2013

12.01.

Uusi lennokkivuosi päästiin korkkaamaan pienoisella viiveellä, kun perinteinen Uuden Vuoden päivän lennättely jäi tänä vuonna valitettavasti väliin. Hanget olivat madaltuneet taannoisten vesisateiden seurauksena, mutta onneksi uutta lunta oli ripotellut maahan sen verran, että maisemat olivat taas kauniit ja talviset. Olin sopinut Riston kanssa treffeistä kentällä sähköliidokkien merkeissä. Pakkasta oli puolen päivän aikaan tukikohdassani -13C, aurinko paistoi kirkkaan pilvettömältä taivaalta ja lehtikään ei värähtänyt näin tyynessä kelissä. Olin viritellyt vasta servoja edellisenä iltana Astran uuteen siipeen, joten vanha veteraani Electric Blue Phoenix otettiin pakasta taas valttiässäksi.

Saavuimme kentällä yhtä aikaa, tosin Ristolla ei ollut konetta mukanaan, mutta onneksi sentään järkkäri kunnon putkella, joten luvassa voisi olla vaikka laadukkaita action-kuvia, kun ”rouhin” Pöönixillä. Olin ennen lähtöäni ladannut kaikki Pöönixiin menevät ja siinä toimivat akut, joita olikin viisi kappaletta kaikkiaan. Olin myös koeponnistanut wanhat Kokamin 3s2400mAh-pakat ja ne tuntuivat täyteen ladattuina ja huoneen-lämpöisinä kestävä täyden kaasun moitteetta. Hallin päädyssä oli pari autoa, mikä oli merkkinä mahdollisesta ultratoiminnasta, ollaanpa varuillamme ja pidetään skanneri kuulolla.

Yleisön toiveesta kuvat saa nyt vihdoinkin klikkaamalla isommiksi. Uudessa näkymässä kuvia voi vielä zoomailla tarvittaessa isommiksi. Palaa sitten lopuksi takaisin päiväkirjan normaalinäkymään Back/Takaisin-toiminnolla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jätin kaikki akut hetkeksi autoon lämpöiseen puhaltimen lämmitettäväksi ennen lentoja. Lähdin lennolle siis vanhalla Kokamin pakalla, josta on rutistettu lentotunteja näiden muutaman vuoda aikana jo ihan kiitettävällä ja kilpailukykyisella hintasuhteella. Phoenix lähti kauniiseen ja rauhalliseen lentoon. Tämänpäiväinen sää oli itse täydellisyys; oli nautinto ajaa trimmissä olevaa sähköliidaria, kun konee lentoon ei vaikuttanut mikään muu häiriötekijä, kun satunnainen moottorin käyttö tai pilotin ohjausliikkeet. Seuraavan lennon ajoin toisella Kokamin akulla. Risto räpsi lentokuvia, joista voitte tässä nyt ihastella. Välillä hörpittiin kuumat kahvit kitusiin niin lämpöä virtasi taas hetkeksi ukkoihin. Viimeiselle lennolle lähdettiin Turnigy Nanotech 3s2250 mAh -akulla. Vaikka sanotaan, että vara vanhassa, eikä Kokameissa mitään valittamistä ole rauhalliseen 2m-pöristelyyn, niin kylla vaan se kone ampuu ihan eri malliin tuoreella akulla. Koneella oli ilo porata korkeuksiin vähintäänkin 45 asteen kulmassa. Lentojen lomassa tuikituntematon Cessna 185 teki ylilennon aika matalalla ja kerhon ultra nousi ja laski pariin otteeseen. Kirpeässä pakkassäässä vierähti aikaa tasan tarkkaan pari tuntia; taas sitä parasta laatuaikaa, mitä mies voi tehdä housut jalassa, kuten sanonta menee.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


19.01.

Wanhaan veteraaniin eli Electric Blue Phoenixiin oli hankittu 230 cm siipi balsatorsiolla, joten olihan tätä uutta comboa pakko päästä tyypittämään hetimmiten. Pakkasta oli ihan kohtalaisesti, siis jotain -13C hukakoilla, jota tuuli vielä voimisti. Ilmaan lähdettiin Turnigy Nano 3s2250 mAh -akulla, joka kyyditti konetta kepeän oloisesti. Pidempi siipi tuntui olevan hieman pökkelön oloinen ja varmaan tuulella oli myös osuutensa. Näin ensimmäisellä lennolle kone ei liikkunut niin sulavan oloisesti, mitä normisiivillä. Silmämääräisesti siiven v-kulma liitoksen kohdalta on pienempi, mitä kuuluisi. Pilotin näpit alkoivat kohmettua, kun käsissä oli vain vuorettomat säämiskänahkaiset hanskat. Otin koneen laskuun kotitien viereen ojanpenkalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



16.02.

Electric Blue Phoenix pääsi taas pyrähtämään ilmojen halki kohtalaisen pitkän tauon jälkeen. Ensi viikolla alkavaan hiihtolomaan valmistauduttiin kunnon lennätyksillä mukavassa talvikelissä. Vaikka taivas olikin tasaisen harmaan ja pieni tuulen vire puhalteli, niin olosuhteet olivat oivalliset reutouttvalle lennolle. Tällä kertaa ilmaan lähdettiin ihan normipituisilla siivillä.

Ensimmäistä lentoa kyyditsi jo hieman pullistunut 3s2650 mAh DualSky-pakka, jolla Pööniksi toimii kuin junan vessa. Vedin lennon aikn jotain neljä tai viisi kunnon moottorivetoa ja välillä korkeutta oli jo sen verran, että tällä harmaudelle ei sen korkeammalla viitsinyt porata. Toinen lento ajettiin vielä uutuuden karhealla 3s2250 mAh Turnigy Nano-pakalla ja tokihan tämä näkyi koneen suorituskyvyssä. Jätin akkuihin kunnon lataukset jäljelle siinä vaiheessa, kun otin koneen laskuun molemmilta lennoilta. Kellon kanssa en nyt tullut pelanneeksi, mutta pers'tuntumalla ja ”niskan jäykkyys” -indeksin perusteella voidaan puhua syvällä rintaäänellä sellaisista reippaan parinkymmenen minuutin lennoista tasaisen harmaassa säässä.


17.02.

Tänään oli sovittu yhteislennätyksiä Riston ja Juhan/Kallen kanssa Forssan kentällä perinteiseen kello yhden aikaan. Olin eilen illalla verstaan iltavuorossa läpikäynyt Hoppulan Saksan varastolta elokuussa tulla tupsahtaneen Turnigy Su-26 koneen. Sukhoi korvaa siis heinäkuussa autuaammille lenntokentille siirtyneen Edge 540- vainaan. Turnigy Su-26 ajetaan pitälle samalla tekniikalla, mitä Edgeäkin:

Mitään ihmeempää koneessa ei enää ollut, kunhan katsoin, että kaikki servot, hornit, yms. hilut olivat kunnolla kiinni. Ajoakulle veistelin ns. stopparipehmusteen akun ja tuleseinn väliin. Kaikki iso yli kaks'tonniset akut ladattiin piripintaan. Su-26:n seuraksi otin myös eilen ilmassa käyneen. Kentällä oli erinomaiset olosuhteet, sillä se oli lingottu erittäin hyvin edellisenä perjantainan, suurkiitokset vaan linkomiehelle! Muutenkin olosuhteet olivat varsin otolliset koelennolle, sillä kentällä puhalteli aivan kentänsuuntainen tuuli.

Näin aluksi olin säätänyt Su-26:n painopisteen ohjeiden mukaisesti 100 milliin. Radion ajastin oli alustettu varoivaisesti vain 4 minuuttiin. Kentällä pidin akun jonkin aikaa autossa sisätilan puhallusritilän päällä, ettei ainakaan kylmettynyttä pakaa koneeseen tungeta. Akku koneeseen, liitin ja kabiini kiinni. Radioista kaikki ohjainpinnat heiluivat odotetun mukaisesti. Sitten vähän kaasua auki ja rullaisin koneen kiitoradalle ja nokka kohti vastatuulta. Sitten avasin kaasun ja kone singahti nousukiitoon pitäen hyvin suuntansa, eikä sivuperäsimellä tarvinnut juurikaan ohjastaa konetta. Muutaman metrin nousukiidon jälkeen koneen sai jo vetää ylös.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Ensituntumat koneesta muutaman lentosekunnin jälkeen olivat seuraavanlaisia; hei, tämähän toimii hienosti suoraan pakasta vedetynä, korkeusvakaajan kanssa oli aluksi sama peli, mitä Edgessäkin; liikettä tuntui olevan ihan liiaksi asti ja vielä tässä vihessa yhdistettynä huonoon tuntumaan, niin korkeusperäsimen sihteen oli sellaista hakevaa pumppasta. Suhkoissa kun on keventäjät korkeusvakaajassa, niin se tuntuu purevan todella hyvin. Trimmeihin ei tarvinnut koskea lainkaan. Kone vetää vaakakierteen tosi rivakasti. Otin koneen laskuun parin minuutin lennon jälkeen, ihan vaan kokeillakseni, miten se tulee laskuun, ettei sitten tulisi yllätyksiä, kun akku olisi oikeasti lopussa. Kone tulee ja tulee...nätisti laskuun ja lopuksi kevyt maakosketus ja se oli siinä. Kone tuntui kantavan tosi hyvin laskuussa ja vaikutelma oli jopa hieman leijamainen. Rullasin koneen lähtöpaikalla ja siitä sitten toiselle lennolle, jota kesti sen saman pari minuuttia ja lopuksi taas onnistuneeseen laskuun.

Tässä vaiheessa Juha ja Kalle saapuivat paikalle kahden koneensa kanssa. Kalle ajeli jo varmoin ottein Hoppulan Tuff Traineria. Kieltämättä Kallen kehitys on ollut huimaa siitä noin vuoden takaisesta, kun kokeiltiin ensimmäisen kerran Arffi-J3 Piper Cubia maihinnousun väreissä. Tässä välissä ajelin väliaikanumerona yhden lennon Pöönixillä, jossa oli 3s240 mAh Kokam-pakka. Lentelin aikani, kunnes akku loppui. Näitä vanhoja ja käytettyinä ostettuja pakkoja en enää sääli, vaikka hyvin ne vielä pelittävät; kesällä vähän pidempään, mitä näin talvella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laitetaan tähän vielä kuvat Arffi-J3 Piper Cubista. J3 lensi myös tänään pariin otteeseen, ei tosin ihan samalla varmudella kuin Tuff Trainer, mutta lensipä kuitenkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin sitten yleisön edssä loput 3s2650/2700 mAh-pakat tyhjiksi. Selkälentoa kokeillessani kone tuntui nousevan, mikä kielii turhan takana olevasta painopisteestä. Samoin kylkilento jäi myös ihan yrityksen tasolle. Tämän päiväinen koelento-ohjelma käsitti siis kuusi lentoa viidellä eri akulla, kone sai näin ollen lentoaikaa kutakuinkin 20 minuuttia. Koneeseen syttyi kunnon palo; tätä herkkua pitää saada pian lisää. Kone toimi kaikin puolin moitteettomasti; trimmeihin ei tarvinnut koskea, mikään ruuvi tms. ei löystynyt tai pudonnut kyydistä. Lentojen jälkeen säädin korkeusvakaajan liikerataa varovaisesti 70% ? 65%. Painopistettä pitää kokeilla edempänä ja tutkia, miten se korreloi selkälentoon. Tämän lisäksi voisin kokeilla vähän jyrkempää potkuria, esim 14” x 7”, sillä kone kulki mielestäni aika hiljaa, mutta voi olla että jumalaton liukkaus ei vaan ole tälle koneelle luonteenomaista. Juuri em. potkuri on suosituksena Turnigy AerodriveXp SK 3548-970 -moottorille.

Kun ensimmäinen koelentopäivä oli onnellisesti, niin silloin sisäinen urheilutoimittajaminäni tuli ulos kaapsta ja kysyi: ”No, miltä nyt tuntuu?” Tähän kliseiseen kysymykseen on luonnollisesti vain yksi ja ainoa vastaus: ”Tuntuu helvetin hienolta”. Päätän koelentoraporttini näihin tunnelmiin Forssan enntisen kaatopaikan reunalta. Lopuksi vielä se kuuluisa koelennon jälkeinen pönötyskuva:

Photo by Jari Vehmaa



20.02.

Olen merkkipäivänäni lennättämässä ja vietin täten ns. laatuaikaa. Aloitin samalla Helsingin Viikinojan lentokauden, kun ulkoilutin talven pölyt pois Pikku-Junnusta. Tuuli oli tänään todella kovaa, eikä pienen old timerin lennätys ollut erityisen nautittavaa, mutta piti nyt lennättää, kun paikalle oli kerran tultu, eikä periksi anneta. Onneksi Junnusta löytyy läpäisykykyä 3s-pakalla. Alla on puolisuttuinen kännykuvan varsin vaatimattomasta varikostani:

Photo by Jari Vehmaa


03.03.

Eilisen lumimyräkän jälkeen sunnuntai aukeni kauniina ja aurinkoisena, ainakin näin ikkunan takaa katsottuna. Ulkona sitten vihmoikin ihan reipas tuuli. Ajelin kentälle Electric Blue Phoenix takakontissa. Henrikin oli tulossa paikalle kalustonsa kanssa. Sama reipas tuuli puhalteli myös Forssan kentällä, rullaustie oli aika luminen, mutta suurin osa kiitoradasta oli auki, tai ainakin ihan riittävästi lennokkitoimintaa varten.

Henrillä oli mukanaan Kyoshon ”over powered” Speer Sport -alataso varustettunan HobbyKunkun tekniikalla, Blixer kuvaus-kone, josta käsin otettuja valokuvia saamme ihailla tämän päivän kohdalla. Setin kruunasi pieni, mutta pippurinen SilShopin Fik80-liidokki, joka oli modattu rc-käyttöön. Kentällä tuulen purevuus tuntui todella kovalta, vaikka pakkasta ei ollut kuin -5..-7C. Tuuli puhalteli täysin kentän suuntaiseti ja tuuli pussi oli kuin pellistä tehty. Kaikka olosuhteet olivat kohtalaiset kiitorataa vaativalla kalustolle, niin en nyt ihan tässä tuulessa olisi kuitenkaan viitsinyt ajaa uutuuden karheeta Su-26-konetta. Allaa olevissa kuvissa olen kyllä aika kärsivän näköinen ja olihan se vähän siinä ja siinä että oliko tämä homma nautittavaa tässä tuulessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla Henri on lähdössä Blixerillä kuvauslennolle. Kovalla kuormalla ja navakassa vastatuulessa Blixerin pentraatio ei aluksi ollut kovinkaan kummoinen ja nousu oli paikallaan kinnaamista, mutta kyllä se siitä lähti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Alla siten päästäänkin nauttimaan Henrin huippuluokan valokuviasta, aiheena ”Tyykikylä ja sen lähiympäristö lennokin silmin”:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa



16.03.

Viikonloppu oli vertaansa vailla; oli tyyntä ja aurinkoista eli mitä parhaimmat olosuhteet lähteä lennätykselle, vaikkapa Forssaan, mutta valitettavasti viikonlopun muut sosiaaliset aktiviteet eivät nyt tällä kertaa antaneet myötä kunnon harrastepäivälle. Balsamia oli kuitenkin pakko saada haavoille ja niinpä laittelin pikku-Extran lentokuntoon. Mittailin kotitietä sillä silmällä...enpä ole koskaan aikaisemmin ottanut tieltä mitään lennokkia ylös, koska tietä reunustaa koivurivistö naapurin rajan puolella.

Pakko oli kokeilla, ja näppärästi Extra lähti kolmen metrin nousukiidon jälkeen ilmaan. Extra ei olekaan ollut ilmassa sitten joulukuisen koelennon, jolloin laskutelineiden kiinnitysruuvit lähtivät irti hötövaneerista. Sen jälkeen olin liimannut leko-venerisuikaleen ulkopuolelle ja M3-lyöntimuttrin sisäpuolelle jäävää hötövaneeriin. Kone toimi ilmassa ihan hyvin, olin ottanut akkua eteepäin noin sentin verran. Vähän piti trimmata siivekkeitä. Kovin pedanttiseen trimmiohjelmaan en päässyt kun koko ajan oli mielessä, että mihin otan koneen laskuun.

Lähestyin itseäni kohden saaren makasiinin suunnasta ja otin koneen laskuun vajaan kymmenen metrin päähän kotitiestä. Laskukulma olisi saanut olla vähän livempi, mutta sillä tuskin olisi ollut merkitystä, koska laskutelineet olisi joka tapauksessa uponnet hankeen. Niin kävi nytkin ja telineet napsahtivat nätisti alta koneen luikuessa vielä vähän hangella. Rämmittyäni koneen luokse, totesin onnekseni, että nylon pultit olivat tehneet tehtävänsä, eli napsahtaneet poikki. En lentänyt oneella enää toista lentoa; yksi lyönti mutteri oli kokonaan kadonnut ja toinen karkulainen pyöri vielä rungossa. 1300 mAh Akkuun latasin 380 mAh kapasiteettiä lennon jälkeen.


24.03.

Upeaa säätä oli taas yllin kyllin tarjolla. Suuntasin Fordin keulan aurinkoisen sunnuntai aamuna kohti Viikkiä klo 11 aikaan. Junnu oli viimeksi lentänyt noin kuukausi sitten talvilomalla. Kaunis ilma oli houkutellut pelloille paljon ulkoilijoita, mutta aina joukkoon sovitaan, kun pidetään turvallisuudesta huolta. Jäin aika lähelle Viikin ojaa, juuri siihen, missä kuukausi sitten pöristelin Junnulla. Tuuliolosuhteet vaihtelivat lähes tyynestä pieneen puhuriin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisessä koekäytössä potkuri lähti yllättäen irti, mutta onneksi mutteri ei kadonnut minnekkään. Kun rusetti oli taas tiukasti keulilla, nokka kohti vastatuulta ja hanaa, niin Junnu kohosi siivilleen jo alle metrin nousukiidon jälkeen. Ajelin ensimmäiset lennot viimevuotisilla Turnigy Nano 3s1300mAh-akuilla. Kellotin toisen lennon aikaa 7'15” ja akkuun jäi siltikin paljon puhtia. Seuraavat lennot ajettiin tonnisilla pakoilla ja niilliäkin päästiin 6'15” ja 6'30” lentoaikoihin. Loput kaksi lentoa ajettiin uusilla Turnigy Nano 3s1300mAh-akuilla, joilla ajelin reiluja kahdeksan minuutin lentoja. Viimeisen lennon aikana Samu saapui paikalle ja otin koneni laskuun kolmen minuutin lennon jälkeen. Turistuamme aikamme, ajelin samalla akulla vielä reilun viisi minuuttia. Pikku-Junnulla oli ihan kiva pöristellä ja 3s-pakoilla koneesta tulee tarvittaessa pirskuinen puistohäätäjä ja läpäisykykyä kovaankin vastatuuleen löytyy ihan riittävästi. Viimeisessä laskussa kone tössähi kovaksi pakkautuneeseen polkuun sillä seurauksella, että moottorin alla oleva laskutelineen kiinnitys-palikka irtosi taas kerran liimauksistaan.

Suuret keksinnöt ovat aina yksinkertaisia, kuten ao. kuvasta näkyvä pyykkipoikaviritys, jolla saan todella näppärästi sekuntikellon pysymään antennin juuressa kiinni. Lopuksi pävän ”akkusaalis” lataamossa ;)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


29.03.

Olin sopinut lennätyksen tällä päivälle Henrin kanssa, joka olikin jo kentällä vähän ennen meikäläistä. Kyoshon ”over powered” Speer Sport -alatason moottori ja vanerinen mottoripukkirakennelma olikin jo irtautunut tuliseinästä tehojen vuoksi, joten Henri tyytyi hovikuvaajan rooliin. Itselläni oli mukana sekä Turnigy SU-26- että Pikku-Extra 300-koneet, molemmat Hoppulan harrastetaivaasta tietty. Akkujakin oli ladattu aikamoinen seti molempia koneita varten. Talven aikana hyvin aurattu kenttä ja kevät aurinko yhdessä olivat jo sulattaneet lumen ja jään suurimmasta osasta rullaus- ja kiitotietä, joten lennokin kannalta olosuhteet olivat jo aika kesäiset, vaikka nurmiosuudella oli vielä aika korkeat lumipenkat jäljellä. Edellisten lentojen jäljiltä olin hilannut akkupaikkaa noin sentillä eteenpäin, kun ensimmäisen koelento-ohjelman päätteeksi kone tuntui liian peräpainoiselta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäiset neljä lentoa ajettiin Turnigy Nanotech 3s2700mAh-pakoilla. Ensimmäinen lento ajettiin vielä varovaisesti neljän ja puolen minuutin pintaan tarkan lentoajan ollessa 4'26” (akku #1). Toiselle lennolle vaihdoin potkuriksi 13”x4”. Toisen lennon alussa kabiini irtosi ja putosi maahan, kun olin huolimattomuuttani jättänyt sen lukitsematta painopistekokeilujen jäljiltä. Kurvasin koneen laskuun noin 30 s lennon päätteeksi. Nyt tällä kertaa kabiini lukittiin kunnolla ja koneella pörrättiin 5'14” (akku #4) mittainen lento. Kolmas lento jäikin kohtalaisen lyhyeksi 3'30” ja lennon ensimmäinen laskuyritys olikin aika onnetonta sakkauksen rajoilla olevaa vaappumista pinnoissa. Lasku keskeytettiin avaamalla kaasu ja uuteen laskuun tultiin sitten turvallisen onnistuneesti. Viimeisellä 3s2700mAh-pakalla lennettiin uuden ajastin asetuksen(5 min) mukainen lento eli 5'02”. Wanhalla 3s2650mAh-pakalla ajettiin varmuuden vuoksi vain 3'23” mittainen lentoa. Muutama lentokuvakin saatiin jo uudesta lentolaivueen lippulaivasta, tosin rankasti rajattujen kuvien laatu ei ole päätä huimaava:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Parit seuraavat lennot ajettiin upouusilla Turnigyn sinisillä peruspakoilla 3s3000mah, jotka ovat fyysisesti samankokoisia, mitä 3s2700 Nanot. Isoilla pakoilla saikin sitten huoletta ajella kuuden minutin pintaan menevät lennot 5'43” ja 6'06”. Loput kaksi lentoa ajettiin Turnigy Nanotech 3s2250mAh-pakoilla, jotka ovatkin sitten sen verran paksumpia, etteivät ne enää mahdu siipiä yhdistävän putken alitse. Painopiste osui kuitenkin ihan kohdilleen, kun akun persaus oli putkessa kiinni. Näillä pakoilla ajettiin neljän minuutin pintaan menevät lennot 4'10” ja 4'09”. Vanhoista 3s2400mAh Kokameista ei nyt talvella löytynyt enää puhtia ja akut kyykkäsivät jo kaasua avatessa.

Tänään ajettin Su-26-konetta oikein kunnolla, kaiken kaikkiaan kymmenen lentoa yhdeksällä akullisella kokonaislentoajan ollessa peräti 42'13”. Kahden lentopäivän jälkeen Su-26 pääsi jo siihen, mitä Edge-wainaa ehti saavuttamaan koko elinkaarensa aikana. Painopistettä oli hilattu sen verran eteen päin, mitä akun eteen tuominen sentillä voin vaikuttaa. Lentoajastinta oli kasvatettu 4'30” ? 5'00”, kun näillä virroilla siihen on varaa. Potkuriksi oli vaihdettu 13”x4”, mutta muitakin lapoja pitää viellä kokeilla. Radio-wmetupista oli vielä vähän kavennettu korkeusvakaaja liikerataa 5% per puoli.

Selkälentoa kone menee jo huomattavasti paremmin; ihan vaaasti tikut vapainna. Akkua voisi ehkä vielä hilata vähän eteenpäin, sillä kone on selkälennossa vieläkin kohtalaisen herkkä nousemaan. Kone lensi jo kyljelläänkin ihan hyvin, tosin koneessa saisi olla jonkin verran enemmän potkua, sillä pitkään kyljellään ajettaessa kone vajoaa hiljallee, vaikka täydellä kaasulla ajettaisiinkin. Kaiken kaikkiaan kone kyllä taipuu ihan riittävästi meikäläisen hyppysissä ja parasta potkuri/moottoriyhdistelmää vielä haetaan lähikuukausien aikana.

Nehän ovat kuin kaksi marjaa; iso ja pienempi. Kun Su-26:n akkureservi oli ajattu tyhjiksi, siirryttiin pienempään kaliberiin koneissa ja Cap 300 laitettiin lentokuntoon. Akuksi tuli 3s1300mAh-pakka. Nyt oli tarkoitus harjoitella laskuja tällä pikkukinnerillä. Vaan kuinkas taas kävikään; melkein pinnoissa kone taas tössähti ja nylonpultit katkesivat ja tällä kertaa pohjaa tuli vähän enemmän asfalttirupea. Seuraavaksi tennarit ruuvataan kunnolla kiinni ja katsotaan loppuun asti, kuinka tässä oikein käy.

Photo by Jari Vehmaa

Lennätyksen lomassa kentällä oli kohtalaisen paljon myös muuta lentotoimintaa; OH-U537, OH-CMD ja OH-U419 lensivät, joista Cessna teki useampia nousu/laskukertoja päivän aikana. Illalla juhlistin mahtavaa lenätyspäivää saunassa yhdessä hyvän austraalialaisen ystäväni F.Ostersin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


30.03.

Edellisen illan aikana olin ladannut akkuarsenaalin (3s2250-3000mAh) Su-26:sta varten. Ajelin jo aikaisin aamusta lentokentälle. Tänään sää ei ollut ihan yhtä armollinen, mitä eilen. Tuulta oli jonki verran, mutta onneksi sekin oli kutakuinkin kentän suuntainen. Eilisen jäljiltä olin siis säätänyt lenyoaika-jastimen radioista viiteen minuutiin, kolme tonnisila ajelin kuutta minuuttia erillisellä ajastimella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Turnigy Nano 3s2700 mAh-pakoilla ajettiin seuraavat lentoajat #1: 5'09”, #2: 5'15”, #4: 5'22” ja #3: 5'36”. Wanhalla DualSkyn pakallakin uskalsin ajaa jo viiden minuutin pintaan(4'59”). En tiedän, mistä johtui, mutta tämä päivä tuntui todella kylmältä seistä entän laidalla.

Ajelin pävän päätteeksi isoilla kolme tonnisilla akuilla lentoajat 7'05” ja 5'47”. Viimeisen lennon aikana oikea silmäni alkoi vuotamaan vettä niin pahasti, että kirvely oli hyvin sietämätöntä. Välilä kävikin jo mielessäni, että saankohan edes koneen ehjänä alas. Laskuun olikin sitten jo pako tulla yhdellä silmällä. En tiedä, mistä johtui, ehkä äärimmäisestä keskittymisestä, mutta tämä päivän viimeisin laku oli täydellinen. Tänään tulin ajaneeksi seitsemän akullista ja päivän lentoaika oli mukavat 39'13”. Koska pilotti oli jo sen verran kohmeessa, jäivät Turnigy Nano 3s2250mAh-akut poikkeuksellisesti kokonaan ajamatta. Koneella on nyt takana päin 21 akullista ja lentoaikaa on aika tarkasti 1h 41min.


31.03.

TopModelin Astra oli ollut telakalla sitten viime heinäkuin haaverin, jossa koneen siipi meni ilmassa flutteriin ja miehan myöhemmin poikki vielä saman lennon aikana. Koneen torso päätyi hallitsemattoman syöksyn seurauksen naapurin metsään ja päätyi lopuksi 5-6 metriä korkean haavan latvaan ja siellävieläpä erittäin jämäkkään oksanhaaraan. Olin tilannut ja saanut varasiiven jo viime leokuussa, mutta puoli vuotta ehti vierähtään, ennen kuin sain sen kalustettua lentovalmiiksi. Mutta palataanpa pienen kertauksen jälkeen taas tähän päivään. Ilma oli mitä parahin uudelle koelennolle; sininen ja kirkas taivas eikä tuulta juuri lainkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ennen lentoa koneen setuppia piti vielä säätää radiosta käsin, sillä siivekkeet näyttivät toimivan samaan tahtiin ylös ja alas. Näin sitä käy, kun hieroo säätöä etukäteen siivenpuolikkaat erillään. Kun siivekkeet saatiin pelaamaan vuorotahtiin ja liikeradat kohdilleen, niin piti vielä korjata toisen laskulaipan keskitys. Enpä osaa sanoa, mikä on sen saanut menemään pieleen. Tämän lisäksi huomasin että uudemmat hankkimani Nano 3s1300 mAh-pakat ovat sen verran paksummat aikaisempaan sarjaan verrattuna, että eipä ne enää mahdu koneeseen sellaisenaan, vaan rungon aukkoa joutuu avartamaan pari millin verran koko matkalta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Heti ensimmäisistä lentometreistä lähtien kone kampesi tosi voimakkaasti vasemmalle ja ei muuta kuin trimmiä oikealle. Ajelin koneella muutamia trimmilentoja ja siivekettä sai trimmata tosi rankasti oikealle. Täysin tyynessä kelissä konetta oli mukava rimmata, tosin koneen käyttäytyminen oli kyllä äärimmäinen pettymys kun tällaiselta arffikoneelta odottaa, että se lentää hyvin suoraan pakasta vedettynä. Trimmilentojen lopuksi kone lensi kyllä ihan kiitettävästi, mutta jotain hämminkin siivissä on, jos kerran oikeanpuoleinen siivekkeen lappu saa harittaa ylös päin neljän millin verran ja onha se myös epätaloudellista lentoa. Siiven asetuskulmia ja potentiaalista kieroutta pitää tohtoroida Robartin astekulmamittarilla, kun olen seuraavana kerran verstaalla. Lopuksi pönötyskuvat koneesta koelento-ohjelman päätteeksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


01.04.

Pitkän Pääsiäisloman päätteeksi lennättelin vielä maanantaina aamusta Sähkö-Pööniksiä, kun Su-26:n jäljiltä oli pari 3s2250mAh-akkua jäänyt lataukseen. Ilma oli aamulla puolipilvinen, mutta melko tyyni, ehkä pinen tuulen vireen saattoi aika ajoin aistia lennätyksen lomassa. En kellottanut lentoa, mutta kone olisi kyllä viihtynyt yläilmoissa vaikka kuinka pitkään, mutta ei makeaa mahan täydeltä, ei ainakaan tänään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


Jarin Werstas laajensi Helsinkiin

Tämä projekti on ollut reilun puolen vuoden mittainen. Homma lähti hiljalleen käyntiin viime vuoden elokuussa, kun kyselin taloyhtiön isännöitsijältä, että lyötyykö Länsi-Pasilasta muutaman neliön varastokopperoa, jossa voisin tuunata, huoltaa ja rakentaa lennokeita. Aika pian sainkin tietoa, että tällainen tila voisi järjestyä jopa ihan pihapiiristä, mikä olisikin kaikkein ihanteellisin ratkaisu. Alunperin tilan piti järjestyä jo syyskuuksi, mutta asiat pitkittyivät ja mutkistuivat....

Mutta sitten tämän vuoden tammikuun lopulla sain soiton, että tila on varmistunut ja saisin sen käyttööni jo saman tien helmikuun alusta. Hienoa. Tilaan tehtiin ensin vähän sähkötöitä toiveeni mukaisesti; parannettiin valaistusta ja seinään asennettiin yksi pistorasia; käyttösähköä tarvitaan aina työkaluille. Sain aika pienellä yhden viikonlopun työllä hommattua sinne työpöydän, varstohyllyn ja seinille miljoonalaatikot sekä lokerot nippeleitä varten. Sitten vaan kannettiin kama kämpästä sinne. Koppero ei ole koolla pilattu, mutta pitää yrittää pitää toimita näiden muutamien neliömetrien rajoissa.

Kaikessa hiljaisuudessa olen sitten tuonut maalta sellaista työkalusorttimenttiä, että olen päässyt rakentelussa alkuun; kaikkea on maalla melkein kaksin kappalein, niin osa joutaa hyvin tännekin. Toki aina tarvitaan jotain vähän erikoisempaa vempainta, mutta nyt reilun parin kuukauden varustautumisen jälkeen sivutoimipisteeni alkaa olla jos täydessä iskussa. Debyyttiprojektiksi on valittu syksyllä 2011 ilmassa poikki menneen sähkö-Pööniksin siipi, johon pitää uudelleen rakentaa tasaleveä osuus ja sitten liittä vanha niksauksen jälkeinen pala. Homma alkaa nyt olla päälystystä vaille valmis, kuten kuvista näkyy. Uudet haasteet jo odottavat ;)

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa


20.04.

Edellisestä lennokkien lennätyksestä alkoikin olemaan jo aikaa, joten oli jo kova palo päästä päräyttämän. Aloitin jo eilen valmistellut polttiskauden avausta käyttämällä Hotsin keulilla ärjyvää GMS 76-moottoria. Olin jo aikaisemmin tänä keväänä säädellyt kaasarin säätöjä, mutta tuolloin en jaksanut kunnolla vispata moottoria kontallaan hangessa, enkä saanut sitä silloin käyntiin. Nyt minulla oli startteri käytössä ja niinpä sain moottorin helposti pärähtämään käyntiin. Käyttelin eilen moottorista puoli tankillista polttoainetta läpi.

Photo by Jari Vehmaa

Lauantai-aamu aukeni kirkkaana ja pilvettömänä ja lähdin ajelemaan kentälle pelkästään hots takakontissa, että voi kunnolla keskittyä vain tähän koneeseen. Kentällä puhalteli jo ennen klo 9 aika reipas ja harmittavasti täysin poikittainen tuuli. Päätin muutaman turhan potkurin vatkauksen jälkeen siirtyä startterin käyttöön ja niinpä moottori käynnistyi helposti. Tyhjäkäynti tuntui olevan aavistuksen liian kovalla, mutta en lähtenyt sitä vielä maassa rukkaamaan; katsotaan nyt ensin, miten kone toimii ilmassa.

Otin koneen nousuun suoraan vastatuuleen rullaustien ja kiitoradan liitoskohdasta. kone ei kovinkaan pitkää maakiitoa tarvinnut ennen kuin se olikin jo ilmassa. Kone tarvitsi trimmaamista korkeusvakaajaan trimmitapin leveyden verran vedolle ja siivekkeet vajaan tapin verran vasemmalle. Näillä säädöillä kone kulki ajoittain navakassakin tuulessa kuin raiteilla näpit irti tikulta. Kone kulki ilmassa aika vauhdikkaasti, kuten sen olemukseen kuuluukin; kone jätti taaksensa komean vaalean savujuovan. Moottori kävi ilmassa luotettavasti, ehkä tyhjäkäynnin seossäätöä saa laittaa vähän laihemmalle. En kellottanut lentoa, eikä perstuntumakaan oikein osannut sanoa mitään lentoajasta. Kone tuli lennon päätteeksi nätisti laskuun. Lensin varsin koleassa säässä vielä toisen samanlaisen lennon. Aikaa olisi kyllä ollut pidempäänkin päristelyyn, mutta olosuhteet olivat turhan hyytävät ja oli varsin järkevää lopettaa lennättelyt tältä päivältä tähän. Kuuma kone(Hots) sai kyllä kunnolla kylmää kyytiä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla iskettiin vielä DLE-20 -bensapata tulille:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


21.04.

Tämän päivän lennätyssessiota oli valmisteltu vähän laajemmalla rintamalla ja tietysti sähköä olisi ilmassa kunnolla. Tulossa olivat Risto, Henri ja pitkänmatkalainen Tapio. Luvassa oli jonkin verran parempaa säätä, mitä eilen. Tuulen pitäisi olla laantunut eiliseen nähden. Itse saavuin paikalle jo ennen aamuyhdeksää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Avatessani porttia huomasin, että hallin käyntiovi oli reilusti auki. Paikalla ei ollut luonnollisestikaan ketään, eikä ollut myöskään pysäköityjä autoja. Suljin oven ja soitin asian tiimoilta Martille. Ovi sulkeutui tosi helpolla, ettei sitä ainakaan voi syyttää. Tällainen leväperäinen huolimattomuus ja piittaamattomuus tuntuu käsittämättömältä, kun hallissa on kerhon ja yksittäisten harrastajien kalustoa kymmenien tuhansien eurojen arvosta. Ei ole paljon vaadittu, että varmistetaan ovien asianmukainen lukitus. Myöhemmin illalla lähetin asiasta vielä sähköposti laajalla jakelulla. Jos tämän jälkeen ovi on vielä auki, niin olkoon, eipä siellä ole sentinkään arvosta meikäläisen omaisuutta.

Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Tapio saapui paikalle aika pian minun jälkeen ja sitten Risto ja Henri. Harrastajia alkoi olla paikalla, kuin vanhaan hyvään aikaan. Itselläni oli mukana vain Turnigyn Su-26 ja aikamoinen arsenaali ajoakkuja niin, että tiimaa pitäisi kyllä tulla plakkariin aimo annos myös tänään. Tapiolla oli mukanaan vain kerran lennetty Multiplexin Fun-Cub, ristolla tuttu sähköliidari ja Henrillä Blixter ja Speer. Lensin ensin SU-26:lla parit lennot, minkä jälkeen tyypitin Tapion Fun-Cubin. Kone lähti helponoloisesti maasta ilmaan, sillä tuuli oli aika kohtalainen ja eihän kone paina kuin jotain kilon paikkeilla. Kone oli ihan hyvin trimmeissä. Omaan käteen ohjausvaste oli aika laiskan oloinen, mutta enhän minä tuota konetta aja. Tullessani laskuun räväytin jossain viidessä metrissä laipat alas, eikä kone siitä mitenkään pillastunut. Siinä otin sitten koneen alas tuulen painaessa sitä nurmikolle. Tapio ajeli sitten myöhemmin Fun-Cupia ja GWS:n E-wmtarteria. Henri otti taas kuvauskoneellansa hienoja otoksia Forssan yltä. Maisemat ovat nyt paljon keväisemmän oloisia, mitä edellisessä kuvasarjassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aika paljon aikaa kului ihan vaan muiden pilottien lennätyksen seuraamiseen, kun kunnon purukassa kuuluukin mennä. Porukka alkoi sitten hupenemaan kentältä puolen jälkeen kuka syömään, kuka minnekin. Näihin aikoihin kentällä alkoi taas vilkas ultratoiminta ja kaikki hallissa lymyilevät ultrat lensivät. Tämän lisäksi kentällä kävi Cessna 152 ja 182-konetyypit. Iltapäivän jälkeen tuuli meni enemmän on/off-tyyppiseksi ja päätin jatkaa lentoja, kun käyttövalmiita akkujakin oli vielä ajamatta. Kaiken kaikkiaan Turnigy SU-26 lensi tänään ennätykselliset 11 akullista ja yhtä monta lentoa. Pivän kokonaislentoaika oli 1h 5’ 55” ja akkupakkoina oli seuraavanlaista sorttimenttia Turnigy Nanotech 3s2250/2700mAh, Turnigy Basic (perussininen) 3s3000mah, Zippy LiPo 3s4000mAh ja DualSky 3s2650mAh. Koneen kokonaissaldo laskuissa ja tiimassa on seuraavanlainen: 32 / 2h 47' 21”. Laskut ja lennot menevät melkein käsikädessä, mitä nyt jollain akulla on tehty yksi välilasku syystä tai toisesta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kello olikin lähellä lakisääteistä iltapäivän kaffituntia siinä vaiheessa, kun pakkasin kamani autoon ja suunnistin Matkua kohti. Kentällä vierähti aika tarkkaan viisi tuntia, joka oli täyttä lennokki-actionia alusta loppuun asti. Vähän alkoi jo nälkä hiukomaan iltapäivästä, mutta muuta nautintoja ja mielihyvää tuli monin verroin enemmän. Tuuli olisi saanut olla vähän levollisempi, niin päivä olisi ollut täyden kympin päivä, nyt kokonaisarvosana jäin kymppi miinukseen erikoismainintana hyvä seura ja täydellisesti toimiva kalusto, eikä kenellekään tullut yhtään liimattavaa, vaikka pienimmille koneille tuuli olin jo kohtalaisen haasteellinen, mutta puikoissa oli tietty pätevät kaverit. Lopuksi ajattiin vähän isompaa kalustoa:

Photo by Jari Vehmaa



27.04.

Lennätyssessio oli sovittu tällä päivälle Riston kanssa. Pakkasin autooni Hotsin ja sähkö-Pööniksin. Ristolla olikin jo oma sähköliidari ilmassa kun saavuin paikalla ja olihan sitä ihan vaan mentävä seuraksi. Herran jestas sentään, kun olikin hyvät ja makoiset kelit; oma Pööniksi nousi siihen malliin, että lievä paniikki alkoi jo iskemään, että syökö iso paha nosto ilmojen sanasaattajan. Trimmasin koneeseen työntöä ja lähdin muualle ajelemaan, niin johan alkoi helpottamaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Liidarin jälkeen tankattiin Hots. Moottori lähtikin yllättävän helposti käyntiin; kone lienee ihan nimensä mukainen, tuntuu toimivat sitä paremmin, mitä lämpimämpää on. Ajaa rouhin Hotsilla kaiken kaikkiaan viisi lentoa. –ihan alussa konetta sai trimmata työnnölle noin trimmitapin verran, mikä oli sangen outoa, koska edellisen lennon jäljiltä trimmasin saman verran vetoa ja talletin muutokset trimmimuistiin. Siivetrimmi oli kuitenkin ihan kohdillaan, mutta siivekkeissä onkin polkupyörän pinnat tönöreinä, kun taasen koneen perään menee muovit Sullivanin putkityöntötangot.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Parilla lennolla moottori sammui ilmassa polttoaineen loppumiseen, mikä vähän yllätti minut, sillä koneellahan on voinut surutta pöristellä kymmenen minuutin lentoja. Moottorin sammuessa kone oli kyllä ihan hyvällä tuurilla ihan kentän läheisyydessä, joten koneen sai liitelemällä ihan turvallisesti kentälle. Moottori oli varmaankin aavistuksen rikkaalla ja niinpä laihensin seosta. Tämän jälkeen lennätin ihan vaan viiden minuutin mittaisia lentoja. Viimeisen keikan jälkeen avatessani kabiinin, tankissa oli vielä reilut kolmannes polttoainetta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi ajelin vielä Sähkö-Pööniksillä toisen lennon hyvässä pursikelissä. Päivä oli kaikin puoli tosi hieno ja kalusto toimi moitteettomasti. Aikaa vierähti taas reilut kolme tuntia kentällä.


28.04.

Tälle päivälle olin masinoinut isompaa porukkaa kentälle lennätyskarkeloihin. Aamu avautui Matkussa varsin sumuisena ja tekstareita vaihdettiinkin Kosken suuntaan ahkerasti säätiedoista. Tänään tulee olemaan sähköpäivä ja niinpä pakkasin autooni Turnigy Su-26-taitolentokoneen ja wanhan veteraanin eli Electric Blue Phoenix. Aamun tukkoisuuden vuoksi en pitänyt sen suurempaa kiirettä kentälle, jonne sitten saavuinkin ihan ensimmäisenä kello 9 jälkeen. Sitten tulivat Henri poikansa kanssa ja Tapio. Lopuksi sitten Risto ja Perälät. Henri taisi korkata päivän ensimmäiseksi Bixlerillä ja minä heti perään kävin kokeilemassa, millä korkeudella pilvikatto oli ja olihan se aika matalalla, ehkä 150 metrissä ja ihan kokeeksi käväisin pilvessäkin, josta koneen vielä hahmotti kohtalaisesti.

Photo by Jari Vehmaa

Bixlerin lisäksi Henrillä oli Kyoshon ”over powered” Speer Sport-alatasokone, Tapiolla Multiplexin Fun Cup ja Gemini 2-tasokone, Ristolla jo rippikouluiässä oleva, mutta hyvin toimiva Aero 40, josta minulla taitaa olla ensimmäisen havainnut samalta vuodelta, kun esikoisemme syntyi 1997. Väkeä oli kentällä ennen näkemättömän paljon; kaikkiaan kuusi autokunnallista. Näin sitä pitää.

Itse aloitin päivän ajamalla Sähkö-Pööniksiä, joka oli erinomaisesti trimmeissä ja lensin ilmassa viivasuoraan, vaikka kädet olivatkin sekuntikaupalla irti tikuista. Aikaa kuluin myös toisten lennätyksen seuraamiseen ja valokuvaamiseen.

Sain varsin hyviä lentokuvia Tapion Multiplex Fun Cupista, joka lensi tällä tuulella varsin hiljaa vastaiseen. Tulinpa tyypittäneeksi Henrin Bixleriä opetuskaapelin kautta ikään kuin koekaniinin roolissa. Enpä ole koskaan aikaisemmin lennättänyt opetuskaapelin avulla. Jaakko oli varsinainen oppilas.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin SU-26-koneella harvakseltaan kahdeksan lentoa akkusarjoilla Turnigy Nanotech 3s2700, Turnigy LiPo 3s3000mAh ja Zippy 3s4000 mah. Pienimmällä akkukoolle lentoaika oli asetettu 4’50 ja siitä sitten minuutin harppauksin koon kasvaessa. Siinä vaiheessa kun porukka alkoi lähtemään kentältä, niin oma lennätystahti kiihtyi. Tuuli oli varsin arvaamatonta; välillä oli ihan tyyntä ja sitten taas tuli kova tuulenpuuska jostain. Sukhoin laskut eivät olleet tännä kaikkein parhaimmasta päästä ja homma kruunautui siihen, kun viimeisellä eli kahdeksannella lennolla kone tuli laskuun nurmiosuudelle ja telineet lähtivät koneen alta. Onneksi sentään vaan hötöisen oloinen kiinnitysvaneri hajosi jättäen runkokaaret ehjiksi. Äkkiseltään kyseessä on yhden illan pikku askartelu, niin SU-26 on jälleen valmiina lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Siirrytäänpä sitten ihan toiseen aiheeseen eli lennokkitoiminnan sääntöihin. En tässä yhteydessä ota siihen kantaa, miten yhdistykseen kuulumattomat harrastaja toimivat kentällä. Ihmettelen vaan, kuinka hallituksen lennokkijäsen toimii kentällä sääntöjen vastaisesti; ei ollut huomioliivejä päällä ja taajuutta tiedustellessa vastaus oli ylimalkaisesti 35MHz jotain kyllähän se oikeakin taajuus lopulta tuli, kun tivasi. Kyllä johtokuntaan kuuluvalla harrastajalla on velvollisuus näyttää esimerkkiä yhdistyksen kuulumattomille, miten kentällä toimitaan. Eikä toi voi olla edes rahasta kiinni, huomioliivien hinta on jotain tupakka-askin luokkaa, alle jopa. Tällä toimintatavalla on ihan turha itkeä itkeä hallitukselle olemassa olevien kenttäsääntöjen kiristämisestä jollakin skanneripakolla, kun itse ei osata tai välitetä toimia edes nykyisten sääntöjen puitteissa. Voi widdu sentään, mitä touhua sanon minä.


10.05.

Eilen tuli hieman tuunattua SuperZoom-epp härpäkettä neonväreillä siiven alapuolelta paremman näkyvyyden aikaansaamiseksi. Viime syksynä tulin torpanneeksi koneen Lepuskissa ja korjasin sen samantien, mutta lennot jäivät aika vähiin korjauksen jälkeen loppusyksystä ja muistikuvat olisivat olleet sellaiset, että koneen trimmit olivat perusteellisen sekaisin korjauksen jäljiltä. Nyt aamulla, kun oli aivan rasvatyyni keli, niin piti sitten tietysti käydä tyypittämässä konetta. Mutta nyt pääsin tosiaankin ajamaan konetta kunnolla. Ihan vanhaan malliin kone tuntui toimivan, ja trimmitkin olivat korjauksesta huolimatta oikealla hehtaarilla. Ajelin aamulennoilla kaikkiaan kolme akullista.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sitten iltapäivällä pakkasin Hotsin autoon ja suunnistin Forssan lentokentälle. Ilma oli aivan täydellinen lennätykselle; sininen, aurinkoinen taivas ja kiva pieni kentän suuntainen tuuli, eikä paikalla ollut ristin sielukaan.Joku oli kuitenkin käynyt torppaamassa kopukkansa siellä, kun ei ollut vaivautunut korjaamaan pääroottorin lavan jämiä pois nurmikolta. Tätä kamaa ei edes puput popsi poskeensa.

Hots ja GMS 76 toimivat hyvin yhteen ja koneella sai räimiä kunnolla. Olin laittanut munakellon kuuteen minuuttiin, jonka jälkeen aloin sormaamaan laskuja kaikessa rauhassa. Näin ollen lentoaikaa tuli kutakuinkin seitsemän minuuttia aina yhtä lentoa kohden. Lensin kaiken kaikkiaan neljä lentoa, joten päästiin vajaan puolen tunnin teholliseen lentoaikaan. Kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita ja aina lennon päätteeksi rullasin koneen takaisin varikolle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin illalla vähäisen tuulen tyynyttä lopullisesti ajelin vielä päivän päätöslennot SuperZuumilla ja kone toimi erinomaisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


13.05.

Tänään tuli avattua työmatkalennätys Lepuskissa SuperZuumilla. Golf-viheriön nurmikko oli näin aamusta vielä hyvin märkään yön jäljiltä. Lyöntipaikalle oli vedetty kapea kaistale asfalttia, joten tästä saisi koneen helpolla ilman radan suuntaan...hmm kasotaan tätä mahdollisuutta joskus vielä. Lennolle lähdettiin uudella 3s130mAh-akulla. Aikani veivattua ilmassa, moottori pysähtyi ilmassa ja otin koneen laskuun kauemmaksi nurmikolle, josta ajelin koneen lähemmäksi. Sienikumirenkaat olivat imeneet aikalailla vettä ja märkään pintaan oli tietysti tarttunut kaikkia pikkuroskaa, joka oli sitten roiskunut siiven alle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Vaihdoin varmuuden vuoksi uuden akun ja lähdin taas pörräämään, mutta sama ilmiö toistui taas aika pian; moottori pysähtyi ja tällä kertaa lasku ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen ja niinpä kone tössähti nokilleen. Tässä rytäkässä iso sivuperäsimenlappu oli saanut vaahtoon painetut ja liimalla varmistetut lasikuituiset sarnatapit irtoamaan. Tämän lisäksi moottorin ympärillä leijui leivä palaneen sähkölaitteen katku. Eipä tässä sitten tällä kertaa muta kuin kamat kasaan ja töihin. Koneen sivari pitää rempata kunnolla verstaalla ja sen jälkeen tohtoroida moottoriongelmaa.


19.05.

Minulla ja Vellulla oli kuta kuinkin vuoden tauon jälkeen yhteinen pöristelyessio Viikin ojalla. Vellu oli hankkinut RC Factory Sbach 342 -lankkurunkoisen epp-koneen, jonka kärkiväli oli samaa luokkaa, mitä aikansa palvellessa Yak-55M:ssä oli, siis 120 cm luokkaa. Tosi komea epp-härpäke oli siis kyseessä. Edellisen lisäksi Vellulla oli sähköliidari ja itse otin mukaan ainoastaan SuperZoomin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Oman SuperZuumin sivuperäsimen alumiininen saranatappi irtosi jo ensimmäisellä lennolla ja kone piti ottaa laskuun. Koska mukanani ei ollut konnon tarvikearsenaalia, tyydin seuraamaan ja kuvailemaan Vellun koelento-ohjelmaa. Vellu trimmaili konetta koko session ajan. Jossain vaiheessa innostun sitten tutkimaan omaa konetta tarkemmin ja parilla turhan isolla collarilla sain sarana-akselin lukittua niin, että sivari ei enää pudonnut saranoiltaan. Näillä virityksillä ajelinkin sitten ihan normisti kolme akullista; suurimmaksi osaksi vaakakierteita ja kylkilentoa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ottaessani neljättä lentoa ilmaan maasta moottori jotenkin pärähti siihen malliin kuin siihen olisi jokin osunut. Lento jäi sitten siihen. Kun tutkin moottorin käynti varikolla, potkuri päätti irrota täydellä kaasulla, vaikk prop saverissa olikin erittäin jäykkä tiivisterengas pigotettuna. Harmillisesti Vellu sattui olemaan juuri potkurilinjalla, mutta huiskan osuma ei aiheuttanut mitään ensiaputoimenpiteitä. Potkuri oli irrotessaan hajottanut hieman nokan epp-vaahtoa, joka tulee ikään kuin neljältä eri suunnlta moottori suojaksi Potkurin moottoria vastaan tulveva holkin tynkä oli nylppääntynyt niin ympäripyöreäksi, että huiska ei ole enää aikoihin istunut moottorin keulilla kunnolla. Jos sitten prop saverin kumi on pingotettu hieman epäsymmetrisesti, niin se saa varmankin potkurin helposti pois akselilta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



27.05.

Olin jo päivällä ounastellut Lennunetistä, että Viikinojalla voisi olla myöhemmin jotain lentotoimintaa ja Vellun tekstari myöhemmin sitten vahvisti tämän. Olin pitkään kahden vaiheilla, että lähdenkö vai en, mutta kokosin kuitenkin kimpsuni ja kampsuni ja ajaa köröttelin Viikkiin.

Vellun ja meikäläisaen lisäksi paikalla oli Samu Multiplexin Easy Starin kanssa. Vellulla oli RC Factoryn Sbach 342 lankku-epp-härpäke ja minulla astetta pienempi SuperZoom. Olin edellisen lennätyksen jäljiltä hieman liimaillut Zuumin nokkaa, kun potkuri oli vähän päässyt haukkaamaan nokan epp-wmoiroja. Nyt kone oli taas melkein parempi kuin uusi venäläinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli aika kuoppainen, mutta SuperZoom lensi varsin mallikkaasti, eikä tällä kertaa tekniikkakin pistänyt kampoihin lainkaan. Laitoin munakellon pirisemaan neljään minuutiin. Ajelin vain 3s1300mAh-akuilla, joita löytyi kuusi kappaletta. Käytännössä lentoajat menivät varmaankin lähemmäksi viittä minuuttia, joten kuudella pakalla päästiin kuta kuinkin puolen tunnin sähkö/epp-tiimaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Teräslankaiset päälaskutelineet toimivat nurmikentältä paremmin, mitä hiilikuituiset telineet, jota repesivät viime vuonna ainakin kolme kertaa laskuissa. Olin myös madaltanut kannustelinettä, niin koneeseen sai sen verran kohtauskulmaa, että maalähdöt onnistuivat ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan lennätyspäivä oli varsin mukava, vaikka aluksi ei oikein hotsittanutkaan lähteä ja vaikka tuuliolosuhteetkin olivat aika haasteelliset pienelle epp-koneelle. Kaikkien kolmen koneen tekniikka toimi moitteettomasti, eikä liimattavaa tullut kenellekään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



31.05.

Olin Samun kanssa pitämässä kunnon sähköpöristelysessiota hienossa suvi-illassa. Karkeloiden alussa tuuli puhalteli, mutta tyyntyi illan edetessä ja hämärtyessä. Samulla oli MPX Cularis (kv 260 cm) ja Fun Cub kellukkeilla ja itselläni oli tietysti jokapaikanhöylä ÜberSuperZoom. Lennättelimme siinä kauimmaisten maalien välissä, missä viimeksikin. Kuvista päätellen Samu harjoitteli keihäskarnevaaleihin, mutta varmaan tuollaisella styrsakeihäällä, jossa on ropeli kärjessä ja kaiken lisäksi sen lentorataa voi säätää, tulee ihan varmasti diskatuksi. Tuollaisella keihään mallilla voisi Suomen joukkue päästä taas kiinni kultakantaan...

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta asiaan. Cularis lensi hienosti; nousukysykyä oli ihan riittävästi ja laskuun pääsi näppärästi laippojen/siivekkeiden butterfly-miksauksen kera. Viereisen kentän jalkapallon pelaajat kommentoivat, Culariksen äänestä, että tulee ihan hammaslääkäri mieleeni. Itse kaahasin SuperZoom, enimmäkseen kyljellään lentäen. Munakello oli taas säädetty neljään minuuttiin, joten kahdeksalla akullisella oli ainkin 32 minuuttia tehollista lentoaikaa, ehkä aavistuksen enemmänkin. Tämä päivä oli kaiken kaikkiaan hieno lennätysilta, kaikki toimi niin kuin pitikin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


02.06.

Tänään olikin sitten tiedossa ihan soololennätys Viikissä. Koko viikonloppu oli ollut todella helteinen kotona oli varjossa +25C ja maakunnassa, Vorssassa siis lähinnä, +29..30 C varjossa. Oli lataillut päivän aikana koko 9800 mAh akkuarsenaalin illan SuperZoom-pöristelyjä varten. Olin Viikissä joskus 20:30 jälkeen ja molemmilla futiskentillä oli sen verran vielä aktiviteettiä, että jäin ajelemaan vastakkaiselle nurmikolle, jossa olikin reilu 20-30 cm korkuinen heinikko/kukkaketo.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajelin koneella taas peruslennätystä ja kylkilennon harjoittelua. Oikean kautta kyljelleen menee jo ihan leikiten ja se alkaakin olla sen verran rutiininomaista, että nyt pitää alkaa verestämään vasemman kautta kylkilentoa, joka tuntuu hajoavan ja lähtevän lapasessa niin paljon helpommin, mitä vahvempi oikea tekee. Vanhemmilla 25 syklin saavuttaneilla kahdella pakalla huomaa jo niiden väsymisen; tehot eivät riitä kunnolla kylkilentoon, mutta muuhun peruspöristelyyn niissä riittää vielä puhtia.

Nyt kun olin yksin lennättämässä, niin kahdeksan akun setti tulee ajettua tosi nopeasti läpi, kun ei mene aikaa muiden lennätyksien seuraamiseen ja kuvaamiseen. Taas lennettiin täysi sarja eli 8 x 4 min, siis 32 minuuttia epp-pöristelyä. Homma oli finaalissa vähän ennen iltakymmentä.


04.06.

Tänään oli täydellinen aamu harrastaa taas rentouttavaa työmatkalennätystä. Erinäisten menojen vuoksi pääsin Leppävaaran greenille poikkeuksellisen myöhään eli joskus 7:45 aikoihin, mutta parempi myöhään, kun ei koskaan. Aurinko portti jo täydeltä terältä siniseltä ja pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lähes tyyni, pieni tuulen vire aina silloin tällöin toi pienoisen viilennyksen. Aamu onkin hyvä sauma ajelle greenillä, kun aurinko paistaa selän takaa tässä vaiheessa päivää.

Lensin uusimmilla 3s1300 mAh-akuilla neljän minuutin lennot. Lopettelin lennot 8:30 aikoihin, kun greenin kioskia alettiin avaamaan. Kaiken kaikkiaan kone toimi hyvin ja treenailin nyt enemmän vasemman puoleista kylkilentoa. Konetta pitänee trimmata sivuperäsimen tai moottorin vetokulman suhteen hieman enemmän oikealle, koska vaakalennossa kone kääntyy hiljaksiin vasemmalle. Tästä samaisesta syystä johtuen juurikin vasemman puoleinen kylkilento on tuottanut vaikeuksia, koska nyt huomasin selvästi, miten pienellä sivuperäsimen käytöllä kone pysyy linjassaan, kun mitä ilmeisemmin moottorin vetokulma osittain korvaa sivarin käyttöä. Sitten taasen oikean puoleisessa kylkilennossa sivaria saakin käyttää aivan reippaalla kädellä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi pitää siis tutkiskella moottorin sivuttaista vetokulmaa ja sivuperäsimen keskitystä ja saada kone lentämään vaakalennossa suorempaa keskitetyllä sivuperäsimellä. Tämän jälkeen pitää ottaa uusi tuntuma kylkilentoon toivon mukaan suurin piirtein samalla hehtaarilla olevilla sivuperäsin ohjauksella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.06.

Toissa päiväisestä uhosta huolimatta, en saanut laiskuuttani muutettua SuperZoomin moottorin vetokulmia ja vanhoilla säädöillä mentiin myös tänään. Zuumissa on kylläkin erittäin iso sivuperäsimen lappu ja trimmistä sitä saa todella paljon poikkeutettua. Heti Lepuskin greenille tullessani puhalteli jo tuuli. Lento-ohjelma meni vanhoilla kuvioilla, lisättynä vasemman kautta tehtävää kylkilentoa, mikä jo paikoitellen meni ihan mallikkaasti, mutta monesti yritys hajosi vastatuuleen. Verestin myös selkälentoa pidemmän kaavan mukaan ja vaakakierteillä höystettynä. Ajoin taas perinteisen 4 x 4 minuutin setin, jonka jälkeen jatkettiin mieli virkeänä töihin.

Photo by Jari Vehmaa


08.06.

Myöhään illalla lennätin pläkätyynessä kelissä yhden lyhyen lennon sähkö-Pööniksillä. Onneksi kone on niin vakaa ajettava, että pilotti sai huiskia kaikessa rauhassa verenhimoisia hyttysiä ympäriltään. Lento piti suosiolla lopettaa mahdollisimman pian, sillä olo alkio käydä sietämättömäksi ötököiden vuoksi.


09.06.

Henrin ja Tapion kanssa oli alustavasti sovittu lennätykset tällä päivälle. Oli illalla viestitellyt olevani kentällä jo klo 9 aikaan, mutta aikataulu vähän venähti, kun huomasin herätessäni kellon olevan 9:43. Nopeiden, mutta pakollista aamutoimien jälkeen pakkasin autooni Hotsin ja SU-26. Hotsin oli tarkoitus olla pääroolissa tänään ja sähköhärpätin ikään kuin varakoneena. Henri olikin jo poikansa kanssa kentälle, kun saavuin sinne ja aika pian Tapiokin tuli. Huomioikaa uusien jäsenien asianmukainen kenttäpukeutiminen; neonvihreä on kesän muotiväri.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kun aloin purkamaan tavaroitani, huomasin, että Hotsin kabiini, jossa oli vastaanottimen akku olikin jäänyt verstaan pöydälle. No, Hots sai sitten jäädä autoon ja esille kaivettiin Turnigy SU-26. Päivän mittaan Henri ajeli Bixlerillä, jota välillä ajettiin opetuskaapelin kautta sekä Kyoshon ”over powered” Speer Sport –alataso. Tapio ajelin Multiplexin Fun Cubia ja ylätasotraineria, jossa oli Ossin 6,5 ccm moottori.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Omien lentojen lomassa tulin tyypittäneeksi Kyoshon Piper cup J3 ready to fly setin. Kone oli aika pikkuriikkinen, ehkä 80 cm kärkivälin kanssa. Onneksi ilma oli todella tyyni, niin näin pientä kirppua saattoi ajaa ihan turvallisesti. Kone lensin varsin hienosti ja päämäärätietoisesti; pitkiä toveja ilman ohjausta. Ajon koneella pari lentoa ja varmuuden vuoksi otin koneen laskuun heinikkoon, niin ei tarvinnut turhaan murehtia laskun sorvaamista näin pienellä koneella.

Oma SU-26 lensi tänään poikkeuksellisen vähän; vain kolme akullista lentoaikojen ollessa seuraavat 5’46”, 5’35” ja 5’53, siis melkein 18 minuuttia sähköpöristelyä lämpimässä, mutta sopivan pilvisessä kelissä, mikä oli todella optimaalinen lentosää. Konetta pitää kokeilla vielä parilla muullakin potkurilla ennen kuin teen päätöksen siitä, että meneekö moottori nokalta vaihtoon vai ei.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


10.06.

Ajelin Saman kanssa tänään Sipoon korpeen sähköliidokit autoon pakattuna. Olin kuullut tästä Samun liidokkien lennätyspaikasta jo aikaisemminkin, mutta sopivan kaluston puuttuminen täältä Helsingin päästä oli esteenä. Nyt kun kalustoa alkaa olla täälläkin jo melkein joka lähtöön, niin Sipoon liidokkiretki mahdollistui osaltani.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kelissä ei ollut hurraamista; oli aika koleaa, pilvistä ja tuulista, mutta tärkeintä oli ettei satanut Electric Blue Phoenix debytoi nyt ensimmäistä kertaa täällä pääkaupunkiseudulla. Samulla oli mukanaan Multiplexin Cularis, kv. 2,6 m. Laittelimme koneet lentovalmiiksi peltotiellä, josta sitten tallustimme reilut 50 metrin hieman keskemmällä peltoa. Ajoin konetta pitkästä aikaa Robbe-Futaba FC-18-lähettimellä ja Schultzen 4-kanavaisella vastarilla. Oli hieronut koneen radio set-upin kuntoon vähän ennen kamojen autoon pakkaamista. No, ei siitä kovinkaan kummoista säätöä radioista tarvitse, että kone on iskussa. Servojen keskityksiin ei tarvinnut kajota liidonkin päästä, joten konetta voi vastarin vaihdolla ajaa edelleenkin Hitec Focus 4-lähettimelläkin.

Lähdin ensimmäiseen lentoon vanhalla, mutta ainakin kesällä toimivalla, Kokam 3s2400-pakalla, joita ostin pari kappaletta muutama vuosi sitten Tomilta muutamalla eurolla; hinta/laatusuhde on ollut enemmän kuin kohdillaan. Kone nousi aika helpon oloisesti reippaaseen tuuleen. Hieman korkeusvakaajan trimmiä vedolle, niin kone alkoi kellumaan jo ihan mukavasti. ajelin tällä akulla ehkä varttitunnin lennon ja otin laskun varman päälle niin, että akussa oli vielä reilusti puhtia jäljellä, kun tulin laskuun.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajoin toisen lennon Turnigy Nanotech 3s2250mAh-akulla lentoajan ollessa taas samaa luokkaa. Nostoja ei ihmeemmin löytynyt, mitä nyt jossain oli pienoista kantavaa. Samu ajeli culariksella useamman akullisen ja jollain lennolla oli kyydissä aivaimenperävideokamera. Siitä saatiinkin ihan hullun tuurilla mielettömän hyvä tilannekuva, jossa Cularin on jo laskeutunut heinäpeltoon ja satun katsomaan koneeseen. Tällaisia kuvia ei tekemällä saa. Lopettelimme joskus 21:45 aikoihin. Liidokkiretki oli ihan onnistunut, vaikka olosuhteet eivät ihan optimaaliset olleetkaan. Tulipa plakkariin taas yhden uuden lennätyspaikan korkkaus.

Photo by Jari Vehmaa


12.06.

Tänään oli taas työmatkalennätyksen paikka. Ilmakin oli vähän lämmennyt, siitä, mitä se oli maanantaina ja tiistaina aamusella. Köröttelin siis ÛberUltraSuperZoom takakontissa. Vähän ennen Selloa tajuntaani iski se fakta, että vastarin kide(Ch 74) jäi sähköliidokin vastaanottimeen Sipoon retken jäljiltä. Sitten muistin, että tarkkaan optimoidussa kenttäsalkussani oli lajitelma Ch64 Tx/Rx-kiteitä, joten ihan turha keikkaa ei tulisi tehtyä. Jatkoin sitten kohti Leppävaaran golf-viheriötä, jossa olinkin hieman aamuseitsemän jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa

Oli ihan lämmintä, melko aurinkoista ja aika tyyntä, siis mitä parhaimmat lennätysolosuhteet. Tänään ajelin viis neljän minuutin lentoa, sellaista normaalia peruspyöritystä, jossa kone on suurimman osan ajasta jossain muussa asennossa, kuin vaakalennossa. Sitten lopuksi ajelin Lipot-akut tyhjinä, mutta henkiset akut täynnä duunia kohden.


21.06.

Nautin Juhannuksen kunniaksi kolme 1,5 dl kirkasta alkoholidrinksua paksun rasvan kera Junnun moottorin läpi poltettuna. Kävi siis nauttimassa lennätysoikeudestani Forssan kentällä. Wara-Junnu lensi ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kentällä olikin Tero varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen sähkö-Mustangin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ukkos-Tiikerin ensimmäiset käynnistysyritykset kilpistyivät taas moottorin nestelukkoon. tämän jälkeen käynnistin moottorin uudelleen puolipuristuksilla, jonka jälkeen moottorin sammutus, tulppa kiinni ja uudelleen käyntiin. lentää liihotin Junnulla vajaan 20 minuutin lennon. Tankkaus ja uudelleen taivaalle. Ajelin koneella todella paljon alle lyhtytolpan korkeudella ja läpilaskujakin tein useita. Hidas old timer on mielestäni ainoa polttomoottorikonetyyppi, jolla voi lentää niin matalalla ja tarvittaessa niin tiukkaa ympyrää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaikkiaan keskikesän lennätyksiä kertyi kolme kappaletta ja lentoaikaa kertyi arviolta jotain kolmen vartin ja tunnin väliltä. Olihan uudessa Futen radioissa tiimalasi käynnissä, mutta enpä minä niitä muistanut mihinkään ylös kirjata, joten aivan pilkuntarkka data jäi tältä päivältä kirjaamatta ylös. Tero kuvaili kamerallani lentoja ja noista otoksista on saatu rajauksella todella hyvät lentokuvat:


Vehmaa.com verkkohyökkäyksen uhrina Juhannuksen aikoihin

Syyrian hallitusta vastustavien kapinallisten internetissä toimiva ryhmä on hakkeroinut www.vehmaa.com-verkkosivut. Tämän seurauksen mm. alidomain www.jari.vehmaa.com lakkasi toimimasta maanantaina 24.06 aamupäivän aikana.

Photo by Jari Vehmaa


23.06.

Sunnuntai aamuksi oli sovittu lennätykset taas vähän isommalla porukalla; Henri, Tapio ja meikäläinen. Tällä kertaa muistin ottaa Hotsin kabiinin vastaanottimen akun kera. Aamu aukeni aika aurinkoisena sopivan tuulen puhaltaessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laittelin Hotsin lentokuntoon ja vajaan kahden kuukauden tauon jälkeen moottori lähtikin yhdellä heitolla heti käyntiin, tosin aluksi väärin päin, mutta siitä sitten itsekseen käyntisuuntaansa vaihtaen. Lensi koneella kaikkiaan viisi lentoa. Tulin nyt vetäneeksi ekaa kertaa täydet kylkilentoympyrät polttiskoneella. Kone on kuin unelma ajaa kyljellään ja sillä saa päästellä niin pitkään, mitä vaan näkee. GMS 76 oli todella nöyrällä päällä ja kaikki käynnistykset oliva yhden tai kahden heiton yrityksellä käyntiin, paitsi yksi, kun kaasarin korkku oli täysin kiinni trimmin ollessa alhaalla. Laskutkin olivat todella hyviä ja kone rullattiin viimeistä lasku lukuun ottamatta starttipaikalla, kun viimeisellä lennolla kone veti kaadettua heinää henkeensä ja tukehtui sitten siihen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tapio ajelin tänään täysin polttiskalustolla; Ready-trainerilla ja Precedent Bi-Flylla. 20 ccm RFG:n bensapadalla varustettu AT-6 Texan rullaili ensimmäsitä kertaa Forssan kentällä. Henri ajeli Bixleriä ja Kyöstin Speer alataso-konettansa. Bixlerillä tuli taas hyvää ilmakuvaa:

Photo by Jari Vehmaa

Aikaa vierähti kentällä vierähti taas reilut kolme tuntia hyvä harrasteen ja kivan porukan kanssa. Lopuksi pitää todeta, että lennä millä lennät ja Hots:lla loput. Nyt en kelllottanut lentoja, kun elektroninen munakello ei tarttunut matkaan, mutta 6-7 minuutin pers'tuntumalla päästään vähintäänkin puolen tunnin kokonaislentoaikaan. Aamu oli aika aurinkoinen, mutta päivän edetessä taivaan kansi veti pilveen. Parhaimmillaan tuuli oli kentän suuntainen tai sitten vinottain voimalaitoksen suunnalta.


1H/2013 -tilastoja

Laitetaan tähän taas vähän tilastoja sivujen latauskerroista ja mistä kaikkialta niitä on latailtu. Web-hotellista saa aika kattavan raportoinnin, mutta niin pilkun tarkka esitys tässä yhteudessä tuskin kiinnostaa ketään.

Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa


03.07.

Pienoisen tauon jälkeen oli taas aika orientoitua työmatkalennätykseen ja olihan sitä paitsi mennä viikolla tullut uutta rautaa(luetaan Lipoja) rajalle, niin pitihän tuore ja korkkaamaton akkukapasiteetti ottaa käyttöön. Enpä olekaan lennätellyt pk-seudulla sitten Sipoon liidokkiretken. Aamu oli lempeän lämmin, eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi, siis täydellinen lennätyskeli. Uutena akkukokelaina oli parikappaletta Zippy 3s1500 mAh-pakkoja. Näille isommille akuille lentoajastin laitettiin pirisemään viiteen minuuttiin. Akut ovat mielestäni ihan kevyitä kapasiteettiinsa nähden, eikä ZuperZoomin lennossakaan ollut mitään ero pienempiin 1000/1300 mAh pakkoihin, tietysti isompi, uusi ja pirteä pakka pesee aina vähän pienemmän ja kulahtaneen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koko Zoomin lentohistoiriikin, siinä on ollut Schultzen vastaanotin ja klitshejä on esiintynyt melkein joka lennolla. Merkkiledi jää runkoa vasten, enkä ole koskaan sen kummemmin häiriöitä laskeskellut. Toisen lennon lopussa, tullessani laskuun ja koneen ollessa jossain metrin korkeudella, korkeusperäsin nykäisi hetkeksi reippaan työnnön ja kone kopsahti nurmikkoon aika reippaasti. Mitään ihmeempiä vahinkoja ei tullut, mitä nyt toinen laskutelinelanka oli vääntynyt ja moottorin alapuolinen epp-kaistale oli vähän revennyt edellisestä liimaussaumastaan.

Seuraavaksi lähdettiin lennolla sinisellä perus-Turnigy 3s1300mAh pakalla. Aika pian ilmassa, koneen ollessa lähempänä Kilon metsään, se ikään kuin pysähtyi ilmassa ja kaasua avaamalla ei tapahtunut yhtikäs mitään. Köpöttelin hakemaan koneen pois viheriöltä, niin oudon oireen syykin selvisi, potkuri oli pudonnut koneen nokalta jonnekin. Haeskelin hetken ropelia, mutta ei sitä löytynyt, eikä sen hintaista osaa kovinkaan pitkään kannata etsiä. Kyseinen potkuri oli ollut koneen nokalla muuten yhtä soittoa varmaan jo kolmatta kesää, joten se oli hintansa jo ansainnut. Uusi huiska ja prop saver -kumi nokalle ja ajelin koneessa vielä kiinni olevalla akulla normaalin neljän minuutin lennon.

Lennätyssessio oli ihan hyvä ja tiimaa kertyi ainakin 15 minuuttia kolmella akulla. Koneeseen tuli vähän pientä ja normaalia kulumisesta johtuvaa laittoa, joka hoituu pajalla vielä saman tien illalla töistä palattuani. Odotan innolla, että saisin ajettua tyhjäksi koko 1000/1300/1500 –akkuarsenaalin, luulenpa että sillä setillä tulee kokonaislentoaikaa jo kolmen vartin verran.


10.07.

No niin rakas lennupäiväkirja, pääsen vihdoinkin kirjaamaan vuoden 2013 ensimmäisen lomalennon, eikä se valitettavasti ole kovinkaan kauas. Saavuin siis eilen kesänviettomaisemiin sen verran myöhään ja niin monen välietapin kanssa, ettei lomalentoja päästy korkkaanmaa sen saman tien, vaikka osa kulustoa olikin siirtymässä kesälaitumille pilotin mukana.

Keskiviikkon avautuin valitettavan harmaana ja kosteana, eikä mistää ideaalisesta lentosäästä voinut puhua lainkaan. Piti kuitenkin päästä koittamaan keliä forssan lentokentälle. Fordin takalootassa oli vain Sähkö-Pööniksi, joka oli viimeksi lentänyt jossain Sipoon korvessa ja vieläpä samanlaisissa keliolosuhteissa. koneessaha oli nyt Schultzen Alpha 535-vastaanotin ja lähettimenä oli puistolennukäytössä ollut vara-Futte-Robbe FC-18.

Täytyy kyllä sanoa, että jotain oli pielessä ja pahasti, wanha, uskollinen ja varsin säyseä "ruuna" Electri Blue Phoenix oli nyt ilmassa kuin mikäkin vikuroiva villivarsa. koneen kanssa sai olla tosi varuillaan. Välillä sivari veti laitaan ja kone muljahti siitä epämääräisesti, mutta kaikki nämä päättyivät kuitenkin hallitusti. ohjainpintojen kramppailun lisäksi moottori aina välillä päätti jurnuttaa pienillä ja matalilla kierroksilla, joka aina välillä sai koneen nostamaan nokkaansa hallitsemattomasti. Lensin kuitenkin kieli keskellä suuta, kuten sanonta kuuluu, kolme samanoloista lentoa, jotka oliva varttitunnin molemmin puolin. Pitää jatkaa tohtorointeja uudemman kerran, että selviäisi, mikä koneessa mättää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



11.07.

Olin tosi piiiitästä aikaa sopinut lennätykset Pekan kanssa. Nyt tällä kertaa piti saada aimo annos rentoutavaa old timer-pöristelyä eilisen levottoman EBP:n vastapainoksi. Olin kentällä jo klo 8.00 jälkeen ja vaatevarustukseni oli, miten sen nyt hienovaraisesti muotoilisi, liian kepeähkö säähän nähden, eli suoraan sanottuna palelin aivan helvetillisesti.

Wara-Junnu käynnistyi tois näyrästi ja lähdin ensimmäiselle lennolle ennen kuin Pekka saapui kentälle. Pöristelin koneelle kaiken kaikkiaan aamupäivän aikana kolme lentoa, joka kaikki olivat 12'32", 17'01" ja 11'54" mittaisia.. Päivä oli varsin kaunis, mutta tuuli oli sen verran reippaan oloinen, että täydellinen old timer -nautinto jäi kyllä tältä erää saavuttamatta. Toisekseen navakka tuuli piti sää tosi viileänä.

Pekka lennätteli Vanquish-sähköstunttia ja Mystery-sähköliidokkiaan. Lopettelin lennätyksen puolenpäivän aikoihin, kun velvollisuudet kutsuivat ja piti lähteä hakemaan jälkikasvua heppaleiriltä. Reilun kolmen tunnun jälkeen oli muuten varmaan ensimmäisi kertoja elämässä, kun tuntui tosi mukavalta istua auringin korvantamaan autoon, ai että mikä nautinko oli vihdoinkin istahtaa kuumaan autoa ja karauttaa taas matkaan.


12.07.

Electric Blue Phoenixin digasonointi jatkui nyt tällä kertaa anoppilan kotitiluksilla. Aamupäivä oli jo tosi paahteinen ja pariin otteeseen ajoin koneen todella korkealle. Nyt olikin sitten lähes itse piru merrassa; koneessa oli edelleenkin oikutteleva vastaanotin, termiikki tuntui imevän konetta hullun lailla ja jotenkin koneen näkyvyys aurinkolasien kanssa todella heikkoa. Onneksi sai koneen kovasti nostosta ehjänä pois, mutta oli monesti todella inhottavaa, kun konetta ei nähnyt kunnolla ja sen lisäksi se saattui heilutella ohjainpintojaan ihan omaan tahtiin. Lennot loppuivat sitten tältä erää tähän.

Koelento-ohjelma jatkui kuitenkin iltasella, kun olin vaihtanut koneeseen Futaban vastaanottimen. Kas kummaa, koneen vapaavalintainen ohjelma oli heti tipotiessään kaasun satunnaista hörähteluä lukuunottamatta. Koneella uskalti nyt kuitenkin lentää kunnolla, mikä olikin pääasia. Ajelin yhdellä akulla jonkin 20 minuutin lennon.


13.07.

Tulipa todella pitkästä aikaa harrastettua pienoislaitteita ihan vaan katsoja roolista. kyseessä oli siis kaksipäiväiset pienoisvenekisat Tammelan Kuivajärven Saaran kansanpuistossa. kyseessä olisi siist fiilistely- ja muistelureissu noin 25 vuoden takaisiin vuosiin, jolloin tuli itsekin kierrettyä rc-veneellä ovaalirataa ihan tosissaan veren maku suussa ja mitallin kiilto silmissä. Mainittakoon, ettei niitä mitaleja minulle koskaan tullut, mitä nyt 4. sija SM-taistoissa HR A-luokassa. Tästä linkistä pääset kisojen kuvakansioon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lähdimme kisapaikalla Kaukolasta Pyhäjärveltä Henrin kanssa, josta köröttelimme pläkätyynessa Suomen suvessa Johnsson 4hp -perätuupparin vaihdittamana. Välietappina oli Venesillan leirintäalue, josta otettiin kyytiin Marko ja Salma. lopuksi sitten köröteltiin Saaren salmen kautta Kuivajärven puolelle. aluksi jäimme katsomaan paria ekaa heattia veneistä käsin, mutta kilpailun järjestäjät pyysivät ystävällisesti siirtymään kauemmaksi. Jossain vaiheessa erien välissä retkukuntamme rantautui, jolloin pääsimme paremmin tutustumaan nykypäivän kisakalustoon. Sen aikakauden Heat Racing luokat ovat näivettyneet pois ja tilalla ovat 20-30 ccm bensakoneet; niin märkäpohja, kuin hydroissakin. Veneissä on näemmä transponderit(jos ne vaan toimisivat...), jolloin kierroslaskenta sujuu sähköisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Varikolla oli ihan kansainvälistä meininkiä, kun myös ruotsalaisia venekuntia oli kisaamassa. Muutamia vanhojapartoja oli edelleenkin mukana kisoissa, jotka olivat jo silloin kisanneet vuosikaudet, kun Markon kanssa lähdettin kisaamaan. Mikään nuorisolaji tämä ei enää ole. Ihan kiva fiiliselyreissu kadonneeseen nuoruuteen. Oli myös mukava nähdä vanhoja vuosikymmenten takaisia kisakavereita; Eeroa, Perttiä ja Kallea ja vaihtaa kuulumisia porukoiden kanssa. Pitäisiköhän rakentaa vielä kerran Trigger 90 OPS 90:lle?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.07.

Aamupäivällä tuli ajettua yksi lentoa Electric Blue Phoeniksillä ennen kun taas iltapäivällä lähdettiin reissuun Oriveden perämetsille. Ilma oli hyvin lämmin ja paahteinen jo vähän ennen puolta päivää, mutta pienoinen kesätuuli viilensi mukavasti keliä. Ajoin koneella kuutisen moottorivetoa. Tällä kertaa en käyttänyt lainkaan aurinkolaseja, kun aamupäivällä aurinko paistaa vielä selän takaa. Kone toimi moitteettomasti lukuunottamatta moottorin hirnahduksia aina silloin tällöin. Pitää kokeilla koneessa vielä hitecin laitteita, joilla sitä ajettiin muutama vuosi yhteen soittoon, tähän lisäksi voisi jossain välissä vaihtaa Castle Creation ICE 50-säätimen tilalla jonkun 60 amppeerisen Turnigy Plush -wmäätimen; sittenpä olisi haarukoitu kaikki komponentit läpi.


Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa



15.07.

Myrsyn jälkeen illalla lennettiin joku random lento EBP:llä klo 22 jälkeen ihan vaan piruuttaani, että tänäänkin päästiin ilmaa.


24.07.

Lounais-Hämeessä puhaltei reilun viikon merran niin kovat myrskyt, ettei lennätys tullut mieleenkään. Alkuviikosta luvattiin sitten helteiden palaavan ja niitä tässä edelleenkin odotetaan. Eilisen illan aikana ilma oli jo lämmennyt parinkymmenen asteen tuntumaan ja tuulikin oli jo sen verran rauhoittunut, että lennätys oli mahdollista. Olin eilen vaitanut Wara-Junnuun Os 30 FS Surpass - 4-tahtimoottorin, jota jo eilen vähän käyttelin pihassa. illalla sitten vielä tein viimeiset säädöt kaasunohjaukseen radioista ja kone olikin lentovalmis, nyt ensimmäistä kertaa nelari nokallaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä olikin pilvipoutainen sää ja reipas tuuli pahalteli kentän suuntaisesti. Tuulta oli 4m/s ja puuskissa oli sitten jo 6 m/s. Keli ei ollut todellakaan kaikkein paras, mutta menetteli. Tankkasin koneen Mikon peruja olevalla polttoaineella, jossa on nitroa 25%, Klotz-ölyjä 22% ja metukkaa sitten loput.

Moottori pörähti tosi helpolla käyntiin. Ensimmäinen lähtökiihdytys päätyi nurmikon puolelle ja kone meni nokilleen ja moottori sammui siihen paikkaan. Tallustelin koneen kanssa starrtipaikalle; hehkutikku tulppaan ja kevyt pyöräytys startterilla, niin se oli taas siinä ja pikkunelari pörisi iloisesti. Nyt kone lähti lähtökiidosta nätisti lentoon. Kova tuuli riepotti old timeria aika reilusti ja moottori tuntui hieman tehottomalta. Moottori sammahti sitten aika yllättäen reilun viiden minuutin lennon päätteeksi. Luulin ensin, että syynä olisi ollut jokin satunnainen käyntihäiriö, mutta moottori olikin sammunut polttoaineen loppumiseen, mikä olikin aika yllättävää. Hetken jo ajattelin, että näin janoinen moottorin ajaa minut hetkessä taloudelliseen perikatoon.

Tankkauksen jälkeen moottori pärähti iloisesti käyntiin toisella startterin pyöräytyksellä. Edellisen lennon päätteki säädin neulaa puoli kierrosta laihemmalle 1,75 kierrokseen. Nyt sain körötellä Junnulla jo 11'07" mittaisen lennon, kun moottori sammui taas tankin kuivumiseen. Tankki täyteen ja neulaa vartti laihemmalla, nyt alkoi jo löytymään kierroksiakin koneesta. Näillä säädöillä lensin vielä kaksi lähestultoon yhtä pitkää lentoa, joista ensimmäinen kesti 21'28" ja toinen muutaman sekunnin vähemmän eli 21'25". Nyt päästiin jo tyypillisiin junnumaisiin lentoaikoihin.

Täytty kyllä todeta, että nyt Wara-junnu alkaa olla täydellisessä old timer-varustuksessa, kun nokalla hehrää nelitahtimoottori. Kyllä käyntiäänikin on ihan toista, mitä kaksitahtisen ininä on. Kun köröttelin kovassa tuulessa myötäiseen tyhjäkäyntikerroksilla, niin moottorin ääni oli kyllä todella vaimeaa. toinen ehdoton plussa on se, miten siistinä lennokki pysyy verrattuna siihen öljymössöön, jota on joka paikassa tunnun lentojen päätteeksi. Koneeseen pitää vielä laittaa spinneri ja hankkia muutamia 10" x 4" - 10" x 6" -kokoluokan potkureita. Tänään tuli Junnulla nejällä lennolla tunti ja pari minuuttia lentoaikaa ja löpöä kului 6 dl. lentojen päätteeksi koneen siivoaminen oli todella lasten leikkiä. Vielä kun koneella pääsisi herkuttelemaan aivan tyyneen Suomen suvi-iltaa, niin old timer kokemus alkaisi olla vertaansi vailla.


25.07.

Iltapäivän helletunnit tuli vietettyä laatuajan merkeissä Ideaparkin ostoshelvetissa. Siitä sitten jatkettin parin-kolmen pysähdyksen taktiikalla Urjalan hautuumaan, Puorulan lammen ja paikallisen pizzerian kautta lomatukikohtaan. Ultimateostoskokemus oli pakko häivyttää mielen sopukoista lennätyksellä. Ensiapuna sai toimia Sähkö-Pööniksi, joka on käytännössä 24/7-valmiudessa, eikä koskaa petä, todellinen aseveli siis. Pöönisillä tulikin pörrättyä yksi akullinen. Myös täällä anoppilassa pörräsi lentomuurahaisia, tosin vaan kokoa XS, kun Lempäälässä kokoluokka oli XL. Ötökät siis häiritsivät pahasti lennätystä. Akullisella tuli ajettua jotain 20 minuutin mittainen lenkki. Jossain parin sadan metri korkeudessa oli mukavaa peruskantavaa, jossa oli mukava kruisailla. Lennon päätteeksi kone otetiin laskuun pellon reunaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pitkin iltapäivää oli sovitellut lennätyksiä Henrin ja Tapion kanssa, mutta kuin aikataulut eivät näyttäneet natsaavan, pakkasin eilen koeponnistetun Wara-Junnun, jonka nokalla sykytti OS 30 Surpass 4-tahtimoottori. Olin lentän laidalla joskus iltakahdeksan jälkeen. Junnu tankattiin ja moottori pörähti hyvin nöyrästi käyntiin parilla startterin pyöräytyksellä. Tässä vaiheessa kentällä oli hädin tuskin holla havaittava tuulen vire. Koneella oli todellinen nautinto pöristellä maksimissaan puolella kaasulla ja pienemmillä jollain viidesosakaasulla. Tällöin moottorin kierrokset saatoi melkein laskea moottorin papautksesta. Koneella oli suoranainen nautinto entää röpötellä pinnoissa. Ensimmäisen lennon päätteeksi mootori sammui polttoaineen loppumiseen tiimalasin väliaikaan 26'46". Tämän jälkeen liihottelin koneella vielä jonkin aikaa ympyrää kiertäen kentän yllä. Kello seisahtui lopulliseen aikaan 28'18"

Illan edetessa vähäinen pieni tuulen vire tyyntyi pois. Tällä lennolla herkuteltiin eritysesti luisista läpilaskusta ja muutenkin alle viiden metrin korkeudella lentämisestä. Kone tulee tyynessä kelissä ja tyhjäkäynnillä uskomattoman hiljaa. Reilun kymmenen minuutok "kaahaamisen" jälkeen läpilasku jäi kenttään ja kone piti asetalla kiitoralle ja siitä tempaista taas ilmaan. Sama matalalla liihottelu jatkui edelleenkin kunnes läpärin jälkeen kone piti ottaa uudelleen ilmaan kiitoradalta. Tämän jälkeen annoin koneen kerätä korkeutta, kin tiesin, että tankki on pian kuiva. Sitä odotellessa aloin miettimään, mikä loppuu ensin Vehmaan pojan niska, vaiko fuili tankista. Moottoritiima loppui kellonyömään 27'20” ja liihottelun jälkeen kone laskeutui 29'12" kokonaislentolla.

Tässä vaheessa aurinko alkoi olla jo reippaassa laskussa, mikä tuntui mukavana illan viilenemisenä ja nyt pilotin olotila alkoi olla optimaalinen. Lento oli perine aikaisemman kaltaista lähes tyhjäkäyntikierroksilla liihottamista muutaman metrin korkeudella kuorrutettuna mataliin lähestymisiin ja läpilaskuihin. Kone jäi läpäreissä kenttään pariin otteeseen kymmenen minuutin välein.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tankkasin koneen vielä neljännelle lennolla lopuilla polttoaieilla, mitä tankkauspullossa oli. kone lähti heittmällä tosi helposti käyntiin. Huomasin kuitenkin, että koneen ohjainpinnat liikkuivat tosi hitaasti ja hyytyivät hetken pääst kokonaan, joten lennot jäivät tältä päivältä tähän lähes puoletoista ultimate lennätyskokemukseen. Itse asiassa viimeinen lento lennettiin hullun tuurilla aika tyhjällä vastaanottiman akulla.

Enpä taida koskaan aikaisemmin ollut ajanut noin pitkää lennätyssessiota samalla koneella. Tämän päivän osalta liikutaan niin ennen näkemättömän upeassa lenntyskokemukseesa, jota ei millään sanoilla voi kuivailla ja näistä sanoista lukija saa ehkä vain pienen häivähdyksen. Kaikki oli enemmän kuin kohdillaan; täydellisesti toimivat old timer ja täydellinen sään. Kaikki olosuhteet niin sää kuin tekniikka ja etenkin pilotti pelasita täydellisesti yhteen. Voisin luonnehtia, että kyseessä on 29-vuotisen RC-urani täydellisin lennätys-kokemus; nyt äkkiseltään ei tule mieleen mitään toista tapahtumaa, joka peittoisi tämän kokemuksen. Lopetellessani lenntyksiä hymyissä suin aurinko oli jo laskenut Finlaysonin piipun juureen, niin että viimeinen neljännes oli enää näkyvissä. Tämä päivä tullaan muistamaan vielä hyvin pitkään ja saa jaa toivon mukaan vuosikymmenten päästä hampaattoman suun hymyyn vanhainkodissa.


26.07.

Pidin Riston kanssa kesäiset polttispöristelypäivät. Ristolla oli jo rippikouluikäinen Aero 40 -konena ja itselläni kesän kovimmat valttikortit 4t Wara-unnua ja Hots. Ristoa eiv ielä näkynyt, kun saavuin kentälle ja niinpä laittelin Junnun kaikessa rauhassa lentokuntoon. Risto tulikin kentälle Junnun ollessa vielä ilmassa ja niinpä ohjasinkin Riston ilmaantuessa varikolle. Risto lennätteli Aeroansa varmaotteisesti muutaman kerran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajoin välillä Hotsilla lennon. Nousu kiitotien liitoksen kohdalta poikiittain oli kyllä elämäni karmein, tyylipisteitä tästä ei oli herunut, mutta kun voima jyllää, niin anti mennä. Ajenlin Hotsilla sellaisen tyypillinen 6-7 minuutien lennon. Hotsin Jälkeen jäähdyteltiin taas Junnulla, jolla pörrättiin 18'11" mittainen lento. Ajelin vielä tämän jälkeen Hotsilla pari ensimmäisen lennon kaltaista keikkaa. Tämän päivän kannuspyörälähdöt olivat kyllä elämäni karmeimmat, mutta mitäs siitä. Viimeisen lennon aikana jossain Tammelan suunnalla jylisi pariin otteeseen ja tummaa pilveä pukkasi taivaalle. Katsoin parhaaksi ottaa koneen alas sanan varsinaisessa merkityksessä vielä ns. hyvän sään aikana. Kamoja purkaessa tulikin sitten ensimmäiset vesipisarat ja putsaamattomat koneet piti pakata autoon sellaisinaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


27.07.

Saavuin paahteiselle ja erittäin kuumalle kentälle joskus vähän kello 11 jälkeen. Laittelin Hotsin lentokuntoon ja moottori käynnistyi vielä näin kylmänä erittäin helposti heittämällä. Ehdin räimiä koneelle noin seitsemän minuutin ajan, kunnes ultra oli laskukierroksella. Otin koneeni nopeasti alas ja sain haettua sen kaikessa rauhassa ennen kuin ultra oli tekemässä finaaliaan.

Seuraavalle lennolle moottori pitikin sitten pyöräyttää startterilla, kun käsin heittämällä ei tapahtunut mitään. Lensin koneella lyhyen 5'30" mittaisen lennon kun otin koneen alas tehdäkseni tilaa lähtövuoroaan odottavalle ultralle. Kolmannen lennon (n. 8 min) aikana ei kontällä ollut enää ultratoimintaa ja niinpä sain kaikessa rauhassa räimiä koneella sydämin kyllyydestä. Tämän lennon aikana musta helikopteri tuli Loimalammin suunnalta ja ajoi matalalta kentän yli laskeutuen hallin eteen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Neljännen lennon aikana heko lähti pois lentäen pinnoissa rullaustien päältä kadoten hiljalleen näkyvistä. lopun aikaa sain sitten taas lennellä ylhäisessä yksinäisyydessäni kahdeksan minuutin ajan. Olen säätänyt lentoajastimen seisemään minuutti ja käynnisten sen juuri ennen lentoon lähtöä. Sitten kun digitaalinen munakello alkaa piippaamaan, alan sorvaamaan laskuna kaikessa rauhassa, koska tankissa on vielä reserviä. Pers'tuntumalla arvioiden ajastimen laukeamisesta menee about minuutin verran ennen kuin ollaan maassa.

Viides lento päätyi vähän ruman näköisesti tömpsähtäen nurmikolle, mutta mitään ei kuitenkaan tullut koneeseen. Tosi helteisen päivän päätteeksi lensin vielä yhden kahdeksan minuutin normilennon. Tällä kertaa lasku oli varsin onnistunut ja konetta hakiessani kolmas ultra tuli näkyviin ja laskeutui, kun olin jo varikolla konetta purkamassa. Kentällä oli koko ajan erittäin hankalat olosuhteen lennättäjän kannalta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja omat vesivarannot hupenivat liian nopeasti. Tämä päivä oli ehdottomasti ja toistaiseksi tämän kesän rankin lennätyspäivä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla piti tietysti vielä päästä jäähdyttelemään ja herkuttelemaan Wara-Junnulla kotipeltojen ylle. Tarkoitus oli vaan kokeilla, miten Laura onnistuu kuvaamaan lentävää konetta. Ihan kohtalaisia kuvia niistä tuli ja laitetaan tähän framille niistä parit parhaimmat otokset. Iskä lennättää, tytär kuvaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen polttoaine loppui aika matalalla kasvimaan ja makasiinin välimaastossa, mutta sain kuin saikin venytettyä Junnun loppuliu'un sen verran pitkälle, että koneen sai karauttaa viljapeltoa hipoen kotitielle. Taas on takana päin erittäin lennokkipitoinen päivä; tiimaa on kertynyt ihan kivasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


28.07.

Eilisen paahteisen päivän kokemusten perusteella soviteltiin lennätyssessiota Tapion ja Henrin kanssa ehtoopuolelle, siihen kello kuuden paikkeille paikallista vorssan aikaa. Kentällä olikin jo enemmän porukkaa kun saavuin sinne; Mikko ja Heikki koptereittensa kanssa ja Tapio kaverinsa Antin kanssa. Henri saapui sitten jonkin ajan päästö poikansa kanssa. Perälän isä-poika -pari kävin myös kentällä ja kalle lennätti varmoin ottein vihreää Piper J3-Cubiansa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aloitin lennättelyt Wara-Junnulla, jolla ehdinkin ajaa pari, kolme minuuttia, kun otin sen laskuun Tapion lähtiessä koelennolle Seagull-sarjan Decathlon koneella. Koelento meni soolona ihan tyylikkäästi, eikä koneeseen tullut naarmuakaan. Decathlonin lisäksi Tapsa ajelin jotain Kaoksen näköistä alatasokonetta varsin vauhdikkaasti. Henrillä oli mukanaa vakiosetti sähkökalustoa: Bixler, Speer ja Tuff-traineri. Antilla oli bixler, jonkin muun valmistajan paketista koottuna. Pörräsin Junnulla pari lyhtyempää lentoa; 11 ja 12 minuuttia. Aina välillä ajettiin Hotsilla. Nyt piti ajaa ihan perstuntumalla, kun munakello ei tullut matkaan. Lennot olivat sellaisia reilun viiden minuutin mittaisia. Kahdella viimeisellä lennolla moottori sammui jostain syystä ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Parin päivän kuluttua, kun vaihdoin Hotsiin alkuperäiset laskutelineet korjattuna alle, niin huomasin, että tankin kumitulppa oli hivuttautunut jonkin verran ulospäin. Saakohan tankki ilmaa siitä? No, joka tapauksessa tankin suuaukko tiivistettiin slikonilla ja päälle kääräistiin vielä kutistesukka laskutelineiden vaihdon yhteydessä.

Illan edetessä lentomuurahaiset kävivät varsinaiseksi riesaksi ja tuntui, että keltainen huomiopaita veti niitä hunajan lailla. Niinpä lensin Junnulla illan viimeiset lennot ilman paitaa, niin kuin ammattilaiset nyrkkeilykehässä. 18'38" mittaisen lennon päätteeksi polttoaine lopahti aika kaukana pellon päällä ja kone tulla tupsahit viljojen sekaan ja sinne myös häviten. Aika pienellä hakemisella löysin koneen kuitenkin. Sitten ”illan viimeisellä hitaalla” tiimaa kertyi 17'45". Laskussa kone oli päätynyt nurmikolle isojen sepeleiden sekaan. Missä lienee evä sitten saanutkaan tälliä, mutta se oli sitten laskun päätteeksi naksahtunut melkein irtipoikki. Evästä puheen ollen, tässä yksilössä ei sitä ollut ostohetkellä ja ensitöikseni rakensin sen koneen perään, sillä Junnu ei ollut Junnu ilman evää.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilta oli todella onnistunut lennätyssessio ja porukkaakin oli ihan kivasti paikalla, kaiken kaikkiaan kuusi autokuntaa, mikä lienee ennätys Forssan kentällä vuosikausiin. Lentäviä kapaistuksia taisi olla peräti kymmenen kappaletta.


31.07.

Oli viikolla kaivanut pari vuotta pölyttymässä olleen Sprinterin ja käynyt sen läpi niin, että kone olisi vihdoinki koelentovalmis. Kontronik tuntui vetävän todella hyvin 12"x7"-potkurilla ja Dualsky 3s 2650mAh -akulla painopiste asetui mukavasti kohdilleen. Päivä oli ollut kohtalaisen lämmin, mutta aikas tuulinen, niinpä en pitänyt mitään kiirettä kenälle menon kanssa. Autoon pakattiin Wara-Junnu, ihan vaan waralle nimensä mukaisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä puhalteli viisto, melkein kentän suuntainen tuuli, jonka tyyntymistä odottelin. Sopivan hetken tullessa sitten tallustelin kentän reunaan. Sprinter ampaisi reippaasee nousuun reilulla puolella kaasulla. Kone nousi vasta tuuleen kuin kiskoilla, eikä kammennut mihinkään suuntaan. Jossain 50 mterin korkeudessa kevensin kaasua ja käänsin koneen rauhallisesti myötätuuleen ja sitten se tapahtui. Todennäköisesti sakkaus ja kone kiepsahti muutaman kierteen kautta tonttiin, eikä mitään ollut tehtävissä.

Turmapaikalla kone oli yhtenä kappaleena. Siiven pintabalsat olivat saaneet kipeetä rungon reunasta. Rungossa oli kolme murumakohtaa, joista pahin oli perärungon naksahdus, joka sekin on aika siisti, vaikkakin hyvin totaalinen. Sitten rungon toisella puolelle siiven kiinnityksen kohdalla on repeämä ja keulassa kutakuinkin moottorin takana. Kontronikin tilaa en vielä päässyt tutkimaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Irrottelin vastarin ja asensin sen Wara-Junnuun, jolla pörräsin varttitunnn lennon tankin kuivumiseen asti. Lennossa kone toimi ihan moitteettomasti, joten vastarissa ei ole mitään vikaa. Kaluston perkaamista pitää jatkaa huomenissa ja jossain vaihessa koekäyttää Kontronikin moottoripaketti huskan kanssa, jotta onko veto vielä tallessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


01.08.

Electric Blue Phoenix lensi Dualskyn 3s2650mAh akulla kahteen eri otteeseen. Lentojen välillä käytiin syömässä. Kun ilma selkiintyi sateen jälkeen, niin oli aika lämmintä ja aurinko poritti kunnolla tummaan paitaan. Toinen lento lennettiin joskus klo 21 jälkeen jolloin oli jo viileää, eikä keliä löytynyt mistään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


18.08.

Loman jälkeinen aika on mennyt aika tiiviisti työelämän imussa ja viikonloppuisin on ollut kaikkea sosiaalista aktiviteettiä sen verran, että lennättelyt ovat nyt vaan jääneet vähiin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Varsin sateisen lauantain jälkeen sunnuntai alkoi kauniina ja aurinkoisen, mutta tuulisena. Tuulta uhmaten pakkasin SuperZoomin autoon ja ajaa huurautin Viikkiin. Pellot olivat poikkeuksellisesti lähes tyhjinä paria nuorta pallonpotkijaa lukuunottamatta. Rälläsin Zuumilla kuusi akullista kaiken kaikkiaan, kapasiteetin ollessa joko 1300 tai 1500 mAh. Pienemmillä akuilla(4 kpl) lennettiin viiden minuutin ohjelmaan ja isommilla akuilla(2 kpl) kuutta minuuttia. Näin ollen kokonaislentoajaksi tuli 32 minuuttia Zoomi-kohellusta aika tuulisessa kelissä. Pellolla oli niin lämmintä, että oikein kesä oli palanut hetkeksi ja vettäkin sai juoda melkein koko pullon, mikä oli mukana.


24.08.

Ajelin heti aamuvarhain Wara-Junnun kanssa Forssan lentokentälle. Aurinko paistoi jo aamusta täysin pilvettömältä taivaalta, eikä edes lehtikään värähtänyt puissa, tiedossa olisi siis mitä otollisin aamuhetki old timer -pöristelyyn. Kentällä ei ollut ketään kun saavuin sinne. Tankki täytettiin vaaleanpunaisella ”vadelmamehulla”, hehkutikku paikoilleen ja pari pyöräytystä startterilla, sitten jo OS 30 Surpass 4-tahtimoottori sytkytti tarkasti ja luotettavasti kuin sveitsiläinen käkikello.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen sai tempaista oikeastaan ihan mistä suunnasta ilmaan, kun ilma oli aivana seisahtunut. Pöristelin koneella noin 23 minuuttia kunnes moottori sammui ilmassa. Koneella sai sen jälkeen vielä kierrellä ja kaarrella aikansa ennen kuin toin en laskuun. Koneen laskeudutua, kello seisahtui näyttämään aikaa 24'52”. Lennon alkuvaiheessa skanneristakuuluin joku Forssa liikenne -ilmoitus, mutta mitää ei koskaan ilmestynyt mistään näkyviin.

Varikkokäynnin ja tankkauksen jälkeen Junnu lähti taas lentoon. Aikani lenneltynäi, hallin suunnalla oli aktiviteettiä ja PKT oli ilmesynyt ulos. Ossi sammahti ilmassa 20 minuutin kohdalla ja siinä samassa Piper lähtikin ilmaan, joten pienen neltiahtisytkyttimen sammuminen hukkui moottorikoneen meluun. Koneen kokonaislentoajaksi tuli 22'01”.

Tämän jälkeen tein vielä pari lentoyritystä, joka molemmat loppuivat reilun minuutin jälkeen moottorin sammahtamseen. Toisessa laskussa tuli vähän pelleiltyä kone tuli vedettyä poikittain kentän ja ison ojan yli niin matalalla, että osmankäämit kolhativat koneesee ja se näytti tipahtavan ojaan. Ainoastaan koneen laskutelineen lanka oli mennyt vähän mutkalle ja se oiottiin jo siinä samalla, kun tallustelin starttipaikalle. Nyt käyttelin konetta vähän pidempään varikolla ja kas kummaa; aikansa käytyä moottori sammui siihen kun throttle cut olisi iskenut päälle. Tämän jäi vähän mietityttämään, mikä olisi syynä ja ongelmaa päätettiin tohtoroida myöhemmin werstaalla. Joka tapauksessa laadukasta old timer -tiimaa kertyi noin 50 minuuttia oikeastaan vain kahdella lennolla.


25.08.

Vekkari oli laitettu pirisenään aamusta jo klo 7 aikoihin ja lennätyssessiot oli sovittu Pekan kanssa. Olimmekin sitten ihan perätysten kentän portilla. Sää oli ihan toisinto eilisestä. Olin ladannyt edellisen yön aikana Junnun akut. Moottori lähti nätisti kädellä heittämällä. Annoin koneen sytkytellä aikansa maassa, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut, niinpä otin koneen ilmaan. Ajelin siinä sitten näytösluonteisesti Pekalle, miten timeri putputtelee riittävillä 20% tehoilla kentän pinnassa. Pari kertaa lennon aikana räimäsin täydellä kaasulla karstat pois koneesta. Otin koneen muuten vaan laskuun noin varttitunnin lennon jälkeen kellon seisahtuessa aikaan 14'34”.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lennon jälkeen Pekka lennätteli Vanquish-sähköstunttiaan. Ajelin sitten taas omalla vuorollani Wara-Junnulla 15'21” mittaisen lennon; paljon tuli ajeltua läpilaskuja ja muuta matalalla liihotusta. Jossain vaiheessa Henri tuli paikalle poikansa vakiokonearsenaalin kanssa; Bixler, Tuff-trainer ja Kyoshon Speer Sport -koneidensa kanssa. Kaikki koneet lensivät hienosti. Paikalle tulivat myös Perälän Juha ja Kalle. Heillä oli mukanaan Piper J3 Cup, Tuff-trainer ja puhallinliidokki; kaikki Hoppulan koneita kaikki tyynni.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Laittelin seuraavaksi kuntoon Hotsin. GMS 76 -moottori käynnistyi pienen vatkaamisen jälkeen ihan heittämällä. Ajoin siinä sitten yhden lennon suurimmaksi osaksi täydellä kaasulla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalle Wara-Junnun lennolle asennettiin pyöreä videokamera siiven päälle, kumilenkkien alle. Kovin pitkään en ehtint koneella ajella, kun lensin ihan kntän pinnassa heiniä hipoea ja sitten vaan jokin heinä tupsu nappasi laskutelineisiin kiinnija kone kippasi nokilleen. Onneksi lentonopeus oli minimaalinen, eikä koneelle eikä kait kamerallekaan käynyt kuinkaan. En saanut konetta enää uudelleen ilmaan, koska vastari alkoi heittämään throttle cuttia peliin. Onkohan akku sökö?


27.08.

Työmatkalennätyksen syyskauden aloitus on päässyt venymään näin myöhään. Koska viikonlopun upea sää näytti jatkuvan myös nyt maanantaina, niin tilaisuus oli pakko käyttää hyödykseni, koska tämä tarjous näyttäisi olevan voimassa todellakin rajoitetun ajan. Pitkästä aikaa olin Leppävaaran golf-viheriöllä SuperZoomin kanssa. Ensimmäiset lennot ajettin Zippyn 3s1500mAh-pakoilla(20C) ja ajastimeen ruuvattiin kuusi minuuttia aikaa. Ensimmäisellä lennolla jonkimoinen tehonpuute alkoi näkyä jos viiden ja puolen minuutin kohdalla, minkä seurauksena otin koneen laskuun. Toisella Zippyllä ajettiinkin sitten suosiolla viiden minuutin lenkki. Nyt keskityttiin kunnolla kylkilentoon vasemman kautta. Tämä sujuikin ihan hienosti täysin tyynessä kelissä.

Aamun loput lennot lennettiin Turnugyn sinisillä perus-LiPoilla 3s1300 mAh ja vitosen lenkkejä taas. Neljännen lennon aikana potkuri lähti ilmassa irti ja koneen liidellä vaappuessa laskuun hieman kauemmaksi potkurin putoamispaikalta. Potkurikin löytyi aika vähäisellä etsinnällä ja uusi kumi paikoillaan ja taas rankkaa ajoa. Jatkossa potkurit voisi ihan vaan kokeeksi maalata kärjistä molemmin puolin neonpunaisella huomiovärillä, kun sitä nyt löytyy nurkista. Superzuum -pöristelyä kertyi viidellä akulla noin 25 minuutin verran ja toivottavasti tästäkin lennätyksestä jäi taas jotain selkäytimeen. Jossain vaiheessa katsottiin tehdyksi ensimmäinen, vaikkain hapuileva, vaakakierreympyrä. Ja ei kun treenaamaan.


29.08.

Pekka Pouta ja muut tellun säärohveetat olivat lupailleet, että kesä oli sitten siinä, niin tuli vielä kauhian kova kiirus käydä suristelemassa SuperZuumilla vielä Lepuskin kolfkentällä, ennen kuin syysmyrskyt ja -sateet tulevat. Tänään oli Nano-päivä, eilen illalla olin lataillut Viime- ja tämänvuotiset Nanotech pakat 3s1000/1300 mAh piripintaan. vähän viimevuotiset tonniset ovat pulskistuneet, samoin kuin toinen 1300:sta.

Golf-kentällä ei ollut kuin yksi koiran ulkoiluttaja saavuttuani sinne. Ensi lähdettiin soitteleen 7/2012 käyttöönotetuilla tonnin Nanoilla ja munakello säädettiin pirisemään neljän minuutin kohdalla. Pikkunanoissa tuntui olevan edelleenkin ihan kivasti ruutia, vaikkakin visuaalista turvotusta on pinnassa. Säädin ehti kuitenkin pysäyttää moottorin karvan verran ennen kuin aika täyttyi. Sen jälkeen otin koneen laskuun vähän kauemmaksi viheriölle. Toinen tonninen peliin ja taas lennot jatkuivat taas vajaan neljän minuutin verran.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavat keikat ajettiin sitten tämän vuoden puolella hankituilla 3s1300 Nanoilla. Päivän lento-ohjelmassa oli pääsääntöisesti kylkilentoa vasemman kautta, joka on ontunut jonkin verran oikean kautta ajettavaan kylkilentoon. Selvää edistystä on ollut havaittavissa. Jossain vaiheessa kentänhoitaja alkoi virittelemään ruohonleikkuriaan ja viimeisen lennon aikana olimmekin yhtä aikaa kaikessa sulassa sovussa. Aamun aikna tuli tiimaa varmaankin tehollista 25 minuutin verran ja kuuden akun voimin.

Lähdin vielä iltakuuden jälkeen iltavuoroon Viikin pelloille raatamaan SuperZoomin kanssa; on nääs pakko painaa pitkää päivää. Futiskentällä olikin aika hulina, kun siellä oli nappulajoukkueiden harjoitukset. Niinpä tyydyin lennättämään toisella puolella vähän pidemmässä ruohossa. Aika pian sai seurakseni uteliaita lapsia, jotka ysyivät ne perinteiset kysymykset: ”Saanko mä koittaa tota?”, ”Oletko itse tehnyt koneen?” tai ”Miten korkealle sillä pääsee?” Tyydyin lentämään kolme akullista ja odottelin, koska Samu ilmaantuisi pakalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Samassa kun Samu tuli, niin myös futistreenit olivat loppumaisillaan, joten siirryimmeeee sille puolelle jatkamaan lennätyksiä. Samulla olikin mukanaa upouusi Sig:n sarjasta koottu 2m Riser. Kone oli höyhenen kevyt omaan vanhaan sotaratsuun Electric Blue Phoenixiin verrattuna. Lentopainoakin oli pienen 3s1000mAh akun kanssa vaivaise 900g. Kone lensi hienosti pläkätyynessä kelissä. Minä poika tyydyin rouhimaan Zuumilla Samun lillutellessa Riserin kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Illan mittaan lensin sinisillä perus-Turnigy 3s1300 mAh-akuilla neljän minuutin lentoja kaikkiaan kuusikappaletta ja isommilla Zippy 3s1500 mAh- akuilla vitosen lentoja. Näin ollen illan osalta tiimaa tuli varmaankin jotain 35 minuuttia. Tähän sitten päälle aamuiset 25 min, niin päästään ennätykselliseen tunnin kokonaislentoaikaan Super Zuumilla.


05.09.

Aamulääkitys käytiin taas laittamassa kohdilleen Leppävaaran golf-viheriöllä. Suositeltava määrä olisi vähintäänkin 5 x 4min SuperZoomia aamuisin ja vähintäänkin samanlainen setti iltaisin. Seitsemän jälkeen maa on vielä aika kosteaa, mutta nyt syksyn tulle ilma on aivan tyyntä. Nyt ajelin suurimmaksi osaksi kylkilentoa vasemman kautta, joka alkoi tuntua jo vähän helpommalta, mitä aikaisemmin. Jatkossa pitää harjoitella tasapuolisemmin liikkeitä niin oikealta kuin vasemmalta. Sähkösuristelusession jälkeen olikin taas körötellä töihin.


07.09.

Kesän superherkulla, Wara-Junnulla lentää liihoteltiin tyynessä syysillassa pari tankillista lentoaikojen ollessa reilun parinkymmenen minuutin luokkaa. Puidulla pellolla oli mukava lennätellä, kun kamoja ei tarvinnut raahata sen pidemmälle kuin vaan verstaasta ulos. Koneen laitto lentokuntoon ja käynnistysmanööverit rappusten edessa ja sitten moottorin käydessä koneen kiikuttaminen siivenkiinnitys kuminaruista pellon reunaa ja viskaus ilmaan. Sitten vaan old timer herkku nauttimaan. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta ihmee hyviä kuvia tulee 60€ nokialaisella kännyllä:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


08.09.

Lennätykset oli sovittu taa Risto, Henrin ja Tapion kanssa. Aamu valkeni, jos sitä sanaa nyt ylipäätään pystyy edes käyttämään, varsisin tukkoisena Matkun suunnalla; koko tienoo oli sumun peitossa. Tästä huolimatta autoon pakattiin tällä kertaa sähköpöristimiä; 30e Turnigy Su-26 ja SuperZoomi. Kovinkaan kiirettä en pitänyt, sillä kovinkaan nopeaa selkenemistä en odottanut, mutta lähdin ajelemaan kenttä kohden. sitti forssan hautuumaan kohdalla muistui mieleeni, että missäs ne uudet Su-26:n potkurit olivatkaan, ettei vaan eteisen tuolilla. Ei auttanut muu kuin kääntää fordin nokka paluusuuntaan ja polkaista hakemaan unohtuneet potkurit.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päästyäni kentälle, sumuverho oli vielä aika matalalla, mutta SuperZoomilla pääsi kuitenkin jo ilmaan. Zuumi pörisi ilmassa todella pitkään, sillä akkujahan piisasi ja osa jäi vielä käyttämättä. Koneella ajettiin yhdeksän akkua tyhjäksi seuraavasti 2x 1500mAh ja 7x 1300mAh. kello oli viritetty neljään minuuttiin, jonka jälkeen alettiin sorvaamaan laskua, joten lentoaikaa tuli jotain 36-40 minuutin lälillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Turnigy SU-26:lla ajettiin myös todella paljon. Koneen keulilla olikin 12" x 6" huiska eikä 13" x 4", minkä virheellisesti muistelin siinä olevan. Nyt nokalle vaihdettiin APC 13" x 6,5". Ensin meni Turnigy Nano 3s2700mAh pakat lentoaikahälytyksen ollessa viidessä minuutissa ja tiiman kerteyssa seuraavasti #1: 5'03", #2: 5'06", #3: 5'07" ja #4: 5'11". ensimmäinen lasku oli aika huono; konetta tuli roikotettua liian hiljaisella vahdilla, mistä se sitten vähän rumasti tössähti kenttään. kone tuntui toimivan tällä potkurilla paremmin mitä 12" x 6":lla. Uudella huiskalla ajettiin vielä toinen Turnigy 3s300mAh -akku, lentoajan ollessa 5'58". Seuraavaksi kokeiltiin sitten asetta isompaa potkuria; 14" x 7". Vastaavalla akullisella pöristeltiin 6'18" verran. Lopuksi lennettiin tyhjiksi Zippy 3s4000mAh pakati lentoaikojen ollessa 6'05" ja 6'31". Enpä oikein osaa sanoa, että oliko 13" x 6,5" ja 14" x 7" välillä silmin havaittavaa eroa; ehkä jälkimmäinen ja raskain tuntui myös olevan hieman sitä. SU-26 lensi siis kahdeksan lentoa kokonaislentoajan ollessa 45'19".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Koneen kokonaislentojen määrä on 51 ja lentoaikaa on vähintääkin 4h 31' 54".

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Risto lennätteli sinistä sähköliidariaan, Kallella oli Höpökunkun Durafly Zephyr V-70 EDF V-Tail -sähköliidokki. Henri ajeli Bixleriä, Tuff Traineria ja Speer-alatasoa, joka jostain syystä pääsi haukkaamaan isänmaata sillä seurauksella, että rungo räjähti kohtalaisesti nokasta alkaen. Tapio lennätteli nätinnäköistä Clipped Wing Cubia. Päivä oli todella hieno, lämmin ja kaunis syyksyn kenties viimeisiä päivä, joissa oli vielä häivädys menneestä kesästä, eikä tällaista lentopäivää kertakaikkiaan voinut jättää käyttämättä. Messissä oli useampia kameroita ja hienoja lentokuvia tuli jos jonkinmoisia ja niimpätämän päivän kohdalla onkin ennätysmäärä tapahtumakuvia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


21.09.

Lauantaiaamu oli tosi sumuinen, mutta täysin tyyni. Tästä huolimatta pakkarin Super Hotsin autooni, mutta en pitänyt kauheaa kiirettä kentälle menon kanssa, että suurin sumi ehtisi hälvetä. Kentällä keli oli aika tukkoinen, kuten lennättäjän nenä. Tästä huolimatta valmistelin Hotsin lentokuntoon. Nyt, kun kone oli jonkin aikaa seissyt, niin tarvittiin startteria, että moottori saatiin käyniin, tai en olisi viitsinyt mätkiä sitä käsin niin pitkään.

Koneen sai ottaa ylös, kumpaan suuntaan tahansa. Nyt kohtalaisen runsaan Hots-lennättelyt terästämänä kannuspyöräkoneen nousut alkavat olla jo kohtalaisia. No niin konen siis saatiin ylös. kovinkaan korkealla ei voinut ajellu, kun kone jo hukkui sumupilveen. Muutenkin kontrasti tasaisen harmaata vasten ei ollut kaikkein paras. Ajelin koneella siis pääasiassa lujaa ja matalalla. En kellottanut lentoja, mutta kone lensi tänään kaikkiaan neljä lentoa, joista puolella moottori sammui ilmassa tankin kuivumiseen. näissä tilanteissa kone oli kutakuinkin kentän välittömässä läheisyydessä, niin että laskui sai ottaa ihan rennosti. Ensimmäinen liitolasku meni kyllä todella pitkäksi, kun moottori sammui aika matalalla kentän päällä ajettaessa, enkä lähtenyt pelleilemään enää siinä vaiheessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Loput seuraavat käynnistykset olivatkin sitten käsistartteja ja laakista tai enintään toisesta käyntiin, kun kone oli kerran saatu ajoon. Risto ilmestyi kentälle siinä vaiheessa, kun eka lasku meni pitkäksi moottorin sammumisen vuoksi. Pieni kentän suuntainen tuuli virisi hiljaksiin, niin että lloput lasku sai ottaa periaatteessa vastatuuleen. Risto ajeli Hobby Kunkun tarvikkeilla tuunattua 2m-sähköliidokkiaan. Päivä oli kaiken puolin onnistunut, vaikka alhainen pilvikatto rajoittikin lennätystä, mutta täysin lähes tyyni keli oli sentään hieno juttu.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla sain vielä ällin lähteä ajamaan Junnua puidulla sänkipellolla. Os 30 Surpass käynnistyi helposti startterilla, mutta aikansa käytyä, moottori taas sammahti. Toisen käynnistykse jälkeen havaisin, että kyseessä on taas sama tuttu juttu; kaasuservo sammuttaa moottorin. akussa on sittenkin jotain vikaa. Niinpä ennen seuraavaa ja turhaa käynnistystä, avasin akkutilan ja vaihdoin akun nelikennoisenn 1600 mAh pakkaan. Vanha 5s600 mAh akku olikin aika iäkäs, kun sen kyljessä oleva tarra osoitti 02/2002, että ei ihme, vaikka se ei enää pidäkään lataustaan. Uusi akku muovipussiin ja pehmuisteisiin ja kansi kiinni. Nyt sitten uusi startti, eikä jännitteen putoaminen enää sammuttanut moottoria.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kone lähti heitosta hieman pudoten, mutta muuten varman oloisesti lentoon.Aurinkokin oli jo laskemassa metsä taakse, mutta kävelin kuitenkin lähelle voimalinjoja, että sai lennättää selkä aurinkoon. Junnulla oli taas kiva herkutella tyynessä ja jo hieman hämärtyvässä syysillassa. Otin koneen alas 25 minuutin lennon jälkeen ja yllätyksekseni tankissa oli polttoainetta vielä noin viidennes, joten jos tankin olisi ajellut iha kuivaksi, niin puoli tunta olisi varmaankin mennyt kyvyesti rikki. Takanapäin on taas kerran mukava ja onnistunut lennätyspäivä.


23.09.

Dodiin, tänään eräs ympyrä sulkeutui. Lennätin siis ensimmäisen kerran polttomoottorikonetta täällä pk-seudulla, eikä tähän mennyt kuin 19 vuotta. Onneton luuseri, joku voisi kommentoida, mutta eipä tuollainen ajanjakso hitaassa hämäläisessä slow life -asenteessa ole kuin silmän räpäytys. Nyt vaan aika ja elämäntilanne alkoivat olla siihen kypsät ja myös oma pikkuriikkinen paja samassa taloyhtiössä, missä asun mahdollisti polttomoottorikalustoon siirtymisen myös täällä.

Polttilennätyksen korkkaus tapahtui tänään pk-seudun hyvällä nurmikentällä, jonne oli sopinut treffit Falconin uuden omistajan kanssa. Sää ei nyt juurikaan suosinut; päivän mittaan oli satanut ja aika kova tuuli vihmoi kentälläkin. Mukaan oli ottanut molemmat Junnut, niin normikoisen polltomoottoriversion, kuin pienemmän sähköllä lentävän. Tuuli oli sen verran levoton, että polttis-Junnu valmisteltiin lentokuntoon. Wanha Ossi käynnistyi ihmeen hyvin oltuaan käyttämättömänä suurin piirtein puoli vuotta.

Otin junnun lentoon heittolähdöstä ja mukavasti kone lähti keräämään korkeutta. Ilmassa tuuli pompotteli ja reipotteli konetta aikalailla, mutta ei Junnu ollut siitä moksiskaan. Olin lentänyt varmaan viisi minuuttia, kun tei läpilaskun nurmikenttään. ylösvedossa ja kaasua avatessa moottori sitten sammahti, mutta ei mitään hätää sillä edessä oli kuitua sänkipeltoa hehtaarikaupalla ja eikun sinne vaan laskuun. laskun päätteekin kone keikahti nokilleen. Olikohan moottori ollut aavistuksen liian laihalla? Totta puhuen en ole tehnyt mitään huoltoa koneen polttoainesysteemeihin ennen lentoa, joten siinäkin voi olla osansa. Lennon jälkeen tankissa oli polttoainetta lähes puolet vielä jäljellä.

Seuraavalle lennolle neulaa avattiin ja kone otettiin taas ilmaan. Tällä lennolla teikin sitten jo useampia läpilaskuja ja moottori hieman kakisteli vielä ylösvetojen aikana kuitenkaan sammumatta. Syksyn koleuden huomasi jo selvästi, miten näpit alkoivat paleltua kovassa viimassa. Koneen lasku olikin sitten kohtalokas. Pienellä teholla vastaiseen tullessa kone pääsi aivan huomaamatta karkaanmaan starttipaikan viereen sillä seurauksella, että se kolahti oman autoni kylkeen. Koneen spinneri tekin varmaankin noin seitsemän senttiä pitkän ja lommolle painuneen naarmun vasemman puoleisen takaoven alaosaan. No, tulipa tästäkin lennätyksestä ikimuistoinen. Toivotaan parempaa tuuria ja säätä ensi kerralla. Falcon ja Pikku-Junnu eivät lentäneet tällä kelillä. Pitää miettiä, josko laittaisi jäsenhakemuksen sisällään Vantaan Lennokkiharrastajiin, sillä tälläinen hiljainen korpikenttä maalaisidylin keskellä on enemmän mieleeni.


28.09.

Olin sovitellut lennätyksiä Henrin kanssa. Koska laatuaikaa housut jalassa on rajatusti, niin herätyskello piti taas laitta pirisemään. Koska maaseutureissu oli tälläkin kertaa lyhyemmän kaavan mukaan, niin polttiskalusto oli kaikein pienimmällä vaivalla lentovalmis, etenin Hots, joka on tänä vuonna kyntänyt taivaan kantta toden teolla ja varmatoimisesti.

Vaikka aamu olikin kaunis ja kualus, niin kohtalaisen kylmä tuuli puhalteli varsin reippaasti, mutta sentään kentän suuntaisesti. Kokemuksen perusteella GMS 76 vaatii aina vähän pidemmän seisokin jälkeen startterikäynnistyksen, niin myös nyt. Kone käynnistyi hyvin ja tuntui pelittävän muutenkin varmatoimisesti. Kone radalle ja siitä ilmaan. Aikani kaahattua, moottori sammui lopön loppumiseen, kone oli tässä vaiheessa ehkä kymmenen metrin korkeudella kentän päällä nokka vasta tuuleen. Olisi vaan pitänyt ottaa kone vastatuuleen, vaikka lasku olisikin sitten mennyt pidemmän kaavan mukaan. Oli siis väärä liike kaartaa vasemman kautta pellon yli takaisin kentälle. Liitääkö, ei liidä , liitää, ei liidä... korkeus ja vauhti hiipui ja loppui pari metriä ennen asfalttia nurmikon puolelle. Tilanteesta selvittiin ainostaan levinneillä telineillä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Varikolla huomarin että pakoputken ”asennusreijä” peittona ollut leveä nippuside, joka painoi silikoniletkun pätkää reikää vasten, oli napsahtanut poikki varmaankin vuosien käytöstä. Moottori ei oikein kestänyt kierroksia ja ohivuoto oli aika reipas paljastuneestä reijästä. Pitikin odotella Henriä kentälle, että saisin pari vähän järeämpää nippusidettä, joilla korjaisin pakoputken. Dodiin ja homma oli taas kunnossa.

Yritin aikani käynnistellä moottoria, eikä se oikein vieläkään laulanut g-duuria. Edellisen lennon jäljiltä pääneula oli auki 1,5 kierrosta. Laitoin neulan kolmeen kierrokseen ja uuden tulpan. Nyt moottori alkoi käydä ja siitä sitten laihentelin seosta. Otin koneen lentoon, se kävi tosin vieläkin rikkaalla ja se otettiin välilaskun kautta varikolle naulan säätöä varten. Nyt Gemssi lauiloi jo hyvin. Moottori sammui taas ilmassa ja nyt annoin konen mennä reippaasti vastatuuleen ja lasku venyi tosi pitkälle. Moottori oli sammunut polttoaineen loppumiseen, jota aluksi turhan rikkaalla lentäminen oli nopeuttanut.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Loput kaksi lentoa olivat jo ihan normilentoja ja moottori lauloi kiitettävästi, mutta molemmilla keikoilla otin koneen laskuun hieman ennenaikaisesti, kun muuta isompaa lentoliikennettä oli nousussa ja laskussa. Viidenen lennon päätteeksi olin jo sen verran kylmissäni, että siivosin koneen ja pakkasin sen autoon ja hurautin matkoihin.

Photo by Jari Vehmaa

Henri ajoi tiettävästi ensimmäistä quad-kopteri lentoa Forssan lentokentällä ja meikäläinen kuvaili touhua. Edellisen lisäksi Henrillä oli mukana muuta vakiokalustoa.


29.09.

Pidin osi pitkän rupeaman jälkeen Vellun kanssa liidarisession Viikin pellolla. Syksyn aikana olikin ollut yritystä yhteisesä sessiosta, mutta aikataulut ei aikaisemmin oikein osuneet kohdilleen.

Vellulla oli Akcent 2-heittoliidokki ja nyt pääsin ensimmäistä ertaa seuraamaan tätä touhua ihan läheltä. Itselläni ei oikein ollut muuta passelia kalustoa kuin Sähkö-Pööniksi. Sillä ei oikein voinut ajaa kunnon korkeuksiin Malmin lentoliikenteen vuoksi. Tuuli oli aika kylmä, mutta nopeus oli vilä ihan siedettävä. Tänään lennätinkin sitten jo ensimmäistä kertaa hanskat kädessä ja pipo päässä, mutta kylmyys hiipi kuitenkin taas luihin ja ytimiin. Meikäläisen piti luovuttaa näissä olosuhteissa ensimmäisenä. Ilmeisesti heittiksen paiskominen oli sen verran läämintä touhua, että Vellu tarkeni vielä jäämään koneensa kanssa pellolle. Ohessa Vellun tyylinäytteitä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


04.10.

Tänään meni polttisneitsyys (ja olihan se aikakin) Rakun kentällä Peikossa Junnun kanssa. Ilma oli duunin ikkunasta pitkin päivää seuratessa ihan kohtalaisen oloinen. Sitten paikan päällä puhalteli jonkin verran puuskaisesti. Kentällä oli muutamia muita rc-pilotteja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen lento Junnulla oli aikamoista höykytystä ja konetta sai sompailla aikalailla. Aina välillä tuntu, että ilma olisi hävinnyt kokonaan koneen alta ja sitten taas oltaisiin oltu jossain nostavassa. En ajanut tässä pompotuksessa tankkia tyhjäksi, vaan otin koneen moottorilaskuun, missä tuuli painoi koneen ihan kentän reunan heinikkoon, jossa se meni lopuksi nokilleen. Toinen lento oli vähän parempi, vaikka olosuhteet olivat samanlaista höykytystä. Lennon päätteeksi sain koneen laskuun keskelle kenttää. Ei muuta kuin kohti uusia lentoja.


02.11.

Edellisestä lennätyksestä olikin päässyt vierähtämään aika tovi ja tässä välissä oli talvilomat hieman lämpimämmillä ja aurinkoisemmilla leveyksillä ;) Ilma oli aika masentavan syksyinen; märkä ja kalsa, mutta onneksi ei sentään vettä satanut, vaikka kosteus olikin läsnä kaikkialla. Kolme kaverusta ”tres hombers”; Minä, Ford Mondeo ja Su-26 suuntasimme matkamme Forssan lentokentän puuhamaahan. Tuuliolosuhteet paikana päällä olivat mitä parhaimmat; tuulta ei ollut juuri lainkaan ja se pieni vaivainen hönkäys, joka välillä oli aistittavissa oli kentän suuntainen rekkaterminaalilta päin. Mukana oli tällä kertaa isommat 3s-akut ja uusi 4s-pakka. Kapasiteetti vaihteli siis välillä 3-4Ah.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin ensin 3-tonniset(3 kpl) akut tyhjiksi ja lopuksi 4-tonniset(2 kpl). Päivän kaikki laskut olivat ihan ookoo, vaikka tässä olikin ollut likipiäen kuukausi, etten ollut lainkaan lennättänyt. Sen verran päivän aikana laskut paranivat, että päivän viimeisin, oli myös päivän paras lasku ja siinä kone istahti todella nätisti asfaltille. 4S-pakka tuli ajettua ihan vahingossa, enkä nyt havainnut lennossa sen kummemmin uutta ruutia. Pitänee vielä paneutua paremmin 4s-kokeiluihin. Kuitenkin kuuden minuutn lennolla kapasiteettia oli mennyt vain noin puolet siitä, mitä vastaavan kapasiteetin 3s-pakasta. Lentoajat:

Kaiken kaikkiaan lentoaikaa kertyi viidellä lennolla mukavasti 31'45". Päivän päätteeksi jalat alkoivat palella, kun lennättelin ihan vaan "siviilivaatteissa" siistejä sähkölennokkeja. Sain olla kentällä ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, eikä edes vapaaehtoinen kenttäpartiokaan tullut paikalle. Konen kokonaissaldo 56 lentoa ja kellotettua lentoaikaa on ainakin 5h 2' 39” ja tähän päälle vielä parit kellottomat lennot.


14.11.

Olin tässä menneen viikon aikana värkännyt Pikku-Junnuun led-nauhasta navigointivalot. Puolipyöreiden siivenkärkien ympäiro oli vihreää ja punaista. Rungon sisälle oli pujotettu balsatikunsoiro, johon oli liimattu pätkä punaista nauhaa. Led-nauhoista lähti johdot JST-liittimellä ja sitten moniliitinhaarottimella nauhan pätkät saa näppärästi kytkettyä ajoakun tasausliittimeen.

Ajelin siis aamuhämärissä Leppävaaran golf-kentälle. Jo ajomatkan aikana päivä valkeni pitkin harppauksin, eikä ihan pimeässä päästäisi lentämään. Aamu oli kylmä ja kuulas; maa oli kuurassa ja autojen klasit raaputettavassa kunnossa. Vaikka koneen lentokuntoon saattaminen ei paljoakaan vienyt aikaa, niin paljaat sormet oli pian kohmeessa.

Ajohanskat käteen ja kone ilmaan. Lennossa ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä, utta olihan tämäkin taas uusi ja avartava kokemus, eräänlainen lisämauste. Lensin koneella pariin otteeseen ehkä varttitunnin parin välilaskun kera. Seuraavaksi pitää päästä illansuussa ilmaan, niin parempi pimeys on taattu. Alla Pikku-Junnu pönöttää juhlavalaistuksessaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nyt kun päästiin Pikku-Junnu -aiheseen, tässä onkin aika yllättävä tuoteuutuus Hoppulasta, taikka onhan klassikolle aina kysyntää. Mitä Jari edellä, sitä Hoppula perässä täytyy todeta tähän hieman omahyväisesti. Ovatko kiinalaiset menneet vakoilemaan mun lennupäiväkirjaa, häh?


23.11.

Pahin rospuuttokeli oli nyt toivon mukaan jo takanapäin; ilma oli ainakin tänään kaikinpuolin mitä sovelian lennätykseen; tyyntä, aurinkoista, EIKÄ satanut. Suuntasin Pikku-Junnun kanssa Leppävaaran viheriölle, siis kyllä nurmikko oli vihreämpää kuin kesällä konsanaan. Pari golffaria oli hutkimassa paikan päällä ennen minua, mutta heillä ei ollut mitään sitä vastaan, että pörrään lennokilla viheriöllä.

Ajelin Junnulla kuuden minuutin mittaisia settejä viisi kappaletta, koneen ollessa ilmassa puolisen tuntia. Yksi lento lennettiin valot päällä, jotka eivät nyt iltapäivästä vielä päässeet oikeuksiinsa. Lopetellessani ja kerätessäni kamojani kasaan, aurinko alkoi jo laskemaan metsän taakse.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


30.11.

Junnut olivat olleet pakattuina jo viikon verran auton uumeniin odottaen lennätystä, joka pääsi toteutumaan vasta nyt. Lämpömittari oli pudonnut jo -4C ja niinpä pakkasin itseni kunnolla ensimmäiseen talvilennätyspäivään; alle tuli punainen ”Työn orja”-teepaita ja päälle kolme fleece-kerrosta, joista viimeisin oli viiden euron windstopper-fleecetakki Kuljun Kartanosta. Drymax-fillarihousjen alla oli pitkät microfleecehousut puolipitkien kalsareiden päällä. Jaloissa sitten villapohjaiset urheilusukat ja sitten mustat villasukat. Näillä pitäisi tarjeta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tulin Petikkoon aamusta klo 8 jälkeen, kun oli vielä hämärää ja pääsin valaistulla Pikku-Junnulla vielä kurvailemaan viimeisissä aamuhämärissä. Keli oli todella upea, tuulipussi roikui. Ajaa suristelin valot päällä kolme lentoa, munakello oli viritetty kuuteen minuuttiin. Pikku-Junnu on yllä parhaimmillaan täysin tyynessä kelissä. Lentoaikaa kertyi siis noin 20 minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Aloin viritellä Polttis-Junnua lentokuntoon niin, että pöristeltiin sitten klo 9 jälkeen. Ensimmäinen lento jäi ihan tyngäksi moottorin sammuttua kymmenen lentometrin jälkeen. Starttasin moottorin uudelleen hieman rikkaammalle säädettynä ja nyt lennettiin jo viisi minuuttia. Seuraavalla lennolla säädettiin moottoria lisää ja nyt se toimikin jo moitteetta. Pääsin vihdoinkin nauttimaan kunnon rennosta old timer -pöristelystä myös täällä Hesan liepeillä. Lentelin kokolailla aika matalalla, kun kerran oli ihan yksin kentällä; läpilaskuja, matalia ohilentoja ja kurvailuja.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nouseva aurinko kultasi huurteisen nurmikon kauniiksi. Lensin Polttis-Junnulla viisi täyspitkää lentoa, lentoaikojen ollessa jotain 10-15 minuutin luokkaa. Vasta ihan viimeisen lennon aikana sain seuraa kentälle. Päivän päätteeksi ajoin Pikku-Junnulla vielä akullisen. Tämä oli täydellinen old timer-aamupäivä.

Photo by Jari Vehmaa


06.12.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin lentämässä yksi ohilento kiinalaisvalmisteisellä lennokilla venäläisestä Su-26-taitolentokoneesta. Kentällä oli pari senttiä auraamantonta lunta, joka oli aika paljon 45 mm renkaille. Lumen pinta oli aivan hentoisessä pintajäässä, johon koneen renkaat kuitenkin upposivat. Tästä johtuen koneen ohjattavauus maassa ei ollut kaikkein paras, mutta hyvin siitä kuitenkin ilmaan päästiin, kun tuulikin oli melkein kentän suuntainen. Pörräsin koneelle yhden vajaan viiden minuutin lennon ihan vaan todetakseni, ettei nyt kuitenkaan ollut paras lentosää, mutta tulipa sekin sitten koettua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


14.12.

Yksinäinen saarnamies tummisaan ajeli Petikkoon tarkoituksenaan levittää Old timer-ilosanomaa. Olin aivan varma, että kentällä olisi täysi toiminta päällä, koska saavuin sinne mielestäni myöhään eli klo 11. Hämmästyin suuresti, kun kenttä oli aivan tyhjä, vaikka oli aurinkoista ja aivan tyynä, Pakkasta oli muutama aste, joten lentokeli oli aivan täydellinen. Sain kyllä seuraa melko pian, kun olin ehtinyt leiriytyä ja levittää kamani.

Wanhaa Ossia sai pienen tovin notkistella startterilla, ennen kuin moottori päästi ensimmäiset pörähdykset ilmoille. Lensin kaikkiaan viisi tankillista, joista toiseksi viimeisellä tankilla lenettiin kolme lentoa, kun parissa läpilaskussa pienillä kierroksilla moottori pääsi sammumaan. Pari kertaa moottori pääsi sammumaan, enen kuin sain koneen ilmaan. Päivän edetessä OS käynnistyi sitten jo käsipelillä parilla heittolla huiskasta. Muuten lennätys oli old timer fiilistelyä parhaimmillaan. Viimeisellä tankilla lennettiin kaikkein pidempään. Varmaan joka tankillisella tuli vähintäänkin 10-12 minuuttia lentoaikaan, vaikka vähän rikkaalla säädöllä ajettiinkin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


2013 -kokonaistilastoja

Laitetaan tähän taas vähän tilastoja sivujen latauskerroista ja mistä kaikkialta niitä on latailtu.

Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 08.12.2014

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!