2015

24.01.

Jotkut pitävät tipatonta tammikuuta, minä puolestaan pelkäsin, että tulee tammikuusta oikeasti tipaton, niin että tippaakaan metyylialkoholia eli metanolia ei tule palaneeksi moottorin sylinterissä tässä kuussa. Katastrofi sellainen olisi, vaikka huonot säät melkein mahdollistivatkin tämän.

Tälle päivälle saatiin kuitenkin lennätyssessio kasaan Tapion ja Riston seurassa. Kentän auraustilanteen olin katsonut jo perjantaina ajellessani kentän ohi, auraamatta oli ja kevyttä puuterilunta oli 5-10 cm verran. Eipä lumi ennenkään ole haitannut, mitä nyt vähän vaan hidastanut toimintaa. Autoon oli pakattu parivaljakko Hämeen hitain, siis Wara-Junnu ja lännen nopein, eli Super Hots.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin autolla vähän jonkinmoista uraa kiitoradalle, että maasta lähdöt onnistuisivat. Sitten auton eteen ja taakse potkittiin vähän lumesta vapaata varikkotilaa. Edellisellä kerralla Junnun ja Hotsin kanssa olikin ollut käyntiin lähtöongelmia. Nyt OS 30 FS:n neula oli säädetty ohjekirjan mukaisesti neulan säätöalueen 2-2 ½ kierrosta puoleen väliin eli 2¼ kierrosta auki. Näillä lääkkeillä lähdettiin hakemaan taas Junnun optimia käyntiä.

Ossi lähti iloisesti papattamaan ja pienen koekäytön jälkeen kone viskattiin ilmaan. Ilma menetteli lennätykseen, mutta mitään paras mahdollinen se ei ollut, Junnu keikkui ja kiikkui aika kovasti levottoman tuulen riepotellessa ilmojen sanasaattajaa. Moottori sammahti noin kymmenen minuutin (10'03") pöristelyn jälkeen polttoaineen loppumiseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkauksen jälkeen kokeilin koneella maasta lähtöä auton renkaan uraa myöten. Hyvin lähteneen alun jälkeen kone kampesi itsensä kuitenkin uralta pois ja umpihenkeen moottorin jäädessä kuitenkin käymään. Toisella yrityksellä old timer pääsi kohoamaan siivelleen. Lento oli aavistuksen pidempi (11'35"), mitä ensimmäinen.

Seuraavalle lennolle laihennettiin neulaa, sillä se näytti kahden ensimmäisen lennon perusteella olevan turhan rikkaalla, koska tankki oli imetty kuiviin jo kymmenen minuutin kurvailun jälkeen. Parin nousuyrityksen jälkeen ilmaan päästiin taas auton ajourasta. Nyt oli kyllä tuultakin sen verran, että kohtalainen peruskaasu oli oltava koko ajan päällä, että etenemissuunta olisi ollut eteenpäin, eikä taaksepäin. Seoksen laihentamisen jälkeen päästiin jo parin kymmenen minuutin (18'52") tuntumaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Risto lennätteli harjatonta perus-2m -sähköliidokkiaan yhden akullisen verran. Tapiolla oli mukanaan SIG:n Wonder, joka pienen tauon jälkeen lensi todella vauhdikkaasti. Moottorin sammuttua pieni ja kiihkeä Ihme liitää uskomattoman hyvin. Lennätyskavereiden lähdettyä, päätin ajaa vielä yhden lennon Junnulla, koska en viitsinyt ottaa riskiä, että Hotsin lähtö epäonnistuisi. Junnulla otettiin taas maakiito ja siitä se nousi siivilleen. Päivän viimeinen lento oli samaa luokkaa (16'42") edellisen kanssa. Neulan oli nyt asennossa 1 kierros ja 10 min ja jonkin verran tästä voi vielä kiristää, koska viime vuoden 40 minuutin lennot koukuttivat. Old timer -laatuaikaa, sitä parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa, kertyi tänään jokusta minuuttia vaille tunti. Kentällä vierähti vajaat viisi tuntia hyvässä ja rehdissä seurassa.


06.02.

Viime vuoden puolella täällä Hesassa olevan 2m-sähköliidokin koekäyttöohjelma jäi pahasti kesken. Kone koelennettiin heinäkuussa kesäloman alussa, mutta silloin Petikon kentällä oli kaikkea pientä vastoinkäymistä alkaen jo siitä, että hilut eivät pysyneet kiinni, puhumattakaan miten ohjainpinnat vatkasivat 35 MHz lähetinmodulilla. Epäilin silloin kentän reunalla puksuttavaa aggregaattia. Syksymmällä samat radio-ongelmat jatkuivat Seutulan kentällä, vaikka mitään muuta toimintaa ei ollut mailla halmeilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Loppuvuodesta vaihdoin Futaba FPR137-vastaanottimen gigaseen FrSky 2.4 GHz D8R-II:een, mutta koneen koelento-ohjelma jäi vaan vaiheeseen. Nyt oli ladattuna koko LiPo-arsenaali, joka suinkin sopii koneeseen. Ilma oli todella kaunis ja aurinko paisteli täydeltä terältä, kun saavuin iltapäivällä vähän ennen kello 15 Petikkoon. Nyt talvella Petikko vetää taas pidemmän korren, kun autolla pääsee ihan kentän viereen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tuuli puhalteli aika reippaasti, kun laittelin koneen lentokuntoon. Lennolle lähdettiin Turnigy Nano 3s2250 -pakalla. NMT Prop Drive 35-36A (kv 910) -moottori 12" x 6½" -lavoilla takaa kyllä ihan reippaan, yli 45 asteen nousukulman. Kovasta tuulesta huolimatta koneella oli kohtalaisen hyvä penetraatio. Näin reipas tuuli ei ollut ihanteellisin keli koneen tyypitykseen, mutta sai luvan menetellä. Lensin samalla akulla pari varttitunnin lentoa, sitten alkoi pilotin näpit vetämään huurteeseen ja oli pakko lopetella. Telemetrian takaisinkytkentä rääkäisi pariin otteeseen molemmilla lennoilla signaalin hukkumisesta, mutta ohjainpintojen vatkaaminen hävisi kyllä gigasiin siirtymisen myötä.


07.02.

Sähköliidonkin virittelyt jatkuivat tänään, kun LiPo-pussissa oli ladattuja akkuja valmiina. Olin myös askarrellut vaneri/balsarakenteisen luukun servojen suojaksi. Luukkua en ehtinyt vielä pintakäsittelemään. Tuuli oli lähestulkoon eilisen kaltainen, mutta taivaan kirkkaus oli vaihtunut synkkään harmauteen. Ensimmäisellä lennolla ajelin loppuun eilisen akun, jossa riitti puhtia vielä muutamaan reippaaseen moottorivetoon. Toinen lento lennettiin vastaavalla Nano-pakalla. Loppu viimeisteltiin vanhoilla, mutta edelleenkin hämmästyttävän vetreillä Kokamin 3s2400mAh-pakoilla, jotka ostin jo vuosia sitten käytettyinä Tomilta. Tänään ajoin konetta jo kohtalaisen korkeallakin ja kaikki pelasi moitteettomasti. Tunnin harrastamisen jälkeen lopettelin ja pakkasi kamat autoon ja ajelin kotiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

15.02. "OS Four Stroke"-kokoontumisajot

Tämä viikonloppu oli pitkästä aikaa talviviikonloppu, siis sellainen oikea "Made In Finland" -talvi, vuosimallia -70 ja jotain, eikä mikään lälly EU-talvi; missä lumi? Missä pakkanen? Syvällä Matkun sydänmailla, katuvalojen ulottumattomissa, elohopea oli aamusella paennut -17°C hujakoille. Edellisenä iltana olin laittanut lataukseen kolme konetta, joista Onnetar valitsi ns. varman valinnan, siis Wara-Junnun Ja Hotsin. Junnuun oli vaihdetty FrSkyn FASST-yhteensopiva TFR8 SB 8ch 2.4Ghz S.BUS -vastaanotin, joka olikin jo tovin odottanut testausta.

Polkaisin Fordin käyntiin ja suuntasin EFFO-talviparatiisiin. Matkalla ulkolämpötilamittarin näyttö heilui -14°C ja -17°C välillä, siis sopivasti; tässä kelissä ei enää wanhapieru pörise eikä pörrää kentällä paskaa jauhamassa eikä pätemässä. Kenttä uinui aamulla varsin talvisena, joskin vähälumisena. Joen läheisyydessä leijui usva. Kentällä oli aivan ihanteellinen lumitilanne; kovan ja auratun lumen päällä oli sentti, korkeintaan pari, uutta toissa yönä satanutta lunta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laittelin lämpimikseni Wara-Junnun lentokuntoon, siis tankki täyteen ja siipi gummilenkeillä kiinni. Pakkanen puri näin aamusella vielä kohtuullisen kirpakasti ja nopeasti, kun aurinko vasta oli nousemassa jostain Loimalammin metsien takaa. Ryypyttelin OS 30 FS -nelitahtimoottorin 2T-bensalla, niin johan moottori pärähti puksuttelemaan totutun tuttuun tapaansa. Neula oli auki jotain 1 ½ kierrosta. Nostin koneen siivenkiinnityskumilenkeistä baanalla ja sitten hanaa. Näin tyynessä kelissä oli ihan sama, mihin suuntaa koneen otti ilmaan. Ilmassa moottori käynnistä ei pystynyt päättelemään oliko ilman lämpötila -15°C vaiko +30°C, millä skaalalla Ossia on tähän mennessä ajettu. Tyhjäkäynti oli yhtä kaunista ja tasaista, mitä se on aina ollut.

Talvisessa pakkassäässä tankki oli puksuteltu kuiviin 25'33" lentoajan puitteissa. Lennon aikana sivuperäsimen trimmiä sai naksutella oikealle, kun kone niin mieliinsä kampesi vasemmalle. Puolen toista desin tankki täytettiin taas herkullisella nitrolla terästetyllä vadelmamehulla, josta Ossii tykkää. Toinen lento oli samoilla hehtaareilla lentoajan suhteen, mitä ensimmäinenkin, tiimaa kertyi 26'21". Kolmas lento jäikin siiten viiden minuutin pintaan, kun sivaritrimmi alkoi ottaa sen verran pannuun, että trimmit ja säädöt pistettiin peruslukemille. Näemmä aina silloin tällöin kannattaa nollata - kuka mitäkin. Kone oli ilmassa nyt paljon miellyttävämpi joka suhteessa. Tällä varikkokäynnillä konetta ei tankattu ja se näkyi tietty lentoajassa; 18'15", mutta menee ihan normilukemiin jo lopputulokseen ynnätään viisi minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tapsa pöllähti paikalle minun lentojen lomassa. Seagullin Decathlon oli saanut huollon yhteydessä keulille OS FS 70 Surpass 4t-moottorin. Päästiin ajamaan kunnolla ja moneen otteeseen puljaa Ossin nelareilla. Wau, miten hienoa menoa ja mitkä soundit! Tapsa veteli päivä aikaan kahdeksan keikkaa lentoaikojen ollessa 8-10 minuuttia. Junnun viides lentoa kesti 22'52".

Päivän edetessä aurinkokin lämmitti jo mukavasti selkää ja vaatetus oli nyt olosuhteisiin nähden todella hyvä; ei ollut kylmä eikä kuuma. Tätä olisi voinut jakaa loputtomiin ja niinä sitä pörrättiin täysillä talven toistaiseksi parhaassa lennätyssäässä; pakkasta, aurinkoa ja aivan plakätyyni keli.

Päivän viimeiselle lennolle laihensin neulaa vartin verran (1¼ auki), mikä näkyi heti polttoaineen kulutuksessa. Nyt lentoaikaan heilahti kerta laakista 10 minuuttia bonusta ja päivän viimeinen old timer pöristelyt seisautti kellot aikaan 32'37". Päivän kokonaissaldo taitaa mennä samoihin lukemin, mitä helteisenä heinäkuun parhaimpina päivinä Seutulassa. Junnulla lennettiin ihan roppakaupalla matalia lähestymisiä, läpilaskuja, jos jonkin mittaista, tiukkoja kurveja pinnoissa ja aina välillä porattiin kohti korkeuksia.

Päivän aikana kentällä oli myös jonkin verran ultraliikennettä. Pari konetta lähti omasta konehallista ja jostain muualta tui suksivarusteinen Ikarus kentälle. Tässä vaiheessa vaihdoimme Tapsan kanssa kaluston hieman lämmiverisempään. Minä otin Super Hotsin ja Tapsa Sig Wonderin. Tapio kaahasi SIGin "Ihmeellä" kolme viiden minuutin lentoa lämpimikseen. Koneen keulille oli nyt vaihdettu ASP .12 -moottori, josta riitti kyllä potkua ihan riittävästi pienelle lentävälle siivelle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin Hotsilla neljä kellottamatonta lentoa, joista ensimmäinen ja viimeinen päättyivät ilmassa polttoaineen loppumiseen. Kaikki laskut olivat onnistuneita. Parissa dead stick -laskussa koneella oli sen verran vauhtia, että ilman nopeus jaksoi pyörittää hitaasti, mutta varmasti potkuria puristusten yli. Enpä ole aikaisemmin kiinnittänyt tällaiseen huomiota, mutta aika harvakseltaan olen antanut tämän koneen sammua ilmassa polttoaineen loppumiseen. GMS 76-moottorin neula oli lentojen aikana jossakin 1¾ - 2 kierroksen tuntumassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hostilla tiimaa tuli ainakin parikymmentä minuuttia ja Junnulla tosi hulppeat 2h 10' 38", yhteensä siis 2,5h. Enpä voi olla hehkuttamatta päivää kokonaisuudessa, täyden kympin päivä ihan joka suhteessa; sää, kentän kunto, kalusto ja ennen kaikkea seura. Ultratoiminta hieman haittasi meidän lennätystä, mutta yhteiselo sujui mainiosti asiallisten ja ajoissa tehtyjen radioilmoitusten johdosta. Lähtiessä auton ulkolämpötilamittari näytti enää -4°C, mikä oli linjassa loppuviikon sääprofeettojen ennustuksien kanssa.

FrSkyn TFR8 SB 8ch 2.4Ghz S.BUS -vastaanotin toimi odotusten mukaisesti Junnussa -15°C ... -5°C -lämpötila-alueella. Speksit toteavat lämpötila-alueeksi -10°C … +80°C .

10.03.

Ilmassa oli jo selvät kevään merkit, kun LiPo-akut kömpivät ulos talven jäljiltä jää-viileäkaapista siellä vietetystä talvihorroksesta. Koko LiPo-pesue oli napakan kovia, kun he tulivat päivää paistattelemaan keittiön pöydälle. Akut vietiin välittömästi verstaalle ruokintaan talviunien jälkeen, että he palaisivat mahdollisimman normaaliin toimintakuntoon. Ennen talviunta akut oli ruokittu varastolataukseen, mutta kylläpä heille nyt virta maistuikin. Latasin siis koko 4s akkurepertuaarin.

Eilen oli todella kaunis ja kirkas iltapäivä, mutta aamu ei auennut tänään yhtä selkeänä. Ilmoja uhmaten otin kamat kantoon ja suunnistin parkkihalliin. Koneena oli siis Hobby Kunkun EPP lankku-Yak 55, jolla viime vuonna kieputtelin jo toista sataa lentoa. Ajelin vakkaripaikalleni, siis Lepuskin golf-viheriölle, joka jo nimensä mukaisesti oli kohtalaisen vihreä. Pelipaikalla tuuli ei tuntunut ihan niin pahalta, mitä kotoa lähtiessä.

Yak oli tuota pikaa lentovalmis. Nopea kokeilu, että kaikki ohjainpinnat reagoivat; yes, hyvin heiluu ja sitten vaan kaasu auki ja taivaalle. Kone kampesi heti alussa jonkin verran oikealle ja niinpä trimmitapin verran säätöä vasemmalla, niin kone oli mukavasti trimmeissä. Ajastin oli säädetty viiden minuutin lentoaikaan. Ensimmäinen lento ajettiin Turnigyn sinisillä perus-LiPoilla. Akku tuntui olevan ihan iskussa talven jäljiltä. Toinen keikka ajettiin vastavuoroisesti Nano-pakalla, ihan vaan kokeillakseni, miten kumpikin akkutyyppi säilyi viileässä ja varastolatauksessa.

Kolmannelle lennolle lähtiessäni huomasin, että siipi liikkui ihmeen paljon, siivenpuoliskoja yhdessä pitänyt kumilenkki oli kadonnut, tai oliko sitä edes ollutkaan siinä vaiheessa kun aloittelin lennätykset. Tuntui siltä, että olisi paras lopettaa nyt tällä erää tähän, kun toistaiseksi siivet ovat pysyneet koneessa kiinni lentojen ajan.

Tänään voidaan katoa pidetyksi Epp/LiPo -kauden avajaiset. Sehän on tunnettu seikka, että Epp:n säännöllinen nauttiminen runsaan LiPo-annoksen kera pitää mielen virkeänä ja lääkärit kaukana. Yakia oli kiva ajalla, kun kone toimi kiitettävän hyvin ja pilotin tunnetusti vähäiset ja vajavaiset lentotaidotkin olivat säilyneet talven yli. Tästä on hyvä jatkaa kevättä ja kesää kohden.


12.03.

Sää oli viikon edetessä muuttunut kauniiksi ja peräti aurinkoiseksi ja samalla tuulet olivat tyyntyneet. Yöt ovat tosin vielä kylmiä ja elohopea on reilusti pakkasen puolella. Tässä säässä olikin mukava ajalle golf-kentälle lennättämään. Auton ulkolämpötilamittari näytti matkana aikana kirpeää -2 °C pikkupakkasta. Perillä Leppävaarassa lätäköt olivat vielä jäässä ja nurmikko oli kuurassa. Ilma oli aivan rasvatyyni. Tästä ei enää kevätaamuinen lennätyssää voi enää mennä paremmaksi.

Tyynessä ilmassa koneen sait trimmattua ihan erilailla, mitä maanantaina tuulessa. Kone alkoi mennä taas kuin kiskoilla. Ajelin viiden minuutin lentoja. Kaikki toimi loistavasti … aikansa. Sitten viimeisellä lennolle lähellä lennätyspaikkaani, koneen siivet aivan yhtä äkkiä irtosivat ilmassa ja menivät nippuun. Korkeutta oli sen verran, että sain tehot pois päältä, heti välittömästi Yak rysähti tonttiin.

Kone oli päälisin puolin kutakuinkin ehjä, vauriot olivat seuraavat; alkuperäinen moottoripukki oli murtunut ja lisätuet olivat irronneet toisesta päästä, vanerinen akkupeti oli irronnut. Kaikkein hankalin korjattava tulee olemaan siivenyhdystapin kannatin rakennelma rungon keskeltä. Ihan vielä ei ole tarkkaa visiota, miten se saisi parhaiten korjattua. Kolarin syynä näytti olevan se, että siivenyhdystappina toimiva hiilikuitutanko oli päässyt huomaamatta hiljakseen hivuttautumaan pois paikoiltaan täysin toisen siiven puoliskon sisään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Perjantai 13. päivä piti olla vasta huomenna, mutta minulle se tuli päivää liian aikaisin. Kaikki muut saa liimattua helposti ja siististi läjään, mutta tapin kannattimen korjaaminen on hankalampaa, kun molemmin puolin runko menee ylä- ja alapuolella hiilikuituiset runkoa jäykistävät hiilikuidut.


17.03.

Hello folks, Hobby Kunkun EPP-härpäke, Yak, liimailtiin läjään viikonlopun aikana ja on pakko todeta samaan hengen vetoon, että kuivatelakalla vietetty aika ei juurikaan ollut pois lennätyspäivistä, hyvä niin. Hiilikuitutapin pidike liimattiin läjään Araldit Standardilla, pitäisi pysyä kiinni. Kaputissa yksi pikkuriikkinen vaneriosanen taisi jäädä jonnekin nurmikon kätköihin, mutta sen teki nopeasti uudelleen oikeasta 2 mm lekovanerista. Muut kolhut korjattiin polyuretaaniliimalla, joka on varsin näppärää tavaraa epp-koneiden korjauksiin, vähän meni myös pikaliimaa.

Aamusella oli taas pieni ja kirpeä pakkanen, muuten ilma oli viime torstain kaltainen; kirkas ja kuulas. Palasin siis onnettomuuspaikalle. Aluksi lähdin kurvailemaan Yakilla ja 4s1300 mAh Nano-pakalla. Ensimmäinen lento oli hieman varovaisempaa tutkiskelua, että pysyykö kone ilmassa koossa ja miten trimmit ovat muuttuneet. Kovin tiukkaa kieputusta en raaskinut vielä kokeilla. Ilokseni totesin koneen lentävän kohtuu hyvin trimmeissä, paljon paremmin, mitä viikko sitten talven jäljiltä. Hieman piti trimmata siivekettä oikealle ja hiven työntöä. Hyvin kone tuntui kestävän nopeatkin vaakakierteet. Uskallus kasvoi sitä mukaa, kun homma näytti pelaavan jo kone toimivan.

Seuraavilla lennoilla ajelin tyhjiksi Turnigyn 4s1300 mAh Nano 45/90C -pakat. Akuilla jaettiin viime vuonna likipitäen 30 lentoa per pakka. Vaikka olen kohdellut niitä kuin kukkaa kämmenellä, alkavat ne olemaan kyllä jo hieman väsähtäneitä. Lentoaikaa ole tiputtanut viiteen minuuttiin, minkä ne just kestävät. Päivän päätteeksi ajelin koneella Turnigyn siniset peruskennot 4s1600 mAh 30/40C. Näissä akuissa tuntui olevan vielä kapasiteettiä paremmin jäljellä, vaikka niistä ei edes alun alkaen ole lähtenyt samaa potkua, mitä 4s Nanoista. Päivän paras anti oli kuitenkin se, että Yak on palannut taas aktiivipalvelukseen lyhyen sairasloman jälkeen. Yak lensi siis 30 min/6 lentoa, reilu tunti jo viikon aikana.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sellainen pikkuinen sivuhuomio Leppävaaran harjoitusgolfkentältä, että kyllä sitä jolloin on ylimääräistä angstia ja känni(?)energiaa, kun betoniseen roskaruukkuun vaijerilla kytketty puistonpenkki oli pitänyt heittää viereiseen pikkulampeen.


24.03. Lounais-Hämeen Urku- ja Pillipäivät

Mainittakoon lukijakunnalle jo tässä vaiheessa, että kyseessä ei tosiaankaan ole kirkko- eikä urkumusiikkitapahtuma. Sen sijaan wanhat huru-ukot; Pekka ja meikäläinen olimme jo kauan suunnitelleet teemapäivää klassikkosunteilla rämimiseen Forssan lentokentällä. Koneissa tuli siis olla viritetty pakoputki, eli tuttavallisemmin tehopilli, lyhyesti siis pilli. Sen lisäksi koneita ajetaan ns. urku auki, kaasu täysillä.

Ajelin jo aamutuimaan Forssan lentokentän ohi klo 8:00 paikkeilla. Vielä silloin ilma vaikutti mitä parhaalta; sininen kirkas taivas, kohtalainen kentän suuntainen tuuli. Pakkasin autooni Don Lowen suunnitteleman klassikkosuntin vuodelta 1965; "Phoenix 1". Moottorina koneessa on aito .60-kokoluokan kasari-Webra Dynamixin kaasuttimella ja omalla Webran pillillä varustettuna. Varakoneena oli tietysti valttiässä Dan Santichin vankkumatonta käsialaa oleva "Super Hots". Kädessä oli siis ässäpari.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukanaan jokaisen rc-pilotin himoitsema ja kuolaama vuoden 1977 MM -voittajakone; Hanno Prettnerin suunnittelema "Curare". Moottorina Pekan koneessa on OS 61 FX varustettuna HP:n mustalla tehopillillä. Varakoneena takapaksista löytyi Benji-pylon, OS 25 FX-moottorilla ja tehopillillä tietysti varustettuna. Benji oli muuten alun perin meikäläisen rakentama ja sähkösetupille tehty. Kone päätyi sittemmin pari välikäden kautta Pekalle ja polttomoottorille sovitettuna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tuuliolosuhteet muuttuivat päivä edetessä ja iltapäivällä kylmä, navakka tuuli puhalteli jo aivan poikittain lentokenttään nähden. Pari pientä, hädin tuskin edes kastelevaa, sadekuuroakin pyyhkäisi kentän ylitse. Sade oli niin vähäistä, ettei edes kamoja tarvinnut pressulla peitellä tai laittaa autoon sateelta suojaan.

Päivän edetessä lähdöt oli jo pakko ottaa vastatuuleen rullausradan ja varsinaisen kiitotien risteyksestä, jossa oli asfalttia ehkä noin 20 metrin verran. Pekan "Curre" oli tyypillisesti ilmassa jo ojan kohdalla. Omaa konetta ja sen Webraa vaivasivat jonkinasteiset käyntiongelmat. Kone lensi edellisen kerran viime kesänä, enkä koekäyttänyt konetta lainkaan ennen tätä päivää. Ajoin koneella erittäin pahassa tuulessa kolme kuuden minuutin lentoa. Olosuhteisiin nähden kaikki meni mainiosti, tappiona oli ainoastaan yksi katkennut potkuri. Pekka räimi Curarella yhden lennon meikäläistä enemmän. Iltapäivällä klo 15:00 mennessä olimme purkaneet, puhdistaneet ja pakanneet lentokalustomme pois ja raikas, mutta ennen kaikkea reipashenkinen lennätyspäivä oli saatu onnistuneesti pakettiin. Rankka keli oli kyllä päivän pahin takaisku, olihan tätä lennätyssessiota suunniteltu jo varsin pitkään.


25.03.

Meikäläisen kauan suunnittelemani lennokkiloma näytti uhkaavasti kadota tuule tuiverrukseen. Jospa edes tänään pääsisi Wara-Junnua ulkoiluttamaan kotipellolle. Junnu oli pian täydessä lentovarustuksessa ja moottori pörähti helponoloisesti käyntiin. Sitten vaan muutama askel ja oltiin jo pellon reunassa.

Laitoin kaasun täysille ja rivakalla heitolla Junnu lähti uhmaamaan hetkittäin hyvin navakkaa tuulta. Lähtö oli jo yhtä keikutusta, mutta siitä selvittyään Junnu nousi vakaasti ja päättäväisesti siivilleen. Ylhäällä olikin jo paremmat lento-olosuhteet, kun korkeutta oli riittävästi. Vastatuuleen ajettaessa sai laittaa kunnolla pökköä pesään sanoakseni, että kone ylipäätään kulki positiivisella maanopeudella. Tällä lennolla ei totta tosiaankaan päästäisi perinteiseen old timer -herkutteluun neljänneskaasulla, sen sijaan sain ajaa konetta nupit kaakossa.

Koneen oltua kymmenisen minuuttia ilmassa, mieleeni juolahti sangen visainen ajatus, miten saan koneen ehjänä alas? Parin neuvoa antavan kierroksen jälkeen, tein lähestymisen tietä päin ja voimalinjojen alitse kohtalaisella kaasulla. Siihen vetiseen sänkipeltoon kone istahti nätisti. Tämän päivän lennot olivatkin sitten tässä ja todennäköisesti koko viikon harrastussaldo alkaa jo hahmottua viivan alle.


03.04.

Tänään Pitkäperjantaina ilma oli surullisen harmaa, jopa sadetta enteilevä, mutta onneksi sentään ihan tyyni. Wara-Junnu olikin ollut jo edeltävän yön vakiovirtaruokinnassa, joten akussa piisaa puhtia lennätyksiin.

Ensimmäinen lento otettiin totuttuun tapaa heittolähtönä. Ilmojen sanasaattaja kohosi siivilleen ja hiljalleen kohti korkeuksiaan. Ehdin jo mielessäni totutella ajatukseen, että Pekka Poudan profetiaaliset ennustukset ihan peffasta olevasta Pääsiäissäästä eivät pitäneetkään paikkaansa. Suljin jo tämän ajatuksen pois mielestäni.

Lennon kestettyä kohtapuolin jo parikymmentä minuuttia, taivas alkoi vetää yhä harmaammaksi. Pian ensimmäiset rakeet tulivatkin niskaani. Rintama tuli Vorssan suunnalta ja vieläpä aika haipakkaa. Vedin lähettimen lähelle kroppaani, että ohjaintikkujen syvennykset eivät täyttyisi taivaalta satavasta apulannan näköisestä tauhkasta. Sitten piti vielä yläkroppaa taivuttaa etukenoon lähettimen suojaamiseksi. Koneen lentoon tällä raekuurolla ei juurikaan ollut vaikutusta ja taisipa tämä olla lennokkihistoriani ensimmäinen reakuuro, jossa lennätän. Päätin kuitenkin viiden minuutin jälkeen ottaa koneen laskuun ja niinpä kokonaislentoaikaa tuli kiitettävästi 26' 46". Raekuuro loppuikin tietysti aika pian, kun lopetin lennon, niinpä tietysti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä vaiheessa pilotti piti lakisääteisen kahvitauon ja samalla sivusilmällä taivasta tutkaillen, mihin suuntaan keli kehittyy. Koska mitään sen pahempaa muutosta ei ollut nähtävissä, tankkasin Junnun ja päräytin OS 30 FS -nelitahtimoottorin pörisemään. Enpä ole muistaakseni koskaan ottanut Junnu maalähdöllä anoppilassa, niin olikin jo korkea aika sitäkin kokeilla. Asettelin Junnun pihatiellä, hieman postilaatikon jälkeen, mistä olikin pellon reunaan jotain kymmenen metriä, ihan riittävästi Junnulle. Jokunen vähän pidempi heinän korsi tai risu oli pihatien mutkassa suoraan nousulinjalla, mutta tokkopa niistä haittaa on, pianhan sekin selviää. Mukavasti Junnu nousi pihatien pätkältä ilmaan, enkä siinä nousin tiimellyksessä ehtinyt noteeraamaan reunaestettä. Normin mukaiselle old timer pöristelylle kertyi tiimaa mukavasti 38' 31". Päivän viimeinen lento otettiin myös maalähtönä ja hienostihan Junnu nousi jälleen kerran. Tämän lento ajettiin reippaammalla kaasun käytöllä ja se näkyikin lentoajassa, kellon seisahtuessa lukemiin 32' 15". Kokonaislentoaikaa kertyi mukavasti reilut 1,5h; tarkalleen ottaen 1h 37' 32".


05.04.

Eilinen päivä meni pitkälti harmaalle taivaalle pälyillessä tai kotimetsän heiluvien kuusien latvoja mielessä mittaillen, että ollako lentosäätä vaiko ei olla, kas siinäpä kysymys. Aamulla maassa oli vähäinen määrä lunta ja tuulikin oli aika maltillinen, ainoastaan taivas oli tasaisen harmaa, josta hiljalleen leijui alas lunta aina silloin tällöin. It's now or never, lauloi Kuningas, ja niinpä katsoin tilaisuuteni tulleen ja pakkasin Fordin takakonttiin Hobby Kunkun Stick 90 ylätaso-arffin, jonka keulilla oli jälleen kerran vankasti ja tukevasti RCG 15 ccm bensapata. Olin käytellyt moottoria pariin eri otteeseen nyt pääsiäisen aikana ja moottori oli hyvin nöyrän ja luotettavan oloinen. Kun moottori pärähtää ja saman tien sammuu ryyppyynsä, niin takuuvarmasti moottori käynnistyy 2-3 heiton jälkeen, kun ryyppy on otettu pois päältä. Usein riittää peräti yksi ainoa heitto, niin pata papattaa iloisesti. Tyhjäkäyntikin on niin hyvin kohdillaan, että kone pysyy jopa asfaltillakin paikoillaan.

Kone on nopea kasattava kentällä; siipiputki rungon läpi, siiven puolikkaat paikoilleen, varmistuspultit kierretään kiinni ja servopiuhat jatkojohtoihin. Sitten vaan tankki täyteen, kiitos. Käynnistelin koneen oikein päin hyväksi havaitussa käynnistystelineessä. Sitten kävin vielä kerran ohjainpintojen toiminnot läpi. Rullasin koneen kiitotielle ja varmistaen, että muuta liikennettä ei ole näköpiirissä, skanneri oli vaikenemisellaan samaan mieltä näköhavaintojen kanssa. Tein vielä moottori koekäyttö koko kierrosalueella. Sitten pudotin kierrokset taas tyhjäkäynnille ja vapautin koneen. Kentällä oli aika maltillinen tuuli suoraan joelta päin. Sitten kaasu auki ja kone singahti liikkeelle. Annoin koneen kelata nopeutta ainakin parin kymmenen metrin verran, ennen kuin kevensin tikusta ja vedin koneen nousuun suoraan joelle päin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajoin koneen suosiolla jonnekin sadan metrin korkeuteen ja siitä siiten lähdettiin uudelleen ottamaan tuntumaa koneeseen. Korkeusvakaaja oli kiitettävän tehokas, siivekkeet riittivät mainiosti sunnuntaikruisailuun, mutta vaakakierteeseen ne olivat mielestäni armottoman tehottomat. Valkosävyinen kone oli aika huonosti havaittavat harmaata taivasta vasten. Näkyvyyttä pitää parantaa huomiotarroilla. Mutta palataanpa takaisin lentoon ja koneen ominaisuuksiin. Trimmasin vain aavistuksen siivekettä ja vetoa korkeusvakaajaan. Jossain vaiheessa korjasin sitten jo siiveketrimmiä takaisin päin. Mutta joo, tietysti tällainen arffikone on ilmassa helppo ja johdonmukainen ajettava. Korkeusvakaajan ja siivekkeiden keskinäinen suhde ei ollut aivan paras mahdollinen.

Olin säätänyt lähettimen ajastimen huomattavan lyhyeksi eli vain viiteen minuuttiin. Ennen laskua olin ottanut pari koeluontoista lähestymistä. Tietty uudella koneella laskuun tuleminen ja tällä kertaa vieläpä hallitusti kaasun käytöllä edellytti asiaan kuuluvaan kunnioitusta. Laskussa jouduin hieman pumppaamaan kaasua, kun tosiaankin olen vasta ottamassa tuntumaa koneeseen. Lähestymisen päätteeksi kone istahti varsin pienellä nopeudella asfaltille. Sammutin moottorin ja kävin hakemassa koneen starttipaikalle. Ensimmäinen hallittu ja onnistunut koelento kesti 4'54". Varikolla kurkkasin luukun alle ja bensaa oli mennyt vajaan sentin verran 400 ml tankista.

Seuraavalle lennolle lähdettiin samoilla bensoilla. Pienen kulutuksen ja varsin hyvän lentotuntuman vuoksi siirsin ajastimen piippaamaan kahdeksaan minuuttiin. Moottori käynnistyi yhtä hyvin, mitä se viime aikoina on käynnistynyt. Rullailin koneen keskelle asfalttia. Sitten vaan annoin koneelle hanaa ja otin koneen sitä mukaa ilmaan. Ainakin näin suoraan vastatuuleen lähdettäessä, kone on todella helppo ohjastettava, vaikka kannuskone onkin. Sivuperäsimeen ei nousukiidossa juurikaan tarvitse koskea. Nyt toisella lennolla oma fiilis olikin jo paljon rennompi ja koneelle tulikin ajettua usein ylilentoja parin kolmen metrin korkeudessa. Kaatopaikan metsä raikasi pinnassa räimiessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen laskuyritys piti keskeyttää; kaasu eteen, lisää korkeutta, muutama kierros ja sitten taas uusi yritys. Se meni tällä kertaa nappiin ja rullasin koneen takaisin starttipaikalle. Lennon päätteeksi tarkistin, että ainakin päällisin puolin koneen kaikki ruuvit ja pultit olivat edelleenkin paikoillaan. Toiselle lennolle kertyi mittaa 9'14".

Tankin nestepinta oli jotakuinkin puolessa välin ja niinpä tankkasin koneen varmuuden vuoksi, ei tässä nyt pisaralla pisimmälle aleta kisaamaan kesken koelento-ohjelman. Sitten taas RCG 15 ccm pata laulamaan ja kone ilmaan. Olin säätänyt ajastimen kymmeneen minuuttiin, mikä tuntui varsin soveliaalta jo tässä vaiheessa. Lensin koneelle vielä huoletta ajastimen piipattua. Laskuun tullessa koneen siipi pääsi kerran viistämään maata aivan kentän pinnassa, mutta kaunis lasku tästäkin sitten tuli. Rullasin koneen taas starttipaikalle. Lento kesti tällä kertaa 11' 48". Lopettelin koneen koelennot tältä erää tähän. Kone lensi tänään lähes puoli tuntia, tarkalleen ottaen 25' 56".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mitään sen kummempaa failurea koneeseen ei tullut koelentojen aikana, mutta aina tulee uuden koneen kanssa esiin jotain pientä parannettavaa. Koneen näkyvyyttä pitää parantaa, sarjan mukana tullut kannuspyörä osoittautui ihan rimpulaksi; sienikumi ei tahdo pysyä vanteella ja päälaskutelineiden renkaat saisivat olla jotain 4" kokoluokkaa. Vasen akseli taitaa olla vähän vinossa viimesyksyisen rankan laskun jäljiltä. Hornipultit saa kaikki katkaista ja tasata, ettei niihin raavi käsiään. Ennen seuraavia lentoja kaikki ruuvit ja pultit pitää käydä läpi niin sisältä kuin ulkoakin, vaikka ne nyt silmämääräisesti olivatkin kunnossa. Siinähän kaikki sitten taisikin olla, ai niin siivekkeiden liikerataa voisi lisätä. Moottorin kierrokset pitää mitata nykyisellä 15" x 6" -potkurilla.

Lentojen jälkeen salaiset pikku apulaiseni, veljekset Bob ja Pete Builder kävivät vielä perusteellisesti koneen läpi verstaalla, kuten alla olevista kuvista seikkaperäisesti käy selville.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa




21.04.

Pitkästä aikaa oli mahdollista harrastaa taas työmatkalennätystä. Hobby King EPP-Yak-55 oli valmiina ja pussillinen 4s-akkuja. Aamu oli kaunis, selkeä ja kirkas, kun saavuin Leppävaaran harjoitusgolfkentälle. Paikalla ei ollut edes yhtäkään koiranulkoiluttajaa. Yak-55 oli pian lentokunnossa ja taivaan kantta lähdettiin kyntämään 4s1300mAh Nano-pakoilla.

Näiden akkujen syklit ovat jo 30+ lataus/purkukerran luokkaa, josta saadaan edelleen interpoloitua, että yhdellä akulla on ajettu yhtä soittoa kolme tuntia. Vaikka akuista onkin mennyt jo parhain puhti, niillä ajaa vielä ihan mukavia lentoaikoja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laitoin ajastimen neljään minuuttiin ja sitten vaan taivaalle kaahaamaan. Ajoin kaikki kuusi akkua tyhjiksi tänään. Lennätyksen lomassa tulikin virisi, mutta pysyi kuitenkin ihan siedettävyyden rajoissa, toki olisi saanut mieluusti olla ihan pläkätyyntä.


26.04. Isojen poikien "Kevätpörriäiset"

Taas on se aika vuodesta kun koululaiset kauppaavat "Kevätpörriäistä", jossa on heidän hengentuotteitaan, piirroksia ja kirjoituksia. Antti ja minä olimme omien kevätpörriäistemme kanssa Seutulan lennokkikentällä. Antilla oli talven aikana valmistunut J. Rotkowitzin suunnittelema Skipper vm. 1939/kv. 48" -old timer ja minulla jo parikymmentä vuotta sitten valmistunut Ykkös-Junnu. Kentällä oli paljon myös muuta porukkaa, lähinnä sähkökoneita laidasta laitaan tai muuten vaan porukka ihmettelemässä ja katselemassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin Junnulla viisi lentoa lentoaikojen ollessa 13-20 minuuttia, kokonaislentoaika oli sitten jotain 1h 20min paikkeilla. Pedantti kellotus jäi tällä kertaa hieman vähemmälle, kun keskityin olennaiseen eli lennätykseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alussa tuuli oli aika kova ja Junnulla saikin ajaa melkein kaasu pohjassa, että ilmassa olisi päässyt eteenpäin. Sillä välin kun muu porukka hiljalleen katosi kentältä ja ilta eteni, ilma sen kuin parani hipoen jo lähes täydellistä oli timer -keliä. Kelin rauhoituttua pääsin nauttimaan kentän pintaa hipovista lähestymisistä ja läpilaskuista. Parhaimmillaan saimme olla Antin kanssa ihan kahdestaan, kun taas enimmillään kentällä oli jopa kuusia autoja yksi kaksipyöräinen, mikä lienee ennätys tänä aikana kun olen ollut jäsen. Tästä huolimatta ilmassa ei suinkaan ollut samassa suhteessa lennokkeja.


28.04.

Äly hoi, älä jätä, siinä on hyvä neuvo joka tilanteeseen. Vaikka taivas olikin tasaisen harmaa ja sateen tuntu leijui ilmassa, katsoin parhaaksi koukata töihin perinteisesti Leppävaaran kautta. Ilma oli kyllä aika viileä ja tuultakin oli enemmän, mitä kotoa lähtiessä. Valmistelin Yakin lentokuntoon, vaihdoin wanhaan metsäradioon gigasen TX-modulin ja valikosta valkattiin aivot jäässä ihan väärän koneen set up. Sitten kaasua jo kone taivaalle ja aika äkkiä tultiin tonttiin. What the fuck?

Hain koneen parin metrin päästä eikä vieläkään ei raksuttanut, ihmettelin vaan, kun sivari on tikku keskellä niin paljon virturallaan vasemmalle, niin, että ilmakos kone kampesikin vasemman kautta tonttiin. Kylmän rauhallisesti keskitin sivarin. Samalla kyllä aloin ihmettelemään, ettei siivekkeetkään oli keskittyneet. Sitten vilkaisin radioista, että setup onkin Superzoom, widdu, mikä putkiaivo olen.

Oikea setup kohdilleen, sivarin keskitys uudelleen ja rungon kolostaan irti muljahtanut siiven puolikas taas paikoilleen, niin Yak oli nyt oikeasti lentokunnossa. Kone oli ilmassa taas ihan omassa elementissään ja lensi ihan normisti, eikä hetki sitten tapahtunut isänmaan suutelu tuntunut missään. Reilun viiden minuutin kurvailun jälkeen otin koneen nätisti laskuun. Nyt järki sanoi, että ajelehan poika töihisi siitä ja niinpä teinkin.

Piti sitten vielä töiden jälkeen ajella iltavuoroon Viikkiin Yakin kanssa, kun kerran suurin osa akuista jäi ajamatta. Hämärtyvä ilta loikin varsin otolliset lennätysolosuhteet. Laitoin akun kiinni koneeseen ja sitten pöräytin lentoon. Lentelin perusveivausta, mutta koneesta kuuluva jurina tai resonanssi vaivasi. Lensin koneella kuitenkin normaalin viisiminuuttisen. Huomioni kiinnittyi kuitenkin moottoriin ja huomasin, että vanerinen levy jousti ja tukirimakin oli haljennut koko matkalta. Kone sai kuitenkin sen verran tälliä aamuisella reissulla, että olipa onni ettei moottori lähtenyt ilmassa irti, olisi ollut monin verroin enemmän liimaamista. Tänään tuli ajettua autolla kohtalaisen paljon suhteessa siihen, miten vähän lentoaikaa kertyi. Mutta näin tällä kertaa.


03.05.

Wappu ei ole Wappu, ellei pääse kunnolla polttamaan metyylialkoholia lennokinmoottorissa. Helsinkiin käytettynä ostettu Calmato alatasokone olikin saanut talvehtia verstaan nurkassa pitkän tovin, joten oli jo korkein aika karistaa pölyt koneen siiviltä. Laitoin Antille viestiä, että Seutulaan ollaan menossa, kunhan kamat saadaan kasaan.

Photo by Jari Vehmaa

Aamu aukeni varsin aurinkoisena lupaillen hienoa lennätyspäivää. Olinkin Seutulan kevätparatiisissa jo vähän yli yksitoista. Calmato oli äkkiä ruuvattu kasaan. Uusi kellertävätsä vaahtolevystä tehty kuljetus- ja kasausständi näytti toimivan erinomaisesti edeltäjäänsä verrattuna. Se pysyy tiukasti koneen rungossa, eikä muljahda alta pois, vaikka ajettaisiinkin töyssyistä tietä. Kentän nurmikko oli jo reilusti vihreämpää, mitä viikko sitten. Peltoaukealla tuuli tuntui aika kovalta, mutta näillä bofori-lukemilla mennään, kun tänne asti ollaan tultu. Tuulimittarin patteri oli näköjään loppu, eikä tarkkoja lukemia saatu dokumentoitua.

OS 46AX pärähti varsin helponoloisesti käyntiin puolen vuoden seisokin jälkeen. Ei Ossilla turhaan ole laatumoottorin maine. Moottori kiersi hyvin neulaan koskematta. Kentällä tuuli puhalsi aika lailla pöytärivistön suuntaisesti. Rullasin koneen kentän reunaan ja siinä koneen pomppivaa rullausta katsellessa tuli vaan mieleeni, että nouseeko kone noin pienillä (50 mm) fillareilla tältä nurmikolta.

Ensimmäisen nousun keskeytin, kun lähdin nousukiitoon kone vapaa ja siitä kaasua lisäten. Uusi yritys tehtiin jarrulähdöllä ja täydellä kaasulla. Nyt saatiin heti alusta alkaen täysvauhti päällä. Annoin koneen kerätä nopeutta nurmikolla pomppien ja reilun kiidon jälkeen Calmato nousi varsin vakaasti siivilleen. Lennossa sitten olikin jo ihan sama oliko tuulta vai ei. Aika lyhyen (3'30") lennon päätteeksi sorvasin konetta laskuun. Mielessäni vähän hirvitti, että riittääkö nurmikko, toisaalta vastatuuli oli onneksi kohtalaisen reipas ja nurmikko yleensä tappaa nopeuden varsin tehokkaasti. Ajoitus on kaiken aa ja oo, että ollaan jossain metrin korkeudessa pellon ja kentän rajalla, jolloin pelivaraa on vielä. Olisin saanut näemmä vedättää konetta hieman enemmän, sillä kone tössähti aika nopeasti kenttään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Eka lento oli hyvä kokonaisuus, toki lyhyt nurmikenttä nokkapyöräkoneen kanssa tuo ihan omat haasteensa, nähtiinhän se jo viime vuonna. Kone oli lyhyen varikkokäynnin jälkeen taas tankattuna ja lentovalmiina. Ilmaan lähdettiin taas jarrulähdöllä, se näyttää toimivan hyvin. Nyt lensin jo pidempään ja lensin kaikki perusjutut; silmukat, vaakakierteet, selkä- ja kylkilennot. Ajelin myös muutamia lähestymisiä. Reilun seitsemän minuutin kuluttua otin koneenlaskuun. Kaasutrimmin saa laittaa puoliksi kiinni jo lähestyessä ja sitten kaasunkäytöllä hyvä lähestymiskorkeus pellon reunalle. Nyt tulikin vedätettyä konetta jo liiaksi ja se pääsikin ennen lopullista maakosketusta kohoamaan vajaaseen metriin. Lopullinen maakosketus oli sitten taas vähän köksähtävä.

Kolmannella ja päivän viimeiseksi jäävällä lennolla moottori vähän kakisteli ilmassa ja moottori sammui lopullisesti kesken kaiken. Onneksi koneella oli korkeutta ja vauhtia vielä sen verran, että pääsin kentän päässä olevalle sänkipellolle asti. Lasku tehtiin arviolta 150 m päähän lennätyspaikasta ja se oli matkan päästä katsottuna olosuhteisiin nähden onnistunut. Potkuri oli kuitenkin mennyt laskussa poikki. Harmikseni huomasin, että varapotkurit olivat jääneen varaston pöydälle samoin kuin 9/64" kuusiokoloavain. Näyttää olevan kirjoittamaton laki, ettei toistaiseksi Calmatolla ole lennetty kolmea lentoa enemmän per lennätyskerta. Nyt nokkapyörä näytti kestävän hyvin. Koneeseen pitää vaihtaa isommat renkaat, ehkä jotkut 75 milliset voisi olla passelit tälle kentällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paistattelin hetken päivää ja nautin paikan hiljaisuudesta, leivot liversivät kovasti, eikä Hki-Vantaan kentän läheisyys häirinnyt minua mitenkään. Vähän odottelin vielä kelin tyyntymistä, sillä autossa poltteli vielä Yak-55, johon oli viime viikon huono-onnisilta lennoilta jäänyt neljä akkua ajamatta. Antti oli soitellut ja oli tulossa kentälle. Ajelin mukana olleella akkusetillä viiden minuutin peruslentoja. Tuulta oli edelleenkin sen verran reilusti, että liikkeet kaatuivat reilusti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Antti tuli kentälle ja viritteli Skipper -old timerinsa lentokuntoon. Tuntien kuluessa aurinkoinen keli oli vaihtunut tasaiseen harmauteen ja jossain horisontissa satoi jo. Antti ehti pöristellä "Kipparilla" kaksi lentoa, ennen kuin alkoi täälläkin sataa. Huomatkaa kuvista Lidl-merkkinen radiohuppu. Päivä oli mukava ja nautinnollinen harrastepäivä pitkän Wappuviikonlopun päätteeksi. Calmato pitää vielä vähän rassata ja voisihan kokeilla onko Petikossa sille parempi nurmikko.


04.05.

Huristelin Viikin suuntaan Yakin ja LiPojen kanssa iltaselle kello 19:00 jälkeen. Futispellon nurmikko viheriö jo ihan kivasti, onneksi pallon potkijoita ei ollut vielä siunaantunut paikalle, vaan koko pelto olisi omassa käytössä. Vaikka illaksi kääntyvä päivä näyttikin kauniin houkuttelevalta, aika kylmää oli kuitenkin, eikä fleece oikein pitänyt tuulta.

Yak oli hetkessä lentokunnossa. Sitten vaan kone ylös ja keliä haistelemaan. Vähän tuuli tahtoi keikuttaa konetta, mutta mitäpä siitä. Nyt tällä kertaa pääsin oikein kunnolla ja hartaasti treenaamaan kylkilentoa "tikut sisäänpäin vinossa" eli vasemmanpuoleisen vaakakierteen puolikkaan kautta. Alussa oli vähän alkukankeutta havaittavissa, mutta illan edetessä ja akkujen tyhjentyessä hommaan alkoi tulla jo selvää rutiinia ja sain ajettu kyljellään hyvin luontevasti. Sitä on näemmä tullut ajettua ihan liikaa kyljellään oikean kautta, mikä näkyy siinä, että vasemman kautta ajaminen kangertelee. Ei kun treeniä. Epp-tiimaa kertyi kuudella akulla puolituntia. Pari pikkupoikaa oli innokkaana yleisönä. Keli oli sen verran vilpoinen ja minulla oli näpit kohmeessa, että viimeiselle lennolle piti laittaa hanskat käteen, sillä haaleat akut eivät lämmittäneet pikku kätösiäni lentojen välissä.


14.05. Saito FG-14 laulaa

Tässä taannoin hankkimani nelitahtimoottoreiden itseoikeutettu Kuningas FG-14 (14 ccm) oli ollut jo jonkin aikaa pultattuna koekäyttöpukkiin, mutta nyt sen asennukset saatiin vietyä loppuun asti. Saito pörähti aika helpolla käyntiin. Edellisen omistajan mukaan moottori on käynyt vain varttitunnin. Tänään se pörisi ohjeiden mukaisella 5% synteettisen öljyn voitelemalla pienkonebensalla pariin otteeseen. Moottori on käynyt nyt pari tuntia pukissa. Käynti on kyllä upeaa kuunneltavaa ja pakoputkesta pöhisee vaan lämmintä ilmaan. Huohotin nipasta roiskuu jonkin verran öjlytöhnää, mikä kannattaa ottaa huomioon sitten aikanaan kun moottori pääsee jonkin ison old timerin keulalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


15.05.

Huhtikuun alkupäivinä kunnolla koelennetyn Hobby Kunkun Stick 90 ylätaso-arffin pikkuparannukset oli saatu tehtyä edellisenä päivänä tuulta pidellessä. Listalla oli monta kohtaa, mutta ei mitään vakavaa, eikä fataalia, kaikki sellaista yleishyödyllistä pikkutuunaamista. Olin myös käytellyt moottori pihalla ja se käynnistyi yhtä nöyrästi, mitä aiemminkin.

Nyt "Bensatikku" oli taas Fordin kyydissä kohti Forssan lentokenttää, jossa olin jo paikan päällä reilusti ennen puolta kahdeksaa. Koneen kasaamisessa ei mene kauaakaan; siipiputki rungon läpi, siivenpuolikkaat paikalleen ja servopiuhat kiinni jatkojohtoihin lukituksien kera.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli kaikin puolin hyvä ja aika olematon tuulikin oli kentän suuntainen. Lensi ja räimin koneelle kaiken kaikkiaan viisi lentoa, lentoaikojen ollessa jotain väliltä 10'09" - 15'57". Kaikki laskut, yhtä lukuun ottamatta olivat erittäin onnistuneita ja kone tuotiin rullamalla takaisin starttipaikalle. Päivän toisessa laskussa potkurin lavat hipaisivat asfalttiin lyhentynen samalla. Samaisen lennon päätteeksi H-neulaan laihennettiin vartin verran. Kone on todella helppo tuoda laskuun ja se tuntuukin olevan varsinainen leija laskuissa. Päivän edetessä ilma kirkastui ja tuulikin nousi. Ensimmäisellä lennolla ennen kahdeksaa ilman kosteus oli sen verran hurja vielä yön ja aamun jäljiltä, että näpit olivat kohtalaisen jäässä. Sää kyllä vaihtelin aika paljon päivän aikana, pariin otteeseen pilvet ripsauttivat pienet roiskeet kentälle, mikä ei sinänsä haitannut lentotoimintaa. Viimeisen lennon aikana kerääntyi sitten jo niin tummaa pilveä, että kone otettiin laskuun ensimmäisten sadepisaroiden saattelemana ja kone purettiin Fordin takapaksiin puhdistamattomana.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

En voi olla taaskaan kehumatta miten hyvin RCGF 15 ccm bensamoottori käynnistyy. Kun bensa on saatu ryyppyläppä päällä kaasariin ja moottori tukehtuu ekaan ryypyn jälkeiseen heittoon sanoen pröt, niin ryyppy pois päältä ja sen jälkeen moottori laulaa 2-3 heiton jälkeen satavarmasti. Laatumoottori, eikä edes hinnalla pilattu sanoisin. Bensatikku painaa kuivana 4,6 kg ja kärkiväliä on 194 cm, niin RCGF riittää just tähän koneeseen, toki tehoreserviä saisi olla enemmän. Bensatiimaa kertyi päivän aikana ennätykselliset tunti ja risat; 1h 4' 26". Kone on lentänyt tänä vuonna jo peräti yli 2h. (25' 56" + 1h 4'26 = 2h 0' 22"). Lentoajat listattuna alla:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tunnin lentojen päätteeksi sytkäboxin akkuun upposi 833 mAh ja vastarin akkuun hieman enemmän; 993 mAh. Aikaisemman kirjapidon perusteella sanoisin, että sytytyspuoli vie 500mAh/30 min. Lentokeli olisi toki riittänyt pidemmäksikin aikaa, samoin kuin bensakin, mutta pedanttina insinöörinä piti saada jotain numerofaktaa tämän koneen virran kulutuksista, että jatkossa voidaan huolettomasti pöristellä pitkiäkin sessioita.


16.05.

Eilisen tahkoamisen jälkeen totesin, että bensakoneen pyyhkimiseen ainoa oikea tökötti valmiissa suihkupullossa oleva liuotinpesuaine, sillä kun kerran pyyhkäisee, niin pienet öljytöhnäroiskeet lähtevät saman tien. Isommissa roiskeissa aine saa vaikuttaa kotvasen, ennen kuin pinttymät lähtevät pinnasta pois. Bensatikun painettu väritys tuntuu myös - onneksi - kestävät liuotin pesun. Edellisen lennon jäljiltä koneen näkyvyyttä oli myös parannettu kuvan mukaisin lisäteippauksin. Yläpuoliset huomiovärit erottuvat todella hyvin, mutta alapuoliset siivensuuntaiset raidat eivät erotu kovinkaan hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentoajastinta kasvatettiin kymmenestä minuutista kahteentoista. Tänään ajelin pidempiä lentoja, mutta yhden vähemmän, mitä eilen. Toisen lennon aikana aamuinen pilvisyys pyyhkiytyi pois taivaan kannelta ja paikoitellen oli jo aurinkoista ja selkäänkin jo lämmitti. Koskin vasta tänään koneen trimmeihin ekaa kertaa sitten reilun kuukauden takaisen koelennon ja lisäsin vetoa parin piippauksen verran. Tässä suhteessa kone on hyvin jämäkkä ajettava. Päivän kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita. Parissa laskussa sammutin moottorin jo ilmassa, kun kierroksi tuntui olevan vielä sen verran reippaasti tyhjäkäynnilläkin. Lentoaikaa kertyi nippa nappa tunti; 1h 1' 16" ja koneella on nyt kokonaistiimaa kolmisen tuntia. (25' 56" + 1h 4' 26" + 1h 1' 16" = 3h 1' 38")

Konetta on siis ajettu nyt kunnolla kolmena päivänä tänä keväänä ja normaalin koelennonjälkeiset pikkutuunaamiset on saatu tehtyä. Siivekkeiden liikkeen kasvatus näytti osuneen hyvin kohdilleen. Bensatikku on nyt valmis rankempaa aktiivikäyttöön.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Konetta myydään hienolta kalskahtavalla nimikkeellä; "Giant Stick Sport 90 Aerobatic Sport Plane". Ihan kiva kone, ei minun mielestä kuitenkaan mikään "Aerobatic" ja RCGF 15 ccm moottorillakin "Sport" tuntuu jo hieman harhaan johtavalta mainonnalta. Hoppulan moottorisuositukset ovat kuitenkin "90 Two-stroke/120 Four-stroke engine/ 15cc gasoline", joten oma setup on ihan linjassa suositusten kanssa.

Oma yksilö painaa kuivana 4,6 kg, Hoppulan suositus lentopainoksi on kilon vähempi; 3,6 kg. Enpä osaa äkkiseltään sanoa, miten 3,6 kiloon on mahdollista päästä. Omaa konetta ei ole mitenkään sen kummemmin vahvisteltu, mitä nyt uusi tuliseinä on tehty. Tämän lisäksi rungon sisuksen paljaat puupinnat on kertaalleen lakattu koneen käyttöiän pidentämiseksi, mutta ei noista kiloa tule lisäpainoa. Kaikki muu tekniikka on ihan vakiokamaa, mitä nyt vastarin akku 4 x SubC -kokoluokkaa.

Kone on kuitenkin hyvin toimiva yhdistelmä ja varsin leppoisa ajettava, mahtuu normifarkkuun, eikä kentälläkään sen kasaamiseen mene tolkuttomasti aikaa, niin kokonaisuus on hinta/laatu -suhteeltaan erittäin hyvä leppoisaan ja stressittömään sunnuntaikurvailuun.


17.05.

Rankkaa treeniä EPP Yakilla Viikissä. 4s-akkuaresenaali oli ladattu ja huristelin Fordilla kohti Viikin peltoja. Näistä Yakilla tahkoamisista ei juuri kauheasti verbaaliakrobatiaa irtoa. Rankkaa tykitystä edelleenkin vasemman puolikierteen kautta kyljelleen ja tätä sitten veivattiin ees sun taas niin, että homma alkaa uppoamaan selkäytimiin. Styrsapaali liikehti ilmassa kuuden akullisen verran. Kyllä se tahkoaminen alkaa tietty näkyäkin ja niin sen pitääkin, vaikka wanha koira onkin kyseessä; Yak lentää kylkeä vasemman kautta jo erittäin hyvin. Nanoilla lennettiin 3 x 5 min, sinisillä Turnigyillä 3 x 6 min, extrat päälle, niin päivän kokonaistiima huiteli 35 minuutin luokkaa.


19.05.

EPP-sirkus saapui ja leiriytyi taasen Viikin vehreille vainioille. Sama toissapäiväinen tahkoaminen jatkui armottomana myös tänään. Kuusi akullista kylkeä vasemman kautta sujui jo niin hyvin, että sitä voi pitää jo normilentotilana. Tiimaa kertyi reilut 35 minuuttia myös tänään.


20.05.

Tänään oli toiset Vantaan lennokkiharrastajien kevättalkoot, joissa olin mukana ja omalta osin huolehdin talkooporukan muonituksesta perinteisellä grillimakkari-sinappi-limpsa -linjalla. Mistään ei tule sen upeampia maku- ja hajuelämyksiä kuin grillihiilen sytytysnesteestä yhdistettynä hiljalleen hiiltyvään makkaratuotteeseen. Paikoitusalueen päälle hiljalleen kaatumassa olevat tuomen haarat sahailtiin pois ja pöllit pätkittiin. Ruoho leikattiin pitkästä aikaan tosi lyhyeksi. Tutkittiin myös, miksi toinen leikkuri ei käynnisty. Lopuksi oli vuorossa vapaamuotoista lennätystä. Ajelin EPP Yakilla kuudella akulle sen normisetin eli noin 35 minuuttia kohtalaisen kovassa tuulessa. Kentälle laskeutui myös mystinen stelth-sähköhäätäjä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.05. Kuitusaranat widduun bensakoneista

Hobby Kunkun Stick 90 ylätaso-arffi oli taas pakattuna autooni kun huristelin Frssan lentokenttää kohden. Nyt aamusella ennen kello kahdeksaa tuuli oli vielä hyvin maltillinen. Koneeseen tankattiin vielä täysi tankillinen vanhasta 3% pienkonebensasta. Sää oli aurinkoinen, tuulta oli jonkin verran noin 45 asteen kulmassa Tarjoustalon suunnalta. Moottorin käynnistyi ryyppypörähdyksen jälkeen nöyrästi jo toisella heitolla. Surffailin koneella peruspöristelyä. Lasku oli lonkalta päivän paras heti alkajaisiksi; kone tuli just sopivalla loppuvedolla kauniisti kolmelle pisteelle ja siitä se rullattiin starttipaikalle. Hiekanjyviä ehti valua tiimalasista 14'28" verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toiselle lennolle tankattiin jo 2,5% seosta puolen tankin verran. Nytpä RCGF lähti pörisemään jo ensimmäisestä heitosta, lienee ennätys. Lennossa ei ollut mitään sen kummempaa, lasku oli sitten puolestaan päivän huonoin, potkuri raapaisi kunnolla asfalttiin säilyen kuitenkin ehjänä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että se ei mennyt edes tasapainosta maakosketuksen vuoksi, mikä on todella harvinaista. Lennolla päästiin varttitunnin paremmalle puolelle; 15"40". Näin yksin lennättäessä varikkokäynnit ovat todella nopeita, eniten aikaa kuluu kuitenkin pilotin lakisääteiseen kaffekupposeen. Kaikki päivän lennot on otettu lentokonehallin suuntaan, niin myös tämä kolmas lento. Ensimmäinen laskuyritys meni aikalailla hakemiseksi, eikä siinä pakkoraossa auttanut muu kuin avata kaasu ja käydä pöristelemässä uusi lähestyminen, josta kone otettiin roikkuen isolla kohtauskulmalla kauniiseen laskuun. Helminen itse pälyili hallin nurkilla, parempi niin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljällä startilla konetta sai viskata huikasta peräti viisi kertaa ennen kuin RCGF hörähti pörisemään. Normilennon päätteeksi sain koneen otettua tyylikkääseen laskuun ja hiekanjyvät seisahtuivat aikaan 15'55". Viidennellä ja päivän viimeiseksi jääneellä lennolla moottori käynnistyi kolmannesta heitosta. Nyt jo kello 11 tietämillä tuulikin oli virinnyt kohtalaisen navakaksi. Ensimmäinen laskuyritys meni pipariksi kovan tuulen vuoksi, mutta toisella kone tuotiin hyvin hallitusti kenttään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kovasta tuulesta ja viidestä lennosta huolimatta mieli teki vielä lähteä kuudennelle lennolle. Tulin kuitenkin kääntäneeksi koneen starttitelineellä katolleen ja mistä nyt huomio sitten kiinnittyikin pyrstöön, varmaan öljymoskasta, niin jumaskekka silmiini osui, että korkeusperäsimen kuudesta kuitusaranaläpyskästi puolet oli jo irti-poikki. Eipä enää tarvinnut miettiä edes tiimalasin hiekanjyvän putoamisen vertaakaan, että lennetäänkö vielä vai ei. Nyt kyllä ihme ja kumma, kova tuuli koitui koneen pelastukseksi, muutoin se olisi mitä todennäköisemmin ollut tuusannuuskana pellossa tai kaatiksen metsässä, sekin olisi vituttanut, vaikka ihan budjettiluokan koneesta onkin kyse. Saranaremppa on tekijämieheltä eli minulta parin tunnin homma illalla, niin kone lentää taas seuraavana päivänä. Tuulta oli pois lähtiessäni tasaisesti 3,5-4 m/s ja puuskissa sitten jo 5-6 m/s. Tehollista lentoaikaa taivaalla kertyi 1h 22' 20"


05-07.06. IGG Ummeljoki

Lähdin suoraan duumista kohti Ummeljoki KW -yksityislentokenttää, jonne tänä viikonloppuna kokoontuvat IGG-äijät skaleliidokkiensa ja hinauskoneidensa kera. Pasi oli aina silloin tällöin houkutellut minua osallistumaan, mutta jostain kumman syystä aika tuntui olevan kypsä vasta nyt. Tulossa oli siis varsin harrastetäyteinen ja itsellinen viikonloppu hang-around -jäsenen roolissa IGG-äijäporukassa. Kuvat puhukoot puolestaan, mitäs sitä turhaan juttua vääntämään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.06.

Bensa-Tikun saranaremontti oli valmistunut edellisenä iltana ja kone oli nyt sen puolesta entistä ehompi ja luotettavampi ajaa. En pakannut muuta kalustoa autoon takapaksiin, koska nyt omistauduttiin täysillä tälle koneelle.

Olin kentällä kimpsuineni ja kampsuineni jo ennen aamukahdeksaa. Keli oli hyvin kaunis ja aurinkoinen, tuulikin oli onneksi kentän suuntainen. Vaikka kone on kohtuullisen iso, ei sen lentokuntoon laittamiseen meni paljoakaan aikaa, sen verran suoraviivaista toimintaa se on.

RCG 15 ccm -mylly lähtee aina käyntiin kuin palmun alta, niin myös nyt. Ensimmäinen lentoon lähtö meni pipariksi, kun kone päätti ryhtyä ruohonleikkuriksi. Toinen kerta toden sanaa, sanotaan, niin myös nyt ja kone irtautui maan vetovoimasta tyylikkäästi. Pöristelin koneella 18'24" mittaisen lennon, jonka päätteeksi toin koneen todella hienosti laskuun. Sopivan pienellä kaasun käytöllä ja kohtalaisella kohtauskulmalla kone tuli todella hiljaa laskuun ja istui nätisti asfaltille, mistä se rullattiin tyhjäkäynnillä starttipaikalle.

Toisessa lennossa ei ole mitään sen kummempaa raportoitavaa, paitsi, että moottori sammuin pienillä kierroksilla aivan lennon loppuvaiheessa. Tiimaa kertyi tyypillisesti vajaat pari kymmentä minuuttia, ihan tarkalleen 19'13". Kerhon ultra nousi ilmaan lennon jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannen lennon aikana tuuli oli selvästi virinnyt. Odottelin, että Mini-Sytky nousisi ilmaan pois alta, ennen kuin otan oman koneeni ilmaan. Vaikka kentällä oli kohtuullinen kentän suuntainen tuuli, en voinut muuta kuin ihmetellä, miksi lentäjä lähtee koneella ilmaan reippaaseen myötätuuleen?? Nousi oli kyllä aika onnettoman näköistä kinnaamista, eikä korkeutta tullut juuri nimeksikään, ennen kuin kone kääntyi poikittain tuuleen nähden. Mutta palataanpa nyt kuitenkin omaan lentooni. Siinä ei ole sen ihmeempää, mitä nyt tiimaa kertyi 18'13".

Neljännen lennon aikana taivaalle olikin päässyt aivan varkain kertymään tummaa pilveä, joka uhkasi ilmojen sanansaattajaa. Oman lentosuoritus jäi hieman keskeneräiseksi, vain 14'32", sillä halusin ottaa koneeni laskuun ennen Mini-Sytkyn laskua. Lasku oli päivä rumin, potkuri pääsi hieman raapaisemaan kestopikipäällystettä, moottorin kuitenkin jäädessä käyntiin kone rullattiin lennon päätteeksi varikolle.

Kellon lähestyessä puolta päivää, myös tuuli yltyi. Ajoin kuitenkin koneella päivä pisimmän lennon 20'54". Kova tuuli näkyi myös laskuun tultaessa ja niinpä tuuli keikutti konetta reippaasti laskussa, joka päätyi ihan onnellisesti heinikon puolelle.

Päivän aikana laadukasta lentoaikaa kertyi 1h 31' 16". Onneksi sain viettää laatuaikaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni.


20.06.

Juhannuksen lennätykset jäivät lähes olemattomiin. Sen verran Juhannus päivänä lennätettiin, että Pikku-Eki pääsi näkemään Wara-Junnun pörisevän ilmassa parin kymmenen minuutin verran. Lennosta ei ole aineksia sen suurempaan kaunokirjalliseen ilmaisuun tällä kertaa, sorry folks.

Photo by Jari Vehmaa


21.06. RC-pilottien Juhannuksen jatkot Seutulassa

Lennätyksen jatkuivat äijäporukalla Seutulan kesäparatiisissa. Eväänä oli pari pakettia makkaraa, pekonia, rasia perunasalaattia, sinappia ja tietysti hempeät Hello Kitty -kertakäyttölautaset, jolta kevyt kenttälounas nautittaisiin. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja ilmassa pörräsi monenlaista lentohärveliä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Omaa kalustoa oli ihan mukavasti messissä; Ykkös-Junnu, Electric Blue Phoenix -sähköliidokkia ja Hobby Kunkun Yak-55 epp-härpke. Antilla oli mukana tämän lentokauden ykköstykki eli Skipper -old timer.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ykkös-Junnulla tahkottiin ennätykselliset kahdeksan lentoa. Parin ensimmäisen lennon aikana oltiin huimassa nostossa, muutoin lennätys oli nautinnollista old timer -pöristelyä - sitä parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa :. Lentoajat vaihtelivat 11 - 23 minuutin aikahaarukassa, kokonaislentoajan ollessa huimat 2h 5' 47". Varmaan viime kesän huippupäivinä taidettiin päästä kahden tunnin lentoajan paremmalle puolelle.

Suurin piirtein vuosi sitten korkatun Electric Blue Phoenixin hieman takkuisasti alkanut lentoura sai tänään kunnolla nostetta siipiensä alle, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Lensin koneella ensin noin 25 minuutin lennon ja toinen ja viimeisin oli sitten jo reilun mittainen; 37' 15". Tämä alkoi jo tuntua niskassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Oma lennätyssessio päätettiin siinä vaiheessa, kun kaikki muut olivat jo lähteneet pois. Epp-Yakilla ajaa kaahattiin 3 x 5 min ja 3 x 6 min lennätyssetit. Kaiken kaikkiaan oma kalusto lensi 3h 40min, mikä on kyllä oman ennätys. Kentällä vierähti aikaa lähes kahdeksan tuntia ja siihen vielä matkat päälle niin puhutaan melkein yhdeksästä tunnista. Kotiin päästyäni mehut alkoivat olla aika vähissä. Illalla uni tuli simmuun aika nopeasti.


23.06.

Tänään oli ensimmäisen irtolomaviikon ensimmäiset lennätykset. Pakkasin mukaani Ykkös-Junnun ja Hesaan rakennetun Electric Blue Phoenix -sähköliidokin. Antilla oli tietysti Skipper -old timer.

Tein pelin avauksen sähköliidokilla, kun se jo edellisellä lennätyskerralla toimin hyvin moitteettomasti ja tiimaakin päästiin keräämään reilunlaisesti. Lensin koneella kaksi lentoa; ensimmäinen kesti 43 minuuttia ja toinen 30, lähes tunti ja vartti yhteensä, ei paha. Molempien lentojen alussa kone oli hyvin jykevässä nostossa, josta itsesuojeluvaisto kuitenkin kehotti hakeutumaan pois. No, eipä ensimmäisten nostojen jälkeen enää oltukaan sellaisessa hississä. Kumma touhua tämä liidokin lennätys. Nostoa yritetään hakea epätoivoisesti, sitten kun sellaisessa nostossa joka vetää simmaritkin niin tiukalle, että munaskuissa asti tuntuu, niin sitten sieltä yritetään jo pian epätoivoisesti pois. Ja sitten taas sama rumba uudelleen. Ei ikinä ole hyvä.

Tällä välin Antti pöristeli Skipperillä myös jossain korkeimmissa sfääreissä, itse asiassa niin korkealle, että minulla oli jo vaikeuksia havaita noin 1,2 metrin kärkiväliltään olevaa konetta. Seuraava havainto olikin sitten ilmasta kuuluva pamahdus, kun Skipperin siipi naksahti ilmassa poikki. Sitten näin jo vinhaa vauhtia alas kieppuvan siiven, josta aurinko aina välillä heijasteli. Tämän jälkeen mielessä oli vain yksi asia, piti tarkasti painaa mieleen horisontin maamerkeistä, mille sektorille runko tippuu. Sinnehän se putosi, hemmetin korkeaan heinäpeltoon.

Peltosarkojen välinen avo-ojakin oli jo niin syvä ja leveä, että nippa nappa pääsin hyppäämään sen ylitse. Sitten heinä oli niin korkeaa, että se ylettyi meikäläistä leuan/nenän -tasalle. Sitten vaan rämpimään eteenpäin, kuin mummo hangessa. Maamerkkien bongaaminen heikon keskeltä oli jokseenkin haastavaa. Antti tetsasi perässäni, lippalakki näkyi vaan heinikosta. Heinikko oli niin tajuttoman korkeaa, että konetta tuskin löytyy, ellei sitten ihan vierestä satu kulkemaan. Sitten takana tuleva Antti heilutti ja huuteli, että löytyi. Olin mennyt aikalailla vierestä, mutten ollut vaan havainnut koneen raatoa. Sirittävä servo kuulemma paljasti koneen sijainnin.

Irtikatkennut siipi jäi pyörimään johonkin nostoon ja missä lie Tuusulassa se mahtaa olla juuri tällä hetkellä olla. Toinen siiven puolisko oli jäänyt tyypillisesti runkoon kiinni kumilenkkien ansiosta. Runko oli mennyt aika rikki siiven takareunasta eteenpäin. Moottori oli todennäköisesti ehjä, yksi servo oli rikkoutunut.

Päästyämme tielle, olimme kyllä niin yltä päältä siitepölyssä, mitä vaan voi olla. Vaatteet menivät ihan pesukuntoon. Tulipa testattua, ettei ainakaan mitään heinäallergiaa ole. Haaverin jälkeen oma lennätysinto tietysti latistui.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laittelin kuitenkin Junnun lentokuntoon ja päristelin sillä neljän lennon yhteissaldona mukavat 47 minuuttia, vaikka lyhimmät lennot olivatkin 5 ja 8 minuutin luokkaa. Lopettelin lennot, kun Junnu pyrstö alkoi taas kerran tuntua varsin huteralta ja toisekseen korkeusperäsimen putkityöntötanko jousti niin paljon, ettei koneella senkään puolesta enää uskaltanut lentää. Tämän päivän lennätyksestä ei nyt onnettomien sattuminen seurauksensa tullutkaan ihan sellaista päivää, mitä odotin, näin siis tällä kertaa.


30.06.

Latailin ja balanssoin eilen illalla Yakin 4s-akkuasetin, jotta pääsisin taas pitkästä aikaa työmatkalennätyksestä nauttimaan. Aamu ei auennut ihan niin hienona ja kauniina, mitä eilen, vaan taivas oli kohtuullisen harmaa ja tuultakin oli ihan reippaasti jo näin aamulla klo 7 jälkeen.

Virittelin vehkeeni lentokuntoon Leppävaaran golf-viheriöllä. Lähdin testaamaan keliä Turnigy Nanotech 4s1300 mAh-pakalla. Pientä ruostetta oli havaittavissa liikkeissä, mutta laitettakoon se reilusti inhottavan tuulen piikkiin. Hiljalleen pääsin kyllä tutun kaahauksen makuun. Munakellon soidessa viiden minuutin kuluttua, toi koneen laskuun.

Lyhyen varikkokäynnin jälkeen lähdin uudelle lennolle. Lähdin vääntämään jotain, mitä lie, jo aika pian lähdön jälkeen. Sitten vaan tuli jokin pieni ja hetkellinen koneen asennon hahmottamisen virhe, jonka seurauksen kone mäjähti tonttiin, en edes ehtinyt ottaa kaasua pois, sen verran matalalla kun lennettiin. Moottori irtosi kiinnitys- ja tukivirityksineen, samoin toinen siivekeservo. Tekniikan mahdollisia vaurioita en jäänyt tutkimaan kenttäolosuhteisiin. Kone on varmaan lentokunnossa parin illan askartelulla. Koneella oli kohtuu hyvä karma aina sataan lentoon asti, sitten sen jälkeen onkin pari kertaa tontattu ja tyylikkäästi omasta virheestä tietty kaikki. Joka mälläyksen jälkeen kone on kuitenkin korjattu asianmukaisesti ja se lentänyt ihan viivasuoraan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


05.07.

Eilisten Tupla-50-vuotiskekkereiden jälkeen piti päästä tietysti päristelemään lentokentälle ja testaamaan Bensa-Tikkua saranaremontin jäljiltä. Sain onnekseni olla kentällä ylhäisessä yksinäisyydessäni. Aamu aukeni aurinkoisena ja kirkkaana. Ajoin Bensa-Tikulla neljä lentoa, lentoaikojen ollessa 18 - 21 minuutin kestoisia. Kokonaistiima pääsi taas ihan kuin varkain kertymään mukavat:1h 18' 53". Pari viimeistä lentoa loppui moottorin sammumiseen ilmassa, vaikka tankissa oli vielä polttoainetta jäljellä riittävästi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.07.

Pöristelin tänään old timereita Antin kanssa Seutulan kesäparatiisissa. Valttiässinä viheriöllä olivat Junnu ja Red Zephyr, kuinka muutenkaan. Ensimmäisellä lennolla pääsin parin kymmenen minuutin pintaan, kunnes alkoi sataa ja seuraavan lento loppui tosi kovaan sateeseen aika pian sen jälkeen, kun olin saanut ilmojen sanansaattajan matkaan. Siinä sitten vietettiin pakollista taukoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraava lento olikin aika kohtalokas Junnulle. Olin puksutellut koneella tyytyväisenä likipitäen normaalit maksimiajan, kunnes sen hemmetin pitkäheinäisen pellon päällä kone tuli tonttiin. Samasta pellosta haettiin jonkin aika sitten Skipperin maalliset jäännökset, olio nyt Junnun vuoro. Voihan räkä, miten pian kainaloon asti olevassa heinikossa kamppeet kastuivat alta aikayksiön, olin sentään tajunnut vaihtaa lenkkarit Kuoma-saappaisiin ennen pellolle menoa. Koneen katoamissektori oli hyvin selvillä, mutta se ei vaan tullut vastaan. Epätoivo iski; poistuko ilmojen wanha veteraani näyttämöltä kunniakkaasti saappaat jalassa? Harmittaisi, jos kone jäisi heinän paalaajan haaviin. Antti tuli pian perässä ja kuin ihmeen kautta hän löysi koneen. Olin kyllä kulkenut aika läheltä löytöpaikkaa, mutta tässä heinikossa sekään ei tunnu riittävän. Lähettimen kello oli näytti jo 55 minuuttia, kun kone löytyi, joten pellossa tetsattiin puolisen tuntia.

Etsintäreissun päätteeksi Kuoma-saappaat, samoin kuin verkkarit ja paitakin olivat ihan läpimärät ja heinän roskaa oli liimautunut joka paikkaan. Kun kone oli saatu tarkistettua ja todettu kuin ihmeen kaupalla täysin ehjäksi, tankkasin sen ja lähdin taas lentoon, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ajoin ihan normilennon ilman mitään sen kummempaa. Ajoin vielä yhden lennon, joka sekin päätyi hieman hallitsemattomasti pellolle, mutta nyt ihan toiseen ilman suuntaan. Hakureissun jälkeen olivat lenkkarit ihan märkinä ja savisina. Oli parasta pistää pillit pussiin tässä vaiheessa päivää, kun vaaralisten käänteistä selvittiin ihan säikähdyksellä mielettömän tuurin avulla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun sain kamat kuosiin ja kuivumaan kotona, niin hurautin illaksi Forssaan. Junnuilu jatkui nyt Kanta-Hämeessä ja niinpä Wara-junnu lensi maalla tyynessä suvi-illassa mukavasti 21'52" mittaisen lennon. Olihan tapahtumarikas päivä takanapäin, old timer -hubaa tuli ihan tuutin täydeltä parilla eri paikkakunnalla hieman eri vivahteissa. Junnutiimaa kertyi noin tunti ja kolme varttia kahdella eri Junnulla. Lennä, millä lennät ja Junnulla loput.


13.07.

Ford Mondeo -nimiseen tilaihmeeseen oli pakattu Bensa-Tikku, Phoenix 1-stuntti ja Wara-Junnu, niin kuin lentokaluston puolesta. Muut pakolliset tilbehöörit tähän sitten päälle, niin eipä tilaa ollut enää missä muualla kuin kuskin paikalla.

Avasin peli kentällä Bensa-tikulla, jolla lensin tyynessä ja puolipilvisessä kelissä normaalin 18'53" mittaisen lennon. RCG-moottori päätti sitten sammua ilmassa. Lennon päätteeksi avasin H-neulaa varttikierroksen verran ja bensaakin näytti olevan vielä jäljellä. Toinen lentoon lähtö pääsi karkaamaan nurmikon puolelle, minkä seurauksena moottorin sammuin. Taisi tulppakin kastua, kun pata ei oikein tahtonut lähteä käyntiin ruoholla käymisen jälkeen.

Pienen jäähdyttelyn jälkeen moottori pärähti taas yllättävän helposti käyntiin. Moottori tuntui olevan nyt sen verran rikkaalla, että lento oli aika vaivalloista köröttelyä. Niinpä lensin koneella poikkeuksellisen lyhyen lennon, tiimaa kertyi vain 10'49". Lasku oli kaikin puolin, kuin oppikirjasta ja lennon päätteeksi kone rullattiin varikolle. H-neulaa kierrettiin kiinni se, mitä äsken avattiin; vartin verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koska Pekka räimi Curarella, niin pitihän meikäläisen sitten viritellä Phoenix 1-stuntti lentokuntoon. Kone ei ole ollut ilmassa sitten maaliskuun loppupuolen Urku- ja Pillipäivien. Ajoin "Pööniksillä" sellaisen normilennon, jotain viittä minuuttia tms. pers' tuntumalla epätieteellisesti mitattuna. Olipa kone olevinaan kiikkerä kuin mikä, kun taukoa oli päässyt kertymään reilut pari kuukautta. Mutta Phoenixiä puikottaessa wanhakin nuortuu, sanotaan meillä päin. Lasku oli hyvä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraava Phoenixin lento menikin sitten jo ihan rutiinilla ja kone istui käteen kuin tiukka lateksihanska tullimiehelle. Stuntin jälkeen vähän himmailtiin Bensa-Tikulla ennen Junnuun siirtymistä. Sekä "Pööniksin", että Bensa-Tikun laskut olivat hyviä. Vastapainoksi Curarelle, Pekka jäähdytteli Comet Clipper Mk 1, joka on siis vuosimallia 1938. Kone on lähtöisin Carl Goldbergin kynästä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Liiterin 13€ oranssi pallogrilli laitettiin tulille ja kärtsättiin makkarat gourmet-lounaaksi. Tarjoilun repertuaari ei ollut ihan samaa luokkaa, mitä vormulavarikoilla, mutta jostain meidänkin pitää aloittaa.

Ruokailun jälkeen aloittelin verkkaisesti Wara-Junnulla, jonka parissa Wilhelm-makkaroita sulateltiin jokusta sekuntia vaille pari kymmentä minuuttia. Seuraavalla lennolla annoin sitten Alexin kokeilla rc-konetta. Aluksi näytti menevän ihan hyvin, mutta kuten arvata saatatte, homma lähti kokemattomuuttaan jossain vaiheessa niin sanotusti lapasesta, vaikka tumppuja ei kellään ollutkaan. Kaappasin radiot karvaisiin kouriini ja oikaisin kohti äiti maata tulvan koneen turhan rajulla liikkeellä, jonka jälkeen ilmasta kuuluikin kova pamahdus, joka katkaisi Junnulta siivet. Sitten tultiinkin tikkana alas. Näky oli aika surkea, joskaan ei aivan lohduton. Runko oli irti-poikki etuikkunankohdalta ja rungosta oli joku tikku poikki siiven takaa alhaalta. Olin todella yllättynyt, että siipi ylipäätään meni poikki jo toistamiseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tilannetta ei jääty siihen suremaan, vaan uutta lentoa olemassa olevalla kalustolla ja äkkiä. Ajelin Phoenixillä ja Bensa-Tikulla pari rennot lennot hyvin laskujen kera, mistä tuli ensiapuna balsamia haavoille.

Seuraavalla Bensa-Tikun lennolla RCG tuntui olevan liian laihalla. Otin koneen laskuun varikkokäyntiä varten ja lasku olikin kaikin puolin niin onnistunut, että säädin H-neulaa niin, että molempien neulojen hahlot olivat nyt vaakatasossa. Odottelin tovin nousevaa ultraa ja siitä sitten "räimästiin" saman tien ilmaan ja käynti tuntui nyt olevan jo paljon parempi. Reilun vartin kestäneen lennon jälkeen potkuri pääsi vähän raapaisemaan asfalttia laskussa, joka oli muuten kaikin puolin mallikelpoinen.

Päivä oli edennyt jo reilusti iltapäivän puolelle, kun lensi Bensa-tikulla reilun vartin mittaisen lennon, jonka päätteeksi raportoimme seuraavanlaisen vaaratilanteen Trafille:

"Olin 13.07.2015 lennättämässä n.5 kg painoista radio-ohjattavaa bensalennokkia (kv. n. 2 m) Forssan lentokentällä (EFFO). Mukana oli myös toinen pitkänlinjan lennokkiharrastaja Pekka Lehtelä. Tomimme Forssan lentokentällä kenttäsääntöjen mukaisesti; meillä molemmilla oli skannerit viritettynä Forssan taajuudelle 123.150 MHz. Lisäksi meillä oli päällämme heijastimilla varustetut huomioväriset työtakit näkyvyyden maksimoimiseksi. Joskus kello 17.20 aikaan taivaanrantaan, kiitoradan 22-suuntaan ilmestyi moottorikone. Samaan aikaa kuulimme skannereista joltain slaavilaiselta kieleltä kuulostavaa puhetta. Siitä olemme täysin varmoja, ettei kyseessä ollut suomi, ruotsi eikä englanti. Aluksi luulimme, että puhe tuli "läpi" jostain muualta, emmekä osanneet heti yhdistää sitä koneeseen. Lennokistani oli jo polttoaine vähissä ja jouduin ottamaan sen laskuun. OH-TPG tekin läpilaskun, kun olin hakemassa konettani pois kiitoradalta. Tässä tilanteessa koneen olisi pitänyt välittömästi keskeyttää läpilasku ylös vedolla, jos kerran kiitoradalla on ihmisiä. Tämä jälkeen ymmärsimme, että slaavilainen ilmoitus tuli ko. koneesta. Äskeisestä vaaratilanteesta huolimatta kone teki vielä toisen läpilaskun, nyt toisella kerralla kyllä ymmärsimme varoa ja lennokkimme olivat maassa. Valokuvasin koneen toisen läpilaskun aikana. Kone poistui tämän jälkeen samaan suuntaan, mistä oli tullutkin, eikä jäänyt paikan päälle selvittelemään välinpitämätöntä toimintaansa ja aiheuttamaansa vaaratilannetta."

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi rentouduin vielä, kun kerran elävien kirjoissa olin, Bensa-Tikulla 17'04" mittaisen lennon. Nyt olikin sitten jo aika rauhoittua ja huoltaa kalusto siihen kuntoon, että koneet saa pakattua jälleen autoon. Woe mahoton, kun oli huisin pitkä ja todella tapahtumarikas harrastepäivä takanapäin. Pakatessani kamoja huomasin, että Bensa-Tikun korkeusvakaaja tuntui heiluvan ihan liikaa, onneksi se ei sentään irronnut lennossa. Pari tilanne- ja korjauskuvaa:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.07.

Ajelin ex tempore illalla Hotsin kanssa kentälle. Aluksi oli yhtä tappelua GMS 76-moottorin käynnin vuoksi ja sammumisia. Mielessä kävi jopa hetkittäin, että olipas tyhmä veto lähteä kentälle säätämään, kun sen olisi voinut tehdä muuallakin. Mutta aina sitä on yhtä kova hinku päästä lennättämään, minkäs ihminen luonnolleen mahtaa.

Ensimmäinen lento lennätettiin välttävällä käynnillä, kun olin ensin veivannut neulaa suuntaan jos toiseen. Toiselle lennolle vaihdettiin tulppa, kun moottorissa ollen tulpan hehkulanka oli aika solmussa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt vanha ja luotettava Gemssi vinkui tuttuun tapaan. moottori jäi lennolla turhan rikkaalla ja kone ei oikein kulkenut. Kolmannelle ja illan viimeiselle lennolle neulaa laihennettiin ja Hots alkoi olla jo nimensä mukaisesti lämminverinen myös ilmassa. Kone saatiin mukavasti iskuun huomista lennätyssessiota varten. Kone oli illan aikaan ilmassa pers'tuntumalla vähän vajaat parikymmentä minuuttia. Lennot olivat sellaisia kuuden minuutin normilentoja tälle koneelle.


23.07. Lounais-Hämeen Suvisoittto

Wanhan koulukunnan pillipiiparit Pekka ja minä pidimme vielä kunnon Suvisoitot pillein säestyksellä, urku auki tietty. Omat valttikortit tämän päivän sessioon oli Phoenix ja Super Hots, joka ei lentänyt pillillä, vaikka muuten kyllä kulki urku auki koko päivän. Pekalla oli "Curre" ja varalla Benji. Avasin pelin näyttävästi ja ennen kaikkea äänekkäästi Hotsilla, jolla ajoin peräti kuusi lentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen keskipäivän lounasta olimme jo viritelleet Pekan ja Alexin kanssa VIP-varikkoteltan pystyyn, idylli oli muuten täydellinen, ainoastaan bikineissä ja korkokengissä keikistelevät varikkomisut puuttuivat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hotsin jälkeen puhallettiin pillit peliin Phoenixillä. Ensimmäinen lento oli varsin normilento. Seuraavan lennon lasku oli niitä elää suurempia laskuja; kentällä puhalteli jo tuuli aika haasteellisissa 7 m/s lukemissa ja jonkin verran sivuttainen. Ajoin reippaasti vauhdilla pintaa ja siitä Phoenix istui renkaat vingahten asfaltille. Todella kovan vauhdin seurauksen kone nousi maaefektistä ilmaan uudelleen aavistuksen verran, mutta jäi sitten lopuksi asfaltille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaa lentoa varten Alex kyttäsi nurmikolla etuvasemmalla kameran kanssa "sarjatulella". Tästä kehkeytyi hieman riskaabeli nousu, kun tuuli paino konetta Alexia kohden. Siipi maata viistäen lähdettiin ilmaan rajulla oikean puoleisella kaarrolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän lennon nr 11. keskeytti kova sadekuuro. Ennen lentoon lähtöä olin katsellut taivaalle ja ounastellut, että osuuko synkän näköinen tumma rintama kentällä ja niinhän se osuikin. Lento oli pakko keskeyttää. Tein haasteellisissa olosuhteissa, siis kovassa tuulessa ja vesisateessa todella hyvän laskun.

Lasku jälkeen piti todella kovalla kiireellä haalia kevytpressua auton takapaksista ja levitellä se, jo kohtalisesti kastuneiden kamojen päälle. Onneksi varikkoteltta oli purettu jo ns. hyvän sään aikana. Sateen helpottaessa oli aika tylyä pakata kovalla kiireellä öljyä ja vettä valuvat kamat autoon. Matkussa minulta meni pari tuntia kun putsasin kaluston, tyhjensin ja kuivasin kenttäpakin. Kentällä kävi lentojen lomassa ihan oikea lentokonekin:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.07.

Soittelin Riston kanssa jo aamupäivällä, josko suvilennot sopisivat joskus illemmalla. Päivä menikin sitten perheen kanssa nostalgia- ja pyhiinvaellusretken merkeissä lapsuuden kesien sielunmaisemiin Kangasalan Haralan harjulle ja Suinulaan. Takaisin ajeltiin sitten Lempäälän Ideaparkin ostoshelvetin kautta, jossa naisväki viihtyi hyvin, minä välttävästi. Mega-giga ostarin ainoa RC-liike on pelkkiä valmispaketteja myyvä liike, josta ei saa edes balsarimaa tätä nykyään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Virittelimme Riston kanssa tärskyt Forssan kesäparatiisiin siinä puoli kahdeksan paikkeilla. Kentällä olikin kuhinaa, kun OH-CMD oli lähdössä lentoon. Virittelin Bensa-Tikun lentovalmiiksi ja sitten vaan käynnistyspuuhiin. RCG 15 ccm bensapata pärähti tuttuun tapaan käyntiin. Kurvalin koneella ilmassa 8'19" mittaisen lennon, joka jäi hieman alimittaiseksi, kun otin koneeni laskuun siinä vaiheessa kun OH-CMD ilmoitti olevan takaisin lentokentällä parin minuutin sisällä. Moottori sammuin laskun päätteeksi pienille kierroksille ja kävelin hakemaan koneeni pois siinä vaiheessa, kun Cessna oli jo laskukierroksen myötätuuliosuudella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraava nousuyritys jäi sitten yritykseksi koneen päätyessä vauhdilla käärmeilyn jälkeen nurmikolle. Tulppa taisi kastua, kun konetta sai mätkiä ihan olan takaa, että se olisi käynnistynyt. Tässä välissä pidettiin sitten pieni luova tauko ja jutusteltiin Riston Ja Robinin kanssa.

Seuraava lento olikin sitten sellainen normilento, johon olen jo tottunut Bensa-Tikun kanssa. Bensatiimaa kertyi 20'49" verran. Moottorissa oli laskussa vielä turhan paljon kierroksia, vaikka kaasutikku olikin kiinni, joten katsoi parhaaksi sammuttaa moottorin tappokykimen kautta koneen ollessa enää metrin korkeudella. Siitä korkeudesta kone liiteli nätisti asfaltille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pari seuraavaa nousuyritystä päätyivät nurmikon puolelle. Tutkin sattumoisin koneen pyrstöä, ettei mitään orastavaa repeämää ole aluillaan ulosajojen seurauksena, niin huomasin, että letkunpätkä oli kadonnut kannuspyörän rautalangan tyngästä. Tämä selitti osaltaan, ettei kannus oikein pysynyt sivuperäsimen tahdissa, vaan oli hieman holtiton.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koko ilta oli ollut todella poikkeuksellisen hieno heinäkuinen suvi-ilta; ei se nyt lämmöllä ollut pilattu, mutta kuitenkin täysin tyyni. Miinuksena mainittakoon kuitenkin kohtalaisen pilvinen taivas, jota vasten Bensa-Tikku hukkuu pelottavan helposti. Illan viimeiselle lennolle hiekan jyviä ehti valua tiimalasissa 17'04" verran. Olisin lentänyt kyllä sen normaalit parikymmentä minuuttia, mutta kun moottori sammui jostain syystä ilmassa, niin enpä sitten lentänyt sen enempää. Koska kellokin oli jotain 21:30 ja illan hämäryys teki tuloaan, jota pilvinen taivaan kansi voimisti, niin oli helppoa lopettaa lennätykset onnistuneen illan päätteeksi. Kaksitahtibensan katkuista kokonaistiima pääsi kertymään 36'12", mikä on ihan mukavasti kolmelle lennolle.


28.07. Hyvät koneet eivät ole myynnissä

Wara-Junnun jouduttua joksikin aikaa vaihtopenkille, jäin kaipaamaan nelitahtimoottorin papatusta. Pitkin kevättä olikin ollut mielessä, että lähestulkoon koko 2000-luvun seinäruusuna olleen NotForSalen olisi jo korkein aika kohota siivilleen. Olin pari päivää aikaisemmin kaivanut koneen naftaliinista ja käynyt sen päällisin puolin läpi. Lähettimen setup oli tallessa jollakin arkisto-CAMPackilla. Liikeratoja suurentelin, kun ne jo pöytätestissä tuntuivat sangen vaatimattomilta. Vastaanotin ja akku koneeseen, niin kaikki olisi kunnossa.

Polttoainesuodattiminen sihtiverkot olivat jotenkin hapettuneet ja tukkeutuneet jostain ihme möhnästä joten ne joutuivat surutta vaihtoon. Oli ällikällä lyötynä, kun OS 61 FS -4-tahtimoottori pärähti käyntiin ihan normaaleilla käynnistystoimenpiteillä ja vieläpä sillä samaisella tulpalla, jolla moottori oli viimeksi käynyt. Polttoaineena oli samaista "vadelmamehua", jota olen käyttänyt OS 30 FS-moottorissa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aamusella kentällä olikin pitkästä aikaa oikein kesäinen sää; aurinko paistoi kirkkaalta ja pilvettömältä taivaalta. Tuulta ei ollut kuin nimeksi ja sekin pieni ja lämmin lehmän henkäys oli kentän suuntainen. Tein aluksi perinteisen kantomatkatesti, kun radiona oli perinteiset 35 megaset. Kaikki toimi moitteetta antenni sisällä noin 50 metrin päähän.

Tämän jälkeen ei auttanut muu kuin käynnistää moottori ja valmistautua lennolle. Moottori kävi hyvin, tosin tyhjäkäynnin kierrokset olivat aavistuksen turhan korkeat ja niinpä rullaus olikin turhan vauhdikasta. Annoin koneen asettua keula 04-suuntaan baanalla ja sitten avasin kaasun ja lähdin nousukiitoon. Kannuskone irtosi nätisti asfaltilta. Myönnetään, että lento vähän jänskätti, aina pitää olla nöyrä kun ollaan koelennolla, vaikka takana onkin vuosikymmenten ja kymmenien koneiden kokemus. Tyydyin kaartelemaan koneella aika rauhallisesti kentän tuntumassa, yrittämättä vääntää mitään sen kummempaa liikettä. Otin koneen laskuun varmaan reilun viiden minuutin lennon jälkeen moottorin käydessä.

Seuraava lento olikin sitten jo perinteinen trimmilento. Kone näytti tarvitsevan vetoa korkeusperäsimeen ja siivekettä vasempaan - molempia tapin leveyden verran poikkeutettuna. Kolmannella lennolla OS päätti sitten sammua kesken lennon, mutta onneksi olin ihan kentän tuntumassa. Koneella riitti lentokorkeutta ja vauhtia ihan riittämiin onnistuneeseen laskuun aika kovan ujelluksen kera.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljännellä lennolla moottori jäi säädön jäljiltä sen verran rikkaalla, että lento oli aika onnetonta kinnaamista. Ilmassa kyllä pysyttiin turvallisesti, mutta etenemisen kanssa oli sitten vähän niin ja näin. Seuraava lento olikin sitten jo todella hyvä; nousu ja lasku mukaan lukien. Kone alkoi olla jo kaikin puoli käteen sopiva; trimmit kohdillaan ja moottori veti hyvin. Perustemppuja piti tietty heti päästä kokeilemaan; silmukat, vaakakierteet ja kylkilennot.

Kuuden lento oli kaikin puolin edellisen kaltainen ja konetta saatiin nyt jo käskeä ihan surutta, vaikka moottori oli aavistuksen rikkaalla. Nousu ka lasku olivat molemmat hyvin onnistuneita. Moottori sammui kuitenkin ilmassa ja laskuun tultiin kovan ujelluksen säestämänä.

Tämän päivän nousuissa oli ollut sellainen haittatekijä, että kannuspyörä ei ollut ihan samassa linjassa sivuperäsimen kanssa. Sain väännellä pienen tovin tongilla kannuksen ohjauslankoja, jotta fillari saatiin linjaan. Varikkokäynnin aikana, kellon jo lähestyessä puolta päivää, pieni kentän suuntainen tuulikin oli virinnyt ja tuulen suunta oli kääntynyt 180 astetta, joten päivän viimeisin lento otettiin 22-radalle, joelle päin. Nousu olikin sitten päivän helpoin, kannu oli linjassa sivuperäsimen kanssa ja kone ajettiin ylös pienessä vastatuulessa.

Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja ilmassa oli pientä aikamatkaa vuosituhannen vaihteeseen. Aloitin NotForSale 2 -koneen rakennuksen aikoinaan ensimmäisen NotForSale osuttua kentän suuntaisiin voimalinjoihin. Korjasin alkuperäisen koneen sittemmin, mutta jatkoin myös uuden aloittamani koneen rakennuksen valmiiksi asti. Maalasin koneen aikoinaan 2-k automaaleilla ja koneen maalipinta loisti vielä kuin se olisi vastavalmistunut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Uusitun koelento-ohjelman jäljiltä ei ollut edes mitään sen ihmeempää parannuslistaa. Ensitöikseni purin koneesta itse rakennetun ja aikoinaan moitteettomasti toimineen "on board" hehkusysteemin, samalla sain vähän painoa pois koneen keulalta. Moottorin tyhjäkäyntiä pitää vielä säätää pienemmälle niin, että koneen maakäyttäytyminen on parempi.


02.08.

Pitkän tauon jälkeen iski inspiraatio laittaa wanha veteraani Electric Blue Phoenix tulille. Taustalla poltteli osittain se, että Wara-Junnun taannoisen kolarin jälkeen ei ollut mitään pikkunäppärää konetta, jolla voisi pörrätä maalla. Pienen askartelun jälkeen kone oli lentokunnossa. Sovittelin runkoon Turnigy 3s2250 mAh Nano-pakkaa, jolla liidokki on aikaisemminkin lentänyt. Pitkän luovan tauon jäljiltä ei oikein ollut enää mitään muistikuvaa, missä kohden runkoa akun kuuluisi olla. Tämän lisäksi tuntui siltä, ettei servojen keskityskään ollut ihan kohdillaan.

Päivä oli ihanana aurinkoinen ja lämmin. Lähdin varovasti liidarilla liikenteeseen, kun taukoa on ollut, vaikka toisaalta koneella on tiimaa ihan tolkuttomasti takana. Mutta aina nöyrästi liikkeelle koneen kanssa, jos taukoa on ollut paljon tai ajetaan uuden karheaa laitetta. Kone kiipesi vanhaan malliin ylös. Aluksi trimmit olivat ihan metsässä ja lisäksi tuli ajettua ihan liian isoilla ohjainliikkeillä. Tämän trimmisompailun aikana en edes ajatellut kellottavani lentoa.

Nyt kun kone kulki vakaasti ja liikkeiden säätö kuskin pääkopassakin alkoi olla kohdillaan, laitoin kellon raksuttamaan. Sitten kone tempaistiin kunnolla ylös ja korkealle. Huh.. johan se kiipesikin, enpä oikein enää muistanut, että vaatimaton balsaruuhinkin voi nousta noin kevyesti ylös. Nyt olinkin jo niin korkealle, että alkoi melkein jo hirwittämään. Tsiisus, mikä puriskeli ja pääsin nyt noukkimaan rusinat tästä pullasta. Hommahan oli todella hauskaa pitkän tauon jälkeen. Ajelin useamman moottorivedot lennätyksen aikana. Lopuksi, kun maadoitin koneen, yllätyin itsekin, kun kello seisahtui aikaan; 27'09". Ehkä jotain on jäänyt kuitenkin selkäytimeen satojen sähkömoottorilentojen jäljiltä. Kokonaislentoaika olisi mennyt reippaasti yli puolen tunnin, jos kello olisi tikittänyt heti alusta asti, mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, sanoisin.


04.08. Rock around the clock

Ford Mondeo oli taas piri pintaan lastattu harrastemateriaalilla. Jo vakiintuneen varikkoteltan viedessä leijonan osana tilasta, mukaan sullottiin vielä varsinainen lentokalusto; uusi Junior 60" -old timer, Phoenix 1 -klassikkostuntti, Pekalle trokattu Balck Magic -old timer ja Electric Blue Phoenix -sähköliidokki. Tähän sitten vielä hiilisäkki, kenttäpakki ja -tuoli, muutamat salkut ja polttoainepänikät, niin eipä tilaa ollut enää muulle kuin kuskille - ja makkaroille.

Olin aivan ihmeen kaupalla saanut haalittua lennokit.net:stä parit old timer-helmet; Junior 60" ja Black Magic, josta jälkimmäisen lupauduin myymään Pekalle. Junnun värisävyt olivat suoraan sanottuna peffasta, mutta eipä tuon hintaluokan koneesta sovi valittaa ja mikä tärkeintä, kone oli täysin ehjä. Erityisesti minua ilahdutti se, että OS 30 FS -nelari meni ihan heittämällä moottorin kiinnitysreikiin. Muutin ainoastaan tankin paikan, minkä vuoksi jouduin poraamaan uuden reijän letkuille. Mukana tulleet servot saivat jäädä vanhoille paikoilleen. Moottoria päristelin jo edellisenä iltana, joten kaikki oli taas mallillaan mun kolmannen Junnun koelentoa varten.

Laittelin nopsaa Junnun lentokuntoon ja päräytin Ossin laulamaan. Rivakasta heitosta Junnu lähti kesäisellä taivaalle koelennolle. Ihan ihka-aidolta Junnulta tämäkin lentolaite vaikutti, vähän sai sivuperäsintä trimmata oikealle ja työntöä korkeusvakaajaan. Ajoin ihan vaan tunnustellen uutta konetta 10'11" mittaisen lennon, jonka päätteeksi Junnu todettiin hyväksi lentolaitteeksi. Koelennon aikana koneesta ei irronnut mitään merkittävämpää osaa, joten tankkauksen jälkeen kone viskattiin taivaalle, jonne old timer kuuluukin. Nyt köröteltiin jo hieno 37'43" mittainen lento ajamalla tankki kuivaksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi polkaistiin Phoenix 1 taivaalle, niin päästiin taas kerran vaihdin mukaan, vai päästiinkö? Lensin koneella normilennon, siis reilut kuusi minuuttia, mutta jokin resonoi koneessa koko ajan, eikä Webran käynnissäkään ollut kehumista, vaikka aiemmin falskannut headerin kiinnityskin oli nyt kunnossa. Pekka lennätteli Curareaan tekijämiehen ottein, kuten aina.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Enpä jäänyt Webraa miettimään sen enempää, vaan lähdin liihottamaan Junnulla. Old timer laatuaikaa kertyi tällä lennolla reilut puoli tuntia, pilkun tarkasti 32'36". Nyt jaksaa taas taistella Webran kanssa. Keskipäivän lounaustauko oli pyhä toimitus.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Webran nokalta vaihdettiin Hoppulan APC-kopio 13" x 6" aitoon Masterin 12" x 6" -potkuriin, jota Pekka kehui hyväksi. Pitelin konetta ja Pekka sääteli neulaa. No niin, nyt päästiin taas vauhdin makuun, nam, maistuipas hyvälle. Seuraavalle lennolla neulaa laihennnettiin aavistuksen verran. Kone kulki taas lennon alussa hyvin, myöhemmin alkoi taas piiputtamaan. Seuraavalle lennolle neulaa taas pari naksua laihemmalle ja taas toimi paremmin, mitä edellisillä lennoilla. Iltaa kohden ja ilman hieman viiletessä Webran käynti parani ihan itsekseen. Päivän aikana lensin Phoenixillä kaikkiaan seitsemän lentoa, joiden kestot ovat lähemmäs seitsemän minuuttia, joten lentoaikaa kertyi noin 50 minuuttia. Phöenixin paras lento oli, yllätys, yllätys, päivän viimeinen, joka lennettiin jo aika myöhään viilenevässä illassa, jolloin ilma on hapekkaampaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä välissä ajoin vielä Juniorilla yhden 36'41" mittaisen lennon ja tahkosin vähän epämääräisesti sähköliidokilla. Pakattuani kimpsuni ja kampsuni, jäin vielä ihmettelemään Maurin Mini-Sytkyä, jos tulikin otettua kuva, jos toinenkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä oli kaikin puolin ennätyksellinen, en ole kaiketi koskaan viettänyt lentokentällä täyttä 12 tuntia, mutta nyt sekin on koettu. Juu, oli hauskaa, mutta myös aurinkoinen ja kuuma haastoivat miehet aika perusteellisesti.


07.08.

Epp-Yak ei ollut lentänyt sitten 30.06. tapahtuneen tonttauksen jälkeen, vaikka aika pian liimailin koneen taas läjään; entistä ehompaan kuntoon. Koko heinäkuu oli tänä vuonna vähän poikkeuksellinen harrastamisen kannalta, lennätin poikkeuksellisen vähän täällä Hesan suunnalla, vaikka olimmekin heinäkuussa paljon kotona. Samoin maalla tuli oltua ja lennäteltyä aika vähän. Tällaista sanotaan kuulemma elämäksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kun olin jo palannut maalta kaupunkiin, niin polte oli kova päästä kokeilemaan, miten onnistunut Yakin korjauksesta olikaan tullut. Ajelin pitkästä aikaa Petikkoon, jossa pari kaveria pöristelivät mitä erilaisimmilla sähkökoneilla. Sää oli todella lämmin ja kesäinen. Ajoin Yakilla koko akkusetin tyhjiksi (3 *4 min ja 3* 5 min) upeassa kesäkelissä. Kone oli uskomattoman hyvin trimmeissä korjauksen jäljiltä, eikä trimmeihin tarvinnut paljoakaan tarvinnut kajota. Viimeisen lennon sain nauttia ihan ypöyksin, mutta pian paikalle valui uutta harrastajaa. Yak sai taas uuden lentokelpoisuusleiman papereihinsa.


08.08. Mestarit Platalla

Huristelin Antin kanssa Nummelan lentokentän siimaplatalle katsomaan siimaohjattavien F2B-taitolentokoneiden SM-osakilpailua 3/3. Paikalla oli pitkänlinjan siimagurut, jotka nyt näin ensimmäistä kertaa ihan livenä. Viisi kilpailija otti toisistaan mittaa viimeisessä SM-taistossa, jonka voiton vei Elias Mayer, toiseksi tuli Tuomas Juutinen ja pronssille kiri Kai Karma. Alla mestarit ovat pokaamassa mitaleja ja kuvan vieressä heidän koneensa.


Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

09.08.

Päivän varotusajalla tuli koottua kolmen ukon old timer -porukka; Antti ja Red Zephyr(vm. 1937), Eero ja Quarker Flash(vm. 1937) ja pahnanpohjimmaisena meikäläinen ja Jurior 60"(vm. 1946) Antti olikin jo ilmassa koneensa kanssa kun pääsin perille Seutulaan ja aika pian myös Eero löysi perille. Kesäparatiisissa sää oli taas kohdillaan; mukavan kesäistä näin viimeisen lomapäivän kunniaksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olen muuten vaihtanut varmuuden vuoksi Junnun sisuksiin FrSkyn 2.4 GHz vastaanottimen, sillä edellisen kerran "pudotukset" jäivät mietityttämään. Nyt siis Ykkös-Junnu korkattiin gigasille radiolle. Aluksi köröttelin varmuuden vuoksi ihan kentän tuntumassa, miten junnu tottelee uutta vastaanotinta. hyvinhän se totteli; lentoaikaa tulla tupsahti 24'09". Lähestymisessä meikäläisen perin surkea syvyysnäkö petti ja kone jäin nippa nappa pellon puolelle.

Varikko- ja tankkauskäynnin jälkeen taivalla olin jo ihan Keravan kokoinen nosto, kuten Antti kommentoi asiaa. Nostot olivat sellaisia, että koneella asia ajella ensin aika korkealla, ennen kuin kala nappasi ja sitten kyllä siimaa vietiin siihen tahtiin, että kelan laakerit sen kuin sauhusivat. Junnu oli äkkiä järkyttävän korkealla, ihan jo hirvitti ja oltiin kyllä jo epämiellyttävyysalueen rajoja koettelemassa. Korkeusvakaajan trimmi sai olla täysin työnnettynä ja konetta sai muutenkin ajella työnnettynä, ettei kokonaan olisi hävinnyt. moottori sammui polttoaineen loppumiseen jossain 28 minuutin paikkeilla, mutta ilmainen lounas jatkui vielä kuinka pitkään tämänkin jälkeen. Piti vaan olla tarkkana, että päästään vielä ilmaisella apostolin kyydillä takaisin nurmikolla. Lentoajan kuluessa hiekkaa oli ehtinyt valua tiimalasissa 40'29 verran, nostossa viihdyttiin siis noin 12 minuuttia, joka on uusi ennätys. Aikaisempi joku viitisen minuuttia on jo vuosien takaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pian vuoden tauon jälkeen Seutulan taivaalla pörisi kolme old timeria, josta kaksi puksutteli neljän tahdin voimin ja Junnu vain parilla tahdilla. Eerokin alkoi nyt päästä kunnolla old timer filosofiaan kiinni, ajetaan siis, hiljaa, pitkään ja korkealla. En tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta Eeron Quarkerista katkesi ilmassa siipi. Kone putosi taas siihen pahamaineiseen Bermudan peltoon, joka on jo popsinut loputtomaan kitaansa Antin Skipperin, minun Junnuni, mutta onnekseni sylkäisi tämän suupalan kokonaisena pois. Konetta haettiin neljän miehen voin, ja hylky löytyi ison valtaojan penkalta. Onneksi kone oli osunut pehmeään penkkaan myötä karvaan ja lienee kohtalaisen joutuisa korjattava. Todella harmittavaa, että yksi kone putosi pelistä pois.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalle lennolle keli oli jo täysin tyyntynyt ja lämpöäkin tuntu olevan ihan riittävästi. Ilmassa keli oli sitten aika köyhää; nostoja ei juurikaan ollut. Suomen suvessa ilmojen sanasaattaja keräsi lentoaikaa puolisen tuntia; 31'52". Seuraavalla lennolla päästiin aavistuksen pidemmällä yhden kunnollisen noston voimin. Termiikkilentoa harrastettiin nyt jo kuuden minuutin verran ja tiimalasin hiekka seisahtui aikaan 36'01".

Junnun annettiin jäähtyä ja kesäiseen tinttikeliin paiskattiin Helsingin konttorin Electric Blue Phoenix. Keliä lähdettiin haistelemaan ensimmäiseksi 3s2250 mAh Nano-pakalle, jolla verryteltiin vaatimattomasti vain 16'09" mittainen lento. Sitten uutta pökköä pesään, tai itse asiassa aika vanhaa, mutta harvoinpa vanhassa on vara parempi, ei ainakaan LiPo-akkujen kanssa. On pakko myöntää, että joskus jo x vuotta sitten Tomilta ostetut Kokamin 3s-pakat ovat edelleenkin kivikovia ja vaikka suurin virtahuippu lienee haihtunut taivaan tuuliin jo aikapäivää sitten, niin kohtuukäytöllä pakoista saa vielä puristettua ampeereja ihan kivasti. Tällä akulla kruisailtiin taivaan kannella jo mukavasti 37'23" mittainen lento, eikä niska olisi välttämättä sen pidempää olisi kestänytkään. Viimeinen lento ajettiin Nano-pakalla, jota ehdin jo epäillä loppuun ajetuksi, mutta se riitti hyvin 25'52" mittaiseen lentoon. Tämä kyseinen akku on ollut jo pitkään tarkkailulistalla. Liidokkitiimaa tuli mukavasti reilun tunnin verran; 1h 19" 17".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän edetessä kohti iltaa, ajoin Junnulla vielä yhden lennon täysin tyynessä kelissä hiljaa ja matalalla. Lento muodostui ihan normimittaiseksi eli puhutaan 19'23" lentoajasta.

Päivän päätteeksi kaahasin EPP-Yak 55:lla koko akkusetin tyhjiksi, mistä kertyi tiimaa reilut puoli tuntia. Koneella on takan päin ihan kunnioitettavat 180 lentoa. Välillä säädin ei käynnistänyt moottoria, vaan jäi jurnuttamaan kummasti. Pari kertaa ilmassa säädin teki omiaan, ihan kuin olisi lennossa heittänyt reverssit päälle. Ensimmäisellä kerralla luulinkin, että potkuri irtosi. Plakkarissa on kyllä varamoottori, katsotaan ensin, miten se toimii samalla säätimellä.


21.08.

Vihdoinkin, kun pääsin maalle ja sain karistettua sanan varsinaisessa merkityksessä kaupungin pölyt jaloistaan, niin piste jiin päälle ja hyvälle viikonlopun aloitukselle, oli viskata Junnu taivaalle. Mikäpä olikaan kuunnella tyynessä Suomen suvi-illassa OS 30 FS -nelitahtimoottorin sulosointuista papatusta jollakin neljänneskaasulla tai jopa alle. Nyt tulikin ajettua heinäkuussa hankittua Junior 60" -old timeria kunnolla aivan tyynessä kelissä. Junnulla kruisailtiin vadelmamehun voimalla tosi pitkä lento; 41'34". Entisöintiä odottavalla Wara-Junnulla olen päässyt samalle hehtaarille. Junnutyyliin ajoin tietty tankin tyhjäksi ja parin minuutin kaartelun jälkeen kone tähdättiin laskuun pellon reunaa, ihan pihatien tuntumaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

22.08.

Autoon oli pakattu Phoenix 1 -klassikkostuntti ja Junior 60" -old timer, varmat pataässät vedetty hihasta. Ensimmäisellä ajetaan lujaa ja vakaasti ja jälkimmäisellä vakaasti, mutta hiljaa. Olin päässyt jo ilmaan Junnun kanssa, kun Pekka saapui kentälle. Peilin avauslento oli Junnulla siis 28'01" mittainen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämän jälkeen aloimme sitten jo virittelemään telttakyläviihtymiskeskusta varikolle, jonne pääsee suojaan porottavalta paahteelta, niin vanhat veteraanit, kuin myös heidän mainiot lentolaitteensa. Päivän edetessä telttakylä osoittautui kyllä ihan ehdottomaksi, muutoin ei oltaisi jaksettu olla yhdeksää tuntia kentällä kirkkaan taivaan ja porottavan auringon armoilla.

Ajoi Junnulla vielä päivän aikana kaksi muuta lentoa, jotka jäivät parinkymmenen minuutin kummallekin puolelle. Päivän Junnu-saldo oli kuitenkin nippa-nappa reilu tunti; 1h 6' 12".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun lennättelyn lomassa piti ottaa hiki pintaan Phoenix 1:n kanssa. Lensin koneella nyt seitsemän minuutin ajastettuja lentoja kaiken kaikkiaan neljä kertaa, jolloin päästään puolen tunnin kokonaislentoaikaan. Näinkin pitkä (7 min) lentoaika tuntuu tässä helteessä ja paahteessa aika kovalta suoritukselta, koska koko ajan pitää olla täysin keskittynyt koneeseen. Aurinkoinen ja kirkas taivas pääsi pariin otteeseen tekemään kepposet, niin että konetta piti vähän keikuttaa ja kaartaa, että asennon olisi taas hahmottanut paremmin. Kone pysyi kuitenkin koko ajan hyvin hanskassa ja laskut olivat todella hyvin onnistuneita, vaikka yksi menikin aika vauhdilla myötätuuleen.

Pekalla oli hieman samansuuntainen konevalinta; vanhaa hitaampaa ja uudempaa nopeampaa. Ykköstykkinä oli Curare, jonka lento on aina yhtä vaikuttavaa. Useamman vuoden tauon jälkeen pääsin näkemään ilmassa Sig:n sarjasta rakennetun Astro Hog. Molemmat koneet lensivät näyttävästi tekijämiehen käsissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alex lennätteli pariin otteeseen WiFi-ohjattavaa multikopetria. Härveli lentää siis tablettitietokonetta kääntelemällä ja kallistelemalla. Hauska häkkyrä. Tapsakin oli mukana kentällä Decathlon-arffin kanssa, jonka keulilla on tätä nykyään .70 -kokoluokan nelitahti OS, jo kolmas eri moottori siinä koneessa. Näppärän oloisesti tämäkin kone lensi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän aikana kentällä oli aika vilkasta lentotoimintaa. Eri koneita taisi olla peräti kuusi kappaletta, alla osa valokuvattuna. Vietimme ennen kaikkea haasteellisissa olosuhteissa peräti yhdeksän tuntia erinomaisen harrastuksen parissa. Tuskin olisimme viihtyneet näinkään pitkään ellei telttakylää olisi saatu pystyyn ja grillattu särvintä Liiterin tarjousgrillillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

30.08.

Old timer miehet köröttelivät Seutulan kesäparatiisiin polttamaan metukkaa. Säiden haltija oli taas kerran loihtinut, mitä parhaimman lennätyskelin. Aurinko paisto kirkkaalta siniseltä taivaalta. Oli nippa nappa saanut Junnu kyntämään taivaan kantta, kun Antti tuli paikalla, eikä aikaakaan kun Red Zephyr oli taas omissa sfääreissään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun ensimmäisen lennon aikana keli oli loistava, ja pienellä pintakaasulla sai surffata kevyesti ja korkealla. Moottorin sammumisen jälkeen lennettiin termiikissä melkein seitsemän minuuttia, kokonaislentoajan olla 30'43". Seuraavalla lennolla kone pääsi ajautumaan liian kauas ja epämääräisten sompailujen jälkeen maadoitin koneen 7'13" kestäneen lennon päätteeksi. Pilot error, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Tällä varikkokäynnillä, ei edes tankattu, mutta lähes täydellä tankilla vedeltiin 26'32" mittainen lento. Nyt taivaan kansi olikin jo vetänyt tummaan pilveen ja vähän ennen laskua ukkosen kumu kantautui jostain.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneella lennettiin vielä 26'05" ja 11'29" mittaiset lennot. Vettä ropisi lentojen välissä vähän, mutta kuitenkin sen verran, että kamat sait muutamaan eri otteeseen jumpata edestakaisin auton takapaksin ja varikon välillä. Koska Junnu oli pörissyt tänään kiitettävästi 1h 42' 02", niin en jäänyt enää odottelemaan, josko keli paranisi - Antti jäi ja oli lennättämässä johonkin klo 20 asti.


05.09.

Bensa-Tikku oli ehtinyt huilia jokusen viikon sitten edellisestä lennosta. Korkeusvakaajassa oli muistona vielä pari reikää päällysteessä, jotka korjasin "quick & dirty"-tyyliin läpinäkyvällä kontaktimuovilla. Korkeusvakaajan uudelleen päällystys saa vielä odottaa talven pimeitä iltoja.

Sää ei ollut kovinkaan kummoinen, ei ihan just satanut, mutta matalalla roikkuvat harmaan jättiläiset saattoivat koska tahansa avata hanansa ja valuttaa kostean kuormansa maan kamaralle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tikku on äkkiä laitettu lentokuntoon. Siirryin muuten taas 3% pienkonebensaan ja olin vaihtanut koneen nokalla hieman keveämmän potkurin; Master Airscrew 14" x 6 ". Ensimmäistä käynnistystä sai tahkota hieman pidempään, mutta kyllähän RCGF lopuksi pärähti soimaan. Jostain syystä moottori sammui ekassa nousukiidossa.

Vien koneen varikolla ja uusi käynnistys ja nyt päästiin ilmaan ihan oikeasti. Jos korvakuulolta moottori tuntui olevan paljon pirteämpi tuumaa pienemmällä potkurilla ja koneen suorituskykykin olisi aavistuksen kasvanut. Stick lensi näillä säädöillä 16'04" ja 16'11" mittaiset lennot.

Rullatessani kolmannelle lennolle, ensimmäiset sadepisarat tippuivat jo alas, mutta siitä huolimatta kiskaisin koneen ilmaan kohtalaisen rumasta noususta. Päästyäni kunnolla ilmaan, sade yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että parin kaarroksen jälkeen olikin paras tuoda se sitten jo laskuun. Viimeiselle lennolle tiimaa kertyi vaivaiset 2' 10" lennot. Lentotiimaa kertyi kuitenkin 34' 24" tällä päivälle. Koneen kokonaislentoaika tänä vuonna on yhdeksän ja puoli tuntia, ihan prikulleen 9h 28' 58". Siinä ajassa on taivaalla poltettu alkylaattibensakanisteri jos toinenkin ja aikoinaan hamstratut varastot ovat huvenneet ihan silmissä.


06.09.

Nyt sunnuntaina ilma oli jo selkeästi syksyinen, aamulla oli sankka sumu ja usva, kunnes auringon lämpö sai ilman kirkastumaan. Puolen päivän jälkeen ilma oli kirkas ja aurinkoinen, mutta täysin tyyni. Eipä tässä ollut muuta tehtävissä, kuin valmistella Junnu lentokuntoon ja viskata se taivaalle. Lennätystä haittasi jonkin verran se, että aurinkolasit jäivät kotiin, joten piti pääsääntöisesti lennätellä selkä aurinkoon päin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pyörän tiehaaran päällä tuntui olevan kovastikin nostavaa ja Junnu kohosi hyvin helposti korkeuksiin. Samassa tintissä oli kaartelemassa pari aika iso lintukin, siispä puksuttelin niin pienellä kaasulla kuin mahdollista, etten häiritse ammattilentäjiä. Lennon aikana taivas meni hiljalleen pilveen, joten lentosuunnat sai sitten jo valita helpommin. Plutaani loppui tankista sekunnilleen 39 minuutin kohdalla ja siitä liihoteltiin laskuun verkkaisesti kiertämällä ja kaartamalla. Lopullinen lentoaika oli 40'39" kun otin koneen laskuun peltoa viistäen pihatielle. Kyllä old timer -pöristely on vaan mahdottoman kiwaa.


10.09. Realisoitunut riski

Koko tämä viikko on ollut poikkeuksellisen kesäistä keli Suomessa ja lämpötila aurikoisina päivinä on hiponut 20 C. Niipä suunnistin Calmaton kanssa Seutulaan, jossa ei ollut risin sieluakaan. Reilun neljän minuutin lennon jälkeen kone tuli tonttiin totaalisen tuhoisin seurauksin. Olisi vaan pitänyt jättää tekemättä tämäkin lento. Lennokit ovat meillä vaan lainassa ja taloyhtiön roskis on nyt ruokittu Calmato-vainaan maallisilla jäännöksillä. Ei näitä jäädä suremaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


12.09. EFFO rules OK

Upeaa säätä oli luvassa vielä viikonlopuksi, niinpä viikonloppu oltiin sitten maalla ja tietysti lennätykset oli sovittu Pekan ja Tapsan kanssa. Itselläni oli fordin takakontissa parasta a-luokkaa olevaan kalustoa; nopea Super Hots ja Hämeen hitain eli 4t-Junnu. Pitää olla hidasta ja nopeaa, että kontrastit pysyvät tasapainossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin just saanut viskattua Junnun ilmaan, kun Pekka ajoi paikalle. Pöristelin Junnulla reilun vartin mittaisen lennon (15'18"), kun läpilaskun päätteeksi kone jäi maahan. Moottorin käydessä huomasin, että yksi moottorin kiinnityspultti oli löystynyt ja lennot loppuivat siihen. Pekka ehti jo tietty pottuilla että, mikä nyt tuli, kun et ajanutkaan takki tyhjäksi. Tämän ensimmäisen lennon aikana sumupilvet laahustivat todella matalalla ja ehkä jo vajaassa 50 metrissä kone katosi pilveen. Toinen lento lennettiin vielä ensimmäisen lennon kaltaisissa IFR-olosuhteissa ja tiimaa tälle lennolle kertyi: 27'31". Moottori sammui ilmassa pellon päällä, josta liideltiin hyvin kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannen lennon aikana tuuli virisi aurinko oli noussut jo sen verran korkealle, että sumupilvet hälvenivät kentän yltä. Ilmassa oli havaittavissa jo selviä nostojakin, joidenka avulla oli välillä todella korkealla. Lennosta muodostuin sellainen normaalin mittainen; 25'53".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä välissä piti päästä jo kaahaamaan Super Hotsilla. Koneen set up oli vaan sattumoisin jossain muussa CAMpackissa, mikä sattui olemaan tällä hetkellä lähettimessä, joten mustipalikka piti vaihtaa. GMS 76 käynnistyi todella hyvin käsin heittämällä. Rullatessani konetta, sen vauhti tuntui turhan kovalta. Kaasarin kurkku oli turhan paljon auki vielä trimmin puolessa välin kaasun ollessa kiinni. Tällä setupilla kaasuttimen kurkku ei sulkeutunut lainkaan trimmistä. Ennen koneen nousua, piti siis säätää kaasuservon liikerataan alapäästä. Ajoin Hotsilla kaiken kaikkiaan kolme normilentoja ja ennen toista lentoa kaasuservon liikerataa piti vieläkin hienosäätää, että rullausnopeus saatiin miellyttäväksi.

Hotsin jälkeen jäähdyteltiin taas 4t-Junnulla kolmen lennon verran. Junnu-tiimaa kertyi tänään ennätykselliset 2h 25' 37". Pekalla oli plakkarissaan myös hidasta ja nopeaa; Clipper Comet Mk 1 -old timer ja Curare -klassikkostuntti. Tapiokin piipahti kentälle yllättäen koko perheen voimin ja kävi koelentämässä Hanger 9:n Escapade MX:n .46-.55-kokoluokassa, jonka keulilla antoi voimaa varsin hyvin koulutettu OS 55 AX. Moottori lähti herkästi käyntiin, kun spinneristä kerran pyöräytti puristuksia vasten. Tämä käynnistystapa on varsin tyylikäs ja edellyttää, että moottori on nöyrästi käynnistyvä ja hyvin säädetty. Koneen olemus oli varsin sporttinen, ellei suorastaan jopa kiihkeä ;-) Kentällä vierähti hyvässä seurassa normaalin työpäivän verran aikaa.


23.09. DC3-paikallislento

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Alla tuubi-video paikallislennosta: kiinnittäkää istuinvyönne, samuttakaa savukkeenne ja ennen kaikkea nauttikaa videosta:



24.09. Vielä on kesää jäljellä...

Antin kanssa oli sovittu tärskyt Seutulan kesäparatiisiin, joka vielä tänään oli kesäparatiisi. llmojen haltija järjesti todella kauniin kesäpäivän vielä näin myöhään syyskuulle. Antti olikin jo tappelamassa Saiton kanssa kentällä kun karautin paikalle. Erinäisten säätöjen ja pikkuhuoltotoimenpiteiden jälkeen nelitahti alkoi käydä yhä paremmin. Varmaan Red Zephyr reimastui siitä kun se näki taas parhaan kaverinsa eli Junnun ja he pääsyvät liki kuukauden tauon jälkeen kirmaamaan yhdessä siniselle ja pilvettömällä taivaalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pöristelin junnulla kuusi noin parin kymmenen minuutin luokkaa olevia lentoja. Junnu toimi ilmassa hyvin, kuinkas muutenkaan. Yksi lasku jäin juuri ja juuri puidun viljapellon puolelle. Viimeisellä lennolla innostuin vetlemään läpilaskuja. Yhdessä ahnehdin liikaa ja Junnun laskutelineet ottivat kiinni ohan heinikkoon ja kone putosi siis ojaan, onneksi ilman mitään vauriota. Junnulla on jo niin paljon lentomaileja takanapäin ja lähes kaiken koneneena se alkaa olla jo likipitäen kuolematon legenda. Petri oli myös paikalla Seagull-Yakin kanssa. Koneessa oli DLE:n 20 ccm besamoottori, jolla se tuntui olevan varsin suorituskykyinen kone.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnulle kertyi lentoaikaa 2h 10 min, mikä ei tunnu juuri miltään, sillä Antti veteli Red Zephyrillä yli kahden tunnin lennon yhdellä tankillisella, eikä tankki ollut edes tyhjä lennon päätteeksi. Päivän aikana kirkas taivaan kansi veti hiljalleen pilveen ja viimeisen lennon aikana Vantaa-joen takana oli jo todella tumma pilvirintama ja ensimmäisen pisarat tippuivatkin sopivasti siinä vaiheessa, kun Junnun moottori sammuin kuudennen lennon aikana. Nyt oli siis hyvä hetki lopettaa pöristelyt tämän päivän osalta.


26.09.

Pitkästä aikaa piipahdin Petikossa Junnun kanssa. Ilma oli kauniin aurinkoinen, mutta kohtalaisen tuulinen pomppuisa keli. Paikalla ei ollut kuin vain pari kaveria, kun saavuin; toinen oli just lopettelemassa ja toinen aloittelemassa.

Junnun ensimmäinen lentoon lähtö maasta meni käteen tai paremminkin jalkaan, siis starttipöydän jalkaan. Ossi alkoi hieman piiputtamaan, kun kone oli päässyt muutaman metrin korkeuteen. Tilanne meni itselläni vähän jahkaamiseksi, mitä tehdä, vähensin kaasua, että kone kävisi, mutta Junnu olikin jo siinä samassa maassa ja oli menossa vinhaa vauhtia kohti starttipöytiä. Yritin sammuttaa moottorin, en kait ihan ehtinyt tai moottori ei ehtinyt sammua, kun kone törmäsi pöytään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vahingot olivat hyvin minimaalisia; siiven etureuna meni hieman lyttyyn ja eturima oli poikki. Jo ennestään lässähtäneet laskutelineet vääntyivät lisää ja yksi muovinen kiinnitysklipsu meni rytäkässä poikki. Vääntelin telineet riittävän suoriksi ja lensin koneella päivän aikana kaksi viittä vaille 20 minuutin mittaista lentoa. Keli oli aika levoton, eikä lennätys ollut mitenkään nautinnollista. Toisekseen lentojen aikana paikalle tuli muuta porukkaa ja ilmassa oli sitten yhtä aikaan paikallaan pysyviä sähköllä leijuttajia ja hemmetin kovaa kenttää kiertävä Q500-pylon.

Nyt tämän lennon päätteeksi Junnuun pitää tehdä 20-vuotishuolto. Myöhemmin pajalla selvisi, että toinen alumiini soiro, johon moottori on pultattu ja jolla moottori sitten kiinnitetään lopuksi puisiin moottoripukkeihin, oli murtunut poikki moottorin kiinnityspultin kohdalta. Sen lisäksi molemmat laskutelineiden juotokset olivat irti. Siiven eturima paikataan ja uutta päällystettä kehiin, ja onhan sitä kaikkea muuta pientä laittoa jo tuon ikäisessä koneessa, vaikka eihän kone ole lentänyt kuin vasta 12 vuotta. Junnu ehti olla seinäruusuna monta vuotta ennen kuin se päätyi aktiivipalvelukseen.


24.10.

Itselläni oli nyt ensimmäiset lennätykset sitten sen jälkeen kun Trafin pikkuvirkamiesnilkit lanseerasivat yksipuolisen sanelupolitiikan seurauksena RPAS OPS M1-32-säännöksen, joka on Suomessa pahin yksittäinen rajoitus vapaan lennokkitoiminnan rajoittamiseksi. Vuosi sitten oli jo esimakua, kun puhtaan nitrometaanin ostaminen ja hallussapito tehtiin luvan varaiseksi. Onneksi bensaa saa ostaa vielä ilman mitään vitun lupia.

Mutta asiaan. Nyt lauantaina oli tosi kaunis, tyyni ja aurinkoinen sää. Autoon oli tungettu Bensa-Tikku ja uusi Junnu. Edellisistä lennätyksistä olikin ehtinyt kulua jo kuukausi, täällä välin on itse lennelty Etelä-Euroopassa. Sormet kyllä jo syyhysivät päästä kiinni radion tikkuihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pitkä lennätystauko rikottiin päräyttämällä Junnun OS 30 FS-moottori papattamaan. Junnulla sai pöristellä sekunnilleen tasan puoli tuntia. Keli oli aivan täydellinen kauniin kuulas, just omiaan old timer -nautintoon. Välillä tuli vedeltyä aika korkeallakin ja hiljaa matalalla.

Bensa-Tikulle oli päässyt kertymään myös hieman taukoa ja niinpä RCG 15 ccm myllyä sai mätkiä käyntiin tavallista enemmän. Ilma oli niin tyyni, että oli ihan sama, mihin suuntaan nousukiidon otti. Lensin verrytellessä Tikulla 9'54" mittaisen lennon. Nätin laskun päätteeksi kone ajautui nurmikon puolelle, missä se myös itsekseen sammui.

Tikun seuraava nousu oli paskin koko koneen historiassa, mutta ilmaan päästiin kuten tarkoitus olikin. Nyt lensin konetta jo rennommalla otteella, mitä edellisellä lennolla. Tikkumaisessa peruskurvailussa aikaa kertyi 19'33". Laskuun tullessani moottori hyrisi sen verran kovilla tyhjäkäyntikierroksilla, että moottori oli parasta sammuttaa throttle cut:sta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tikun jälkeen jäähdyteltiin taas Junnulla. Pöristelin tällä varsin mukavalla kapistuksella reilut puolituntia, siis ihan tarkalleen ottaen 32'23". Moottori sammui ilmassa, mutta tankin pohjalla oli sentin verran vielä soppaa. Sillä olisi voinut nippa nappa venyä kolmeen varttiin.

Tikun seuraavalla lennolla oli aavistuksen verran käyntiongelmia; moottori ei kiertänyt ihan sitä normaalia, mihin olin jo tottunut pienemmällä potkurilla. Maadoitin koneen 6'10" mittaisen lennon päätteeksi ja säädin H-neulaa vartin verran laihemmalle, oli kait vikatikki, vaikka moottori kiersi nyt paremmin. Moottori sammui kuitenkin yllättäen ilmassa, ihan kentän yllä, mistä koneen sai ihan normaalien lähestymismanööverien puitteissa nättiin laskuun 10'59" mittaisen lennon päätteeksi.

Kauniin syyspäivän päätteeksi Bensa-Tikulle tuli lentoaikaa 46'36" ja Junnulla päästiin nippa nappa tunnin yli; 1h 2' 23". Tikulle tuli tänään täyteen 10h lentoaikaa, ihan mukavasti bensatiimaa. Kone kaipaa kevyehkön huollon nyt talven pimeänä rospuuttoaikana; laskutelineitä pitää paukuttaa pajavasaralla entiseen kuosiinsa, lähes maata viistävä korkeusvakaaja pitää päällystää, samoin siiven kärjet. Uudella 4t-Junnullakin lienee jo useampi tunti takanapäin ja toivon mukaan monin verroin vielä edessäpäin.


21.11.

Edellisestä pöristelystä oli päässyt vierähtämään jo luvattoman kauan. Eilen kun ajeltiin Vorssan suuntaan, niin Hesan suunnalla alkanut vesi sade muuttui matkan aikana kunnon räntäsateeksi ja ilmassa olikin kunnon rättejä. Tänään aamulla maa olikin sitten jo valkoinen, joten nyt oli sopiva hetki pitää kesäkauden päättäjäiset ja talvikauden avajaiset, samalla kertaa, kuten tapana on ollut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Uusi 4t-Junnu viskattiin aika tyynessä, mutta masentavan harmaassa kelissä ilmaan. Lähdössä melkein viistettiin kyntöpeltoa, mutta siitä kyllä noustiin siivilleen. Sää oli kyllä niin harmaa ja hämärä, että näkyvyys vähänkin kauempana oli jo kohtuu huono. Puolen tunnin lentoajan lähestyessä ja moottorin jo kerran kakistellessa, katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun pihatielle. Lähestyminen pitää ottaa hiljaa pellon pinnassa ja sitten tiukka vasen kaarto, että koneen saa istumaan pihatielle, että pihakeinu kolise. Kuka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoo vaha kansa ja se piti taas paikkansa. Tiukka vasen kaarto meni vähän pitkäksi ja laskuun tultiin siiven hipoessa katajaa. Hyvinhän se siihen pihatielle istahti; kellon seisahtuessa 27'07".

Päivän toinen ja viimeinen lento venyi puolen tunnin paremmalle puolelle. Vähän ennen laskua nousi jännä puuskatuuli, millaiseen on yleensä tottunut kesällä ennen ukkosta. Nyt lähestyminen tuli otettua turhankin varovaisesti ja kone jäi sadan metrin päähän pellolle. Sormetkin jo palelivat, joten 34'18" kestänyt lentoa ja reilun tunnin Junnu-annos oli ihan riittävä tälle päivälle. Jospa tällä lääkityksellä tänä syksynä alkanut Trafi-vitutus alkaisi jo hiljalleen helpottamaan.


22.11.

Eilisen pihapöristelyn vastapainoksi piti tietysti sitten tänään päästä räimimään Junnulla oikein Forssan lentokentälle ja korkattava ensilumi myös siellä. Keli oli valoisuuden suhteen ihan yhtä onneton, mitä eilen. Olin kentällä kotvan vaille yhdeksän ja paikan päällä puhalteli kylmä ja navakka tuuli. Kun kerran kentälle tultiin, niin kyllä täällä sitten myös lennätetään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu oli äkkiä lentovalmiina. Tuuli oli aivan poikittainen ja niinpä otin koneella maalähdöt rullaus- ja kiitotien liitos kohdasta suoraan Finskun piipulle. Lumijäljistä katsottuna koneen evä oli ilmassa jo metrin maakiidon jälkeen ja balsahimmeli kohosi siiville noin kolmen, neljän metrin maakiidon jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Huh, mikä keli! Lento oli järkyttävää pompotusta ja keikutusta, mistä aito nautinto oli todella kaukana. Enpä muista koska olisi viimeksi ajanut näin levottomassa kelissä. Kone oli äkkiarvaamatta nokka ylhäällä ja sitten hetken päästä taas vajottiin. Tätä masokistista lentoa en sitten viitsinyt kauaakaan jatkaa; 19'44" kertyi mittaa tälle kärvistelylle.


29.12.

Lennokkivuotta 2015 mentiin päättämään Forssan pienlentokonekentälle uuden 4t-Junnun ja aikaisemmin syksyllä hankitun Gret Planesin Super Sportsterin kanssa. Sportsterin on määrä korvata aikaisemmin syksyllä tonttiin ajetun Calmaton. Pitkän sateisen ja lämpimän vetelän syksyn jälkeen talvikin antoi vihdoinkin merkkejä tulostaan, ja kyllähän niitä on tässä jo odotettukin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin kentällä joskus puoli kymmenen aikaan aamusta. Paljon aikaisemmin ei meinaan kannata tulla, koska tähän aikaan vuodesta päivän valo kortilla, niin kuin kahvi pula-aikana. Junnu lehahti siivilleen varmaan varttia vaille kymmenen. Aika pian lennon aikana terminaalin suunnalta oli jääväämättä pyyhkimässä pienoinen lumikuuro lentokentän, lennättäjä ja Junnun ylitse. Ja niin se peijakas tekikin, mutta kohteli meitä niin hellävaroen, ettei siitä juurikaan ollut haittaa. Junnun vadelmamehulla lennettiin 35'24" mittainen lento, josta viimeinen minuutti liideltiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnun jälkeen aloin valmistella Sportsteria koelennolle. Olin jo eilen käyttänyt ja viritellyt moottoria. Aika pian tuli selväksi, ettei konetta tänään koelennetä. Moottoripukki tuntui heiluvan aika paljon, joten se siitä sitten. Myöhemmin Hesan verstaalla konetta purkaessani kirosin runsaalla pikaliimalla lukittuja tuumamittaisia pultteja, jotka oli aika sujuvasti nylpätty avaamiskelvottomiksi paskoilla ja lipsuvilla työkaluilla. Moottoripukki on kuitenkin irrotettava ja tuliseinän taakse asennettava M4-lyöntimutterit.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnu käytettiin varikolla ja tankattiin. Taivaskin oli jo kirkastunut lumisaderintaman hävittyä taivaan tuuliin ja kellon edetessä. Silti pilvikatto oli paikoitellen kuitenkin turhan matalalla. Ajoin kuin ajoinkin Junnu pilveen, ei siinä mitään, mutta tulin siinä sohaisseeksi moottorin niin pienille kierroksille, että Ossi meni ja sammui. Päästiinpä kuitenkin hätyyttelemään paria kymmentä minuuttia, ihan tarkalleen ottaen 18'24". Tiimaa sekin on ja tyytyväinen pitää olla.

Junnun seuraava poikittainen nousi rullaus- ja kiitotien risteyksestä meni pipariksi; kone viisti lähes puolittain ojan ylitse, mutta päätyi onneksi baanan puolelle huurteiselle nurmikolle. Uusi käynnistys ja nyt vähän enemmän tarkkaavaisuutta, niin kone saatiin hyvin ilmaan. Ilma parani koko ajan ja nyt oltiinkin jo tosi korkealla. Tiimaa kertyi mukavasti 35'58", josta pari minuuttia liitoa tai mäen laskua tällä kelillä. Koneen siipi oli kerännyt aikalaille huurretta, en ole koskaan aikaisemmin tällaista nähnyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Viimeisen lennon aikana sain jopa yleisöä. Lentelin paljon matalalla ja tein runsaasti läpilaskua. Yhdessä läpärissä renkaan kiinnityssokka petti ja rengas putosi ja vierähti nurmikolle, josta se löytyi helposti. Lensin vähän lyhyemmän lennon vain 14'14". Kone tuli ihan nätisti asfaltille laskuun yhdelläkin renkaalla. Laskun jälkeen oltiin tosin nokillaan, mutta niinhän käy ihan alvariinsa muutenkin. Junnu pörisi nyt vuoden 2015 viimeiseksi jääneillä lennoilla yhteensä varttia vaille kaksi tuntia.






Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2016 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 19.01.2016

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!