2014

06.01.

Uusi lennätysvuosi 2014 aloitettiin sään kannalta todella huonoissa olosuhteissa; lämmintä oli muutaman asteen verran, pakatessani tavaroita autoon, tuuli tuntui kohtalaisen kovalta, ilma oli aika sumuisen ja tukkoisen oloinen ja ilmassa oli koko ajan tihkusateen merkin. Tästä huolimatta uhmasin säänhaltijaa ja ajelin polttis-Junnun kanssa Petikkoon, jossa ei ollut ketään lennättämässä, kun saavuin paikalle Petikkoon.

Ossia sai taas vatkata aikansa, ennen kuin se käynnistyi. Ensimmäisellä lennolla moottori sammuin pienillä kierroksilla jotain kuuden minuutin lennon jälkeen. Moottori ei käynyt kaikkein luotettavammin ihan pienillä kierroksilla. Seuraavalla lennolla päästiin jo vajaaseen 10 minuutin lentoon, kun moottori sammui taas hitaassa läpilaskussa. Neljäs lento meni ihan vaan lentoonlähdöksi ja koneen juuri irrotessa maasta, moottori sammui. Aikaisemmilla lennoilla olen jo havainnut, että Ossi sen kun paranee lentojen myötä. Nyt kolmannella lennolla päästiin jo varttitunnin lentoon, jonka päätteeksi otin koneen laskuun moottori käydessä, koska lennon aikana oli alkanut jo pieni tihkusade. Pakkasin kamat autooni. Lopuksi Creedence Clearwater Revivalia lainatakseni - It Came Out of the Sky. Loppu jääköön lukijan mielikuvituksen varaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin illalla siivottuani koneen öljymöhnästä, huolsin ja kiristelin koneen päällystyskalvot. Nyt koneen sivuperäsinremontti oli pakko tehdä, koska varsinkin tuulisemmalla kelillä, kuten tänään sivari tuntuu varsin tehottomalta ja ohjauksessa on häiritsevä viive. Pienet tappisaranat vaihdettiin kuitusaranoihin, joten ainakin saranalinjan klappi hävisi sillä korjauksella. Huomasin myös, että sivuperäsimen balsarima, jossa saranata ovat, oli alapäästään irti liimauksistaan, nyt sekin on korjattu. Pitää vielä miettiä, vaihdanko Kavanin muoviletkutyöntötangot perinteiseen 5 x 5 mm balsatikkuun, joka ei taatusti notku.


11.01.

Lennätysvuosi 2014 korkattiin tänään Hotsin kanssa Forssan kentällä. Loppuviikosta oli vihdoinkin pakastanut ja lämpötila olikin sopivasti jotain -3 C. Ilma oli sitten taas aika tasaisen harmaan ja hämärä, mutta kaikin puolin hyvin tyyni. Onneksi olin laittanut edellisenä iltana laitteet lataukseen ja nyt aamulla oli kello soimassa, että pääsen ajoissa lentokentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Perillä sää oli ihan aamuisen kaltainen, heikko tuuli oli kentän suuntainen puhaltaen 22-suunnasta. Kentän asfalttipinta oli jäässä, ja vähäistä lumen härmää oli siellä täällä, mutta maa oli kuitenkin kokonaisuudessaan paljas. Aluksi GMSiä sai pyöritellä aika pitkään startterilla, ennen kuin se hörähti käyntiin. Moottori veti tuttuun tyyliin ja ruutia tuntui löytyvän.

Kone lähdössä näkyi kentän liukas pinta; koneen kannus ei oikein saanut pitoa, vaan perä souti hieman lähtökiidossa. Ilmassa huomasin heti, että korkeusvakaaja tuntui olevan jonkin verran työnnön puolella, eikä trimmikään riittänyt saamaan konetta neutraaliksi. Aikani lennettyäni, toin koneen laskuun, kun se piti saada trimmeihin. Lasku oli varsin onnistunut ja rullasin koneen takaisin starttipaikalle. Muistelen, että olisi jostain syystä syksyllä rukannut korkeusperäsimen työntötangon säätöjä. Tietysti nyt pikkupakkanen vaikuttaa Sullivanin letkutönäreiden pituuteen. Oli miten oli, ohjainpinnan linkin kierteissä oli reilusti varaa kiertää tönäriin sen verran lisää pituutta, että ohjainlappu meni aavistuksen verran vedolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkaus ja sitten taas GMS 76:n käyntiin. Moottori pörähti nyt jo paljon pienemmällä sahaamisella käyntiin, mitä ensimmäiselle lennolle. Nyt kone olikin jo korkeusvakaajan suhteen trimmeissä, eikä radiolla tarvinnut korjata mitään. Siivekettä sai vajaan tapin leveyden verran säätää vasemmalla, sillä ajettaessa pitkään oikea tikku vapaana, kone aloin muuten hiljalleen kaartaa oikealle. Pimeä ja harmaa taivas ei ollut kaikkein paras taivaan kansi, jota vasten ajaa. Mittaa lennolle tuli kuitenkin jotain seitsemän minuutin luokkaa.

Kolmannelle lennolle moottori lähtikin sitten käyntiin jo yhdestä potkurin heitosta. Kyllä nyt pitkästä aikaa oli todella kivaa ja nautinnollista luukuttaa koneella täysiä, kun se vielä toimi täysin moitteetta. Tulin terminaalin päästä isolla kurvilla pintoihin, johonkin kolmen metrin korkeuteen ja siinä sitten urku auki pitkään ihan pinnoissa, niin että metsä raikasi ja lopuksi ylösveto vaakakierteiden kera.. nam..nam... Aikani kaahattua, toin koneen laskuun, joka oli hyvä ja kone rullattiin taas varikolle.

Neljännelle lennolla moottori käynnistyi ihan käsin heitosta, mutta nyt jollain kolmannella tai neljännellä heitolla. Lento oli ihan kahden edellisen kaltainen, mutta nyt ajoinkin epähuomiossa tankin kuiviin ilmassa, mutta ei hätiä mitiä, kun olin jo valmiiksi myötätuuliosuudella, niin siitä sitten kurvattiin perusosan kautta finaaliin. Näin jälkikäteen arvioiden olisin saanut pitää hieman kovempaa vauhtia päällä, sillä kone hieman putosi kenttään kiinni. Mitään vaurioita ei kuitenkaan tullut.

Karkeasti arvioiden kone oli ilmalla neljällä eri lennolla vajaan puolisen tuntia. Kylläpä tunti pitkästä aikaa todella hyvältä ajaa Hotsia ja luukuttaa ja räimiä kunnolla. Nyt sain kunnolla balsamia haavoihin, kun lauhan, pimeän ja vesisateisen joululoman aikana en poikkeuksellisesti päässyt lainkaan lennättämään. Ennen lentoja vastarin akkuun ladattiin jotain 300mAh ja 5 min + 3 x 7 min lentoja jälkeen akusta purettiin 1635 mAh ja ladattiin 2035 mAh, joten n. 400 mAh olisi kulunut 26 lentominuutin ja pakollisten maamänööverien aikana.

Photo by Jari Vehmaa


12.01.

Olin sopinut lennätyssession Riston kanssa. Aamulla pidettiin vielä pariin otteeseen puhelinpalaveria pitkästä aikaa varsin kovalta tuntuvasta -9 C pakkasesta ja lumisateesta. Tosimiehet lennättävät kelillä kuin kelillä, eikä puhu lämpimikseen muiden tekemisistä. Niinpä tähdättiin kymmeneksi kentälle. Itselläni oli Hots mukana ja Risto lupaili ottaa sähköliidokin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä olikin lunta jo jotain neljän sentin luokkaa ja tuulikin oli sopivasti kentän suuntainen. Nyt GMS:n kanssa olikin sitten jo aika paljon ongelmia käynnistymisessä. Oma virheeni oli myös se, etten näin talvella ollut ladannut hehkutikkua, eikä pakissa ollut lainkaan starttibensaa, joka näin pakkasilla helpottaa käynnistysmanööverejä. GMS lähti sitten kuitenkin käyntiin. Kentällä olikin jo sen verran satanut lunta, että kone kynti kannus täysin upoksissa ja wheel pantsitkin upposivat puoleen väliin. Se hyvä puoli lumessa oli, että se piti nousukiidossa koneen hyvin suunnassaan. Lähtökiidossa lunta ilmeisesti pakkasi wheel pantseihin, sillä koneen irrotessa renkaista suihkusi pienet lumivanat. Tämä näky oli ihan kiva, enkä muista koskaan aikaisemmin tällaista nähneeni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilmaan päästyään Hots ja GMS 76 toimivat täysin moitteetta. Lensin koneella sellaisen seitsemän minuutin lennon ennen kuin otin sen alas. Vaikka Hotsin lennätyksessä onkin ollut taukoa, niin nyt tänä viikonloppuna, molempina päivinä, kaikki moottorilaskut ovat olleet täydellisyyttä hipovia. Näin ollen rullasin koneen starttipaikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lunta tuiskasi välillä siihen malliin, että kone ja radiot piti peittää kankaalla sillä välin kun kuvailin ja seurasin Risto lennätystä sähkiksellä. Valmistelin Hotsin taas uudelle lennolle, mutta aikani tahkottua moottoria käyntiin, annoin olla ja lopettelimme Riston kanssa lennätykset. Pakkasin kamat autoon sellaisenaan ja Matkuun päästyäni laitoin koneen sisälle lämpimään, että öljyt saisi kaavittua koneesta pois. Parin tunnin aikana pakkiin oli kerääntynyt sen verran lunta, että se piti tyhjentää ja pakki piti laittaa pannuhuoneeseen kattilan päälle kuivumaan.

Photo by Jari Vehmaa


15.02. 30 vuotta lennupäiväkirjaa juhlaspesiaali

30 vuotta ensimmäisestä RC-päiväkirjamerkinnästä -juhlallisuudet piti juhlia harrastuksen merkeissä jo muutama päivä etupainotteisesti, koska varsinainen H-hetki ajoittuu viikolle. Lauantaiaamu aukeni kohtalaisen tyynenä, mutta tasaisen harmaana. Aamupäivällä piti käydä jo kokeilemassa Electric Blue Phoenixia, jonka edellisestä lennosta onkin kulunut jo kuukausi tai pari. Ajoakkuna oli 3s2250 mAh Turnigy Nano-pakka, jossa riittää vielä jerkkua. Lentelin koneella yhden lennon, jonka aikana otin jotain puoli tusinaa moottorivetoa. Rennon lennättelyn päätteeksi kone otettiin tarkasti laskuun pihatielle.

Photo by Jari Vehmaa

Kokeilin vielä Yamamoton ASP 46:n käyttöä pihalla ja moottori käynnistyi tosi nöyrästi lämpimästä verstaalta otettuna. Moottori oli käynyt viimeksi vuosi sitten ja se kävi tyhjäkäyntiä hämmästyttävän hienosti. Iltapäivän lennätyssessiota varten pakkasin MFA The New Yamamoton ja Hotsin valmiiksi autoon kaikkine tykötarpeineen, niin päiväruuan jälkeen pääsee heti ampaisemaan lentokentälle.

Saavuinkin kentälle ihan samoihin aikoihin Tapion kanssa. Levittelin kalustoni kentälle ja kasasin koneet lentokuntoon. Tapsalla oli mukanaan Sigin Wonder ja Seagullin Decathlon, joka on kaunis kuin karkki. Ristokin saapui aika pian kentälle. Seuraavaksi olikin ohjelmanumerona pakolliset pönötykset Yamamoton kanssa, kone ei nyt valitettavasti ollut enää sama yksilö, joka 30 vuotta sitten koki ensilentonsa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kentällä ASPia saikin hakata oikein olan takaa, eikä kone edes luvannutkaan. Sitten piti viritellä startteri, mutta ASP pisti vielä aikansa kampoihin ennen kuin käynnistyi. Moottori pörisi nyt yhtä hyvin, mitä muutama tunti aikaisemmin pihamaalla. Rullailin koneen kiitoradalla ja pieneksi aikaa tehot vielä täysille koneesta kiinni pidellen. Kaikki hyvin, kaasu pois ja koneen vapautus. Sitten lämä tiskiin ja vauhti päälle. Annoin koneen kelata reilusti vauhtia ennen vedin sen ylös.

Heti jo ylösnousussa kone tuntui aavistuksen peräpainoiselta ja konetta sai trimmata työnnön puolelle. Enpä nyt tältä istumalta muista, mikä vuosi konetta on viimeksi ajettu. Korkeusvakaaja tuntui hyvin tehokkaalta, kuten myös siivekkeet. Lennätin konetta aikani ihan vaan sellaista perusveivausta. Kaarroissa tuntui hieman jotain epämääräistä heilahtelua, olisikohan kovalla tuulella ollut osansa? Päätin kuitenkin ottaa koneen laskuun ennen kuin Tapio otti Decathloninsa ylös. Yamamoto liukui hyvin vakaasti finaalissa reagoiden herkästi korkeusperäsimeen vielä pienilläkin moottoritehoilla. Laskussa sivutuuli painoi konetta nurmikon puolelle, jossa se laskun päätteeksi kiepsahti katolleen. Myöhemmin verstaalla selvisi, että moottorin imuletku oli murtunut samassa tilanteessa. Lennon jälkeen roplasin radiota, niin jo tällä lennolla siivekkeiden liikeradat oli 80% maksimista ja siltä istumalta pienensin ne 70%:iin. En sitten kuitenkaan enää lentänyt koneella toista lentoa. Odotellaan parempia kelejä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi päätin lähteä Hotsilla ilmaan. GMS piti käynnistellä startterilla, mutta kone kävi erinomaisesti, kunhan ensin käyntiin lähti. Vaikka koneen siipi onkin keltainen, niin ei sen näkyvyys ollut kovinkaan hyvä. Taivaalla tuli väännettyä ihan tuttuja peruskuvioita. Siinä vaiheessa kun aloin tuomaan konetta laskuun, vedin kaasun trimmin jo ihan alas varmuuden vuoksi. Taisin sitten sössiä kaasutikun kanssa kun lähestyin ja tulin sammuttaneeksi moottorin jo myötätuuliosuudella. Tässä tilanteessa sitten vasemman kaarroksen kautta nopealle perusosalle, josta tuli saman tien sitten finaali. Koneen vauhti alkoi pudota reippaassa vastatuulessa ja Hots laskeutui kyllä kiitoradalle, mutta poikittain ja lopuksi rumasti pudoten. Siinä rytäkässä sitten hiilikuituvartisten laskutelineiden dural-yhdyskappale antoikin sopivasti periksi vaimentaen kolahduksen. Hain koneen pois ja väänsin telineet taas muotoonsa, niin huba sen kun jatkui.

Lensi koneella vielä pari muuta lentoa ja nyt laskutkin olivat erinomaisia ja kone tuotiin joka kerralla rullaamalla takaisin starttipaikalle. Risto lennätteli 2m sähköliidariaan ja Tapiolla oli Sig Wonder ja Seagull Decathlon.


28.02.

Nyt on jo selvästi kevättä ilmassa, kun lennokit.net:ssä on alkanut jokavuotinen SIL-keskustelu ja kun Jari kaivaa EPP-härpäkkeet verstaalta päivän valoon. Loppuvuodesta tuli tilattua HöpöKunkulta uusi EEP-kone: Yak-55, kv 1096 mm. Koko setup on tietty peräisin samasta paikasta:

Ajelin työviikonpäätteeksi Leppävaaran golf-kentälle, jossa ei ollut lunta enää moneen päivään. Kone oli chekattu eilen illalla Hesan verstaalla ja sai ilmailuviranomaisilta lentokelpuutusleimat olemattomiin papereihinsa. Ilma oli aika kostean ja kalsan oloinen, mutta siitä uhmaten virittelin koneen lentokuntoon. Asfalttibanaakin olisi ollut käytössä, mutta ajattelin, että koelennolle on kuitenkin parempi lähteä suoraan heitosta kohti viheriötä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone lähti vakaasti ilmaan, mutta hups, että onpa tehokas ohjaintuntuma. Tämän lisäksi kone kampesi lievästi oikealle ja oli jo jonkin verran peräpainoisen oloinen ilmassa, mikä olikin odotettavissa painopisteen tarkistuksessa havaitun perusteella. Kone pysyi tietysti lapasessa, mutta oli kaiken kaikkiaan vaativa ja tarkka ajettava. Jonkin aikaa taiteilin ja kurvailin koneella ja sitten otin sen laskuun viheriön keskelle.

Tallustelin hakemaan koneeni ja samalla pienensin siivekkeiden liikeratoja 100% ? 85% ja siivekettä trimmattiin noin tapin verran vasemmalla. Kun avasin kaasun, ihmettelin vähän moottorin jurnutusta, mutta sen enempää sitä miettimättä paiskasin koneen taas ilmaan. Aika pian huomasin, että akku roikkui koneen alla virtajohdoistaan. Otin koneen nyt laskuun ihan lähelle. Kun tutkin konetta, huomasin, että toinen potkurin lapa oli lyhentynyt sentin verran. Tästä epätasapainosta johtui siis moottorin jurnutus. Kun laitoin akun taas paikoilleen, moottori täristi sen verran, että akku alkoi hiljalleen lipua aukosta pois, koska siinä ei ollut mitään varmistusta. Tässä tilanteessa oli siis paras laittaa kamat nippuun ja kantoon. Vähän harmitti, että uusi potkuri lyheni heti ensimmäisellä lennolla. Pitää laitta nippu tilaukseen, että päästään räimimään koneella oikein kunnolla, kunhan koelentojen puutelista on saatu fiksattua.

Seuraavia lentoja varten pitää miettiä akun varmistus kuntoon. Koneessa olikin ns. kiinanlaatua oleva akun sidonta, mutta koko zydeemi irtosi aikoinaan heti kättelyssä konetta kasatessa. Annetaan ajatuksen hautua yön yli, niin eiköhän ratkaisu pulpahda mieleen, kunhan se on ensin alitajunnassa kypsynyt valmiiksi.


01.03.

Lauantaiaamupäivä oli pitkästä aikaa lähes selkeä ja kirkas. Niinpä Junnu ja polttisvermeet laitettiin lataukseen kauppareissun ajaksi. Ruokaa mahaa, lämmintä päälle ja kamat autoon ja sitten suunnattiin Petikkoa kohden. Paikalla olikin ihan kohtalaisesti porukkaa, eikä mikään ihme sillä päivä oli upea. Ilmassa ei kuitenkaan ollut montaakaan konetta yhtä aikaa. Nähtäväksi jää, että pönöttääkö Junnu kuvissa talven viimeisillä lumilla, tai pitäisiköhän sanoa jäillä?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Polttis-Junnulla kolme kunnollista lentoa ja pari tynkää, kun nousun päätteeksi moottori alkoi piiputtamaan sammuen sitten siihen. Yksi normilennoistakin meinasi jäädä tyngäksi, mutta piiputuksen alettua laitoin kaasun tyhjäkäynnille, niin siitä sitten kenttää hipoen kone saatiin ilmaan. Kentällä puhalteli paljon kovempi tuuli, mitä kotoa lähtiessä saattoi kuvitella. Koneella oli kuitenkin kiva lentää matalia lähestymisiä ja läpilaskuja, vaikka tuuli riepottelikin tavallista enemmän konetta. Junnua vaivasi edelleenkin sivariongelmat, vaikka saranointi olikin nyt kunnossa, mutta tönäriremontti on kuitenkin vääjäämättömästi edessä.


13.03.

Viikonlopuksi oli luvattu takatalvea, lunta, loskaa ja ties mitä vielä. Masentavien ennusteiden painaessa päälle, niin aurinkoinen, lumeton kevätpäivä piti tietysti käyttää hyödyksi. Hobby Kingin Yak-55 epp-härpäke on odottanut ilmaan pääsemistä jo jokusen päivän sen jälkeen, kun alkuperäinen akun kiinnityssysteemi uudelleen liimattiin paikoilleen polyuretaaniliimalla. Akun asennusaukko on nyt todella tiukan oloinen ja kun akku varmistetaan vielä velcoro-tarrapannalla, niin kiinni on ja pysyy.

Aamulla kello seitsemän jälkeen oli jo mukavan kirkasta ja aika tyyntä. Niinpä suunnistin Leppävaaran golf-kentälle ja virittelin Yakin lentokuntoon. Laitoin siiveketrimmin samalle hehtaarille, missä se oli ollut koelentojen jäljiltä. Nokalla oli nyt olosuhteiden pakosta APC 10” x 6”, kun tuumaa loivempi huiska lyheni koelennoilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone otettiin ilmaan heittolähdöstä. Lennon aikana sai laittaa aavistuksen työntöä trimmistä, naksun tai parin verran. Nyt tulikin jo pelleiltyä koneen kanssa. Jopa koelennon jälkeen 20% pienemmillä siivekkeen liikkeillä kone tekee vaakakierteen uskomattoman nopeasti. Kylki- ja selkälento meni ihan mallikkaasti. Jostain syystä hurahdin kuitenkin supernopeisiin vaakakierteisiin.

Lensin koneella kolme lentoa, joita en kellottanut, enkä ajanut missään vaiheessa akkuja loppuun. Realista akkujen kestoa pitää vielä kokeilla, kun koneen kanssa päästään kunnolla sinuiksi ja saada lataustietoa. Kaiken kaikkiaan Yakki on todella kiva ja erittäin suorituskykyinen puistolennokki. Ajoakutkin pysyivät tässä kieputuksessa tiukasti paikoillaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


22.03.

Jostain syystä heräsin aikaisin aamulla ja koska ilmakin näytti erinomaiselta, niin aamiaisen jälkeen Hots pakattiin Fordin sisuksiin kaikkine tykötarpeineen ja köröttelin Forssan kentälle. Vaikka Matkussa tuntuikin olevan ihan tyyntä, niin kuinkas ollakaan, kentällä puhalteli ihan reippaan oloinen, mutta onneksi sentään kentän suuntainen tuuli. Lentokenttä nurmialueineen oli jo paljas lumesta.

Laittelin Hotsin lentokuntoon ja pöräytin sen ilmaan. Moottorin säätö tuntui jääneen jonkin verran rikkaan puolelle, eikä moottori käynyt piikillä. Lensin koneella, kun sen ilmaan oli ottanut, mutta kotvan kuluttua päätin ottaa sen varikkokäynnille moottorin säätöä varten. Otin ne kuuluiset pari naksua laihemmalla ja rullaisin koneen baanalle. sitten vaan reippaasti hanaa ja maakiidon jälkeen vedin koneen ilmaan.

No niin, nyt oli eri ääni jo kellossa, ei kun moottorissa ja sen myös näki koneen vauhdissa. En ajanut koneella enää pitkään, kun varikkokäynnillä en tankannut sitä. Moottori sammui kuitenkin ilmassa ollessani kentän suuntaisessa ja myötätuuli lennossa. Korkeutta oli sen verran kuitenkin, että kone taipui ketterästi vastatuuleen laskuun. Lasku meni aika pitkälle, kun tyhjäkäyntiä pyörivät potkuri ei ollut jarruttamassa. Laskuun sujahtava kone vihelsi ja ujelsi mukavasti reippaassa tuulessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin koneella vielä kaksi lentoa. Nyt moottori ei päässyt enää sammumaan ilmassa, vaan kaikkiin laskuihin tultiin moottori käynnissä. Toisella tankilliselle tultiin laskuun kuitenkin, sanoisinko varatankilla, ja moottori sammui, kun oli rullamassa konetta takaisin starttipaikalle. Kun ravistelin konetta, niin polttoainetankin klunkki vaan kolisi tyhjässä tankissa. Kolmannessa lennossa ei ollut mitään sen kummempaa raportoitavaa.

Kellon käydessä kohti puolta päivää, tuuli tuntui yltyvän koko ajan vaan kovemmaksi. Pakatessani tavaroitani, otin kinuskivalmisteisen halpistuulimittarin, jonka vihnaa vauhtia pyörivä propelli näytti puuskissa 7,5-7,7 m/s, tyynempinä hetkinä 2,5-3 m/s. Päivä oli erittäin onnistunut. Lentojen aikana tein sellaisen havainnon, että vasemman puoleinen rankaan muotosuoja ei pysynyt paikoillaan, vaan oli enempi vähempi aina takakenossa.


25.03.

Lennätysseuraa oli taas hätyytelty tekstiviestein ja treffit oli sovittu kentälle klo 10 pintaa. Eilisten lentojen jäljiltä akkuun meni latausta n. 360 mAh. Itse oli paikalla jo vähän yli yhdeksän jälkeen. Keli oli melkein pläkä, mutta taivas oli aika harmaa. Kasailin Hotsin kaikessa rauhassa lentokuntoon ja ehdin ajaa koneella yhden lennon ennen kuin Tapio tuli kaverina kanssa paikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tapio lennätteli Seagullin Decathlon-konetta, jonka keulilla oli tätä nykyään OS 55 AX. Kone toimii ja lentää todella hyvin. Kenneth ajeli Rics:n TB 20-sähkisalatasolla. Ristokin piipahti paikalla. Itse vetelin Hotsilla kaiken kaikkiaan neljä lentoa. Lennot ja laskut olit onnistuneita viimeistä lukuun ottamatta, jossa kone pääsi vähä tömähtämään kentälle, vaikka hieroin laskua pitkään ja hartaasi. Telineet levisivät taas kerran alumiinisesta yhdyskappaleestaan, mutta ruiskalla taivutuksella ne olivat jälleen kuosissa. Joku asfaltin ja nurmikon reunassa ollut iso sepelin pala oli varmaankin puhkaissut Hotsin siipeen koneen 10-vuotisen historian ensimmäisen reiän. Se pitää muistaa paikata ennen seuraavia lentoja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


28.03.

Pitkästä aikaa pääsin työmatkalennätykselle. Ilma oli aamulla hyvin tyyni ja aurinkoinen, joten tilaisuus oli pakko käyttää hyväkseen. Olin 7:30 jälkeen Leppävaarassa ja parissa minuutissa Yak-55 epp-härpäke oli lentovalmiina. Yöllä oli ollut pakkasta, kun läheisellä parkkipaikalla skraapattiin auton tuulilaseja. Aavistuksen huurteisella viheriöllä tallusteli vain pari koiran ulkoiluttajaa.

Yakin nokalla oli nyt taas 10” x 5” huiska, jota minulle suositeltiin. Edellisten lentojen jälkeen oli säätänyt toisen siivekkeen työntötangon keskityksen kuntoon, niin Yak lensi nyt tyylipuhtaasti trimmit keskellä. Ohjelmassa oli tänään vuorossa ”Hovering for Dummies”-oppitunti, joka oli aikamoista räpiköintiä vielä, mutta muutaman kerran, lähinnä hullun tuurilla, kone oli sekunnin tai pari leijunnassa.

Lensin koneella kaikki kolme 4s1300 mAh-akut. Olin säätänyt munakellon viiteen minuuttiin, jonka jälkeen vasta alettiin sorvaamaan laskua. Yak tulee kyllä nätisti laskuun ja lentää yllättävän pienellä nopeudella. Tällä kertaa ei tullut otettua kuvia ollenkaan.


29.03.

Tukikohdassa keli näytti aamusella, mitä parhaimmalta ja eilisen jäljiltä takakontissa oli Yak-55 epp-lankkukone, jonka akut oli ladattu yön aikana (#1: 783 mAh, #2: 1034mAh ja #3 1238mAh, balanssissa hajonta 0.05V). Joka kelin perusdunuari Hots oli myös mukana valttiässänä, joka ei ole vielä koskaan pettänyt. Kentällä puhalteli kuitenkin niin reippaasti, ettei Yakilla ollut mitään jakoa tänään lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hots lunasti odotukset myös tänään ja kulki ilmassa wanhaan malliin kuin kiskoilla. Nyt mukana oli myös digitaalinen munakello, jonka olin laittanut hälyttämään kuuden minuutin jälkeen. Tällä ajastuksella lentoaikaa tuli varmaan seitsemän minuuttia kevyesti. Kone lensi pari kuuden minuutin lentoa sekä seitsemän minuutin lennon. Tuuli oli sen verran kova, että pari laskua piti keskeyttää ja avata hana ja tehdä uusi lähestyminen. Viimeinen lasku oli sen verran haastava, että potkurin lavasta lähti sen verran materiaalia, että huiskan vaihto oli edessä.

Lennot loppuivat kuitenkin tähän. Koneessa oli ollut vuosikaudet sama 13” x 6” paksutyvien potkuri, jolla spinneri asettui nätisti parin millin välyksellä nokkarenkulaan nähden. Pakissa olleet 13” x 6” kiinalaiset APC-kloonit olivatkin sen verran ohuempia keskiöstään, että spinneri kantoi nokkarenkaasta. Minulla ei tietenkään ollut mukanani alkuperäistä potkurin prikkaa, enkä arvannut jättää hommaa pelkästään mutterin varaan, katsoin paahiksi laittaa pillit pussi ja lopetella lennätykset tältä erää. Tuulimittari näytti tässä vaiheessa puuskassa 10,7 m/s ja muuten tasaisesti 5 m/s tietämillä.

Alla karismaattinen miesmallimme esittelemässä kevään 2014 trendikästä ja kaikki direktiivit täyttävää lentokenttä-pukeutumista. Vi#&#, kyllä pitäisi nyt näkyä!

Photo by Jari Vehmaa


30.03.

Suunnitelmissa oli tietty Yak-55:llä pöristeleminen ja niinpä kauppareissu suuntautui yllättäen Selloon. Leppävaaran viheriö olikin nyt auki ja parkkipaikalle oli toista kymmentä autoa ja kolopallon pelaajia oli harjoitusviheriö täynnä. Kauppareissun jälkeen otettiin käyttöön plan-B ja suunnattiin Viikkiin, missä olikin tilaa, eikä futispellolla ollut vielä puisia jalkapallomaaleja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keli oli hieno, mitä nyt aika kova tuuli puhalteli. Yak valmisteltiin lentokuntoon ja munakello viritettiin viiteen minuuttiin. Koneella räimittiin ja kieputtiin koko rahan edestä. Tässä tuulessa koneen sai erittäin hyvin laskun vastatuuleen. Lensi koneella kaikki kolme akkua viiden minuutin teholliselle lentoajalla, eli kellon piipattua alettiin ottaa kone vasta laskuun. Lentojen päätteeksi akut olivat aika viileitä, lievä haaleus oli havaittavissa. Tietty tuulellakin on oma osuutensa tähän. Virran kulutuksen voisi jossain välissä mitata. Koneella on nyt takanapäin kymmenen akullista lentoja. Lataukset: (#1: 616 mAh, #2: 609 mAh ja #3 758 mAh).


08.04.

Aamusta oli ihan aurinkoista ja tyyntä, mutta kohtalaisen kylmää, auton tielämpömittari näytti Mäkkylän kohdalla vain +1C kun olin menossa Leppävaaran golf-kentälle. Eilen katselin junasta käsin, että viheriölle oli isketty matalia keppejä sinne sun tänne. No, tänä aamuna selvisi, että niihin oli ripustettu etäisyystauluja aina 50 metristä 250 asti. Viheriöllä oli pari huoltomiestä työn tohinassa ja kentälle kaivettiin ja upotettiin isoja autonrenkaita maaleiksi. Katselin lentosektorit siten, ettei mun räimimisestä tulisi mitään haittaa eikä sanomista. Viheriön reunalla vaelteli pari koiraihmistä lemmikkiensä kanssa.

Lensin Yak-55:lla kaikki kolme akkua tyhjäksi ja kaiken kaikkiaan lentoja on takanapäin reilu tusina. Kaikille lennoille viritin munakellon kuuteen minuuttiin ja varmaan tehollista lentoaikaa tuli reilusti yli seitsemän minuutin verran. Kone toimii mitä erinomaisimmin ja on varsin ärhäkkä peli.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Töihin päästyäni googlettelin netistä golf-kenttää, ja aika pian selvisikin, että siinä on vaihtunut yrittäjä. Tämä selittääkin sen, että miksi paikkaa uudistetaan. Kieltämättä pidin kyllä enemmän ihan esteettömästä perusviheriöstä, mutta kyllä siellä riittää runsaasti vielä esteetöntä tilaa laskuilla varsinkin lyöntipaikan ja ensimmäisten "50 m"-kylttien välistä. Siihen vetää isommankin koneen joko pitkin tai poikin taikka molemmin päin.


11.04.

Aamulääkitys jäi tällä kertaa vähän huonolle tolalle. Lääkäri on suositellut, että talven jäljiltä pitäisi saada vähintäänkin kahdesti viikossa 3 x 1300mAh-annos LiPoa raittiissa ilmassa. Se kun pitää poissa sienet, saivareet ja syöpäläisetkin.

Lepuskin harjoitusviheriön kasvojen kohotus oli näemmä saatu valmiiksi, kun työmiehiä ei enää käyskennellyt nurmella. Aamu oli aika pilvinen ja tuulikin vihmoi ihan riittämiin. Olosuhteet olivat sen verran haastavat ja koleat, että Yak-55 lensi vain yhden kuuden minuutin lennon. Koneella on nyt takanapäin 15 lentoa ja tiimaa vähintäänkin jo 75 minuuttia viiden minuutin normilennon mukaan laskettu.


14.04.

Aamulla töihin mennessäni kurvasin Lepuskin golf-kentän kautta. Ilma oli sen verran vilpoinen, että näpit alkoivat olla jo kohtalaisessa kohmeessa parin lennätyksen jälkeen. Niinpä pistin pillit pussiin ja lähdin töihin.

Toinen lennätyssetti tehtiin sitten illan suussa, kun akusta oli ensin latastu täyteen latinkiin verstaalla. Päivän aikaa ilma oli lämmennyt ja lentosää oli hyvä jo illalla Viikissä, missä tyhjensin akut. Mieleeni ehti jo hiipiä ajatus, että saako tässä yliannostuksen LiPoa, kun viikkoannos alkaa mennä jo melkein päivässä. Onneksi tuttu lääkäri osasi kertoa, ettei tässä ole mitään hätää ja päiväannosta voi huoletta suurentaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.04.

Pitkäperjantain kärsimys ja kärvistely laukesi siihen kuin ajelin Viikkiin Yak-55:n kanssa. Ilma oli varsin hieno ja kaunis. Nämä muutamat kerrat, mitä olen Viikin ojalla käynyt, niin olosuhteet ovat olleet varsin hyvät, eikä pellolla vieläkään ollut jalkapallonmaaleja, mikä on tietysti hyvä asia omalta kannalta. Toinen havainto on se, ettei kertaakaan ole osunut muita lennuharrastajia paikalle. Vielä pari vuotta sitten aika usein joku muukin oli paikalla.

Anyway, pörräsin Yakilla mitä erilaisimmissa lentotiloissa ja -asennoissa kolme akullista tyhjäksi. Kaiken maailman kiemuraa ja koukeroa viennettiin ja kiennettiin taivaalla ja tämä teki todella hyvää pilotille.


19.04.

Saavuimme maalle lankalauantaina puolen päivän aikaan ja hieno säätila sen kun jatkui myös Kanta-Hämeen suunnalla. Ainoa miinus oli kohtalaisen kova tuuli. Illalla pakkasin kuitenkin "Made in USSR" -lentokalustoni Fordiin, siis Su-26 ja Yak-55 -sähköhärpättimet. Tuuli puhkui ja puhalteli sen verran kovin, että raaskinnut ottaa Su-26:sta vielä ilmaan pitkän tauon jälkeen, ei sillä etteikö homma olisi hanskassa, sillä onhan Yakillä väännetty parin kuukauden aikana jo yli 30 lentoa á 5 min vähintäänkin. Yak teki ensiesiintymisensä siis Forssan kentällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Alex Lund

Pakkohan sitä oli sentään jotain ajaa, kun tänne asti oltiin kerta tultu. Yak lensi kaikki kolme akkua tyhjiksi reippaassa tuulessa. Jostain kumman syystä akut tuntuivat hieman vajailta. Ladatessani akkusettiä, olen nyt viimeaikoina huomannut, että aina silloin tällöin laturi on aloitustilassa. Epäilen, että Dellin serveripoweri ottaa resetin ja lataus loppuu siihen paikkaan. Amppeerireserviä powerissa on yllin kyllin siihen nähden, millä virroilla lataan akkuja. Laturia en jaksa epäillä, koska muiden teholähteiden kanssa se ei ole ikinä kyykännyt.


20.04.

Olin sovitellut lennätyksiä Riston ja Tapion kanssa. Pakkasin autooni eilisen jäljiltä Su-26 ja Yak-55 -sähköhärpättimet. Su-26:sta varten olin ladannut vain isommat 3s3000- ja 3s4000 mAh -akut, joita oli yhteensä neljä. Sähkökoneiden lisäksi mukana oli Wara-Junnu, jota koekäyttelin talven jäljiltä eilen.

Olin kentällä jo tosi aikaisin joskus 8:30 jälkeen. Ilma oli todella täydellinen lennätykselle, pilvetön taivas, aurinko paistoi, eikä tuullut lainkaan. Kavereita odotellessani laittelin Wara-Junnun lentokuntoon. Lentoon lähtö oli aika järkyttävän näköinen, onneksi kukaan ei ollut paikalla katselemassa. Onneksi oli tuuriakin mukana, että päästiin onnellisesti ilmaan. OS 30 FS-nelari ja Junnu ovat kyllä lyömätön yhdistelmä. aika pian pääsin viime kesän fiiliksiin, jossa puksuteltiin koneella hiljaa ja matalalla. Aina välillä piti pöräyttää lujempaa ja korkeammalle, ettei kone ihan pääse kylmiämään.

Junnu olikin vielä ilmassa siinä vaiheessa kun Tapsa saapui kentälle. Tapiolla oli auto täynnä kalustoa; Arising Start + Enya 40, Clipped Wing J3-Cub ja koelentoa odottava Cap 232. Cappi toimi ilmassa varsin hienosti ja lensi vakuuttavan oloisesti. Laskut olivat varsin onnistuneita. Tapsa treenasi Arskalla aika paljon lähestymisiä ja läpilaskuja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensi välissä Yakilla pari lentoa. Sitten laittelin taas Junnun kuntoon. Olin pöristellyt koneella vakaasti viitisen minuuttia, kun oli aika matalalla lennossa sänkipellon yllä muutaman metrin korkeudella. Sitten se tapahtui; ohjainlaput jäivät ikään kuin jumiin ja kone tuli kaartaen maahan. Turmapaikalla näkyi heti, että toinen rengas oli ottanut iskun vastaan ja sen jälkeen perä oli osunut maahan katkaisten rungon noin kymmenen senttiä ennen perähiluja. Varikolla kaikki tuntuivat taas toimivat. Vastarina oli Orange FASST-yhteensopiva, jolla olen jo pöristellyt ties kuinka pitkään. Epäilen akkua. Tämä pääsiäinen näytti vaativat myös lennokkipuolella oman uhrinsa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Korjauksesta oli jo saman tien visio päässäni. Rakennan tikkurunkoa perästä alkaen uudelleen ja liitän sen sitten 6 mm leveillä lentokonevanerin soiroilla runkoon. Uskon, että sen saa noin korjattua, tosin rimat ovat vähän öljyttyneet, mutta eipä tuossa juuri mitään menetä, jos se ei onnistukaan. Kaikki uuden ja vanha osuuden liitoksia ei parane tehdä ihan samaan kohtaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Risto ilmestyi kentälle kello kymmenen tuntumassa ja hänellä oli mukanaan 2 m-sähkis. Ajelin Yakilla kaikki kolme akkua tyhjiksi. Olin nyt balanssoinut vielä akut kertaalleen latauksen jäljiltä ja nyt meno oli jo totutun oloista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lopuksi pakasta vedettiin Su-26, jonka keulilla oli nyt periaatteessa sama moottori, mitä Edge-vainaassa oli, mutta tietysti hieman uudempi painos, tyyppimerkinnän ollessa sama DualSky XM3548CA-4T 390/650 W. Rusettina oli APC 12" x 6" E. Kyllä tällä DualSkyllä Sukhoi saikin hyvät kyydit, ero suorituskyvyssä oli kuin yöllä ja päivällä. Kylkilentoympyrässä se tuli selkeimmin esille, nyt sitä saa tahkota ties kuinka monta varvia, eikä kone puudu, eikä putoa niin kuin ennen. Suoraan lennettäessä täydellä kaasulla kuuluu vaan hieno vinkuna ja ujellus, josta uhkuu woima. Koneella lennettiin akulliset seuraavasti: 3s3300mAh: 4'40” ja 5'02”, 3s4000mAh: 6'37” ja 6'58”, tiimaa tuli tälle päivälle mukavasti: 23'17”. Kaikki lasku olivat äärimmäisen onnistuneita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaikka Wara-Junnu menikin remonttiin, oli päivä todella hieno harrastepäivä hyvässä seurassa. Kolmen pilotin voimin oli peräti seitsemän konetta ilmassa. Myöhemmin illalla latasin Yakin 4s1300mAh-pakat ja lentää pöristelin akut tyhjiksi anoppilan pellon reunalla Laura kuvatessa lentoja, joista tässä on muutama kuva. Laskut sai huolellisella tähtäämisellä otettua pihatielle nätisti. Tulipa tänään lennettyä 12 lentoa, joista peräti kymmenen sähköllä!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


21.04.

Pääsiäismaanantai kruunattiin vielä Yak-55 kanssa lentämällä Viikissä kaikki akut tyhjiksi. Taas sain lennätellä konettani ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Mitään kovinkaan tarkkoja lennätystreffejä on just nyt paha sopia, kun omat menemiset ovat aika nopeankin päätöksen varassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.04.

Sää oli kylmennyt todella paljon pääsiäisviikonlopusta, ollen suorastaan koleaa. Ilma oli muuten tänä aamuna täydellinen lämpötilaa lukuun ottamatta, joten töihin hurautettiin taas kerran Leppävaaran viheriön kautta. Täälläkin sain olla ihan yksikseni, mitä ihan toisessa reunassa oli joku aamuvirkku treenaamassa golf-lyöntejä. Lensin Yak-koneella enemmän tai vähemmän päättömästi kolme kappaletta vähintäänkin kuuden minuutin lentoja, joten laskut mukaan lukien kokonaistiimaa tulee helposti 20 minuuttia tällä akkusetillä. Jossain vaiheessa huomasin, että sivari ei keskitä ihan kunnolla, mikä olenkin huomannut, että heittolähdöstä kone lähtee helposti kampeamaan. Sivarin keskitys pitää hoitaa heti kuntoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


27.04.

Pikareissu Tyykikylään piti tietysti hyödyntää ja poiketa lentokentälle siksi aikaa, että epp-Yakilla ehdittiin räimiä kaikki kolme akkua tyhjiksi. Päivä oli todella hieno ja kentällä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta nyt mentiin näillä säädöillä. Yak-55 oli ilmassa varmaan tyypilliset 20 minuuttia.

Kentällä oli aikamoinen ruuhka, kun kaksi ultraa tulivat laskuun melkein perätysten, ensin Eurostar OH-U460 ja lopuksi Kerhon Icarus OH-U459. Samaan aikaan purtsikka kaarteli aika korkealla kentän läheisyydessä.


29.04.

Tänään oli vuorossa SuperZoom 2:n koelento. Sain koneen aikoinaan Mikolta ja koneesta puuttui nokka, mutta muuten se oli ehjä. Talven aikana rakentelin siihen uuden nokan äidin saunaremontista ylijääneistä alumiinipintaisten eristelevyn palasista, joista olin vannesahalla sahannut sopivan paksuisia soiroja. Nokasta tuli ihan siedettävän näköinen, vaikka nyt jälkikäteen ajatellen koko runkolevyn palanen olisi pitänyt tehdä yhdestä osata, eikä kahdesta, kuten tein. Servoiksi ripusteltiin laatikoista löytyneitä halpoja kiinan ihmeitä ja moottorikin oli samaa sarjaa. Koneen heikoin lenkki oli selvästi laskutelineet, jotka olivat liian huterat, ainakin toiselta puolelta. Päässä on jo visio, miten asia korjataan. Turnigyn säädin lainattiin toisesta SuperZuumista.

Heti kentällä huomasin, että sivarin keskity oli tosi pahasti pielessä, mutta kun trimmi riitti(täysin vasemmassa laidassa) sen kompensointiin, niin sillä mentiin. Ilmassa sai siivekkeitä trimmata oikealle. Oli radioita asentaessani katsonut, että kärjestä katsonut keskityksen kuntoon, mutta tyvestä tuntui harittavan enemmän. Pitää katsoa mallia ekasta yksilöstä, missä kohden rungon "palkkia" siivekkeet ovat keskitettynä. Korkeusperäsimeen sai laittaa jonkin verran työntöä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilmassa kone oli tosi ärhäkäs ja moottori tuntui olevan just passeli tähän peliin. Vaakakierteet menivät yhtä nopsasti, mitä Yakilla. Koneen trimmit pitää keskittää pajalla uudelleen ja katsoa sitten taas uusia koelentoja. Tarkoitus on kuitenkin, että toinen SuperZuumeista joutaa maalle, niin konetta ei tarvitse kuskata autossa. Lensin koneella näillä trimmeillä kaksi viiden minuutin lentoa. Akkuina oli 3s1500mAh Zippyt.

Koelento-ohjelma päätteeksi ajoin sitten vielä epp-Yakilla kaikki kolme akkua tyhjiksi. Ajastin piippasi kuuden minuutin kohdalla. Kahdella koneella ja viidellä akullisella tuli kutakuinkin 20 minuuttia laadukastä pörräämistä Espoossa. Yakin sivaritrimmi on muuten edelleen keskittämättä. Olenpa minä saamaton.


02.05.

Lensin työmatkan ohessa taas perinteisen aamulennot Leppävaarassa. Aluksi tyypitin SuperZuumia. Lennon päätteeksi jo ennestään rimpulat laskutelineet rivahtivat lopullisesti, eikä konetta ollut enää mielekästä lentää. Lopuksi rälläsin Yakilla kaikki kolme akkua tyhjiksi ja ajelin varsin tyytyväisenä töihin. Tämän verran lyhyt raportti tästä päivästä, ei ihan joka päivä pukkaa kirjallisuus-Nobelin arvoista proosaa :)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


03.05.

Tänä viikonloppuna oli taas vuorossa nopea pikareissu maalle, ja koska Yak asustaa Fordin takapenkillä suht' vakituisesti, niin olihan se ilmaan otettava, vaikka sää oli aika kolea ja tuulinen. Lensin Yakilla yhden lennon maalla. Lennon päätteeksi tein huonon lasku pellon ja tien väliseen osuuteen, jossa landarien vanerien liimaukset irtosivat. Korjaus on noin viiden minuutin operaatio polyuretaaniliimalla.


10.05.

Viikko sitten lennokit.net:stä hankittu vastaria vaille valmis Calamato-paketti OS 46AX-moottorilla tuunattiin kuntoon viikolla. Sisuksiin pääty FrySkyn D8R-II Plus 2.4Ghz 8CH -telemetrialla varustettu vastari, kaikki muu olikin jo koneessa kiinni. Tämän lisäksi vähän kiristelin päälystyskalvoja ja duunasin polyuretaanilevyn palasta tuen, että runko pysyy pystyssä autossa kuljetuksen ajan.

Tänään sainkin sitten herätteen ajella lennokkikentälle Calmaton kanssa, lähtö oli nopea ja mm. kaikki ruuvimeisselit jäi pajan telineeseen. Paikalla olikin muutama muu lennokkiharrastaja mm. Antti. Virittelin Calmaton lentokuntoon, siinä ei sinänsä ollut paljoakaan tekemistä; siivekkeen johto kiinni ja siipi kiinni kahdella kuusiokolopultilla, joiden alla oli vaneriläpyskä painetta tasaamassa. Tankkasin koneen ja käynnistelin moottoria, kun se ei ole vielä käynyt mun omistuksen aikana. Ossi pörähtikin yllättävän helposti käyntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Odottelin muiden koneiden lentoja loppumista, ennen kun vetäsin Calmaton taivaallla, olihan kyseessä minulle melkein uusi kenttä ja aivan uusi kone. Nurmikenttä oli minulle myös uutta näin ison koneen kanssa. Otin koneen lentoon varikolta peltotien suuntaan. Nurmikko jarrutti kiihtyvyyttä alussa, mutta kone irtosi hieman ennen peltotietä. Heti aluksi sain trimmata vetoa ja siivekkeitä vasemmalle. Tietysti tunnettu arffi toimii ilmassa hyvin odotetusti. Taivas oli aika pilvinen ja varsinkin koneen valko/keltainen yläpuoli näkyi aika huonosti taivaalla. Olin trimmannut munakellon kuuteen minuuttiin ja tulin parin korkeutta pudottavan laskukierroksen jälkeen lasku viistosti pellon päältä. Kone on todella helppo ottaa laskuun. Tosin sen päätteeksi kone töksäkti johonkin pieneen turpeeseen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensi koneella vielä kaksi seuraavaa lentoa kuuden minuutin lentoajastimella ja viimeisen ajastuksen laitoin seitsemään minuuttiin. Näillä lopuilla lennoilla testattiin silmut, kylkilennot ja vaakakierteet, jotka menivät vähän laiskan oloisesti, jos konetta vertaa Hotsiin. Kone pysyi kyljellään ihan kiitettävästi. Päivän loput laskut olivat todella onnistuneita. Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen tähän Calmato-pakettiin, jossa oli hinta/latusuhde kohdillaan. Positiivisin yllätys oli, miten nöyrästi OS 46 AX käynnistyi.

Antti lennätteli Heron -old timeria, jonka lentoajat olivat +1h. Tyypitin itsekin konetta ja se oli leppoisa ajettava ja kone totteli sivuperäsintä yllättävän herkästi. Koneen design ei ollut silmiä hivelevä, mutta se näyttää vaan toimivat ilmassa todella hyvin, ja sehän riittää. Takana oli todella hyvä lennokkipäivä. Kelikin parani koko ajan vähäisen tuulenkin tyynnyttyä täysin. Seuraavalla kerralla pitää ottaa grillihiilet ja makkarat messiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


15.05.

Töiden jälkeen sain ajatuksen ajella Petikkoon, kun kerran epp-Yak 55 oli takakontissa ja radiot sekä akut olivat ladattuna. Paikan päällä olikin ihan kivasti porukkaa, niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia. Monenlaista kalustoa oli illan aikana ilmassa, aina ihan pienestä sähköhärpättimestä ”isoon tikkuun”. Sää oli mitä parahin ja ehdin ajella Yakilla kaksi lentoa, ennen kuin hieman huonossa laskussa kone pääsi ikään kuin putoavan ja siinä sitten laskutelineistä lähestulkoon sisään menevät, tai ainakin alle taittuvat.

Photo by Jari Vehmaa

Ennen lentoa tutkin kyllä toisesta Yakista pakolliset parannukset, niin moottoripukkiin, kuin laskutelineisiinkin. Ne pitää tehdä ihan heti. Telineet laitoin tosin liimauksiin jo samana iltana ja aamuun mennessä liimaukset olivat jo kuivuneet ja kovettuneet. Seuraavaksi pitää sitten jyrsiä ylimääräiset liimapurskeet pois ja liimata rungon pohjaan vanerinen lisävahvike, samoin kuin moottoripukkiin. Pyrstön kannusta pitää myös vähän viritellä, samoin siiven alle, kärkiin voisi maalata huomiomaalilla raidat. Vakoilin myös toisesta yksilöstä, että Turnigyn 3s1600mAh 30-40C-akkupakat sopivat hyvin nokan akkukoloon.


16.05.

Aamu valkeni kohtalaisen tuulisena ja pilvisenä. Jätin Yakin vielä pajalle tuunausta odottamaan ja autoon napattiin mukaan raadosta korjattu SuperZoom, jonka laskutelineratkaisu oli korjattu paremmaksi. Latailin lentoa varten jää-viileäkaapissa talvehtineet Turnigy Nano 3s1300 mAh-pakat, joista pari olikin jo kohtalaisen vanhaa ja aikalailla loppuun. Toinen pakka vähän jo pullistelikin ja lämpeni hieman latauksen aikana. Jääkaapissa olleet pakat olivat napakan kovia.

Leppävaarassa puhaltelikin sitten jo aika navakka tuuli, mutta levitin kamat ja laittelin koneen lentokuntoon. Lensin uudemman sarjan pakalla munakellon hälyttämät neljä minuuttia ihan sujuvasti. Pullistunut yksilö kyykkäsi jo ihan alkumetreillä, mutta toinen vanhempi akku kesti nippa nappa neljä minuuttia. Kolmannella ja uudemmalla akulla ei luonnollisestikaan ollut mitään kyykkäämisongelmia. Tuuli oli sen verran kolea ja ilma kylmä, että kolmen lennon jälkeen pistin pillit pussiin ja hurautin nopeasti töihin ottamaan hien pintaan kuntosalilla.


17.05.

Tänään olikin sovittu Tapion kanssa ensimmäinen bensis-koneet-kentälle -sessio. Itselläni oli Pilot Rc:n Trainer 90", joka nokalle on pultattu RCGF 20 ccm bensapata. Olen käytellyt moottoria tänä vuonna useampaa otteeseen ja käynnistyvyys ja käynti on ollut moitteetonta. Vastarin akkuna on 5sRC2400 NiCd-pakka, josta riittää kapasiteettia ja virtaa. Sytkäboxilla on Hopulan 4s2400 mAh LCD-pakka, joka edustaa omanlaista pienen itsepurkautuvuuden kennotyyppiä, onhan näitä jo markkinoilla useitakin tuotenimiä. Tapiolla oli mukanaan ns. Halpis-Extra 260, joka myydään kaiketi useampana eri brandinä. Moottorina on paljon pörissyt SPE 26 ccm, johon on uusittu mäntä ja laakerit ennen asennusta Extran nokalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivä oli hyvin lämmin, aurinkoinen, mutta kohtalaisen tuulinen päivä vähän askarrutti. Kävin kyllä jo aamulla vakoilemassa, että tuuli oli suurin piirtein kentän suuntainen. Trainer 90" mahtuu hyvin Fordin takakonttiin, kun toisen puoliskon takapenkeistä on kaatanut pois. En ottanut muuta kalustoa mukaan, kun auto täyttyi kohtalaisentäyteen jo pelkästään tästä koneesta ja pakollisista tykötarpeista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Saavuin kentälle hieman ennen sovittu klo 16:00, eikä tuuli ollut yhtään tyytynyt. Odottelin Tapsaa aikana ja sitten aloin kasaamaan konetta. Vaikka se onkin kohtalaisen iso, ei sen kokoamiseen mene kuitenkaan paljoa aikaa; siiven puolikkaat työnnetään yhteen kahden vanerisen v-kulmakappaleen avulla. Siivistä tulevat neljä johto yhdistetään vastaaviin jatkojohtoihin. Siipi asetetaan rungon päälle ja se kiinnitetään neljällä M4-pultilla. Siinä olikin kaikki.

Käynnistin koneen starttitelineen päällä katollaan, koska alaspäin olevan moottoriasennuksen vuoksi tulppa kastuu herkästi. Moottori pörähti rutiininomaisesti käyntiin muutaman heiton jälkeen, mutta kun käänsin koneen oikein päin, pata sammui. Käynistysmanööverien jälkeen sain moottorin vielä kerran käyntiin lyhyeksi aikaa. Siihen se sitten jäikin. Moottori valutti bensaa ulos, mitä se ei koskaan ole tehnyt. Moottorin L-ja H-neula olivat tehdasasetuksissa 1,25- ja 1,75-kierrosta auki ja niillä säädöillä se kävi jokunen viikko sitten ihan kiitettävästi. Moottoria koitettiin vielä pyöritellä startterilla niin selällään kuin renkaillakin ollessa. Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja hanskat tippuivat.

Tapsa käytteli omaa konettansa ja duunailin viimeisempiä tappokytkimen asetuksia ja moottorin säätöjä. Tyhjäkäynti oli ihan mukava lopulta ja kierroksia SPE ottaa mukavasti. Keskialueella jokin vaiva on, koska käynti osakaasulla oli epätasaista. Extran pata pitää säätää ilman cowlingiä, kun neulat ovat sen verran pahassa paikassa, ettei homma onnisti muuten. virittelyiden päätteeksi Tapsa sitten otti koneen ilmaan ja mahtavasti se sitten lensikin, eikä tarvinnut kovinkaan kummoisesti trimmiä. Oli sentään hienoa, että edes toinen bensakone saatiin korkattua tällä reissulla.

Photo by Jari Vehmaa

Päivä päätteeksi purjekone OH-787 laskeutui kentälle, kun Forssa yltä ei enää löytynyt sellaista nostoa, että sen siivittämänä pilotti olisi päässyt palaamaan Räyskälään. Kone tulitiin sitten hakemaan autolla, kun lentokieltorajoitusten vuoksi hinurilla hakeminen ei olisi enää onnistunut tähän kellon aikaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hieno ilmailupäivä on taas takanapäin. Oma varikkotuhertaminen jäi kalvamaa, koska odotukset koneen suhteen olivat todella korkealla, muta joku toinen kerta sitten onnistuu. Kun mikään ei lentänyt, niin ei myöskään hajonnut.


20.05.

Olin viritellyt SuperZuumin lakutelineet uuteen uskoon, niin että vanha rimpulat olivat enää muisto vaan. Lepuskissa oli aika harmaa ja kolean oloinen päivä. Lensin ensin ihan pari normaalia viiden minuutin lentoa ja totesin laskutelineet pätevät oloisiksi. Laskun jälkeen huomasin, että olin osunut lennokillani ilmasta putoavaan linnun paskaan, aina näköjään tulee jotain uuttaa ja ennen kokematonta tässäkin harrastuksessa. Kolmannessa ja tältä erää viimeisessä lennossa moottorin kiinnitysruuvit irtosivat liteplysta sillä seurauksella, että nokan polyuretaani rakenteet hieman lyhenivät. Nokki pitää siistiä pajalla ja viritellä hieman jämäkämpi kiinnitys moottorille.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


31.05.

Pakkasin Calmaton tykötarpeineen Fordin takaboxiin ja ajelin lennokkikentälle. Päivän sää oli ollut aika vaihtelevainen, mutta otin riskin ja ajelin 24 km lennokkikentälle. Höh, paikalla ei ollut ketään, kun saavuin perille. Tosin ruohonleikkuu oli aloitettu ja starttipaikasta katsoen vajaat puolet oli parturoitu timmiin kuntoon.

Lähdöt piti ottaa siis ruohonleikkuusta johtuen poikittain, varikkopöytien suuntaisesti. Calmaton renkaat tuntuivat olevan, ehkä aavistuksen liian pienet tälle kentälle, kun kone nousi nippanappa ylös ojan reunan pöheikköä hipoen. Moottori oli kaiken lisäksi rikkaalla, mistä pitkäksi venynyt nousu osittain johtui. Pörräsin koneella viitisen minuuttia, kun otin sen laskuun, koska koneesta puuttui suorituskyky. Laskussa kone pysähtyi hyvin nopeasti nurmikentällä. tässä vaiheessa kentälle alkoi tulla jo muutakin porukkaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkauksen ja moottorin säädön jälkeen lähdin taas taivaalle. Nyt otettiin jarrulähtö, niin rajallista nurmirataa ei törsäänny turhaan kiihdytykseen. Dodiin, nyt kone pelitti jo paremmin. Vaikka oli koelennon jäljiltä suurentanut siivekkeiden liikkeitä, vaakakierteet menivät vieläkin turhan raukean oloisesti. Pitää vielä säädellä vipuvarsia lyhyemmiksi siivekemekaniikasta ja pitää myös tutki servon nopeutta. Nyt jo säädin piipparin kahdeksaan minuuttiin, jonka jälkeen aloin ottaa konetta laskuun. Laskussa kone pomppasi kerran vajaaseen metriin ja uuden maakosketuksen jälkeen se pysähtyi tukialusmaisesti ojan kasvipöheikköön. Tämän jälkeen menin yhden pysähdyksen varikkokäynnille. Tankkauksen jälkeen lennetty päivän kolmas lento oli yhtä pitkä.

Päivän viimeisellä lennolla kone kävi taas huonosti, vaikka en koskenut säätöihin lainkaan. Ehdin lentää koneella kuutisen minuuttia, kun päätin ottaa sen laskuun, koska näillä säädöillä lentäminen ei ollut mielekästä. Lasku oli päivän huonoin ja sen päätteeksi kone jäi nokilleen. Kun pääsin koneen luokse, huomasin, että nokkapyörän muovinen pidike oli murtunut rikki. Lennot loppuivat tältä erää tähän ja reissu nokkapyöräkauppaan on edessä. Moottori oli puskenut jonkin verran mustaa tököttiä pakoaukosta. Koneen tehollinen lentoaika oli tänään kuitenkin puolen tunnin luokkaa. Oma koneeni olikin päivän ainoa polttomoottoripäristin. Calmaton lisäksi ilmassa oli sähköä antamassa vauhtia aina styrsasta kuituun.


01.06.

Sen jälkeen, kun epp-Yakista oli edellisellä Petikon reissulla lähteneet laskutelineet alta, olin hiljalleen korjannut sen ja tehnyt muutamat perusparannukset, joita koneeseen suositeltiin; siis laskutelineiden ja moottoriasennuksen vahvistus, siiven kärkien maalaus huomiovärillä alapuolelta, samoin kuin siiven kärkien suojaus kirkkaalla lasikuituteipillä. Myös kannukseen liimattiin pieni vanerin soiro, niin U-muotoon taivutettu kannus pysyy paremmin paikoillaan.

Olin jo aiemmin edellisellä viikolla saanut uudet siniset Perus-Turnigy 4s1600mAh 30/40C -akut, joka olivat nyt ladattuna mukana aikaisempien 4s1300 Nanojen kanssa. Suunnistin Yakin kanssa Petikkoon, koska siellä on oma rauhansa esim. Viikkiin verrattuna, jossa on ulkoilijoita yms. ihan liikaa lennokkitoimintaa ajatellen. Perillä olikin jo jokunen harrastaja, mutta hyvin sähköhärpätin mahtui mukaan. Yak-55 oli muuten päivän kone, sitä oli kaksin kappalein Hobbykunkun epp-koneena sekä Pilot RC:n 73" -polttiskoneena, jossa oli 33ccm DLE bensapata. Paikalla oli myös toinen Pilot RC:n kone; Extra 260(?) samassa kokoluokassa. Sitten oli pari konetta Yakkien välimaastosta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentelin 4s1300mAh-akuilla kuuden minuutin normilentoja ja uusilla 1600:lla minuutin pidempiä. Tähän sitten päälle laskuun valmistautuminen ja itse lasku, niin lentojen kokonaisajat ovat ainakin minuutin yli hälytysrajan, niin päivän epp-tiimaksi saadaan mahtavat 45 minuuttia! Lentokeli oli ihan kohtalaisen rajoissa, taivas oli välillä aika tummakin ja tuuli oli aika reipas; vähempikin olisi saanut riittää. Yakin kaikki laskut olivat onnistuneita, paitsi viimeinen, jonka päätteeksi kone pääsi pyörähtämään kärrynpyörän ilman mitään vaurioita, ainoastaan 2-osainen siipi muljahti ja kierähti pois paikoiltaan rungon aukosta. Lisää kuvia löytyy lennokit.net:n "RAKUN kenttä Vantaan Petikossa (virallinen topic)"-säikeen postauksistani: http://lennokit.net/showpost.php?p=633104&postcount=2313 ja http://lennokit.net/showpost.php?p=633105&postcount=2314


08.06.

Polttis-Junnu on ollut jonkin aikaa odottamassa ilmaan pääsyä ja mikäpä muukaan päivä sopisi paremmin old timer-pöristelyyn kuin kaunis kesäsunnuntai. Lähdin ajelemaan joskus klo 15..16 välissä kohti idyllistä lennokkikenttää. Ilma oli aurinkoinen ja pieni tuuli puhalteli. Kun saavuin perille, olin yllättynyt kun paikalla ei ollut kuin yksi harrastaja ennen minua.

Enpä nyt muista, olenko jo tyypittänyt Junnua siihen tehdyn sivuperäsin- ja työntötankoremontin jälkeen. Lähes tyhjä kenttä sopi kyllä paremmin kuin hyvin minulle. Kentän nurmikko oli suht' siistissä kunnossa ja lyhyt, mitä nyt voikukat olivat tietysti jo kurottautumassa taivasta kohti. Tankkailin Junnun ja vaihdoin radioihin wanhan 35 MHz moduulin, koska se on vielä ihan käytä ja soiva peli. Ossi pärähti helpolla käyntiin ja kierisi tuttuun tapana kovasti. Munakellon virittelin varttituntiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sitten kiikutin koneen radan reunaan siivenkiinnityskumilenkeistä roikottaen. Laskin koneen nurtsille ja sitten kaasu kaakkoon ja Junnu ampaisi vauhtiin. Aika pian wanhan ilmojen perusduunarin siivet alkoivatkin kantaa ja oltiin ilmassa. Lensin Junnulla kaiken kaikkiaan 6 lentoja joissa ajastin oli säädetty varttituntiin. Tämän jälkeen pörrättiin vielä aina jokunen minuutti korkeutta vähentäen ja kaikessa rauhassa tultiin lopuksi laskuun. Laskennallisesti tiimaa tuli reippaan puoleisesti; 1h 30min ja varmaan käytännössä peräti 1h 45 min, sen verran pitkään ajelin aina varttin päälle extraa.

Neljällä ensimmäisellä lennolla moottori oli aavistuksen verran laihalla eikä näin ollen kestänyt kunnolla täyttä kaasua, vaikka sillä ei ollut mitään merkitystä, koska ajelin paljon kaasu kokonaan kiinni ja ainoastaan trimmi auki. Pari lentoon lähtöä loppui lyhyeen moottorin sammahtamiseen, mutta muuten Wanha-Ossi pisti parastaan Junnun keulilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Siinä vaiheessa kun ainoa lennätyskaverikin poistui, niin ilma tyyntyi entisestään. Nyt oli hyvä herkutella kaksi viimeistä lentoa ihan vaan matalalla liihottelua, läpilaskuja ja matalia ohilentoja ees sun taakse. Tässä vaiheessa alkoi makea vesi jo herahtaa pilotin kielelle. Nyt voitiin katsoa kesäkausi kunnolla avatuksi; kesä parhaimmillaan, aurinko paistaa, mutta ei silmiin, yksin lennättämässä old timeria, hieno nurmikenttä maalaisidyllin keskellä, linnut livertää taustalla. Ai niin, makkarat ja grillihiilet ovat edelleenkin hankkimatta :( nyt niillä olisi ollut käyttöä.

Photo by Jari Vehmaa


09.06.

Epp-Yak 55 oli saanut kyytiä viimeksi Petikossa ja työmatkalennätyksestä onkin päässyt vierähtämään jo jokunen tovi. Nyt olikin jo korkein aika korjata tämä puutostila. Olin eilen lataillut koko akkuarsenaalin elikäs käytännössä 3x 4s1300mAh Nanot ja 3x4s1600mAh siniset perus-Turnigyt. Niinpä köröttelin Yakki takapenkillä Leppävaaran viheriölle. Ilma oli jo aamusta klo 7:30 paikkeilla aurinkoinen ja lämmin. Paikalla oli joku koiraihminen ja pallojen kerääjä.

Lentelin 4s1300mAh jo tutuksi käyneen kuuden minuutin lentosession jonka jälkeen aloin katselemaan laskeutumisen paikkaan. Isommilla akuilla lensin minuutin pidempään. Kellon lähestyessä aamukahdeksaa Golf-paikkaa availtiin ja siellä alkoi olla jo sen verran muuta aktiviteettiä, että katsoin parhaakseni lopettaa lennätykset, vaikka kaksi akkua jäikin ajamatta. Suorituskykyistä epp-paalia oli todella kiva ajaa ihan pläkätyynessä kelissä, niin sai keskittyä itse liikkeisiin, eikä häiritsevän tuulen kompensointiin. Tässä joku aamu pitää olla sen verran aikaisemmin liikkeessä, että ehdin ajaa tyhjiksi kaikki kuusi akkua.


11.06.

SuperZuumin moottoripukki oli korjattu ja tällä kertaa kunnollisesti ja lopullisesti. Moottori lähti viimeksi irti, kun harvakierteiset muoviruuvit eivät sitten kuitenkaan pysyneet kiinni 4mm kevytvanerissa, jos on sentään kunnollista koritehtaan kevytvaneria, eikä harrastekauppojen perushöttöä. Vanhan moottoripukin päälle liimattiin uusi, johon oli ensin upotettu M3-uppokantapultit mutterein ja prikoin kiinnitettynä. Nyt siis moottoripukista törröttää ulos neljä kappaletta M3-pultteja, jotka sopivat sitten nykyisen moottorin kiinnitysristikkoon, joka sitten kiinnitetään nylock-muttereilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lepuskin harjoitusviheriölle tullessani ilma oli aika pilvisen ja jopa ehkä sateisen oloinen, mutta muuten varsin sovelias työmatkapöristelylle. Akkukapasiteettiä oli mukana puolen tusinaa 3s1300 mAh sinisiä perus-Turnigyjä. Lensin koneella neljän minuutin lentoja, joten tänään laatuaikaa kertyi laskennallisesti peräti 24 minuuttia, käytännössä jokunen minuutti enemmän. Lentely oli taas sellaista peruskaahausta vähän joka asennossa. Tällä kertaa moottorikin pysyi kiinni eikä enää osuttu ilmasta putoavaan linnunpaskaan.

Lentojen jäljiltä tuli edelleenkin muutama korjattava asia. Sivuperäsimen keskitys pitää tehdä säädettävällä työntötangolla. Sivu- ja korkeusvakaajien trimmit vaativat säätöä ja laskutelineisiin tulee laittaa yhdyslanka, joka estää niin liiallisen leviämisen laskuissa. yhdyslangasta voisi sitten vielä viritellä tuen runkoon. Perässä olevien servojen parempi asennus vaatisi esim. 1mm lekovanerista tehdyt asennusraamit servoaukon ympärille.


15.06.

Taas oli tiedossa lennätyspäivä Tapsan kanssa. En saanut bensakalustoa kyytiin tankkiremontin vuoksi, joten hihasta vedettiin valttiässä, joka ei juuri koskaan ole pettänyt; Dan B. Santichin suunnittelema The Super Hots, jota kutsun ihan vaan Hotsiksi. Ilma oli tänään jo ihan toista luokka, mitä eilen, taivas oli kirkas, aurinkoinen ja lämpöäkin oli jo ilmassa.

Odotellessani Tapsaa, ehdin jo lentää lämpimikseni kaksi lentoa Hotsilla. Ensimmäiselle lennolle viritin munakellon kahdeksaan minuuttiin. Aikani räimittyäni taivaalla moottori ehti jo sammua polttoaineen loppumiseen ja kotvan kuluttua kellokin alkoi jo piippaamaan, kun toin koneen laskuun. Toiselle lennolle kiristin ajastinta minuutilla, mutta taas sama juttu, että fuili loppui ennen aikojaan. Molemmat dead stick -lasku olivat onnistuneita, kun en ollut kovinkaan kaukana kentästä, jolloin sain koneen molemmilla kerroilla ilman paniikkia asfaltille laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavan tankkauksen jälkeen moottori alkoikin kiukuttelemaan, ei käynyt ilman hehkua. Tähänhän olikin päivän selvä merkki, että tulppa oli huono, kun moottori ei käynyt kunnolla. Enpä nyt muista, koska olin vaihtanut nykyisen tulpan GMS 76-moottoriin. Pakista ei nyt valitettavasti löytynyt OS 8- tulppaa, mutta kiersin tilalle Hobby Kunkun tuplan, joita tuli tilattua kokeeksi. Nyt moottori toimi taas moitteetta ja samalla kierrokset haettiin kohdilleen moottorista neulan säädöllä. Lentoajastin säädettiin nyt vain kuuteen minuuttiin, että laskuun päästään vielä moottori käyden. Kiva räimintälento päätettiin nättiin laskuun moottori käyden. On kyllä suuri nautinto ajaa vakaata ja kaikin puolin upeasti toimivaa ja ennen kaikkea "kuumaa" konetta. Tässä vaiheessa Tapsakin oli saapunut kentällä ja hänellä oli mukanaan Mustang ja "Halpis-Extra". Musse lensi näyttävästi ja kaikin puolin erinomaisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin "kuumalla" Hotsilla kaiken kaikkiaan kuusi lentoa, lienee peräti oma ennätys päivää kohden, mutta kun keli on kohdillaan ja kaikki on hienosti iskussa, niin annetaan silloin soittaa. Kaikki loput lennot lensin kuuden minuutin ajastuksen mukaan ja otin koneen aika pedantisti laskuun timerin lauettua. Yksi lento piti keskeyttää neljän minuutin kohdille, kun kerhon Piper teki lähtöä, eikä mitään turhia riskejä viitsi ottaa, että omasta koneesta olisi vaikka loppunut löpöä väärään aikaan ja väärässä paikassa. Viimeisellä lennolla eka lähestyminen oli sen verran huono, että avasin kaasun uudelleen jo otin koneen sitten lopulliseen laskuun vasta toisella yrityksellä. The Super Hots oli ilmassa tänään vähintääkin 37 minuuttia, ehkä todellisuudessa jopa 40 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi Tapsa laittoi vielä Extran tulille. Moottori vähän nikotteli ensin, mutta käynti tuntui sitten tasaantuvan ja Tapsa ajoi sitä. kone lentää kyllä peijjakkaan nätisti. Lennon päätteeksi, täysin yllättäen nätissä laskussa, Extran laskutelineet naksahtivat irti ja taittuivat rungon alle. Wheel pantsit saivat kärjistään aika karheaa "asfalttipaperia". Se, mitä olen katsellut ns. kiinan-arffeja, niin sähkö- kuin polttiskäytössä, niin hötövanerit laskutelineiden kiinnitykset tuntuvat olevan se heikoin lenkki. Onneksi ei sentään käynyt tämän pahempaa, vaikka olisihan se kone mieluusti saanut jäädä ihan ehjäksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.06.

Pienoisen ja lyhyen takatalven jälkeen aamu näytti sellaiselta, että epp-härpäkettä voisi käydä ulkoiluttamassa Leppävaarassa työmatkan ohessa. SuperZuumista puuttuvat vielä laskutelineen paremmat tuennat, mutta eipä se juurikaan haittaa menoa. Ajelin 5 kpl 3s1300 mAh-pakkoja tyhjiksi neljän minuutin lentoajastimella. Nätissä, mutta tällä kertaa viimeiseksi jääneessä laskussa, APC puistorusetti 11" x 4,7" napsahti poikki. Koska kello oli jo paljon ja enää yksi akku oli jäljellä, pistin pillit pussiin ja ajelin töihin. Takana on taas mukava 20 minuutin pöristely.


21.06.

Kirjoittelen tätä tarinaa pari päivää itse Juhannuksen jälkeen. Se, mitä olen lukenut netistä, Juhannus oli kylmin 30 vuoteen ja se on kyllä todettu. Juhannuspäivänä meillä maalla oli jossain vaiheessa "lämmintä" +9 C varjossa ja varjoa kaikkialla. Muutenkin Juhannus oli hyvin kostea, eikä nyt puhuta juhannusjuomista. Anyway, Juhannuspäivä oli kohtalaisen siedettävä ja niinpä suunnittelin kentälle menoa illaksi. Lähdin ajelemaan Forssan suuntaa illalla vähän ennen kello 21 ja mukana oli ainoastaan Super Hots, valttiässä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin jo päivän aikana vaihtanut Hotsiin Master Airscrewin 13" x 6" -potkurin, joka on keskiöltään sen verran paksumpi, että sen kanssa pystyi taas käyttämään Kavanin muovispinneriä. Rullatessa tämä potkuri tuntui vetävän paremmin, mitä APC:n kiinankopiot samalla halkaisijalla ja nousulla. Kentällä oli vähäinen tuuli aika lailla kentän suuntainen ja niinpä kone oli hyvä ottaa ilmaan. Lensin koneella kaikkiaan kolme lentoa ajastimen ollessa edelleenkin tuttu kuusi minuuttia.

Kovinkaan montaa lentoa ei voinut ajaa tällä varustuksella; tuulipuvun alla oli vaan t-paita ja lyhyet kalsarit. Pilotti oli siis aika kohmeessa. Toisekseen klo 22 jälkeen alkoi olla pilvisyyden vuoksi jo sen verran hämärää, ettei lennätys ollut senkään vuoksi enää kaikkien nautinnollisinta. Viimeisen lennon jälkeen tarkistin polttoaineen kulutuksen tankista ja yllätyksekseni totesin, että reilut puolet oli vielä jäljellä kuuden minuutin kaahaamisen jälkeen. Olin maaseututukikohdassa suurin piirtein klo 22:30 aikoihin ja jätin suurimmat kamani autoon, kun aamulla olisi tarkoitus treffata Tapio kentällä ja lennätellä yhdessä.


Wara-Junnun remppakuvia touko/kesäkuulta:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


22.06.

Aamu valkeni, tai totuuden nimissä ei voida mistään valkenemisesta edes puhua, mutta siis aamu avautui kylmänä, kalsana ja harmaana. Kentälle mentiin Hotsin kanssa, kun kerran kaverille oli luvattu. Matkalla satoi sitten jo. Kun odottelin Tapsaa kentän portin luona, niin sade alkoi osoittaa jo ehtymisen merkkejään ja onneksemme se taukosi kokonaan, niin pääsimme valmistautumaan lennätykseen. Itse menin tämän päivän vielä eilisellä kalustolla ja Tapsalla oli mukanaan Piper Cub Clipped Wing.

Valitettavasti Tapsan CW Cub pääsi evp-osastolle jo heti alkuunsa. Lensin tämän päivän kaikki kolme lentoa ajastimen ollessa kahdeksan minuuttia, joka oli nyt sopiva aika, kun moottori kävi hyvillä säädöillä. Täytyy kyllä myöntää, että Hots kulkee todella lujaa, kun moottorin säädöt ovat kohdillaan. Isoa ja laajaa ympyrää ajettaessa kone saavuttaa kovan nopeuden, jota pystyy pitämään kauan yllä. Kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita ja yhtä lukuun ottamatta sain rullattua koneen starttipaikalle ihan pakin viereen.


23.06.

Hobby Kunkun epp-Yak 55 oli pyörinyt koko Juhannuksen autossa, mutta surkean kelin vuoksi se jäi ajamatta. Nyt taas arjen alettua poikkesin työmatkalla Leppävaaran greenille. Paikat olivat vielä hyvin kostean viikonlopun jäljiltä, mutta ilmassa oli selkenemisen merkkejä ja mikä tärkeintä, oli lähes tyyntä. Koko akkuarsenaali oli mukana ja ladattuna 3 x 3s1300 mAh Nanot ja 3 x 3s1600 mAh perus-Turnigyt. Ajastin viritettiin tuttuun kuuteen minuuttiin ja sitten taivaalle rouhimaan.

Ensin pöristelin siniset perus-Turnigyt tyhjiksi ja Nanot sen jälkeen. Kaikkea kuviota väännettiin ja käännettiin, samoin kuin leijutusta treenattiin. Siivekkeet pitänee laittaa rankasti expolle? Nyt pääsin kiinni siihen, miten ajan hidasta ympyrää sakkauksen rajoilla vähintäänkin 45 asteen kulmalla. Siivet tahtoo tässä vielä heilua huolelta toiselle, ikään kuin tukea hakeakseen ilmasta. Expo auttanee tässä, niin korjausliikkeet ei sitten aiheuta liian suurta heilahdusta vastakkaiselle puolelle. Jospa saisi ensin tämän "sakkausympyrän" pysymään lapasessa, niin siitä voisi sitten hiljalleen lisätä kulmaa ja hidastaa nopeutta, niin siinähän se sitten olisi.


24.06.

Viikonloppuna piti tietysti päästä lennättämään sään ollessa suosiollinen. Ajelin romuineni Leppävaaraan, jossa Lepuskin golf kentän parkkis kiilteli autoa kuin herättäjäjuhlien parkkipaikka konsanaan. Vedin voordilla tiukan U-käänöksen ja kaasuttelin Kehään pitkin Viikkiin, joka osoittautui tällä kertaa kunnon hihasta vedetyksi ässäksi. Kentälle oli ilmestyneet vaan yhdet jalkapallomaalit, mikä oli hyvä juttu. Koskahan nurmikko, tai paremminkin heinikko on viimeisen kerran leikattu, eiku niitetty? Heinää rehotti valtoimenaan, eikä edes mun minimalistiselle varikolle löytynyt parturoitua tai tallottua paikkaa, mutta ei hätiä mitiä.

Photo by Jari Vehmaa

Laittelin koneen äkkiä lentokuntoon ja sitten ilmaan kaahaamaan. Tuulta oli jonkin verran. Jos olisi suoraan huristellut tänne, niin olisin saanut vähän enemmän parempaa lentokeliä, sillä kello oli jo kohtalaisesti ja ehtoo alkoi tehdä jo tuloaan, mitä pilvinen keli edesauttoi. Näissä olosuhteissa pöristelin vain neljä akkua tyhjäksi, koneen saadessa lentoaikaa noin 30 minuuttia.


27.06.

Sain kesken työpäivää vinkin, että lennätysseuraa olisi tarjolla iltapäivästä. Antti nimittäin soitti. Junnu ja polttistykötarpeet olivat varastolla, mutta Yak-55 akkuineen oli lentovalmiina autossa. Niinpä köröttelin työviikon päätteeksi nurmikentälle, jossa ei tähän aikaa päivästä ollut sitten ketään muuta kuin me. Keli oli mielenkiintoinen. Pohjoisen suunnalla taivas oli hyvin tumma ja pariin otteeseen tuulen mukana tuli pisara tai pari, mutta mistään sateesta ei kuitenkaan voinut puhua. Sitten taas etelässä, meren suunnalla oli kirkasta ja aurinkoista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Antti lennätteli Great Planes Spirit 2m -arffiliidaria, josta oli modattu sähköliidokki istuttamalla koneen keulille Potenskyn 200W ulkopyörijä. Kone lensi kaiken kaikkiaan hyvin kevyellä setupilla, kun akkuina oli vielä pienet 3s1100(?) mAh LiPot. Kone oli hyvin tehokkaan oloinen ja nousi kyllä reippaasti ylös. Kentällä tuuli aika reippaasti ja ajoin Yakilla neljä akku kovassa tuulessa. Sitten tyyntyi ja loput akut ajettiin mukavassa kelissä. Päivästä muodostui kaiken kaikkiaan tosi mukava sähköpöristely päivä lyhyellä varotusajalla. Yak lensi vähintäänkin 36 minuuttia ajastimen mukaan, mutta käytännössä varmaankin 40 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.07.

Epp-Yak oli taasen iskussa auton takapenkillä matkalla Leppävaaraan. Ilma oli ihan kohtalainen, ottaen huomioon, miten surkeaa säätä tähän mennessä on ollut. Golf-viheriöllä oli sangen rauhallista pikkasen ennen puolta kahdeksaa aamulla, ei nämä kelit näytä pahemmin houkuttelevan, edes kolopallon puttaajia. Tämä on pelkästään, minun onneni.

Yak on lentokunnossa alta aikayksikön ja normikaahaus ilmassa alkaa. Ensimmäinen akku menee siinä silmän räpsäyksessä ja ajastin piippaa. Otan koneen nopeasti varikolle, tankkaus eli akun vaihto, mutta samoilla renkailla mennään. Kaikkea tulee kaahittua. Sitten alkaa tapahtua.... Kone on huoltovajan sunnalla ja viennän ja kiennän jotain, mitä lie, en itsekän tiedä, mutta sitten kopsahtaa, ei katajaan, vaan ketoon, tonttiin, millä nimellä itse kukun tätä armaan kotimaan kamaraa kutsuukaan tässä vaiheessa, kun se lähestyy hallitsemattomasti lennokkia, vai menikö se sittenkin toisin päin?

Päästyäni paikan päälle, koneen siivet ovat irronneet ..hmm... muuten kaikki muu näyttää olevan yhtä kappaletta. Olisiko sittenkin onni onnettomuudessa? Let's hope so. Tutkin haverikonetta varikolla ja asentelin siiven puoliskot uudelleen paikoilleen. Vastari on päässyt luiskahtamaan kiinnityspannan alta ja samalla parit servojohdot ovat irronneet. Piuhat kiinni ja vastari paikoilleen.

Jippii, kaikki toimii, hianoo sanoisin. Ainoastaan toinen hiilikuituinen keskisalko näyttäisi hieman auenneen liimauksistaan siiven tyvestä katsoen. Kone on taas läjässä ja kaikki ohjainpinnat toimii ja heiluu niin kuin pitääkin. Uusi akku kehiin ja taas taivaalle. Tämän lento menee sitten vähän varovaisemmin ja ikään kuin tunnustellen, että onko kaikki hyvin? Onhan? Ja vielä kaksi akullista iisimmin, mutta toki jo verestäen kivaa kaahausta. Kello onkin jo ihan varkain päässyt siirtämään viisarinsa reippaasti jo aamukahdeksan paremmalle puolelle. Viisi akkua ajettiin tyhjäksi ja yksi jäi ajamatta. Koneelle tuli tällä reissulla 80 lennon virstan pylväs eteen. Kuuden minuutin keskimääräisellä lentoajalla kone on ollut ilmassa jo 8 tuntia, todella kova saavutus. Ennen seuraavia lentoja, koneen rakenteet pitää läpikäydä, että lentokelpoisuustodistus säilyy.


05.07.

Ohviisin ovi oli eilen sulkeutunut perinteisen kesäloman ajaksi ja nyt säiden yllättäen lämmettyä heinäkuukin alkoi näyttämään kesältä, eikä ikuiselta kolealta keväältä. Yak oli saanut lentokelpoisuusleimat papereihin ja akut olivat ladattuna. Lähdin kokeilemaan, miltä tilanne Petikossa näyttäisi ja hyvältähän se näytti. Aamulla ennen kymmentä paikalla oli vaan pari aamuvirkkua lennättäjää.

Törmäsin pitkästä aikaa Jormikseen, jonka kanssa piti oikein paiskata kättä ja sitten tulikin vaihdettua kuulumiset. Ei ollakaan törmäilty sitten Viikin ojan puistolennätyksen parhaiden vuosien...ja koska ne nyt sitten olivatkaan? Jormis oli siirtynyt myös polttisharrastajaksi; Arising Star lensi varsin komeasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Itse ajelin aika nopeaan tahtiin kaikki kuusi akkua loppuun. Ilmassa Yak oli taas ihan oma itsensä. Aika tyynessä kelissä konetta oli kiva käskeä ja nöyrästihän se tottelikin. Leijutusharjoittelukin näytti jo paikoitellen vähän paremmalta. Puolen päivän jälkeen ajelin kotiin päin. Kentällä oli jo näin aamupäivästä kiitettävän lämmintä.

Sitten iltapäivällä Antti soittelinkin ja houkutteli lähteä lennättämään. Ilmojen perusduunari, kaikkien lentojen sankari, Junnu the Great oli onneksi ladattuna varastolla. Pakkasin koneen takakonttiin muiden kamojen kanssa ja neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, piankos sitä oltiinkin kesäparatiisissa. Paikalla oli ihan mukavasti porukkaa, mutta kuitenkin niin, että sekaan sentään mahtui.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ruohonleikuukin oli menossa. Aurinko paistoi lämpimästi kesäiseltä taivaalta, muutamien puotapilvien harhaillessa sinisellä taivaan kannella. Nyt lauantaina oli lämmin ja ihana kesäinen tuulahdus kaakonkulmalta. Siitähän oli kiva nauttia. Antilla oli Silver Gull vm 1939 eli tuttavallisemmin "Siverkulli". Parhaillaan oli kuusi konetta ilmassa. Harrasteen parissa vierähti aika lailla kellon ympäri, poislukien ruokatunti kotona ja lentokaluston vaihto.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ykkös-Junnuun ladattiin 300 mAh, joka on aika vähän ottaen huomioon, että tällä ilmojen perusduunarilla pöristeltiin old timer herkkua seitsemän lennon aikana ruhtinaalliset 122 minuuttia elikäs 2h 2 min. Siinä ja siinä, ettei tullut yliannostata, mutta eihän sitä koskaan voi tulla eihän?


07.07.

Ensimmäinen lomaviikko käynnistyi yhtä hitaan raukeana, jopa loivana, niin kuin ne aina vuosien saatossa ovat käynnistyneet. Ei herätyskelloa, ei väkisin punkasta ylös vääntäytymistä. Sitä herää sitten, kun siltä tuntuu, keittelee tuimat aamukahvit sitten kun siltä tuntuu ja ryystää ne ainoastaan boxerit päällä omalla pikkupihallaan sitten kun siltä tuntuu, jonne aamupäivän auringon säteet jo uskaltautuvat paistamaan.

Lennättämään, lennättämään on päästävä. Ajatus iskee kirkkaana hieman tokkuraiseen tajuntaan, osin vähäisten yöunien seurauksena. Tähän näytökseen ei nyt kuulu juonipaljastukset, ellei lukija kuulu valittuun sisäpiiriin.

Helsingin toimipisteen debyyttiprojektina oli nakerrettu Blue Phoenix -sähkörunko , joka oli jo tovin ehtinyt olla tyhjänpanttina ja pölyä keräämässä seinällä, osin siksi, että moni karkki on päältä kaunis vaikka muuten olisi kiero kuin autokauppiaan omatunto. Joskus sekin olisi koeponnistettava, ja päätin että hetki koittaisi nyt eikä viidestoista päivä, joka sekin olisi ksillä jo reilun viikon päästä.

Romut tykötarpeineen autoon ja autola Petikkoon. Kasatessani hökötystäni kenttäpöydällä, havaitsin, että sivarin keskitys oli viturallaan, voin kyllä vannoa, että radioasennusten jäljiltä kaikki jökötti viivasuorana. Hutkijalautakunta ei tällä varotusajalla osaa antaa vedenpitäävää selontekoa,ä aiheutti vituralleen menemisen, mutta vitura oikenee säätämällä ruuvarilla sivuperäsin työntotangon taas kohdilleen. Viturat hävisivät sitä rataa jonnekin.

Tarkastelin liihottimen painopistettä akun sijainnin lineaarisena ensimmäisen asteen funktiona, josta ratkaisin akun paikan eli muuttujan x. Sitten siipi kiinni kumilenksuilla. Ensimmäisen kerran, kun räväytin kaasun auki potkuri/spinneripaketti katsoi parhaakseen poistua takavasemmalle. Onneksi takavasemmalla ei ollut viattomia sivullisia, siis potentiaalisia uhreja. Olihan spinnerin adapteri alun alkean ylisuuri akselille, mutta yleensä välykset on saatu hoidettua sopivan kokoisella putkepätkästä tehdyllä väliholkilla. Koneen kalustuksesta on sen verran, etten muista onko joku homma jäänyt puolitiehen tai puolimatkan krouviin. Kuusiokoloavainta kokeillessani selvisi, että se on taas joku fucking tuumakokoinen 9/64”, mitä Clasun setti ei jostain syystä sisällä. Ehkäpä se olikin sopivan avaimen puuttuessa jäänyt kiristämättä. Sain sopivan avaimen lainattua ja roujut eivät enää lentäneet ympäriinsä kaasun avauksesta. Risoo tällainen turha aloittelijamainen tuusaaminen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä riuhtoi kova ja levoton kesätuuli, joka vihdoin päästyään vapaaksi kolean ikikevään hyytävän jäätävästä syleilystä, ei oikein tiennyt miten päin puhaltaa, vai puhaltaako kaikkialta ja yhtä aikaa. Kesätuuli on joskus sellainen epeli. Muutamien trimmiheittojen jälkeen otin koneen ilmaan moottorilla, viritys oli tosi hankalaa kirmaavassa kesätuulosessa. Lyhyen ja hapuilevan lennon jälkeen otin koneen laskuun. Siirsin akkua hieman taksepäin.

Vaikea oli mennä sanomaan, paraniko koneen lento. Koko koelento-ohjelma pitää ottaa uusiksi sitten kun on pläkätyyni keli. Toisen trimmilennon päätteeksi kone veti hervotonta häiriötä keskellä nurmea. Tekiköhän kentän reunassa pauhaava agregaatti häiriötä?


08.07.

Pidettiin Tapsan kanssa tänään loman aloittajaislennätykset, siis ainakin omana loman, muista en tiedä pitään. Heinäkuu oli parhaimmillaan, kuten kuvistakin selvinnee. Kuvahan valehtelee tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Wara-Junnuun tehtiin vielä ennen lennätyksiä tuikitärkeä ja kylmän asennusjuoman vaativa vastaanottimen akun vaihto. Akkuhan lymyilee tasapaino-ongelmien vuoksi moottori alla, jonne pääsee kätevästi huoltoluukun kautta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kuten yllä olevasta alustuksesta varmaan jokaiselle sisälukutaitoiselle tulikin jo selväksi toinen tänään lentävä olisi juuri Wara-Junnu uudella Eneloop-akulla. Nyt kun päästiin aasin sillan kautta akkuihin, niin niitähän olikin ladattu jos jonkin verran Turnigy SU-26-sähkökonetta varten. Koska heinäkuun helteet olivat liikaa valkoiselle miehelle ja moottoritiekin on tällä helteellä todella kuumaa, niin treffit kentälle oli sovittu ilta seiskalta. Tapiolla oli mukanaan Tapiolla Arising Star eli tuttavallisemmin ”Arska” ja Decathlon. Arskasta oli tullut varsin tyylikäs ylätasokone, kun keulalla oli nelitahtimoottori. Decathlon toimi edelleenkin vanhalla setupilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähdin ensi SU-26:lla koittamaan, miten lämmin keli kannattelee konetta. Harmi vaan, mutta oikea lentoliikenne häiritsi todella pahasti meidän tärkeään lennokkiharrastus. Sukhoin eka lento pit keskeyttää ja ottii samalla akulla vielä lyhempi lento, no timaa kertyi kuitenkin 3s2700mAh akulla tyypilliset noin viisi minuuttia, ihan tarkalleen 4'57". Toisella lennolla ultra peijakas kerkes tulla laskuun ja lentoaika jäi tasalukemiin 4'00”, kun mitään riskiä akun loppumisesta kriittisellä hetkellä ei viitsinyt ottaa. Vasta kahdella viimeisellä 2700-akuilla päästiin jo keskittymään itse lennätykseen, eikä lentojen keskeyttämisiin. Lentoajat olivat ajastimen 5-min hälytyksen mukaiset 4'59” ja 5'05”. Näillä pienemmillä 3s2700mAh Nano-akuilla oli vähän painopisteongelmia, kone vaikutti olevan aavistuksen nokkapainonen.

Onneksi hätä ei ollut sen suurempi, sillä pesään pistettiin isompää pökköä, kun kerran on mitä pistää ja mahtuu kanssa sisään. 3s300mAh-akuilla lennettiin 6-min ajastimen mukaiset lennot 5'59" ja 6'15". Loput kaksi lentoa ajaettiin neljätonnisilla lentoajoilla 6'50" ja 6'58". Kokonaislentoaika oli ihan huikeat 45' 03”. Tällä kelillä oli vaan aika vaativaa ajaa noinkin pitään tarkaan ajettavaa konetta.

Illan päätteeksi plakätyynessä kelissä oli tietty jälkiruokana Wara-Junnu, jolla pöristeltiin rennon letkeästi parit noin 20 minuuttia lennot (19'59” ja 21'32”). Todella hieno lennätyspäivä ennen kaikkea hyvässä seurassa oli saatu päätökseen, niin koneet kuin miehetkin toimivat hienosti ja moitteetta. Kentällä ja ennen kaikkea Suomen suvessa kolme ja puoli tuntia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla piti sitten vielä kaahata Hoppulan Epp-Yakia, jolla lensn lensin kolme 4s1300mAh pakettia tyhjiksi täysin tyynessä säässä. Lennot lennettiin kuuden minuutin ajastimen mukaan. Laskut olivat vähän haastavia kotitielle; matala lähestyminen mallasohrapellon pellon päälla ja lopuksi tiukka vasen ja laskuun pihatielle niin, että hiekka vaan pöllähtää.


14.07.

Ajelin illalla kentälle laukussani metanolia ja LiPoa. Koneina olivat tietty Wara-Junnu ja epp-Yak 55. Junnu kun ehti olla pakollisella sairaslomalla pari kuukautta akuutin selkärangan murtuman vuoksi, niin tässä on nyt ollut akuutti old timer -puutostila, jota on yritetty lääkitä jopa ylisuurilla Junnu-annoksilla. Olen kentällä joskus klo 20:30 aikoihin ja tuulta oli vielä jonkin verran, mutta se oli sentään kentän suuntaista. Kun Junnulla ajeli vastatuuleen, sai oikein laittaa pökköä pesään, että kone liikahtaisi vastatuuleen. Pöristelin koneella 19'14" mittaisen lennon tyyliin tankki tyhjäksi ja pisaralla pisimmälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Siinä lennon aikana tuulikin oli jo täysin tyyntynyt. Tankkasin koneen ja olin jo käynistelemässä sitä, kun huomasin, että moottorin kiinnitys oli päässyt. Laiskuus iski, enkä alkanut kiristelemään kentällä, vaikka kaikki tarvittavat työkalut olisikin olleet mukana.

Sen sijaan epp-Yak 55 otettiin pakasta ja sillä lähdettiin ilmaan keikkumaan. Koneella olikin hyvä rouhia hämäläisittäin, kun oli jo täysin pläkä keli. Ainoa miinus oli tyyntyneen kelin mukanaan tuomat hyttyset, jotka ymmärsivät tiukan ja treenatun laatulihan päälle. Lopettelin lennot, kun olin ajanut Yakilla 3 x 1300 mAh akut tyhjiksi. Ajellessani illalla takaisin Matkuun, laskuva auriko kultasi tosi kauniisti ilta-auringossa paistatelevat viljavainiot, niin että piti oikein pysähtyä tien poskeen ja ottaa fotograafi jos toinenkin kauniista Suomen suvi-illasta. Kyllä Suomi on vaan hieno ja kaunis maa.


16.07.

Rankan päivän päätteeksi piti tehdä pieni pääkopan tuuletus pöristelemällä Wara-Junnulla, hieman ennen yhtätoista anoppilan peltojen yllä täysin tyynessä Suomen suvessa. Laskussa Wara-Junnun laskutelineet ottivat kiinni pihatien ja pellon väliseen heinikkoon ja kone kippasi siitä katolleen, tosi ja ennen kaikkea onneksi hitaasta vaudista. Lento oli apuottirallaa vartin lento, sillä kone piti ottaa hallitusti alas, kun en viitsinyt ottaa sitä riskiä, että kone päätyisi kauaksi viljapeltoon.


17.07.

Aamupäivällä ajelin tosi paahteiselle Forssan lentokentälle, jossa pienoinen tuuli oli ihan kentän suuntainen. Ajelin Wara-Junnulla 17'45" mittaisen lennon. Moottori sammui tällä lennolla jjo16 minuutin paikkeila ja loppuaika liideltiin. Seuraavalla lennolle lennolle soppaa laihennettin varttikierroksen verran neulaa säätämällä. Nyt päästiin moottorilla jo lentoikaan 19'50” ja moottorin sammumisen jälkeen liideltiin vielä vajaat kolme minuuttia ennen laskua, kokonaislentoajan ollessa mukavat 22'1”.

Mukana oli myös alkuperäinen ja wanha SuperZoom, jonka toin viettämään leppoisia eläkepäiviä maaseudun rauhaan. Ajoin koneella kolmet 3s1300mAh akut tyhjiksi varmaankin jollain 4-5 minuutin ajatimella. Tämän yksilön siivekkeet tuntuivat liian laiskoilta verrattuna siihen yksiläöön, jolla ajalen Hesassa. Nykyisellä mekaniikalla ja servon varsilla ei kovin helpolla lisää liikettä.

Jossain vaiheessa musta Heko OH-HCT ilmestyi ja tuli laskuun ilman asianmukaista radioilmoitusta. Sen verran sapetti junttipilottien toiminta, että kävelin kentän päähän pilottia jututtamaan, että asianmukaiset ilmoitukset olisi suotavia, jos jatkossakin mielii tälle kentällä laskeutua, silla kyllähän ilmailusäädösten mukaan pitää toimia vaikka kalliimmat lelut pojalla olikin. Ihan asiallisesti hän suhtautui palautteeseen.

Olin pakannut jo kamani autoon ja ottanut skannerin pois, joten se jäi hämärän peittoon, että tekikö sälli ilmoitukset, kun poistui Forssan Aerodynaaminen Tasavallan ilmatilasta. Päivällä ajelin Matkussa välipalaluonteisesti akullisen epp-Yakilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin vielä illalla kentälle Tapion kanssa itselläni oli nyt peräkontissa Pilot RC:n Trainer 90. Olin tehnyt koneen tankkiasennukset kolmasti, toivottavasti alkaa riittämään. Lisäksi tässä mylläkässä järkeistin vastaaonit ja sytkäakun sekä -boxin asennuksia huoltoystävällisimmiksi. Kaikki ei vaan tuele mieleen siinä vaiheessa, kun koneen kasaa. Sitten kun joku tietty osa pitäisi onkia koneen uumenistä esille, niin siinä sitä kiroaa asentajässää.

Laittelin koneen lentovalmiiksi ja Trainer 90” startattiin starttitelineessä katollaan. Moottori pörähti kohtalaisen helposti käyntiin ja annoin sen päristä siinä nurinpäin kaikessa rauhassa tovin ennen kuin kääsin koneen oikein päin renkailleen. Moottorin koekäyttö maassa vielä maassa; kierrokset löytyvät mukavasti ja sitten viimeinen silmäys ohjainpintoihin, kaikki liikkuvat moitteettomasti. Vähän lisää hanaa niin, että kierrosten noustessa kone nytkähtää rullamaan, köröttelen rauhallisesti baanalle. Käännän koneen nokan kohti 04:sta, nokkapyörä on tarkasi baanan keskiviilalla. Käydään ohjainpinnat vielä kerran läpi. Se on nyt menoa, kaasu eteen, kone alkaa kiihtymään ja annan sen kerätä kunnolla nopeutta. Reilun parin kymmenen metrin nousikiidon jälkeen vedän koneen kevyesti ilmaan, kyllä kaatiksen metsä raikaa upeasti koneen noustessa ylväästi siivilleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajan sen turvallisesti korkealle. Wau, nyt meni tältä pojalta bensaneitsyys. Sitten ensimmäinen kaarros myötäseen, kone lentää hemmetin upeasti. Trimmaan korkeusperäsimeen ainoastaan kaksi diginaksua vetoa. Ensimmäinen lento hieman jänskättää. Uuden koneen koelentoon pitää suhtautua aina tietyllä nöyryydellä. Tyydyn ihan vaan totuttelemaan koneeseen, on kyllä ihan pakko kehaista, mutta koneen ohjainliikkeet ovat yllättävä onnistuneita suoraan pajalta ulos rullatessa. Kone istuu napakasti käteeni, ei ole mitään yllättävää, eikä pettymystä. Sitten valmistaudutaan siihen lennon vaativimpaa osuuteen laskuun. Vähennän kierroksia reilusti jo myötätuuliosuudella ja samalla otan laskulaippoja vähän ulos ja kaasua edelleen pienemmälle kentän yllä ja lopuksi tyhjäkäynnille. Kone istahtaa liki tyynessä kesäillassa täydellisesti kentän kulhtaneelle ja jo parhaat päivänsä nähneellä kestopikipäälysteelle, joka myös asfalttina tunnetaan. Lähettimen kello seisahtaa aikaan 7'48", kun ajastimeen oli asetettu varovaisesti kahdeksan minuuttia. Haen koneen varikolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen seuraavaa lentoa, irrotan siiven nähdäkseni polttoaineen kulutuksen, joka on odotusten mukaisesti ollut varsin maltillista. Takki täyteen ja siipi kiinni. RCG 20 ccm bensapata käynnistyy nyt jo parilla heitolla. Otan koneen ilmaan taas turvallisen nousukiidon jälkeen. Nyt toisella lennolla on jo selvästi rennompi fiilis ajaa konetta ja nautinto on ihan toinen, kun suurin jännitys on onnellisesti lauennut. Nyt kokeillen koneella jo perusmanööverejä, kuten matalia räimäisyjä kentän pinnassa. Matalassa ohilennossa ja metsän ollessa kaikupohjana, koneesta uhkuu voimaa ja äänet ovat kohtalaisen miehekkäät, ei kuitenkaan pahat. Iso silmukka on näyttävä, vaakakierre on kohtalaisen rauhallinen. Nyt lennä lennän aavistuksen pidempää ja laskuun kone tulee samalla tyylikkyydellä. Lentoajaksi kirjataan 9'01”.

Koelento-ohjelma välissä on kohtalaisesti lentoliikennettä ja jotaon porukkaa hallin edessä. Myöhemmin minulle selviää, että mm. Matti Nykänen näki Trainer 90”:n koelennon, kun hän oli Hiidenlinnassa pidetyn missituomaroinnin päätteeksi odottamassa kyytiä Lappeenrantaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentoliikenteen rauhoituttua Otin koneen taas ilmaan, nyt lentoajastinta oli säädetty reilusti varttituntiin, koska vaihelevalla kaasun käytöllä se ei ole mikään ongelma. Nyt tulikin jo kokeiltua laippoja ilmassa,; laipata alas ja kunnolla hanaa, niin kone kiipeää varsin mainiosti ihan niinkin. Sekin tuli todettua, että lentolaite lentää todella hyvin ja pitkään kädet irti ohjaimista, mutta niinhän sen pitääkin, kun kyseessä on laadukas arffi. Keneen laskeuduttua ajastin näyttää jo reilusti tupla-aikaa edellisin lentoihin nähden; 18'05".

Photo by Jari Vehmaa

Tankkaan koneen uudelleen, mutta huomaan, että nokkapyörä on vähän viturallaan, eikä se ole kunnolla keskittynyt. Tässä vaiheessa iltaa ja kolmen toinen toistaan upeamman lennon jälkeen totean, että nyt on aika pakata kone takakonttiin ja tutkia nokkapyörä kaikessa rauhasa pajalla, niin siitä tulee hyvä vielä. Kone lensi täydellisissä olosuhteilla kolmella lennolla yhteensä 34'54”. Tapiolla oli mukanaa tuttu Cap, joka toimi hyvin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.07.

Trainerin nokkapyörää oli tutkittu ja tohtoroitu kunnolla pajalla ja todettu, että se oli vähän hutiloiden alunperin asennettu. Nyt akselin varteen tehtiin kunnon lovet pidätinruuveille. Kone oli taas valmiina lentämään ja niinpä se pakattiin Fordin uumeniin, jonne se sopiikin kuin mittatilauksesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keli oli nyt iltasella taas, mitä parahin lentämistä ajatellen. Moottorikin käynnistyi helpolla. Lähdin rullaamaan koneella varikolta kohti kiitorataa. Nokkapyörän kääntövivun kiinnitys antoi periksi, kun rengas osui asfaltin paikkaan. Tämän seurauksena nokkapyörä meni poikkiteloin ja koneen eteneneminen tyssäsi siihen. Pahaksi onnekseen huonolaatiunen nokkateline antoi jousesta sen verran periksi, että koneen nyökkäsi nokkaa asfalttia kohden niin että potkuri räpsähti ja säleet lensi. Mukanani oli tietty varapotkurina Menzin 16" x 8", jonka ruuvasin koneen nokalle. Kun ruuvasin nokkapyörän kääntövipua paikolleen huomasin, että pultti pyöri tyhjää, kierteet olvat siis menneet. Lennot jäivät tältä erää tähän. No, parempi näin, että heikkous tuli esiin konetta rullatessa hiljaisella nopeudella kuin se, että nokkapyörä olisi pettänyt lähtökiidon viime metreillä.


19.07.

Ajelin tänään aamulla pläkätyynessä helteessä epp-Yakilla viisi akullista anoppilan pellon reunalla pyjama päällä. Aamu pitää aloitta lennätyksellä, eikä millään hemmetin aamupuurolla tai -kahvilla, tupakista puhumattakaan. Lennätys päivässä pitää lääkärin ja syöpäläiset loitolla sanotaan. Anoppilan uusi paskakaivon kansi on osoittautunut mitä mainiommaksi tukikohdaksi peltolennätykselle; konetta roplatessa ei tarvitse maassa istua, eikä kyykkiä ja kamat pysyvät siisteinä. Kyllä maaseudun jätevesiuudistus on ollut todella hieno asia. Missähän minäkin roplaisin vermeitäni ilman sitä?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone toimi hienosti ja kaikkea kommervenkkiä tuli koitttua taivaalla maalailla. Kerran, jos parikin pelleillessä konepahanen oli päästä villalapasesta, mutta sen verran on tässä vuosien saatossa tullut refleksiä selkärankaan, että päästiin pois pälkähästä ja villalapasen pito piti. Lentojen päätteksi räknäsin akkukirjapidosta, että Yakin sadan lennon raja rikkoutui; itse asiassa plakkarissa on 101 lentoa. Lentotunteina tämä huitelee jo yli kymmentä tuntia tarkaa ja huolellista puikotusta. Hyvä saavutus. Onnittelen ihan itseäni. Onnea Jari – Kiitos, kiitos vastaan itselleni.


22.07.

Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä, Polttaa asfaltti ja tiili, hengityksen täyttää pöly sekä hiili. Tällä viikolla biisin sanat ovat osuneet kohdilleen. Niinpä karistin kaupungin pölyt jaloistani ja suuntasin kesäparatiisiin.

Paikan päällä kenttä kukki valtoimenaan valkoapilaa, näky oli kaunis. Olin yllättynyt, kun paikalla ei ollut ketään, koko hieno nurmikenttä olisi siis mun privaattikäytössä, kyllä jäsenmaksulleen saa nyt kunnolla vastinetta. Junnu oli tuota pikaa lentovalmiina ja wanha Ossi käynnistyi hyvin, mitä nyt siinä aluksi normaaliin tapaansa mietti ja pähki kävisikö oikein päin, eikun väärin päin. Sitten kun wanha herra kävi kunnolla oikein päin, lähdettiin nousukiitoon pitkin apilaniittyä. Koneella pörrättiin mukavasti 19 minuutin verran. Lento oli sellaista rentoa old timer-pöristlyä, samoin seuraavakin lento, joka venyi lukemin 22'30”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaksi seuravaa lentoa olivat joka suhteessa toistensa tosinnot, niin lentoaikoja; 25'45” ja 25'49”, kuin muutenkin. Molemmilla lennoilla oli sen verran kovaa nostoa pelissä, että Junnu ihan varkain nousi tosi korkealle, olisikohan ollut jossain 300 m korossa. Tilanne oli tietty ihan hanskassa molemmilla kerroilla, mutta vähän alkoi kuitenkin hirvittämään. Ainan kuitenkin moottorilla pääsee hyvin nostosta pois.

Tällä välin olikin saanut seuraa kentälle. Tutustuin Seppo Paltamoon ja jutustelun yhteydessä tulikin ilmi, että hän oli 1970-luvun alkupuolella ollut jonkin aikaa Forssan suunnalla ja tietysti FSIY:n lennokkikerhossa ja tunsi ja muisti hyvin mm. Pekan ja T. Männistön.

Viides ja wiimeinen lento tältä päivältä kesti noin 21 minuutia. Jossain vaiheessa joku herhiläinen tai mikä lieneekään pistiäinen törmäsi meikäläisen kylkeen tosi mojovasti, ihan kuin myrkkynuoli olisi siihen puhallusputkella ammuttu. Kirpasi ja kovasti, ei ole ikinä pistos noin paljoa sattunut. Lentokieltoon tuollaiset pörisijät pitäisi laittaa, kun suurta valkoista pilottia kehtaavat häiritä. Pistos jomotteli vielä aika makoisasti parin tunnin kuluttua, kun olin jo kotona. Lentoaikaa Junnulle kertoi hieman epätieteellisesti mitaten 115 minuuttia elikäs 1:55'. Vettä virtasi vuollasti pilotin kuivaan kurkkuun kolmatta litraa päivän aikana.


23.07.

Päivä alkoi yhtä lämpöisenä, mitä eilinenkin. Olin sopinut Antin kanssa Old Timer kruisailupäivä kesäparatiisiin. Eväinä oli tällä kertaa vettä litra tolkulla ja kylmää HK:n Sinistä, että nesteytys ja suolatasapaino pysyvät balanssissa ja pilotit kestävät mitä ankarammissa luonnonolosuhteissa.

Antilla oli mukana Herb Greenbergin piirtämä 72” Red Zephyr, vuosimallia 1937. Koneen keulilla on kultaiselta 80-luvulta päräisin oleva 40-kokoluokan Saito nelitahti. Antin mukaan tyypillisellä old timer -kruisailunopeudella, koneella saa pöristellä tunnin ja vartin yhteen menoon. Old timer friikkien balsapölyiseltä OuterZone-sivustolta löytyykin kahdet eri piirustukset koneesta; alkuperäinen Herb Greenbergin piirtämä ja uudempi uudempi Phil Berhardtin luomus. Mutta kylläpä Red Zephy lensikin komeasti ja välillä Antti olikin niin tolkuttoman korkealle että meikäläistä ihan hirvitti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta pistin Junnulla kampoihin sen minkä pystyin. Ajoin todella rankassa kelissä koneella kunnioitettavat seitsemän lentoa, lentojen ollessa 17-23 minuuttia. Oma yhteenlaskettu tiima tältä päivältä oli 2h 30min. Kerran jos toisenkin olin Junnun kanssa omalla asteikolla jo kriittisellä korkeudella ja nostosta oli pakko pyristellä pois. Toisaalta nostossa saa hyvin venytettyä tiimaa, kun minimi kierroksilla aurinkoenergia pitää huolen siiven nostovoimasta. Yksi lasku jäi sen verran kauaksi viljapeltoon, että konetta sai pikkuhetken sieltä haeskella. Pikku-Junnukin teki nopean debyytin, että senkin voi sanoa tällä kentälläe lentäneen. Harrastuksen parissa vierähti kummasti melkein normityöpäivän verran, siis seitsemän tuntia, tähän sitten vielä matkat päälle, niin ylitöiksi olis mennyt.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


24.07.

Pitkästä aikaa käytiin Henrin kanssa akkuja tyhjentelemässä Forssan lentokentällä. Treffit oli sovittu illaksi kello 19 pintaan, sillä kelejä on pitänyt, jopa ihan liiaksi asti ainakin valkoiselle miehelle. Just luin Forssan Lehdestä, että kuluva viikko on ollut Suomessa kuumin 50 vuoteen. Kyllähän se näkyi, mutta ennen kaikkea tuntui myös täällä anoppilassa, jossa elohopea on kivunnut joka päivä +31 C asteeseen. Lennokkipakin digitaalinen tuuli/lämpömittari väläytteli jopa +31,7 C, joten vielä on kesää jäljellä ja Jaakko parka saa kuuman kiven veteen viskata.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta palataanpa asiaa, eikä unohduta sinne aasin sillalle. Henrillä oli mukanaan HöpöKunkun Blixler styrsahärpäke ja quardokopteri, kolmella haaralla ja kuudella moottorilla. Laite tietty varustettu GPS:llä ja FPV-varustuksella. Itse ajelin ensin lämpimikseni, jos niin ylipäätään voidaan edes sanoa, uudempaa Super Zuumia viiden akun verran. Kyllä tää uudempi yksikö tuntuu käteen paremmalta ja taipuisammalta, kuin vanhempi kone. Ajelin lennot perinteisen neljän minuutin ajastimen mukaan.

Illan päätteeksi laitettiin Turnigyn SU-26 Sukhoi -kone lentovalmiiksi. Ajoin koneella kaksi akullista 3s27000mAh- Nano -pakkoja. Lentoajastin oli perinteisesti 4'30", jolloin lentoaikaa kertyi käytännössä viiden minuutin pintaan. Eka lasku oli suoraan sanottuna paskoin kautta aikojen, mitään ei tietenkään hajonnut, mutta siivenkärki ja ennen kaikkea pilotin iso ego saivat vähän asfaltti-ihottumaa. Myöhemmin annoin lämmintä päälystysrautaa siivenkärjelle westaalla niin hyvin rypyt katosivat sekä koneesta, että pilotin egosta. Toinen lento oli ihan hyvä laskua myöten. Tällä kelillä tarkkaan ajettava SU-26 oli liian vaativa kone. Sukhoin tiima tältä päivältä oli 5'02”(#4) ja 4'56"(#2), siis noin kymmenen minuuttia. Korkeus- ja siivekeohjaus kaipaisivat ehkä aavistuksen expoa.


25.07.

Ajelin paahteisena perjantaina taas Forssan kentälle ja kyydissä oli Wara-Junnu. Kentällä olikin parkissa oudonnäköinen Cessna, jonka ympärillä oli mies ja nainen. Kun huikkasin auton ikkunasta, mitä suunitelmia heillä on lentojen suhteen, niin todettiin melkein yhteen ääneen tämän kavrin kanssa, että mehän ollaan joskus vuosia sitten tavattu. Piti oikein paiskata kättä, kun wanhoja tuttuja näin yllättäen näkee. Kyseessä oli Riston työkaveri Kaitsu, jonka kanssa lensimme 29.10.1995 vuodelta 1948 peräisin olevalla Leivo-koneella, jonka tunnus on OH-KZC. Hassua, että tunsimme toisemme 19 vuoden jälkeen. Ilmottelin meneväni lennättämään kentän päähän ja että olen kuulolla Forssan taajuudella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Entisen tuulipussi luona suureksi iloksen Juha raivasi ruohonleikkurilla lennokkiporukan pysäköintipaikkaa auki. Hieno homma, sillä mukana on aina joskus pieniä lapsiakin ja en ole missään nähnyt koskaan niin suuria kyykäärmeitä, kuin täällä lentokentällä. Paahteessa kiinalainen tuuli/lämpömittari näytti parhaillaan +50 C. Jossain vaiheessa Kaitsu pyyhkäisikin Cessnalla matkoihinsa.

Photo by Jari Vehmaa

Laittelin Junnun lentokuntoon. Junnulla pörrättiin lämpöisessä kesäpäivässä melkein 1,5h. Junnu lensi kolme lähes puolen tunnin lentoa ja kaikkille lennoille oli yhteistä, että moottorin sammumisen jälkeen liideltiin jokunen minuutti, parhaimmillaan jopa kuusi minuuttia liihotusta.


26.07.

Treffattin Riston kanss kentällä. Itselläni oli mukana taas Pilot RC Trainer 90”, jonka nökkapyörää oli taas kerran hinkattu tunti jos toinen pajalla yön hiljaisuudessa. RCG 20 ccm pörähti hyvin käyntiin muutaman heiton jälkeen koneen ollessa väärinpäin starttitelineessä. Moottori sai käydä tässä ensi kunnon tovin ennen kuin nostin koneen siitä pois oikein päin pyöriensä varaan kestopikipäälysteelle.

Photo by Risto Danska Photo by Risto Danska

Photo by Risto Danska Photo by Risto Danska

Tein normitarkistuksen kaikille ohjainpinnoilla ja moottorin koekäyttö vaihtelevalla kierrosalueella ja sitten rauhallinen rullaus baanan keskelle. Viimeiset vilkaisit ohjainpintoihin, kaasuvipu eteen ja kone alkaa kiihtyvällä vauhdilla kelaamaan nopeutta. Nousukiidossa kone pääsee vähän varkain ajautumaan kiitoradan reunaan, mutta tästä sen sai jo turvallisesti kiskaistua taivaalle. Tästä noususta ei kyllä tullut täysiä tyylipisteitä, mutta eipä niitä tulku kerjäämäänkään.

Photo by Risto Danska Photo by Risto Danska

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentelin Ristolle näytösluontoisesti sellaista peruslentoa. Sitten radiosta alkoi kuulua ilmoituksia ja niinpä ajattelin parhaaksi ottaa koneen alas ennen muuta liikennettä. Tulin laskuun maltillisella laipan käytöllä, mutta muuten onnistuneen laskun päätteeksi kone meni nokilleen nokkapyörän petettyä alta ja siinä rytäkässä tulpanhattu ja toinen siiven kärki saivat pikkaisen asfaltti-ihottumaa. Lentoaikaa kertyi 9'49”. Nyt se on nähty, ettei kone lennä ennen kuin siinä on kunnollinen ja tukeva nokkapyörä. Tulpanahatun kunto pitää tarkistaa, koska metallipuoliskot yhdessä pitävä taitokset murtuivat. Katsotaan josko nippuside toimisi tässäkin tapauksessa. Kone on ehtinyt kerätä timaa neljällä lennolla mukavat 43' 34”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


30.07.

Pitkästä aikaa saimme sopimaan Pekan kanssa kesäiset lennätykset Forssan kentälle. Pekka lennätteli Mystery-liidokkiaan. Itselläni oli mukana Wara-Junnu, jolla ajelin 1h 50' 02” neljällä eri lennolla, niiden ollessa 25-30 minuutin luokkaa. Lähes kahden tunnun old timer -tahkoamisen jälkeen neljän kennon eneloop-pakkaan ladattiin 4,8 V tasasähköä 522mAh verran.


01.08.

Loman huvetessa olemattomiin sai leppoisa old timer -pöristey jo vähän jäädä vähemmälle ja vauhdin nälkä alkoi taas kutkuttamaan makuhermojani. Lennätysolosuhteet olivat kentällä taas parasta A-vauhtiluokkaa; aurinkoinen sininen taivas eikä tuulikaan juuri haittaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Edellisen Hots lennätyksen jälkeen oli laittanut työlistaan pakoputken räkäletkun kiinnitys ja pikaliimalla varmistus, mutta arvatenkin tämä ei tullut pieneen mieleenikään, kun starttailin konetta kentän reunalla. Voe mahoton, mutta kyllä kunnon vauhti maistui taas varsin makealta. Kaahasin Hotsilla neljä seitsemän minuutin lentoa. Toisen lennon päätteeksi moottori sammuin polttoaineen loppumiseen laskukierroksen aikana, mutta tilanne oli tietysti koko ajan hallinnassa ja koneen sai hyvin vielä asfaltille laskuun. Lentoaikaa kertyi 30 minuuttia.


09.08.

Kesäiset lennätykset jatkuivat taas Tapion kanssa. Nyt tänään oli kuulemma P-38:n korkkaus. Näin koneen vasta tänään ekaa kertaa livenä ja komea ilmestyshän se oli. Enpä ole miesmuistiin kuullut kaksimoottorisen koneen sulosointua. Varakoneena Tapiolla oli 4t-Arska.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Itse vedin pakasta tällä kertaan taas kerran kesän parhaat valttiikortit; lännen nopimman ja hitaimman elikäs Hotsin ja Wara-Junnu. Junnu pörisi kolmella lennolla yhteensä 57' 55”. Hotsilla räimittiin yhtä monta lentoa; yhdessä moottori sammui ilmassa ja yksi loppui rumaan laskuun, mutta mahtui joukkoon sentään edes yksi timanttikin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Minulle Tapion 2-moottorisen P-38:n lento oli kyllä mielestäni ensimmäinen monimoottorinen polttiskone Forssan kentällä ja minä jos joku olen kyllä täällä niin paljon tahkonnut, että muistaisi kyllä jos sellaisen olisin nähnyt. Antilla oli joskus muistaakseni 2-moottorinen sähkökone. Varsin hyvin P-38 lensi koelentonsa ja laskukin oli täydellinen, voidaan sanoa varsin onnistuneesta harrastepäivästä.


10.08.

Lennätyssessiot Tapsan kanssa sen kuin jatkuvat. Luovan tauon jälkeen Phoenix 1 käytiin läpi ja lentokelpoisuuspapereihin lyötiin leimat ja akku ladattiin. Ei koneessa mitään vikaa ollut, mutta reilu vuosi on ajettu varsin paljon Super Hotsilla ja sinänsä toimiva Phoenix on vaan jäänyt seinäruusuksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennä millä lennät ja Phoenixiilä loput, on tämän vaan sen verran kova klassikkostuntti, aina pelaa ja toimii moitteetta. Ensimmäisen käynnistyksen sai tosin tehdä startterilla, mutta sen jälkeen Webra murahti matalaan pörinään ihan lavasta viskaamalla. Webra käy ja kuttuu todella hienosti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone ei kauaakaan kupeksi kiitoadalla, kun sille antaa hanaa, niin alkaa tapahtumaan ja nopeasti. Lensi koneella kaiken kaikkiaan viisi kuuden minuutin ajastuksella lennettyä lentoa, mikä tekee Elon laskuopin mukaan vähintäänkin reilut puolituntia retrolentoa klassikkostuntilla vm. 1965. Yhdessa ainoassa laskussa moottori sammui heiniin, muutoin ilmojen pataässä rullattiin tyylikkäästi starttipaikalla. Tapio lennätteli Decathloniansa, joka toimii kerta toisensa jälkeen mainiosti.


26.08.

Viimeiset pari viikkoa on joka aamu tullut kurkittua ulos ikkunasta sillä mielellä, joska tänä aamuna olisi lentokeliä. Matalat rintamat ovat pyyhkineet märkien ja alas vettä valuvien pilvien muodossa maatamme, eikä tuulikaan aina ole ollut kaikkein suotuisin.

Nyt näytti siltä, että tänä aamuna pääisin työmatkalennätykselle. Tosin jo Mäkkylän kohdalla tuli ensimmäiset pient pisarat tuulilasiin, mutta jattelin, että katsotaan keli lopullisesti vasta perillä. vähän tihutti edelleenki, mutta laittelin SuperZoomin lentokuntoon ja pääsi pörräämään koneelle. Parin minuutin pöristelyn jälkeen sade yltyi kuitenkin sellaisiin mittoihin, että otin koneen maahan ja katsoin parhaaaksi jatkaa matkaani töihin. Vielä ei voida puhua työmaktalennätyksen syksyn aloituksesta, mutta märät maistiaiset sentään saatiin.


31.08.

Heinäkuun helteisten maratoonipöristelyiden jälkeen Junna kävi läpi kevyehkön 5h määräaikaishuollon ja lentokelpoisuus myönnettiin taas vuoksi kerrallaan. Junnu alkaa olla jo rippikouluiässä ja "nuoresta" iästään huolimatta hänellä on lentomaileja takanapäin hyvin kunnioitettava määrä. Autoon pakattiin aika kattava sorttimentti kalustoa; Calmato, Junnu, SuperZoom-epp-himmeli ja eBP-sähkis, jospa joku näistä lentäisi. Lennätyksistä oli sovittu Antin kanssa ja hän olikin jo paikalla saavuttuani kentälle. Ilokseni myös kenttä oli leikattu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Calmato on lentänyt viimeksi touko/kesäkuussa ja silloin nokkapyörän muovipidike hajosi laskussa. Pikkukorjauksen yhteydessä yritin laittaa lisää liikettä siivekkeisiin, sillä ne olivat turhan laiskat minun makuuni. Toisekseen en ollut aivan vakuuttunut mekaanisesta differentiaalista, jota servopyörällä oli yritetty tehdä. Nyt siivekkeissä oli uusi setup jo jonkin aikaa, eiä sitä vielä ole päästy kokeilemaan. Kone on siis odottanut lentoa ainakin pari kuukautta.

OS 46 lähti aika helpolla käyntiin ja kaasu auki nousukiitoon. Nurmikko jarruttaa aika tehokkaasti pikkupyöräisen koneen nousukiitoa, joka helpolla venyy puoleen kenttään. Calmato lähti iloisesti lentoon. Siivekkeitä sai trimmata vajaan tapin verran vasemmalle ja vetoa oli aavistuksen verran korkkarissa. Nyt vaakakierteet menivät jo siihen rivakkaan tahtiin, mitä oli tottunut esim. Hotsin kanssa. Kone toimi ilmassa hyvin, paitsi moottori ei kuitenkaan vinkunut viimeistään.

Noin varttitunnin ajettuani, oli tuomassa jo konetta laskuun, kun matalalla moottori sammui ilmeisesti huolimattoman kaasitrimmin käytön seurauksena. Korkeutta koneelle oli kuitenkin sen verran, että sen sai huvin kaarrettua kentälle, tosin myötätuuleen, jolloin vauhtia piisasi viistosti varikon suuntaan. Loppuvetoa tuli annettua hieman liikaa ja kone nousi vielä puoleen metriin, josta se vasta laskeutui lopullisesti. Nurmikko oli taas liikaa nokkapyörälle. Tällä kertaa muovinen pidike kesti kyllä, mutta itse metlallilanka meni vääräksi ja lopuksi voimat repivät tuliseinän alaosaa kiinnityksen kohdalta. Aika pieni ja huomaamaton homma korjattavaksi, mutta olisihan tuokin saanut jäädä tapahtumatta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lopuksi pakasta otettin Junnu, jolla lennettiin neljä lentoa, lentoaikojen ollessa 17-20 minuuttia. Ensimmäisessä laskussa kone heitti kuperkeikkaa laskutelineiden ottaessa kiinni pellon ja kentän väliseen pujopöheikköön. Toinen lasku jäikin sitten samaiselle sänkipellolle. Parissa viimeisessä laskussa kone venyi hyvin kentälle. Junnulla päästiin tassa reiluun tunnin lentoaikaan: 1h 13 min. Antti lennätteli Silver Gull:ia ja samassa porukassa lensi siististi rakennettu Sig Kadet Mk 2. Iltaa kohden taivas veti yhä enemmän pilveen ja tuulikin tuntui yltyvän.


03.09.

Kolmas kerta toden sanoo, tietää wanha kansa, niin myös kävi tässä työmatkalennätyksessäkin. Aiemmin huonot ilmat ja oma huolimattomuus rajoittivat toimintaa. Nyt sää oli parantunut ja aamusta oli jo oikein kelpo lennätyskeli. Edellisen kerran jäljiltä pätkä nokkaa oli liimattu takaisin paikoilleen polyuretaaniliimalla. Hienosti SuperZoom toimi taas ja sillä oli ilo kurvailla taivaalla. Laskuissa tuli huomattua, että lasketelineiden tuetaan käytetty messinki lanka on liian heikkoa, eikä kone juuri koskaa jää kauniisti telineilleen, vaikka lasku olisi kuinka onnistunut. Neljän minuutin lentoja ajettiin puolitusinaa ja siitä olikin sitten taas nautinto jatkaa töihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.09.

Edellisillä Wara-Junnun lennoilla 25%-nitrosopat oli käytetty jo loppuun ja edessä oli OS 30 FS-nelitahtimoottorin ankara vieroittaminen ja opettaminen puolta köyhempään nitromäärään. Tankkiin tankattiinkiin samanväristä "vadelmamehua". Mylly pistettiin pörisemään sillä sopalla, mitä tänään tarjotaan ja hyvinpä Ossi lähti tikittämään.

photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tästä innostuneena hain werstaalta siiven koneeseen ja harpoin puidulle sänkipellolle. Viskasin koneen ilmaan ja Junnu oli taas elementissään. Säädöt eivät kuitenkaan olleet ihan optimit tällä seokselle ja otinkin koneen alas kahdeksan minuutin pöistelyn jälkeen ja säädin pääneulaa kiinni puolen kierrosta. Dodiin, Nyt moottori raksutti jo ihan entiseen malliinsa. Kone sammui poikkeuksellisen aikaisin, vasta vajaan vartin pöristelyn jälkeen. Toista lentoa en enää tehnyt, kun alun perinkin oli tarkoitus vaan maassa käyttää ja säätää moottori kohdilleen huomista varten, mutta ian parempi, jos toimivuus testataan vielä ilmassa.

Illalla käyttelin vielä koelentoaan odottavaa Hoppula Stick 90- konetta, jonka keulilla on RCG 15 ccm bensapata, jota on sisään ajettu pitkin kesää. Kone käynnistyy helpolla ja kaasuvaste on hyvä. Akut ladattiin ja kaikki on valmista korkkausta varten.


07.09.

Tänäänkin maisema oli sankan sumun peitossa, mutta optimistina pakkasin autooni Wara-Junnun ja Stick 90:n tykötarpeineen. Olin kentällä aamusta yhdeksän pintaan. Laittelin Wara-Junnun lentokuntoon ja sukelsin koneella sumun sekaan. Kovinkaan pitkällä tai korkealle koneella ei tarvinnut lentää, kun oltiin jo varsin vaativissa IFR-olosuhteissa, eli suomeksi sanottuna lennettiin konetta perstuntumalla ja äänen perusteella. Ilma oli ainakim kosteutensa puolesta varsin happirikasta ja matalalla pinnoissa kartelemalla tiimaa kertyi mukavasti 29'43". Olin todella yllättynyt, että moottori käydä pörisi 29 minuuttia. Toisella lennollaan Junnu lensi sille tyypillisen 25'23" kestäneen lennon. Tänään päästi viittä vaille tuntiin lentoaikaan.

Tapiolla oli mukanaan Decathlon -ylätaso, joka on osoittautunut varsin hyväksi koneeksi. Nyt oli Tapsalla vuorossa sitten Kyoshon Cap 232:n koelento. Koneen keulilla pörisi Saiton 91 nelitahti. Molemmat koneet lensivät mahtavasti ja Capin koelento oli onnistunut ja eka lasku oli täydellinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Olin sumun hälvenemistä odotellessa kasannut Hobby Kingin Giant Stick Sport 90 Aerobatic Sport -koneen. Moottorin pörähti ensimmäisen kerran ryyppy päällä varmaan viiden, kuuden heiton jälkeen, sitten ryyppy pois ja pari heittoa. Käyttelin siinä moottoria itseni ja Tapion iloksi, samalla koneella rullten. Ilma oli jonkin verran vielä tukossa, mutta sitten kiusaus kasvoi liian isoksi ja päätin tehdä koelennon. Tapio kiirehti kameramieheksi.

Hanat kaakkoon ja kone singahti nousukiitoon 22-suuntaan. Tiesin kyllä, että sivuperäsimessä ja siten kannuspyörässä olisi varsin reippaasti liikettä. No, pari pienen koukkauksen jälkeen kone asettui hyvin nousukiitoon ja siinä sitä annettiin sitten soittaa suoraa baanaa tarpeeksi pitkälle, että nopeutta on varmasi riittävästi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tikku irosi asfaltista kevyen ja vaivattoman oloisesti ja päästelin koneelle korkealle. Aika lailla siinä samassa koneesta ikään kuin katosi tehot, moottori huusi, mutta kone ei vaan liikahtanut. Tämän lisäksi koneesta kuului aika paha resoinoiva ääni. Moottori ei reagoinut enää lainkaan kaasun asentoon. hmm...nyt aloin huolestua ihan oikeasti. Kone näytti kuitenkin pysyvän ilmassa aika pienellä nopeudella - nyt sekin on tullut testattua jopa tosi tilanteessa. Kurvasin koneelle puidun pellon yli ja siitä kentä ylitse ja sitten uusi kierros. Voihin pyhä kakka sentään.. nyt kierrokset alkoivat putoamaan entisestään.. päätökset oli tehtävä siinä samassa kun kone oli jo kiitoradan päällä. Koneessa oli liian vähän nopeutta tehoja ilmassa pysymiseen ja taas liikaa laskuun. Pakkorako ja pakkolasku, ei siinä muu auttanut.

Tästä laskusta ei annettaisi tyylipisteitä, mutta eipä niitä kerjättykään. Sangen rumassa laskussa tuliseinä napsahti tosi siististi irti, ei muuta vauriota, ei edes potkuri mennyt poikki. Olihan jälki "onnettomuuspaikalla" vähän ruman näköistä, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi tuliseinä oli alunperin liimattu tosi huonosti kiinni.

Muovispinneri/potkuri paketti oli myös pyörinyt vetolevyä vasten, mitä söi myös tehoja. Startissa potkuri oli ihan kunnolla kiinni (uusi M8 nylock), ei luistanut. Kaiketi servopyörässä ollut säädettävä pidätinruuvi-tyylinen työntötangon lukitus oli pettänyt ilmassa, koska se sohlasi eilenkin. Kiristin sen kyllä, mutta se olisi vaan pitänyt varmistaa pikaliimalla. Toisekseen elektroninen "kill-switch" olisi pelastanut tilanteen, kun sillä olisi saanut sykäboksista sähköt pois tarvittaessa. Kaikkiin bensakoneisiin tulee kyllä kill-switch ennen niiden seuraavia lentoja, se on varma. Koneella tehtiin kyllä olosuhteisiin nähden täydellinen lasku hyvin minimaalisin vauroin, vaikka ihan insinöörejä tässä ollaankin ;-)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päässä on jo selvä visio, miten kone korjataan. mun pitää tehdä Hesassa "alihankintana" uusi tuliseinä. Se on sitten maalla yhden viikonlopun homma liimata nokka taas läjään ja toisen ruuvata siihen moottori kiinni ja tehdä muut parannukset. Ei näitä jäädä suremaan, uutta konetta otetaan sitten vaan pakasta...


13.09.

Pitkästä aikaa tuli harrasteen lomassa tehtyä nuorisotyötä, kun mukana oli tyttöjeni pikkuserkku Joonas, joka oli kiinnostunut lennokeista. Tätä yhteistä lennätyskeikkaa oli viritelty jo elokuusta alkaen ja nyt saatiin vihdoinkin aikataulut menemään yksiin. Junnu otettiin messiin ja suuntasimme luonnollisesti Suomen parhaalle lennokkikentälle. Ilma oli tänään lauantaina mitä erinomaisin; kaunis, lämmin, syksyinen päivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Hämmästykseni olikin suuri, kun kentällä ei ollut ketään muuta kuin ruohonleikkaaja. Junnu olikin pian lentokunnossa ja ilmaan lähdettiin maasta kiihdyttäen. Ensimmäisen lennon aikana oli jonkin verran tuulta. Ylhäällä annoin sitten Joonaksenkin kokeilla pariin otteeseen. Oli kuulemma vaikeata. Pöristelin koneellaa kaiken kaikkiaan kolme lentoa, olisin ajanut varmaan enemmänkin, mutta piti huolehtia, ettei apupilotti kuitenkaan kyllästy katselijan rooliin. Lentoajat olivat seuraavat 15 min + 20 min ja 25 min, yhteensä tiimaa tuli plakkariin tunti. Parin viimeisen lennon aikana tuuli olikin jo täysin tyyntynyt. Viimeisellä lennolla olikin kiva herkutella Junnulla läpilaskuja ja muutenkin matalalla parissa kolmessa metrissä lentelyä.


15.09.

Leppävaaran harjoitusgolfkentällä leijui aamulla 7.20 aikoihin vielä sumu ja usva, kun saavuin sinne. Mukanani oli SuperZoom ja puolitusinaa ladattuja 3s1300 mAh Turnigyn perus-Lipoja, niitä sinisiä pakkoja. Lähettimeen piti vielä vaihtaa giganen moduli ennen kuin Zoomilla päästiin ilmaan. Vielä lopuksi huolellinen tarkistus, että oikea zuum on valittuna mallimuistista ja sitten vaan ilmaan. Vo mahoton, kun teki hyvää päästellä kuusi akkua typötyhjiksi tyynessä ja kuulaassa syyssäässä. Tehollista lentoaikaa kertyi vähintäänkin 25 minuuttia, tästä olikin sitten taas hyvä jatkaaa töihin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.09.

Aamutoimet ja muut säätö venytti liikkeellelähtöä sen verran myöhäisemmäksi, että pääsin Leppävaaran viheriölle vasta varttia vaille kahdeksan. Zoomi on äkkiä lentokunnossa ja pääsinkinkin pian kuulaaseen syysaamuun lentämään. Viheriöllä oli ihan oma rauhansa, kuten jokaisena aikaisena aamuna tähän asti on ollut. Jossain metsän reunassa oli vain yksi koiran ulkoiluttaja liikenteessä. Ajelin Zoomilla neljän akun verran peruspörräystä, sitten kello olikin jo sen verran, että jatkoin työmatkaani. Tiimaa kertyi vähintäänkin 4 x 4 min, siis käytännössä vajaat 30 minuuttia. Ehkä tästäkin aamusta jäi jotain selkäytimeen 30 vuoden kokemuksen jatkeeksi.


19.09.

Iltalääkitys meni aika myöhäiseksi, siis jonnekin puoli kasin pintaan ja annoskin jäi aika pieneksi, siis ”vaan” 2 x 1300mAh, mutta sllä on vaan pärjättävä seuraavan päivän aamuun asti. Ohikulkumatkalla suuntasin siis Viikin pellolle, jossa en vielä tänä syksynä olekaan käynyt. Ilta alkoi hämärtämään ja usva nousemaan, kun laittelin lentovälinettäni kuntoon. Pari innokasta pikkupoikaa ihmettelivät hetken huohujani, vakaen sitten matkaansa jonnekin. Pilotin yllä pörräsi iso parvi jotain pientä ötökkään, joka haittasi harrastamista. Vajaan puolen tunnin aikana oli jo pimentynyt viin paljon, että oli parasta laittaa vermeet nippuun ja ajella kotia kohti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


20.09.

Latailin koko pikkuakkuarsenaalin kapasiteettikokoluokassa 100-1500 mAh ja onhan noita päässyt parin viime vuoden aikana kertymään ... aikamoinen läjä. Tarkoitus oli siis koeponnistaa koko setti läpi ZuperZoomissa ja perata jyvät akanoista eli katsoa mitkä pakat ovat mahdollisesti roskiskamaa. Zoomin lisäksi pakkasin autoon eBP-2:n, jonka koelento-ohjelma oli vielä vaiheessa sitten heinäkuun alkupäivien tehdyn koeponnistuksen. Köröttelin hienolle nurmikentälle, jossa olikin pari kaveria lennättämässä.



Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Levittelin kamani pöydälle ja laittelin koneen lentokuntoon ja lähdit akkuja testailemaan. Oletettavasti jo aavistuksen pullistuneety 3s100 ja -1300 akut kyykkäsivät jo ihan alkuunsa, joten ne saadaan raakata roskikseen. Muutoin muilla viidellä testatulla akulla päästiin vaivatta ZuperZoomin normilentoaikaan, siis neljään minuuttiin. Yhdessä laskussa 11" x 4,7" -potkuri meni poikki ja kokeilin seuraavalle lyhennettyä 11" x 3,8". Sillä huiskalla moottori vinkui, mutta kone ei juurikaan liikahtanutkaan. Viimeisille lennoille otettiin pakasta uutukainen 11" x 4,7" -potkuri. Akkujen testaus loppui siihen, kun toisen siivekeservon alla oleva vanerinen kiinnitysläpyskä ruuvia varten oli irronnut. Nyt jälkikäteen ajateltuna olikin alun perin liimannut turhan pienet aluset ruuveilla. Isommalla palalla saisi enemmän pinta-alaa liimalle ja sitä kautta kestävyyttä.

Kun kaivelin eBP-2:n auton takapenkiltä, totesin vaan, että enpä ottanut koneeseen sopivia akkua lainkaan mukaan. Tämän päivän leäänytkset olivat sitten tässä, kun en saanut pikaliimalla liimattua vanerinpalaa roisoisen epp:n pintaan. Tiimaa tuli sentään 20 minuuttia. Kentältä tuli bongattua upeannäköinen alumiinipintainen Fantasy-puistohäätäjä, jonka lentoa en kylläkään päässyt näkemään. Ilma oli tänään kaikin puolin täydellinen ja oli hienoa lentää vielä hyvässä säässä, kun sen pitäisi alkuviikosta säärohveettojen mukaan dramaattisesti huonontua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


21.09.

Tänää lähdettiin harrastamaan hieman paremmin varustautuneena kuin eilen, jopa liidokin akut olivat mukana ja ladattuina. Lisähöysteenä oli mukana myös ekaa kertaa kesän jälkeen HobbyKingin Yak-55 -epp-kone. Paikan päällä oli jonkin verran tuulta, mutta ei ketään muuta harrastajaa, koko upea kenttä olisi ihan omassa privaattikäytössä, jippii.

Ilmaa lähdettiin kyntämään Zuperzoomilla ja neljän minuutin normilennoilla. Lennot loppuivat melkein samoin, mitä päättämällä kanalla. Ilmassa kuului vain rapsahdus, ja jokin paloauton värinen kappale, kaiketi koneen nokka, putosi alas. Sain torson koneen olosuhteisiin nähden hienosti pellolle laskuun. Paikan päällä totesin, että kaiketi moottori oli päässyt löystymänn pidätinruuveistaan ja se oli sitten vaudissa irrotessaan ravistanut rungon poikki siiven edestä. Ensin luulin, että moottorikin on kateissa, mutta se onnekseni roikkui noparin piuhojen varassa siiven alla. Zoomin lennot olivat taas kerra viiden akun jälkeen tässä, mutta konee saa liimattua läjään yhtä nopeasti, mitä se oli hajonnutkin. Zoomi-tiimaa tuli taas se sama, mitä eilenkin; 20 minuuttia. Eilisen jäljiltä jääneestä akkuarsenaalista jäi enää ajamatta 2 kpl 3s1500 mAh Zippy-pakat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi laitoin HobbyKingin Yak-55:n tulille. Ajelin koneella kokko 4s-akkusorttimentin tyhjiksi kuuden minuutin lennoila. konetta oli taas kiva pyöritellä parin kuukauden tauon jälkeen. Tälläkin koneella on jo lentokertoja reilusti yli sata, eikä se tunnu, eikä näy vielä missään. Peruspörräystä Yakilla tuli vähintääkin 36 minuuttia, käytönnössä varmaan lähemmäs 40 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi lähdin koeponnistamaan hieman takkuisesti alkanutta eBP-2:n käyttöönottoa. Konessa on ihan kivasti suorituskykyä NTM Prop Drive Series 35-36A 910kv/350W -moottorissa, sama malli, jolla tuunasin Riston 2-metrisen sähköliidarin ihan uuteen uskoon. Potkurina on kiinahiililavat 12" x 6" ja muutenkin koko tekniikkä on HobbyKingiltä peräisin. Ilmassa moottori pätkii kummallisesti ja muutenkin esiintyi taas samoja outoja vapaavalintaisia häiriöitä, mitä viimeksi Petikossakin, mutta tällä kertaa lähellä ei ollut pitää potentiaalista häiriölähdettä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Anyway, ajelin kahdella akulla varoivaisesti kummallakin kymmenen minuutin lennot, siis koneen pisimmät tähän asti. Seuraavaksi koneen kitusiin päätyy Frsky 2.4GHz vastari, jonkä myötä mystisistä häiriöistä toivon mukaan päästään lopullisesti. Laskujen jälkeen ohjain pinnat vatkasivat samalailla itsekseen, mitä Petikossakin. Kaiken kaikkiaan oli todella mukava sähköpäivä ylhäisessä yksinäisyydessäni. Kelikin oli todellä hyvä omassa lajissaan, vaikka eilisen kaltaista auringonpaistetta ei enää ollutkaan.


04.10.

Tänään oli tiedossa kesäkauden päättäjäiset Petikossa. Se ei suuremmin haitannut, kun satoi aika rankasti ja muutenkin aamupäivä meni prisessakauppoja kolutessa pitkälle iltapäivään. Noissa kolttukaupoissa pitäisi olla ihan jo lakisääteisesti jokin äijä-nurkkaus, jossa ”luottokortinkantotelieet” eli me äijät voisimme levätä ennen rankka luottokortin höyläystapahtumaa, joka keventää saldoa useilla saturaisilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta joo, Rakun kerkeloihin piti päästä satoi tai paistoi sanotaan. Pääsin Junnun kanssa paikalle vasta klo 15 paikkeilla, kun kaikki oli jo ohi; makkarat hävinneet parempiin suihin ja ukot jo pakkailivat kalustoaan autoihin. Ajon koneella yhden lennon tihkusateessa periaatteella, että prkl – kyllä lennätetään, kun paikalle ollaan tultu, satoi taivaalta sitten vaikka vanhoja akkoja. No, eipä tuo lennätys kovin hääppöistä hubaa ollut pienessä tihkusateessa. Vartin verran jaksoin pörrätä, ennen kuin otin koneen laskuun ja pakkasin vetiset ja öljyiset vermeet takaisin autoon. Että tälläinen sessio tällä kertaa.


11.10.

Olin Riston ja Tapsan kanssa Forssan kentällä. Ristolla Rocsin pikku-Cessna, Tapiolla 4t-Arska ja P38 Lighting. Tapion P38 Lighting lensi nyt toista kertaa sitten ensilennon. Nyt Tapio käski konetta jo rennommalla otteella ja ”Salama” kulki varsin liukkaasti taivaan kannen poikki. Vaikka lennokit.netin asiantuntijaraati lyttäsikin ajatuksen koneesta kahdella .15-kokoluokan moottorilla toimimattomana, niin omasta mielestäni kyseinen kombo on erittäin toimiva parhaalla teho/paino/hintasuhteella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Itsellä oli hihassa valttikorttina pettämätön Super Hots, joka lensi 5 normilentoa(6min), siis puolisen tuntia ilmassa. Kyllä tekikin eetwarttia päästellä vauhdikkaasti hyvin toimivalla sporttikoneella. Taas kerran erittäin hyvä harrastepäivä takana mukavassa seurassa.

Photo by Jari Vehmaa


12.10.

4t-Junnulla pöristeltiin anoppilan kotipellon yllä. Ilma oli jos seesteisen tyyni syyspäivä. Eka lento 31'47” ja tankin pohjalla oli reilu viisi milliä vielä super-vadelmamehua. Toinen lento ei alkanut kovinkaan taloudellisesti ja muutenkin koneen trimmit korkeusvakaajan shteen tuntuivat olavat ihan pielessä ja niinpä kone piti ottaa varikolla ja tarkistaa, oliko siipi kunnolla paikoilla ja olihan se. Kone uudelleen taivaalle. Toisella lennolla päästiin kaikesta huolimatta jo yli 41 minuutin käyntiaikaan, jota pidän erinomaisena tuloksena. Lähettimen ajanotto pysähtyi näyttämään 42'17”, päivän kokonaislentoajan ollessa lähes tulkoon tunti ja vartti. Oikein yrittämällä ja venyttämällä luulisin pääseväni näillä säädöillä jo kolmen vartin lentoaikaan. En kyllä vielä hakkaa Santalan Anttia, mutta hyvät edellytykset olisi tosissaan pistää kampoihin.

Photo by Jari Vehmaa


01.11.

Antin kanssa suunniteltu lennätyssessio muuttuikin täysin yllättäen upeaksi Old Timer Crusin' Day- päiväksi. Juhalla oli Hep Cat (vm. 1946), Antilla Red Zephyr (vm. 1937) ja itselläni Junior 60" (vm. 1946). Keli oli mitä parahin old timer-kokoontumisajoihin, tuulta oli klo 13 jälkeen maltiilisesti 2 m/s, mitä nyt "puuskissa" 3 m/s, päivän edetessä tuulikin rauhoittui. Pöristelin Junnulla kolme lentoa, kaikki karvan yli parikymmentä minuuttia, kokonaistiiman ollessa 1h 5min. Juha sai viriteltyä Hep Catin polttoainejärjestelmän huippuunsa, jolloin 1,5ccm pikkudieseli pörisi 1 dl tankillisella mukavat 50 minuttia, mikä on jo oikealla tasolla tuon kokoisella moottorilla. Hauskaa oli hyvässä seurassa ihan koko rahan edestä ja kentällä vierähti reilut kolme tuntia. Juhaa lainatakseni; ”Aika hienoa oli, että ilmassa oli vain oldtimereitä ja jopa kolme yhtäaikaa! Taisi olla ainakin 50% alan kotimaisista harrastajista koolla? ” Jälkeen päin hehkutettiin, että tästä pitää tehdä perinne. Tässä huumassa tulostin Hep Catin piirustukset täältä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilta-auringon kultaamassa kuvassa Junnu näyttää tosi hyvältä, että voisi vaikka myyntiin laittaa, tai ei sittenkään. Kone alkaa olla jo rippikouluiässä, vai olisiko jo kenties saamassa ajokortin?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


09.11.

Olin jo aikaisemmin tänään saanut vihiä, että tiedossa olisi old timer -pöristelyä. Isänpäivän rituaalit venyivät sen verran pitkälle iltapäivään, että oma tuleminen meni klo 14 jälkeen. Sää ja näkyvyys eivät olleet lähellekään sitä tasoa, mistä täällä sai viimeksi nauttia, mutta kelvolliseksi luokiteltavat kuitenkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla oli tietty Antti Red Zephyrin kanssa ja Juha oli tällä kertaa pelkästään katsojan roolissa. Sain lennettyä Junnulla yhden vajaan 20 min lennon, joka jäi viitisen minuuttia siitä, mitä odotin. Toisen lennon valmistelun aikana potkaisin korkeusvakaajan irti ja kekkerit loppuivat siihen. Antti pöristeli tietty taas Red Zephyrillä ties kuinka monta tuntia.


22.11.

Pääsin korkkaamaan hyväsä seurassa, eli ylhäisessä yksinäisyydessäni Forssan lentokentän neitseellisen viattoman ja valkoisen ensilumen. Keli oli aika harmaa, mutta sitten toisaalta oli täysin tyyntä. Lunta oli eilisen päivän ja kaiketin myös yön aikana satanut kohtalaisen paljon eli vajaat kymmenen senttiä. Kalustovalinta osoittautui taas kerran oikeaksi, kun olin 4t-Junnun kanssa liikenteessä. Tankki täyteen Optifuelin 12% nitroherkkua ja Ossi pyöräytettiin käymään.

Junnu lähti kyntämään taivaan kantta heittolähdöstä ja hyvinpä poika työmaalla viihtyi. Ensin jänskäsin, että meneekä 45 minuuttia rikki ja menihän se ja sitten katsottiin, miten käy 50 minuutin kohdalla ja sekin pöristeltiin vielä rikki, mutta vähän sen jälkeen vattumehu loppui tankista ja sitten liideltiin alas laskuun. Kello seisahtui ennätykselliseen 50'47” aikaan. Nyt siis ajettiin Wara(4t)-Junnun ennätyslento. Reilu kuukausi sitten (12.10), kun siirryin Optifuelin käyttöön, ajoin 42 minuutin lennon ja spekuloin silloin, että kolme varttia menee varmaan helposti rikki ja niinhän se meni. Tässä setupilla ja tankin koolla ei varmaan talvella päästä tuntiin, mutta kesällä voisi onnistua, jos olisi hyviä nostoja vielä avittamassa. Sellainen lento olisi kyllä sitten ihan vaan ennätyksen metsästystä ja normikruisailu olisi kaukana siitä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennon päätteesi kylmä oli jo päässyt hiipimään näppeihin ja varpaisiin, vaikka vähän koitinkin liikkua ja kävellä lennon aikana. Niinpä mietin hekten, että tankkaanko koneen, vaiko pakkaan ne autoon ja hurauton Matkuun iltapäiväkahville. Kuten arvoisa lukija minua tunteneena arvannee, kone tankattiin ja taas oltiin ilmassa. Kieltämättä toinen lento alkoi maistua jossain välissä ns. puulta ja olikin selvää, etten toista samanlaista ennätystä ala enää metsästämään. Tämä lento pörrättiin reippaammalla kaasulla aika matalalla ja kiwaa oli. Parin kymmenen minuutin jälkeen mieleeni iskostui ajatus, että se alkaa nyt olla tässä ja otin koneen laskuun. Lentoaikaa toiselle lennolle kerty 20'35”. Tässä hangessa kone pöllähtää laskun lopuksi helposti nokillen, ellei vedätä ihan loppuun asti, mutta väljäkös sillä sitten on.


23.11.

Tälle aamulle oli sovittu treffit Tapion kanssa. Koikkurintien lämpövoimalan piipun huippu näkyi nippanappa, kun saavuin kentälle. Oli edellisenä iltana vihdoinkin saanut radiolla säädettävät lentovalot valmiiksi. Siiven kärjissä oli tietty vihreät ja punaiset led-nauhat ja rungon sisällä oli balsarimassa oranssia led-nauhaa, joka loistaa kajasti mukavasti samanvärisen läpinäkyvän päälysteen läpi. Virtaa ledeille syötti jo parhaat päivänsä nähnyt 3s1300 mAh LiPo-akku, jonka perässä oli halpa harjallisen moottorin säädin ledien kirkkautta säätämässä. Radioissa oli sitten volumen säätö ;-)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt Ossi sai pyöritellä hieman pidemmän tovin, ennen kuin se suostui käynnistymään. Tehoa moottorille ja ”volumea” ledeilla ja kone nakattiin heittämällä ilmaan. Ledit sai kokonaan pois radiosta ja tehon säätö oli muutenkin ihan silmin havaittavissa. Sumupilvessä kone hävisi ledeineen aika totaalisesti. Lensin yksiksen yhden lennon, joka kesti 35'04”. Lisäpainoa tuova akku ja nopari näyttävät syövän jonkin verran lentoaikaa, vaikka onhan tuossakin sitä ihan kohtuullisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Keli meni tukkoon entistä enemmän, mutta se ei menoa haitannut ja koneella lähdettiin taas ilmaan tankkauksen jälkeen. Koneen ollessa ilmassa Tapsa saapuikin jo paikalle. Kalusto oli sotilasilmailua; rintaman molemmilta puolilta. GWS:n puistohäätäjä oli sopivan passeli ajettava tällä kelillä. Juun venyi toisella lennolla samoille minuuttiluvuille (35'54”) ensimmäisen lennon kanssa ennen kuin tankki ajettiin ilmassa kuivaksi. Sumuinen ja matala pilvikatto rajoittivat aika paljon lennätystä, mutta sain kuitenkin reilun tunnin verran old timer -tiimaa plakkariin. Sää ei suosinut Tapsaa juurikaan tässä suhteessa. Tuulipussiakaan ei enää näkynyt, kun lopettelimme tältä päivältä lennätyksiä.


20.12.

Pöristelin Antin kanssa lennokkikentällä koko sen ajan, mitä tänään oli valoisaa päivää. Matkojen kanssa aikaa meni normityöpäivän verran. Toisella lennolla Junnu pääsi liian kauas ja tein lähes sokkona pakkolaskun kartan mukaiseen paikkaan, n.1,2 km päähän linjojen alle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Näkö ei riittänyt ja koneen asentoa ei enää hahmottanut, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Onneksi oli järki päässä ja laitoin sektorin tarkasti mieleen ja tallustelin suoraan sinne. Lämpötilat alkoivat hiljalleen nousta syylärissä; ojat olivat leveitä hypellä ylitse ja pellot mukavan savisia ja upottavia pitkä sadejakson jäljiltä. Olin jo varautunut henkisesti, että tämä oli Junnun menoa, mutta kovia kokenut weteraani ei vähillä luovuta. Kone löytyi keskeltä peltoa telineiltään, ilman mitään vaurioita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pikkasen oli äijä märkänä talsimisen jäljiltä; soijaa oli pukannut, kun vaatekerta oli optimoitu paikallaan seisoskelua varten. Kuntoilun jälkeen menin autoon; lämmittelin ja kuivattelin vaatteitani sisätilan lämmittimen puhalluksessa. Alin, ihoa vasten ollut teepaita olin niin läpimärkä, ettei se kuivanut kunnolla, mutta tekninen, pitkähihainen aluspaita kuivui hetkessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Onneksi kaikki kosteus oli jäänyt puuvillaiseen teepaitaan, niin muut kamppeet olivat kutakuinkin kuivia. Pian pilotti ja kone olivat taas lentovalmiina ja Junnu lensi vielä monta kertaa. Viimeisen lennon aikana oli alkanut jo hämärtämään, joten lento(joulu)valot piti pistää toimintakuntoon ja ajella valoilla, eikä millään sammutetuin lyhdyin. Jossain välissä huikopalaksi kärväytettiin vielä makkarat ikään kuin jouluateriaksi. Ensin piti saada vaan grillin kylmät ja vettyneet vanhat hiilet kuiviksi, että ne ottivat tulta alleen. Junnu pörisi kuudella lennolla 126 minuuttia elikäs 2h 6'.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


27.12.

Eilen känny piippasi joulun ilosanomaa postuumisti, kun sain viesti klo 23:11 jossa kerrottiin, että lentokenttä oli käyty linkoamassa. Näin lyhyellä varotusajalla oli vaikea saada ketään lennätyskaveria. Autoon oli pakattu tuttu taistelupari, jossa oli jin jangit kohdillaan; Hämeen hitain eli Wara-Junnu ja lännen nopein, siis Super Hots. Saavuin kentälle joskus puoli yhdeksän pintaan ja olipa se kyllä hienosti lingottu. Aamusta oli aika harmaata, mutta melko tyyntä ja lunta leijaili hiljalleen alas.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lentelin Wara-Junnulla hienossa talvisäässä. Ensimmäisellä lennolla saatiin peli avattua jo mukavan pituisella lennolla; 39'46", josta liideltiin 1'15" moottorin sammuttua. Tankkauksen jälkeen lähdin toiselle lennolle. Nyt tulikin ajeltua ja herkuteltua runsailla läpilaskuilla. Moottori sammui pienellä kaasulla läpärissä kellonaikaan 30'28". Tankin pohjalla oli vielä sentin verran löpöä ja olisihan silläkin vielä aika tovin ajellut. Junnun viimeiseksi lennoksi jääneellä aikaa kertyi 32'32", moottorin sammuessa matalalla. Kokonaislentoaika kinkunsulattelulle 1h 42' 46", onhan sitä siinäkin, sanoisin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Junnulla köröttelyn jälkeen alkoi tehdä mieli jo kovaa kyytiä ja niinpä laittelin Hotsin lentokuntoon. Käynnistellessäni konetta, en huomannut, että Hotsin pakariin oli jäänyt paperituppo, jonka seurauksena tankkiin tuli ylipaine ja löpöä suihkuisi kaasuttimesta solkenaan. Tilanteen normalisoiduttua, en kuitenkaan millään saanut GMS 76-moottoria käyntiin. Tahkottuani aikani Hotsin kanssa, laitoin sen sivuun ja ajattelin, että lennetään sitten Junnulla, vaan eipä sekään enää suostunut käynnistymään. Se oli sitten siinä, vuoden 2014 lennätykset.


Retrokuvat vuodelta 1985

Risto Danskan valokuva-arkistoista löytyi parit kuvat vuodelta 1985. Kulunut lennokkivuosi on hyvä päättää vuosikymmenten takaisiin kuviin itse pelipaikalta. Vasemmasssa kuvassa Pekka Palm käynnistelee Rookie -traineriaan. Taustalla touhua ihmettelevät vasemmalta alkaen; Juha ja Tomi Toivola, Jussi Lehtinen, Marko Vehmaa ja minä. Toisessa kuvassa Risto Danska valmistautuu lennätykseen ja taustalla ovat muutoin sama taustaporukka, paitsi etualalla sinisissä farkuissa ja tummassa pusakassa oleva kaveri on kaiketi Tommi Mäkelä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 27.02.2015

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!