2007

17.01.

Uusi lennokkivuosi aloitettiin omalta osaltani lennättämällä Phoenix-stunttia ja kokeilemalla sähköistettyä SIG:n Piper J-3 Cub:ia. Cup oli joutilas uhri sähköistykselle, koska kone oli ehtinyt roikkua tyhjän panttina jo viitisentoista vuotta. Kuvassa olevat renkaat olivat, mitä kaapista sattui löytymään ja ovat vähän alimitoitetut koneen kokoon nähden. Kolmen tuuman fillareita ei nyt löytynyt tähän hätään.

Photo by Jari Vehmaa

Sähkö-setup/muutokset wanhaan polttisversioon oli lyhykäisyydessään tässä:

Maastartissa kone lähti heti kampeamaan jyrkästi vasemmalle päätyen asfaltilta ulos reunasepelikköön, jossa meni potkuri entiseksi. Onneksi ehdin ottaa kaasun kiinni juuri ennen täyskäännöstä, mutta se taisi tulla kuitenkin liian myöhään.

Seuraavaksi otettiin sitten heittolähtö. Pekka heitti koneen, joka lähti ihan kivasti lentoon, mutta edelleenkin vääntäen niin voimakkaasti, ettei siivekkeiden liike riittänyt, eikä pilotti ehtinyt sivarilla kompensoimaan. Kone kaarsi taas nätisti kentältä ulos. Maakosketuksessa laskutelineet saivat sen verran siipeensä, että uudet on helpompi tehdä kuin lähteä oikomaan vanhoja solmuun menneitä. Dualskyn moottoriadapteri näytti vääntyneen aavistuksen verran, koska potkuri vipotti moottoria käyttäessä selvästi. Adapteri tuntui olevan älyttömän pehmeätä alumiinia.

Vaikka konetta ei vielä saatu koelennetyksi, projekti on edelleenkin erittäin lupaavan oloinen. Koneen paino lentokuntoisena tuntuu ihan inhimilliseltä siipipinta-alaan nähden ja sähkömoottorissa tuntuu olevan tehoa ihan kivasti J-3:een. Lisäksi koneen painopiste meni normaaleilla asennuksilla ihan kohdilleen. Moottoriin on lisättävä vetoa oikealle päin aika reippaasti, sillä outrunnerin kova vääntö oli todella yllättävä.

Tein jo seuraavassa iltavuorossa verstaalla koneeseen tarvittavat muutokset ja uudet laskutelineet ja niinpä kone olikin taa lentovalmiina seuraavana aamuna. Ulkona oli vaan sellainen lumimyräkkä, ettei minkäänlaisen lennokin lennätys käynyt edes mielessäkään.

Varakoneena oli sähäkkä Phoenix-stuntti. Aluksi moottoria sai hetken pyörittää ennen kuin Webra käynnistyi, mutta sen jälkeen moottori vinkui tuttuun ja varmaan tapaansa, tosin aavistuksen verran rikkaalla. Kone irtosi nätisti lumiselta asfaltilta ja lento oli sitä taattua pööniksiä alusta loppuun asti, vaakakierteet menevät tosi nopeasti ja selkälennossa kone pysyy ihan itsestään ja laskeutuminen oli taas maailman helpoimpia asioita. Koneella ajettiin vielä toinen samanlainen lento.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukanaan FVK:n Silent Dream 2,8m. Vakka ei ollutkaan mikään varsinainen pursikeli (asteen tai pari pakkasta, lähes tyyntä, muuten vaan tasaisen harmaa keli), niin kone tuntui kelluvan ihmeen pitkään ilmassa. Pekan SD 2.8m setup:



04.02.

Tälle päivälle oli taas sovittu lennätyksen Pekan kanssa Forssan kentälle. Matkussa päivä valkeni aika tukkoisena, mutta tyynenä. Aamupäivän aikana näkyvyys parani huomattavasti ja enne puolta päivää, jopa sininen taivas pilkahteli hetkellisesti. Otin mukaani Junnun ja polttis-Daran.

Ennen Pekan saapumista, ehdin ajella junnulla jo yhden 21'14" kestäneen lennon. Lento oli sitä kunnon Old timer-pöristelyä parhaimmillaan; tyhjäkäynnillä sytkyttelyä aivan pinnoissa ja sitten toisaalta räväkkään nousua korkeuksiin. Moottori sammui ilmassa löpön loppumiseen.

Ennen seuraavaa lentoa, oli Pekkakin jo saapunut kentälle. Pekalla oli mukanansa Comet Clipper Mk II- Old Timer. ja Big Swift-liidari. Pekka ajeli Clipperillä tyylikkääästi. Junnun toinen ja viimeinen lento jäikin lyhyeksi, tiimaa kertyi vain 14' 42" verran. Läpilaskussa kone tössähti pehmeään lumipenkkaan nokilleen. Toisen lennon aikana oli tuulikin jo virinnyt.

Photo by Jari Vehmaa

Kevyiden toppahousujen läpi puhalsi tuuli jo sen verran raikkaasti, että pilotti alkoi osoittamaan hyytymisen merkkejä ja niinpä Daraa ei tullut ajettua tällä reissulla. Lentojen aikana ultratoiminta oli päässyt taas vauhtiin, mikä haittasi lennokkien lennätystä huomattavasti. Joka tapauksessa junnulla lennettiin reilut 35 minuuttia taas tänään. Wanha Ossi käy ja kukkuu erittäin hyvin.


18.02.

Eilen puhaltelikin sen verran kova tuuli, että lennätystä ei voinut edes ajatellakaan. Onneksi yön aikana tuuli oli rauhoittunut ja tyytynyt eiliseen verrattuna. Lennätykset oli sovittu Xxxxxn kanssa kentälle. Otin mukaani Junnun ja Daran. junnulla pöristeltiin leudon harmaassa talvisäässä 20 minuutin lento, kunnes läpilaskussa kone tössähti hankeen ja kiepsahti katollensa. Tämän jälkeen virittelin Daran lentokuntoon. Moottori käynnistyi helpolla, mutta ihan täysillä se ei kuitenkaan ruuvannut. No, kone nakattiin taivaalle. Aika pian lähdön jälkeen kone alkoi hyytymään auttamattomasti sammuen lopulta. Koska kone on tunnetusti liukas, niin sen sai helpolla takaisin kentälle. Lasku onnistui hankeen erinomaisesti. Toinen lento oli samanlainen tynkälento. Nyt aloin paremmin tutkimaan, missä mättää, kun kone ei käy. Tulpaksi vaihdettiin OS8 ja vastanaulaa avattiin neljänneskierros. Kone ei vieläkään kiertänyt ihan hirveästi, mutta taas vaan taivaalle. Tällä kertaa korjaavat toimenpiteet tuottivat tulosta ja koneella ajettiin kohtalaisen pitkä lento. Laskuun tultiin hallitusti ja moottori sammutettiin vasta vähän ennen maakosketusta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi ajettiin Junnulla vielä noin puolen tunnin lento. Välillä taivaanranta oli täynnä hyvin tummaa pilveä, joka nostatti yli pyyhkiessään hetkeksi navakan tuulen ja samalla ripautti muutaman lumihiutaleen alas. Onneksi tämä tilapäinen säähäiriö oli hetkessä ohi. Moottori sammui ilmassa polttoaineen loputtua ja koneella liihoteltiin päivän päätteeksi nättiin laskuun.


22.02.

Parin päivä mittainen talviloma aloitettiin lennätyksellä Pekan kanssa. Ilma oli ihan miehekäs, eli pakkasta oli -16C ja tuulta sellaiset 2-3 m/s. Ilma oli muuten tosi hieno, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuulikin oli kentän suuntainen. Junnu oli ihan oiva valinta tällaiselle talvikelille. Moottori käynnistyi tosi nöyrästi näinkin kovalla pakkasella. Wanha ja wakaa Ossi hörähti käyntiin jo ensimmäisellä startterin pyöräytyksellä, mutta sammahti noin 10 s kuluttua. Tämä on aina tyypillistä Ossille, koska sylinterissä on vielä suojaöljyt edellisen lennätyksen jäljiltä. Toisella startilla moottori jäikin sitten jo käyntiin.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisellä lennolla lennettiin noin 30 minuuttia kunnes läpilaskussa taas kerran kone kiepsahti ympäri, kun renkaat upposivat liiaksi pehmeään lumeen. Toisella lennolla Junnulla pörrättiin ranne kellosta katsottuna 35 minuutin lento. Moottori sammui ilmassa, kun tankki oli ajettu kuivaksi. Koneella liihoteltiin lopuksi nättiin laskuun. Pekalla oli mukana Big Swift, joka killui kylmässä talvisäässä ihan kohtuullisia noin 20 minuutin pituisia lentoja.

Kirpeästä pakkassäästä huolimatta kentällä vierähti kummasti taas kolme tuntia sitä ns. laatuaikaa hyvän kaverin seurassa. Välillä keitettiin kuumaa teetä ja mittailtiin kenttää lämpimiksemme ja siinä sivussa turistiin lennokkifilosofiaa.


23.02.

Ensimmäistä kertaa tämän talven aikana tuli lennettyä anoppilan lumisilta pelloilta. Kello oli jo jotain 16:00 paikkeilla, mutta vielä oli ihan valoisaa. Pakkasta oli vain -11C ja ilma oli täysin tyyni. Junnulla ajettiin 35 minuutin lento, kunnes menovesi loppui. Lasku oli täydellinen 10 pisteen suoritus. Laskussa koneen pyörät olivat hiponeet hangen pintaa 4-5 metrin matkalta ja vasta viimeisen puolen metrin matkalla pyrstöevä oli jättänyt uransa neitseelliseen hankeen. Jälkeen päin vähän harmitti, kun ei tullut ajettua enää toista lentoa, koska ihan kello 18:00 asti olisi riittänyt valoa lennätykseen.


18.03.

Viikonlopun aikana säiden haltija oli pukannut oikein kunnon takatalven. Sunnuntaina aamu aukeni aurinkoisena täysin kirkkaalta taivaalta. Maa oli kauttaaltaan lumen peitossa. Lähdin ulkoiluttamaan Junnua Forssan lentokentälle. Päivä edetessä pilvisyys lisääntyi koko ajan. Ensimmäisellä lennolla junnu kellui ilmassa 33'52" verran. Toinen ja viimeinen lento jäi puolestaan 19'15" mittaiseksi. Myöhemmin iltapäivällä tulikin sitten todellinen lumimyrsky, mutta onneksi puolenpäivän jälkeen oli hyvä sauma käydä pöräyttämässä Junnulla pari keikkaa.


24.03.

Kentällä oli Risto, Pekka sekä joku tuntemattomampi kaveri kun saavuin sinne. Fordiin oli pakattu Dara ja Phoenix. Pekalla oli mukanaan Calmato ja Benjin, jonka olen joskus vuosia sitten rakentanut. Ristolla oli mukanaan Aero 40. Keli oli aivan loistava; aurinko paistoi kirkkaalta ja pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut juuri lainkaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ajoin Phoenixilla ja Daralla kolme keikka kummallakin koneella. Phoenixin moottori toimi kuin unelma ja kone kulki vanhaan malliin lujaa ja vakaasti. Aluksi pidin korkeanpaikan leiriä, eli ajelin aika korkealla. Jossain vaiheessa koneen lentäessä siitä kuului jokin outo resonanssi tai pärinä. Kantaessani konetta starttipaikalle huomasin, että siiven sisällä oleva tasapainotuslyijy oli irronnut ja se aiheutti kolinan. Solarin pintaa katsoessa siitä näkyi selvästi, että joku terävä esine siiven sisäpuolelta oli tehnyt siihen teräviä painaumia ulospäin. Koneella en viitsinyt sitten sen enempää lentää.

Dara toimi myös moitteettomasti. Konetta käsitellessä huomasin että siiven etureuna jousti 2-3 mm . Ilmeisesti tästä johtuen joissain kurveissa kone käyttäytyi hieman oudosti, Vähän koukaten, mutta oli kuitenkin koko ajan hallinnassa. Myöhemmin verstaalla ihmettelin, miksi oli muovannut runkokaaren reikää soikeammaksi ja miksi oli dreemelöinut siivenkiinnitystapin yläpuolelta materiaalia pois. Syykin muistui mieleeni, kun oli korjannut tapin pienellä hiilikuituputken pätkällä. Jos reikä on täysin pyöreä, niin siipeä ei saa millään asettumaan paikoilleen. Korjauksen jälkeen siiven kiinnitys ei enää elä etureunasta. Täytyy katsoa silmä tarkkana koneen lentoa, että hävisikö koukkiminen tämän korjauksen myötä.

Photo by Jari Vehmaa

Jostain kumman syystä otin Daran pari viimeistä laskua asfaltille. Ensimmäisen laskun onnistuin ottamaan rullaustien kapealle liitokselle. Toinen menikin jo sitten varsinaiselle kiitoradalle. Koneen pohjasta lähti jonkin verran maalia.


08.04.

Kovasta tuulesta huolimatta olin sopinut lennätykset Xxxxxn ja Pekan kanssa. Pekalla oli mukana Benji, Xxxxxlla Cloud Dancer ja itselläni polttis-Dara. Pekan Benji kulki ihan kiitettävää vauhtia ja Pekka kokeilikin kuuden lennetyn lennon aikana useita eri potkureita. Lensin Daralla neljä lentoa. Jotenkin tuntui, että koneesta oli kadoksissa paras veto. Lisäksi yhdessä heittolähdössä Pekka ja minä saimme päin naamaa löpöroiskeet. Ihmetystä herätti myös se, että tankkauksen päätteeksi spinnerin välistä lorahti jonkin verran polttoainetta maahan. Näistä ihmetyksistä huolimatta koneella lennettiin siis neljä lentoa.

Photo by Jari Vehmaa

Viimeisessä laskussa kone tössähti maan painaumaan ja siinä rytäkässä siipi irtosi. Kaikki muut laskut olivat kovasta tuulesta huolimatta erittäin onnistuneita laskunopeuden ollessa ihan kävelyvauhtia. Viimeisessä laskussa varmaankin periksi antanut nylon-pultti pelasti isommilta vahingoilta; vähän maalia lohkesi rungosta, siipeen tuli vähän asfalttirupea maakontaktin seurauksena ja kabiiniosan balsakaari oli irronnut. Konetta purkaessani havaitsin, että rungon sisällä kiilteli polttoainetta. Irrotaessani tankin, selvisi, että imuletku oli pahasti poikki. Ihme ja kumma, että vuotavasta letkusta huolimatta moottori kävi lennon aikana todella luotettavasti, mutta onhan se kunnon ASP. Dara on taas uudessa iskussa parin tunnin huollon jälkeen.


14.04.

Keli oli taas kova, kuten viikko sitten, mutta urheat pilotit nopeine koneineen oli taas kerran kokoontuneet Forssan kentälle pitämään hauskaa ja ajamaan lujaa. Tänään oli siis vuorossa toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa perinteeksi muodostuva "Nordqvist Green Tea Cup", jonka häviäjä ostaa voittajalle paketin ko. teetä. Korviin kantautuneiden huhujen mukaan Pekka "Fildel" Lehtelä oli rassannut koko kuluneen viikon tsekkiläistä Benji-pylonia kovaan iskuun ja oli käynyt sekoittamassa nitropitoiset polttoaineet kaukana metsän korvessa välttääkseen salaisen ja tarkkaan varjellun virityspajan tuhon mahdollisen räjähdyksen sattuessa.

Haastaja eli Dara viritettiin perinteisesti vasta viimeisenä ehtoona ennen titaanien kohtaamista. Painopistettä siirrettiin taaksepäin sijoittamalla akku runkoon siiven jättöreunan taakse. Akun kiinnitys varmistettiin alumiinpipannalla. Toivottavasti kone olisi miellyttävämpi ajaa. Nokalle sovitettiin myös kovempinousuinen huiska; 9" x 5". Näillä eväillä olisi pärjättävä.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Mielikuvitusradalla "Fidel" vei selvän voiton Benjillänsä haastajan Darasta. Tosin Daran nokalla oli vanha kiinanrauta-ASP, kun taas Fidelillä oli kunnon OS 25 FX tehopillin kanssa. Balsamia haavoille antoi se, että molemmat koneet olivat meikäläisen aikoinaan rakentamia. Täytyy myöntää, että yhdessä kaahaaminen oli varsin mukavaa puuhaa. Dara lensi neljä kertaa. Laskut olivat erittäin hyvin onnistuneita kovasta tuulesta huolimatta. Painopisteen muutos poisti trimmaustarpeen vedon suhteen. Kone kulkee kovassakin tuulessa suoraan kuin raiteilla tikut keskellä.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi

Voittajan on helppo hymyillä:

Photo by Jari Vehmaa

Välillä ajettiin myös Junnua, joka toimi erittäin kovassakin tuulessa takuuvarmasti. Daran jälkeen Junnun lento alkoi tuntua jo 15 minuutin jälkeen aika puuduttavalta touhulta. Mielenkiintoa laskuun toi kova poikittainen tuuli ja laskuharjoituksia otettiin useita, ennen kuin kone tuotiin alas. Daralla ja Junnulla ajaminen olivat mukavaa kontrastia toisiinsa nähden, sellaista keskimääristä normaalia lennätystä.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi

15.04.

Super Zoomilla lennettiin pari akullista sitten vuodenvaihteen. Koneessa oli alla nyt tukevammasta langasta tehdyt laskutelineet, jotka pitivät muotonsa myös kyntöpeltolaskuissa. Kone oli mukavasti trimmeissä, eikä lennoissa ollut mitään ihmeellistä. Varmaankin Daralla kaahaaminen toi hyvää ohjaustuntumaa Zoomiin.

Photo by Jari Vehmaa

22.04.

Super Zoomilla lennettiin yksi akullinen aika kovassa tuulessa. Välillä ei oikein ollut käsitystä, kuka konetta ajaa; minä, tuuli vaiko radiohäiriöt. Tässä kelissä en viitsinyt pörrätä koneella kovinkaan pitkään, vaan toin sen laskuun heti sopivan hetken tultua. Pikku-Junnu saatiin kasaan kuminarun ja nuppineulojen avulla ensimmäisiä ulkokuvauksia varten:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

28.04.

Kävin ulkoiluttamassa polttis-Daraa varsin kovassa ja puuskittaisessa kelissä. Olin yksin kentällä. Onneksi kova tuuli oli edes suurin piirtein kentän suuntainen. Daraa ei juurikaan tarvinnut heittää, sen sai melkein päästää vain vastatuuleen, josta kone kohosi nopeasti korkeuksiinsa.

Toisella lennolla moottori sammui yllättäen kesken nousu, ei muuta kuin kone käännettiin myötätuuleen ja se oli hetkessä kentän päällä. Sitten taas tiukka kaarto oikealle ja kone olikin jo tulossa laskuun. Kone liiteli nippa nappa rullaustien asfalttiliitoksen yli nurmikolle. Lähemmin konetta tarkastellessa huomasin, että polttoaine letku oli irronnut kaasarin nipasta.

Kolmannella täysmittaisella lennolla kone tuli nätisti laskuun, tosin juuri ennen nättiä maakosketusta kone ajautui tuulen voimasta aivan ojan reunalle. Ennen kuin ehdin hakemaan koneen, se alkoi luisumaan perä edellä veteen. Kone ehti olla kotvan aikaa pyrstö uppeluksissa ennen kuin ehdin pelastaa hukkuvan.

Kaikkiaan kone toimi älyttömän hyvin noinkin navakassa tuulessa. Kentällä puhalsi niin kova tuuli, että ensimmäisen lennon jälkeen piti laittaa wiralliset ajohanskat käteen, ettei näpit olisi jäätyneet. Laskuissa kone tuli vakaasti laskuun ja niinpä kaikki laskut olivatkin kaikki kauniita ja helppoja.

Verstaalla konetta puhdistaessani huomasin, että toinen puurimanpätkä, johon siivekeservo ruuvataan kiinni, oli irronnut liimauksistaan. Onneksi rakennusvaiheessa päällystysvaneri oli vedetty riman päälle, jolloin siivekeservo pysyi sentään paikoillaan vaikkakin uhkaavasti heiluen ja liikkuen. Olisi ollut harmi, jos kone olisi tullut tonttiin tästä syystä. Toisekseen siivekeservo tuntuu olevan hidas kuin mikä, tämän huomaa vaakakierteissä, jotka sujuvat hyvin rauhallisesti esim. Phoenixiin verrattuna.


18.05.

Edellisistä lennätyksistä olikin jo ehtinyt vierähtää ainakin pari viikkoa. Tultuamme illalla Matkuun, laitoin Junnun lentokuntoon ja pöristelin koneella rannekellosta katsoen 23 minuutin lennon. Keli oli hyvä ja aurinkoinen, tuultakin oli ihan sopivasti. Moottori sammahti ilmassa ja koneella liideltiin laskuun vasta kylvetylle pellolle, josta jo ensimmäiset vihreät oraat pilkistivät.

Photo by Jari Vehmaa

19.05.

Lennätykset oli taas sovittu kentällä porukalla. Autoon oli pakattu Dara ja Phoenix, koska aika reipas tuuli puhalteli ja ko. kalusto ei tunnetusti ole moksiskaan tuulesta. Kentällä olivatkin jo Pekka, Xxxxx, Mikko ja vierailijana Seppo Ropponen Lammilta. Pekalla oli mukanaan Benji ja Curare, Xxxxxlla Cloud Dancer, Mikolla kopterin lisäksi Midas ja Sepolla pienehkö sähköliidari.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Ennen lennätyksiä jaettiin Knordkvist Green Tea Pylon Cupin palkinto:

Seppo Ropponen

Oma Dara lensi kolme kertaa, joista ensimmäinen oli täysi lento. Kaksi muuta loppuivat lyhyeen moottorin sammumisen seurauksena. Kovasta tuulesta huolimatta kaikki Daran laskut olivat erittäin onnistuneita. Edellisen illan aikana olin vaihtanut Daraan uuden siivekeservon ja samaan syssyyn oli suurentanut liikkeitä, koska vanhan servon hitaus ja liikkeiden pienuus teki koneesta varsin laiskan esim. vaakakierteissä. Nyt molemmat muutokset yhdessä tekivät koneesta aluksi jopa kiikkerän oloisen, mutta hyvinhän kone pysyi kuitenkin näpeissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Pekka Lehtelä

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Phoenixillä lennettiin pari normaalin mittaista lentoa. Heti ensimmäisen lennon aluksi toinen siiven yläpuolelle lisätyistä huomioraidoista lähti ilmassa irti. Nyt kun oli käytössä uusi ständi, niin koneen kasaaminen ja huoltaminen oli todella helppoa ja mukavaa. Täytyy sanoa, että Phoenix on oikea namipala tuoda laskuun, niin helppoa se on tällä koneella.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Pekka raportoi vielä myöhemmin illalla, että Bombers-pyöräjengi oli käynyt polttamassa kumia ja kaahaamassa kentällä. On hyvin valitettavaa, että tuollainen poppoo alkaa käyttämään yhdistyksen lentokenttää harjoitteluunsa.


21.05.

Sähköliidarikausi aloitettiin tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään. Osaksi syynä oli varsin lyhyt talvi, jonka aikana en ehtinyt päästä lennättelemään keväthangilla lainkaan. EBP-sähkiksellä lennettiin kohtalaisen tuulisessa kelissä kaksi lentoa. Rannekellosta katsottuna lennot olivat 12 ja 6 minuuttia. Jonkun verran oli havaittavissa pientä nostavaa siellä sun täällä, mutta en päässyt niihin kunnolla kiinni


27.05.

Sähkölle tehty Pikku-Junnu 45" koelennettiin poikkeuksellisesti täällä Helsingissä. Hitaana hämäläisenä minulta kului vain 12,5 vuotta muutostani siihen, että sain koelennettyä täällä ensimmäistä kertaa uuden lennokkini ja vieläpä ihan ulkosalla, ettei missään sisähallissa.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Ensin tein pikkupyrähdyksen. Tämän jälkeen lensi kolme pitkää lentoa, trimmit saivat olla laidassa, siis täysi työntö ja sivari oikealle, niin kone kyllä lensi varsin kauniisti. 3s LiPo-pakalla ajaessa kaasu sai olla matkalennossa alle puolen. Lennätysaukeani oli vähän ahdas, mutta puiden yläpuolella sai kivasti pörrätä. 3mm Al-hitsilangasta tehdyt landarit osoittautuivat todella heiveröiseksi. Kaikissa normaaleissa laskuissa telineet menivät solmuun. Seuraavalle lennolle mennessä pitää yrittää muuttaa hieman moottorin vetokulmaa, jotta trimmit saataisiin taas keskelle.


08.06.

Olikin jo päässyt vierähtämään pitkä tovi, kun olimme viimeksi maalla. Suomen suvi oli jo pitkään ollut varsin lämmin ja helteinen. Päästyämme Matkuun, oli pakko päästä ottamaan old timer-terapiaa enemmän mitä lääkäri määrää. Pääsin vihdoinkin ajamaan Pikku-Junnua väljemmillä lennätystaanailla, kuin missä koelento tehtiin. Mukavastihan Junnu kulki 3s 1250 mAh-pakalla. Vähän kiikkerämpi tämä tuntuu olevan isoveljeensä verrattuna, voipi olla, että ohjainliikkeetkin ovat eri kaliperia.

Photo by Jari Vehmaa

Junnutyylin mukaisesti kone nousee pelkällä kaasulla. Tällä hetekellä korkkariin on trimmattu työntöä aika reilustikin. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että moottori sammuksissa liidellessä kone tulee aika nopeasti alaspäin, ellei vedä. Varmaankin jatkossa täytyy korkkaritrimmi pitää neutraalissa ja miksata työntö kaasuun.


09.06.

Lämmin keli jatkui myös lauantaina. Viikolla Pekka ja Xxxxx olivat kyselleet lennätyksestä. Pakkasin autooni molemmat Junnut. Kentällä olikin jo Pekka ja Antti, kun saavuin perille. Pekalla oli mukanaan Astro Hog, Clipper ja SD 2.8m. Antilla oli Funtana arffi, jonka nokalla oli OS 91 FX Bissonin scaleänkkärillä varustettuna. Myös Voodoo-sähköpyloni oli Anti peräkontissa. Antin Funtanassa oli tosi matalat käyntiäänet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Alkuverryttelynä ajalein Pikku-Junnulla yhden lennon. Sen jälkeen vaihdettiin isoveljeen, jolla ajeltiin sellainen 20 min lento. Seuraavalla lennolla moottori sammui poikkeuksellisesti jo reilun 10 min lennon jälkeen. Polttis-Junnun viimeinen lento venyi taas noin 20 min tietämille. Moottorin sammuttua liitelin koneella termiikissä minuuttikaupalla. Välillä iski pienoinen paniikki, kun kone oli korkealla Loimalammin suunnalla, että miten pääsen sieltä turvallisesti alas. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kone oli turvallisesti kentällä, tosin pyörät jäivät 20 cm päähän asfaltin reunasta.

Antin Funtana oli iso ja komea näky ja hyvinpä Antti konettansa pyörittele ja leijutteli ilmassa. Välillä Antti kaahasi Voodoolla. Meno oli tottumattomalle jo 2s 1800-pakalla aika haipakkaa, puhumattakaan 3s-pakasata, jolla kone kulki jo sairaan lujaa. Näin katselijan perspektiivistä, kone hävisi aina välillä useiksi sekunneiksi näkökentästä. Pekka otti tyypit Voodoosta.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Pekka ajaeli Clipperiä ja Astro Hogia. Jossain välissä Hogin korkkari meni flutteriin komean pärinän säestyksellä koneen ollessa vieläpä aika matalallakin. Onneksi Pekalla oli tilanne hallussa, eikä mitään päässyt tapahtumaan. Jälkeen päin mietimme, että olikohan helteinen sää saanut päällystyskalvo löystymään, jolloin rakenteet olisivat menettäneet jäykkyytensä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekan lennättelyt SD:llä jäivät väliin, koska toinen siivekeservo ei suostunut toimimaan lainkaan. Päivän päätteeksi ajella pöristelin vielä Pikku-Junnulla parit lennot.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


10.06.

Lepopäivä pyhitettiin sähkölennokeille. Aluksi ajettiin Pikku-Junnua, jolla ajeltiinkin parin akun verran. Junnussa oli nyt alla rautalangasta tehdyt landarit aikaisempien alumiinisten tilalla ja hyvinpä ne pysyivät ryhdissään. Esteettisesti katsottuna landareista tuli liian 'pystyssä' olevat, joten uudet ja enemmän tyyliin sopivat on pakko tehdä kunhan ehdin.

Photo by Jari Vehmaa

Sunnuntain lennätyksiä jatkettiin laittamalla SIG:n Piper J-3 Cub lentokuntoon, eli pikalataamalla 10 x GP3300NiMH-pakka käyttölämpötilaan. Sitten tammikuisten epäonnisten kokeilujen, koneessa oli nyt alla uudet landarit ja moottorin vetokulmaa oikealle oli lisätty jonkin verran sekä kannuspyörä on nyt paremmin linjassa sivarin kanssa. Lentokunnossa kone ei ole mikään höyhen, mutta DualSkyn XXX-moottori tuntuu antavan mukavasti staattista vetoa APC 12,25" x 3.75" -huiskan kanssa. Kone lähti mukavasti ilmaan käsiheitosta muutaman juoksuaskeleen vauhdittamana. Wau! Konehan lentää ja mahdottoman hyvin trimmien ollessa keskellä. Masiina pysyy ilmassa aika pienilläkin tehoilla ja vauhtia löytyy kummasti kun kaasusauvan tökkään täysin eteenpäin. jonkin aikaa taivaalla kaarreltuani aloin sorvaamaan konetta laskuun. Kone tössähti nätisti oraspeltoon ja päätyi katollensa lopuksi. Laskutelineiden toinen puoli oli hieman levinnyt laskun seurauksena. Pikakokemuksena wanhan ja raskaan puoleisen polttiskoneen sähkökonversio vaikutti hyvin onnistuneelta. Seuraavaksi konetta pitää päästä ajamaan asfaltilta.



15.06.

Lähdin ajelemaan poikkeuksellisen aikaisin Forssa kohden, koska pesue oli ottanut tuntumaa maalaiselämään jo viikon verran. Päästyäni perille oli pakko päästä ilmaan kotipellolta. Kärräsin Daran ja muut romppeet kottikärryille pellon reunaan. Olin jo viikko sitten säätänyt ASPia, mutta ei se taida kuitenkaan olla kierroskone. Ajoin Daralla kaksi lentoa kello 22:00-22:30 välissä ilman ollessa jo tosi tyyni. Tässä vaiheessa iltaa huomasi hyvin myös alkavan iltahämäryyden. Lennoissa ei ole mitään sen kummempaa raportoitavaa; kone lensi kaikin puolin hienosti ja lasku onnistuivat hienosti oraalla olevaan viljapeltoon. Sellaisen huomion tein, että moottori ei tahdo sammua edes kaasua ja trimmi alhaalla. Ilmeisesti ASPin kaasutin alkaa tulemaan jo väljäksi ja moottori saa ilmaa jostain rakosesta.


16.06.

Ajelin iltapäivällä Junnulla kellosta katsottuna 23 minuutin lennon. Ilma oli todella hieno ja aurinkoinen kesäpäivä, mikä olikin täydellinen herkuttelukeli old timer-lennätykselle.

Välillä lennätyskamat kärrättiin kottikärryillä konehangaariin, eli makasiinii, että päästiin syömään ja uimaan. Ravittuna ja virkistäytyneenä oli taas hyvä jatkaa old timer -rentoutusta toisen yhtä pitkän lennon merkeissä.


17.06.

Pakkasin SIG Piper J-3 Cubin sekä pitkään seinällä roikkuneen Silent Dream 2,5m liidarin autoon ja suunnistin jo ennen aamuyhdeksää Forssan lentokentälle, jossa olikin vieno kentän suuntainen tuuli. Laitoin Cubin lentokuntoon ensimmäiseksi ja paistoin GP3300 NiMH-kennoja hetken pikalatauksella ennen kun laitoin 10-kennon pakan Piperin kabiiniin.

Kone lähti maasta todella nätisti ja helposti. Viime viikonloppuna en ehtinyt vielä trimmaamaan konetta, toisaalta mitään suurempaa kampeamista ei silloin tullutkaan esille, joten tein lähinnä jotain pientä hienosääntöä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kruisailunopeudeksi täydellä akulla riitti ihan puolikaasua. Toin koneen hyvissä ajoin. Täydellä hanalla koneessa on kyllä kummasti puhtia. Tovin ajeltuani aloin sorvaamaan konetta laskuun. Hitaalla nopeudella lähestyessä vastatuuleen koneen maanopeus oli kävelyvauhtia. Valitettavasti syvyysnäkö taas petti ja kone laskeutui asfaltin viereen nurmikolle. Lentoaikaa en tullut kellottaneeksi. Hehkutettuani toista pakkaa sopiviin käyttölämpötiloihin, Cup lähti toiselle lennolleen. Toinen lento oli ihan edellisen kaltainen valitettavasti myös lasku mukaan lukien.

Kolmannelle lennolle lähtiessä aikaa menikin enemmän, kun ajoakku piti ladata tyhjästä. Ensimmäiset lennot ajettiinkin esiladatuilla NiMH-pakoilla, jotka vain terästettiin pikalatauksella ennen lentoja. Orbitin karvalakkimalli puskee vain 6A, jolloin latausajaksi tulee vähintäänkin puoli tuntia. Liidarikäytössä tuo ei ole aika eikä mikään, koska kone killuu ilmassa leikiten latausajan verran. Nyt kun oli yksin kentällä, niin latauksen valmistuminen tuntui turhankin pitkältä ajalta, koska ei ollut edes juttukaveria. Eihän porukkalennätyksessä puoli tuntia tunnu yhtään missään toisten lentoja katsellessa.

Photo by Jari Vehmaa

Vieno tuuli osoitti koko ajan voimistumisen merkkejä. Kolmen lennon jälkeen päätin valmistella Silent Dreamin lentokuntoon parin vuoden tauon jälkeen. Aluksi vähän arvelutti, että lennänkö vai en, mutta otin koneen kuitenkin ilmaan. Kone lähti heitosta kiipeämään reippaasti ja niinpä aika pian sammutinkin moottorin ja aloin liitelemään. Mitään nostoa ei kuitenkaan löytynyt ja aika pian oltiinkin taas pinnoissa.

Seuraavalla vedolla tempaisinkin koneen jo paljon korkeammalle. Korkealla tuntuikin olevan tasaista nostetta, jossa kruisailessa kone tuntui nousevan ja nousevan. kone olikin tosi äkkiä todella ylhäällä, eikä nousulle tuntunut tulevan loppua. Samassa rytäkässä hukkasin koneen taivaalla muutaman sekunnin ajaksi. Pian olikin paniikki päällä, kun konetta ei näkynyt missään ja sitä ajettiin heti ihan sokkona. Edes kentän laidalla ollut pyöräilijä ei havainnut konetta missään.

Jossain vaiheessa sain taas näköyhteyden ja pulssikin osoitti jo tasaantumisen merkkejä. Muutamien hapuilevien ohjausliikkeiden jälkeen otettiin lentojarru päälle ja alettiin tulemaan jo mukavasti kohti turvallisempia korkeuksia. Tulin laskuun jarru täysin ylhäällä, joten lasku jäi nippa nappa viljapellon puolelle. Lasku oli kyllä muuten täysin onnistunut ja nätti.


21.06.

Pikku-Junnulla räimittiin Suomen suvessa pariin eri otteeseen. Aluksi pörrättiin pahimman työstressit pois pienellä 3s-pakalla. Välillä pidettiin taukoa ja käytiin laittamassa hyttyskarkotetta, että saisi rauhassa lennätellä. Tällä akullisella ajettiin arviolta 10min + 10min lennätyksen ennen kuin akku hyytyi ilmassa.

Iltakymmenen jälkeen kokeiltiin Junnu jo vähän vanhemmalla 2s-pakalla. Nyt koneella päästiin herkuttelemaan aivan tyynessä kelissä. Juuri tällaiset tyynet kesäillat ovat kajastaneet mielessä, kun konetta rakennettiin kevättalvella ja nyt näistä upeista tyynistä kesäilloista on vihdoinkin päästy nauttimaan. Hyttyset eivät olleet moksiskaan Off:sta, vaan ötököitä pörräsi ihan riittämiin pilotin kimpussa. Ajoin tällä akulla 22 min lennon ennen kuin sain tarpeekseni hyttysten ruokkimisesta. Katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun ja luikkia sisälle suojaan iniseviltä verenimijöiltä.


22.06.

Lennättelin Pikku-Junnua aikaisin aamulla isolla 3s-akulla. Pienellä kaasulla ja rauhallisen pienillä ohjainliikkeillä Pikku-Junnu on varsinainen namipala lennättää. Lennätyksen lomassa virisi pieni tuulikin, mutta hyvin vakaasti Junnu puski vastatuuleen sen kummemmin heilumatta tai keikkumatta. Kellotin lennon ja joskus viikko sitten ladatulla 3s 1700mAh-pakalla päästiin noin 17 minuutin lentoaikaan. Moottori sammuksissa Pikku-Junnun lento-ominaisuudet eivät ole vielä päässeet esille. Koneeseen on trimmattu jonkin verran työntöä, jonka vaikutus korostuu moottori sammuksissa liidellessä, jolloin kone tulee alaspäin aika reippaasti korkeutta pudottaen. Myös sivarin trimmi tulee esille liidossa. Ehkä sivari ja korkkari pitäisi miksata kaasuun, jolloin liidossa kone olisi paremmin trimmeissä ja kulkisi suoraan. No, katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi.


23.06.

Juhannuspäivä valkeni hyvin aurinkoisena, mutta kohtalainen tuuli puhalteli jo aamusta alkaen. Pekan kanssa oli sovittu lennättelyt taas kerran Forssan kentälle. Pyhäpäivän kunniaksi kalusto oli kokonaan sähkökäyttöistä. Pekalla oli mukana Silent Dream 2,8m- ja Big Swift-sähköliidarit. Otin puolestani mukaan Pikku-Junnun, Piper J-3 Cubin ja Silent Dream 2,5m-sähköliidokin.

Photo by Olli Pylkkänen Photo by Olli Pylkkänen

Photo by Olli Pylkkänen Photo by Olli Pylkkänen

Kentällä tuuli oli melkein kentän suuntainen, mikä helpotti Piperin maalähtöjä. Kone lähti ilmaan yhtä helposti, kuin ennenkin ja toimi ilmassa varsin hienosti. Ajoin Piperillä kaksi lentoa akkujen ollessa 10 x GP3300 mAh NiMH-pakkoja. Laskuissa tuntui, että korkeusperäsimessä saisi olla enemmän vetoa. Laskuissa landarit hieman levisivät.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Photo by Pekka Lehtelä

Seuraavaksi ajelin Pikku-Junnulla pariin otteeseen ja välillä Pekkakin otti tyypit. Pörräsin koneella ajoittain tosi korkeallakin.

Otimme Pekan kanssa yhteisen liidarien lennätyksen seuraavaksi. Taisi olla ensimmäinen kerta kun Forssan taivaalla kaarteli yhtä aikaa kaksi sähköliidaria. Molemmat koneet kaartelivat Loimalammin suunnalla kohtalaisissa nostoissa. Pyrimme molemmat olemaan tarkkoja, etteivät koneet karanneet liian ylös. Pekka tuli laskuun hieman aikaisemmin ja itse joitain minuutteja myöhemmin.

Jossain vaiheessa Pekka huomasi, että oman SD:n toinen V-pyrstön ohjainpinta antaa liian paljon periksi. Tarkemmin tutkittuani, huomasin, että kierretangon pätkä liikkui vapaasti hiilikuituputken sisällä. Oli taas kerran vaikea arvella, että missä vaiheessa työntötanko oli pettänyt, mutta kone oli kyllä koko ajan kunnolla hallittavissa. Tämän seurauksen SD jäi seinäruusuksi, eikä lentänyt enää.

Pekka ajelin vielä Big Swiftiä yhden lennon verran. Koneen akku on jo parhaat kapasiteetit ulosantaneena vähän väsähtänyt. Jossain vaiheessa koneen siivet menivät flutteriin, mutta mitään pärinää pahempaa ei kuitenkaan sattunut.

Photo by Pekka Lehtelä

Lopettelin jo viittä tuntia lähestyvän lennätyssession Pikku-Junnulla. Heitin koneen ilmaan ja jotenkin käsittämättömästi se lähti nousukaarrosta möytäiseen ja samalla kaarto tiukkeni vaikka tikku oli toisessa laidassa. Lopuksi kone töpsähti aika rumasti kenttään ilman sen suurempia näkyviä vaurioita. Kaarron sisäpuoleisen korkkaripuoliskon rimat olivat hieman nyrjähtäneet, mutta eivät kuitenkaan olleet kunnolla edes murtuneita. Varikolla selvisi, että lähettimessä oli ollut Piperin asetukset päällä. No, olinpas ollut huolimaton, mutta onneksi onni oli mukana onnettomuudessa, eikä tarvittu jätesäkkiä, eikä lehtiharavaa.

Junnu lensi vielä pariin otteeseen hienosti, kunhan oikeat asetukset oli saatu taas lähettimestä valittua päälle. 2s-pakalla ajettaessa kone ei juuri edennyt vastatuuleen. Tämä pakka onkin selkeästi tyynien kesäiltojen ajoakku.

Ajelin vielä illemmalla saunan jälkeen Pikku-Junnulla ja 2s-pakalla jonkin aikaa joskus 22:30 paikkeilla. Aluksi kone tuntui olevan varsin rauhattoman oloinen ja tuntui kun kaikki trimmit olisivat olleet ihan metsässä. Otin koneen laskun noin viiden minuutin lennon jälkeen. Nostin siiven jättöreunan stoppaririman päälle, jolloin siiven asetuskulma pieneni, niin tämän seurauksena koneen lento rauhoittui huomattavasti. Ajelin koneella noin 12 minuutin verran, kun taas kerran hyttyslaivue, otti voiton ja minun piti luikkia sisätiloihin pakoon paikat puremista syyhyten.


24.06.

Kävin kokeilemassa Pikku-Junnulla uutta lennätyspaikkaa tien toiselta puolelta. Joskus pari vuotta sitten lennättelin sähköistettyä Blue Phoenixia samalta peltosaralta, joten ei tämä ihan uusi paikka ollut. Koska paikka on pienempi ja ahtaampi, kannattaa tällä peltotilkulla ajaa selkä tiehen päin ja pitää huoli, ettei kone pääse tien ylle. Pörräsin koneella välillä vähän korkeammallakin ja sai seurakseni jonkun ison linnun, lieneekö joku haukka ollut, joka ei suopein silmin katsellut uutta ja outoa tunkeutujaa, vaan kävi kolmeen otteeseen reippain syksyin pelottelemaan avutonta Pikku-Junnua. Vaistomaisesti väistelin, vaikka maasta katsottuna oli täysin mahdoton arvioida ilmataistelun eri osapuolten etäisyyttä. Työntelin Junnun reippaassa kulmassa alempiin korkeuksiin, jolloin Junnu pääsi jo rauhallisemmille vesille. Otin Junnun saman tien laskuun pellolle.

Lennättelin hetken päästä vielä akun loppuun asti. Tällä kertaa Pikku-Junnu sai kaarrella korkeuksissaan aivan ylhäisessä yksinäisyydessään, eikä pelottava vihollinen ahdistellut viatonta balsalintua tällä kertaa. Uskon kyllä, että Junnu oli koko ajan näkymättömän vihollisen näköpiirissä ja tähtäimessäkin, mutta säästyi kuitenkin uusilta hyökkäyksiltä.


05.07.

Lomille lomps. Saavuttuamme Matkuun kesän viettoon ja purettuamme tavaramme, latailin akkuja ja lähdin iltalennolle SuperZoomin kanssa. Tallustin uudelle lennätyspellolleni. Lennätin konetta 1700 mAh pakalla, josta tuntui olevan jotenkin puhti pois. Jonkin aikaa kuitenkin pörräsin koneella, vähän tuntuivat selkälentotaidot olevan hukassa talven jäljiltä; vaakakahdeksikot selällään eivät menneet samaan mallin, mitä viime syksyllä kiivaan harjoittelun jälkeen. En tullut kellottaneeksi lentoaikaa, mutta ei se tällä akulla kovinkaan pitkä ollut. Enpä tullut katsoneeksi, kumpi isoista akuista oli koneessa kiinni. Pörräsin vielä toiseen otteeseen kotipellolla lyhyen lennon.

Vähän ennen 23:00 ajelin vielä Pikku-Junnulla pikkuakullisen tyhjäksi. Tuntuu, että 3s-pakka on liikaa old timerille, joka tuntuu nousevan hurjasti pelkällä kaasulla. Kone tuntuu olevan vieläkin vähän ongelmallinen trimmien suhteen, enkä ole vieläkään täysin sinut koneen kanssa. Varmaankin pitäisi ajaa koneella enemmän 2s-pakalla ja tunnustella käyttäytymistä ensin pienemmillä tehoilla.


06.07.

Junnuun oli aikaisemmin tehty uudet ja hieman matalammat laskutelineet. Vaikka nämä ovat edellisiä paremmat, niin ei niistä siltikään tullut ihan old timer -tyylin mukaiset. Lämpimän sääjakson päätteeksi maamme ylle jumittunut matalapaine piti päivät aika kylminä ja tuulisina. Tuuli ei tyyntynyt kunnolla edes myöhään illalla. No, joka tapauksessa köröttelin Pikku-Junnun kanssa lennätyspellolle iltakymmenen jälkeen. Muutaman viikon takainen periviholliseni; haukka tai kalasääski oli jo partiolennolla reviirillänsä kun tulin pellolle.

Junnussa oli nyt kiinni 2s-pakka, jolla lähdettiin nyt kokeilemaan koneen trimmejä uudelleen. Valitettavasti tuuli oli ihan kohtalainen vielä näinkin myöhään. Konetta piti kuitenkin ajaa siiven jättöreuna stopparibalsasuikaleen päällä, mikä korottaa siipeä noin kolme milliä. Näillä virityksillä ja trimmi täysin eteentyönnettynä kone oli ihan mukava ajettava. Pörräsin koneella kellosta katsoen noin varttitunnin mittaisen lennon.


07.07.

Pakkasin Phoenixin autoon ja köröttelin Forssan lentokentälle lennättelemään. Tämä olikin loman ensimmäinen kunnon lennätyspäivä ja vieläpä oikein lentokentällä. Vaikka säätiedotus lupailikin edelleenkin epävakaista myös Etelä-Suomeen, oli ilma kuitenkin selinnyt aika aurinkoiseksi vaikka taivalla purjehtikin runsain mitoin isoja poutapilviä. Ilokseni tuuli oli kentällä sentään kentän suuntainen. Paikalla ei ollut lisäkseni ristin sieluakaan.

Ensimmäisellä lennolla kone kävi vähän rikkaalla, eikä kiertänyt vielä kunnolla. Lennolle tuli pituutta kuitenkin 9 minuuttia. Moottoria säädettiin paljon laihemmalle seuraavalle lennolle, joka kesti 6' 30" verran koneesta loppui soppa kesken kaiken ja laskuun liideltiin moottori sammuneena. Moottoria säädettiin vielä pariin otteeseen ennen kuin se saatiin kiertämään kunnolla. Ajelin koneella paljon selkälentoa ja tulinpa harjoitelleeksi myös kuubalaisia kahdeksikkoja ja näyttivätpä hitaan vaakakierteetkin menevän hyvin mallikkaasti. Lensin koneella noin 7 minuutin lennon, jonka lopuksi moottori antoi jo merkkejä polttoaineen loppumisesta, mutta siitä huolimatta laskuun tultiin vielä moottori käynnissä. Seuraava lento kesti 8' 45" ja koneella pyöriteltiin ihan samoja kuvioita mitä kuillakin lennoilla. Päivän viides lento kesti 8' 30" verran ja laskuun tultiin kovassa tuulen puuskassa. Kone tuli kyllä tarkalla kaasun käytöllä majesteetillisen vakaasti nättiin laskuun.

Päivän viimeisellä eli kuudennella lennolla kone sai vähän kipeää laskussa. Tulin laskuun 8' 30" kestäneen lennon päätteeksi ihan normaalisti. Koneen ollessa jo melkein maassa, siis noin metrin korkeudella puuska otti kiinni koneeseen, joka teki parit kärryn pyörät nurmikolla. Tässä tällissä kone säilyi kuin ihmeen kaupalla sen suuremmilta vahingoilta; toinen siivenkiinnityspalikka irtosi liimauksistaan, samoin servopukki ja siiven jättöreuna väänsi irti palan pohjabalsaa ja sai myös aikaan pienen halkeaman runkoon. Vahingot korjattiin pikaliimalla tuota pikaa jo heti palattuani Matkuun verstaalle. Siiven kiinnityspalikka liimattiin takaisin paikoilleen hitaalla Araldiitilla. Samalla korjattiin myös muita pieniä käytössä tulleita kolhuja. Jos koneena olisi ollut joku arffipaska, niin samassa tilanteessa sen maalliset jäännökset olisi saanut haravoida mustaan jätesäkkiin. Kiitos Tuomo, kun olet rakentanut Phoenixin hyvin ja huolellisesti, kärrynpyörät menevät maassa siinä missä taitolentoliikkeet taivaalla.

Illalla saunan jälkeen latasin toisen 1700 mAh pakoista (nr.1), jonka toimivuutta epäilen. Pakka ladattiin täyteen uudella LiPo-tasaajalla ja pellolle mentiin taas 22:00 paikkeilla. Super Zoom lähi lentoon ihan pirteästi, mutta varmaankin jo puolen minuutin lennon jälkeen akku alkoi hyytymään niin pahoin, että otin koneen laskuun. Akku tuntuu olevan peruuttamattomasti sökö. Täytyy vielä tutkia, josko siitä saisi kasattua toimivan 2s-pakan.

Kokeilin konetta vielä pienemmälläkin pakalle ja se lensi kivasti. Jossain vaiheessa huomasin, että laskutelineet roikkuivat nopeudensäätimen katkaisijan johdon varassa, niin otin koneen mahalaskuun, ennen kuin telineet olisivat heilahtaneet ja osuneet potkuriin. Illan onnettoman lennätystuherruksen päätteeksi tallustelin talolle hyttys- ja paarmaparven saattelemana.


08.07.

Ilma oli pitkin päivää aika epävakaista, ei kuitenkaan ukkostanut, mutta sadekuuroja tuli säännöllinen epäsäännöllisesti. Vielä illalla 21-22 paikkeilla tippui alas loput sateen hännät. Menin Pikku-Junnun kanssa pellolle 22 jälkeen, kun vettä ei enää tippunut. Ilma oli sateen jäljiltä täysin tyyni ja Junnuun oli laitettu 2s-pakka, joten vihdoinkin päästiin kokeilemaan konetta pienemmällä pakalla ja täysin tyynessä kelissä. En voi muuta kun todeta, että Junnu toimiin erittäin loistavasti tyynessä kelissä ja pienemmillä tehoilla. Voisin kuvitella, että koneeseen riittäisi Potenskyn 80W ulkopyöriä nyt nokalla olevan 150W:n sijaan. Nytkin köröttelin ilmassa lähestulkoon koko ajan jollakin 40% osakaasulla. Jos haluttiin korkeammalle, niin pari-kolme naksua lisää kaasua, niin kone lähti hiljalleen keräämään korkeutta. Konetta ajettiin edelleenkin siipi stoppaririman päällä ja korkkaritrimmi täysin edessä.

Herkuttelin valtaosan lentoajasta matalla pinnoissa, siis korkeintaan jossain 10 metrissä ja suurimmaksi osaksi alle sen. Tämän iltainen lennätyskokemus oli kyllä ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista. Oli todella upeaa ajalla vakaata ja hitaasti lentävää pikkutimeria tyynessä kelissä samalla haistellen sateen tuoksua ja kuunnellen ympäröivän luonnon ääniä. Rannekellosta katsottuna täydellisen old timer -nautinnon pituudeksi tuli ruhtinaalliset 33 minuuttia!

Photo by Jari Vehmaa

10.07.

Pekan kanssa oli sovittu lomakauden yhteiset aloittajaislennätykset. Ilma oli hyvin pilvinen ja sateita enteilevä, mutta tippaakaan ei tullut alas reilun neljän tunnin aikana, mitä olimme kentällä. Lisäksi tuuli oli aivan kentän suuntainen, mikä onkin harvinaista herkkua Forssassa.

Pekka olikin viritellyt kumiritsan jo valmiiksi pikkuliidariaan varten ja niinpä sitä kiskottiin ilmaan muutamia kertoja alkajaiseksi. Pekka pääsi liidarillaan muutamien minuuttien lentoaikoihin. Tämän jälkeen vietettiin kentällä ensimmäinen teehetki lennokkifilosofiaa ja muuta juttua turisten.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Teehetken jälkeen otin ensimmäisen lennon Phoenixilla. Alussa ihmettelin kun vetoa kevittämällä kone notkahti aina selvään sukellukseen. Hetken kuluttua selvisikin, että korkkaritrimmi oli täydellä työnnöllä toissa iltaisen Pikku-Junnun lennättelyn jäljiltä. Trimmi keskelle tai hienoiselle vedolle, niin johan Phoenix alkoi taas kulkemaan kuin juna kiskoilla. Moottori oli samoilla säädöillä, mitkä se oli viime lauantainakin ja näin ollen vauhtia piisasi ihan riittävästi. Lennon jälkeen koneen kyljessä oli taas tuttu limavana ja tarkemmin tutkittuani selvisi, että moottorin kannen pultit olivat sen verran löysällä, että sieltä oli siis päässyt falskaamaan.

Seuraavaksi ajelinkin Junnulla reilun 23 minuuttia kestäneen lennon. Lähtönousu oli aika pahannäköinen. Keli oli hitaalle Junnulle aika kuoppainen ja tämän seurauksena näyttävät pitkät läpilaskut jäivät vain haaveeksi. Yhdessä yrityksessä kone keikkui sen verran pahannäköisesti, etten sen jälkeen enää päättänyt lähteä tekemään läpäreitä. Moottorin sammuttua ilmassa, koneella liideltiin vielä parin minuutin verran. Laskussa tuuli oli sen verran kova, että Junnun läpäisykyky tuuleen jäi aika olemattomaksi ja niinpä koneella ei päästy laskuun ihan pilotin kohdalle. Lennon jälkeen huomasin, että Junnun peräevän liimaukset toiselta puolelta olivat irti.

Pekka lennätteli pariin otteeseen omaa kelta/punaista itse suunniteltua sähköistettyä liidaria, jonka nokalla oli Flywaren LRK-harjaton. Tasaisen harmaassa kelissä koneella päästin vajaan 20 minuutin lentoaikoihin. Lisäksi Pekka lennätteli vielä pikkuliidaria toistamiseen.

Photo by Jari Vehmaa

Ajoin päivän päätteeksi ajoin vielä Phoenixilla toisen lennon. Kone toimi alusta asti kuin unelma, kun trimmit olivat siellä, missä niiden kuuluukin olla. Ajelin koneella sellaisen ihan tavallisen lennon. Nyt kun oli kokopilvinen keli, niin Phoenixin näkyvyys ei ollut kovinkaan hääppöinen; koko kone näkyi taivaalla vain pelkkänä harmaana hahmona, eikä rungon keltainen värikkään erottunut lainkaan.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Päivän päätteeksi pidettiin toinen teehetkin kentän laidalla. Takanapäin oli tosi mukava ja leppoisa lennätyspäivä hyvän kaverin kanssa. Koneet lensivät hyvin ja pysyivät ehjinä, mitä muutakaan hyvältä harrastepäivältä voi enää toivoa? Myöhemmin illalla herkuttelin Pikku-Junnulla vielä ainakin 25 minuutin lennon illalla kello 22:00 jälkeen. Lennon päätteeksi laskeuduin kotitielle ja siitä nurmikolle.



11.07.

Illalla menin taas ajelemaan Pikku-Junnua pellolle vakioaikaan. Aluksi pitikin kellottaa ihan tarkka lentoaika täyteen ladatulla pakalla, mutta sekuntikellon patterit olivat loppu ja niinpä piti taas turvautua perinteiseen rannekellomenetelmään. Lentää liihotin Junnulla rauhallisesti ja pitkän kaavan kautta naatiskellen tasan tarkkaan 31 minuuttia, ennen kuin akku loppui ilmassa.

Photo by Jari Vehmaa

20.07.

Kulunut viikko vierähti jo tutuksi tulleella vuokramökillä ja näin ollen lennättelyihin olikin tullut virkistävä viikon mittainen tauko. Purettuamme kamppeet taas kerran Matkuun, hipsin illemmalla ulos Pikku-Junnua ulkoillutamaan. Illat ovat olleet viimeviikkoisen myrskyn jäljiltä aivan tyyniä. Aluksi pörräsin Junnulla sellaiset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen otin koneen laskuun ja päätin hakea sisältä uuden leluni eli Olympus SP-510UZ -digikamerani. Lennättelystä kameran lcd-näytön läpi ei sitten meinannut tulla yhtikäs mitään, onneksi sentään kone säilyi ehjänä. Epämääräisen sähellyksen aikana sain yhden varsin epätarkan kuvan jonka jossain nurkassa näkyi kone. Lopuksi karautin koneen sujuvasti laskuun pihapuiden välistä.

Photo by Jari Vehmaa

22.07.

Koska tulevalle viikolle oli luvattu taas kerran epävakaista säätä, sovimme Pekan kanssa lennätykset tälle sunnuntaille. Erikoisuutena mainittakoon, että kumpikin piloteista oli kaivanut naftaliinistaan wanhat kunnon Blue Phoenix -2m liidarit. Itse tuunasin wanhan sotaratsun lentokuntoon verstaalla edellisessä yövuorossa. Kentällä olikin Pekan lisäksi Mikko, joka ajeli aluksi polttiskopteriaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekka olikin virittänyt kumiritsan valmiiksi kentälle. Pekka otti ensimmäisen BP:n ilmaan. Nousu oli aika vaisu, koska ilma oli ihan tyyni. Epävirallisessa, mutta sitäkin tiukemmassa ja verisessä 2m-liidareiden maakuntasarjassa Akaa vs. Matku, Pekka avasi pelin mukavasti. Ennen omaa lentoani olin ottanut koneen nokasta puolet hauleista pois, jolloin painopiste alkoi olla ihanteellisella paikalla. Enpä muista koska olisi viimeksi vedellyt 2m-liidaria kumilla ilmaan. Tyynessä kelissä nousu jäi taas aika vaatimattomaksi. Kone oli aivan trimmeissä verstaalla tehdyn radiosetup-tuunauksen jäljiltä. Kone lensi tyynessä kelissä kauniisti. Jonkun verran metsän päällä oli nostetta ja lennon pituudeksi tuli arviolta muutama minuutti.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi

Tuuli pyöri merkillisesti kentällä ja niinpä jotkut vedot olivatkin melkein sivumyötäiseen, kun emme jaksaneet muuttaa ritsan paikkaa yhtä mittaa. Toisella ja viimeisellä lennolla osuinkin mahtavaan laskevaan ja kone olikin alta aikayksikön jo laskukierroksessa. Yksi Pekan hinaus osui aivan aurinkoa vasten, jolloin kone hävisi auringon kehrään muutamaksi sekunniksi ilmestyen taas näkyviin hetken kuluttua. Yksi lähtö meni aivan pipariksi, kun kumi jumitti heti lähdössä johonkin ja kone irtosi siimasta aika matalalla.

Phoenixilla suoritetun alkuverryttelyn jälkeen laiton SIG:n Piper J-3 lentokuntoon ja karautin koneella taivaalle kuumien ampeerien virratessa DualSkyn kuparisiin käämeihin. Kone toimi yhtä hienosti, mitä aikaisemmilla lennätyskerroillakin. Ajelin ainoan lennon 10xGP3300 NiMh-pakalla. Nyt laskussa korkkarin vetokin tuntui riittävän mukavasti, tosin hitsauspuikosta väännetyt laskutelineet levisivät taas kerran aika pahasti laskussa ja kone oli aika ryhdittömän oloinen rullatessani sen takaisin varikolle.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Seuraavaksi ajoimmekin Pekan kanssa Silent Dream -liidareita saman aikaisesti. Lensin ensimmäisen lennon N-1700SCR-pakalla. Rannekellosta katsottuna ensimmäinen lento oli vaatimattomasti 16 minuuttia.

Jossain välissä Mikko kasasi uuden Fashion-stunttinsa ja koekäytteli koneen nokalla YZ 160-nelaria. Moottori lähti käyntiin suoraan paketista ällistyttävän helposti ja kävi kuin kello. 17" x 13"-potkurilla moottorissa oli tosi paljon vetoa ja nelarin käyntiääni oli varsin miellyttävä minipillin kanssa. Vähän myöhemmin Mikko koelensi koneen onnistuneesti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mikon pakatessa kamppeitansa pakuunsa, otimme Pekan kanssa toisen yhteislennon SD-liidareilla. Omassa koneessa oli sisällä 10 x GP3300 mAh NiMH-pakka, joka oli sopivan lämmin. Missä ihme nostoissa en ollut, mutta keli oli kuitenkin hyvin kantavaa, jolloin peruskruisailullakin pysyi huoletta taivaalla. Pekan akku hyytyi 24 lentominuutin jälkeen. Koska akussa riitti puhtia ja keli oli kaikin puolin hyvä, niin annoin koneen olla taivaalla niin pitkään kuin se suinkin siellä pysyi. Ja kyllä se kannattikin, sillä rannekellosta katsottuna kone killui ilmassa peräti 44 minuuttia, mikä lienee SD 2,5:n uusi ennätys. Laskuun tultiin tietysti jarrut päällä, niin kone vajosi mukavasti. Niska olikin aikalailla jumissa tuollaisen lennätyksen jäljiltä. Kokeilin välillä lennätystä Pekan varikkotuolilta, mutta tuntui, että niska rasittui siinä vieläkin enemmän, mitä seistessä.

Päivän päätteeksi jäähdyttelin vielä Pikku-Junnulla pienen varvin, jotta Pekka saisi otettua koneesta ensimmäiset lentokuvat. No tässäpä nyt näette Pikku-Junnun ilmassa.

Photo by Pekka Lehtelä

Kentällä vierähti taas kerran kummasti viisi ja puolituntia hyvässä seurassa. Aluksi ilma oli turhan hiostavaa, mutta jossain vaiheessa auringon ollessa pidempiä aikoja pilvessä olokin helpottui kuumalla asfaltilla. SD:n ennätyslennon lisäksi en ole koskaan aikaisemmin ottanut mukaani neljää eri konetta ja vieläpä ajanutkin niitä kaikkia. Valitettavasti olemattoman tuulen vuoksi 2m-liidariden maakuntasarja ei päässyt kunnolla vauhtiin. Eipä näin hienoja lennätyspäiviä osu montaakaan samalle vuodelle, että saa koko päivän lennätellä kavereiden seurassa. Ajellessani Matkuun, Forssan Lehden mittari näytti vielä +22 C:n lukemaa, joten päivällä on ollut vähintäänkin +25C lämmintä.


25.07.

Laiton polttis-Junnun lentokuntoon verstaan edustalla ja rahtasin koneen ja muut romppeet maitokärryllä tien varrella olevalle lennätyspellolleni. Ilma oli ollut koko päivän aika lämmin mutta hyvin kostean ja painostavan oloinen, varsin trooppinen siis. Pellolle kylvetty heinän ja apilan seos on vielä aika heikolla kasvulla ja sateisten päivien seurauksena kumisaappaiden pohjissa oli aikamoiset savipaakut.

Tästä huolimatta lennätettiin. Moottori pärähti jo ensimmäisestä pyöräytyksestä käyntiin. Koska en viitsinyt talsia yhtään pidemmälle pellolle, heitin Junnun melkein myötätuuleen. Lähdössä renkaat melkein hipoivat päiväkakkarapuskia, mutta siitä kone lähti mukavasti nousemaan. Asfalttitiellä oli vielä aika vilkas liikenne kello 17 molemmin puolin, eikä näin ollen lennätyspaikka ollut kaikkein paras. Keskikokoiselle polttikselle pelto on aika pienilennätyspaikka, mutta tietysti korkeammalla puiden latvojen yllä on sitten jo väljempää. Kurvailin Junnulla 25 minuutin lennon ennen kuin moottori sammui ilmassa. Kone liiteli nättiin laskuun. Tämän enempää en sitten tällä kerralla tullutkaan lennätelleeksi.


01.08.

Alkuviikon myrskyrintaman mentyä ohi oli taas aika ottaa esiin Pikku-Junnu ja mennä koittamaan keliä. Illalla vielä kymmenen jälkeen keli oli kuitenkin sen verran kuoppaista, että old timerilla lentely ei ollut yhtään kivaa. Niinpä Lopetin lennätyksen vajaan kymmenen minuutin pompottelun jälkeen ja karautin Junnun laskuun pihatielle.


05.08.

Nyt viimeisinä lomapäivinä sää oli lämmennyt jo lähes helteiseksi. Arghh…tällaista sen olisi pitänyt olla jo kuukausi sitten. Lähdin nautiskelemaan äärimmäisen kauniista elokuisesta aamusta höystettynä Pikku-Junnulla. Ilma oli siis melko tyyni, välillä vilpoinen kesätuuli pyyhkäisi vilvoittavasti ylitse. Taivaan ranta oli melkein pilvetön, vain pientä utupilveä siellä suun täällä. Vielä kuu-ukkokin möllötti puolikkaana aamuisella taivaalla. Lentää räpistelin Pikku-Junnulla noin varttitunnin lennon.


10.08.

Huh. Ensimmäinen varsin helteinen työviikko on takanapäin ja Fordin keula suunnattiin taas kohti Matkua. Heti tilaisuuden tultua liukenin Super Zoomin kanssa lennätyspellolleni. Ajelin pienemmällä akulla. Hetken kaahailtuani huomasin, että laskutelineet roikkuvat taas noparin katkaisijan johdon varassa. Enpä ollutkaan muistanut varmistaa laskutelineiden kiinnitystä sitten edellisen lennätyskerran. Otin koneen heti laskuun, etteivät laskutelineet vaan heilahtaisi potkuriin.


11.08.

Ilma oli hyvin helteinen ja pilvettömältä taivaalta paistoi aurinko porottavasti. Tästä huolimatta tuuli puhalteli kohtalaisesti. Silent Dream 2,5m pakattiin autoon ja suunnistettiin Lehtisen tilalle Vieremään. Jo konetta kootessa paahde tuntui jo kovalta. Ajoakuksi laitoin 10 x N1700 SCR-pakan. Kone lähti heitosta vastatuuleen iloisesti nousemaan. Keli tuntui olevan aika liukas, nostoja ei ihmeemmin ollut ja myötätuulessa SD kulki siivet viheltäen. Ilmassa kokeilin lentojarrua, jo aika pienellä liikkeellä jarrun käyttö saa koneen syöksyyn, jonka seurauksena koneen vauhti kiihtyy helposti.

Koska keli ei ollut meikäläisen tyyliin sopiva ja jo vajaan kymmenen minuutin lennätyksen jälkeen pilotin olo alkoi käydä tukalaksi, katsoin parhaaksi tuoda koneen laskuun. Parin lähestymisharjoitusta jäi vain harjoitukseksi, koska koneen nopeus oli vielä turhan kova. Lopuksi kävin kurvaamassa vähän kauempana ja turvallisella korkeudella rypsipellon päällä tikkasin koneen kasvillisuuden sekaan. Lentoajaksi tuli vaatimattomat 9'23".


25.08.

Tänään tuli mentyä kentälle poikkeuksellisen aikaisin, olin paikan päällä jo hieman kello 9:00 jälkeen. Xxxxx ja Timo olivat kuulemma olleet kentällä jo aamukuudesta lähtien!

Otin mukaani Phoenixin. Kone toimi takuuvarmasti taas tänäänkin. Lensin koneella kolme lentoa, jotka olivat kestoiltaan noin 7-8 minuutin luokkaa. Kone tuntuu pakenevan ilmassa varsin reippaasti. Ensimmäisellä lennolla moottori kävi aika piikillä ja niinpä laitoin seosta hieman rikkaammalle seuraavien lentojen ajaksi. Laskut menivät järjestäen jommankumman reunan yli nurmikolle, no eipä siiten sen kummempaa haittaakaan ole.

Xxxxxlla oli kentällä Giles, joka ei lentänyt sinä aikana, mitä minä olin paikan päällä. Timolla oli mukanaan joku arffi Cessna 182, joka oli ilmassa yllättävän aidon näköinen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kolmannen lennon jälkeen alkoi tulla pilvirintama, joka nosti kovan ja navakan tuulen ja niinpä pistettiin pillit pussiin ja karautettiin kotiin kaluston kanssa. Ennen uhkaavan rintaman saapumista keli oli ollut mitä mainioin ja välillä oli jo sen verran lämmintä, että tuulitakki piti ottaa pois päältä.


26.08.

Anoppilan viimeinen peltosarka puitiin eilen puhtaaksi ja niinpä käytössäni oli hetken aikaa lennätyspelto ihan talon nurkalla. Rahtasin maitorattailla Daran pakollisine käynnistyskamppeineen sänkipellolle, koska jo näin aamusta alkoi vaivaamaan vauhtinälän tunne, mikä johtui eilisestä kaahailusta Phoenixilla. Ajoin Daralla vain pari lentoa aika kovassa tuulessa, mutta tunnetusti tuuli ei juurikaan keikuttele Daraa, vaikka aika pikkuriikkinen kone onkin.

Tulin laskuun molemmilta lennoilta varman päälle moottori käyden, sillä ojan toiselta puolelta oli jo kynnetty ja koneen jääminen sinne esim. polttoaineen loputtua olisi tietänyt varmaa liimaamista. Daralla oli mukava ottaa laskut kovaan vastatuuleen, jolloin kone tuli laskuun aivan kävelyvauhtia. Lopuksi pahnat vähän pöllähtivät maakontaktissa.


01.09.

Keväisen Knordkvist Green Tea Pylon Cupin kirvelevän tappion siivittämänä Daraa varten oli sekoitettu uudet ja huippusalaiset polttoaineet, joiden sallittuina lisäaineina on mm. lämminverisen orin kusi. No, leikki sikseen, ainoastaan löpön nitroprosenttia oli lisätty.

Rahtasin Daran ja muut pakolliset lennätyskamat sänkipellolle perinteisellä maitorattailla vm. -57. Ekassa startissa moottori meni nestelukkoon ja potkuri spinnereineen tuli syliin. Pakista puuttui tietysti sopiva ruuvimeisseli ja ei muuta kuin talsimaan takaisin verstaalle hakemaan sopiva ristipää. Kotvan kuluttua ruuvit ja mutterit eivät olleet enää löysällä, vaan päinvastoin.

Photo by Jari Vehmaa

Dara pörähti nöyrästi käymään. Neulaa säädettiin uuden 15%:n nitrofuilin vuoksi. Taas totesin, ettei ASP ole kierroskone. Kone viskattiin ilmaan. Hieman sai laittaa korkeustrimmiä vivun paksuuden verran työnnölle ja saman verran siivekkeitä oikealle. Kyllähän kone kulki ilmassa ihan mukavasti, mutta lisää vauhtia saisi olla paljon enemmän. Näillä säädöillä moottorin käynti oli toistaiseksi parasta mahdollista mitä ASP on Daran nokalta pystynyt tarjoamaan. Voin kyllä sanoa, että kiinan rauta kävi kuin sveitsiläinen kello. Pieneen vasta tuuleen kone oli äärettömän vakaa ottaa laskuun.

Kaikkiaan ajoin Daralla neljä lentoa, joista kolmannen lopetin vähän aikaisemmin, koska vettä alkoi sataa. Onneksi pikkukuuro oli saman tien ohi ja lennot jatkuivat vielä tovin.


15.09.

Pakkasin polttis-Daran ja Junior 60":n autoon ja suuntasin Forssan lentokentälle, jossa oli tarkoitus esitellä lennokkitoimintaa ilotulituksen SM-kisojen lomassa. Paikan päällä olikin jo täysi tohina ja kiitorata oli vallattu melkein rullaustien liitokseen asti. Paikan päällä Mauri lennätteli koptereitaan. Itse ajoin Daralla yhden lennon. Lennon ajan kentän vapaalla osalla keulivat moottoripyörät, joten jo baanan ylikäveleminen ja samalla lennättäminen tuntui jo hengen vaaralliselta. Heti kun pääsin turvallisesti baanan ja pellon välisellä nurmikolle aloin sorvaamaan laskua. Dara tulikin tuttuun tapaan nätisti ja hitaasti laskuun navakkaan vastatuuleen. Maurin kanssa tuumimme, että lennätyksen jatkaminen olisi ollut niin vaarallista kaikille osapuolille, että oli viisainta pistää pillit pussiin ja lopettaa homma. Tämän kaltaiseen tilaisuuteen, jossa puolet kiitotiestä on pois käytöstä ja jolla liikkuu koko ajan ihmisiä ja ajoneuvoja, ei lennätys kerta kaikkiaan sovi. Joku pöytänäyttely voisi olla passeli.


29.09.

Pitkästä aikaa oli sovittu lennätykset Pekan kanssa ja oli kuulemma Antti, Xxxxx ja Timokin tulossa. Lauantaiaamu oli Matkussa aika tuulinen ja kolea, isot puut heiluivat aika reippaasti. Kalustoksi valittiin navakassakin tuulessa vankku-mattomasti kulkevat Dara ja Phoenix.

Photo by Jari Vehmaa

Pekka ja Antti olivatkin jo kentällä. Antti lennättelin sähkökopteria ja sen lisäksi hänellä oli mukanaan näppärä Sirex Wasp 3D -temppukone. Waspia oli kiva kuvata ilmassa, kun kone pysyi melkein paikallaan vastatuuleen. Pekalla oli Benji ja Curare, jolla Pekka ajeli useamman kerran. Curare kulki yhtä takuuvarmasti kuin aina ennekin.

Photo by Jari Vehmaa < Photo by Jari Vehmaa

Ajoin ensin Daralla pari keikkaa ja haistelin tuulta. Navakassa tuulessa Dara menee aika haipakkaa kyllä myötäiseen, mutta vastatuuleen vauhti hyytyy aikalailla. Lämmiteltyäni ensin Daralla, oli sen jälkeen Phoenixin vuoro. Kone toimii aika yhtä takuuvarmasti. Ensimmäisen lennon aikana koneesta kuului aina jossain asennoissa resonanssia. Otin koneen laskuun, mutta mitään irtonaista siinä ei tuntunut olevan. Taas toisen lennon aikana sama ääni toistui ja kone otettiin laskuun, eikä sillä sen enempää sitten ajettukaan. Toisesta siivekkeen kärjestä päällyste oli vähän irronnut, josko tämä olisi ollut kummallisen äänen aiheuttajana? Kyllähän aikoinaan Pekan Calmaton korkkarista repsottava päällyste sai aikaan tosi karmean pärinän.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Antti tarjosi tyyppejä Waspista minulle ja Pekalle. Vaikka kone oli hyvin ketterän oloinen, se oli ihme ja kumma varsin miellyttävä lentää. Sisä- ja ulkopuoliset silmukat menivät tosi pienellä säteellä ja samoin vaakakierteet olivat älyttömän nopeita. Myös Pekalle jäi positiivinen kokemus koneesta. Sain Antilta keskeneräisen siiven, jospa rakentaisin siitä koneen itselleni.

Päivän päätteeksi sain lentää vielä tyypit Pekan Benjillä. Kone on kiva ja vakaa ajettava, vaikka se kulkeekin tosi lujaa. Oli hienoa ajaa aikoinaan itse rakentamaani konetta vuosien jälkeen ja nyt polttiksena.

Kentällä aika meni taas kerran kummasti hyvän harrastuksen ja mukavien kavereiden kanssa. Iltapäivän edetessä keli muuttui koko ajan vaan paremmaksi ja tuulikin alkoi jo päivän päätteeksi olla jo melkein kentän suuntainen. Aamupäivällä päälle pukemani fleece-väliasu osoittautui lämpötilan noustessa huonoksi valinnaksi ja niinpä alkoi hiki hiljalleen virrata.

Päivän päätteeksi kiinnitin Phoenixin repsottavan päällysteen nurkan siivekkeestä ja samalla asensin koneeseen Webran pillin pidikkeen, koska nykyinen putkiklemmari joustaa ja heiluu aikalailla eikä se ole kovinkaan fiksun näköinen.


07.10.

Lennätykset oli sovittu Pekan kanssa ja oli kuulemma Antti ja Xxxxxkin tulossa. Viime viikonloppuisen räimimisen ja revittelyn vastapainoksi oli suunniteltu leppoisa old timer -lennättely. Sorry pojat, mutta uudempia koneita ei nyt kelpuutettu tämän päivän tarinan kuvahöysteeksi.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Antti olikin ostanut Quaker 88" -old timerin, joka oli ollut jonkin aikaa myynnissä lennokit.netissä. Kone olikin varsin uljas ilmestys kentällä. Koneen nokalla oli upouusi nelitahtimoottori. Lisäksi Antilla oli SIG:n Something Extra, josta otin myös tyypit päivän kuluessa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pekalla oli mukanaan SIG:n sarjasta kasattu Astro Hog ja Clipper -old timer, molemmat wanhoja tuttuja jo Forssan kentällä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Paikalla oli myös Mikko kopterin, Oxalys -pikkustuntin ja Super Zoomin kera. Kentälle saapui vielä joku tuntematon kopteriharrastaja.

Antti otti Quakerin ensimmäisenä ilmaan ja me muut seurasimme mielenkiinnolla tämän koneen ensilentoa näissä maisemissa. Kone ei lähtökiidossa kovinkaan pitkälti viihtynyt asfaltilla, vaan irtosi jo muutaman metrin nousukiidon jälkeen. Kyllä nelitahti on ainoa oikea moottori arwokkaaseen old timeriin, taas se nähtiin. Moottori kävi ensimmäistä kertaa koneen nokalla ja niinpä vielä sisäänajossa oleva mylly sammahteli pariin otteeseen ilmassa.

Lennättelin omaa Junior 60" -old timeria kolmeen otteeseen. Lentoaikoja kertyi seuraavasti: 29 min, 35 min, 30 min, siis reilut puolitoista tuntia old timer -fiilistelyä kivassa syyskelissä! Päivän päätteeksi ajelin vielä yhden lennon pikku-Junnulla.

Photo by Jari Vehmaa

Kyllä oli komeata katseltavaa, kun ilmassa oli parhaimmillaan Quaker, Clipper ja Junior. Aika ajoin yritimme Pekan kanssa lentää muodostelmassa, mutta se olikin odotettua vaikeampaa.


08.10.

Ajelin vielä Matkussa Junnulla 25 minuutin lennon iltapäivän ratoksi. Heitin koneen ilmaan pihatieltä ja tallustelin konetta ohjaten lennätyspellolleni. Pelto oli aivan vetinen, vaikka se ei juuri päälle päin näkynytkään. Pelto ei kuitenkaan upottanut, mutta päätin siirtyä vanhalla lennätyspaikalle makasiinin ja metsän väliin. Moottorin sammuttua ilmassa päätin tuoda koneen laskuun samaan paikka, mistä konetta ohjastinkin. Kaartelin moottorin sammuttua, jotta korkeus vähenisi ja lopuksi karautin koneen laskuun. Laskun päätteeksi kone oli pakko tikata näreikköön, koska edessä oli mm. iso betoninen kaivon rengas. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onkohan Ossi jo tulossa väljäksi, kun 250 ml tankki riittää enää 25-35 minuutin lentelyyn? Joskus samalla tankilla röpöteltiin jopa tunnin verran.


20.10.

Kentälle oli kokoontunut jälleen vakioporukka; Pekka, Antti, Xxxxx ja Mikko. Itse pääsin paikalle vasta kahden maissa. Pekalla oli mukanaan koelentoa odottava Evo-Dara, jonka nokalla oli 6,5ccm HP tehopillin kanssa. Daran lisäksi Pekalla oli Kyoshon Calmato -alatasokone. Xxxxxn oli paikalla Gilesin kanssa, jonka nokalla oli taas OS 91 FX. Antilla oli mukana Quaker 88" ja Sig:n Something Extra.

Photo by Jari Vehmaa

Itselläni oli mukana joka sään koneet Dara ja Junior 60". Aloin lennätyksen Junnulla, joka lensi arviolta 20 minuutin lennon. Moottorin sammuttua kone liiteli täydelliseen laskuun vastatuuleen, maanopeuden olla lähes olematon. Junnun lennot loppuivat, kun huomasin, että pyrstö heilui uhkaavasti. Balsanpalikka oli irronnut, johon pyrstön kiinnitysruuvien kuuluu ottaa kiinni.Daralla lennettiin tämän jälkeen. Ensimmäisellä lennolla moottori sammui aika pian ja kone liiteli nätisti laskuun. Seuraavalle lennolle laihensin seosta ja moottori tuntui käyvän muuten jo paljon paremmin. Normaalin lennon jälkeen toin koneen normaalisti laskuun moottorin käydessä vielä laskussa. Seuraavalla lennolla moottori sammui taas aika pian. Aika matalalla liidellessäni myötäisessä, päätin kokeilla, miten kone vielä kääntyy vastatuuleen. Kurvasin vastatuuleen kyntöpellon ylitse ja kone liiteli sieltä vielä ihan turvallisesti kentän nurmipientareelle. Viimeisellä lennolla löpö loppui ilmassa ja oli tuomassa konetta laskuun vastatuuleen. Kääntyessäni vastatuuleen, kone pääsi ison ojan ylle ja alkoi vajota sinne uhkaavasti. Korjausliikkeen seurauksena siiven kärki otti kiinni ojan penkkaan sillä seurauksella, että siipi ja runko erkanivat toisistaan ja molemmat molskahtivat veteen. Siipi kellui vedessä ylösalaisin ja runko oli pellon puoleisella ojan penkalla vedessä puolittain; tietysti nokka edellä. Käytin moottoria vielä kentällä ja lopuksi laitoin after run -öljyt moottoriin.

Kuivattelin laitteet myöhemmin verstaalla, jonka jälkeen testasin vastaanotin puolen ja totesin sen edelleenkin toimivaksi.


21.10.

Juniorin pyrstöstä irronnut balsapalikka oli liimattu kiinni iltavuorossa verstaalla eilen ja kone oli taas lentovalmiina. Aamulla keli oli hyvin pilvinen ja alkoi myös lumisade, joka sakeni jossain välissä. Talvikausi voidaan näin ollen katoa aloitetuksi, kun lennätin Junnua 18 min pienessä lumituiskussa.

Photo by Jari Vehmaa

Paikoitellen innostuin kaahaamaan Junnulla lujaa ja matalalla. Tankin kuivuttua kone tuli nättiin laskuun vihreälle syysvehnän oraspellolle. Huomasin konetta siivotessani, että samainen pyrstön balsapalikka oli taas irti.


27.10.

Junnun pyrstöä oli taas restauroitu edellisenä yönä verstaalla. Nyt korkeusperäsimen alla on paljon enemmän balsaa liimattuna rungon ylärimojen väliin, joten korkkarin kiinnitys palikan ei pitäisi irrota enää yhtä helpolla.

Valmistelin Junnun lentokuntoon Matkussa. Keli oli hyvin pilvinen ja ilman kosteus oli todella suuri. Aluksi Junnu ei oikein käynnistynyt tai sitten sammahti täydellä kaasulla. Ensimmäinen lento päättyi aika pian heiton jälkeen moottorin sammumiseen.

Vähän aikaa tahkosian moottorin kanssa ennen kuin ruuvasin pääneulan kiinni ja hain taas peruskierrokset, joista sitten lähdin hakemaan ideaalia käyntiä. Varmaankin suuri ilman kosteus sotki Ossin säädöt. No, nyt motti saatiin kuitenkin laulamaan vanhaan malliin.

Pörräsin Junnulla kelosta katsomatta pers' tuntumalla sellaisen normaalin lennon. Pilvikatto tuntui olevan todella alhaalla, sillä sain Junnun ajettua pilveen, vakka en omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen korkealla. Vähän aikaa oli epämiellyttävä olo, kun vain pärinä kuului, mutta koneesta ei näkynyt jälkeäkään, vaikka Junnussa onkin hyvät ja kirkkaat värit. Otin kierrokset pois ja odottelin, koska ja mistä Junnu taas tulisi näkyville ja sieltä jostainhan se lopulta tuli taas esille. Tämän jälkeen tyydyin ajelemaan sen verran matalalla, ettei enää menty pilveen. Jossain vaiheessa alkoi tihkusade, mutta ajelin kuitenkin Junnulla tankin kuivaksi.


01.12.

Edellisestä lennätyksestä oli päässyt vierähtämään jo melkoinen tovi ja kova polte oli tietysti päällä. Pakkasin Junnun autoon ja ajelin Forssan lentokentälle yksin. Pakkasta oli n. -5C, mutta kohtalaisen kova tuuli piti kelin kylmänä. Ossi lähti hyvin käyntiin, mutta talviolosuhteet vaativat vähän rikkaampaa seosta. Tuuli oli poikittainen kenttään nähden. Junnu lähti maasta nätisti lentoon.

Vajaan viiden minuutin lentelyn jälkeen moottori sammahti yllättäen ilmassa. Kaartelin koneella korkeutta pois ja tulin ihan tavallisesti laskuun vastatuuleen poikittain kentälle. Kone otti maakosketuksen vasta asfaltin ulkopuolella nurmikolla. Hiljaisessa laskussa kone kellahti nokilleen. Päästyäni koneen luokse huomasin, että runko oli halki vasemmalta puolelta. Tarkempi tutkistelu paljasti, että pystyhalkeama jatkui rungon alitse, jossa landareiden takimmaisen langan alla ollut 4 mm vanerin pala irtosi kokonaan. Sieltä repeämä jatkui pohjabalsojen reunaa pitkin vastakkaiselle puolelle. Varmaankin landarit ovat jääneen jäätyneisiin heiniin kiinni ja vääntäneet pohjan saumat auki. Tätä kirjoittaessa veteraani on jälleen kuntoutettu taistelukuntoon.


23.12.

Kentälle oli kokoontunut taas vakioporukka, siis Pekka, Mikko, Antti ja meikäläinen. Pekalla oli mukanaan Dara varustettuna 6,5ccm Webralla, jossa oli vaimennettu pilli. Vauhdin vastapainoksi kyytiin oli pakattu Clipper -old timer.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mikko oli kerännyt talteen Antin Quakerin raadon, josta oli katkennut siipi taannoin ilmassa. Varsin hyvin Mikko oli entisöinyt Quakerin, eikä asiaa tietämätön olisi mistään huomannut, että kone on pahasti tullut tonttiin. Yhtä tyylikkäästi Quaker lensi myös Mikon ohjastamana kuin Antinkin.

Antilla oli mukanaan jo tutuksi tullut Sigin SE. Itselläni oli mukana polttis-Dara ja Junnu, jonka runko oli alkukuun läheltä-piti-katkeamisen jäljiltä liimattu taas uuteen uskoon. Junnua vaivasi aluksi käyntiongelmat. Ensimmäisellä tankillisella köröteltiin noin 10 min minkä jälkeen moottori sammui ilmassa. Tämän jälkeen oli muutamia parin minuutin pyrähdyksiä, eikä moottoria saanut millään säädöillä pelittämään kellon lailla. Lopulta uusi tulppa auttoi käyntivaivoihin, sillä vanha hehkutulppa oli jo niin kulunut, että uloimmat langan kiekurat eivät enää hehkuneet.

Kaiken kaikkiaan päivän saldo oli aika huono, Pekan Dara tössähti heiton jälkeen aika pian maahan, mutta on korjattavissa vielä kohtuullisella työllä. Antin SEstä naksahti pyrstö poikki matalassa selkälennossa.


31.12.

Koko Joulun ajan lennätyskelit olivat täysin olemattomat, tuuli vihmoi kovaa ja vettäkin tuli joka päivä. Nyt ilma oli kuitenkin selvästi kuivahtanut ja hieman viilentynyt. Aamu olikin poikkeuksellisen tyyni ja taivas oli kirkas, mutta puolipilvinen. Aamupäivän aikana lennättelin Junnulla kolme lentoa, jotka olivat rannekellosta katsottuna noin 15, 15 ja 20 minuutin mittaisia. Kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita.

Iltapäivällä taivas olikin jo tasaisen harmaa kuin valmistelin EPB:n lennolle. Akkuna oli RC-4/5SC-pakka, joka osoitti jo väsymisen merkkejä. Keli ei ollut mitenkään liidareita erityisen suosivaa, eikä moottorivedoillakaan päästy kovinaan ylös, mutta kaikesta tästä huolimatta koneella killuttiin ihan kohtuullisesti olosuhteisiin nähden. Aika paljon tuli ajeltua metsän reunan nosteessa.

Jossain vaiheessa koneesta kuului ihmeellinen ääni ja ensimmäiseksi tulikin mieleeni, että olikohan siiven kiinnityskumilenkki irronnut tai mennyt poikki ja räpsähtänyt potkuriin. Kun hain laskun jälkeen koneen pois pellolta mystisen äänen syykin selvisi, toinen spinnerin kartion kiinnitysruuveista oli irronnut lennossa ja kartio oli sitten keskipakovoimasta kopsahtanut toiseen lavanpuoliskoon kiinni.

Photo by Jari Vehmaa



Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 21.12.2014

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!