2008

13.01.

Uusi ja uljas lennokkivuosi aloitettiin varsin lumettomissa merkeissä. Vielä viikko sitten olisi voinut lauleskella: "...on hanget (korkeat) nietokset...", vaan sitten tuli taas kerran lauhaa ja kosteaa säätä, joka vei lumet ja kivan pikkupakkasen.

Säätiedotus oli lupaillut varsin surkeaa keliä koko viikonlopulle, joten en tullut sopineeksi kavereiden kanssa mitään lennätyksiä. Lauantaina taivas oli tasaisen harmaa, mutta ilma oli onneksi melkein tyyni, joten aikaisin aamulla laitteet lataukseen, niin iltapäivällä pääsee jo taivaalle kruisailemaan.

Ensimmäisellä lennolla Junnun moottori oli vielä turhan rikkaalla ja lentoajaksi jäi vaatimattomasti 19 minuuttia, mutta onhan sitä tiimaa jo siinäkin. Seuraava lento kesti jo hieman pidempään, koneella pöristeltiin 24 minuuttia. Kolmannella ja viimeiselle lennolle seosta laihennettiin ja moottori kävikin jo paljon pidempään: 31 min. Viimeisen lennon aikana alkoikin jo loppuviikon säätiedon lupaama vesisade. Pilvikatto oli koko ajan varsin matalalla(arvio 100m) ja niinpä vähänkin korkeammalla ajettaessa kone katosi nopeasti sumupilvien sekaan. Vuoden lennätyskauden avauksessa kertyi tiima kolmella lennolla ihan kiitettävästi 1h 14min. Kaikki kolme laskua olivat erittäin onnistuneita peltolaskuja.


26.01.

Perinteiset lauantaipäivän lennätykset oli taas sovittuna tälle päivälle. Matkun suunnalla kelikin parani puolta päivää kohden; oli aika tyyntä ja aurinko paistoi. Kentällä puhalsi taas paljon kovempi tuuli. Paikalla olivat Antti, Mikko, Pekka ja minä. Pitkästä aikaa oli luvassa mm. siimaohjattavien come-back; Antti oli tehnyt Ruutu-Ässän kuluneen viikon aikana. Marko taisi tiettävästi viimeksi ajella siimistä Forssan kentällä joskus vuonna 1990. Ässä lensi kahteen otteeseen; ensimmäisellä kerralla kone oli vielä korjauskelpoinen, mutta ei enää toisella.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekka oli istuttanut Evo-Daran keulille Webra 50-moottorin, jolla Dara kulkikin varsin vauhdikkaasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Itse ajoin omalla Daralla vain pari lentoa. Dara toimi tuttuun tapaa luotettavasti kovassakin tuulessa ja vastatuuleen otetuissa laskuissa koneen lähestymisnopeus oli todella hiljainen.

Mukanani oli myös ilmojen perustyöläinen Junnu. Kone oli kasattuna kentän reunalla siipi kiinni, kun tuulen puuska heitti sen ympäri katolleen ja siinä rytäkässä sivuperäsimen kolmesta tappisaranasta kaksi meni poikki ja koneen lennot jäivät haaveeksi.

Photo by Jari Vehmaa

Mikko lennätteli Maurilta saatua pikku konetta, jossa oli jotain samaa, mitä Sig:n Wonderissa. "Hopealuoti" oli ilmassa varsin nopea.


27.01.

Olin korjannut Junnun sivuperäsimen saranoinnin eilen yövuorossa ja Junnu oli taas valmiina tositoimiin. Yön aikana ilma oli pakastanut ja niinpä aamusella oli mukavat -5C astetta pakkasta ja lisäksi keli oli aivan tyyni. Niinpä lennättelin Junnulla aamulla klo 10 jälkeen pari tankillista. Ensimmäisellä lennolla pöristeltiin 15'44" mittainen lento. Lasku oli kaikin puolin onnistunut hieman jo lumiselle oraspellolle.

Toinen lento kesti rannekellosta katsottuna noin 26 minuuttia. Tässä vaiheessa sekuntikello oli jostain syystä hyytynyt. Junnun moottori sammui varsin korkealla ja liitelin koneella vielä kolmisen minuuttia ennen laskeutumista. Taivas oli koko ajan melko harmaa, tosin pieniä pilkahduksia sinitaivaasta kyllä näkyi ja vähän aurinko loisti pilvien takaa. Varsinkin kauempana, harmaata horisontti vaste ajettaessa Puna-/oranssinen kone hukkui aika hyvin. Myöhemmin puolen päivän aikoihin taivas kirkastui täysin ja ilma oli varsin keväisen oloinen auringon paistaessa. Samalla kyllä virisi myös navakka, eilisen kaltainen tuuli, joten taas kerran tuli lennäteltyä reilu puoli tuntia oikeaan aikaan.


22.02.

Lennätykset oli taas sovittu Pekan ja Antin kanssa ja olipa muitakin kuulopuheiden perusteella tulossa. Koko päivä puhalteli erittäin kova ja puuskittainen tuuli, mutta meitä tosilennättäjiä eivät huonotkaan kelit tunnetusti pitele. Antti olikin levittänyt siimakamansa valmiiksi kun tulin kentälle. Antti ajeli ensin mustarunkoista konetta ja sen jälkeen punarunkoista konetta, joka kulki paljon paremmin, mitä edellinen. Koneet oli helppo heittää lentoon.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kovan ja puuskittaisen tuulen lisäksi se oli aivan poikittainen. Niintä otin MFAn The New Yamamoton rullaustien liittymästä vastatuuleen. Moottori toimi erittäin hyvin nitratulle polttoaineella, mikä käytettiin ensimmäistä kertaa ASP 47:ssa. Tuuli riepotteli konepoloissa aika rankalla kädellä ja koko lento oli varsinaista kärvistelyä siitä, miten hyvin lasku onnistuisi. Lyhyeksi jääneen lennon päätteeksi toin koneen hieman poikittain laskuun joelta päin. Ihme ja kumma, mutta lasku oli erittäin onnistunut niinkin huonoissa tuuliolosuhteissa. Junnukin oli mukana, mutta tämän päivän osalta lennot saivat luvan jäädä tähän, niin paha keli oli.


08.03.

Tuttu lennätysporukka; Pekka, Antti ja meikäläinen olivat taas sopineet lennätykset Forssan kentälle kello yhdeksi. Vielä aamulla pidettiin neuvoa-antavia puhelinneuvotteluja kelistä, mutta kova tuuli ja lumisade ei tätä porukkaa lannista.

Ehdin ensimmäisenä kentälle mukanani Junnu ja The New Yamamoto. Muita odotellessani laitoin ilmojen perusduunarin eli Junnun lentokuntoon ja lähdin haistelemaan keliä. Kovassa tuulessa köröttelin joskus hiljempaa ja toisaalta taasen lujempaa sellaiset varttitunnin verran ennen kuin moottori sammui ilmassa. Moottori jäi vähän huonolle säädölle ja käynti oli vähän ajoittaista. Koneella liideltiin poikittain kentälle. Auraamattoman kenttä lumisohjoon laskeutuessaan kone tössähti nokillensa.

Antin tultua kentälle hän virittelikin siimavehkeensä kuntoon. Harjoitussiimis lensikin kivasti ASP 15:lla. Koneen siipi oli märkä ja öljystä niljakas, joten heitettäessä kone meinasi luiskahtaa näpeistä jo ihan itsekseen. Kone ei vielä oikein taipunut silmukoihin.

Pienempi Cox-moottorille tehty pikkusiimis lensi muuten hyvin, mutta siimat eivät tahtoneet pysyä kireällä. Tietysti kova tuulikin vaikutti siihen, että kone oli tulossa pariin otteeseen pilotin päälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekka räimi lujaa ja matalalla meikäläisen rakentamalla styrox-VooDoolla, jonka nokalla oli Webra Speed 40 ilman äänenvaimentajaa. Käyntiäänet olivat miehekkäitä ja moottori rähjäsi hyvin. Aikalailla lähimetsä raikui Pekan vedellessä siimarinkiä matalalla. Tulipa nähtyä VooDoo ilmassa sitten 80-luvun puolivälin jälkeen.

Ajoin vielä Junnulla pari lyhyempää lentoa. Näistä viimeisellä lennolla tulin heittäneeksi koneen huolimattomasti myötätuuleen; nousu oli vaarallisen näköinen siivenkärki maata hipoen, mutta hienosti Junnu siitä suoristui nousuun. Molemmat näistä lennoista lopetin moottorilaskuun pitkästä aikaa. Lumisohjossa kevyen koneen rullauskyky oli aika olematon. Lentojen välissä kone alkoi hiljalleen maastoutua lumeen.

Photo by Jari Vehmaa

Vaikka keli olikin mitä surkein; kovaa poikittaista tuulta, lunta, räntää ja vettä välillä enemmän tai vähemmän vaakasuorassa, niin eipä se meitä pahemmin häirinnyt, päinvastoin. Kentällä kului aikaa saman verran, mitä parhaimpina ja kauneimpina kesäpäivinä. Tulipa tässä samalla kuitattua ulkoilukiintiö. Keliin liittyvänä yksityiskohtana mainittakoon, että kenttä pakin pohjalle oli kertynyt päivän karkeloiden lomassa lumisohjosta vajaat sentin verran vettä. Päästyäni verstaalle, piti pakki ensitöiseni tyhjentää ja jättää ylösalaisin valumaan.


21.03.

Tänään oli aivan täydellinen old timer -keli aamulla kello yhdeksän aikoihin; aurinko paistaa siniseltä ja pilvettömältä taivaalta, maassa on aavistuksen verran lunta ja yön jäljiltä pakkasta on sopivasti -6C. Ensimmäisellä lennolla ajelen Junnulla rannekellosta katsoen 27 minuutin lennon kunnes tankki on ajettu kuivaksi. Kone jäi vähän turhan kauas pellolle, mutta pieni kävely taivaalle tuijottelun jälkeen tekee vain hyvää.

Kone tankattiin ja Junnu viskattiin taas takaisin sinne minne se kuuluukin, eli taivaalle. Päivän viimeisellä lennolla koneella ajeltiin 35 min lentoa. Koska jo kahden lennon kokonaissaldo oli yli tunti, en viitsinyt lentää enää kolmatta lentoa.

Myöhemmin iltapäivällä kello 16:00 aikoihin avasin tämän vuoden sähköliidokkikauden. EBP lensi kaksi lentoa. Ensimmäisellä lennolla kyydissä oli uusi 8 x GP2200mAh -pakka, jolla lennettiin 16'55" mittainen lento. Nyt päästiin kokemaan jo kevään ensimmäiset hennot nostot. Saaren kohdalla tien tuntumassa oli tasaista kantavaa, jossa pysyin aika pitkään ihan ympyrää tai kahdeksikkoa lentämällä. Päivän viimeinen lento ajettiin jo väsähtäneellä 7 x RC-4/5SC-pakalle. Tälläkin kerralla taivaalla liihoteltiin 7'49" verran.


22.03.

Olin pakannut autooni The New Yamamoton, kun olin sopinut pitkästä aikaa lennätykset Xxxxxn kanssa. Olin kentällä jo hyvissä ajoin ja aloin virittelemään vehkeitä lentokuntoon. Aluksi ASP ei millään lähtenyt käyntiin vaikka moottori sai polttoainetta ja tulppakin hehkui. Vaihdoin kyllä sitten saman tien tilalle uuden OS#8:n.

Pitkällisen suostuttelun jälkeen moottori pärähti käyntiin. Otin koneen ylös joelle päin. Ilma oli hyvä ja kurvailin koneella aika ilmassa. Moottori tuntui aina vähän pienemmillä kierroksilla hyytyvän ilmassa ja niinpä ajelinkin reippaalla kaasulla. Jossain vaiheessa pari ultrakevyttä lentokonetta ilmestyi laskukierrokselle. Aluksi ajattelin pitää koneen ilmassa ja odottaa ultiren pääsevän alas. Koneiden laskukierros tuntui kestävän pitkään ja niinpä päätin ottaa lennokkini alas ennen ultria. Yamamoto tuli kauniisti ja vakaasti laskuun. Vähän huolimattomasti ja pienessä kiireessä kone pääsi laskeutumaan asfaltin ulkopuolelle nurmikolle, jonne se istui ihan nätisti. Koneen laskutelineet olivat kiinni neljällä M4-pultilla ja yksi ruohotupsu oli sitten pakkasen kanssa niille likkaa ja päätelineet napsahtivat nätisti irti. Kone liukui ohjauskyvyttömänä nokkapyörän ja korkeusperäsimen varassa asfaltille. Haettuani nilkuttavan koneeni pois, ultrat tulivatkin pian laskuun. Jostain käsittämättömästä syystä koneiden oli taas kerran pakko tuntea lennätyspaikan vierestä vaikka paljaasta asfaltista loisti keltainen rasti.

Korkeusvakaaja sai laskussa pientä naarmua alapintaansa, mutta siinä olikin sitten kaikki vauriot. Muistin virheellisesti laskutelineiden kiinnityksen, enkä sitten alkanut niitä kentällä remontoimaan, vaikka olisihan se onnistunut kun tutkailin konetta myöhemmin verstaalle.

Photo by Jari Vehmaa

Xxxxxkin tuli kentälle siinä vaiheessa kun olin jo lähtemässä. Totesimme, että otetaan uudet lennätykset joku toinen kerta.


24.03.

Tänään aamulla taas yhdeksän aikaan kävin aamutoimille Junnu kanssa. Ilma oli yhtä hieno, mitä perjantaina paitsi että lunta oli satanut yön aikana jonkin verran lisää, mikä lisäsi talven tuntua edelleen. Taivas ei ollut täysin pilvetön, mutta keli oli kokonaisuudessaan vallan erinomainen. Pörräsin Junnulla 34 minuutin mittaisen lennon. En enää lentänyt toista lentoa, koska pääsiäisen aikaan Junnulla tuli tiimaa jo puoli toista tuntia.


06.04.

Alun perin piti mennä lennättämään eilen, lauantaina, mutta keli oli hyvin sumuinen, tuulinen ja tihkusadettakin tuli aina välillä tuulen mukana. Koske eilen ei siis päästy ilmaan, niin tänään se onnistuin, koska sää oli muuttunut parempaan suuntaan. Lennättelin Junnu pihatieltä, koska pelot olivat lumettomia ja tosi vetisen oloisia. Ajella pöristin Junnulla 22 min lennon ja tulin laskuun poikkeuksellisesti moottori käynnissä, koska halusin saada koneen laskuun mahdollisimman lähelle pihatietä, ettei vaan olisi tarvinnut lähteä tarpomaan liejuiselle pellolle. Lasku onnistuikin juuri siihen, mihin tähtäsin; pellon ja tien rajalle.

Viikonlopun aikana Ultra Hots:n cowling sai viimeiset pisarat maalia pintaansa. Niinpä vaan tämänkin lähestulkoon ikuisuusprojekti alkaa vääjäämättömästi valmistua.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

01.05.

Wapun päivää vietettiin reipashenkisesti ulkosalla, kuten kuuluukin ja alkoholia, siis metanolia, paloi reippaanlaisesti, mutta vain pienoismoottoreiden sylintereissä. Päivästä muodostuikin kevätkauden avajaiset ja samalla kaluston poistopäivät. Keli oli ihan kohtalainen, vaikka tuuli olikin pahasti poikittainen.

Paikalla oli Pekka, Antti, Xxxxx, meikäläinen ja joitain tuntemattomia kentällä satunnaisesti piipahtavia kavereita. Pekalla oli mukanaan Calmato ja Evo-Dara. Pekan Evo-Dara kulkee ilmassa järkyttävän kovaa. Kovan ja kivisen alkutaipaleen jälkeen kone on lunastanut lupauksensa vauhtikoneena.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Antin kalusto oli vaihtelevaa; siimiksiä oli jos jonkin näköistä ja kokoista, radiolla häirittävä liidokki sekä nelivetoinen automobiili. Antin liidarissa tuntuo olevan varsin tehokas setup, sillä koneella sai porata pystynousua varsin reippaasti. Xxxxxlla oli Giles ja minulla Dara ja Phoenix.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajoin Phoenixilla siis ensimmäiset lennon sitten viime syksyn. Viime vuoden puolella kuulunutta ihmeellistä ääntä(resonanssi?) ei enää havaittu. Ajoin koneella kaikkiaan neljä lentoa. Laskut otin aluksi liian kovalla vauhdilla. Aluksi oli taas muutenkin totuttelemista nopeisiin stuntteihin talven old timer-ropöttelyn jälkeen.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Phoenixilla ja Daralla ajeltiin vuoron perään. Poltin Darassa jopa 20% nitrofuilia, mutta ei ASP kiertänyt juuri yhtään sen enempää, mitä 10%:n peruspolttoaineella. Suurempi nitromäärä näyttää olevan vaan rahan haaskausta tässä moottorissa. Kentällä kului aikaa matkojen kanssa työpäivän verran, mutta oli kyllä mukavaa tosi pitkän tauon jälkeen lennätellä porukassa.


02.05.

Sähköistetyllä Blue Phoenixillä oli tarkoitus ottaa lento uudella GP2200mAh-pakalla. Aluksi kone lähtikin nätisti lentoon ja moottorilla ajettiin aika korkealle. Sitten jostain syystä moottori ei enää käynnistynyt, akun ei pitänyt vielä yhdestä repäisystä tyhjentyä. Liidarilla köröteltiin sitten kuuden minuutin lentoa. Roplasin moottoria; irrotin sen ja tarkistin hiilet. Tämän valohoidon jälkeen Speed 500 SP hyrräsi pajalla taas vanhaan malliin. Ruuvasin sitten taas roippeet koneen nokalle ja menin illemmalla uudelleen koittamaan konetta, mutta moottori ei taaskaan inahtanutkaan. Täytyy tukia ongelmaa jollain toisella moottorilla, että miten se pyörii.


03.05.

Olin kentällä lennättämässä Xxxxxn kanssa. Xxxxxlla oli Giles ja minulla Phoenix. Ilma oli todella hieno; aurinko paistoi pilvettömältä siniseltä taivaalta ja tuulikin oli hyvin hentoa ja välillä oli aivan tyyntä. Ajelin Phoenixilla vii lentoa. Kellotin kaikki lennot ja ne olivat kestoiltaan 11-16 min. Vaihtelevalla tehoilla ajettaessa koneella voi räimiä taivaalla huoletta varttitunnin ajan, eikä tankki ole silloinkaan vielä ihan kuiva. Laskutkin alkoivat vihdoinkin sujua ja jotkut olivatkin melko täydellisiä.

Illalla virittelin Pikku-Junnun lentokuntoon. Vaikka taivas enteili sadetta menin pellon reunaan ulkoiluttamaan konetta. Aika pian alkoi kuitenkin sataa ja sitkeän sissin piti luovuttaa.


04.05.

Pikku-Junnulla ajettiin aikaisin aamusta eilen kesken jäänyt lento loppuun. Lento kesti arviolta varttitunnin verran. Lennon päätteeksi kokeilin Hitecin lähetintä Pikku-Junnun kanssa. Kanavien 2 ja 3 suunnanvaihtajat piti kääntää päinvastoin, että korkkarin ja sivarin liikkeet saatiin oikein päin. Kyllä kone pysyi Hitecilläkin ilmassa, mutta liikeradat olivat turhan isoja, enkä niitä alkanut säätämään tähän hätään.


10.05.

Lennätykset oli taas sovittu lauantai-iltapäivälle. Tosin kova tuuli oli saanut jo etuvartion luovuttamaan puolilta päivin. Pääsin kentälle vasta iltapäivällä kolmen paikkeilla ja totesin saman asian, että kentän yli puhalsi kova ja poikittainen tuuli. Otin Phoenixillä lähdön kiito- ja rullaustien risteyksestä vastatuuleen. Kone lähti lentoon hienosti lyhyeltä baanalta. Ilmassa Phoenix kuli vanhaan malliin kuin kiskoilla.

Pari kertaa kokeilin lähestymistä tuulipussin takaa, mutta pokka ei riittänyt näin nopealla koneella ottaa laskua niin kapealle asfalttikaitaleelle, jonka keskellä molemmin puolin on vielä valtavat ojat. Kokeilin pariin otteeseen lähestymisiä, ennen kuin otin koneen laskuun. Lasku oli ihan nätti, mitä nyt meni hieman pitkäksi. Kääntäessäni konetta ympäri ja rullatakseni sen takaisin lähtöpaikalle, se juuttui asfaltin ulkopuoliseen sepelimurskaan. Kaasua pumpatessani noka nykkäili jonkin verran ja hakiessani sen pois, huomasin että 13 tuman potkurista oli tullut 11 tuumainen. Koska keli oli varsin inhottava, eikä lennätyskään ollut mitään nautintoa, lennot jäivät tähän yhteen kertaan.

Myöhemmin illalla, saunan jälkeen lähdin koeponnistamaan Tacoa pellon reunaan, koska tuulikin oli jo täysin tyyntynyt. Olin jo aiemmin päivällä käyttänyt OS 25Fx-moottoria, joka lähti käyntiin ensimmäisestä heitosta. Nyt illalla moottori käynnistyi yhtä helposti, mutta lähti aina pyörimään väärinpäin. Koska väärin päin käydessään moottorit tahtovat tukehtua kun lykkää kaasua auki, niin ajattelin, että moottori sammuisi näin, mutta kappas vaan, Ossi vaihtoikin käyntisuuntaansa aivan yllättäen ja maassa ollut kone karkasi päälleni. Olin puolikorkeassa polviasennossa ja potkuri osui vasemman jalan polvilumpion alapuolelle. Tässä rytäkässä repeytyivät isävainaan vanhat ferraritkin, mutta jalasta ei kuitenkaan tullut verta sen kummemmin. Koska sääri oli ollut pystyasennossa, niin potkuri oli osunut jalkaan aikalailla jalan suuntaisesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tunnetusti suomalainen pilotti vai oliko se kuitenkin sotilas, ei pelkää verta, niin totta kai Taco koelennettiin, ennen kuin menin sisälle jalan haavaa puhdistamaan ja laastaroimaan. Ekasta heitosta Taco lähti liian pienillä kierroksilla ja kone roikkui pellon päällä pyrstö orasta viistäen, kunnes otin sen lopullisesti alas. Toiselle yritykselle lähdettiin sitten jo täysillä tehoilla ja kone ampaisikin lujaa taivaalle. Vähän oli trimmit pielessä siivekkeiden ja korkkarin osalta, mutta hyvinpä kone viiletti pitkin hämärtyvää iltataivasta. Kone tekee vaakakierteet sikanopeasti. Jossain vaiheessa kone teki parit omat liikkeet, joita epäilin jo hetken aikaa radiohäiriöiksi. Sitten alkoi dementia helpottamaan ja muistelin, etten ollut lainkaan ladannut Adrianaa varten tehtyä akkupakettia, joka oli nyt Tacossa. Nyt kun alkoi selviämään, että akussa oli varmaankin vaan pieni haju enää varausta jäljellä aloin sorvaamaan konetta laskuun. Laskussa kone hieman kiepsahti, minkä seurauksena laskutelineitä sai lennon jälkeen väännellä suoraana ja sivarista irtosi yksi rima.

Tämä polvivaurio on ollut toistaiseksi vuodesta 1982 alkaneen rc-ja polttisurani vakavin omakohtainen tapaturma. Vaikka verta ei valunut juuri ollenkaan, niin parin päivän ajan haavanesteitä tihkui sideharsotaitoksen läpi ennen kuin haava peittyi hiljalleen isoon rupeen.


23.05.

Perjantaina pöristeltiin ensimmäisen kerran Antin tuomalla uudella Fullymax 25C/2200 mAh 7,4V 2s1p -akulla sellaiset 20 minuuttia aika tyynessä kelissä. Ajelin Hitecin lähettimellä, jossa oli Robbe-Futaba FC-18:sta vaihdon jälkeen turhankin suuret liikkeet, mutta en viitsinyt säätää niitä radioista, jotta Sähkö-Pööniksiä voi ajella samoilla asetuksilla ilman mitään säätöjä. Aika pian sitä tottui ajamaan pienillä tikkujen liikkeillä. Pikku-Junnu kulki mukavasti tyynessä alkukesän illassa.


24.05.

Forssan lentokentällä oli taas toimintaa. Paikalla oli Pekka, Antti ja minä. Aloitin lennätykset aika kovassa tuulessa Junnulla. Lennätin aluksi yhden lennon Junnulla, jolle keli oli jo hieman vaativa. Tietysti aina täydellä kaasulla päästään eteenpäin. Yhdessä laskeutumisyrityksessä tuuli riepotteli konetta aika pahasti, ja jotenkin korjausliikkeen seurauksen lähdin kohti voimalinjoja, joidenka alitse ajeltiin. Varsinainen lasku onnistui kaikin puolin hienosti vasta tuuleen ja kone tuli alas taas kerran kuin hissillä.

Phoenix lensi pariin otteeseen päivän aikana. Nokalla olevalla Masterin 13" x 6" puupotkurilla kone ei liikehtinyt läheskään samaan malliin, mitä vastaavalla APC:n potkurilla. Ilmassa Phoenix kulki tuttuun tapaa kuin juna raiteilla.

Pekka oli ottanut Curaren talviteloiltaan ja lennätteli sitä pariin otteeseen. Antilla oli mukaan Fokker Triplane pienellä nelarilla varustettuna, joka kovassa tuulessa kulki ihan hienosti, vaikka olikin WWI-himmeli, jotka eivät aina ole hyvin lentävien lennokkien maineessa. Sen lisäksi Antti ajeli Record Breakeria, joka oli muutettu sähköstä polttisversioksi - nelarille tietysti. Kone oli aika majesteetillinen näky taivaalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Illalla, saunan jälkeen, ajelin Pikku-Junnulla vielä edellisen päivän akun lopuilla varttitunnin. Tuntuu, että ihan tyynessä kelissä kone jotenkin tutisee lennon aikana, ei kuitenkaan mitään pahoja pakkoliikkeitä. Ajattelin jopa, että Hitec-Schultze -yhteensopivuudessa olisi jotain häikkää. En kylläkään tullut katsoneeksi paljonko häiriöpiikkejä vastari oli havainnut. Ehkä vaan ilmanopeus on niin pieni, että pienikin lehmän hönkäys saa koneen reagoimaan. Osaan kyllä ajaa konetta aivan olemattomilla liikkeillä, joten yliohjauksestakaan ei ole kyse.


25.05.

Sitten taas sunnuntaiaamuna oli aika reipas tuuli ja kas kummaa kone tuntui olevan siinä kelissä paljon vakaampi, tietty lentonopeuskin oli toista luokkaa. Kone viihtyi taivaalla noin 25 minuutin verran.


07.06.

Suurin lennokki-inspiraatio oli kateissa, joten mitä sitä ihan väkisin vääntää; yleensä tässä vaiheessa tulee vain paljon korjattavaa. Ajelin kuitenkin pikku-Junnulla tänään pariin eri otteeseen; aamulla ja illalla. Pikkukirppu oli välillä aika korkealla. Lennot olivat 20-30 minuutin pituisia. Vähän jouduin jo korjaamaan Pikku-Junnua, kun landarien kiinnityksen kevytvaneri oli mennyt hissukseen halki ja pala piti vaihtaa. Landarien kiinnitys pitäisi muuttaa niin että takimmainen lanka tulisi rungon "pystytolpan" kohdalla, niin rasitukset ei kohdistuisi rungon alarimaan. Nyt laitoin tilalle vähän vahvempaa materiaalia, joten tällä korjauksella pärjätään taas pitkälle.


20.06.

Taas on katajainen kansa kokoontunut keskikesän juhlan viettoon - kuka minnekin, mutta Juhannus ilman lennokkeja on teeskentelyä. Eilisestä lähtien oli puhaltaneet. tosi kovat tuulet, eikä lennätyksestä voinut kuin haaveilla. Jossain vaiheessa nyt illemmalla sateen jälkeen tuulikin oli tyyntynyt, että Pikku-Junnulla uskaltautui lähteä juhannusajelulle. Lennättelin Piku-Junnua sellaisen 20 minuutin verran, kun sain päähäni, että kaarran koneella pihan yli ja tuon sen laskuun puiden välistä pihatielle. No, homma meni tietysti käteen ja ehkä oluellakin oli syynsä. Syvyysnäkö petti nimittäin pahemman kerran ja törmäsin lennokilla kuivurin viereiseen pihamäntyyn noin 10 metrin korkeudessa. Onni onnettomuudessa, sillä kone ei jäänyt puuhun, eikä hajonnut alas pudotessaan; laskutelineet vääntyivät hieman. Juhannuksena pitää olla selvänä niin vesillä kuin ilmassakin. Wirallinen hutkijalautakunta jättää puolueellisen raporttina tapahtuneesta vielä lähipäivinä. Lensin koneelle vielä lopuksi pikkupyrähdyksen, että koneen lentokelpoisuus kävi selväksi.


21.06.

Lentelin Pikku-Junnulla akusta eilisten lentojen jäljiltä latauksen jämät pois akusta. Nyt lenneltiin pellon päällä ihan kiltisti ja päättömät kohellukset jätettiin suosiolla pois, koska ne eivät kuulu old timer -filosofiaan. Keli oli jo ilta yhdeksän jälkeen kummasti rauhoittunut.


22.06.

Lennätyksistä oli sovittu poikien kanssa. Sateen, tuulen ja ukkosen uhan alla osa porukasta perui tulonsa ja jäivät odottelemaan parempaa keliä. Olin jo eilen ja toissa päivänä saanut asennettua Kaosin keulille uuden OS 61 FX -moottorin, jota oli käyttänyt pihassa reilun tankin verran. Pakkasin Kaoksen autoon ja suunnistin kentälle.

Photo by Jari Vehmaa

Moottori käynnistyi kentällä helposti. Ensimmäinen lentoon lähtö meni käärmeilyksi ja kone päätyi nurmikolle. Seuraavalla yrittämällä kone lähti nätisti ilmaan. Moottori kävi ilmassa moitteettomasti. Lennossa koneen painopiste tuntui olevan turha edessä ja niinpä korkeusperäsimeen sai trimmata jonkin verran vetoa. Tästä johtuen kone ei lentänyt selkälentoa ihan tyylipuhtaasti. Täytynee katsoa, josko vastaanottimen akun saisi tungettua servojen taakse, niin tilanne korjaantuisi massojen siirrolla koneen rungon sisällä. Muuten koneen trimmit olivat oikein hyvin kohdillaan. Siinä vaiheessa kun ensimmäiset salamat löivät Forssan kirkon suunnalla, niin toin koneen laskuun. Siinä on omat riskinä, kun tasaisella lentokentällä seisoo ukonilmalla ja radiolähettimen 1,5m mittainen metalliantenni sojottaa kohti taivasta…


06.07.

Saunan jälkeen joskus iltakymmenen aikoihin kävin toisenlaisilla iltatoimilla pyjama päällä. Lennättelin Pikku-Junnulla loman aloittajaislennot pellon reunassa sellaiset normaalit varttitunnin lennot. Ilma oli tuohon aikaan jo varsin kuulas eli siinä ja siinä, etten palellut pelkkä pyjama päällä. Ilma oli aivan tyyni sopien hienosti kivaan old timer-lennättelyyn. Lopuksi ötökät alkoivat tehdä tuttavuutta siinä määrin, että otin koneen laskuun.


07.07.

Ensimmäinen lomapäivä maalla aloitettiin tietysti lennättämällä Pikku-Junnua. Aamu oli vielä hyvin kylmä, en kylläkään tullut katsoneeksi sen hetkistä mittarilukemaa, mutta vain puoli seitsemän aikaan oli lämmintä vain 5 C. Pienoinen tuuli oli kuitenkin jo virinnyt. Junnu lensi hienosti ja välillä lennettiin jo hyvinkin korkealla. Koska ajelin eilisen latauksen lopuilla, otin koneen laskuun vartin lennätyksen jälkeen. Tähtäsin koneen hienosti pellon ja kotitien rajalle.

Myöhemmin iltapäivällä kello kahden aikoihin kokeilin pitkästä aikaa Hackerin Super Zoomia. Kyydissä oli Fullymax 3s 2200mAh-pakka, joka varmaankin on painavin tähän asti käytetyistä ajoakuista. Aurinko paistoi suoraan pilotin silmiin ja tuulin oli liian kova vielä tähän aikaan iltapäivästä. Kone lensi kuitenkin ihan mukavasti isollakin akulla. Katsotaan, jos vaikka illemmalla olisi paremmat lentokelit.

Parin tunnin päästä, siis kello neljän aikaan lennettiin samalla akulla vielä pari lento. Nyt lennättelin makasiinin päässä, josta on paljon paremmat mahdollisuudet lennätellä kuin kotitieltä. Kaikenlaista kiemuraa tulikin väännettyä taivaalle, kun yritin opetella kylkilentoa. Palon vielä pitää treenata.

Kylkilentoharjoitukset jatkuivat taas illalla yhdeksän jälkeen kelin tyynnyttyä sopivaksi. Ensimmäinen lento ajettiin samaisella akulla, jolla pörrättiin jo päivemmälläkin. Tehot riittivät vielä nyt illallakin tempun vääntöön, vaikka akku osoittikin jo ensimmäisiä hiipumisen merkkejä.

Seuraava lento lennettiinkin sitten jo toisella vastaladatulla pakalla, josta riittikin puhtia vaikka mihin. Oikeastaan vasta tällä lennolla alkoi kylkilento osoittamaan ensimmäisiä onnistumisen merkkejä. Harjoittelin kulkilentoa oikeanpuolisella kallistuksella. Lensin tällä akulla yhden pitkän lennon. Puhtia riittänee vielä varmaan aamulennollekin.


08.07.

Aamulla oli kiva aurinkoinen ja tyyni keli. Tässä vaiheessa päivä, aamulla kello yhdeksän aikoihin, aurinko paistaa vielä selän takaa lennätyspaikallani, joten aamu on tässä suhteessa hyvin otollista lennätysaikaa.

Ajoin ensin loppuun eilisen ajoakun, jolla pöristeli mukavasti vielä vähän aikaa. Tehoreservit alkoivat olla kyllä jo lopuillaan, mutta ilmassa pystyttiin kuitenkin temppua vääntämään.

Seuraavalle lennolle piti kuitenkin ottaa jo illalla ladattu akku. Kone ampaisi ilmaan ihan eri mallilla. Taas vaan vääntämään kylkilentoharjoituksia, joista osa meneekin ihan kivasti. Harjoitus tekee metsurin:) Lopuksi nätisti laskuun melkein jalkojen juureen.

Ajoin vielä yhden lennon samalla akulla vääntäen jos jonkinmoista kiemuraa taivaalla. Liian matalalla temppuilun seurauksena kone tupsahti lopuksi viljapeltoon hieman kauemmaksi. Toinen siivekeservo on aavistuksen liian löysä asennuskoloonsa, joten se roikkuu yleensä työntötangon ja servojohdon varassa peltolaskujen seurauksena. Täytynee laittaa vaikkapa millin pala balsalevyä väliin. Tässä vaiheessa kun sain nämä jorinat kirjoitettua kommarilla suoraan lennon päätteeksi, alkoi tuulikin taas nousta.

Myöhemmin iltapäivällä ajoin aamupäiväisen akun loppuun. Tuuli oli liian kova ja aurinkokin paistoi suoraan silmiin, mutta akku ajettiin loppuun. Taas väännettiin kylkilentoharjoituksia.

Pikku-Junnulla päräytettiin iltapäivällä lyhyt lento ja saman tien todettiin että akku taitaa olla aika tyhjä. Täydellä kaasulla kone kulki mukavasti, mutta normaaleilla matkalentokierroksilla oltiin jo pahasti alitehoilla.


10.07.

Lennätykset oli sovittu taas Pekan kanssa. Olin itse kentällä jo yhden aikoihin, jolloin lensin Kaoksella ensimmäisen lennon. Kone oli nyt vastaanottimen ja akun siirron myötä paremmin trimmeissä, koska painopistettä oli näin saati hilattua aavistuksen verran taaksepäin. Pekan lisäksi kentällä oli koko vakioporukka; Xxxxx, Antti, Mikko ja Timo.

Lensin Kaoksella tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin millä koneella; lentoja kertyi kaikkiaan kymmenen. Lentojen pituudet olivat 10-12 minuuttia ja yksi jäi reilun 5 min pituiseksi, koska otin koneen laskuun laskeutuvan pienkoneen vuoksi.

Photo by Jari Vehmaa

Jossain vaiheessa Pikku-Cessna lähti liikkeelle ja jouduin pörräämään 7 min sivussa, kun odottelin pienkoneen lentoon lähtöä, joka tuntui kestävän iankaikkisen pitkään. Välillä tuli mieleeni, että toivottavasti lennokin polttoaine riittää siihen asti kunnes pienkone pääsee ilmaan. No lehtihän se siitä lentoon ja pääsin taas yksin taivaalle kaahaamaan.

Vaikka lentoajat laskisikin vähän alakanttiin, niin kone oli ilmassa reilun tunnin. Välillä vastaanottimen akkua ladattiin Pekan pikalaturilla. Akku pitää vielä purkaa, niin saa tarkan käsityksen, paljonko virtaa kului maratoonilennätyksen aikana.

Harjoittelin todella paljon kylkilentoa, joka sujui isolla polttiskoneella paljon helpommin, mitä kevyellä sähölennokilla. Polttiskoneen massa ja vauhti tuo mukaan liikkeisiin omaa jatkuvuutta, joka helpottaa lennätystä. Kaos alkaa kyllä hiljallen vajota kylkilennossa, koska koneen sivupinta-ala ei ole riittävän iso eikä näin ollen kanna kunnolla kylkilennossa. Pekan analyysin mukaan koneen kabiini saisi ulottua paljon edemmäs, niin sekin toisikaivattua lisäpinta-alaa. Kone toimi kuin unelma uudella OS61 FX-moottorilla. Lennokkia on ilo ajaa, kun luottamus moottorin käyntivarmuuteen on 100%. Päivän lentojen lomassa laihensin seosta neljäsosa kierroksen verran.

Pekka lennätteli Curareaan tuttuun tapaan, Xxxxxlla oli mukana Giles, Timolla CMpron Hellcat, Antilla Great Planesin Super Sportster 40 MKII ARF ja Mikolla Quakeer old timer ja pieni sähkökopteri. Väliaikana lennäteltiin Antin kirpparilöytöä eli leijaa, jota ohjattiin kahdella eri siimalla. Leija oli ihan mielenkiintoinen lennätettävä ja sillä pystyi vääntämään vaakakahdeksikkoa ja muuta kuviota.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä vierähti taas lähes kuusi tuntia hyvässä seurassa. Naamakin pääsi vähän kärähtämään sillä lämpimänä kesäpäivänä mustalla asfaltilla seisoskelu ja taivaalle tuijottelu on varsin tehokas tapa hankkia pikarusketus. Nenä punottaa kyllä aika reippaan oloisesti.


14.07.

Hackerin SuperZoomia ulkoilutettiin aamulla ennen yhdeksää. Kohtalainen tuuli oli virinnyt ja näin aikaisin ja se haittasi näin kevyen epp-koneen lentoa aikalailla. Polttiskoneen lennätyksen jälkeen ketterä 3D-sähkis tuntui taas aika levottomalta, kun koneen lennosta puuttui polttiskoneille ominainen nopeuden tuoma jatkuvuus.

Myöhemmin aamupäivällä Ultra Hotsilla tehtiin ensimmäiset rullausharjoitukset Matkussa nurmikolla ja pihatiellä. Moki käynnistyi yllättävän helposti reilun ryypytyksen jälkeen jo ensimmäisellä heitolla. Moottori tosin käynnistyi väärinpäin ja CRC tuoksahti hyvin vahvasti.

Seuraavalla yrityksellä moottori käynnistyi jo oikein päin. Annoin moottorin käydä hetken hehku päällä, että loputkin suojaöljyt olisivat palaneet moottorista pois. Sen jälkeen hieman kaasua ja kone nytkähti nurmikolla eteen päin. Kaasu kiinni ja trimmi aavistuksen yli puolen välin antoi näin aluksi ihan riittävän kovat vauhdit alamäkeen. Kone on mukava ohjattava jousitetulla kannuspyörällä. Rullailin koneen kanssa vajaan 10 min. Täydellä kaasulla moottori tuntuu vetävän todella hyvin ja korkkari tuntuu purevan erinomaisesti jo maatestissäkin.

Moottori sammuu hyvin kun laittaa trimmin kiinni. Koneella pitänee rullailla vielä asfaltilla ennen koelentoa. Jo nyt moottorin käynnistyksen, rullaillun ja huollon jälkeen ilmeni heti muutama pikkupuute, jotka pitää laittaa kuntoon ennen kun kone kiskaistaan taivaalle.


15.07.

Ajelin aamusella 9 jälkeen kentälle. Taivaalla oli jonkin verran pilviä, onneksi sentään tuuli oli täysin kentän suuntainen. Ensimmäisellä lennolla moottori sammui pian 5 min lennon jälkeen. Ilmassa moottori toimi kuitenkin moitteetta ja kaiken maailman kuviota ja käppyrää tuli viännettyä ja kiännettyä. Haettuani koneen, pakoputken paineletku oli irti; toivottavasti tämä oli sammumisen syy.

Ennen seuraavaa lentoa leikkasin sentin pätkän paineletkusta, ettei se enää irtoaisi lennon aikana. Toisen lennon lähtö meni käärmeilyksi ja kone piti hakea nurmikolta pois. Nyt lenneltiin jo 7 minuutin verran ja taas sama; moottori sammui ilmassa. Nyt oltiin sen verran korkealle, että myötätuuliosuudella sai liidellä huolettomasti. Käännöksessä vastatuuleen pudotin korkeutta reippaasti, että koneen nopeus olisi tarpeeksi kova. Kone tuli finaaliin rauhallisesti ja vakaasti liidellen kovan suhinan säestämänä. Paineletku oli taas irti.

Photo by Jari Vehmaa

Tankkauksen jälkeen paineletkun kiinnipysyminen varmistettiin pienellä nippusiteellä. Loput kaksi lentoa lennettiin sitten ilman moottorin sammumisia. Ajelin todella paljon selkä- ja kylkilentoa, vaakakierteitä, silmukoita, syöksykierteitä, vaakakahdeksikkoja tehden. Aika reippaalla kaasun käytöllä tankista näyttäisi riittävän polttoainetta noin 12 minuutin lentoon. Tässä vaiheessa melkein moottori ilmaisee polttoaineen loppumisen ensimerkit, jonka jälkeen pitää miettiä jo laskeutumisen aloittamista. Molemmat laskut olivat hyviä, joista viimeisin oli täydellisyyttä hipova. Parikymppien Kaos (rak.vuosi -88) oli ilmassa tänään noin 35 minuutin verran neljällä eri lennolla.


18.07.

Lennätykset oli taas sovittu tutulla porukalla. Olin pakannut Kaoksen mukaan, harvinaista kyllä Laurakin halusi tulla isin kanssa kentän reunalle. Pekka oli Ossin kanssa kävelyllä peltotiellä siinä vaiheessa, kun saavuimme perille. Laitoin Kaoksen heti lentokuntoon ja pöräytin koneen saman tien taivaalle. Nousutekniikasta kaikista paras on lähteä heti täydellä kaasulla, muutoin kone lähteen helpommin käärmeilemään nousukiidon aikana. Kaos lensi kaikkiaan neljä lentoa seuraavin ajoin: 8:50, 9:17, 9:39, 10:00. Yksi vähän vauhdikkaampi lasku meni aikamoiseksi pomppulaskuksi, seuraava olikin sitten varsin tyylikäs mallilasku.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Xxxxxlla oli mukanaan Giles, Pekalla Curare ja Evo-Dara, Antti tyytyi tällä kertaan leijaan. Senttilällä oli iso war bird: Warhawk, jossa oli OS 120 AX. Koneen ensimmäinen lentoonlähtö oli henkeäsalpaava; heti irtoamisen jälkeen kone kääntyi vasemmalle hyvin matalalla. Ensin luulin, että kone putoaa kiitoradan viereiseen valtaojaan. Selvittyään ojasta seuraava pelonsekainen ajatus oli, että Timo törmää koneellaan oman autonsa auki olevaan konepeltiin. Jotenkin ihmeen kaupalla Timo sai sompailtua koneensa autojen takaa ylös. Koko lennon ajan Timolla oli ongelmia korkeusperäsimen kanssa, minkä vetoliike ei ilmeisesti ollut riittävät normilennätykseen. Laskussa teräslangasta taivutetut laskutelineet vääntyivät jonkin verran. Valitettavasti digikameran akun loppuivat heti parin kuvan ottamisen jälkeen. Olisin lennättänyt pidempäänkin, mutta tässä vaiheessa Laura oli jo turhautunut tekemisen puutteeseen ja nälkäkin alkoi vaivata, joten laitoimme pillit pussiin. Tässä vaiheessa tulikin jo muutama vesipisara.

Photo by Jari Vehmaa

Illalla 22-23 välissä koelensin Adrianan. Ilma oli aika tyyni ja sekin vähäinen tuulen vire sopi hyvin pellon reunaan. Kone lähti todella vauhdikkaan Flywaren F5-moottorilla kahdeksan GP 2200mAh kennon antaessa virtaa. Kone kohosi alta aika yksikön korkealle taivaalle. Moottorilla ajettaessa moottorin vääntö tuntui kovalta kompensoida. Liidossa kone toimi hienosti kovan ujelluksen säestäessä menoa. Laskussa kone kulki aika kovaa vielä laippojenkin kanssa. Hieman liian alhaalla tehdyn käännöksen seurauksen kone töksähti turhan suurella kulmalla viljapeltoon. Ainoa vaurio oli palan lohkeamien siiven tyvestä kiinnityspultin ympäriltä. Koska tyvikaarikin on hötöä kevytvaneria, niin rakenne ei ollut kovinkaan kestävä.

Vaikka kone saikin sanan varsinaisessa merkityksessään siipeensä, niin Adriana tuntui olevan varsin räväkkä warm liner, jonka kanssa toivon mukaan pääsen kokeilemaan miten kone tyydyttää vauhdin nälkääni. Seuraavat lennot pitää ottaa sitten jo lentokentällä hieman paremmissa olosuhteissa.


20.07.

Pöristelin hieman Pikku-Junnulla. Tietyllä kierrosalueella koko kone meni kummalliseen resonanssiin. Kovinkaan kauan en viitsinyt koneella pörrätä. Laskun jälkeen tutkailin konetta ja moottoripukin kiinnityspultit tuntuivat hieman löystyneiltä ja Potenskyn 150 watin ulkopyörijä pääsi hieman heilumaan.


22.07.

Pikku-Junnun voimapesän kiinnitysruuvit oli taas väännetty tiukalla ja totta kai koneelle piti tehdä Cooperin testi huollon jälkeen. Pieni ja terhakka old timer selvisikin Cooperin testistä 12 min. Päivä oli ollut aika sateinen. Vielä illallakin harmaat ja sateesta raskaat pilvet lipuivat hyvin matalalla. Ilma oli kuitenkin aika tyyni, sopien hienosti old timerilla pöristelyyn.


02.08.

Yksi lomaviikko vierähti heinäkuun ainoalla vähän pidemmällä hellejaksolla, jonka aikana lomailtiin myös lennokkiharrastuksesta. Kun laitteet oli saatu ladattua mökiltä paluun jälkeisenä yönä, niin seuraavana päivänä eli tänään päästiin maistelemaan tyyntä ja lämmintä elokuista kesäpäivää ilmasta käsin. Jostain syystä Pikku-Junnun sivarin keskitys oli tosi pahasti pielessä ja se piti korjata ennen lentoja, koska jo muutenkin oikeassa laidassa oleva trimmi ei antanut enää pelivaraa. Keskitys korjattiin ja koneella pörrättiin jonkin aikaa Suomen suvessa. Ajoakussa oli jotkut latauksen jämät, jotka nyt lennettiin pois. Akussa riitti potkua vielä toiseenkin lentoon, joka kesti paljon pidempää ja jonka aikana oltiin hyvin korkealla. Pikku-Junnu lensi varsin hienosti.


03.08.

Lennätykset oli sovittu Xxxxxn kanssa näin lepopäivän ratoksi jo ennen puoltapäivää. Phoenix oli ladattu, samoin muutkin vermeet ja vehkeet. Ilma oli hienon hellejakson jälkeen harmaa, pilvinen, tuulinen ja kolea, siis varsin syksyinen lämpötilankin olla alle 20C, tarkan lukeman ollessa +17C. Olin kentällä vähän ennen kymmentä ja Phoenix lensi heti kun olin saanut koneen lentokuntoon. Moottoria käynnistäessä sain pahan viiltohaavan keskisormeeni uuden muovipotkurin terävästä reunasta. Onneksi auton ensiapulaukusta löytyi laastaria.

Photo by Jari Vehmaa

Tuuli oli melkein kentänsuuntainen, mikä helpotti nousuja ja laskuja. Moottori oli jotenkin huono käynnistymään käsin ja ilmassakin se ei kiertänyt ihan piikillä.

Seuraavaksi kentälle tuli Timppa, jolla oli CMPron Cessna 182 Skyline -arffikone kärkiväliltään pari metriä. Varsin nättikone, tuollaisen namipalan voisi itsekin joskus rakentaa, tai oikeammin viimeistellä. Joku isohko nelitahti olisi omiaan tämän koneen nokalle. Kone voisi olla myös mielenkiintoinen ja varsin näyttävä tuttavuus vaikkapa kellukkeiden kanssa. Ensimmäinen lentoon lähtö ja nousu oli aikamoista ja vaarallisen näköistä vaappumista alinopeudella sakkauksen rajamailla. Timo sai kuitenkin koneen onnellisesti trimmeihin ja sitä kautta hallintaan. Jollain lennolla Cessan keulilla pörräävä Os 120 AX -moottori sammahti koneen ollessa vielä korkealle ja kaukana jossain uuden tien päällä. Kone liiteli uskomattoman hyvin takaisin kentälle ja Timppa tuli laskuun "sileänä" ja lasku oli kaikkein aikojen hienoin lasku, mitä olen Timon koskaan nähnyt tekevän.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Lensin Phoenixilla kaiken kaikkiaan kuusi lentoa seuraavin lentoajoin: 7 min, 8 min, 6 min, 8 min, 6 min ja 5 min, yhteensä 38 minuuttia, mikä on ihan kiva kokonaislentoaika 60-kokoluokan klassikkostuntille. Polttoainetta paloi kaikkiaan reilut 1,5 litraa ja mukana ollut löpö poltettiin viimeiseen pisaraan asti niin, että viimeisellä lennolla moottori jopa sammui polttoaineen loppumiseen. Verstaalla odottaakin sitten jo uudet sekoitukset.

Ensimmäiset laskut Phoenixilla menivät tunnetusti harjoitteluksi eivätkä näin ollen olleet kaikkein tyylipuhtaimpia, mutta kyllä ne siitä taas paranivat loppua kohden. Phoenix pysyy kylkilennossa ihan toiseen malliin, mitä wanha veteraani Kaos. Onhan Phoenixin rungon etuosassa enemmän pinta-ala, jota tarvitaan kylkilentoon. Kyljellään ajettaessa Phoenix pyrkii jopa hiljalleen nousemaan kun Kaos puolestaan vajosi hiljalleen. Tasaisen harmaalla taivaalla Phoenix oli alussa varsin ikävä ajettava hopeasiipisenä lennokkina. Muutaman kerran kone sulautuikin liian hyvin pilviin ja hetkeksi koneen asento pääsi katoamaan ilman, että mitään kuitenkaan ehti tapahtua. Kentällä piipahtivat mm. Risto ja Helena, sekä joku uusi paikallinen lennokkiharrastaja, joka oli hiljattain käynyt kokeilemassa E-Starteriaan. Vaikka ilma oli kolean ja pilvinen, niin päivä oli mitä onnistunein harrastepäivä, ilmassa oli monenlaista kalustoa, eikä mitään vaurioita tullut kenellekään. puhdistaessani konettani tulivat jo ensimmäiset vesipisarat. Timo jäi vielä kentälle minun ja Xxxxxn sieltä lähtiessä.


06.08.

Pörräsin Pikku-Junnulla kotipellolla vähän ennen puoltapäivää. Kohtalainen tuuli oli jo virinnyt kelin muuten ollessa kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen muutaman hyvin kolean ja pilvisen päivän jälkeen. Pikku-Junnu toimi tuttuun tapaan ja ajelin koneella reilun kymmenen minuuttia, minkä jälkeen ajattelin ottaa koneen laskuun pihatielle kaarten voimalinjojen suunnasta. Kuinka ollakkaan, kaartaessani voimalinjojen ohitse kone osui kuitenkin niihin tippuen samalla viljapeltoon. Onneksi koneesen juurikaan tullut Ainoastaan laskutelineiden takimmaisen rautalangan kiinnitystä varten oleva kevytvanerin pala oli puolittain antanut periksi liimauksistaan, mutta tämähän on tunnetusti Pikku-Junnun heikkokohta. Onneksi akut eivät latautuneet suoraan Imatran Voiman sähkölinjasta.


07.08.

Pikku-Junnun pohjaa rempattiin eilisen pikkukolaroinnin seurauksena, samoin laskutelineiden etulangan kiinnitystä parannettiin huomattavasti. Päivällä olikin virinnyt jo ihan kohtalainen tuuli, kun ajelin Pikku-Junnulla testilennot; hyvinpä kone lensi edelleen, tosin eivätpä korjaukset mitenkään aerodynamiikkaan vaikuttaneetkaan. Nyt koelennon päätteeksi tulin kerrankin tyylikkäästi laskuun pihatielle ilman, että männyt tai voimajohdot olisivat kolisseet.


15.08.

Pikku-Junnulla pörrättiin peltojen päällä vähän ennen iltakymmentä. Hetken aikaa oli aivan täysin hiljaisuus maiseman yllä, eikä edes lehtikään värähtänyt täydellisessä hiljaisuudessa. Hämärtyvä ja kuulas elokuun ilta loi oman jännän ilmapiirin lennätykselle. Hiljaisuus oli käsittämättömän nautinnollinen hetki kiireisen työviikon jälkeen. Vain taivaalta kuuluva harjattoman sähkömoottorin vaimea inisevä ääni rikkoi luonnon kauniin ja rikkomattoman hiljaisuuden. Lensin Pikku-Junnulla rannekellosta katsottuna 10 min lennon niillä latauksilla, mitä akussa oli kesäloman jäljiltä. Täydellisen tyynessä kelissä tutkin Junnun trimmiominaisuuksia ja tulin ihmetelleeksi miksi moottoriin on laitettu niinkin paljon ulosvetoa oikealle. Syksyn läheisyys oli selvästi havaittavissa jo elokuun illasta; välillä sopivassa asennossa kone melkein katosi hämärtyvälle taivaalle Muutenkin illan kuulaus tuntui jo pienoisena kylmyytenä. Onneksi päivisin saa nauttia vielä vähän kesän katoavasta lämmöstä.


17.08.

Loppuviikon sääennustukset hellerajan jopa hellerajan rikkoutumisesta jäivät noin 10 asteen päähän luvatusta lukemista. Ilma oli hyvin sateinen ja kostean oloinen eilisen tapaan, mutta ei kuitenkaan satanut aamulla. Pakkasin Phoenixin ja Tacon autoon ja ajelin Forssaan siinä toivossa, että ehtisi ainakin muutaman lennon lentämään ennen sateita.

Photo by Jari Vehmaa

Keliä lähdettiin kokeilemaan ensin Tacolla. Kone oli saanut kunnian roikkua verstaan seinällä siitä lähtien, kun mokoma kehtasi hyökätä kimppuuni kesäkuussa. Vasemmassa sääressä näkyy syvän tummanpunaiset jäljet vieläkin arpien lähdettyä irti jo aika päivää sitten. Olin säätänyt illalla liikeradat ja ohjainpintojen keskitykset uudelleen kuntoon. Nyt kone lensikin ihan hienosti. Kohtalainen tuuli yhdessä lennokin kanssa, jossa on isot ohjainpinnat, hankaloitti vähän trimmaamista, mutta kone lentää suht' vakaasti kädet irti tikuista. Lennon päätyttyä kone laskeutua vajosi kovaan vastatuuleen nätisti.

Tämän jälkeen ilmaan otettiin yhä kovempaa kalustoa. Phoenixilla lähdettiin seuraavalle lennolle. Heti alussa kävi hyvin selväksi, että pilvikatto on liian alhaalla tälle koneelle. Jossain vaiheessa kone katosi muutaman sekunnin ajaksi pilveen vain Webran ääni kuului, mutta kone oli kadoksissa. Tuo pieni kadotuksen heti oli varsin epämieluisa, mutta onneksi kone putkahti taas näkyville ja loppuaika harjoiteltiin laskukierroksia ja lähestymisiä.

Taco tankattiin ja sillä lennettiin pinnoissa kaahaten vielä toinenkin lento. Sellaisen havainnon tein, että aika usein kurvin jälkeen kone teki omia nykäisyjään ilmassa. Omat kuviot oli selvästi havaittavissa korkeusvakaajassa ja moottori kierroksissa. Ensimmäiseksi tuli tietysti mieleeni, että akkujännite notkahtaisi liian alas, sillä onhan koneessa sangen isot ohjainpinnat, jotka varmaankin kuormittavat servoja kohtalaisesti. Koneessa oli nyt kyydissä Darasta lainattu vastarin akku. Kesäkuinen ensilento lennettiin puolestaan sillä akulla, joka on nyt Adrianassa. Muistikuvien mukaan, myös silloin olisi ollut outoa koukkimista, mutta ainakin tuolloin akuissa taisi olla se lataus, mitä niissä oli vielä kaupan hyllyllä.


22.08.

Perjantai-illan huumaa vietettiin taas pellon reunalla Pikku-Junnun kanssa. Nyt päästiin kokeilemaan käytännössä viikko sitten tehtyä moottorin vetokulman muutosta. Muutos oli selvästi parempaan suuntaan, sillä nyt sai konetta ajaa sivuperäsimen trimmi keskellä. Jäin kyllä miettimään minkä perusteella olen laittanut niin paljon moottoriin vetoa oikealle, joka on sitten taas pitänyt kompensoida neutraaliksi siiveketrimmillä. Ajelin koneella aika tyynessä kelissä kellosta katsoen 15 minuuttia. Lennon päätteeksi kone karautettiin laskuun pihatielle.


23.08.

Uusi päivä aloitettiin tietysti Pikku-Junnun ulkoilluttamisella. Ajelin koneella eilisen latauksen loput pois ja näillä eväillä kone killui ilmassa saman verran, mitä eilen eli varttitunnin. Päivä oli varsin hieno ja aurinkoinen ja niinpä viikonlopun lennätyksiä jatkettiin polttomoottorikalustolla Forssan lentokentällä. Mukana oli alku- ja jälkiruuaksi Tacoa ja pääruokalajiksi Phoenixiä. Ensin ajelin siis Tacolla yhden tankillisen sellaista perusräimimistä aika matalalla.

Photo by Jari Vehmaa

Sitten otettiin Phoenix pakasta. Moottori kiersi maassa todella hyvin, mutta ilmassa kierrokset tuntuivat kadonneen. Ajoin kuitenkin koneella 7' 20" mittaisen lennon. Seuraavalle lennolla moottori säädettiin uudelleen ja johan kierrokset pysyivät menossa mukana. Lentelin varman päälle eli en uskalla ajaa isoilla stunteilla tankkia kuivaksi ilmassa, niin lentoaika oli toisella lennolla 9' 32". Lennoilla tein kaikkia niitä harvoja temppuja, mitä vanha koira on tähän päivään mennessä oppinut. Kolmas lento oli kutakuinkin samaa luokkaa ollen pituudeltaan 9' 07".

Neljännen ja viimeisen lennon nousu meni vähän käärmeilyksi; ensi käytiin haukkaamassa ruohoa baanan vasemmalta reunalta ja sitten oikealta puolelta, jonne kone päätyi ja pysähtyi aika kovasta vauhdista. Tuossa tilanteessa olisi ollut aika riskialtista vetää kone väkisin ylös. Tietysti tässä kohden oli taas sitä kirottua isokokoista sepeliä baanan reunalla ja potkuri meni siinä. Varapotkuri nokalle ja kone otettiin uudelleen ilmaan. Taas lennettiin edellisen lennon mittainen lento; 9' 12". Päivän aikana Phoenix oli ilmassa noin 35 minuutin ajan.

Oman osuuden päätteeksi nautittiin vielä kierros Tacoa. Mukana menossa olivat myös Antti ja Mikko. Mikko ajeli Falcon old timeria ja Oxalys-stunttia koptereiden lisäksi. Antilla oli mukanaan Black Horsen Bravo 303 -stuntti, jonka keulilla oli joku nelari. Myös Mikon molemmissa lennokeissa olivat nelitahdit nokalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kaiken kaikkiaan kentällä vierähti nelisen tuntia. Päivä oli aurinkoinen ja niin lämmin , että asfaltin pinta väreili kunnolla. Toisaalta oli haaskausta lennätellä polttiskoneita näin hyvällä liidokkikelillä. Illalla heitin vielä shortsit jalkaan ja fiilistelin kesän viimeisiä lämpimiä hetkiä ajelemalla iltasella Pikku-Junnulla vielä 23 minuutin lennon. Kone toimi hienosti ja välillä oltiin niin korkealla, että sähkömoottori vaimea ininä katosi kokonaan.


24.08.

Hieman epäonnisen koelennon jälkeen Adriana oli pakattu kyytiin ja sunnuntai-aamuna ajelin Forssan kentälle tyypittämään konetta kunnolla avarissa olosuhteissa. Ilma oli aluksi ihan tyyni, mutta vielä aurinkoinen.

Ensimmäiselle lennolle kone lähti ärhäkkäästi, vaikka koko tehoreservi ei vielä ollutkaan käytössä. Kone kiipeää tosi reippaasti ja muutaman sekunnin kaasun käytöllä ollaan jo kiitettävän korkealla. Kone tuntui pysyvän ilmassa kuin tauti. Painopiste oli selvästi turhan edessä, koska trimmi sai olla vivun paksuuden verran vedolla. Rungossa on vielä tilaa siirtää akkua jopa 3 cm taaksepäin, toivottavasti sitten seuraavilla lennoilla nähdään miten muutokset vaikuttavat. Tulin laskuun tietysti täysillä laipoilla ja lasku oli tyylikäs ja hieno, ainakin oman mittapuun mukaan. Kellosta katsottuna liitelin koneella reilun puolen tunnin verran. Pienen alkututinan mentyä, kone osoittautui varsin helpoksi ja rennoksi lennätettäväksi, joka toimii hienosti.

Seuraavalle lennolla tyydyin vain lataamaan akun. Nyt tuulikin oli jo hiljalleen virinnyt ja taivas oli paljon pilvisempi, mitä tullessani kentälle. Ajelin samoilla trimmeillä koneella nyt noin 25 minuutin pituisen lennon. Laskuun tultiin jälleen täysillä laipoilla ja kone on paljon miellyttävämpi ohjattavat, kuin spoileron-tapaukset.

Ennen seuraavia lentoja koneen painopistettä pitää siirtää taaksepäin akun paikkaa muuttamalla. Vielä pitää katsoa myös siivekkeet, koska trimmi oli puolessa välin vasemmalle. Kuitenkin näillä säädöillä kone oli oikea namupala ajettavat; helppo ja rento. Kone kulki kivasti ja vakaasti kädet irti ohjaimistakin. Välillä taivaalta kuului komea ujellus Adrianan kurvaillessa sinitaivaalla.


05.09.

Pari viikon tauon jälkeen Pikku-Junnulla ajeltiin viikon stressit pois heti maalle saavuttuamme. Kyydissä oli FullyMaxin 2s-pakka ja aikaisempien latauksien jäljiltä ajeltiin 12 minuuttia, eikä vielä silloinkaan säädin katkaissut


07.09.

Todella tyynessä ja kuulaassa, mutta hieman harmaassa ja sateita enteilevässä syyssäässä liihoteltiin Pikku-Junnulla 18 minuutin mittainen lento. Ilma oli aivan rasvatyyni ainakin pinnassa ja oli nautinto ajaa old timeria näin hyvässä kelissä. Koneessa oli pienempi ja itse tehty ajoakku.


04.10.

Syyskuun kauniin kuulaat päivät menivät ohitse, kun oli kaikenlaista aktiviteettia täällä kotona Helsingissä. Matkussa kotipellot oli jo kynnetty ja runsaista sateista johtuen ne olivat aika vetisen oloisia. Lauantain sää oli hyvin oikukas; sadetta, pilvistä, selkenevää ja pilkahdus sinitaivasta ja kaikki nämä vaihtuivat yhdessä hetkessä ihan toiseksi. Edellisenä iltana Junnu ja Phoenix oli latauksessa yön. Koska en viitsinyt yksin lähteä Forssaan näin epävakaisessa säässä, oli parasta tyytyä lennättelemään Junnua kotipellon yllä. Pöristelin koneella 12 minuutin pituisen lennon kunnes moottori sammui ilmassa. Alunperin suunnittelin ottavani koneen laskuun metsän ja makasiinin väliseen pöheikköön, mutta tuli lentäneeksi ensimmäisen laskukierroksen liian laajana, jolloin kone ei olisi enää taipunut aukosta sisään. Katsoin parhaaksi antaa koneen mennä nättiin laskuun pellolle. Onneksi kevytkynnetty pelto on hieman lennokkiystävällisempi, mitä perinteinen kynnös. Nätin laskun lopuksi kone tupsahti ympäri. Pilotin lantapiikkarit oli aika saviset talsittuani hakemaan koneen.


05.10.

Sunnuntaipäivä alkoi sään puolesta paljon parempana, mitä eilinen lauantai. Niinpä pakkasin heti aamusta Phoenixin autoon ja hurautin Forssan lentokentälle. Kasasin koneen nopeasti ja eikun taivaalle. Tuuli oli ihan kohtalainen ja kentänsuuntainen, siis ihan otolliset olosuhteet lennätykselle. Kaahattuani Phoenixillä reilun viiden minuutin verran, ensimmäiset vesipisarat ropsahtivat kasvoilleni. Ajelin koneella vielä parit lähestymiset ja sen jälkeen sorvasin stuntin laskuun. Lasku oli hyvin onnistunut. Hakiessani koneen pois, pieni sadepilven reuna olikin jo ohittanut kentän ja sateet jäivät siihen.

Lensin Phoenixillä vielä kaksi lentoa. Viimeisellä lennolla moottori sammui aika yllättäen ilmassa ja lensin yhden ympyrän vähentääkseni korkeutta. Tämä oli vähällä osoittautua kohtalokkaaksi. Korkeus väheni kyllä todella reippaasi, mutta kone oli vielä kyntöpellon päällä, eikä korkeutta ollut yhtään liikaa hukattavaksi. Mielessäni mietin jo hetken, että miten vähästä se on kiinni tällä kertaa; päästäänkö asfalttibaanalle tai ylipäätään edes nurmikolle. Asfaltille ei päästy, vaan kone laskeutui varsin pehmeästi nurmikolle pysähtyen sopivasti ennen mursketta.

Photo by Jari Vehmaa

Tankatessani konetta neljännelle lennolle, huomasin, että neulan ja polttoainenipan käsittävä osa oli ihan löysällä kaasuttimen rungossa. Varmaan tälläkin oli osuutensa, että moottori sammui ilmassa. Koneen lennot oli täten lennetty ja pakkasin rojut auton takakonttiin ja hurautin takaisin Matkuun. Kolmella lennolla kone oli ilmassa 20 minuutin verran.


18.10.

Tänään piti olla lennätystä isolla porukalla jo aamusta asti, mutta eipä kentällä näkynyt ketään kun ajelin vielä uudella ohikulkutiellä. Ilmeisesti kova puuskittainen ja poikittainen tuuli sain osan porukasta jäämään kotiin. Päivän koneena oli 20 vuotta vanha Kaos. Pekka odotellessa otin Kaoksen ilmaan poikittain rullaustien risteyksestä.

Aikani lennettyä otin koneen laskuun. Lasku oli kaikin puolin onnistunut. Lennon jälkeen huomasin, että pyörän akselina toiminut pultti oli päässyt kiertymään niin, että se oli jumiuttanut vasemman puolisen renkaan kokonaan. Pienen varikkokäynnin jälkeen kone oli taas lentovalmis.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento loppui siihen kun moottorin käyntiäänet alkoivat muistuttamaan ilman äänenvaimentajaa käynniltä. Mieleeni tuli, että oliko äänen vaimentaja päässyt löystymään ja putoamaan lennon aikana. Aika pian äänen ilmaantumisen jälkeen moottori sammui ilmassa. Onneksi kone oli sammumisen aikoihin hyvin lähellä kenttää, joten kovassa vastatuulessa kone liiteli turvallisesti kentälle ja laskeutui nätisti nurmikolle. Lähempi tarkastelu osoitti, että onneksi kaikki pakoputken osat olivat tallessa. Ainostaan pitkä pultti oli päässyt löystymään sen verran, että pakari ei enää pysynyt kasassa ja paineet pääsivät karkaamaan. Osaset aseteltiin taas paikoilleen ja pultti kiristettiin ja sen päähän kiersin vielä nylock-mutterin.

Photo by Jari Vehmaa

Kolmas lento olikin sitten jo kaikin puolin normaali, eikä mitään irronnut eikä hajonnut tällä lennolla. Moottori jäi käyntiin laskun päätteeksi ja rullailin koneen takaisin varikolle.

Neljännen lennon loppu puolella joku kone oli radion mukaan lähestymässä Forssan kenttää, tosin Pekka ei saanut kunnolla selvää, että oliko se tulossa laskuun vai ei. Samoihin aikoihin tuuli sai oikean silmäni vuotamaan vettä ja se alkoi myös kovasti kirvelemään. Pyörittelin koetta hetken ilmassa kovassa ja puuskaisessa tuulessa toinen silmä kiinni, sillä kirvely oli niin kova, ettei silmää voinut yhtään pitää auki. Hetken ehdin jo miettiä, että pitääkö Pekka pyytää ottamaan kone laskuun, mutta päätin sitten kuitenkin ottaa koneen laskuun ihan itse. Lasku meni pomppulaskuksi, jonka päätteeksi kone ajautui asfaltilta ulos. Pekka kävi hakemassa koneen, josta pompun seurauksena oli kannuspyörä irronnut kiinnityspaloineen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekka lennättelin minun lentojeni lomassa Evo-Daraa, joka kulki ihan käsittämätöntä vauhtia myötätuuleen. Jossain vaiheessa Pekka kertoi koneen hieman oudosta käytöksestä. Myöhemmin selvisi, että muutaman osan liimaukset olivat alkaneet hieman elämään, millä oudot kuviot selittyivät.


25.10.

Tänä viikonloppuna siirrytään talviaikaan, mikä näkyi myös siinä, että koko kesän naulassa roikkunut Junnu heräteltiin henkiin ja wanhalla old timerilla lähdettiin koittamaan varsin tuulista syyskeliä. Kylälle menevän tien takana oleva peltosarka oli edelleenkin kyntämättä, joten se on aivan passelin paikka pörrätä Junnun kanssa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kärräsin varikkotarvikkeeni maantietä pitkin pellon reunaan. Perillä huomasin, että vettä oli pahimmillaan viitisen senttiä pellolla. Ei muuta kuin varikko pystyyn ja konetta kasaamaan ja käynnistelemään. Ikäloppu Ossi pärähti varsin pirteän oloisena käyntiin.

Kone lehahti lentoon rivakalla heitolla. Matalalla pinnoissa reipas syystuuli paukutti varsin reippaasti ja Junnu keikkui laidalta toiselle tuulessa. Korkeammalla lentäessä olikin jo paljon rauhallisempaa. Vartin lentelyn jälkeen moottori sammui ilmassa ja tein koneella vielä yhden kaarroksen ennen laskua. Syvyysnäkö ehkä hieman petti ja johon yhdistettynä vielä hirmuinen vastatuuli, niin kaiken kaikkiaan oli ihan hilkulla, että Junnu liiteli tien yli peltosaralle.

Jälkikäteen ajatellen kävi hyvä tuuri, ettei kone laskeutunut tielle. Koska lennätys ei ollut mitään kovinkaan herkullista hommaa tällä kelillä, niin katsoin parhaaksi laittaa tavarat maitokärryyn ja lykätä ne takaisin verstaalle puhdistusta varten.


09.11.

Vielä perjantaina keli oli kuiva ja lämpötila lähellä nollaa. Viikonlopuksi Suomenniemelle tuli taas lauhaa ja sateista säätä etelästä. Kaiken lisäksi sumu oli varsin runsasta molempina päivinä. Tästä huolimatta olin sopinut Xxxxxn kanssa lennätyksistä. Aamulla lähtiessäni

Matkusta, keli oli aika tukkoisen oloinen ja lisäksi tuuli oli kohtalainen. Perillä kentällä tuuli oli poikkeuksellisesti aika tyyni ja niinpä lähdin heti Junnulla ilmaan kun sain valmistelut ensin tehtyä.

Pilvikatto oli varsin alhaalla, ehkä jossakin 50 metrissä kone alkoi jo katoamaan maata viistävien sumupilvien sekaan. Lentely jäikin hiljaa ja matalalla menoksi. Pari ensimmäistä lentoa olivat aika tavanomaisia junnulentoja.

Vasta kolmannella, joka sitten jäikin viimeiseksi lennoksi, alkoivat vaikeudet. Kone oli jotenkin outo ajettava, ihan kun työntö ei riittäisi. Välillä hieman kovemmalla kaasulla kone nousi melkein pystyyn heittäen silmukan, mikä oli varsin kummallinen oire. Toin koneen laskuun ja se jäin pellon ja nurmikon väliseen ojaan ilman vaurioita. Varikolla tarkempi tutkiminen osoitti, että heppoinen muovinen työntötangon pää oli irronnut servovivusta, myös toinen servopukkina toimineista rimoista oli irronnut liimauksistaan toisesta päästään. Korkeusperäsimen lappu oli jäänyt täydelle vedolle, mikä selittää outoa käyttäytymistä ilmassa. Joka tapauksessa mukana oli iso annos erittäin hyvää tuuria, että kone saatiin ehjänä laskeutumaan ilman toimivaa korkeusperäsintä.


16.11.

Aamu alkoi utuisen sumuisena, mutta myös hyvin tyynenä. Ilman kosteus oli taas kerran käsin kosketeltavissa. Taco oli ollut latauksessa yön yli ja niinpä kärräsin lennokkikamat tie toiselle puolelle. Peltosarka oli vielä vetisempi, mitä edellisellä kerralla.

Aluksi Tacon nokalla oleva OS 25 FX oikein osoittanut mitään elon merkkejä, mutta pienen herkistelyn jälkeen motto pärähti iloisesti laulamaan. Kone sitten ilmaan ja menoksi. Lentely oli sellaista tyypillistä kaahailua. Peltosarka oli riittävän kokoinen alue Tacon pyörittelyyn.

Tuodessani konetta laskuun kävi kurvaamassa vähän kauempaa ja valmistautumaan laskuun. Kone lähestyi hiljaisella nopeudella, mutta sitten lähes maassa koneen siiven kärki pääsi nappaamaan maahan kiinni ja kone pöllähti sänkipeltoon. Lopputuloksena koneen runko oli päässyt nitkahtamaan puoliksi poikki hieman siiven takaa. Tässä kohden oli selvästikin pakkomurtumakohta, koska verstaalla rakenteita avatessani molemmilla puolin oli samassa kohtaa päittäin liimatut balsalevyt. Heti saman tien potilas avattiin ja uutta rimaa liimattiin murtuneen kohdan tueksi. Varmaankin koneesta tulee vielä ihan lentokelpoinen peli. Tai sitten ei…


22.12.

Vanha ja raihnainen Blue Phoenix -sähköliidokki koki uudelleen syntymisen uutena ja uljaana nuorukaisena saadessaan nokalleen DualSky XM3536CA-8T 220/350 W -harjattoman moottorin (kv-arvo: 990 r/v) ja sisuksiinsa uuden karheita FullyMaxin 2200mAh 2s- ja 3s- LiPo -akkuja. Moottorin asentaminen vaati runkoon moottorin mentävän aukon tekemisen, mikä näyttää tietysti hieman rumalta, mutta menetelköön.

Photo by Jari Vehmaa

Moottorin asennuksen jälkeen kävin hätäisesti päräyttämässä yhden lennon naapurin sänkipellolla. Akkuna oli nyt kevyempi 2s-pakka, jolla kone kohosi vähintäänkin samaan malliin mitä vanhan Nordik-säännön mukaisella harjallisella vaihdemoottorilla ja 7-kennon NiCD-akulla. Kieltämättä koneen trimmit olivat ihan sekaisin ja painopistekin kenties ihan poskellaan, mutta pakko oli päästä koelennolle, kun uudet vermeet olivat valmiina odottamassa. Lento oli aikamoista käärmeilyä ja koukkimista. Laskussa kone jäi aika pitkälle pellolle. Tuulta oli jonkin verran.


25.12.

Joulupöperöiden sulattelu jatkui reipashenkisesti Blue Phoenixin lennätyksellä. Moottorin asennusaukko oli nyt maalattu ja aukon suojaksi oli asennettu läpinäkyvä muovilevynpala, joka teipattiin kirkkaalla toimistoteipillä paikoilleen. Ehkä pleksin palakin pitää vielä joskus maalata valkoiseksi, mutta se voi mennä jo hifistelyn puolelle.

Lensin koneella kaksi kellottamatonta lentoa. Ensin konetta tyypitettiin uudelleen 2s-pakalla. Tälläkin setupilla liidokki on ihan toimiva eli, vaikka ei nyt suoranaisesti hyökkääkään pystysuoraan taivasta kohden. Voisin kuvitella, että 2s-setup on varsin oivallinen valinta, kun halutaan nautiskella ja kellua tyynessä kesäillassa minimipainolla. Sen sijaan 3s-pakalla kone nousi varsin ärhäkästi harmaalla taivaalla kohti korkeuksiaan. Ajoittain moottorilla ajettaessa kone pääsi häviämään matalalla laahustaviin pilviin.

Hiljaisen liidokin lennätys täysin tyynessä talvikelissä oli varsin rauhoittava kokemus; jostain kaukaisuudesta kuuluivat vaimeat maantien äänet. Välillä metsän keskeltä kuului variksen kraakunta, joka jäi hetkeksi kaikumaan tyynen ja uneliaan talvisen maalaismaiseman ylle. Lieneekö varis varoittanut metsän ylle ilmestyneestä isosta valkoisesta 2-metrisestä linnusta, joka aina välillä piti kummallista ujellusta?


26.12.

Elisen kaltainen tyyni ja talvinen keli jatkui myös tänään, kun tallustelin pellon reunaan aamulennätykselle. Ensimmäinen lento ajettiin 2s-pakalla, jolle kellotin lentoajaksi ihan kohtalaiset 15' 13" ja 3s-pakalla päästiin kurvailemaan taivaalla jo hieman pidempään; 17' 10". Nyt kun kone oli vihdoinkin trimmeissä, niin pitää todeta, että 2m-perusliidokki on kiva ja rento lennätettävä mukavassa kelissä. Lentoajat olivat ihan mukavia talvisessa ja täysin tyynessä kelissä ottaen huomioon, ettei kumpaakaan akkua ajettu täysin tyhjäksi.


28.12.

Jo muutaman päivän kestänyt hyvä talvikeli pikkupakkasineen jatkui myös vielä tänään. Ensimmäisen lennon lensin 3s-pakalla. Lennon aikana tuli otettua neljästä viiteen moottorivetoa korkeuksiin. Tosin parissa nousussa tuli sössittyä, minkä seurauksena menetin paljon arvokasta lentokorkeutta.

Ennen tämän päivän lentoja olin vihdoinkin saanut ohjelmoitua säätimen niin, että jarrutoiminto li käytössä, eivätkä lavat enää pyörineet eikä moottori jurissut itsekseen, kun moottori oli pois päältä. Vienossa ylätuulessa liidokki eteni melkein nollavauhtia maahan nähden. Lennon aikana sormet alkoivat olemaan jo niin kohmeessa, ettei toinen lento, puhumattakaan kolmannesta lennosta, enää kiinnostanut yhtikäs mitään.

Otin koneen laskuun eri tekniikalla, mitä aikaisemmin.; liitelin hiljalleen ympyrää itseni yllä odotellen samalla korkeuden vähenemistä. Lopuksi otin viimeisen kierroksen hieman kauempaa ja tulin sitten sitä mukaa nättiin laskuun. Lentoaikaa kertyi yhdellä lennolla 21' 50" verran.


29.12.

Lennätykset isommalla porukalla oli sovittu tälle päivälle ja paikalle oli tulossa ainakin Antti ja Pekka. Omalta osaltani olikin päässyt jo vierähtämään aikamoinen tovi siitä, kun olin viimeksi päässyt isommalla kaveriporukalla lennättämään Forssan lentokentälle. Olin paikalla jo hyvissä ajoin kello kymmenen jälkeen. Valitettavasti sää oli lauhtunut plussan puolelle ja tämän myötä kentän päällä oli kova usva ja olipa tuulikin ihan kohtalainen. Tuuli ja suuri ilmankosteus tekivät yhdessä kelistä erittäin kylmän ja purevan.

Anttia ja Pekka odotellessa kasasin Junnun lentokuntoon ja ajelin ilmojen veteraanilla lämpimikseni 17 ja 15 minuutin mittaiset lennot. Junnu kulki kovassakin tuulessa yllättävän hyvin. Koska tuuli oli ihan poikittainen kenttään nähden, molemmat lähdöt olivat heittolähtöjä. Ajoin vielä kolmannenkin lennon yksin. Tälle lennolle kertyi tiimaa 15 minuuttia.

Lennätyksestä tulikin varsinainen old timereiden kokoontumislennätys, sillä Pekalla oli mukana Clipper ja Antilla Quaker, hieman pienempänä versiona, mitä ensimmäinen yksilö oli. Neljännen ja viimeisen lennon lensin yhdessä Antin ja Pekan kanssa jonkin sortin muodostelmalentona. Ihan näin vähäisellä kokemuksella muodostelma ei vielä oikein pysynyt koossa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Old timereiden lomassa lennätin näytösluonteisesti Blue Phoenix-sähkistä, joka killui ihan kohtalaisesti (n. 10 min) kovassa kelissä aina vähän väliä kadoten moottorivedoilla usvaisen taivaan harmauteen. Pilvikatto oli siis todella matalalla. Pekka heitteli oranssia pikkuliidariaan, joka oli modifioitu HLG-versioksi.

Photo by Pekka Lehtelš Photo by Jari Vehmaa

Antilla oli mukanaan Coxille tehty pikkusiimis, joka lensi hienosti. Kentällä vierähti yli neljä tuntia ja mukavaa oli kivassa kaveriporukassa, tosin oma hieman kevyehkö vaatetus ja siitä seurannut jatkuva paleleminen karsi hieman harrastuksesta saatua riemua.

Photo by Jari Vehmaa

Jo kentällä ihmettelin hieman Junnun sivuperäsimen keskitystä, joka ei ihan aina pelannut. Ajoin kuitenkin Junnulla suurin piirtein tunnin verran, enkä ihmetellyt asiaa sen enempää, koska kone pelasi ilmassa normaalisti. Tutkin ongelmaa kuitenkin verstaalla ja ihan käsikopelollakin liikuteltuna Kavanin ohut valkoinen työntötanko liikkui todella tahmeasti kullan värisessä ulkoputkessa. Tilannetta ei auttanut paljoakaan edes se, että puhdistin työntötangon puhdistusaineella. Päätelmäni tilanteesta oli se, että työntötangon ja ulkoputken väliin on vuosien saatossa valunut öljymöhnä ja pöly olivat tahmaannuttaneet ulkoputken niin pitkältä matkalta, että työntötanko ei enää liikkunut jouheasti. Asensin koneeseen uuden vastaavan ulkoputken, niin vanha valkoinen sielu liikkui nyt ihan toisella lailla putkessa. Seurataan mielenkiinnolla, miten pitkään uusi asennus toimii moitteettomasti; edellinen taisi pelata arviolta viisi vuotta, mikä on todella hyvä huoltoväli.


30.12.

Ilma oli taas pakastanut yhden lauhan päivän jälkeen ja samalla tuuli oli kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta ollen muutenkin jo ihan riittävän navakkaa. Tuulen purevuus ei ihan heti tuntunut tällä kertaa, koska ilman kosteus puuttui. Menin lennättämään Blue Phoenixi-liidaria, jossa oli vielä eilisen jäljiltä sama 3s-akku. Kas kummaa, wanha balsaruuhi kellui reippaassa tuulessa 17' 06" verran, eikä edes BEC katkaissut sähköjä kertaakaan moottorilta. Näin kovemmassa kelissä perus-2m liidokin läpäisykyky alkaa olla jo äärirajoilla, eikä kauempaa alatuulesta rahkeet oikein tahdo enää riittää paluumatkaa varten.


31.12.

Olin vaihteeksi polttiskoneen kanssa kentällä. Mukana oli nyt tällä kertaa Phoenix-klassikkostuntti. Kentällä oli todella kovan oloinen kylmä ja navakka tuuli, joka oli onneksi sentään kentän suuntainen. Moottori käynnistyi todella helposti kädellä heittämällä, vaikka edellisestä käytös olikin aikaa varmasti jo reilu kuukausi. Phoenix ei ole ollut ilmassa sen jälkeen, kun aikaisemmin syksyllä huomasin muutamien ruuvien varisseen koneesta. Moottorin käynti oli siis varsin luotettavan oloista.

Kone lähti lentoon vakaasti vastatuuleen ja se toimi ilmassa ihan niin hyvin ja vakaasti, mitä aina ennenkin. Vaikka ilma ei ollutkaan varsinaisesti sumuista, niin jostain syystä kuitenkin joen suunnalla oli jotain usvaa ilmassa vähän korkeammalla ja niinpä siellä suunnalla ajettaessa kone katosi aina välillä pariksi sekunniksi taivaalle usvan sekaan, vain äänen enää kuuluessa jostain harmauden keskeltä. Tämä ei ollut enää yhtään kivaa. Tämän jälkeen tyydyin kaartelemaan jonkin aikaa turvallisen matalalla, minkä jälkeen toin koneen laskuun.

Photo by Jari Vehmaa

Kone oli nautittavan vakaa ajettava finaalissa; se kulki kuin kiskoilla. Viimeistelin laskun kevyellä loppuvedolla ja Phoenix istahti nätiwti lumiselle asfaltille tehden vielä pienen ja loivan pompun, minkä jälkeen se asettui jo kentälle. Koneen pysähtyessä baanalle, moottori oli vielä käynnissä laskun päätteeksi ja käänsin konetta ympäri rullatakseni sen takaisin starttipaikalle. Pakkasen kovettamassa ja sotketussa lumessa koneen ohjus ei ole ihan yhtä täsmällistä, mitä kesällä paljaalla asfaltilla ja niinpä käännös venähti turhan isoksi. Kone oikaisi nurmikon kautta ja samalla nokkapyörä painui hieman alemmaksi pudottuaan asfaltin reunalta.

Tällöin takamyötäinen tuuli otti kiinni ylös nousseeseen pyrstöön nostaen koneen perää sen verran, että vielä tyhjäkäyntiä pyörivä potkuri napsahti maahan kiinni ja moottori sammui siihen paikkaan. Lopuksi kova tuuli viimeisteli tekosensa puhaltamalla koneen ympäri katollensa ylös alaisin. Tämän lienee harvinaista, mutta koneen voi kun voikin päätyä onnistuneen ja kauniin laskun jälkeen katollensa. Kannoin koneen varikolle ja lopetin lennätyksen tämän päivän ja koko vuoden osalta tähän. Pilvikatto oli niin matalalla, että näin ison ja nopean koneen lennätys ei ollut enää mielekästä. Kaikesta huolimatta lennokkivuosi 2008 päätettiin varsin mallikkaasti kovassa ja kylmässä tuulessa.





Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 21.12.2014

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!