisen tauon jälkeen taas työmatkalennäyksiä Petikon suuntaan. Nurmikko oli todella hyvässä kuosissa, eikä kentällä ollut 7:30 aikaan ketään muuta yhtä innokasta ja hullua, kuin minä. Tuuli oli poikkeuksellisen kova jo näin aikaisin aamusta, mikä vähän arvelutti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keliä lähdin koittamaan 4s1600 mAh -akulla. Tällä ensimmäisellä lennolla oli taas pientä sovittautumista kovaan tuuleen, eikä 3Ö-treeneistä ollut tulla mitään. Mutta ianahan voi ajaa ns. paskarinkiä ja muuta epämääräistä veivausta taivaalla. Ajoin loput akut tyhjiksi samasta akkusetistä, mutta lopuksi totesin, että poikkeuksellisesti kova tuuli vie nyt tällä kertaaa voiton innokkaasta aikamiesharrastajasta. Poikkeus vahvistakoon tämänkin säännön.


23.06.

Tapsan kanssa olimme jo hyvissä ajoin valmistelleet Juhannusajoja ja metyylialkoholin polttotalkoita Forssan lentokentällä. Matkussa aamu valkeni ihan täyden kympin kelinä. Lauantaina puhalteli niin kova tuuli, että pelasin korttini varman päälle ja laitoin Super Hotsin latauksen, siinä on luottokone keliin kuin keliin, tosin nyt aamusta näytti siltä että Lazer voisi olla hyvä valinta, mutta en vaihda korttejani enää tässä vaiheessa. Mukana oli myös Helsingistä asti kuökeutunut EPP-Yak 55.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun kuluessa tuuli virisi, niin kuin päivän edetessä tahtoo tapahtua. Hotsin viime lennosta olikin varmaan jo toista kuukautta ja GMSiä sai aavistuksen pyöritellä, että se starttaisi. Tulin avittaneeksi käynnistystä pakista löytyvällä 2t-bensalla, mutta tämän seurauksen moottori meni nestelukkoon niin, että potkuri spinnereineen ja muttereineen lähti nokalta. Asfaltin reunassa oli niin komeat ruohokasvustut, että olin satavarma, ettei mutteria enää mistään löydy, mutta toisin kävi. Kone oli pian taas starttivalmiina ja tällä kertaa käynnistin moottorin puolipuristuksilla. Rullatessani konetta baanalle, niin moottori ehti jo sammua koneen osuessa nurmipöheikköön. Taas starttipaikalle nöyrästi. Nyt kannoin koneen baanalle. Tuuli oli kutakuinkin voimalaitoksen suunnalta, mutta hyvin Hots siitä lähti lentoon. Jätin neulan tarkoituksella 1,5 kierrosta auki, mikä näkyi ilmassa rikkaana käyntinä ja komeana savuvanana. Terävin tehopiikki oli luonnollisesti kadoksissa näillä säädöillä, mutta mitä siitä. Munakellon soidessa kuuden minuutin lennon jälkeen otin koneen laskuun, joka oli ihan ookoo, ei täysin napakymppi, mutta hyvä kuitenkin lajissaan.

Valmistellessani konetta toiselle lennolla, säädin neulan 1,25 kierrosta auki ja moottori kävi ihan erilailla. Nousukiidossa tuuli painoi konetta kiitoradan reunaan, mutta siitä vedin koneen ilmaan. kone oli ilmassa selkeästi pirteämpi tapaus, eikä moottori enää savuttanut samaan malliin, mitä ensimmäisellä lennolla. Moottori oli ehkä aavistuksen laihalla, sillä moottori kakisteli vaakakierteiden jälkeen, mutta ei kuitenkaan sammunut. Tästäkin tuli ihan normi lento ja perinteisesti jo toinen lasku on hyvä, niin myös tänään. Loppuveto oli ihan täydellinen ja kone istahti nätisti kentälle. Laskun päätteeksi moottori sammui reunustan heinikkoon.

Säädin neulaa ? kierroksen rikkaammalle tälle lennolle ja moottori lähti ensimmäisellä heitolla käyntiin. Nyt nousukiitokin pysyi paremmin kentän keskiviivan suuntaisesti, eikä reunapöheiköt lähestyneet tällä kertaa. Nyt säädöt alkoivat olla kohdillaan; moottorin käynti ei korvakuulolla juurikaan muuttunut vaakakierteissä. No, on Hots kyllä kovempaakin lentänyt, mutta tämä oli nyt kaikin puoli hyvä setup. Taas oli takana normilento noin 6,5 minuutin lentoajalla ja hyvällä laskulla.

Neljäs kerta toden sanoo, vai miten se nyt menikään. Pari kertaa moottori sammui ihan muuten vaan ja kolmannella yrityksellä kone meni aika vauhdilla reunapöheikköön sillä seurauksella että 13” x 6” Master Airscrew:n K-series potkuri lyheni lavoistaan. Koneen oltua jo kotvan ilmassa huomasin, ettei lentoajasin ollut päällä. Ähelsin ja sähelsin sen kanssa aikana. Ehkä tästä syystä moottorin kokonaiskäyntiaika oli vähän hakusessa. Moottori yskähti jo kerran aikaisemmin aika varottavaan malliin, mutta toisella kerralla se sitten sammui pari minuuttia ennen aikojaan. Onneksi kone oli turvallisen korkealla, mistä sen sai huolettomasti ottaa laskuun. Kun toin konetta varikolle, traktori oli tukossa kentälle niittovarustuksella ja samoin Tapsa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä olikin aika ruhtinaalisesti aikaa vaihtaa kuulumisia sillä välin, kun niitto oli käynnissä. Myönnetään, etten tullut katsoneeksi päivyristä kentän niittovarausta.

Lähdin viidennelle lennolle, kun rullaustien puoleinen niitto oli vielä menossa. Kuudennen lennon aikana niitto eteni jo kiitoradan puolelle ja oli parasta lopetella yleisen turvallisuuden nimissä. kone ehti kuitenkin olla ilmassa jo reilut neljä minuuttia. Plakkarissa oli jo kuusi lentoa, joista suurin osa oli normimittaisia, niin päivän lennätyssession sai lopetella hyvillä mielin. Se vaan jäi harmittamaan, että Tapsa ei päässyt lainkaan ilmaan kentän niiton vuoksi. Mutta otamme uuden yrityksen paremmalla ajalla.


28.06.

Tänään ei ollut erinäisistä syistä johtuen sen suurempaa kiirettä töihin, joten työmatkalennätyksen aloitus pääsi venähtämään normaalista. Sain olla paikalla taas kerran ylhäisessä yksinäisyydessäni, mikä sopii niin hyvin mun pirtaani, ei sillä etteikö hyvä lennätysseura kelpaa.

Koneena oli taas pettämätön valttikortti ja ilmojen perusduunari; sen pidemmittä puheitta siis HK:n Epp-Yak 55 -styroxhärpäke. Vetelin koneella taas sitä samaa perussettiä, mihin meikäläinen taipuu. Ilma oli kaikin puolin hieno ja kaunis, mutta kohtalaisen tuulinen. Lentojen lomassa Rakun leikkuutiimi alkoi kokoontua paikalle. Jatkoin lennätyksiäni, koska leikkurit olivat vielä pilttuussaan. Tuuli alkoi olla jo niin kova, joten kuudes lento jäi poikkeuksellisesti lentämättä.


29.06.

Reilun parin kuukauden tauon jälkeen tauon pitkään odotettua come backia Great Planesin Super Sportsterin eli tuttavallisemmin Super Sportin kanssa. Wapun päivänä kone tuli noususta pahasti siipi edellä tonttiin, koska siivekeservon vaihdon jälkeen en tajunnut tarkistaa siivekkeiden toimintaa. Tyhmästä päästä kärsii aina koko lennokki, kuten sanonta menee.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lauantaiaamu valkeni kohtalaisen pilvisenä, eikä lämpökään hellinyt teepaitaan sonnustauntunutta pilottia vielä aamusella ennen yhdeksää. Onneksi kuuma kahvi termospullosta lämmitti. kentän nurmikko oli vielä ihan siedettävän mittaista, vaikka edellisestä leikkauksesta on jo pari viikkooa. Paikalla näytti olevan kentän lannoituspartio; valkoposkihanhiparvi, joka ei vielä tässä vaiheessa ollut moksiskaan saapumisestani.

Oli jo korkea aika saada Super Sportti ilmaan, niinpä se valmisteltiin lennolle. OS 46 LA -moottori pärähti helpon oloisesti käyntiin, varmuuden vuoksi puolipuristuksilla ja käyntikin sai olla aluksi vähän rikkaampaa, kun ei tässä mitään tyhjätaskuja kuitenkaan olla. Kone lähti nätisti lentoon. Heti aluksi korkeusperäsimeen sai laittaa vetoa, muuten trimmeihin ei tarvinnut koskea lainkaan. Kuuden minuutin lennon jälkeen aloin funtsia laskua. otin koneen aika kaukaa pellon päältä finaaliin. Kentän ja pellon välissä on aika korkeat heinikot, että siinä saa olla tarkkana, mutta kun ne on kunnialla ylitetty, niin koneen saa istuttaa kentälle ja nätisti se nurmelle istuikin.

Toiselle lennolle lähdettiin samoilla neulan asetuksilla, eli rikkaalla lennettiin edelleenkin. Nyt lensin ilmassa koko seitsemän minuuttia. Lasku oli nyt kyllä jo ihan täyden kympin arvoinen. Moottori jäi käyntiin laskun päätteeksi, mutta kun koitin rullata konetta täysin vedettynä varikkopöytien luokse, niin tuuli otti sen verran kiinni koneen pyrstöön, että se kellahti nokilleen ja moottori sammui. Heino lento kaikin puolin.

Viidennen lennon jälkeen viereiselle peltosaralle tuli metsäkauris ihmettelemään meikäläisen touhuja. Se sai kyllä jalat alleen kun huomasin meikäläisen liikkeet. Sportin laskutelineet on aika surkeaa meltorautaa, jotka laskujen seurauksen vääntyvät hiljalleen yhä enemmän siiven alle, vaikka kuinka kauniisti ja varovaisesti ottaa laskun. Pidin pienen huoltotauon ja vaihdoin laskutelineet päittäin niin ne olivat sopivasti etukenossa. Tällä välin tuuli oli selkeästi rauhoittunut ja aamun pilvisyys oli hajonnut taivaan tuuliin.

Laskutelineremontin jälkeen kuudennen lennon päätteeksi lasku oli täydellinen, eikä kone enää keikahtanut nokilleen. Opitimi laskutelineiden kulma on siinä, kun pyörän keskiö alkaa olla lähes tulkoon siiven etureunan tuntumassa. Päivän viimeisen eli seitsemäs lento ja varsinkin lasku oli täydellinen ja niinpä sain lennon päätteeksi koneen rullattua starttipaikalle. Nyt oli hyvä lopettaa lennot, en viitsi riskeerata vastaanottimen akun jännitten kanssa. Tässä vaiheesa oli hyvä vaihtaa Epp-Yakkiin. Myöhemmin werstaalla Sportin vastaanottimen akkuun meni 1800 mAh latausta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hienon lennätyspäivän päätteeksi pöristelin Hobby Kingin Epp-Yak 55 -härpättimellä perinteiset kuusi lentoa vääntäen taivaalla sitä samaa 3Ö-lentoa. Ajoittain leijutus pysyi kohtalaisen hyvin hallinnassa, mutta paljon on vielä kehittymisen varaa. Päivän paras anti oli siinä, että Super Sportti saatiin taannoisen tonttauksen jäljiltä taas lentoon ja hyvinpä se toimi ilmassa. Sportila tuli tiimaa vähintäänkin 50 min ja Yakilla 25 min.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.07.

Kesäloman ensimmäiset lennätykset lennettiin missäpä muualla kuin Matkussa ja millä muulla koneella kuin Epp-Yakilla. Otin lennot uudelta nurmialueelta ja lensin koneella sen perinteiset kuusi lentoa tehdä epämääräisiä kieputuksia ja muljahduksia joska vähän korkeammalla, joskus vähän matalammalla. Laskut tähtäsin tälle uudelle nurmikolle. Vauhti oli aluksi turha suuri maakontaksivaihessa, Joo, älkää pelästykö, ei koneeseen mitään tullut. Uuden nurmen ja pellon välissä olevat heinät ovat sen verran korkeat, että niitä pitää varoa ja sen jälkeen jäljellä oleva “baana” on loppua kesken. Viimeisellä lennolla otin koneen suoraan laskuun reunaheinikkoon, mikä tuntui olevan paras tapa laskeutua.


07.07.

Pitkän tähtäimen suunnitelmissa oli ottaa lankku-Sbach 342 uudelleen aktiivipalvelukseen. Kone ehti olla laskuteline/runkoremontin vuoksi ja jäljiltä pari kesää lentämättä, mutta nyt se asia olisi tarkoitus korjata. Olin jo joskus keväämmällä käytellyt moottoria ja todennut sen kelpo peliksi. Eilen latailin akut täyteen ja kävin koneen radio-setupin lävitse. kaikki oli valmiina ja niin sanotusti “reilassa”

Tänään oli siis lankkupäivä; autoon sullottiin lankku-Sbachin lisäksi Epp-Yak, lankkurunkoinen sekin lentohärpätin. Olin lentolaivueeni kanssa Forssan lentokentällä jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. kentällä oli aivan rasvatyyni keli; lehtikään ei värähtänyt, muutenkin olosuhteet olivat varsin hyvät; ei ollut kylmä, eikä tullut lämmin, eikä ollut edes ötököitä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Virittelin Sbachin lentokuntoon, koska hän oli tässä juuri nyt pääosassa. Kolme servoliitintä ja neljä pulttia kiinni, niin kone oli starttivalmiina. Ryypytin 2t-bensaa injektioruiskulla suoraan kaasuttimesta sisään, sitten vielä ryyppy päälle, niin johan DLE 20 pärähti käyntiin. Tyhjäkäynti tuntui olevan turhan kovilla kierroksilla, niinpä säätelin kaasurevon liikerataa ennen lentoon lähtöä. vieläkin kone rullasi turhan kovaa vauhtia asfaltilla, mutta kun koneen ajoi reunaheiniä päin, niin sen sai näppärästi pysähtymään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kannoin koneen jo tästä keskelle banaa. Sitten viimeinen tsekkaus, että kaikki ohjain pinnat toimivat. Kone irti ja työnsin kaasun täysille, niin kone lähti reippaasti kiihdyttämään vauhtiaan. Maakäyttäytyminen oli hyvä ja rauhallinen, kuten muistin, ehkä jo 20 metrin jälkeen koneen sai vetää ylös. Kieltämättä ensimmäinen lento vähän jänskätti, eikä niin vähäänkään. Kone oli ilmassa yhtä johdonmukainen, mitä ennenkin; trimmeihin ei juurikaan tarvinnut kajota. Siivekkeet tuntuivat olevat varsin tehokkaat, jos asian niin haluaa ilmaista. Onhan saranalinjat teipattu umpeen kauttaaltaan. Ai, että ilmassa kuului hieno pärinä ja koneessa oli kyllä potkua. kaikki perustaitolentoliikkeet sujuivat rivakasti.

Lentoajastin on viritetty kahdeksaan minuuttin, jonka jälkeen otin koneen laskuun. Ennen tätä olin tehnyt muutamia lähestymisharjoituksia parin metrin korkeuteen. Nyt taktiikkana oli sammuttaa moottori just ennen maakontaktia, koska tyhjäkäyntikierrokset olivat mielestäni vieläkin liian kovat rauhalliseen laskuun. Ensimmäinen lasku oli ihan onnistunut - nyt helpotti. ensimmäisen lennon (8’25”) jäljiltä tankin pinta oli laskenut ehkä vaivaisen sentin verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toiselle lennolla lähdettiin jo paljon varmemmissa tunnelmissa. Ilmassa lensin samanlaista ohjelmaa, mitä ensimmäiselläkin lennolla. Lensin koneella jo reilusti pidemmän lennon ja nyt tultiin laskuun moottori käydessä. Laskun aikana Marko pöllähti paikalle. Hän oli kuulemma kuullut koneen pörinän kotiinsa asti. Timmaa kertyi toiselle lennolla mukavat 10’43”.

Kolmannen lennon nousin Marko ikuisti videolle. lennosta ei ole sen kummempaa raportoitavaa, mitä kahdesta ensimmäisestä, sellaista peruskurvailua taivaalla. Jossain vaiheessa moottori vähän piiputti lennossa, mutta ei kuitenkaan sammunut. Ajelin jonkin aikaa ihan vaan kentän päällä, jos moottori sattuisi sammumaan, mutta eipä sammunut. Vetelin nyt tosi pitkän lennon, lähes varttitunnin; 13’28”. Laskuun tultiin myös tälläkin kertaa moottori käydessä. Laskun päätteeksi Marko otti radiot ja minä kannoin koneen. Marko huomasi, että patteriluukun takakansi oli haljennut ja pullistunut. Mitä ihmettä?? Luukku oli tosi tiukassa, ennen kuin sain sen auki. Tiukkuuden syynä oli lähes ilmapalloksi pullistunut lähettimen LiPo-akku. Nyt oli parasta lopettaa lennot tähän. Sbachin kokonaistiima tältä päivältä; 32’36”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Täydellisen bensapöristelyn päätteeksi vetelin Epp-Yakilla normisetin 3Ö-lentoa, paikoitellen kone jos ei tyydyttävästi, niin ainakin välttävästi. Viimeisen lennon aikana Pipera valmisteltiin lennolle. tänään tuli reilu tunti täyteen “lankkutiimaa” Siinä olisi tavoitetta tälle vuodelle, jos valmiin 2t-bensan saisi poltettua taivaan tuuliin, se tietäisi jo useamman tunnin kokonaislentoaikaa.


08.07.

Tänään katsotaan kesäloma virallisesti alkaneeksi. Aamusella sää näytti tosi pahasti sadetta enteilevältä, kun pakkasin Epp-Yakin ja Tundran Fordin takakonttiin. Tundra oli talven lentämättä ja nyt menneellä viikolla päivitin koneeseen Futaban vastaanottimen ja lähettimenä tietysti Futaban TC-10. Olen jo tällä hetkellä kahden radion loukussa, niin Devon opiskelu ei oikein jaksanut kiinnostaa, vaikka lähetin on ihan pätevän oloinen laite.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Matkalla Petikkoon muutama vesipisara tulla ropsahti auton tuulilasiin, mutta onneksi se olikin sitten siinä. Pelipaikalla Petikossa taivas oli edelleenkin tummanpuhuva, mutta tyyni. Ei valittamista. Ei todellakaan, kun kenttäkin oli mitä parahimmassa kuosissa. Ennen lentoa näpräsin vielä lähettimen lentoajastimen toimimaan Tundran osalta.

Kone lähti nätillä nousukiidolla hienosti lentoon. Kone oli lähes täydellisesti trimmissä radion vaihdoksesta huolimatta. Parasta radion vaihdoksessa oli se, että laskulaipat saatiin nyt portaattomiksi ja mielestäni lennokissa täysin turha moottorin suunnanvaihto pois. Lentelin koneella peruslentoa 11’06” verran. Pariin otteeseen tuli herkuteltua nautinnollisilla läpilaskuilla. Ajoin toisella akulla 11’33” mittaisen lennon. Puskakoneelle kertyi 22’ 39” verran kokonaistiimaa aikoinaan kaupan yhteydessä tulleilla 3s2200mAh Zippy-akuilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pienen luovan tauon aikana paikalle tuli hiljalleen myös muita harrastajia vaihtelevan kaluston kera aina pienistä sähkökoneista metukka-ja besamoottorikoneisiin. Sää parani hienosti päivän edetessä ja jo iltapäivästä kentällä oli lämmintä ja aurinkoista. Ajelin päivän päätteeksi normisetin Epp-Yakilla. Oli pakko hankkiutua kotia kohti kun akun oli ajettu tyhjiksi ja pilotin vatsakin alkoi tarvitsemaan jo jotain täytettä siirtämään nälän tunnetta muutamalla tunnilla taas eteenpäin.


09.07.

Hobby Kunkun epp-puskakone Tundra oli mukana, kun ajaa köröttelin kohti Valkan lennokkikenttää. Mukana oli myös HK 3s2750 mAh Nanot, jotka ovat viettäneet pari vuotta talviuntaan jääviileäkaapissa. Talosaaressa puhalteli aika reippaan oloinen tuuli, eikä sää muutenkaan vaikuttanut miltään helteiseltä heinäkuulta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Valmistellessani Tundraa lentokuntoo Nano-pakalla, huomasin, että G4/XT60-adapteri oli tietysti jäänyt kotiin. Niinpä oli tyytyminen Zippy-akkuihin, joissa oli säätimeen sopivat XT60-liittimet. Näillä kahdella akulla lennettiin 9’57” ja 14’12” mittaiset lennot. Saatiimpa tänäänkin timaa melkein puoli tuntia. Välillä polttelin hiiliä grillissä, että oli jotain, millä lämmittää sormia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.07.

Sää oli tänään hieman synkkää ja ennen kaikkea sadetta enteilevää. Epävakaisesta säästä huolimatta lähdin ajalemaan kohti Talosaarentien lennokkikenttää, koska olin sopinut Teon kanssa nurmikon leikkuusta ja ennen kaikkea kerhon Stiga-leikkuriin tutustumisesta.

Tällä kertaa oli mukana aikamoinen arsenaali akkuna molemmat Zipyt ja kaikki neljä Nanoa sekä tietysti viime kerralla unohtunut liitinadapteri. Nano pääsivät nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tositoimiin antamaan energiaa sähkölennokille. Tunrda lensi ihan hyvin Nanoilla, vaikka akkujen kunto vähän epäilyttikin. Ehkä ne eivät enää olleet ihan parhaimmassa iskussaan, mutta lensin niillä kuitenkin 12’38” ja 13’11” mittaiset lennot.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kahden miehen kenttätalkoot katkaisi lennätykset. Stiga on aika helppo tapaus leikkurina ja varsin tehokas. Vaikka priimaa yritettiin, niin ekalla yrittämällä pakkasi vain kohtalaista jälkeä. Minulla oli hakusessa, miten tarkoin edellistä leikattua latua pitää seurata, ettei väliin jää ärsyttäviä leikkaamattomia nurmikaistaleita. Stiga ei ole ihan ongelmaton; hihna oli aika kulahtanut ja se pompsahti jokusen kerran pois päältä. Leikkuuterien magneettikytkin reistaili myös. Sain ajettua koko kentän nurmet, osa meni pienessä vesisateessa, mutta ei tätä hommaa nyt sellaisen asian vuoksi kannattanut lopettaa. Teo siisti sillä aikaa trimmerillä starttipaikan ympäristöä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sen verran kiireeksi omat aikataulut menivät, että en enää ehtinyt lennätellä, enkä edes makkaraa grillaamaan, mutta just hätäisesti kupposen kahvia ehdin hörpätä ennen kuin ajelin takaisin kotiin. olenpa nyt kantanut korteni tähänkin kekoon.


12.07.

Taas oltiin Matkussa ja vanhustenhoitokierroksen jälkeen oli pakko päästä surraamaan Epp-Yakilla tyyneen kesäiltaan. Taas sitä tavanomaista 3Ö-pyöritystä ja kulkilentoa niin oikealta kuin vasemmaltakin ja molemmin puolin vielä. Tässä huomaa kyllä oman yksipuolisuutensa. Laskujen ottamine uudelle nurmiplantillä on just sellansin sinnitellään ojaa reunustavan pöheikön ylitse ja sitten kone nopeasti laskuun lyhyelle nurmelle. Jonkun laskun otin suosiolla reunapöheikköön ja yksi kolahti tosi pahasti ainoaa suurempaa kiveen moottori edelle, mutta siitä ei tullut mitää korjattavaa kuitenkaan.


13.07.

Aikaisin aamulla herättyäni ja saatuani kasattua lennätysvälineet kasaan ja autoon, niin suuntasin Sbachin kanssa Forssan lentokentälle. Sbach on kohtalaisen nopea kasattva; kolme servoliitintä kiinni, joista yksi on itseasiassa sytkäbksin sähkön syöttö sekä kolmella M4-pultilla ja nylock-mutterilla siiven lukitus runkoon. Kone toimi mahtavasti ja sain räimiä sillä sieluni kyllyydestä pitkin taivasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä tuli myös joku pikkubussillinen polttariporukkaa, joista tuleva morsian ja pari muuta nuorta naista kävi puolen tunnin lennolla Juhan kanssa. Hallin edustalle oli hetken aikaa lähes karnevaalitunnelma. Toivottavasti morsian sai Juhalta hyvät kyydit Forssan yllä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin koneella kaikkiaan kolme lentoa; #1: 12’ 58”; #2: 12’ 39” ja #3: 15’ 07”, kokonaistiiman ollessa 40’ 44”. kentällä puhalteli aavistuksen poikittainen tuuli, mutta se ei haitannut mitään. Päivän päätteeksi vetelin vielä illan suussa Yakilla kolme lento pellon laidassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.07.

Aamun tyyni keli oli täydellisyyttä hipova ja nyt ajelin jälleen Sbachin kera kohti Forssan lentokenttää. Päivyrin mukaan ei ollut yhtään konevarauksia tällä päivälle, mikä oli vaan pelkästään hyvä asia. Ajelin koneella pelkästään peruslentoa ja jotain simppeliä taitolentoliikkettä; kuten silmukoita, vaakakierteitä ja kylkilentoa. Kone on ihan samaa sarjaa, mitä Epp-Yak; kasvunvaraa koneesta löytyy monin verroin lennättäjään nähden. Ainoa asia, mikä arveluttaa, on koneen varsin heppoinen ja heiveröinen rakenne. Tällä on tietysti haettu keveyttä, mutta kone ei juurikaan kestä yhtään huonoa laskua. Pöristelin Sbachilla kaksi Nesteen alkylaattibensan sulotuoksuista lentoa: 16’10” ja 18’09”. Nyt päästiin jo kokonaislentoajassa reilusti yli puolen tunnin; 34’ 19”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olisin toki pöristellyt vielä ainakin pari lentoa niin että tunnin tehollinen peliaika olisi täyttynyt, mutta viimeisessä laskussa meni vähän pasmat sekaisi, osittain huomaamatta kentälle tulleen katselijan seurauksen. Joka tapauksessa kone päätyi aika tylysti nokilleen sillä seurauksella, että potkuri rikkoontui ja nokasta meni balsat paskaksi ja runkorakenteet olivat näkyvissä. kone olisi ollut täysin lentokelpoinen potkurin vaihdolla, mutta oli kuitenkin paras lopetella tähän, kun kone oli vielä lentokuntoinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennätyspäivä päätettiin vielä jo perinteiseen lähes yölentoon. Olin pellon laidassa klo 22 paikkeilla ja loppetelin puolisen tuntia myöhemmin. Tälle kertaa lensin kaikki kuusi akkua tyhjiksi. Ohjelmassa oli ankaraa leijutusharjoittelua.


18.07.

Aktiivinen sähkökalusto; Hobby kunkun hangaarista molemmat, siis Epp-Yak ja Tundra pakattiin autoon ja suuntasin kohti Talosaaren lennokkikenttää. Ehdin ajaa Tundralla vasta pari lentoa ja nauttia kunnolla kesäpäivästä, kun paikalle tuli kolmen hengen drone-porukka mukanaan jättisuuri ammattitason 4-vartinen härpäke kahdeksalla moottorilla. Kone on kuulemma suomalaista valmistetta (katso tyyppi ja valmistaja). Pelkästään neljän 6s20 Ah -pakan yhteispaino oli kymmenen kiloa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pääsin myöhemin drone-porukan lopeteltua ajamaan Tundran akkusetin tyhjiksi. Kaiken kaikkiaan kaksin kappalein 3s2200 mAh Zippyjä ja neljä kappaletta vanhoja 3s2750 mAh Nanoja, joissa oli ihmeesti vielä potkua ottaen huomioon, että ne ovat olleet jokusen vuoden jääkaapissa varastolatingissa. Päivän päätteeksi kaahasin Epp-Yakilla kuuden akun setin taivaalla. Eväänä oli kahvit ja virallista lennokkimakkaraa; Wilhelmin perinteistä. Huippupäivä kaikin puolin oli taas takana päin. #1: 12’42”, #2: 9’27”, #3: 9’32”, #4. 9’20”, #5: 8’25”. Tundran kokonaistiimaksi tuli 49’ 26”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.07.

Yakin akut ladattiin kotona Hesassa ennen kuin lähdettiin köröttelemään maalle. Periillä illan hiipiessä hämäläismaisemiin, hiippailin Epp-Yakin, lähettimen ja akkujen kera puskalentopaikalle. Lennot menivät odotetusti ja leijutuksen tapaisessa potkurin varassa roikkumisesta on ilmassa jo selkeitä merkkejä. Parhaimmillaan homma pysyy kasassa jo 20 sekuntia. Ei nyt ihan tyylipuhtaasti, mutta sinne päin kuitenkin. kolmanne lennon lopuksi laskussa kone pääsi jotenkin huomaamattani makasiinin päädyssä olevien marjapuskien päälle ja olihan pikkukoivuun törmääminenkin jo ihan kintaalla. Nopean ja hektisen pelastusyrityksen jälkeen kone kuitenkin lähti lapasesta ja se tuli tonttiin jotenkin. Tarkemmat havainnot tilanteesta jäivät hämärän peittoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähes tulkoon loppuun asti vemputettu sivuperäsimen saranalinja sai sen verran osumaa, että lappu repesi hyvin kauniisti ja siististi irti. Onneksi werstaalla oli vanhoja liidokin siiveketeippejä, jotka epäilyistäni huolimatta pysyivät todella hyvin kiinni rouheassa epp-vaahdossa. Kone oli pienen varikkokäynnin jälkeen taas lentokunnossa. Neljäs, ns. testilento, otettiin hyvin varovaisesti tunnustellen, miten sivuperäsin toimiin teippisaranalla. Hyvinhän se toimi ja varmuuden lisääntyessä myös vauhti kasvoi ja kone sai jo melko pian normaalia kyytiä. Valkoinen teippi ei ole kaikkein kaunein ja pitää kokeilla miten hyvin silikonisarana toimisi. Läpinäkyvällä silikonilla korjausta ei taitaisi edes huomatakkaan.


20.07.

Aamulla vetelin Epp-Yakilla normaalin kuuden lentoa setin ennen Ypäjän poikapäiwiä. Kaikki lennot olivat ankaraa 3Ö-kieputusta. Välillä lennettiin pitkään ja suoraan. Vaakakierteet ja kylkilento kuuluvat myös suosikkeihini.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Näiden parin päivän aikana olen korjannut Sbachin viikko sitten laskussa tapahtuneen nokilleen menon seurauksena syntyneet vauriot. Kuten kuvista näkee, koneen nenu meni murteelle. Runkorakenteet korjattuani päädyin siihen, että päällystän avatut rakenteet 0.6 mm lentokonevanerilla, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Korjatut pinnat maalattiin mustalla maalilla, niin ei mitään oikeastaan edes huomaa moottorin alta tulleen korjatuksi. Ehkä talven aikana - jos kone pysyy siihen asti läjässä - kannattanee nokan toinen puoli avata ja päällystää vastaavasti vanerilla. “Kabiini” pitää kuitenkin avata, koska muutamia vanerisoiroja on murtunut ja ne törröttävät terävästi päällysteeseen. Se on lähinnä kosmeettinen asia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

21.07.

Olin pitkään kahden vaiheilla lähdenkö kentälle polttamaan nesteen 2t-pienkonebensiiniä Sbachilla DLE 20:n sylinterissä vaiko metukkaa Lazerin Irvinessä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Olin tavoilleni uskollisena aika aikaisin kentällä. Irvine käynnistyi, sanoisinko naurettavan helpolla, mutta tähän se sitten jäikin. Aina käynnistyksen jälkeen kun käänsin koneen oikein päin, jolloin sylinteri oli ylösalaisin, niin moottori sammahti. Näitä yrityksiä oli ainakin puolen tusinaa, joista parhaimmalla pääsin koneen kanssa jo kiitoradalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aina pitää muistaa, jos edellisten täysin moitteettomasti toimineiden lentojen jälkeen, mihinkään säätöön koskematta, moottori alkaa kenkkuilla, niin muista vaihtaa tulppa. Enhän minä sitä tietenkään heti tehnyt, vaan tahkosin moottorin kanssa puolisen tuntia kontallaan asfaltilla. kun moottorissa olleen OS8-tulpan otti pois ja kokeili hehkua, niin pari ylimmäistä lankakieppiä olivat ihan pimeinä. ei mikään ihme, ettei jäljellä olevan ja toimivan langan lämpöenergia ei jaksanut pitää moottoria käynnissä sylinterin ollessa alassuin, jolloin sinne luontaisesti kerääntyy polttoainetta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Saatuani moottorin käyntiongelmat pois päiväjärjestyksestä lensin koneella kaksi 16 minuutin lentoa (15’51” ja 16’06”). Olisi lentänyt ainakin pari lisää, mutta kaasutin oli löystynyt tosi pahasti ja konetta ravistaessa kuulosti ihan siltä kuin polttoainetankin klunkki kolisisi irrallaan. Edessä on siis moottorin ja tankin huolto. Onneksi pakassa on muita koneita, joita voi lennätellä yhden ollessa huollossa. Mauri lensi Sytkyllään yhden lennon sillä aikaa kun tappelin moottorin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla purin kuusi akullista LiPoihin varastoitunutta energiaa taivaan tuuliin Epp-Yakin moottorin kautta. Päivän 3D-tiimaa tuli kahdella koneella tunnin verran.


26.07.

Tännä oli sporttipäivä, siis Great Planesin Super Sportti pääsi jälleen kirmaamaan kesäisellä Valkan lennokkikentän taivaalla. Sain luonnollisesti olla kentällä ylhäisessä yksinäisyydessä, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Kentällä puhalteli kohtalainen, mutta onneksi sentään tasainen ja kentän suuntainen kesätuuli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sportti pörisi pian jo lähtövalmiina nurmella, nokka kohti etelää. Kone lähtee helposti nurmikolta ilmaan ja kentän pituus on ihan riittävä tällä koneelle. Sportti on nyt lentoteknillisesti erittäin hyvässä iskussa; monen moiset liikkeet taivaankannella onnistuvat hyvin ja liikeradat ovat riittävät. Rakenteensa vuoksi kylkilento tahtoo hiljaksiin vajota, muut kommervenkit menevät hienosti.

Ensimmäisellä lennolla tiimaa tulla tupsahti plakkariin 7’42” verran. Sportin kanssa lentoajastin piippaa seitsemän minuutin kohdalla, jonka jälkeen aletaan kaikessa rauhassa katselemaan ja sorvaamaan laskua. Lensin koneella viisi lentoa, jotka kaikki (#1:7’42”, #2 7’28”, #3: 7’33” #4: 7’23” ja #5: 7’25” ) olivat seitsemän ja puolen minuutin pintaan. Tämän päivä tiimaksi kertyi viidellä lennolla mukavat 37’ 31”

Neljännen lennon aikana moottorin käyntiääni muuttui selkeästi pahemmaksi. Laskun jälkeen syykin selvisi; moottori oli lähes tulkoon irti ja pari ruuvi oli tärissyt melkein kokonaan pois paikoiltaan. Pienen varikkokäynnin jälkeen Sportti oli taas iskussa, mutta aika pian ilmaan nousun jälkeen käyntiääni muuttui taas. Laskun jälkeen yksi ruuvi näytti kokonaan kadonneen. Lennot oli nyt paras lopettaa tähän ja koneeseen pitää tehdä werstaalla pieni moottorihuolto, että OS pysyisi jatkossakin jämäkästi koneen keulilla.

Werstaalla akusta purettiin vielä kiitettävät 1353 mAh ja myöhemmin latauksessa akkuun sujahti 1944 mAh. Tästä saadaan Elon laskuopin perusteella kulutukseksi 592 mAh, siis pyöreästi 600 mAh.


28.07. Isojen poikien perinteinen kaljakellunta

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.07.

Tänään pidettiin taas kerran kunnon sporttipäivä. Lähdin lennättämään siis Super Sporttia Talosaaren kentälle. paikan päällä puhalteli kohtalaisen navakka tuuli mantereelta päin. Tuulta lukuunottamatta sää oli upea ja aurinkoinen sekä nurmikkokin oli vielä ihan siedettävän lyhyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aluksi tein lyhyen, vajaan viisi minuuttia kestäneen testilennon ihan vaan nähdäkseni, miten moottori pysyy kiinni. Hyvinpä se näytti pysyneen. Tämän jälkeen lensin koneella normilentoja seitsemän minuutin ajatuksella, mikä jälkeen alettiin valmistelemaan laskeutumista. Lennot olivat joko vähän alle 7’30” tai vähän oli. Kovasta tuulesta huolimatta kaikki laskut olivat loistavia ja kone rullattiin aina starttipaikalle. Neljän lennon jälkeen pidettiin ensimmäinen lounaskattaus Wilhelm Perinteinen tirisi jo pian grillissä. Kylläpä makkara maittoi pitkästä aikaa raikkaassa Suomen suvessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lounaan jälkeen ajoin vielä kolme lentoa. Vaikka koneella onkin ollut vuosien varrella ns. paskaa tuuria, se on siitä huolimatta aerodynaamisesti todella hyvässä iskussa ja nautinnollinen ajettava. Kokonaislentoaika oli lähes sekunnilleen 50 minuuttia, niin en sitten enää viitsinyt ottaa turhaa riskiä tyyliin; otetaan vielä yksi lento.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentälle piipahti myös kunnon kuiturassi; Sharon 3.7m, en tosin ehtinyt jäädä seuraamaan, lensikö kone vai ei. Nythän kentällä oli suorastaan ruuhkaa kahden harrastajan voimin. Lentojen jälkeen oli jo päivällisen aika ja loput Wilhelmit hukkuivat nälkäiseen kitaani aika vauhdilla. Takana oli taas kunnon pöristelypäivä, kyllä tämä on vaan huippuhieno harrastus! Myöhemmin illemmalla vastarin akkuun ladattiin vaivaiset 125 mAh. Pitää vielä tehdä kunnon purkutesti, että paljonko akusta saadaan tiristettyä kapasiteettia ulos.


01.08.

Tämän päivän jorinat on pääsin saneltu kokeeksi speech to text kännykkäsovelluksella. kaikkea uutta pitää kokeilla, niin miksei myös tälläistä sovellusta, niin että lennätystapahtumat saataisiin näppärämmin ja nopeammin kirjoihin ja kansiin.

Lennokki lensi tänään illalla pellon reunalla kuusi lentoa. Ilma oli täysin tyyni, mutta oli aika vilpoista sillä lämpötila oli vain 13 C. Leijutus sujui jo kohtalaisen hyvin ja niinpä kone pysyi jo aika pitkään paikallaan ilmassa. Tässä vaiheessa loppukesä ilmassa oli jo syksyn alustavaa kuulautta. Pellon viljasta tuoksui jo tuleentunut valmiin sadon tuoksu. Ennen maalle lähtöä, korjasin silikonilla “siivekesaranan”, joka toimi täysin moitteettomasti, mikä on varsin hyvä juttu. Tämä kannustamana sivuperäsin voidaan nyt korjata samalla tavalla, joten korjauksesta saa hyvin siistin näköisen ja kone on taas melkein kuin uusi. Lensin tänään kaikki kuusi akkua tyhjäksi niin kuin tapana tämän koneen kanssa on.

Myöhemmin illalla otin Lazerin työn alle. Siiven alle liimattiin vaneririnkula estämään balsan kulumista siiven kiinnityspulttia ruuvatessa. Irrotettuani cowlingin, syy kaasuttimen heilumiseen selvisi. Moottorin runkoon tuleva, aavistuksen lovettu pultti, näytti irronnen ja varisseen jonnekin Forssan lentokentän lähiympäristöön. Onneksi brittimoottoriin löytyy tosi hyvä varaosavalikoima Just Enginesiltä ja niinpä varaosatilaus laitettiin menemään myöhemmin illalla.


03.08.

Kävin tänään saunan jälkeen iltalennätyksellä. Illan aikana ilma oli jo täysin tyyntynyt, mutta oli vilpoista olla pelkkä pyjama päällä tähän aikaan illasta. Pidin siis eräänlaiset pyjamabileet, jotka toki olivat ihan minunlaiseni, siis rankkaa 3Ö-pyöritystä Epp-Yakilla. Tällä pukeutumisella en tarjennut valitettavasti lennättää kolmea akullista enempää, mutta tulipa tänäänkin tiimaa vajaan varttitunnin verran. Päätän kännykän ääniapplikaatiolla sanellun raporttini täältä nyt tähän. Kiitoksia seurasta ja muistakaa pysyä kanavalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


04.08.

Tänään oli vielä pakko päästä lennättämään; olihan eiliseltä jäänyt mm. puolet akuista käyttämättä ja työt alkavat huomenna. Pöristelin kolme lentoa perus-turnigy -akuilla loman lopettajaisiksi aamutuimaan. Nyt ei pelleilty puolipukeissa pyjaman kanssa, sillä eilisiltainen pyjamalennätys saunan jälkeen sai nenun vuotamaan siihen malliin, että ounastelin oliko lenssu iskemässä, vai mikä rutto tuppaa pukkaamaan.


10.08.

Lomat on taas kerran lusittu ja niinpä ensimmäinen työviikko piti päästä nollaamaan lennätyksellä. Ihmettelin jo edellisen Super Sportin lennätyksen päätteeksi sitä, että 2100 mAh vastaanottimen akkuun meni vaivaise 125 mAh, vaikka kone pörisi ilmassa lähemmäs tunnin. No, latailin akkua uudemman kerran ja nyt sinne sujahti jo 483 mA, kaiken kaikkiaan 600 mAh, ehkä tämä on linjassa todellisen kulutuksen kanssa. Sportti olikin ainoa lennokki, mikä pakattiin kyytiin; tämän lisäksi koekäyttöpukissa oli jokunen vuosi sitten käyttämättömänä hankittu Saito FA 45 -retromoottori.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli todella hieno ja kesäinen; lämpötilan ollessa 24 C kun ajelin kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Perillä ei tietenkään ollut ketään, mikä oli hyvä, kun huomasin, että hehkutikku oli jäänyt kotiin. Siinä muutamat voimasanat raikasivat ja kaikuivat metsässä. Onneksi mukana oli varmuuden vuoksi hankittu Turnigyn mini power panel. Ajoin auton ihan ojan reunaan ja siitä startterin jatkojohdot ylettyivät mainiosti ojan yli. Saito pärähti ensi yrittämällä käyntiin. Sitten kiikutin koekäyttölankun starttipöydälle, mihin ruuvasin sen kiinni akkuporakonella moottori käydessä, ettehän lapsukaiset kokeile tätä kotona. Annoin Saiton pöristä hyvin rikkaalla seoksella ja kohtalaisen malillisilla kierroksilla.

Tällä välin kentälle olikin tullut pari koperiharrastajaa, jotka virittelivät kopukoitansa lentokuntoon. Pian tämän jälkeen Vallilan Lennokkikerho r.y:n perustaja- ja kunniajäsen Olavi “Luce” Lumes (95 v) piipahti paikalle perheensä kera. Oli suuri kunnia, tavata hänet perustamansa lennokkikerhon kentällä. Uskon myös, että Lucen mieltä lämmitti se, että hän näki kentän hyvin hoidettuna ja että siellä oli monipuolista toimintaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun Saito kävi tankillisen loppuun, en enää ajanut toista tankillista, koska se oli aika vaivalloista näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämän sijaan laitoin Super Sportin lentokuntoon ja sovin kopteriharrastajien kanssa lennätysvuoroista. Tämä tiesi hieman hitaampaa lennätystahtia siihen verrattuna, mitä yksin touhutessa kone olisi ilmassa. Urakoin päivän aikana ennätykselliset kahdeksan lentoa, ajastimen ollessa edelleenkin seitsemässä minuutissa. Paikalle tuli vielä yksi droneharrastaja ja niinpä paikalla oli ennätykselliset neljä lennokkiharrastajaa!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sportin kaikki laskut olivat jäätävän onnistuneita, vain yhdessä laskussa moottori sammui koneen ollessa enää noin metrin korkeudella ja muiden lentojen päätteeksi rullasin koneen aina varikolle. Lentoaikojen osalta tuli aika tasaista settiä; 7’32” - 7’38”. Kokonaistiimaa kertyi ennätykselliset tunti ja jokunen sekuntti päälle! Lentojen lomassa pidin lounastaukoa pariin otteeseen Perinteisen Wilhelmin tiristessä grillissä. Viimeinen makkarasetti jäi lähes haaleaksi, koska hiilet olivat jo ihan finaalissa, eikä hiilloksesta ollut edes tietoakaan. Todella huippuhyvä lennätyspäivä takanapäin, monella tapaa.


18.08.

Aikaisin aamusta autoon oli pakattu lennätyskamt, Super Sportti, termospullokahvit, kivennäisvedet ja paketti grillimakkaraa. Tullessani Talosaarentien lennokkikentälle, parkkipaikalla olikin jo pari ammattilentäjää; kaksi kurkea siis. Huomattuaan minut, ne kohosivat ylväästi siivilleen ja lentää lehauttivat valtaojan takana olevalle rehupellolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Varsinaisella lennokkikentällä oli seitsemän yksilön halkoposkihanhiseurue, joka ei juurikaan häiriintynut, kun roudasin kamoja ja laittelin kalustoa lentokuntoon. Tällä kertaa myös hehkutikku oli mukana, mikä suuresti helpotti moottoreiden käynnistämisiä. Saito FA 45 -moottori ruuvattiin taas pöytään kiinni ja jätettiin pörisemään pienille kierroksille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tähän aikaan aamusta aurinko paistaa lähes suoraan silmiin mereltä päin, mistä puhalteli kova tuuli, mutta olipa edes kentän suuntainen. Peli avattiin 7’30 mittaisella lennolla, jonka päätteeksi tehtii kaikin puolin onnistunut lasku. Tähän saumaan pitää todeta, että vasta pari viimeistä vuotta olen osannut tehdä tällä koneelle kympin laskuja. Toisen lennon loppuvaihessa lähellä pörisevä Saito häiritse sen verran kuulemasta Ossin kierroksia, ja niinpä sportti laskeutui parin pitkä ja loivan pompun jälkeen. Moottori näytti vaativan kiristämistä. aikaisempi hotfix ei näyttänyt olevan kovinkaan pitkäikäinen. Vetelin Sportilla ylhäisessä yksinäisyydessä aika tiukkaan tahtiin kuusi lentoa; lentoaikojen ollessa 7’20” - 7’40”. Kokonaistiimaksi tuli paria sekuntia vaille 45 minuuttia, mikä on tosi hyvä määrä tälle koneelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.08.

Varsin sateisen perjantai jälkeen lauantai avautui todella kauniin kesäisenä. Ainoa miinus oli todella kova tuuli. Eilinen saapuminen maalle meni se verran myöhäiseksi, ettei tullut ajettua kentän kautta katsomassa, mistä päin puhaltaa. Autoon oli pakattu 3D Profile-Sbach, bensat ja muut kamat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä olikin sitten aika navakka ihan piirulleen täysin poikittainen tuuli. Laittelin koneen lentokuntoon. Aluksi oli vähän sähläämistä, kun servopiuhat olivat jääneet siiven ja rungon väliin sen verran rumannäköisesti, että siipipultteja ( 4 kpl) pitä löysätä, että piuhan sai tökittyä ruuvimeisselillä sinne, minne se kuuluukin.

DLE 20 ccm bensamoottoria sai hieman herkistellä, kun se ei tahtonut yhtään pörähtää savujen kera. Otinpa tulpankin jo irti ja totesin sen antavan mainiosti kipinää. laitoin koneen reilusti nokilleen, kaasu auki ja ruiskutin starttibensaa suoraan kaasariin, niin että sitä valui siltä jo uloskin. Nyt DLE pärähti nöyrästi käyntiin, mutta se sattui sammumaan kiitoradalle. Kone oli jo pian uudelleen käynnissä.

Kone irtosi aika pienen nousukiidon jälkeen ilman tyylipisteitä, mutta oltiinpa taas taivaalla. kone on aivan mahtava herkku ajettavaksi; kyljellään sillä saisi paahtaa vaikkapa horisonttiin ja vaakakierteet menevät varsin nopeasti. Siivekkeet ovat ehkä jopa aavistuksen liian kireät; liikerataa voisi pienetään. Lisäksi aikoinaan tulin teipanneeksi saranalinja, niin niistä ei falskaa yhtään.

Kentällä oli todellakin pahat tuuliolosuhteet. Kone on tunnetusti tosi tosi heiveröinen rungon lujuudeltaan, niin ajatus laskusta hieman hirvitti. Tuulen hieman hellittäessä toin koneen olosuhteisiin nähden todella hyvään laskuun 10 minuutin lennon päätteeksi. Kone lensi tänään ensimmäisen kerran spitt style mufflrin kanssa ja täytyy todeta, että käyntiäänet ovat ihan toista luokkaa alkuperäiseen äänenvoimistajaan verrattuna. ilmeisesti pauke ja pörinä ei enää kuulu kylille asti, kun kukaan ei vaivautunut tulla katselemaan. Katsoin parhaaksi lopettaa ja ajelin Forssan keskustan kautta kohti Matkua.

Photo by Jari Vehmaa

Torin ohi ajaessa silmiini osui wanhat ja hienot automobiilit, joten vielä piti koukata Forssan Torille, missä oli jokin vammaispäivään liittyvä tempaus menossa. Vanhoja automobiileja olikin hieno rivi, samoin näytillä oli raskaampaa kuorma-autokalustoa entisöitynä. Vanhoja, kauniita ja linjakkaita mopedeja oli myös esillä. Mopedit olivat kuin juuri tehtaalta tulleita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illan päätteeksi ajelin Matkun Wara-Junnulla 25’17” mittaisen lennon. Ensimmäinen lentoonlähtö meni ihan sanan varsinaisessa merkityksessä puskiin moottorin sammuttua, onneksi kone oli heti käynnistystä valle valmis. Toinen lentoonlähto tuottikin sitten jo toivotun lopputuloksen. Taivaalla huomasi, että nyt illallakin tuulta oli ihan riittävsti. Sainpa päivän kokonaistiimaksi reilut puoli tuntia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.08.

Nyt sunnuntainan aamulla seitsemän aikaan oli Matkun suunnalla ihan kunnon hernerokkasumu. Hetken arvottuani millä kalustolla lähdetään kohti Forssaa, voittajaksi valikoitus Bensa-Sbach. Sumu oli todellakin ja onnekseni vain paikallinen ja se ehti hälvetä jo ennen Matku 6-risteystä.

Perillä Forssan kentällä olikin sitten ihan kesäisen aurinkoinen ja mikä parasta; täysin pläkätyyni keli. Sbachin kokoaminen kanssa meni taas tumpeloinniksi, kun toinen siivekeservo ei ottaanut toimiakseen. Ehdin jo taas avata siivenkiinnityspultit katsoakseni, oliko siivekeservon johto kytketty oikein päin jatkojohtoon. Olihan se. Radioissa oli vaan eilisen jäljiltä Junnun setup, siksi lappu ei heilunut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sain koneen vihdoinkin ilmaan. Ajelin aika rauhallisesti ja lähestymisiä tuli ajettua tosi paljon. Jossain vaiheessa ilmasta kuului tosi paha metallinen resonoiva ääni, joten katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun, mikä oli hyvä. Varikolla syyksi paljastui löystynyt, onneksi ei sentään pudonnut ilmassa. Tankkauksen jälkeen kone oli taas valmiina lentoon.

Otin koneen ilmaan joelle päin ja siitä sitten kurvasi takaisin päin. Siinä samassa moottori sammui. kone oli arviolta kentän ja voimalinjojen välissä. Käänsin koneen kohti kenttää ja toivoin, että saisin sen kentäälle onnellisesti. Näissä 3D-härpättimissä ei liitoluvulla voi hehkuttaa. Valitettavasti koneen lentokorkeus ei riittänyt niin, että koneen olisi saanut nätisti asfaltille. Laskussa kuului sen kova rysähdys, että huonolta lopputulos tulee olemaan. Koneen runko oli niksahtanut lähes tulkoon irti poikki siiven takaa ja koneen nokka oli murskana moottorin alta. Potkuri oli jäänyt laskussa täysin ehjäksi. Vaikka kone näytti päälisin puolin yhdeltä kappaleelta, mutta totuus on aivan toisenlainen. Korjaaminen voi olla mahdollista, joskin työlästä.

Photo by Jari Vehmaa

Purin koneesta siivet irti ja puhdistin sen kentällä normaalisti. En sen tarkemmin alkanut vielä analysoimaan mahdollista korjausta. Haavoihin piti saada balsamia mahdollisimman nopeasti ja niinpä laitoin Junnun lentokuntoon ja lähdin lennolle makasiinin päädystä. Tuuli oli virinnyt sitten aamun, mutta aika maltillinen kuitenkin. Ensimmäisellä lennolla moottori sammuin ihan tasan 35 minuutin jälkeen ja siitä muutaman kierroksen jälkeen tulla pöllähdettiin laskuun sänkipellolle kellon ollessa 36’20”. Toisella lennolla olin ajoittain aika korkeallakin, ainakin omasta mielestäni. Nyt hommassa alkoi olla jo kunnon old timer -fiilistelyä; tyhjäkäynnillä kaartelua kantavassa kesäkelissä. Toisen lennon kestoksi tuli 39’34”; reilu tunti laadukasta old timer pöristelyä ensiavuksi egon saamiin kolhuihin.


01.09.

Valmistauduin heti aamusta Tundran lennätykselle oikein pitkän kaavan mukaan Wilhelm-makkarapaketin, termospullokahvien sekä kivennäisvesipullojen kera ja repussa oli tietysti iso läjä isoja 3s-akkuja peräti kahdeksan kappaletta. Valkkan kenttä oli aivan märkä aamukosteen tai liekö yöllisen sateen jäljiltä, muuten sarastava päivä vaikutti jo näin aamusta mitä hienoimmalta. Oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi tyyneltä, siniseltä taivaalta. Tarkeni t-paidassa ja shortseissa hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tundra oli äkkiä lentokunnossa ja kone lähti nousuun vastatuuleen. Oli jännä katsoa, miten nousukiidossa fillareista irtosi komeat vesisuihkut koneen kerätessä nopeutta. Lensin neljällä akulla 10-11 minuutin lentoja. Sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, mutta kone tuli tonttii ja niin maan perusteellisesti. Aivan kun sähköt olisi hävinneet koneesta. Koneessa oli upouusi 60 A Turnigy Plush -säädin, jotka ovat olleet laatukamaa. Nämä tilanteet ovan aina niin välähdyksen omaisia ja lyhyitä, että jälkikäteen on vaikea analysoida, mistä on kyse. Kone oli aika perusteellisen ruttautuneena keulastaan läheisellä puidulla viljapellolla. Siipeä yhdistänyt hiilukuituputki oli tullut styrsan läpi katsomaan, kuka siellä oikein kiusaa. Takarunko oli naksahtanut lähes irtipoikki, peräsin hilut olivat ihme ja kumma täysin ehjät, samoin kuin molemmat siiven puolikkaat. Kyllä tämän vähän vituttaa, kiva ja huoleton sähköhärpäke, jolle olisi suonut vielä kymmeniä lentotunteja. Tiimaa ehti tänään kertyä 44’10” ja joku vajaat viisi minuuttia kohtalon lennolta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


07.09.

Olin pitkästä aikaa Petikossa Epp-Yakin kanssa jo ennen yhdeksää aamulla. Olin hämmästyä, kun paikalla olikin jo pari muuta aamuvirkkua lennättäjää, joista toinen oli tuttuja aamuvuorolaisia jo alkukesän ajoista. Omassa ohjelmassa oli sitä itseään elikäs kovaa ja matalalla sekä 3Ö-pyörittelyä, joka oli koitua koneen kohtaloksi jo heti ensimmäisellä lennolla. Kone kohtasi maan kamaran ihan säädyllisellä kulmalla, eikä ensisilmäyksellä koneessa ollut muuta vikaa kuin toinen siiven puolisko oli tupsahtanut rungosta pari senttiä ulospäin ja samalla hieman pyörähtänyt hiilikuitutapin ympärillä. Tämä on ihan normaalia, että siipi loksahtaa pois paikoiltaan. Sen sijaan sivuperäsinservo tuntui hajonneen, sivuperäsimen ohjaus oli kaimoista pätkimistä ja välillä lappu jäi huolestuttavasti jompaa kumpaa reunaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin sekä siirtymässä vilttiketjuun katselemaan muiden lentoja höyryävä kahvimuki kädessäin. Tutkiskelin konetta, niin vuomasin, että sivuperäsimen jatkojohdon liitin oli hieman epäillyttävän huonosti kiinni. Tökin kaikki johdot kunnolla vastaanottimeen ja varmistin samoin kaikki jatkojohdot, niin johan sivuperäsin heräsi henkiin ja lennot jatkuivat normaalisti kuuden akun voimalla.


08.09.

Sunnuntai oli koko aamupäivän ajan ihan harmaan ja täysin tyyni; ilma oli ihan kuollut, ei mitään värähdystä suuntaan tai toiseen. Päivä meni kuitenkin kotiaskareissa ja märehtiessä, lähdenkö lennättämään vai en. Kello 15 pintaan sain itseäni niskasta kiinni ja ajoin alkavassa tihkusateessa Talosaarentien kentällä. Paikalla näyttikin olevan jo joku drone-harrastaja.

Ilma oli sellaista alkaako nyt satamaan vai ei. Aina kun aloitti lennätyksen tuli jokunen tippa liikaa vettä, sitten taas kun oli laittamassa kamoja nippuun, niin sekin vähäinen sateen ropina loppui. Näillä säädöillä mentiin ja kuusi akullista lennätettiin ja siinä lomassa ehditiin vielä grillata parit Wilhelmit huikopalaksi. Lopuksi sade sitten alkoi, eikä osoittanut mitään loppumisen merkkejä, mutta sillä ei enää ollut mitään merkitystä, kun akkuarsenaali oli ajettu jo tyhjiksi.


17.09.

Valilan Lennokkikerho ry:n johtokunta piti tänään pienimuotoiset kenttätalkoot parin hengen lisävahvistuksella. Urakkana oli loppukesän aikana rakentamani ilmoitustaulun pystytys. Olin Antin kanssa vienyt jo aiemmin ilmoitustalulun Suomen Lennokin tiloihin odottamaan talkoita. Epäilystäni huolimatta 70 cm aidantolpan jalat upposivat hyvin pienellä ponnistuksella tunnetusti löysään maaperään. Alla parhaat kuvat talkoista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


21.09.

Tämän päivän lennätystapahtumat on taas kerran saneltu tekstimuotoon ja siksi kerronta saattaa olla vähän töksähtelevää. Tänään aamulla oli hyvin sumuinen ilma Matkussa. Siitä huolimatta pakkasin Laserin ja Epp-Yakin autoon ja lähdin ajamaan Forssaa kohden. Odotellessani sumun hälvenemistä kävin puhdistamassa äidin kotona rännit. Siinä vasta olikin varsin märkä likainen ja hikinen urakka.

Aikani huilattua äiteen soffalla, ajelin lentokentälle. Sää oli hyvin tyyni, mutta sadetta enteilevä. Laitoin Laserin lentokuntoon ja aloin käynnistellä moottoria. Irvine käynnisti tapansa mukaan hyvin helpolla, mutta jäi käymään väärin päin. Sitten kun moottori jäi käymään oikein päin, niin se sammui mystisesti, kun lisäsin kaasua tai jos käänsin koneen oikein päin asfaltille rullausvalmiuteen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamun ensimmäisellä lennolla, ei ehditty kuin nippa nappa saatu fillarit irti maasta, ennen kuin moottori sammui ensimmäisen nousukiidon aikana. Köpöttelin hakemaan koneen takaisin varikolle ja ei auttanut kuin tehdä uusi yritys.

Rullasin koneen taas kiitoradalla ja valmistauduin nousukiitoon. Pelasin varman päälle ja otin koneen pitkällä nousukiidolla ylös. Tälläkään lennolla ei päästy varsinaisesti lennätyksen makuun. Aika pian koneen ollessa viereisen pellon päällä moottori sammui, mitä se ei ei ole koskaan tehnyt lennossa. Irvine on ollut luottomoottori, on sillä sen verran paljon lentomaileja takanaa mun omistuksessa.

Varikolla moottoria käynnistellessä huomasin, että kaasuttimen rummun ruuvi oli kadonnut jonnekin. Liekö se jo hukkunut sille samalla kertaa kun kaasuttimen pidätin pultti oli varissut ilmassa irti. Tämä kyllä selittää mystiset käyntiongelmat ja ilmassa sammumiset.

Kaasuttimen rungossa oli ilmeisesti joku tuumakierre, jonka huulille M3 pultti meni hieman. Pakista löytyi kuitenkin nylonpultti ja sen sai helpolla ruuvattua kaasuttimen runkoon niin että kaasarin rumpu liikkui siinä kohtalaisen hyvin. Eikä siinä vielä kaikki, moottori tuntui kaiken edellä mainittujen haasteiden lisäksi heiluvan yllättävän paljon. Tämä kone jäi nyt maihin ja viat selvitetään perin pohjin verstaalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi lensin Yakilla vain kolme lentoa, olisin lentänyt toisetkin akut tyhjäksi, mutta tihkusade alkoi käydä sen verran voimalliseksi, ettei lennätys ollut enää kivaa. Niinpä pakkasin koneet autoon lopettelin tämän päivän osalta.


22.09.

Tämä aamu oli ihan toista luokkaa eiliseen verrattuna. Maalla oli ollut selkeästi yöpakkaset, sillä auton lasit sai skraapata auki ennen kuin pääsin liikenteeseen ja kohti forssan lentokenttää. Matkalla auton ulkoläpötilamittari näytti nolla ja siellä täällä oli vielä pieniä usvalauttoja. Perillä kentällä sää oli odotetusti täysi napakymppi; tyyni, kaunis, pilvetön, aurinkoinen sekä kuulas. Mikäpä tällä kelillä on harrastaessa.

Aluksi GMS 76-moottoria sai hetken herkistellä starttelilla, mutta lähti lopuksi kohtalaisen helpolla käyntiin, jääden aavistuksen verran rikkaalle (neula 1.30 kierrosta auki). Ajoin tankin ilmassa lähes tyhjäksi, mikä näkyi moottori pienenä kakisteluna kaakakierteessä, kaasun pumppauksella sain kuin sainkin pidettyä moottorin käynnissä ja siitä siitä parin rauhallisen loppurundin jälkeen toi koneen kauniiseen laskuun. Asfaltin raosta pursuavan ruohomättään osuessa koneen pyörän, kone tupsahti hiljaisesta vauhdista nokilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toiselle lennolle lähdettiin neulan ollessa auki kierros ja vartti. tämä oli näemmä selkeästi liian laihalla, mikä näkyi jo nousussa jo koko ajan lennossa pienoisena moottorin pätkimisenä, mutta koneella saatiin plakkariin kuitenkin normimittainen kuuden minuutin lento.

Seuraavalle lennolle neulaa säädettiin reippaasti 1.75 kierrosta, mikä oli ihan liian rikkaalla. Lennossa ei ollut mitään pätkimisen merkkejä. olin lennon päätteeksi tulossa nättiin laskuun, mutta virinnyt tuuli painoi konetta päälleni. Niinpä päätin keskeyttää laskun ja käänsin koneen peltoa kohden, mutta siinä samassa moottori sammui. Tässä tilanteessa ja muutaman metrin korkeudessa ei ollut muuta tehtävissä kuin ottaa kone laskuun sänkipellolle ja toivoa parasta. Lasku oli täyden kympin lasku olosuhteet huomioiden; spinnerin keskiöön tuli multaa ei muuta. Varikolla moottoria tarkastaessani huomasin siinä samaa vikaa, mit eilen Irvinessä; muovinen kaasuttimen rummun pidätinruuvi oli ajan saatossa tärissyt aavistuksen aukipäin, mikä mahdollistaa rummun klapin vaakasuunnassa. Tämä klappi selittää osin, että tiukissa vaakakierteissä kaasun asetus muuttuu itsekseen g-voimien seurauksena.

Neljännellä lennolle neulaa laihennettiin takaisin päin 1,5 kierrokseen, mikä oli vielä hivenen rikkaalla, mutta tästä lähdetään hakemaan optimisäätöä. Ajoin aika tasan tarkkaan kuuden minuutin lennon ja vähän sen jälkeen vaikutti, että polttoaine alkoi olla lopussa ja niinpä toi koneen laskuun muutamine pomppujen kera, mutta kone rullattiin kuitenkin takaisin starttipaikalle. Tällä lennolla oli yksi varikkokäynti, mikä aikana neulaa säädettiin ja lentoa jatkettiin siitä sitten taas.

Viidennelle lennolle lähdettiin edellisen lennon säädöillä plus siihen päälle klassiset pari naksausta laihemmalle. Nyt vanha kunnon vauhti-Hots oli selkeästi palannut takaisin ja koneella oli kiva kaahata tuttuun tyyliin. Edellisestä peltolaskusta ei ollut mitään merkkiä havaittavissa ilmassa. päivää kohden tuuli oli virinnt selkeästi poikittaiseksi tuuleksi, mikä toi omat haasteensa.

Seuraava lento ajettiin samoilla säädöillä edellisen kanssa. lento jäi nyt hieman lyhyemmäksi, sillä OH-CMD käynnistyi kentän toisessa päädyssä. se ei kuitenkaan lähtenyt vielä lentoon, mutta varovaisuus on aika paikallaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pidin luovaa taukoa puolisen tuntia, kun soittelin lentäjälle, joka kertoi käyvänsä Hämeenlinna-Lammi -suunnalla. sitten sain taas ajettua Super Hotsilla normaali lennon. Oli hyvä, että saavuin kentälle heti aamun valjettua, sillä näin hienon päivän aikana muukin lentotoiminta näytti aktivoituneen. Tällä aikaa myös joku ultra oli ilmestynyt hallista ulos, pitänee seurailla, koska se lähtee lentoon.

Kahdeksas lento ajettiin vanhaan malliin vauhdikkaasti. Ultran lentoa odotellessani ajoin Yakilla yhden akullisen ja päivän päätteeksi loput akut. Pelkästään Hotsilla tiimaa kertyi jo laskennallisesti 48 minuuttia, varmaan käytännössä jopa 50 minuuttia. Tähän päälle vielä Yakin vajaa puolen tunnin lennot, niin takana on hyvä hevoskuuri lennätystä.


27.09.

Noin puolen vuoden jahkaamisen jälkeen sain vihdoinkin raahattua itseni ja lennokkini upealle ja laadukkaalle Ämmässuon lennokkikentälle. Uuden lennokkikentän korkkaus on aina paras suorittaa tutulla ja turvallisella koneella ja niinpä se tapahtui Yakilla. Paikalla oli pari muuta harrastajaa poltti- ja sähkökaluston kera ja lennätykseni aikana paikalle tuli vielä yksi kaveri lisää vauhdikkaan sähköliidokin kanssa. Paikan avaruus, esteettömyys ja laadukkuus tekivät kyllä lähtemättömän jäljen. Lensi perinteisesti kuusi akkua tyhjiksi. Päivän päätteeksi kuittasin lennot sähköiseen lokikirjaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


28.09.

Superkauniin syyspäivän innostamana ajelin aamupäivällä Epp-Yakin kanssa Talosaarentien lennokkikentälle. Pellolle vievän liittymän kohdalla oli joku huomioliivihemmo, joka kertoi että parkkipelto on luvattu suunnistustapahtuman parkkipaikaksi. Joo, just niin, kukahan on luvannut? Ei ainakaan kukaan johtokunnasta. Paikalla oli myös pari muuta harrastajaa, jotka puuhasivat sähkökäyttöisten kiinteäsiipisten FPV-lennokkiensa kanssa. Pehmeälle pellolle tuli varmaan toistakymmentä autoa. Loput oli sitten varmaankin kilometrin matkalla molemmin puolin tien varrella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tällainen markkinameininki ei oikein ole mun pirtaani sopivaa. Ajelin siinä kuitenkin kaikki kuusi akullista LiPo-poweria taivaan tuuliin. Kohelluksen tiimellyksessä vedin koneen kerran kentän reunaheinikkoon ihan täysillä. Onneksi koneeseen ei tullut mitään ja lentoja sai jatkaa ihan normaaliin tapaan. Koneen silikonilla korjattu sivuperäsin toimii ilmassa erinomaisesti ja korjaus on visuaalisesti hyvin huomaamaton.


05.10.

Tänään lauantaiaamusta tulin pistäytyneeksi Espoon Otahallissa Suurisnadi-tapahtumassa. Heti pelipaikalle saavuttuani pysäköintipaikat halin ympäriltä oli jo varattu. Tuli näemmä sellaiseen aikaan, että porukka oli vasta valumassa tapahtumaan, eikä väenvirtaamaa ollut vielä tapahtumasta pois. Harmi vaan, kun paikalla ei ollut yhtään lennokki- tai edes mitään rc-kalustoa. Huhupuheiden mukaan tapahtuma siirtynee ensi vuonna Tampereelle, no sitten ei enää tarvitse käydä tässäkään tapahtumassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.10.

Kävin Antin kanssa nopean asennuskeikan Talosaarentien lennokkikentälle. Mukanamme oli ilmoitustaulunlippa, joka oli tarkoitus asentaa paikoille. Sitten viime kerran, lähes koko parkkipelto oli yhtä järveä, onneksi mun kumiteräkuomat oli hyvin vedenpitävät, eikä 20 cm syvän lätäkön ylitys tehnyt edes tiukkaakaan. Antti jäi rannalle soittelemaan. Vettä oli hyvin runsaasti varsinaisella kentälläkin. Lippa sopi kuin nakutettu paikoilleen, eikä sen ruuvaamiseen mennyt paljoakaan aikaa. Pääsin rämpimään edelleenkin kuivin jaloin takaisin autolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.10.

Ajelin puolen päivän paikkeilla Petikkoon Tundran kanssa. konetta vauhdittamaan oli ladattu neljä kappaletta Turnigy Nano 3s2750 m Ah-akkuja, jotka tuli jokunen vuosi sitten hankittua samaisen firman Su-26 -konetta varten. Iästään huolimatta akut ovat ihan kelvollisessa iskussa vuosien jälkeen. Lensin hieman vaihtelevissa keliolosuhteissa neljä seitsemän minuutin lentoa. Tuuli oli turha kova lähes koko ajan, mutta hienosti kone lensi. Tiimaa kertyi puolisen tuntia tämän päivän osalta. Paikalla oli yksi tuttu kaveri lennättelmässä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.11.

Olin niin härski ja omahyväinen, että karkasin töistä viikonloppuvapaalle hyvissä ajoin. Kyydissä oli HK-Tundra todella hyvä ja passeli peli tällaiseen rospuuttoaikaan. Koneen saa nopsaan lentokuntoon, ennen kuin näpit ehtii jäätyä ja tunto kadota. Aamulla töihin lähtiessäni, en näemmä tullut juurikaan ajatelleeksi, että Tulen seisoskelemaan toista tuntia marraskuisessa säässä. Onneksi päivä oli vuodenaikaan nähden tyyni ja aurinkoinen, mutta toimistorotta tärisi ja paleli ihan riittävästi. Pöristelin koneella neljän akun voimin 35’44”. Akkukohtaiset lentoajat olivat tasaisesti 8-9 minuutin kieppeillä. Tänään oli tulilla siis Hobby Kingin Turnigy Nanot 3s2750 mAh.


03.11.

Tänään sunnuntaina aamu avautui, jos sitä sanaa ylipäätään voi edes käyttää, täällä Helsingissä todella sakeassa sumussa. Siitä huolimatta suuremman sumun hälvetessä lähdin haukkaamaan happea ja ulkoiluttamaan Tundraa Petikkoon. Matkalla sää ei juurikaan antanut toivon merkkejä paremmasta. Perillä Petikossa ei luonnollisestikaan ollut ketään toista ja yhtä hullua paikalla, mitä minä olen. Se ei ole koskaan haitannut menoa, päinvastoin, yksin on kiva pöristellä. Sumu oli niin sakeaa, ettei edes Helsinki-Vantaan lentokentän liikennettä näkynyt lainkaan, vain äänet kuuluivat.

Lentojen puolessa väli tapahtui jokin säähäiriö, koska sinitaivas ehti jo vähän pilkottaa. Sitä herkkua ei kestänyt kuin kotvan ja taas oltiin tasaisen harmauden keskellä. Todella syvältä oleva tasaisen harmaa sää yhdessä ikänäön kanssa ei yhtään helpottanut näkyvyyttä. Onneksi Airam-termospullossa oli hyvää kahvia ja limupullossa maitoa. Kuuma juoma maistuu todella hyvältä ulkona. Tällä kertaa oli varautunut niin hyvällä vaatetuksella, ettei sen puolen ollut valittamista.

Kuudella akulla saatiin sähkötiimaa mahtavat 53’26”. Nanot eivät olleet ihan täyteen ladattuja, kun laturi kaikessa viisaudessaa päätti lopettaa latauksen, koska maksimi mAh-määrä oli pukattu akkuihin. Kun neljää 3s2750 mAh -akkua ladataa rinnakkain lataulevyn kautta, niin siisä ei 5000 mAh kapasiteettiraja tunnut missää. Nano-pakoilla sain vaihtelevasti lentoaikaa vajaasta seitsemästä minuutista nippa nappa kymmeneen minuuttiin. Keltaisilla täyteen ladatuilla ja tasapainotetuilla pakoilla lennettii aika tarkkaan samat reilut yhdeksän minuuttia.


16.11.

Tyhmästä päästä kärsii koko lennokki tai ainakin harmittaa vietävästi, mutta palataan tähän monesti todistettuun absoluuttiseen totuuteen parin lauseen jälkeen. Takapenkillä oli tapansa mukaan Tundra ja kassissa oli 3s -akkuja kokoluokassa 3000 ja 4000 mAh, joista pienemmät sinisiä perus-Turnigyjä ja isommat sitten puolestaa Zippyjä. Pilotille oli tietysti Airam-termospullollinen höyryävän hyvää Juhlamokka-kahvia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Petikossa oli kohtalaisen hyvä keli ja mikä parasta; ei ketään muuta. Sain leviteltyä kamani nopeasti varikkopöydälle ja kun olin laittamassa Tundraa lentovalmiiksi tajusi, että ajoakut ja termospullo jäin kotiin varastolle. Vähän harmitti. Ei tässä kuitenkaan mikään muukaan auttanut, kuin pistää pillit pussiin hetkeksi ja ajella kotiin hakemaan loput tarvikkeet. Olin seuraavan kerran laittamassa Tundraa lentovalmiiksi reilun puolen tunnin kuluttua. Tällä aikaa kentällä oli virinnyt pienoinen tuuli, mutta eihän se minua koskaan ole haitannut, niin nytkään.

Mukana oleva akkukapasiteetti on samaa sarjaa aikaisempien isojen 3s-pakkojen kanssa, ne on siis hankittu HK Sukhoi 26 -koneeseen, joka on ollut seinäruusuna maalla jokusen vuoden. Akut ovat olleet saman ajan enempi vähempi pitkäaikaissäilytyksessä jääviileäkaapissa.

Kolmetonnistet siniset Turnigyt näyttivät selvinneen syväjäädytyksestä kohtalaisesti, sillä lentoajat olivat 12’27” ja 10’49”. Sen sijaan neljätonniset Zipyt olivat pienoinen pettymys. Odotukset olivat jossain varttitunnin pinnassa, mutta toisella akulla päästiin nippa nappa kaksinumeroiseen lukemaan; 10’07” ja toisella ei edes lähimaillekaan; 7’25”. Lentoajassa päästiin kuitenkin mukavasti 40’48” kokonaistiimaan noin kymmenen minuutin lentoajalle per akku noin keskiarvolaskennalla. Paluumatkalla poliisien tutkapakettiauto oli Hämeenkylän liepeillä, tällä kertaa ei välähtänyt, mutta katsotaan mitä luukusta tulee sitten, kun postilakko joskus loppuu.


24.11.

Tyhmä hajapää -sarja jatkui myös tänään. Ajelin Talosaaren kentälle tutkailemaan, onko se vielä täysin veden vallassa, vai mikä tilanne siellä vallitsee. Tarkoituksena oli myös ruuvata viikkotolkulla autossa pyörineet sinkityt aitatolpan hatut vihdoinkin ilmoitustaulun pystyparrujen päälle suojaksi. Perillä huomasin taas kerran, että jotain oleellista unohtui varastolle, ne hemmetin terassiruuvit olivat varmaan edelleenkin työpöydällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onneksi sain taiottua tyhjästä parit ruuvit, niin että sain homman tehtyä edes välttävästi. Se pitää saattaa päätöksen joku kerta, kun tulen lennättämään. En viitsi ajella parin ruuvin vuoksi ihan sitä varten. Mutta kentän kuntoon mennäkseni, se oli todella hyvässä kunnossa. Aikaisemman käynnin aikainen järvi oli tipotiessään.


30.11.

Tänään oli vuorossa SIL:n sääntömääräinen syyskokous. Plakkarissa oli Forssan Seudun Ilmailuyhdistyksen ääniä 15 kpl ja ensimmäistä kertaa myös Vallilan Lennokkikerhon äänet 16 kpl. Kokouksessa ei ollut mitään ihmeellistä, kiinnostavin asia oli SIL:n puheenjohtajan valinta. Potentiaaliset kärkiehdokkaat olivat Peter Tähtinen ja Timo Hyvönen. Vaikka en jälkimmäistä kaveria henkilökohtaisesti tunnekaan, oli aivan päivän selvää kummalle ehdokkaalla kahden kerhon äänet menevät. Vantaan lennokkiharrastajien äänet menivät harakoille, kun kukaan ei vaivautunut tulemaan paikalle, tosin mitä se minulle enää tässä vaiheessa kuuluu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Talousasioita puidessa ei enää kummemmin tullut soraääniä yleisön joukosta. Joka vanhempi kokousedustaja jaksoi vielä nillittää vuode 2012 aikaista SUIO:n taloussotkuista, sorry vaan, mutta vähän liian myöhään mun mielestäni.


01.12.

Tämä viikonloppu oli itselläni laatuaikaa itseni kanssa niinpä ajelin ajan kulukseni, ehkäpä viimeistä kertaan Vantaan Lennokkiharrastajien lennokkikentälle Seutulan kylään. Maassa oli muutaman sentin paksuudelta vastasatanutta neitseellisen valkoista lunta ja niinpä sain eeppisen kauniit kuvat rakkaasta kentästämme, jonne liittyy niin mahtavia muistoja hienosta harrastuksesta ja huippuhyvistä tyypeistä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.12.

Hämäläisen hitaaseen tapaani sain vihdoinkin aikaiseksi korkata Ämmässuon lennokkikentän polttomoottorikoneen kanssa. Tähän tehtävään valikoitui luonnollisesti Super Sportti, josta on tämän vuoden aikana tullut sunnuntaikurvailun luottokone. Päivä oli sään puolestaan vertaansa vailla, ei olisi uskonut, että ollaan itsenäisyyspäivän jälkeisessä viikonlopussa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla ei ollut ketään muuta harrastajaa, mikä sopi erittäin hyvin minulle. Vanha 10-kennoinen ajoakku ei jaksanut pyörittää Os LA -moottoria, niinpä moottorin käynnistykset piti hoitaa parkkipaikan puolella. Koneen sai siitä näppärästi ja nopeasti nurmikentälle, joka oli loistokunnossa vuodenaikaan nähden. Räimin loistokelissä Great Planesin Super Sportster koneella kolme lentoa. Lentojen välissä oli kiva lämmitellä näppejään kuuman kahvikupposen ympärillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.12.

Olin jo viikko sitten ajellut ihan turhaan Petikkoon Super Sportti takakontissa kaikkina lennätystarpeineen. Tuolloin lennot piti jättää väliin järkyttävän kovan puhurin vuoksi. Nyt oli siis revanssin aika ja saada päätökseen hieno ja monipuolinen lennokkivuosi 2019.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keli oli aika harmaan surkea tänään ja tuulikin oli hyvin navakka, mutta onneksi se oli sentään kentän suuntainen, jos se nyt jotain lohtua antaa. No lennetään perkele, kun nyt tänne asti ollaan tultu ja niinpä yksi lento puristettiin kasaan säälittävissä olosuhteissa. Ainokaisen lennon aikana alkanut sankka räntäsade oli se viimeinen niitti tämän päivän lennätyksille. Lähes paska keikka, mutta tulipa tehtyä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2021 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 13.12.2020

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!