2016

17.01.

Tänään korkattiin lennokkivuosi 1 jRPAS (luetaan jälkeen RPAS-säädöksen). Korkkausta kokeiltiin jo eilen, mutta hehkusysteemit olivat sen verran kesäterässä, etteivät mitkään moottorit; OS 30 FS, GMS 76 eikä RCGF 20 ccm pörähtäneet käyntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään sitten hieman leudommissa pakkasissa OS 30 FS pörähti käyntiin kuin palmun alta. Junnulla liihoteltiin kirpeässä -10 C pakkassäässä 22'54" mittainen lento. Ilma oli täysin tyyni, aurinko paistoi matalalta ja hanki kimalsi. Oli todella kaunis talvipäivä old timer -nautiskeluun. Tästä se sitten taas lähtee käyntiin, uusi lennokkivuosi nimittäin.


14.02.

Reilun kuukauden lennätystauon jälkeen oli jo pakko päästä tuulettamaan pääkoppaa ja ulkoilluttaan Junnua. Päivä oli jo aamusta asti tasaisen harmaa ja lunta satoi hiljalleen. Kenttä oli hyvin aurattu ja uutta räntää oli vain tullut sentin verran. Junnu oli nopeasti valmisteltu lentokuntoon. Ensimmäisellä yrittämällä kone lensi lyhyen 15 sekunnin lento, jonka päätteeksi moottori sammu muutaman metrin korkeudella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toisella lennolla lennettiinkin jo hyvä 37'04" mittainen lento. Tuuli ei ollut kova, mutta kuitenkin poikittainen ja aina välillä kohtalaisesti konetta keikuttava. Sään harmaa yleisilme vei kyllä kohtuu hyvin kelta-oranssin koneen näkyvyyden. Lensi koneella perinteisesti tankin tyhjäksi. Koska lumisade ei näyttänyt mitään loppumisen merkkejä ja koska lento oli näinkin pitkä, päätin pistää pillit pussiin jo lopetella lennätykset.


27.02.

Super Hots ja uusi Wara-Junnu pakettiin auton takalootaan ja hurautin Forssan lentokentälle. Nyt aamulla ei onneksi ollutkaan niin kovaa pakkasta, mitä pelkäsin, vaan lukema oli siinä nippa nappa -5 C yli, ainakin maalla. Kentän auraustilanne oli kohtalaisen hyvä, uutta lunta oli vaivaiset pari senttiä auratuilla väylillä, reunoihin oli kinostunut hieman enemmän. Kentällä oli 9.28 sellainen kolmen metrin molemmin puolin puhalteleva, lähestulkoon kentän suuntainen, tuuli ja pakkasta oli tasan viisi asetetta. Taivas alkoi myös selkiintymään. Tulossa oli todella kaunis päivä. Tahkosin aikani Junnun kanssa, mutta moottori ei suostunut lähtemään käyntiin, niin en sitten viitsinyt polttaa enempää aikaa. Uusi tulppa ja parempi hehku olisivat olleet poikaa.

Olin jo eilen käytellyt Hotsin keulalla moottorin virkaa toimittavaa GMS 76-pataa. Totuttelin Kiinan pataa uudelle Aerosave/Klots 189 Heliglow -polttoaineelle. Moottori kävi hyvin uudella polttoaineseoksella neulan ollessa noin pari kierrosta auki. Gemssi lähti myös tänään hyvin käyntiin ja pelasi tuttuun tapaan.

Kone koelennettiin 17.09.2005, niin se aika vaan kuluu, tälläkin koneella on lennetty jo yli kymmenen vuotta, eikä sitä kertaakaan ole tontattu, mitä nyt kerran runko rivahti osin poikki, kun kone päätyi vauhdikkaan laskun päätteeksi nurmikolla olevaan isokokoiseen sepeliin, jota oli levitelty koko matkalta kentän pidennystöiden vuoksi. Kone on säilynyt ulkoisesti todella hyvännäköisenä, menneet vuodet ja lentomailit eivät juurikaan näy koneen ulkoisessa habituksessa, mutta kyllä se aikoinaan huolellisesti rakennettiinkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Otin ensimmäisen nousun hallille päin ja kone irtosi kevyen oloisesti kentän pinnasta. Kone ei olekaan ollut ilmassa sitten viime vuoden syyskuun. Pidempien taukojen jälkeen ensimmäinen lento on aina sellainen totuttelulento, kun ei heti muista, miten herkästi kone reagoi ohjausliikkeisiin. Seuraava lento olikin sitten jo wanhaa kunnon revittelyä kyljellään, katollaan ja tietty oikein päinkin. Ässä on ässä, kesät talvet.

Tahkosin todella kauniin ja keväisen päivän aikana Super Hotsilla viisi täysimittaista lentoa. Yksi lento loppui tyhjään tankkiin, mutta no hätä, kone oli ihan kentän tuntumassa, mistä sen sai hyvin otettua laskuun. Yhdessä nousussa kone pääsi kippaamaan ympäri, kun ajautui kiitoradan reunaan kinostuneeseen lumeen, missä rengas ei enää kulkenut. Parissa laskussa moottori sammuin koneen osuessa kiitoradan reunapenkkoihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä konetta alkoi vaivaamaan käyntiongelmat. Pari lentoa jäi todella lyhyiksi moottorin sammuttua ilmassa jo parin minuutin päästä. Moottori sammui yhdessä nousussa koneen ollessa parin metrin korkeudella. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaan, kun kiitorataa oli edessä puoli kilometriä.

Näiden sammumisien jälkeen en sitten enää lennättänytkään. Käytin moottoria maassa ja polttoaineletkussa oli jonkin verran ilmakuplaa. Koneeseen pitää tehdä polttoainejärjestelmän huolto. Myöhemmin verstaalla huomasin, että imupuolen avattava polttoainesuodin oli turhan löysästi kierretty kiinni ja suotimen jälkeinen silikoniletku kaasuttimelle oli varmaan liian isoa sisähalkaisijaltaan, mitkä voivat olla syynä, että moottori vetää ilmaa polttoaineen sekaan.

Kyllä oli sitten todella hyvä ja nautinnollinen lennätyspäivä. Ilma oli ensimmäistä kertaa sellainen keväinen ja aurinkoinen, siis selvä merkki talven selän taittumisesta. Sitten kun vielä pääsi räimimään sielunsa kyllyydestä hyvin lentävällä koneelle, niin mitä tässä on ollessa. Loppupäivän nassu oli punainen suuresta ulkoilma-annoksesta johtuen. Risto kävi myös paikalla moikkaamassa ja kuvaamassa. Kaukopartio Helminen väijyi tapansa mukaan hallin takana.


28.02.

Eilisestä viisastuneena olin ladannut kunnolla hehkutikut ja Junnun OS 30 FS-nelitahtimoottoriin vaihdettiin uusi OS F-tulppa. Moottori pärähti hetkeksi, mutta kun neulaa avasi hieman enemmän, niin johan Ossi jaksoi papattaa. Nyt aamupäivällä Matkun perukoilla oli eilisen kaltainen pikkupakkanen ja tyyntä. Eilinen aurinkoinen sini taivas oli vaihtunut jo tuttuun ja totuttuun harmauteen. Lentää se kone harmaassakin kelissä ja hyvinpä lensi. Ajelin paikoitellen aika korkeallakin. Yksi haastava tilanne kehittyi, kun aurinko pilkahti hetkeksi esiin. Oli lentämässä auringosta itseäni kohden, mutta siinä samassa alhaalla lipuva pilvi peitti ja nielaisi koneen hetkeksi harmaaseen syleilyynsä - vain pörinä kuuluin taivaalta. Ei tässä mitään, kyllä kone sieltä tuli sokkonakin läpi. Moottori sammui puolen tunnin jälkeen sen verran korkealla, että liitelin noin kaksi ja puoli minuuttia. Kokonaislentoajaksi muodostui 32'13".


13.03.

Vihdoinkin tuli se päivä, kun pääsin korkkaamaan Porvoon ilmailukerhon lennokkikentän. Sunnuntai alkoi kauniina, tyynenä ja auringon paisteisena päivänä. Junnu ja muut lennätystarpeet oli huollettu ja akut latailtu edellisenä iltana ja kaikki oli valmista. Kuninkaanportin lennokkikentälle pyyhkäisi reilussa puolessa tunnissa ja matkaa oli aika tasan 49 km. Keli oli paikan päällä vielä mukavan talvinen ja aamupäivällä oli vielä kunnon hankikanto.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu oli pian valmisteltu lentokuntoon. Junnu ei olekaan lentänyt sitten joulukuun ja Ossia sai kotvasen herkistellä ennen kuin se pörähti käyntiin. Hangella oli jonkin verran jalan jälkiä ja niinpä päätin viskata koneen ilmaan heittolähdöstä. Dodiin.., nyt alkaa POIKin kentän korkkaus ja taas tulee yksi nasta lisää Suomen kartalle, missä olen pöristellyt. Aurinkoisessa, pilvettömässä ja tyynessä kevättalvisessa säässä kurvailu oli yhtä nautintoa ja kun vielä sai ajella ylhäisessä yksinäisyydessään. Antti tuli paikalle Junnun ollessa ilmassa. Pääsimme ajamaan yhtä aikaa ennen kuin moottori sammuin omasta koneesta. Lentoaikaa kertyi kivasti 31'33" verran.

Puolen päivä aikaan paikalle tuli myös paikallisia harrastajia, jotka ajelivat ainoastaan mitä erilaisempia sähkölennokkeja. Tankkauksen jälkeen päätin ottaa Junnulla maalähdön. Moottori vaan sattui sammahtamaan, kun pääsin koneen kanssa keskellä kenttää. Moottori lähti kyllä helposti käyntiin yhdellä heitolla. Lähdin koneella nousukiitoon. Parin metrin korkeudessa moottori alkoi piiputtamaan ja laskussa kone pääsi kippaamaan nokilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kävin starttaamassa moottorin käynnistyspöydällä ja tein nyt uuden yrityksen maalähdöstä, joka nyt onnistui. Junnumaista lentoa tosi korkealla ja tosi matalla kertyi lennolla 33'12" verran.

Tankkasin ja starttailin konetta. Maakäsittelyn aikana tuli vahingossa potkaisseeksi konetta niin, että balsanpalikka, johon korkeusvakaajapaketti on ruuvattu kiinni, irtosi liimauksistaan. Tämän päivän lennot olivat sitten siinä. Koneen perä alkaa olemaan jo niin öljyttynyt ja hapero, että ottaakohan siihen enää mikään liima kiinni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä vaiheessa pilotilla alkoi olla jo niin julmettu nälkä, että Piti käydä vetämässä BBQ-hampurilaisateria naamariin ison kokiksen kera 200 m päässä olevassa Kuninkaanportin Shellissä. Kenttä on todella hyvällä paikalla, kun vieressä on 24h huoltoasema, saa vetää mättöä, jo hiukoo, pääsee pyllistämään posliinille. Kyllä on fasiliteetit kohdillaan! Maha täynnä jäin vielä katselemaan Antin viimeistä lentoa. Päivän päätteeksi poikettiin vielä kahville baariin ja kuppilatiimaa turisemaan. Päivä oli hyvä kaiken kaikkiaan.


19.03. SIL:n kevätkokous

Sain FSIY:n ja VLH:n valtakirjoilla 15 ääntä kummallakin. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat, joista henkilövalinnat ovat aina niitä mielenkiintoisimpia. Nyt kevätkokouksessa valittiin mm. pj;n ja 3 hallituksen jäsenen valinta. Äänestin seuraavia; Hannu Halonen(pursipilotti) ja Mari Lehtonen(hyppääjä), jotka molemmat tulivat myös valituiksi uuteen hallitukseen. Erovuorolaisista vain Peter Tähtinen valittiin uudelleen. P. Tarma jatkaa puheenjohtajana. Kokousmateriaali löytyy täältä, mistä saa tarkempia tunnuslukuja viime vuodesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keskustelua herätti tämän vuoden päälentonäytös ja Ilmailu-lehti. Suomen Ilmailuliiton vuoden 2016 päälentonäytös järjestetään 18.-19.6.2016 Kuopiossa Rissalan lentokentällä. Paikallinen IY kommentoi kitkerästi, kun heidät oli sivuutettu täysin ja näytös oli annettu kaupalliselle tapahtumajärjestäjälle. SIL selitti kömmähdystä parhain päin tietokatkoksella. Niin SIL:n ja kaupallisen järjestäjän välinen sopimus että SIL:n saama provikka ovat myös liikesalaisuuksia, eikä kokousväelle kerrottu millaisen siivun keskusjärjestö nettoaa tapahtumasta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

SIL saa jäsenmaksuja jotain 700 k€ ja aikaisemmin Ilmailu-lehti ja netti-infra ovat lohkaisseet siitä 370 k€, mikä on todella huomattava siivu. Nyt lehden budjettia on höylätty alapäin yli 100 k€ verran. Irtonumeromyynnistä SIL saa vain n. 4500€, todella vähän mielestäni. Vakuutuksista. SIL:n ottamat vakuutukset jäsenistölle maksavat keskimäärin 15€/hlö.


25.03.

Perästä kuuluu, niin myös tällä kertaa. Olin nimittäin korjannut Junnun pyrstön ja jonnekin piti päästä kone koeponnistamaan, että leima tulisi lentokelpoisuuspapereihin. Suunnaksi siis Petikko, jossa en vielä tänä vuona olekaan käynyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pitkäperjentai ei ole koskaan ollut mitenkään erityisemmin sään haltijan suosiossa, ei myöskään tänään. Jo kotona taivas oli pilvinen ja harmaa. Matkalla tihkusadetta tuli auton tuulilasiin ja vähän lähempänä Petikkoa sade muuttui rännäksi. Voidaan siis puhua tyypillisestä suomalaisesta kevätsäästä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla ei tietenkään ollut ketään toista hullua minun lisäkseni. Junnu olikin jo valmiiksi tankattu Porvoon reissun jäljiltä. Wanha ja wakaa Ossi pörähti helpolla käyntiin. Otin koneella maalähdön ja kone kohosi siivilleen. Vaikka sivu/korkeusvakaajapaketti tulikin liimattua vähän vinoon, niin eipä se juurikaan tuntunut haittaavan ilmassa. Pääasia oli että pyrstö on nyt tukevasti läjässä, kunnes taas toisin todetaan. Tuuli oli sen verran puuskittaista, ettei lennätys ollut tällä kertaa sitä parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa. Pöristelin Junnulla 22 minuuttia kännykän kellosta katsottuna. Lopuksi siivosin kamat ja pakkasin ne autoon ja hurautin kohti kotia.


28.03.

Pääsiäistä vietettiin lentokentällä, jonne oli sovittu harrastetreffit Tomin kanssa. Tomi saapui paikalle, kun olin ajanut Hotsilla jo pari lentoa. Hots/GMS 76-kombo tuntui olevan taas hyvässä terässä, varsinkin sen jälkeen, kun olin hieman laihentanut seosta. Tomi ajeli kahta eri sähkökopteria mun lentojen välissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hotsin neljännellä lennolla, koneen ollessa lähes kyljellään se hieman hielahti, niin kuin olisi kaatuamassa karraaon sisään. Varmaan tuuli heilautti ajattelin siinä tilanteessa ja lennättlin lennon loppuun ilman sen suurempia. Otin koneen normaalisti laskuun, rullaisin sen varikolle.

Tankkauksen jälkeen kone oli taas lentovalmiina kiitoradalla. Laitoin kaasun täysille ja kone lähti kiihdyttämään vauhtiaan. Perän irrottua, koneen sai jo pian vetää ylös. Lähdin normaalista oikean kaarron kautta kelaamaan korkeutta. WTF? Heti kun vähän hölläsi oikeasti tikusta niin, että se keskittyi, kone oli jo kampeamassa rajusti oikealle. No problemos, amigo. Kone oli vakaasti hallinnassa. Kokeilin vielä pariin otteeseen sauvan keskitystä ja lopputulos oli aina sama. Huikkasin Tomille, että nyt on jotain vialla ja otin koneen laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun sain koneen varikolle, niin toisen siivekeservon keskitys näytti olevan ihan kohtuullisesti poskellaan. Servopyörää liikutellessa, ratastuntuma oli todella jämäkkä, rattaat vaikuttivat näin päällisin puolin ehjiltä. Siivekeservot pitää vaihtaa ja sen jälkeen avata vanhat servot ja katsoa rattaiden kunto. Minulla ei ole koskaan hajonnut polttislennokin mikään servo lennon aikana. Toisen siivekkeen päässä oli nirhaumia ja rispaantumisen merkkejä, joten se on jossain välissä viistänyt maata.

Hotsin kuudennella lennolla oli nyt ongelmia korkeusvakaajan kanssa. Taas kun sauvan keskitti, niin kone lähti sukeltamaan. Tämäkin lento oli paras keskeyttää heti alkuunsa ja tuoda kone laskuun. Katsellessani lähetintä, päällä näytti olevan Phoenixin setup, ei Hots. En ollut missään välissä vaihtanut mallimuistia. Olen ennenkin huomannut, ettei radio aina löydä CAMPack-modilia. Jatkossa pitää olla tarkempi, että oikea setup on valittuna lentoon lähdössä. Toisekseen korkeusvakaajan servon kiinnitysruuvit oli turhan löysällä.

Nyt oli niin paljon ollut kaikkea pien Hotsin kanssa, josta kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla, että oli paras laittaa pillit pussiin, kun kone on vielä täysin ehjä. Kaikesta huolimatta takana oli todella hyvä lennätyspäivä. Kentällä puhalteli lähes kentän suuntainen tuuli. Tiimaa Hotsille kertyi vajaat 30 minuuttia; 4 täyttä kuuden minuutin lentoja ja pari tynkälentoa.


10.04.

Olin jo perjantaina tutkinut Super Hotsin siivekeservoja, ne ovat Futaban Indirect -servot. Avasin kuoret ja servot olivat sisältä kuin uudet, ei mitään merkkiä rikkoutuneista hampaista tms. Rattaissa oli myös hyvät vaseliinit. Kansi kiinni, omaiset ovat nähneet. Ehdin jo kokeilla Hobby Kunkun HXT 5010 (Twin bearing Digital Servo 6.9kg / 0.16sec / 39.2g). Arvosteluissakin servoja moitittiin virtasyöpöiksi. Pitihän itse kokeilla, ennen kuin uskoin Siinä kun siivekkeitä heilutellessa Futen servoilla, ledinäyttö laski vain yhden vihreän palkin verran, niin näiden rimpuloiden kanssa akku kyykkäsi ja heitti oitis punaiselle ja servot alkoivat takeltelemaan, kun toimivat jo alijännitteellä. Ei tainnut olla hyvä ja halpa, vaan pelkästään jälkimmäinen. Ruuvasin oitis Futabat takaisin siipeen.

Merkkasin lennätykseni paivyri.fi -palveluun ja otin ilmailuradion mukaan, vaikka eihän siihen voi puhua koneen ollessa ilmassa, kun yksin lennättelee. Sää oli tasaisen pilvinen ja kentällä puhalteli kiitoradan suuntainen tuuli. Hots oli äkkiä lentokunnossa. Lensin koneelle pari ensimmäistä lentoa vähän varovaisemmin. Siivekkeitä sai trimmata melkein kaiken vasemmalla ja korkkari oli tapin verran vedolla. Laskut olivat nättejä ja onnistuneita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljännelle lennolle konetta tankatessa alkuvuodesta hämmentämäni Aerosave/Klots -soppa loppui ja polttoainetta jatkettiin Optifuelin 12% nitrokeitoksella. Laihensin neulaa vielä neljänneskierroksen, niin konekin alkoi liikehtimään ilmassa. Hots toimi taas täysin moitteettomasti. Kentällä oli todella mukava lennätellä yksinäisessä ylhäisyydessä. Lentelin ajastimen kanssa kuuden minuutin lentoja. Kuuden lennon yhteenlaskettu lentoaika oli jotain 36 ja 40 minuutin väliltä, kun timerin piipatessa alan vasta sorvaamaan laskua. Pari lentoa puhtaalla Klots-öljyllä ajettuani, konekin tuntui paljon puhtaalta, mitä se on ollut pelkällä Aerosavella ajettuna.


22.04. - 24.04. VLH:n Kevätleiri Räyskälässä

Pitkään suunniteltu VLH:n kevätleiri Räyskälässä koitti vihdoinkin. Mukaan otettava kalusto oli huollettu ja ladattu jo hyvissä ajoin torstaina ja nyt perjantaiaamuna romut vaan pakattiin autoon ja sitten polkaistiin töihin. Kolmen pintaan käynti lähikaupassa; pitäähän saunakaljat olla ja muuta kevyttä kenttäevästä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän jälkeen alkoikin jo niin poltella, ettei muu auttanut kuin ampaista baanalla ja körötellä kohti Räyskälää. Pitkin viikkoa sääennusteet olivat lupailleet ankean kylmää, sateista keliä ja jopa luntakin. Menomatkalla satoi ja paistoi odotetusti. Karkkilan jälkeen kurvasin Pilpalaan, mikä olikin navigaattorin mukaan lyhin reitti. Ajelin ihan outoja tietä, ennen kuin päädyin hetkeksi tielle 54, josta ei enää ollut kovinkaan pitkää matkaa pelipaikalle. Asetuin taloksi eli levittäydyin kamojen kanssa motellin kolmen hengen huoneeseen, johon oli tulossa vielä Late. Illan edetessä ja kaljojen kylmetessä oli sitten vielä edessä saunareissu.

Aamulla kömmittiin Ravintola Huuhkajaan buffa-aamiaiselle. Eilen tulikin jo sovittua toiminnan johtajana kanssa, että meillä on käytössä järveen rajoittuva 12L-baana käytössämme. Porukkaa oli kuin Ladojen kokoontumisajoissa Kummelissa, mutta olipa tilaa kurvailla taivaalla. Sää oli yllättävä hyvä, vettä ei satanut lainkaan, ainoastaan vähän tuulen mukana tuli jokunen lumihiutale ja rae.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu pääsi ensimmäistä kertaa ilmaan Räyskälässä. Lensin koneella 1h 25' 31". Onneksi tuli otettua mukaan Electric Blue Phoenix -sähkökone. Lensin päivän aikaan kahdella akulla kolme lentoa, joista lyhin oli 20 minuutin pintaan ja pisimmät puolen tuntia. Räyskälä on taas korkattu reilun 20 vuoden tauon jälkeen. Late veteli Hangar 9:n L39-syrsa-sähkö-puhkulla samaan aikaan, kun ajelin Junnulla. Puolen päivän aikoihin Risto ja Ulpu liittyivät leirin vahvuuteen. Lauantain aikana tuli touhuttua kentän laidalla normityöpäivän verran. Illalla saunan kautta unten maille ja kyllä uni maittoikin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sunnuntaina pakkasin kaikki kamat autoon lähtövalmiiksi jo heti aamusta ennen aamupalalle menoa, sillä sääennusteissa lupailtiin maanantain lumikuuron aikaistuvan jo tälle päivälle. Sää oli kuitenkin niin hyvä; aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli aivan tyyntä, että piti käydä vielä ajamassa koko rahan edestä. Heitin Junnuun Eneloop 2000 mAh-pakan, niin taas oltiin lentovalmiita. Tänään Junnulle kertyi tiimaa 1h 12' 54". Puolen päivän aikaan kävimme wirallisilla leirin päätöskahvilla ja totesimme leirin päättyneen. Kiwaa ja kylmää oli, mutta pitkillä kalsareilla pärjäsi oikein hyvin nämä pari päivää. Kevätleirin loppusaldo: Kolme autokuntaa - neljä pilottia - 8 lentänyttä konetta - pari rikkoutunutta potkuria. Itse vietin 12h kentän reunalla kahden päivän aikana.


01.05.

Wappua vietettiin sivistyneen maltillisesti ja sopivan vaihtoehtoisesti Forssan lentokentällä. Perinteitä tällaiseen Wappuun löytyy jo 1980-luvun puolesta välistä, jolloin vedimme päät sekaisin ajamalla siimaohjattavia lennokkeja lyhyillä siimoilla. Tankillisen jälkeen oli siinä ja siinä, että kantoivatko jalat enää, jos kantoivat, niin kävely oli aikamoista hoipertelua. Tässä oli se hyvä puoli, että seuraavana aamuna ei koskaan ollut mitään krapulaa.

Wappupäivänä kalustona oli Bensa-Tikku, jota olin jo koekäyttänyt pari viikkoa sitten. Tänä vuonna bensakausi pääsi alkamaan kuukauden myöhässä edelliseen vuoteen verrattuna. Viime vuonna kone lensi n. 10 tuntia ja bensaa meni muutama kanisteri. Ilma oli näin aamusta lähes tyyni ja aurinko paistoin täydeltä terältä siniseltä taivaalta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

RCGF 15 ccm käynnistyi todella hyvin, niin kuin kunnolla sisään ajetun moottorin kuuluukin tehdä. Pienoinen tuulen vire oli melkein poikittainen niin, että nousu oli paras ottaa hallille päin. Kone oli aika pian ilmassa. Vähän oli pienoista, mutta asiaan kuuluvaan jännitystä, koska kone ei ole lentänyt sitten viime syksyn. Ilmassa kone toimi totuttuun malliin. Moottorissa oli jotain vähän outoa, ihan kuin pakoputkessa olisi bensaa, joka paukahtelee. Tämä poksahtelu ei vaikuttanut moottorin käyntiin, niin ajoin totuttelulentoja reilun kahdensan minuutin(8' 28") lennon, Toinen lento oli lähes yhtä pitkä (8'36") ja poksahtelut jatkuivat edelleenkin.

Seuraavalle lennolle laihensin yläneulaa vartin verran, mikä oli ilmeisesti liikaa, kun moottori sammahti nousussa, koneen ollessa parin metrin korkeudella kentän päällä. Kone liiteli hyvin moottorin sammuttua, pilotti sai hieman liikuntaa, kun koneen sai hakea 200 m päästä baanalta pois.

Seuraavalle lennolla palauttelin neulan säädöt ennalleen. Tiimaa kertyi 14'01" verran. Tapsakin oli tullut jo kentälle mun parin ensimmäisen lennon aikana. Tapsalla oli mukanaan sekä Decathlon että Hanger 9:n Escapade MX. Molemmat koneet lensivät hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aiempien lentojen pakoputki poksahteluiden seurauksena vaihdoin moottoriin uuden M4Ftulpan. No, kylläpä alkuperäinen tulppa, jolla moottori on käynyt sisäänajot ja säätämisen mukaan lukien varmaan 15h, oli todella musta ja karstainen. Kevät huoltoon pitänee ottaa mukaan sytytystulpan vaihto, eihän ne montaakaan euroa maksa. Viimeisellä 4' 20" kestäneellä lennolla moottori sammui jälleen. Koska tiimaa oli tältä päivältä jo reilut puoli tuntia (35'45") ja kellokin alkoi olla jo puolen päivä tuntumassa, niin lopetelimme Tapion kanssa lennätykset tältä erää. Loppukaneettina voin sanoa, että olipa todella hyvä ja kaikin puolin onnistunut lennätyspäivä ja mikä parasta, kentälle ei ollut juurikaan lentoliikennettä; yksi ultra piipahti.


14.05.

Suhasimme Antin kanssa Porvoon Ilmailukerhon kenttätalkoisiin Kuninkaanportin lennokkikentälle. Paikalla olikin jo auto poikinensa, pari traktoria työntouhussa ja jengiä todella kiitettävästi. POIK on kerho isolla K:lla, todella reipasta ja aktiivista toimintaa. Ohjelmassa oli pöpelikön kaatoa ja siitä seurannutta risusavottaa, parkkipaikan laajennusta, starttipöytien kunnostusta, aurinkopaneelien asennusta, jokaiselle siis jotain puuhaa. Sääennusteiden lupaama rankkasadepäivä oli talkoille armollinen, vähän satoi, mutta ei nyt aivan mahdottomasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


15.05.

Sunnuntai-illan päätteeksi rentouduttiin ja kruisailtiin 4t-Junnulla kevätkesän kuulaassa illassa vartin mittaisella lennolla. Aiemmin ilma oli aavistuksen parempi mitä nyt, mutta kun pelit ja vehkeet oli haalittu kasaan ja viritetty valmiiksi, niin ei sitä siinä enää puihin mennä, vaan taivaalle, kuten kuuluu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


16.05.

Olin poikkeuksellisesti Forssan lentokentällä näin arkipäivänä ja vieläpä kesälomakauden ulkopuolella. Sää oli hyvin harmaa ja yöllisen sateen jäljiltä maa ja nurmikko olivat kosteat. Säädin eilen RCGF 15 ccm -moottoria maalla ja nyt kalusto oli taas iskussa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli aika tyyni, joten koneen sai ottaa ihan vapaasti kumpaan suuntaa tahansa. Aika pien nousun jälkeen kävi selväksi, että alimmat sumupilven laahasivat melkein maan kamaraa; kone hävisi pilveen varmaan jo jossain 50 metrissä. Kone kun oli vielä suurimmaksi osaksi vaalea väriltään, niin eipä ollut yhtään kivaa olla pilvessä. Näin isolla koneella pinnoissa lentely ei taas ole oikein motivoivaa. Lensin viiden minuutin tynkälentoja neljä kappaletta, saihan siitäkin tiimaa jo yhden normi lennon verran eli 20 minuuttia.

Seuraavaksi moottoria pitää kokeilla toisella sytkäboksilla. Edellisellä kerralla vaihdoin tulpan, mutta lennossa vieläkin poksahtelee pakoputkessa, ikään kuin ihan joka kerta ei sytyttäisi ja kaasuuntunut polttoaine poksahtaa vasta pakoputkessa.


22.05.

Sunnuntaiaamu aukeni Kanta-Hämeen takamailla niin kauniin aurinkoisena, kuin kesäpäivä vaan voi. Tyyntä ei ollut, vaan sellaista levotonta kesätuulta. En jaksanut ajelle Forssan lentokentälle, varsinkaan kun kotipellot oli jo kylvetty, jolloin hyvää lentokenttää on edessä hehtaarikaupalle.

OS 30 FS pörähti startterilla herkistelyn jälkeen sormella heittämällä käyntiin. Mestarit käynnistävät käsin, vai miten se Pekan legendaarinen sanonta nyt menikään? Lensin ensimmäisen lennon niillä moottorin säädöillä, mitkä ne nyt sattuivatkin olemaan ja himpun rikkaalla seoksella Junnu puksutteli ilmassa kevyen kesätuulen keinuttamana 27'42". Toiselle lennolle, säädin moottoria laihemmalle seokselle vartin verran. Tämä lento kesti 36'13" verran, mihin vaikutti myös se, että ajoin varmaan suurimman osan lennosta koskematta kaasutikun asentoon.


26.05.

Kenttätalkoot pidettiin tarkoituksella viikon ainoana sadepäivänä ihan vaan varmistuasemme, että todelliset ja vedenkestävät jäset ovat paikalle. Tuli sinnitteli grillissä rankaasadetta vastaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.05.

Ajelin Antin kanssa Kesäparatiisiin heinän tekoon ja kenttätalkoiden jatkoille kaksissa miehin. Ilma oli pilvinen ja harmaa, koko ajan sai pelätä, että sataako vai ei. Jossain välissä pilven reunalta roiskahti muutama vesipisara, mutta siihen se sitten onneksi jäikin. Antti ajoi pitkää ruoho nurin El Torolla ja meikäläinen siisti kentänreunat koiranputkista. Tämän lisäksi ruohot leikattiin peltotien reunuksilta ja ladon edusta siistittiin myös. Leikkuun jäljiltä kentälle jäi valtaiset silppukasat. Antti lupaili tulla ajamaan ne Murraylla taivaan tuuliin seuraavalla viikolla, kunhan ne ovat ensin kuivuneet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.06.

Ajelin Super Hotsin kanssa Forssan kentälle. Sää oli aamulla vielä suhteellisen kaunis ja muutenkin hyvä, ainoana miinuksen tosi navakka, mutta onneksi kentän suuntainen tasainen tuuli. PKT teki lähtöä kun oli saapumassa kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentelin Hotsilla kuuden minuutin normilentoja. Ensimmäisen lennon jälkeen moottori takkuili, ei käynyt oikein kunnolla täysiä kierroksia, tuppasi sammumaan kaasua avatessa. Otin hehkutulpan pois ja lankakiehkura oli pimeä varmaan kolmen ensimmäisen kierroksen matkalta, ei ihme, ettei moottori kunnolla. Ruuvasin tilalle lottotulpan OS 8:n ja GMS 76 oli taas entisensä. Ilmassa moottori näytti jääneen reippaan puoleisesti rikkaalle, eikä Hots kulkenut tuttuun tyyliin.

Seuraavan tankkauksen yhteydessä laihensin seosta vartin verran ja nyt moottori alkoi vinkumaan. Ilmassa oli jäälleen tuttua vauhdin huumaan. Muutaman vauhdikkaan lennon jälkeen moottori alkoi taas takkuilemaan. Kiersin tulpan irti ja olikohan moottori sittenkin vinkunut liian laihalla, kun hehkulanka oli aivan solmussa? Parin viimeisen lennon ajaksi vaihdoin tilalle OPSin mustan tulpan, joita on plakkarissa vielä veneilyvuosien jäljiltä. Tulppa on aika kylmä ja minulla oli vain 12% nitroa. Tämä näkyi nyt siinä, ettei moottori oikein käynyt tyhjää pienillä kierroksilla. Lensin kuitenkin näillä säädöillä pari lentoa. Päivän edetessä sää meni koko ajan sadetta enteileväksi ja isojen poikien lentoliikenne alkoi jo häiritä minun lennätyksiäni. Tulipa Hotsille taas vaihdikasta tiimaa reilut puoli tuntia lisää ja pilotti sai tuulettaa pääkoppaa kunnolla kovassa tuulessa ja hyvän harrastuksen parissa.


15.06.

Työmatkalennätyksen avaus jäi tältä vuodelta viime tippaan monessakin suhteessa, mutta parempi myöhään kun ei koskaan on tapana sanoa. Olin ladannut jo eilistä reissua varten kolme satunnaisesti valikoitua Nano 3s1300 mAh kennoja jääkaapin syövereistä. SuperZuum oli otettu suoraan seinältä ja se viskattiin saman tien ilmaan. Kone lensi pienessä kesätuulessa varsin hyvin, trimmitapin verran työntöä ja vasenta siivekettä, niin kone lensi tikut irti todella nätisti. Pitkän paussin jälkeen koneessa ei ollut mitään ihmeempää vikaakaan, pientä hienosäätöä kuten roikkuvan servojohdon ja toisen antennikarvan kiinnitys. Rungossa on eepeepeen ja uretaanivaahdon saumakohdassa orastava halkeama, johon voisi lirauttaa pikkasen liimaa tai muuta tököttiä.


23.06.

Vietin jälleen kerran perjantai-illan laatuaikaa maalla pellon reunalla ja pöristelin 4t-Junnulla pari lentoa tyynessä Suomen suvessa. Ensimmäisellä lennolla ei ihan hätyytelty vielä puolta tuntia; 23' 59", moottorin ollessa aavistuksen verran rikkaalla. Laihensin neulaa seuraavalle lennolle ja se näkyikin heti lentoajassa, jossa päästiin jo kolmeen varttiin: 44' 21"

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.06.

Harrastin taas kerran laatuaikaa Antin kanssa siimalennokkien parissa. Antilla oli mukanaan koelentoa odottava Feno-klassikkostuntti. Feno on Ted Goyetin käsiala ja piirustukset on julkaistu Model Airplane News-lehden numerossa 10/1955.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Feno toimi hienosti ja lensi näyttävästi. Kentällä jaksoi pitkään, kun Wilhelmi tirisi grillissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla videoklippi Fenon koelennosta:




04.07.

Pidin Pekan kanssa Forssan kentällä Old timer pöristelypäivät. Itselläni oli mukana se ainoa old timer, joka nyt landella on eli 4t-Junnu. Pekka lenteli Clipper Comet mk 2 -koneellansa. Ilma oli harmaa ja sateen uhka leijui ilmassa, mutta sehän ei meitä lannista. Ennen gourmet-lounastaukoa vetelin koneella ihan mukavan setin laadukkaita pöristelyjä; 26'52", 46'43" (6 min termiikissä moottorin sammumisen jälkeen), 19'57", 11'01" ja 27'38".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lounastauolla ladattiin 500 mAh Hoppulan LSD-akkuun, niin huba jatkui täydellä mahalla ja hyvällä mielellä. Yksi lento jäi ihan tyngäksi (3'48"), kun lihaisat makkarat jo mielessäni unohdin tankata koneen, no eipä siinä mitään sen kummempaa tullut, kuin kone laskuun ja tankki täyteen. Tämän jälkeen vedin vielä yhden kohtuullisenpöristelyn: 34'10", josta taas killuttiin reilu viisi minuuttia termiikissä moottorin sammumisen jälkeen. Yhteensä tiimaa kertyi 2h 50' 8". Lopuksi sade keskeytti homman ja varikkoteltta kastui täysin. Pressuja piti kuivatella pari päivää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.07.

Heinäkuinen kesäsää helli taas lennokkipoikia. Toimin Antin avustajana, kun hän lensi Miss BJ-siimastuntilla. Neidin keulalla puhui voimaa Enya 45 -moottori. Kone lensi hienosti osaavissa käsissä. Matti lensi sähköhotlineriaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla videoklippi Miss BJ:n lennosta:




19.07.

Ajelin taas maalle ja alkukantaisiin rituaaleihin kuuluu tätä nykyään kaupungin pölyjen karistaminen pöristelemällä Junnulla sellainen normaali puolta tuntia hipova veto, ihan tarkalleen ottaen 29'57". Kyllä se tekee aina vaan yhtä gutaa ;-)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.07.

Olin rentoutumassa Forssan kentällä Super Hotsin kanssa. Sää oli kaikin puolin sovelias kunnon räimintäsessioon. Kone lensi päivän aikana ennätykselliset 11 lentoa, mikä lienee oma ennätys Hotsin kanssa. Osa lennoista, neljä kappaletta, jäi vähän lyhyeen, kun moottori sammui ilmassa, joka heti nousussa tai muutaman minuutin kuluttua. Sammumiset liittyvät selkeästi tietyssä asennossa lentämiseen, joka kielii siitä, että klunkkiletku ja jumiin johonkin asentoon tankissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nitrohan tunnetusti saa ajan kanssa letkut löysiksi. Muuten saatiin kyllä mahan täydeltä kova kyytiä pienellä rahalla. Lentoaikaa koneelle kertyi 50 minuuttia, mikä on todella paljon näinkin nopean koneen kanssa. Kun lennättelen itsekseni, en juurikaan pidä taukoa lentojen välissä; koneen nopea tankkaus varikolla, ehkä pilotti ottaa kupin kuumaa mustaa kahvia omaan koneeseensa ja sitten taas lähdetään vauhdilla taivaalle.

Super Hots sai niin kovaa kyytiä päivän akana, että "Angry Birdiltä" lähti silmätkin päästä.

Photo by Jari Vehmaa


24.07.

Kentällä debytoi Top Fliten Tutor II ARF C/L stuntti sähköistettynä. Komeastihan kone lensi ja kaikin puolin erittäin siistiä toimintaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla videoklippi Miss BJ:n lennosta:




29.07.

Hurautin viikon päätteeksi maalle itsekseni ja heti piti tietty päästä pöristelemään anoppilan kotipellolle 4t-Junnulla. Lennot olivat normaalia old timer liihottelua. Eka lento hätyytteli puolta tuntia 26´35" ja toinen jo peräti tuntia 53'20"; joten olihan tässä taas sitä kerrakseen, laatuaikaa siis.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


30.07.

Pitkästä aikaa sain sovituksi pöristelyt Tapsana kanssa Forssan lentokentälle. Tapsalla oli Hanger 9:n Escapade MX ja minulla mikäs muu kuin kaikkien aikojen valttikortti The Super Hots. Tapsa heitteli Ossia tyylikkäästi käyntiin ihan vaan spinneristä pyöräyttämällä. Tämän on aina yhtä vaikuttava temppu ja muistelen, että näin ensimmäisen kerran sen kun Rahkis lennätteli Räyskälässä joskus 80-luvulla. Tämä trikki erottaa moottorimiehet tumpeloista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin Hotsilla lennot seitsemän minuutin ajastimen säädöllä. Tämä perustuu empiiriseen tutkimukseen polttoaineen riittävyydestä. Näitä normilentoja ajoin neljä kappaletta ja sen lisäksi pari muuta lentoa jäi lyhyemmäksi moottorin sammumiseen ilmassa, mikä on varsin eriskummallinen ilmiö Hotsin kanssa. Laadukasta ja kuumaa Hots-tiimaa kertyi 35 minuutin verran, joka on ihan kohtalainen suoritus. Sää oli todella hyvä lennätystä ajatellen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.07.

Bensa-tikku on viime vuoden superaktiivisen käytön jälkeen jäänyt nyt vähän vähemmälle. Syynä on tietty se, että ole kasvanut auttamattomasti ulos koko koneesta sekä koneen vaatimaton suorituskyky nykyisellä moottorilla. Tarkalleen ottaen kone oli jo alun perin ominaisuuksiltaan liian pieni minulle, mutta sillä sai kivasti lentotunteja viime kesänä; muutama tonkka alkylaattibensaa poltettiin 15 ccm RCGF:n läpi taivaan tuuliin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kävin kuitenkin Forssan kentällä ulkoiluttamassa tätäkin projektia. Kone toimi kutakuinkin samoin, mitä edellisellä lennätyskerralla. Neljän lennon aikana kone sammui kerran ilmassa, mutta se liiteli hienosti kentälle. Viimeisen, noin 17 minuuttia kestäneen lennon aikana lintutornilta oli tullut joku urpo joka tietämättömän tyhmästi oli jäänyt katselemaan lennätystäni kiitotien reunassa niin että havaitsin tyypin vasta siinä vaiheessa, kun olin ottamassa konetta laskuun. Moottori poksautteli edelleenkin ilmassa.


01.08.

Soviteltiin Pekan kanssa lennokkitreffit Forssan kentälle, vasta toiset tänä kesänä, joten ei ihan tavaksi ole päässyt tulemaan. Mukaan pakattiin myös varikkoteltta, ei sen vuoksi, että helle paahtaisi urheat uroot henkihieveriin, vaan, että olisi jotain kunnollista suojaa, jos taivaalta roiskauttaa vettä oikein olan takaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekka pöristeli Sensor-sähköliidokilla ja minulla oli mukanani 4t-Junnu. Pekan liidarista alkoi servo temppuilemaan siivekkeestä. Oman koneen lennot olivat ihan kohtuullisen mittaisia reilusta parista kymmenestä minuutista reiluun puoleen tuntiin. Old timer -tiimaa kertyi kuitenkin lähes kaksi tuntia; ihan tarkalleen ottaen 1h 56' 59". Päivän kohokohta oli tietysti aina yhtä makoisa ja maittava gourmet grillilounas Lidlin 13€:n pallogrillissä. Se on oleellisen varuste, kun kentälle leiriydytään pidemmäksi aikaa. Varikkoteltta purettiin sen verran kovassa sateessa, että pressuja sai kuivatella suvituulessa parin päivän ajan.


24.08.

Viime kesänä Forssassa tonttiin tullut Wara-Junnu oli saatu lopullisesti entisöityä, kun siipikin valmistui tässä hiljattain. Kone on taas parempi kuin uusi venäläinen. Wara-Junnun runko valmistui lentokuntoon jo aiemmin ja sitä on jo sen jälkeen vähän särjettykin, mutta alkuperäinen siipi/runkokombo piti nyt wirallisesti koelentää. Junnun seurana oli Red Zephyr jota ohjasti Antti usean sadan old timer lentotunnin rutiinilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Wara-Junnu oli taas ihan elementissä ilmassa. Lensin pari ensimmäistä lentoa APC 9" x 4" -potkurilla, moottori kyllä kiersi, mutta koneen lento oli vähän sellaista kinnaamista. Antin vinkistä vaihdoin OS 26 FS:n kaulalle 10" x 5" Mestari Ilmaruuvin. Kone oli nyt jo ihan toinen peli, hyötysuhde tuntui olevan paljon parempi tällä potkuri/moottoriyhdistelmällä. Kone lensi kaiken kaikkiaan neljällä tankillisella viisi lentoa. Päivä pisin siivu oli peräti 56'14". Yhteen laskettu lentoaika oli käsittämättömät 3h ja 4s!! Päivän kuluessa massiivinen kaiken peittävä harmaa pilviverho hajosi nopeasti pirstaleiksi, joka katosivat äkkiä. Iltapäivästä oli jo ihan kirkasta, lämmintä ja tyyntä. Lopputuloksena täydellinen old timer sää.


28.08.

Suomen Old Timer Klubi teki avajaistensa kunniaksi ensimmäisen kerhoristeilyn vain ja ainoastaan kutsuvieraille. Risteily starttasi Sarvaston venekerhon satamasta ja siitä Helsingin edustoja pitkin käytiin kääntymässä Lauttasaaren edustalla ja samoja reittejä takaisin kotisatamaan. Parhaimmillaan mentiin kuutta solmua. Matka-aikaa per siivu oli noin kolmisen tuntia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.08.

Syyskesän sää oli taas parhaimmillaan ja niinpä lähdin lennättämään. Autoon oli tällä kertaa arvottu Super Sportsterin, joka edellisellä lennätyskerralla pääsi spinnaamaan nousussa ja sivu-ja korkeusperäsinpaketti irtosi kohtuu nätisti liimauksistaan. Samalla kertaa väänsin ruustukissa laskutelinelangat suoraan, sillä laskuissa hieman virtaviivaistuneet landarit olivat jo niin lähellä painopistettä, että jatkuva nokilleen menon riski hankaloitti koneen maakäsittelyä huomattavasti. Restauroinnin myötä renkaiden keskiöt siirtyivät ehkä pari senttiä eteenpäin.

OS 46 LA käynnistyi helpolla kunnollisen ryypytyksen jälkeen. Tallustelin koneen ja radio-ohjaimen kanssa kentän reunaan. Nyt koneen ollessa maassa, se tuntui pysyvän renkaittensa varassa ilman riskiä keikahtaa nokilleen. Rullauksessa pidin kuitenkin täyden vedon, vaikka kaasun avasin täysille, kesti kotvan ennen kuin kone lähti liikkeelle. Vauhdin kiihtyessä ja korkeusvakaajan purressa ilmaan vetoa sai kevittää. Kevyt veto nousukiidon päätteeksi. Tällä reseptillä kone lähtee kivasti ilmaan. Olin asettanut ajastimen nyt ekalle lennolle viiteen minuuttiin. Lensin ihan peruslentoa koneen trimmaamista varten. Perärempassa ei tullut mitään sen ihmeempää poikkeamaa; vetoa sai trimmata noin tapin verran ja siivekkeitä oikealle vajaan tapin verran. Tulin laskuun laajalla kaarroksella ja kone istahti nätisti kenttään moottorin jäädessä käymään. Nurmikko oli sen verran märkää, ettei konetta kannattanut rullata starttipaikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalle lennolle lisäsin ajastimeen minuutin lentoaikaa. Nousu oli ensimmäisen lennon kaltainen, en kylläkään heti muistanut kevittää vetoa, minkä seurauksena koneen nousu näytti hurjalta, mutta siitä sitten kaarrettiin kohti korkeuksia. Ossi veivaa 11" x 4" potkuria ja moottori ei antanut ihan kaikkea tehoa ulos, oli näet rikkaalla, mikä näkyi mm. laiskasti menneissä vaakakierteissä. Ajastimen piipatessa aloin sorvaamaan laskua. Näissä vahvuuksilla olevissa aurinkolaseissa on jotain hämminkiä syvyysnäön kanssa ja sitä on tapahtunut ennenkin. Sen verran meni pieleen, että laskussa kone karahti parin metrin päähän viljapeltoon. Vauhti oli jo niin hiljainen, että vilja kannatteli konetta.

Kolmannelle lennolle säädin neulaa lähes puoli kierrosta laihemmalla. Do diin, nyt alkoi moottori jo jengata. Koneella oli nyt jo ilo ajaa perustemppuja; vaakakierteitä, silmukoita ja kylkilentoa. Ensimmäisen lennon jälkeen otin trimmit muistiin ja kone lensi nyt kauniisti trimmit keskellä ja kädet ohjaimista irti. Laskussa kone vähän leijaili pinnassa ennen asettumistaan. Maakosketus oli kauniin hallittu ja Ossi jäi pörisemään tyhjäkäynnille.

Neljäs lento oli kaikin puolin edellisen toisinto. Oli suuri nautinto ajaa täydellisessä kelissä hyvin toimivaan ja johdonmukaisesti käyttäytyvää konetta. Lasku oli taas ihan nappisuoritus ja nyt jopa rullasin koneen takaisin starttipaikalle.

Päivän viides ja myös viimeiseksi jäänyt lento oli kaikin puolin hyvä. Laskussa kone jostain syystä meni nokilleen aika pienessä vauhdissa. Varikolla totesin, että toinen laskuteline heiluu pari senttiä rungon pituussuuntaan. Rakenteita näkemättä veikkaan, että laskutelineiden kiinnityksen pystysuuntainen pieni kovapuunpala on irronnut liimauksistaan. Pitää laittaa harkintaa, että laitanko koneeseen kiinteän ja yhtenäisen laskutelineen runkoon, siiven eteen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kello oli jo sen verran, että pallogrilli piti laittaa tulille. Harmittavasti suurin osa hiilistä oli kärisinyt kohtalaisista vesivahingoista, mutta kuranttia prikettiä löytyi kuitenkin riittävästi. Grillille laitettiin perinteistä Wilhelmiä ja maissin tähkiä. Kyllä huikopala tekikin jo kauppansa.

Päivän aikana Antti lennätteli Red Zephyr -old timeria ja Miss BJ-siimastunttia. Vähäinen tuuli tyyntyi päivän edetessä. En viitsinyt ottaa mitään riskiä laskutelineviallisen koneen kanssa, niin pistin pillit pussiin Antin jäädessä vielä harrastamaan. Todella hieno harrastepäivä, harmi vaan olisi mieluusti ajanut omalla koneelle enemmänkin, mutta pitää olla tyytyväinen puolen tunnin kokonaislentoaikaan.


03.09.

Olin perinteiseen tapaan lataillut pe/la yön yli lentokaluston vastaanottimien akut valmiiksi. Niin sekä 4t-Junnu, että Super Hots olivat lentokunnossa aamulla. Herätessäni ulkona oli vielä ihan kohtalaisen sakea aamu-usva, joka varsin nopeasti haihtui taivaan tuuliin. Arpaonni suosi Hotsia ja muutenkin vauhdin nälkä kurni mahassa ja Hots on siihen nälkään takuuvarma lääke.

Kentällä oli aivan tyyntä yhdeksän paikkeilla, kun saavuin sinne. Ajelen Hotsilla nykyään seitsemän minuutin lentoja. GMS:n käyntiongelminen vuoksi avasin polttoainatankin ja lyhensin imuletkua, sillä klunkin kera se oli turhan pitkä. Varmaan kymmenen vuoden ajot ja nitrosopan käyttö ovat hiljalleen venyttäneet ja vanuttaneet letkua.

Ensimmäisellä lennolla Hots sai jo kunnolla kyytiä ja se liikehti tuttuun tyyliin todella vikkelään taivaan kannella. Lasku oli hyvin onnistunut, mutta moottori sammahti sen päätteeksi. Toiselle lennolla moottori meni sen verran rikkaalla, ettei lento ollut kovinaan vauhdikasta edelliseen verrattuna. Laskun jälkeen kiersin neulaa puolen kierrosta laihemmalle.

Otin koneen ilmaan ja päästelin sillä taas sieluni kyllyydestä lämä tiskissä. kone on kyllä varsin nöyrä lentämään kyljellään ja se pysyy siinä vaivatta ja kylkilentoa voi ajaa ihan kyllästymiseen asti. Vedellessäni koneella täydellä nopeudella kentän suuntaisesti joelle päin, niin näkökenttääni ilmestyi pari polkupyöräilijää, jotka olivat kaiketi jotain itäeurooppalaisia kavereita ja olivat näemmä tulleet onkimasta. Valistin heitä varsin kovalla volumella siitä, miten vaarallista lentokentällä on pyöräillä. Tämä lento olikin tavallista pidempi, kun konetta piti lennellä, että pulssin sai tasaantumaan laskua varten. Samaa seuruetta oleva kolmas veijari tuli nyt, kun kone oli starttipaikalla. Kerroin hänelle samat asiat pidemmän kaavan mukaan, mitä edelliselle kaksikolle.

Neljännen lennon päätteeksi moottori kuitenkin sammui ilmassa pitkään jatkuneen selkälennon päätteeksi, no eipä tässä mitään hätää ollut ja kone liideltiin kentälle ilman riskin häivää. Päivän päätteeksi ajoin vielä kaksi muuta ja varsin vauhdikasta lentoa. Viimeisen lennon päätteeksi rullasin koneen varikolle. Lentoaikaa Super Hotsille kertyi tänään 40 minuuttia. Latasin illalla vastaanottimen akun ja meni 439 mAh verran kapasiteettiä. Tästä voidaan laskea, että että kulutus on luokkaa 10 min/100 mAh. koneessa on 2000 mAh akku, joten resursseja olisi pidempään sessioon.


05.09.

Olen valmistellut nyt loppukesästä ensimmäistä Super Zoomin lentokuntoon, tai ei siinä nyt paloakaan duunia ollut, mitä nyt vaihtaa meganen vastari gigaseen ja katsoa, ettei styrsapaali ole saanut vaurioita seisontavakuutuksessa ollessaan. Pari kesää tuli täällä Hesan päässä räimittyä Mikolta saadulla ZS-raadolla, jonka liimailin lentokuntoon. Kaikki 3s -pikkuakutkin oli ladattu piripintaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tänään juodessani päiväkahvit pihassani, ilma oli niin kauniin kirkas ja tyyni, että oli ihan pakko päästä taivaalle. Päätin käydä tarkastamassa, missä kunnossa Petikon kenttä on ja hienossa kunnossa se olikin, kuten aina. Plussaa oli vielä se, ettei paikalla ollut ketään minun lisäkseni. Kentällä oli vaan ihan kohtalaisen kova tuuli, mutta kun ruuhkassa tänne ajettiin, niin myös lennätetään. Lensin Koneella neljä lento, yhteensä 16 minuuttia. Tuuli heitteli näin kevyttä konetta aika reippaasti, mutta kone lensi hyvin olosuhteisiin nähden. Lennot loppuivat siihen kun shortseissa ja teepaidassa alkoi tulla jo kylmä kovassa tuulessa ja toisekseen siivekeservon vivusta irtosi tähtiprikka, joka pitää työntötangon kiinnikettä paikoillaan, eikä varaosaa ollut mukana, niin lennot oli hyvä lopettaa siihen. Muutama muu lennättäjä saapui paikalle mun lennätyksien aikana, mutta tilaa oli yllin kyllin.


06.09.

Oli pakannut Sportin takakonttiin ja suuntasin Petikkoon lennätysreissulle. Sää oli ollut taas koko päivä varsin kaunis ja aurinkoinen, mutta kovin tuulinen keli. Paikan päällä leikkuutiimi oli just saanut ruohonleikkuun valmiiksi, joten käytössäni oli priima kunnossa oleva nurmiplatta. Lensi koneella todella kovassa tuulessa pari kuuden minuutin lentoa. Ensimmäinen lasku meni nokilleen ja siitä edelleen katolle. Toinenkin lasku meni nokilleen ja potkuri katkesi. En sitten enää vittsinyt tässä tuulessa ajaa sen enempää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.09.

Sportster eli Sportti teki ensiesiintymisensä Forssan lentokentällä. Debyyttiä yritettiin jo aiemmin, mutta silloin homma tyssäsi moottori heilumiseen. Tähän mennessä Sportti on ajettu jo ihan kivasi pk-seudun nurmikentillä, mutta asfaltti on jäänyt väliin. Ilma oli Tyykikylässä hyvin kesäinen vaikka oltiin jo reilusti syyskuun puolella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pieni tuulivire puhaltelin juuri sopivasti kentän suuntaisesti.

Munakello oli säädetty seitsemään minuuttiin, jolla saa jo ihan kohtalaisesti kaahata taivaalla. Ensimmäinen lento meni trimmaamiseen ja kun ne oli saatu kohdilleen, niin konehan lensi kuin unelma kädet irti ohjaimilta. Lähestymisessä sain havaita, että kone on kyllä liukas, laskuun saa tulla lähes kaasu kiinni, muuten vauhtia piisaa. Ensimmäisestä laskusta ei saatu tyylipisteitä, mutta toinen oli jo napakymppi ja kone rullattiin starttipaikalle. Kolmannessa laskussa, kone kimposi uudelleen ilmaan pompun jälkeen ja siitä sitten vasta kohtalaiseen laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljännelle lennolle moottori seosta laihennettiin ja kone liikahti ilmassa vikkelämmin. Lennon puolessa välin moottori tuntui hyytyvän käyntiinsä, oli vissiin mennyt jo liian laihalle, niin otin koneen siltä istumalta laskuun, joka oli hyvin tyylikäs. Ensi sitten viitsinyt enää lentää koneella, kun moottori oli jo päässyt käymään liian laihalla.

Photo by Jari Vehmaa

Illalla maaseudun rauhassa fiilistelin vielä Super Zuumilla pari akullista. Ensin piti vähän laittaa pikaliimaa koneen keulalle, mutta sen kuivuttua lensin 2 x 4 minuutin kaahaussession koneella. Hyvin kulkee edelleenkin.


10.09.

Ajelin lauantaina jo puolen päivän paikkeilla keskustaa kohden Sporti takalootassa. Ilma oli ihan tukossa, jokin matalapaineen ryökäle pyyhki aamupäivän aikana Etelä-Suomen yli tihkusateen kera. Iltapäivään mennessä sää oli jo selkiintynyt eilisen kaltaiseksi ja pääsin Forssan kentälle Sportin kanssa. Ehdin lentää koneella kaksi lentoa, yhteensä noin varttitunnin, kun etäneulan pidike heilui sen verran reilusti, että lopettelin harrastamisen taas varikkokäyntiin. Koko moottori pitää irrottaa, että neulan pidikkeen saa kiristettyä moottorin takakannen ruuveihin.

Photo by Jari Vehmaa

Illemmalla ajelin sänkipellolla edelliseltä lennätyskerralta ajamatta jääneet LiPot tyhjiksi. Tiimaa pääse kertymään Super Zuumilla 20 minuuttia. Tänä vuonna EPP- ja LiPo-lääkitys on jäänyt vähän retuperälle ja tätä vajetta nyt on paikkailtu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


11.09.

Upea deluxe -sää jatkui myös vielä sunnuntaina. Forssan kentällä oli menossa maaliin laskukilpailut, joten en viitsinyt tukea lennokkini kanssa niihin karkeloihin. Puksuttelin 4t Junnun kanssa maaseudun rauhassa. Kone lensi aksi lentoa ja ne olivat niin samankaltaiset, että molemmilla kerroilla moottori kävi 26 minuuttia 10 s tarkkuudella. Lennon päätteeksi ehdittiin kurvailla vain parin minuutin verran. Päivän kokonaistiima oli kuitenkin 58 minuuttia, pitää olla tyytyväinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähtiessäni kotiin bongasin paljon porukkaa Forssan kentän liepeiltä ja pitihän sen kautta koukata. Yleisömagneettina näytti olevan arwokas ja harwinaislaatuinen vieras; VL Viima II (VI-3) OH-VIG. Pakkohan tällaista menneiden vuosikymmenien helmeä oli jäädä kuvaamaan ja videoimaan sen käynnistysmanööverejä ja lähtöä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla videoklippi Viimasta:




16.09.

Suomen Old timer Klubi teki lennätysreken POIK:n lennokkikentälle Porvooseen. Meikäläisellä oli takakontissa Ykkös-Junnu, jonka lennot viimeksi tällä kentällä loppuivat siihen kun ajatuksissani potkaisin korkeus/sivuperäsin-paketin irti. Antilla oli Red Zephyr, jonka lento aika on jo ylittänyt rakennusajan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli tasaisen harmaa ja aika kova tuuli vihmoi paikan päällä. Junnu vaivasivat käyntiongelmat; pari lentoa päättyi reilun viiden minuutin jälkeen moottorin sammumiseen. Jätin koneen käynnistyspöydälle yhden puhelin ajaksi, jonka olin autossa. Tällä välin tuuli oli paiskannut koneen pöydältä maahan katolleen sillä seurauksella, että sivuperäsin irtosi liimauksistaan, mutta se suurempi mutta oli siiven katkeaminen. Tämän jälkeen keskityin eväisen mutustamiseen, tuulessa palelemiseen ja Antin lennätyksien seuraamiseen. Armoton vilu ja nälkä pakottivat minut sitten lähtemään Hesaa kohti siinä vaiheessa, kun Antti otti vielä yhden lennon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


23.09.

Forssan ajeltiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja se pysähdys oli Forssan lentokenttä. Piper olikin juuri tekemässä lähtöä ja paikalla oli jonkin varaan katselijoita, mitä ilmeisemmin kyydittävien tuttuja. Huristelin Voordilla lennokkivarikolle ja laitoin Sportin kasaan.

Kentällä puhalteli ihan kohtuullisen kova tuuli, joka ei ollut edes kunnolla kentän suuntainen. Se ei tunnetusti juurikaan haitannut menoa, vaan lensin koneelle kaksi seitsemän minuutin lentoa. Tuuli oli sen verran kova ja kylmä, että nyt oikein huomasi, että syksy alkaa olla jo salakavalan pitkällä, koska ensimmäistä kertaa paljaat näpit palelivat. Enpä sitten viitsinyt lentää sen enempää, vaan jatkoin matkaani.


24.09.

Forssan pienlentokonekentällä puhalteli aika navakan oloinen sivutuuli ja niinpä mietin pitkään, että otanko Sportin rullaus- ja kiitoradan liittymästä poikittain ilmaan, suoraan vastatuuleen. En sitten kuitenkaan ottanut. Kova sivuttainen pääsi kuitenkin yllättämään ensimmäisessä lähdössä sen verran pilotin, että kone ajautui reunapöheikköön ja sammuin ruohoon. Uuden käynnistyksen jälkeen vetelin koneella seitsemän minuuttia rankkaa ajoa.


12.10.

Laitetaan tähän nyt kaiken kansan näkylille mun FB-kamujen kesken paljastettu FLK-kiljun respepti, joka vielä n. 35 vuoden jälkeen aiheuttaa päänsärkyä joillekin hyperventiloiville mielensäpahottajille:

Pekka Lehtelä paljastaa Forssan lennokkikerhon salaisen FLK-kiljun reseptin näin 45 vuoden jälkeen: Muoviämpäriin (10 litraa) laitetaan 2kg sokeria, kolme pakettia hiivaa, viisi lohkottua appelsiinia kuorineen makua antamaan ja sitten se salaisin ainesosa, apteekista 50g hirvensarvisuolaa jonka avulla kilju alkaa heti käymään. Lopuksi vettä ämpäri täyteen, huolellinen sekoitus, kansi päälle niin, että jää pieni rako. Lopuksi kääritään ämpäri lämpimään huopaan ettei "pojan" tule vilu. Annetaan käydä 2vrk ja sitten nautitaan porukalla vesikuupan kanssa. Menee päähän kuin häkä ja seuraavana päivänä kamala krapula kunnon ripulin kanssa. Krapula oli niin kamala, että kuukauden siitä selviämisen jälkeen rakensi taas kiltisti lennokkeja ennen kuin uuden satsin teko tuli kenenkään mieleen. Tulee muuten vieläkin paha olo kun muistelee sitä krapulaa..


16.10.

Suomen Old Timer Klubi teki kerhoretken jo varsin syksyiselle viheriölle nurmikonleikkuun ja makkaran grillauksen merkeissä. Koko leikkuukalusto otettiin käyttöön ja nurmi ajettiin nurin vielä kerran, mikä varmaan riittää tämän vuoden osalta. Lopuksi hehkutettiin grilli kuumaksi, tuikattiin pari pakettia HK:n Sinistä tulille. Maukkaaksi, mutta hikiseksi jälkiruuaksi Antti nautti täyden siimastuntohjelman. Näillä eväillä olikin sitten mukava körötellä takaisin klubille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.10. Ufojen yö Porvoossa

Odotukset olivat todella korkealla, että vihdoinkin päästään osallistumaan tähän varsin pimeään tapahtumaan. Wara-Junnu oli täydessä iskussa mukana. Perillä sääolosuhteet olivat vaan niin rankat, että old timerilla ei ollut mitään asiaa ilmaan. Ainoastaan gryroilla varustetut moltikopetrit lensivät, eivätkä olleet juuri moksiskaan varsin navakasta tuulesta. Tämä reissu meni tällä kertaa eväsretkeksi makkaran, kuuman glögin ja kahvin parissa. Mutta näitä sattuu aina välillä, ensi vuonna sitten uudelleen yrittämään. Alla kuvamatriaalia aikaisemmilta vuosilta.





12.11.

Tänään kulutettiin housun persausta SIL:n syyskokouksesta, jossa olin FSIY:n ja VLH:n valtakirjoilla saaden 15 ääntä molemmilta yhdistyksiltä. Esityslistalla ei ollut mitään erityisen kiinnostavaa, normaalit budjetti-, toimintasuunnitelma- ja henkilövalintakuviot. Hallituksen erovuorolaisten tilalle ei ollut tarjolla ketään lennokkiharrastajaa tällä kertaa, mikä on vahinko meidän lennokkiharrastajien kannalta. Paikalla taisi olla vähän oli 50 henkeä, joista puolet oli jonkin yhdistyksen valtakirjalla, loput SIL:n äänettömiä rivijäseniä. Valtakirjoilla edustettiin n. 40 eri ilmailukerhoa, meidän lisäksi RaKu oli tuttuun tapaan paikalla. Kokousväellä oli 2500 jäsenen äänet käytössä.

Toimintasuunnitelma, samoin kuin budjetti herätti jonkin verran keskustelua ja äänessä tuntui olevan samat ihmiset, mitä viimeksi. Budjetissa kritiikkiä sai se, että siitä puuttui kokonaan vertailuluvut vuoden 2015 toteutuneesta budjetista, mikä hankaloitti budjetin arvioimista. Toimintasuunnitelman osalta kritiikkiä sai se, että liiton väen ja hallituksen rooli ei kuulemma näkynyt tarpeeksi selkeästi suunnitelmassa. Ilmailu -lehti herätti myös keskustelua, koskapa ei herättäisi. Budjetista paikataan lehden kustannuksia huikealla 190 000€ potilla. SIL:n jäsenmaksu nousee ensi vuonna 81 euroon.

Ainoa äänestys oli Let:n puheenjohtajan paikasta, jossa olivat vastakkain ainakin minulle tuiki tuntematon Jarno Eskelinen sekä lennokit.net:stä tuttu pitkän linjan scaleharrastaja Hannu Hjulberg. Äänestin Hannua, jolla on mielestäni paljon paremmat mahdollisuudet tehtävään lajin ja harrastajat tuntevana henkilönä. Hannu tuli valituksi murskavoitolla, onneksi. Henry Hagert jatkaa varapuheenjohtajan tehtävissä. Muuten henkilövalinnat olivat läpihuutojuttuja. Kokousen materiaali löytyy täältä.





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2021 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 13.11.2016

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!