2006

02.01.

Uusi lennokkivuosi aloitettiin lennättämällä Junior 60 -old timeria, jolla on tänä vuonna juhlavuosi; kone täyttää 60 vuotta ja se on näin ollen suunniteltu vuonna 1946. Aamupäivällä kello 10 aikoihin ilma oli suhteellisen tyyni taivaan ollessa tasaisen harmaa auringon pysytellessä näkymättömissä. Junnun käsilähtö heittämällä radiohupun kanssa onnistui ihan hyvin. Ensimmäisellä lennolla köröteltiin taivaalla noin 17 minuutin edestä rannekellosta katsoen. Laskuun tultiin, kun moottori sammui ilmassa ilmeisesti polttoaineen loputtua. Konetta ei tankattu sitten joulukuun alkupuolella lennettyjen lentojen jälkeen. Toiselle ja viimeiselle lennolle kertyi ajallista mittaa 23 minuutin verran ja laskuun tultiin taas moottorin sammuttua. Molemmat laskut jäivät vähän turhankin kauas pellolle. Lentojen mittaan tuuli voimistui koko ajan ja välillä käännöksissä pikkupuuskat heiluttivat Junnua aikalailla. Puolen päivän paikkeilla taivas selkeni hieman niin, että sinistä taivastakin näkyi jo siellä täällä.

Photo by Jari Vehmaa

Lennätyskalusto siirtyy näppärästi vanhalla vesikelkalla pellon reunalle.


06.01.

Tultuamme aamulla Helsingistä Matkuun, minulla oli jo kova kiire päästä ajamaan Junioria. Heitin Junnun ilmaan pihatieltä sen kummemmin katsomatta mistä päin tuulee. Heti pian lähdön jälkeen Junnu oli tosi pahasti kyljellään siiven kärjen ja pyörän viistäessä hankea. Kun koneen heittää itse ja kaiken lisäksi käyttää radiohuppua, niin kestää sekunnin tai pari ennen kuin pääsee käsiksi kaasutikkuun. No kyllä Junnu oikeni ja pääsi pian jo keräämään korkeutta. Tuulta oli jonkin verran ja välillä, etenkin käännöksissä se vähän höykytti konetta. Ajelin koneella kunnes moottori sammui. Kone oli tällöin vielä aika korkealla ja sillä sain kaarreltua parit ympyrät vielä taivaalla, ennen kuin tulin sen kanssa laskuun pellon reunaan. Pakkasta oli parin asteen verran.

Photo by Jari Vehmaa

Junnun konehuone lähikuvassa.



07.01.

Kentällä oli taas sovittu lennätykset Pekan ja Xxxxxn kanssa. Olin ladannut autoon Junnun ja Riser 100"-liidokin. Pakkasta oli edelleenkin vaivaiset pari asetta ja ilma oli aivan tyyni, mutta sumu ja usva leijuivat melkein maanpinnassa. Kentälle tultaessa Finlaysonin piippu oli aika näkymättömissä. Virittelin junnun lentokuntoon ja otin heittolähdön. Koneella oli tosi mukava ajella ihan rasvatyynessä kelissä. Vähän korkeammalla ajaessa kone katosi aika nopeasti usva sekaan. Niinpä oli tyytyminen ja ajaminen tosi matalalla, enkä ole koskaan ajanut niin paljon ja niin matalalla kuin nyt. Auratulle baanalle oli hyvä harjoitella läpilaskuja. Ensimmäisen lennätyksen riemu loppui siihen kun läpilasku oli tähdätty vähän sivuun ja koneen toinen pyörä otti kiinni pehmeään hankeen ja kone kiepsahti katolleen.

Kuva: Pekka Lehtelä Photo by Jari Vehmaa

Toinen lento otettiin maasta tankkauksen jälkeen. Pena kantoi koneen kiitoradalle. Kone lähti hyvin maasta irti, vaikka ohjattava kannuspyörä puuttuukin. Lentely pinnoissa jatkui nytkin. Läpilaskujen lomassa tuli välillä ajettua pitkään kentässä kiinni ennen ylösvetoa. Lennätys oli yhtä nautintoa. Hitaalla koneella oli aivan mahtavaa pörrätä ja kaarrella 2-5 m korkeudella pienellä nopeudella. Välillä ajettiin vähän korkeammalla ja lujempaa, ettei moottori hyytyisi jatkuvaan pienellä kaasulla ajoon. Ehkä puolen tunnin lennon loppupuolella alkoi jo vähän kyllästyttämään ja toin koneen laskuun kiitoradalle.

Kolmas lento otettiin taas maasta. Sumu ja usva peittivät välillä jopa näkyvyyden konehallille ja taas jossain välissä se näkyi. Nautiskelu jatkui pinnoissa edelleenkin. Lennot loppuivat ehkä 20 minuutin kuluttua ja kone jäi kenttää sivuavan pellon reunalle. Xxxxxlla oli mukana kaasupullo ja retkikeitin ja niinpä kuuma tee maittoikin aina välillä lennätyksen lomassa ja kuuma muki lämmitti mukavasti sormia.

Pekalla oli mukana Astro Hog, jota Pekka ajeli pariin eri otteeseen. Xxxxxlla oli mukana Comet Clipper Mk1 -old timer vuosimallia 1938 (kv, 72"), jossa oli nokalla OS 26 Surpass -nelitahti. Xxxxx otti ensimmäisen lennon ja joissain vaiheessa Pekka jatkoi koneen tyypitystä. Kone lensi varsin tyylikkäästi, aivan arvollensa sopivasti kuten alla olevat kuva kertovat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Oli kyllä tosi mukava ja antoisa lennätysreissu. Onneksi oli sopivasti vaatetta päällä, joten ei päässyt kylmä yllättämään vaikka paikoillaan seisoskeltiinkin pitkät tovit ja lentojen lomassa kuuma tee maistui kummasti. Lisäksi kaikki lennokit olivat menneiden vuosikymmenien tuotoksia. Sakeaan usvaan ei ollut tällä kertaa valkoisella Riser 100"-liidokilla mitään asiaa.



08.01.

Aamulla mittari näytti reipasta -12 C pakkaslukemia ilman ollessa aivan tyyni. Pakkasin itseni taas lennätyskuntoon ja virittelin Riser 100":n lentokuntoon. Sormet hyytyivät alta aikayksikön ollessa vain hetken aikaa potkuriviimassa. Kone lähti heitosta hyvin lentoon, vaikka kaasu ei ollut edes täysillä. Koneen trimmit olivat aikalailla pielessä ja muutenkin ohjainliikkeet tuntuivat ehkä turhan suurilta. Radiohupun käytön aikana näin suuret trimmikorjaukset eivät oikein onnistu luonnikkaasti. Niinpä tyydyin kaartelemaan epävireisellä liidarilla jonkin aikaa kylmässä pakkasaamussa jonka jälkeen otin koneen onnistuneesti laskuun. Flyware MAX F5-moottori ja 14" x 8"-potkuri tuntuivat vievän konetta riittävän reippaasti.

Photo by Jari Vehmaa



22.01.

Aamulla Matkussa pakkanen oli tippunut reippaaseen -26 C lukemiin. Päivä oli hyvin kirkas ja aurinkoinen ja aivan tyyni. Puolen päivän aikoihin varjossa oli enää -19 C, mutta valitettavasti vaan nolla väärällä puolella. Iltapäivällä sapuskan jälkeen pakkasin lämpimästi päälleni ja valmistelin Junnun lentokuntoon verstaalla lämpimässä. Kärräsin taas tavarat pellon reunalle anopin vesikelkalla. Hieman arvelutti, miten Ossi käynnistyisi käsin heittämällä näin kylmällä. Yllättävää kyllä, mutta Ossi pärähti käyntiin jo muutaman heiton jälkeen. Näin aluksia moottori tahtoo käyvän vaan mieluummin väärin päin. Sammutin moottorin pari kertaa spinneristä jarruttamalla, mutta aina vaan heiton jälkeen moottori kävi väärin päin. No, käyttelin moottorin lämpimäksi sitten näin päin. Väärin päin käydessä moottori ei kestä täysin kierroksia, vaan tukehtuu täydellä kaasulla. Lopuksi moottori pärähti käyntiin oikein päin. Reilulla puolella kaasulla Junnu lähti nätisti kädestä heittämällä. Aluksi matalalle paistava aurinko haittasi lennätystä, mutta kävelin kauemmaksi pihatietä pitkin, jolloin Arska ei enää häirinnyt lennätystä. Moottori kävi ilmassa tosi hyvin. Ajelin aika reippaalla kaasulla, jotta moottori pysyisi edes siedettävän lämpöisenä. Noin 20 minuutin taivaalla kaartelun jälkeen moottori sammui ilmassa. Koneella ehti liidellä huoletta parit ympyrät, ennen kuin tulin laskuun. Junnun sai tuoda aika kaukaa laskuun. Kone liiteli niin pitkälle, että sai tuotua sen laskuun pellolle aivan pihatien viereen. Kone rullasi pyörillään aika pitkään kovalla hangella ennen kuin töpsähti nokilleen jostain hangen epätasaisuudesta.


28.01.

Ilma oli hyvin keväinen; pakkasta oli aste tai pari, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja navetan räystäiltä tippui jo sulamisvesi jatkuvana norona. Kelin puolesta olisi voinut luulla, että oltaisiin jo maaliskuussa, vaikka onkin vasta tammikuun loppu käsillä.

Junnu pärähti käyntiin jo toisella heitolla ja jäi siitä oikein päin käyntiin. Lentoon lähdettiin kädestä heittämällä. Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 18 minuutin edestä ja lennon päätteeksi kone tuli nätisti laskuun. Tankkauksien aikana taivas alkoi vetämään pilveen ja 25 minuutin lennon aikana eilen säätiedotuksen lupaama pilvirintama oli pyyhkäissyt lännestä käsin koko tietoon yli. No, eipä sitten toisella lennolla aurinko enää häikäissyt silmiin.


29.01.

Tämän vuoden sähköliidokkikausi avattiin sähköistetyllä Blue Phoenixilla. Kone oli ollut lentämättömänä nokkaremontista lähtien. Ensimmäinen lento ajettiin RC4/5SC-akkupaketilla. Vaikka akku oli ladattu perjantaina, niin koneen suorituskyky oli aika tahmaisen oloista. Vaatimattomalla suorituksella päästiin vain viiden minuutin lentoon.

Seuraavalle lennolla koneessa olikin jo RC2400-paketti. Koneessa oli heti vanha tuttu ärhäkkyys tallella. Tuulta oli koko ajan onkin verran. Myös pientä kantavaa tuntui löytyvän sieltä täältä. Rannekellosta katsoen lento kesti 10 minuuttia. Myötäisessä kone lensi varsin vauhdikkaasti ja annoin sen mennä pitkälle. Vastatuulessa vauhti kuoleentui kuin seinään ja niinpä kone näytti laskussa jäävän varsin kauaksi pellolle ja kovin tarkkaan laskua ei saanut hierottua. Lumikengillä tarpoen sain nopeasti haettua koneen ja samalla paljasti, että nokka oli halkeillut toiselta puolelta vaikka lasku olikin kaukaa katsottuna ihan kohtalainen. Pikaliimalla sen sai fiksattua nopeasti kuntoon. Jatkossa nokka pitänee hioa maalista puhtaaksi ja pinta kuiduttaa kevyellä lasikuitukankaalla. Edelliseen puu-Nodikkiin verrattuna sähkö-Pööniksistä puuttuu ohut 0.4 mm vaneri nokasta, joka näin jälkikäteen tuntuu kohtalokkaalta virheeltä.


19.02.

Junnua ulkoilutettiin taas tänään. Ilma oli lähes tyyni, mutta taivas oli kauttaaltaan tasaisen harmaan. Lämpötila oli parin asteen verran pakkasen puolella. Moottori lähti taas helposti käsin heittämällä. Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 28 minuuttia. Nopean varikkokäynnin jälkeen Junnulla ajeltiin vielä toisella lennolla 35 minuutin verran.

Laskun jälkeen selvisi katastrofi. Kavanin polttoainetankin muovitulppa oli löystynyt ja tankatessa polttoainetta oli päässyt valumaan rungon sisälle. Lentojen aikana polttoainetta oli sitten roiskunut pitkin runkoa, niin, että päällystekalvo on kokonaan öljypisaroiden peitossa. No, tulipahan runko sitten ruostesuojattua. Lisäksi Junnun kaasuservo lakkoili taas koneen ollessa maassa.


20.02.

Lennätykset oli sovittu Pekan ja Xxxxxn kanssa tälle päivälle. Otin mukaan Junnun ja Riser 100"-sähköliidokin. Keli oli aivan eilisen oloinen. Olin kentällä jo kello 11:00 aikoihin ja kavereita odotellessa ajoin Junnulla kellosta katsottuna 20 minuutin lennon. Todella rentouttavaa…. Jossain vaiheessa pienellä kaasulla ajaessani kaasuservo pimeni taas ja moottorin kierrokset jäivät niin pienelle, että koneella ei saanut kerättyä enää lentokorkeutta. Niinpä otin koneen laskuun niillä kierroksilla, jotka olivat jääneet päälle servon pimetessä. Moottori sammui helposti koneen tössähtäessä hankeen.

Toisella lennolla ajoin 25 minuutin lennon. Ajeltiin matalalla pinnoissa, tehtiin läpilaskuja ja välillä ajettiin kovemmilla kierroksilla ja käytiin katsomassa, miten matalalla pilvet ovat.

Pekalla oli mukanaan Dara, jossa oli 6,5ccm Webra nokalla. Kone kulki aika liukkaasti. Korkeusperäsimen ohjauksessa oli jotain hässäkkää, koska vetoa ei tuntunut kuulemma löytyvän tarpeeksi. Ainokainen lento päättyi pajupuskan läpi lumihankeen. Koneeseen ei tullut mitään vaurioita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kokeilin vielä päivän päätteeksi Riseria. Pekka heitti koneen ilmaan. Flyware MAX 650 F5 vetää konetta ihan mukavasti. Sivaritrimmi sai olla ihan laidassa. Liito-osuuksilla kone olikin jo hyvässä trimmissä lentäen hetkittäin sauvat keskitettyinä. Moottorilla ajettaessa kone tuntuu olevan hyvinkin herkkä korkeusperäsiman suhteen, ehkä yliohjautuva. Kone lensi kaksi aika lyhyttä lentoa.

Jossain vaiheessa koneen asennon tajuaminen katosi tyystin. Valkoinen kone harmaanvalkoista taivasta vasten on huono yhdistelmä. Muutamien vaarallisten kuvioiden ja koukkausten jälkeen kone oli hallinnassa ja toin sen laskuun. Näin jälkikäteen ei ole enää selkeää muistikuvaa, kummalla lennolla paniikki iski.

Xxxxx ajeli sähköistettyä Blue Phonixiä jossa oli jokin harjallinen moottori vaihteella. Setupissa oli 10-kennoinen ajoakku ja mahtava 17" x 11"-potkuri. Yhdistelmä oli hyvin toimiva. Pekka lennätteli Big Swift-liidaria, jossa oli nokalla Nordik-Axi 2028/10 ja potkurina 14" x 8"-huiska. Kone toimi hyvin osaavissa käsissä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tässä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että pakkasin koneet autoon ja lähdin ajelemaan Matkua kohti. Takana päin oli taas mukava lennätyspäivä kaveriporukan kanssa. ja tulipahan 40-v syntymäpäivätkin vietettyä varsin meikäläisen persoonaan sopivan ohjelman puitteissa. Kalustovaurioilta vältyttiin vaikka pari uhkaavaa tilannetta tulikin eteen.


25.02.

Lennätykset oli sovittu Pekan kanssa Forssan lentokentälle. Autoon oli pakattu vanha ja uskollinen Junnu, sähkö-Blue Phoenix ja Fokker D-VIII. Fokkerin radiosetup oli aamupäivällä saatu sellaiseen kuntoon, että moottorin käyttö ja rullaus onnistuisivat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentällä oli jo Pekka ja Virtasen Antti kaverinsa kanssa. Antti kavereineen lennätteli Waspia, jonka piirustukset saa ladattua netistä. Pekalla oli mukana Clipper ja omaa suunnittelua oleva iso sähköliidokki, jonka nokalle oli istutettu Flywaren LRK 350/15 -ulkopyörijä. Pekka olikin ajanut Clipperillän jo yhden lennon ennen kuin saavuin.

Kasasin Fokkerin ja aloin käynnistellä moottoria. Moottori pärähti pariin otteeseen käyntiin, mutta ei oikein kestänyt kaasua, vaan sammui joka kerta. Lisäksi kaasuttimelle tulevassa letkussa oli paljon ilmakuplaa. Homma alkoi tympimään ja laitoin Junnun lentokuntoon.

Kentällä oli hyvin kova ja täysin poikittainen tuuli. Kovan tuulen huomasi Junnun lennossa, koska konetta sai ajaa aika kovilla kierroksilla. Ensimmäinen lento kesti noin 10 minuuttia ja tulin koneella laskuun. Parin metrin korkeudella tehty tiukka kurvi vastatuuleen ja kone laskeutui kuin hissillä alas. Toinen ja viimeinen lento kesti arvioilta yhtä kauan, mutta laskussa sivutuuli painoi koneen pehmeään hankeen ja töpsähti nokilleen laskussa.

Photo by Jari Vehmaa

Pekka ajoi omalla sähköliidokillaan pari lentoa. Heitin koneen molemmilla kerroilla ilmaan. Moottorissa oli kivasti tehoa koneeseen ja se tuntui toimivan ilmassa varsin hyvin. Päivän päätteeksi Pekka ajoi vielä Clipperillään toisen lennon. Koneesta saikin hyviä lentokuvia.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.02.

Aamulla Matkussa elohopea oli tipahtanut -20 C lukemiin. Ilma oli täysin tyyni ja aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta. Hain Sähkö-Blue Phoenixin verstaalta ja laiton koneen lentokuntoon. Ensimmäinen lento lennettiin RC2400-akulla ja tiimaa kertyi sellaiset 15 min perstuntumalla. Oli ilo ajaa konetta aivan tyynessä ja kuulaassa talvikelissä. Lento oli sellaista vakaata kellumista…nam nam. Koneen nousut moottorilla eivät olleet kaikkein parhaimpia, koska vastatuulesta ei saanut apua. Siitä huolimatta konetta jaettiin välillä aika korkeallakin. Toinen lento toisella RC2400-paklla oli pääpiirteissään edellisen toisinto myös lentoajan suhteen. Kolmas lento RC4/5SC-akulla olikin jo nihkeää. Akun puhti alkaa olla jo poissa, vaikka pakka on otettu käyttöön keväällä 2003. Lentoaikaa kertyi vaivaiset 5 min. Viimeinen lento ajettiin N1700SCR-akulla, jossa oli puhtia ihan eri malliin. Tällä lennolla kelluttiin taivaalla varmaankin 15 min edestä. Koska ilma oli tyyni ja aurinko paistoi, konetta tarkeni ohjata ihan paljain käsin. Aamun varhainen lennätyssessio oli varsin antoisa ja rentouttava.


04.03.

Säätiedotus oli luvannut lumipyryä, mikä näyttikin toteutuvan jo heti aamusta. Sähkö- Blue Phoenix oli lentovalmiina. Lumipyrystö huolimatta pellonreunalla puhalsi kohtalaisen navakka tuuli. Ensimmäisellä RC2400-akulla noustiin kolme kertaa, joista ensimmäinen tuli otettua vähän puolivastaiseen, eikä nousu ollut parasta mahdollista. Ylätuuli oli varsin kova ja maanpinnassakin korvat alkoivat palella ja vesi valua silmistä, mitä -10 C pakkanen ei yhtään helpottanut. Otin koneen laskuun 10'31" kestäneen lennon päätteeksi.

Seuraava lento lennettiin toisella RC2400-akulla. Tällä kertaa lentoaika jäi huonommaksi: 9' 58". Laskussa aikaisempien kertojen jäljiltä pikaliimalla korjattu nokan halkeama aukesi jälleen. Koneen nokka alkaa olla tosi hapero ja se vaatisi täydellisen peruskorjauksen. Kaikki vanha maali pitäisi pistaa, halkeamat liimata kunnolla Araldiitilla ja lopuksi nokan vahvikkeeksi laittaa hiili- tai lasikuitukangas. Sitten lopuksi kittaus, hionta ja maalaus.


11.03.

Junnu oli taas lentovalmiina. Aamulla pakkasta oli huikeat -23 C ja lennätystä aloittaessa vielä -13 C, mutta lentojen päätteeksi pakkaslukemat olivat lauhtuneet jo -6 C asteeseen. Ilma oli kaikin puolin täydellinen Old Timer -keli; oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä kevättalven taivaalta ja hanki kimalteli koskemattomasta pakkaslumesta. Ensimmäisellä lennolla ajettiin vaatimaton 26 minuutin lennätysrupeama. Toisella yrityksellä päästiin jo kohtalaiseen 42 minuutin lentoon. Molemmilla lennoilla ajettiin tankkityjäksi ilmassa. Valitettavasti peltolennätyksen lomassa ei voi herkutella kunnon läpilaskuilla, koska kone kippaa heti ympäri, jos renkaat pääsevät ottamaan kunnolla kontaktia pehmeään hankeen. Lennätyksen lomassa toisaikainen kaasuservo oli jo niin vetämättömissä, että se on pakko vaihtaa seuraaville lennoille.


12.03.

Kokeilin taas sunnuntaiaamuna kovan onnen SIG Riser 100" sähköliidaria. Koneella lennettiin pari akullista. Jokin mättää koneessa. Moottorilla ajettaessa tuntuu, ettei koneessa ole lainkaan pituusvakavuutta. Kone ei kerta kaikkiaan istu meikäläisen rukkaseen. Lieneekö korkeusvakaajan asetuskulmat menneet pahasti pieleen vuosia sitten tehdyssä pyrstön remontin yhteydessä. Toisaalta liidossa kone liitää mielestäni ihan hyvin. Ennen lentoa pienensin korkeusvakaajan liikeratoja, jotka olivat hervottoman suuret, mutta ei sekään ihmeemmin muuttanut tilannetta.


25.03.

Olin sopinut lennätyksestä lauantai-iltapäiväksi Pekan kanssa. Junnuun oli vaihdettu uusi kaasuservo myöhään perjantai-iltana. Matkussa oli ollut koko aamun aivan tyyntä. Iltapäivällä tuuli virisi. Saavuttuani kentälle, Pekka oli jo paikalla. Kentällä oli tosi kova tuuli. Lensin Juniorilla vain yhden lennon, joka sekin ehti kestää vain nelisen minuuttia. Otin koneen alas, koska rullaustietä pitkin tunki kentälle joku ultrapilotti. Lehtelä joutui sitten siirtelemään pakkeja pois ja kannattelemaan siivestä, ettei olisi osunut autoihin. Varsinkin nyt talvella on niin paljon lunta, ettei autoja ole mahdollista ajaa yhtään kauemmaksi tai autot jäävät kiinni lumeen. Pekka lennätti Calmatoa ja oma suunnittelemaansa liidaria, jonka nokalla hyrrää tätä nykyään LRK-harjaton moottorin. Liidari toimi hyvin kovassakin tuulessa. Lennätyskeikka oli onnistunut puolin ja toisin, vaikkakin lennätys kovissa tuuliolosuhteissa ei ollut mitään herkuttelua. Lisäksi ajelin Junnut pulpetin kanssa, mitä aiheutti jonkin verran epävarmuutta yhdistettynä kovaan tuuleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Calamato vielä maassa, mutta jo hetken kulutta ilmassa. Hidas hämäläinen digikuvaaja ei pysynyt Pekan liikkeiden perässä, joten julkaisukelpoista ilmakuvaa ei nyt saatu, valitan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa


26.03.

Sunnuntai olikin sitten tuulen suhteen eilisen täysi vastakohta. Radiot olivat edelleenkin pulpetissa ja lisäksi olin ottanut käyttööni pitkän tauon jälkeen oma suunnittelemani Nordik-timerin. Ensimmäisellä lennolla röpöteltiin erittäin rikkaalla 16´35" pituinen lento. Seuraava lento jäikin lyhyeksi (4'07"), koska otin koneen maahan säätöä varten. Neula oli samoissa säädöissä, mitä sitä oli avattu kovilla -20C pakkasilla. Nyt taas päiväsaikaan lämpötila oli selvästi jo plussan puolella ja moottoria sai laittaa laihemmalle. Ensimmäinen uusilla säädöillä ajettu lento kesti 5'25" ja kone otettiin taas alas moottorin säätöä varten. Vihdoinkin säätöjen löydyttyä, Junnulla alettiin päästä jo melkein tavanomaisiin lentoaikoihin. Päivän viimeisellä lennolla kello pysähtyi 25'32" lukemiin. Nyt täysin tyynessä kelissä hitaan koneen kanssa lennätys pulpetin kanssa ei tuntunut älyttömän oudolta.


15.04.

Ehdin lentää Junnulla parin minuutin lennon Matkussa kunnes moottori sammui ilmassa. Pitkän kaartelun jälkeen tulin ihan normaalisti laskuun. Tuntui kun veto ei olisi riittänyt tai sen oli liian myöhään. Kone töksähti noin 30 asteen kulmassa vähän vielä lumen peittämään kyntöpeltoon. Landarit repivät runkoa rikki pohjasta. Vaurio korjattiin illemmalla. Vahingosta selvittiin säikähdyksellä. Täytyy suosiolla lopettaa kyntöpeltolennätys tältä talvelta.


16.04.

Pakkasin Junnun Ja Super Hotsin autooni ja suunnistin Forssan lentokentälle. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja keli oli kaikin puolin hyvä, toisin tuuli oli hyvin kova, mutta onneksi sentään kentän suuntainen. Junnu lähti koittamaan keliä. Lento kesti 16'48" ja lasku oli erittäin nätti vastatuuleen, jolloin kone tuli kuin hissillä alas. Seuraavaksi lennätin Super Hotsia. Olin käyttänyt moottoria aiemmin Matkussa 5% nitron kanssa ja käynti tuntui pihassa jo erittäin varmatoimiselta. Ajoin kaikkiaan Hotsilla kaksi lentoa, joita en kellottanut. Koko talven lilluteltuani Junnua, hyppäys Hotsiin oli taas pienoinen kylmä suihku niskaan. Vihdoinkin kone kulki ja todella lujaa. Alkutuntuma oli, että nyt nokalla olut 12" x 6" oli auttamattoman pieni, sen verran lujaa moottori huusi. Lisäksi siivekkeet tuntuivat selvästi ylitehokkailta tai sitten ohjaustuntuma oli vielä Junnussa. Molemmat laskut olivat erittäin onnistuneita. Päivä päätteeksi ajoin Junnulla vielä 5'24" ja 2'05" mittaiset lennot ja moottori sammui molemmilla kerroilla ilmassa. Koska kentällä oli vierähtänyt jo kolmisen tuntia, en enää alkanut säätämään Ossia ja vaan tyydyin pakkaamaan koneet autooni ja lähdin ajelemaan tyytyväisenä kohti Matkua.


29.04.

Forssan lentokentälle oli kokoontuneet lähes kaikki alueen aktiiviset lennokki- ja kopteriharrastajat, koska Forssan Lehti oli tulossa tekemään juttua ensi viikonlopun Harrastepainotteiseen sunnuntainumeroon. Autoja oli tuulipussin luona kuten wanhoina hywinä aikoina joskus 80-luvulla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Sää oli muuten varsin suosiollinen paitsi, että kentällä puhalsi erittäin kova ja osin sivuttainen tuuli. Tuuli haittasi lennätystä jonkin verran, mutta eipä kukaan sen vuoksi kalustoaan rikkonut.

Xxxxx lennätteli sähköistettyä Blue Phoenix-liidariaan siinä vaiheessa kun saavuin kentälle. Danskan Risto lähti ensimmäisenä Aero 40-polttiksellaan kokeilemaan keliä. Maurilla oli mukana Jumper 25 ARF-traineri, jonka nokalla on pieni englantilainen Irvine-moottori. Kone lensi varsin mukavasti navakasta tuulesta huolimatta. Kuvassa on Maurin ja Mikon helikopterilaivue. Omalta osaltani kopterien lento-osuus lähes kokonaan meni sivusuun.

Photo by Jari Vehmaa

Alla on Pekan stunttiosasto, josta näkyy F3A-luokan kehitys viimeisen 20 vuoden ajalta. Etualalla sinänsä jo klassikko Curare 60 ja takana Midas, jonka design on hyvin tyypillinen tämän päivän isoille stunteille. Curare 60 tuntui liikkuvan varsin reippaasti OS 61-moottorilla, vaikka kone ei olekaan mikään keijukainen yli 3700g painollaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Midas lähikuvassa: on se vaan hervottoman iso. Koneen käsittely; kokoaminen ja purku kentällä vaatii paljon aikaa, eikä lennokki sovi mihin tahansa pikkujapsiin. Moottorina OS RX 140.

Näissä kuvissa on Virtasen Antin kalusto. Cougarin nokalla komeilee Flyware LRK 350/20 ja akkuna tietysti LiPot. Alakuvassa Flairin FunFly, joka tuhoutui täysin korjauskelvottomaksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kasasin sekä Junior 60:n että Super Hots lentovalmiiksi. Tuuli pakutti kuitenkin siihen malliin, että Junnulla ei ollut mitään asiaa ilmaan. Lainasin Pekalta 13" x 6" -potkurin ja vaihdoin sen nokalle 12" x 6":n tilalle. Vaikka nokalla oli tuuman tiukempi potkuri, mylly huusi samaan malliin, mitä loivemmallakin potkurilla. Liemi oli terästetty 5% nitrolla. Koneen maakäyttäytyminen rullatessa on varsin mukavaa. Joskus laskujen jälkeen ohjattava kannuspyörä menee sen verran vinoon, että lennon jälkeen kone on aika hankala rullattava. Vaikka olinkin laittanut edellisen lentokerran jälkeen lyijyä koneen perään, kone vaatii vielä vetoa trimmin puoleen väliin. Koneella on taipumus kammeta hieman oikealle. Lensin koneella pari aika lyhyttä lentoa, ja moottori kävi erittäin hyvin molempien lentojen ajan. Ensimmäisen laskun jälkeen sain koneen vielä rullattua starttipaikalle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Jossain välissä tyyntyi sen verran, että aloin käynnistelemään Junnua. Moottori sammahti aina, kun irrotti hehkun. Vuonna 1991 Narvan lennokkiretken tuliaisina saatu neuvostoliittolainen hehkutulppa oli tullut tiensä päähän. Tulppa hehkui, mutta uloin langan kieppi oli jo pimeänä. Vaihdoin tilalle lyhyen OS A3-tulpan, niin johan wanha Ossi alkoi taas kukkumaan vanhaan malliin. Avustajan toiminut Antti avasi vielä neulaa, tosin se jäi vähän turhankin rikkaalla. En kellottanut lentoa, mutta varmaankin ajelin ainakin 20 minuuttia, kunnes moottori sammui ilmassa. Koneen ollessa kentän päällä. Tulin kurvanneeksi koneella liian pitkälle myötätuuleen ja vastatuuleen liidellessä kone tuntui pysyvän lähes paikoillaan. Kävi selväksi, että kentälle asti ei päästäisi. Koska koneen maanopeus oli melkein nollassa, niin pakkolasku kyntöpellolle parin metrin päähän kentän reunasta onnistui varsin turvallisesti ilman mitään vaurioita.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


06.05.

Lauantai oli varsin kesäinen päivä; aurinko paisto melkein pilvettömältä taivaala ja lämpötila varjossakin oli peräti 25 C tietämissä. Oli aamulla saanut sähköistetyn Blue Phoenixin nokan maalattua ja kone oli taas lentokunnossa. Kuidutetusta nokasti tuli ihmeen siisti, vaikka balsaa vasten olikin aika paksu hiilikuitukangas ja sen päällä ohut pintakangas. Maurilta noin vuosi sitten saatu mailaepoksikin tuntui olevan ihan toimivaa tavaraa.

Autoon pakattiin siis EBP, Super Hots ja Junnu. Kentällä olivatkin jo Xxxxx, Pekka ja Senttilä. Xxxxxn Diabolic- 3D-koneessa korkeusvakaaja oli mennyt päivän ainoa lennon aikana flutteriin, mutta tehojen vähennyksellä tilanne oli pelastettu ja kone oli saatu ehjänä alas. Kone ei siis lentänyt enää sen jälkeen tänään.

Pekalla oli kalustona 60-kokluokan Curare, Clipper ja Big Swift-sähköliidari. Curare lensi vanhaan tapaan komeasti ja lujaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Clipper lensi myös hienosti ja korkealla moottorin säädön jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Senttilällä oli mukana Piper J3 Cup, jonka sivuperäsin oli teipattu kiinteäksi. Ilmeisesti kannuspyörä oli jotenkin vinossa, koska koneen rullaukset olivat lähinnä ympyrän ajoa, eikä konetta näin ollen saatu ilmaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Pekka Lehtelä

Junnusta oli palanut vasta hiljan laitettu OS A3-tulppa kummasti. Tulpan vaihdon jälkeen päästiin lentoon. Junnulla lennettiin peräti 7 lentoa lentoaikojen ollessa; 12'40", 6'30", 10'38", 17'18", 35'35", 2'55" ja 33'54" Päivän aikana Junnulle kertyi tiimaa peräti 1h 59 min ja 30s, mikä jäi harmittavasti vajaaksi 2h haamurajasta. Tosin Hotsin kanssa pilotin kokonaistiima tämän päivä osalta ylitti reilusti kaksi tuntia, mikä lienee uusi ennätys ainakin polttiskoneita lennättäessä.

Junnun lentojen lomassa lensin yhden lennon Super Hotsilla. Keli oli välillä jo vähän puuskittainen, mutta hyvinpä kone lensi. Muuten onnistuneen laskun jälkeen kone ajautui asfaltilta ulos sepelille, jossa hiilikuituinen landri taas murtui. Hotsin lennot oli lennetty taas siltä osin.

Jossain välissä oli myös tarkoitus lentää sähkiksellä, mutta olin epähuomiossa kytkenyt nopeudensäätimen väärinpäin moottorin ja akun väliin sillä seurauksella, että säätin päästi toimintasavunsa ulos. Myöhemmät mittaukset osoittivat, että BEC antoi tässäkin tilanteessa +5VDC ulos, joten vastari ei sentään mennyt samassa rytäkässä.

Kaiken kaikkiaan kentällä vierähti leppoisasti viisi tuntia. Lisäksi naamaan ja niskaan oli tullut kiva väri pitkällisen taivaalle tuijottelun seurauksena. Nahka ei sentään kärähtänyt, mutta vähän niskaa kuumotti jälkeenpäin. Vähän harmitti säätimen palaminen, mutta uusia saa kaupasta. Hotsin laskutelineet näyttävät vaan edelleenkin olevan ongelma, tai on vaan uskottava, että kone on pakko pitää asfaltilla. Ehkä ensiapuna vahvistan laskutelineet dural-levyllä ja katson sitten sen jälkeen, mikä olisi lopullinen ratkaisu.


07.05.

Koska Matti oli saanut tehty anoppilan pellolle kevätkylvönsä, oli pellon pinta suhteellisen tasainen kokeilla peltolennätystä Junnulla. Keli oli aika tuulinen ja levoton. Ainakin kerran Junnu hyppäsi muutaman metrin ylöspäin jouduttuaan nostavaan tulppaan. Varttitunnin lennätyksen jälkeen toin koneen laskuun. Vaikka lasku olikin ihan normaalin näköinen, olosuhteet huomioiden, laskutelineiden alla olevan pohjavaneri irtosi taas kerran liimauksistaan. Aika pienellä työllä se on korjattavissa, mutta olisihan senkin voinut jäädä tapahtumatta.


21.05.

Sähkö-Phoenixiin oli asennettu Hitec Focus 4 -radiolaitteet. Kone lensi naapurin pellolla kaksi kertaa lentoaikojen ollessa 10'57" ja 20'21'. Keli oli melko tyyni ja hyvin harmaa. Toisella lennolla päästiin jo vähän pidempään lentoaikaan. Aluksi uusi ja pienikokoinen lähetin tuntui varsin oudolta kädessä, mutta hyvinpä kone lensi senkin ohjaamana.


27.05.

Pekan kanssa oli sovittu lennätykset lauantaiksi. Keli ei ollutkaan ihan niin hyvä, mitä säätiedotus oli vielä viikolla antanut ymmärtää. Ajoittaisista kuurosateista huolimatta Junnu lensi 9'27" ja 21'07" lennot. Moottori kävi hyvin. Pekalla oli mukanaan Calmato ja Clipper. Otin jossain vaiheessa tyypit Pekan Clipperillä. Kone oli varsin toimiva OS 25 LA-moottorilla. Sadekuurot haittasivat ajoittain lennätystä ja niinpä kalusto olikin pressun alla odottamassa sateen taukoamista. Olin varustautunut vähän huonosti keliin nähden ja niinpä aika pian olikin läpimärkä. Pekan ajaessa Calmatolla, ilmassa kuului varsin epämääräinen kirskahdus, johon ei löytynyt syytä heti lennon jälkeen konetta tutkimalla. Myöhemmin Pekka kertoi, että korkeusvakaajan päällysteet olivat irronneet jonkin verran ja ääni oli syntynyt päällysteen päristessä ilmassa. Kaiken kaikkiaan lennätyskeikka oli hyvin vetinen, mutta tulipa sellainenkin koettua. Loppuvaiheessa ei ollut enää kiwaa.

Lennättelin vielä myöhemmin sähkö-Pööniksiä Matkussa, koska akut olivat ladattuina. Ilma oli edelleenkin hyvin pilvistä ja harmaata. Tien toisella puolella ja Saaren yllä oli jonkin verran pientä nostoa, mutta myös selvästi laskevia virtauksia, jolloin tultiin reippaasti alas.


28.05.

Lennättelin sähkö-Pööniksiä Anoppilan pellolla. Ensimmäisen lennon alku menikin osittain käärmeilyksi. Huonosta alusta huolimatta aika pinnassa, ehkä vain parin sähkötolpan korkeudella oli tasaista nostavaa. Lento päättyi 11' 39" aikaan. Toisella lennolla päästiin jo reilusti yli 20 minuutin, eli kello pysähtyi osoittamaan 22'24" kokonaislentoaikaa. Oman metsän päällä sekä naapurin rehupellon päällä oli jonkin verran tasaista kantavaa. Kolmas ja viimeinen lento jäi vaatimattomaksi 9'24" lentoaikaan. Mitään nostoja ei löytynyt ja niinpä koko lento meni mäenlaskun puolelle.


22.06.

Edellisistä lennätyksistä olikin päässyt vierähtämään jo melkein kuukausi perhekiireiden vuoksi. Illalla Matkussa sateiden tauottua tuli sen verran tyyntä, että oli pakko päästä koittamaan Super Zoomia. Tein koneella hätäisesti kaksi lyhyttä lentoa pellolla. Ihan mukavasti kone lentää, joskin ainakin siiveketrimmi oli pahasti pielessä. Sormet syyhyävät pidempiin lentoihin.


24.06.

Olin pitkästä aikaa kentällä Pekan ja Xxxxxn kanssa. Otin mukaani Junnun ja Super Zoomin. Pekka olikin jo kentällä ja aika pian tuli Xxxxxkin. Tuuliolosuhteet olivat vaihtelevat; välillä tuuli niin, että tuulipussi olisi kuin pellistä tehty ja sitten taas oli hetkittäin melkein tyyntä. Pekalla oli uusi pikkustuntti: Cobra, jossa on OS 46 AX-moottori pillillä. Kone oli näppärän kokoinen ja liikkui OSsilla ihan kiitettävästi. Pekalla oli mukana myös Clipper -old timer. Xxxxxlla oli Mukana Diabolic-kone.

Photo by Pekka Lehtelä

Lennättelin ensimmäisen lennon Junnulla, kun oli hetken aikaa vähän tyynempää. Kaarreltuani ilmassa 12'12" verran, moottori sammui ilmassa, mutten kuullut sammumista, koska ilmassa oli samaan aikaan Pekka old timerinsa kanssa.

Tämän jälkeen moottori ei meinannut käynnistyä, mikä johtui palaneesta tulpasta. Olisikohan tulppa saanut siipeensä jo ilmassa, kun moottori sammui kesken kaiken? Tankissa oli kyllä menovettä vielä runsaasti.

Photo by Jari Vehmaa

Kuvassa poseeraavat old timerit ja "old timerit", yhteenlaskettu ikä on yli 200 vuotta

Parit seuraavat lennot olivat kestoiltaan 25'03" ja 27'05". Koska keli oli normaalia tuulisempaa, oli pakko ajaa reilummalla kaasulla, mikä näkyi lentoajoissa; tänään ei päästy millään yli puolen tunnin aikoihin.

Jossain vaiheessa (kello oli arviolta n. 17:35-17:40) Pekan lennättäessä asfaltin reunalla, ehkä 20 m päässä rullaustien liitoksesta, huomasimme Xxxxxn kanssa äkkiä, että joelta päin oli OH-U408-ulrtakevyt tulossa laskuun ilman laskukierrosta. Koneen renkaat olivat ehkä alle parin metrin korkeudella. Tässä vaiheessa koneen etäisyys oli Pekkaan ehkä 50 m luokkaa. Kone pääsi yllättämään meidät kaikki täysin. Tässä jotain syitä, miksi kukaan meistä ei huomannut konetta. Ensinnäkin ultra ei tehnyt laskukierrosta, Pekka lennätteli selkä joelle päin ja seurasimme Xxxxxn kanssa Pekan lennätystä. Lähestyvän ultran pieni käyntiääni laskussa peittyi ilmassa olevan lennokin meluun ja lisäksi tuulen suunta piti huolen, ettei ääni kantautunut korviimme. Laskukierrosasiaa on puitu kevään ja kesän aikana ihan riittävästi, kyse ei voi olla enää tiedon puutteesta, vaan huolimattomuudesta ja piittaamattomuudesta yleistä turvallisuutta kohtaan.


30.06.

Matkuun saavuttuamme oli vielä illalla pakko päästä kokeilemaan Hacker Super Zoomia naapurin rehupellolla, johon oli hajusta päätellen levitetty liete Juhannuksen jälkeen. Onneksi se oli kovilla helteillä kuivanut ja vienyt näin ollen parhaimmat aromit mennessään. Nyt siis pääsin vihdoinkin ajamaan konetta jo pidempään. No trimmit olivat tunnetusti sekaisin, koska aikaisemmilla pikkupyrähdyksillä. Kampeamista tuntui olevan suuntaan jos toiseenkin. Kone tuntui ajavan ympyrää aika herkästi ja sivaritrimmillä sai korjata kovasti kampeamista. Aika pienellä trimmauksella koneen sai lentämään nätisti. Mainos-slogan "almost unbreakable" koki ensimmäisen kolauksen kun kone tuli ihan siistiin laskuun, mutta epp-rengasuoja naksahti poikki. Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavassa laskussa lähti sitten irti laskutelineiden kiinnityspalikka lohkaisten mukanaan materiaalia molemmilta puolilta. Kaikesta tästä selvittiin pikaliimalla ja kone oli taas lentokunnossa ja sillä pörrättiinkin kunnes akku hiipui.


01.07.

Junnu, Sd 2.2m ja sähkö-Pööniksi pakattiin autoon ja suunnistettiin kohti Lehtisten peltoja, jossa ei tarvitse välittää ilma-alusten piälliköistä. Aluksi Junnua vaivasivat käyntiongelmat, jotka johtuivat melkoisesta +27C lämpötilasta. Enpä ole käyttänyt moottoria vielä kertaakaan näin kuumalla kelillä. Neulan uudelleen säädöllä vanha Ossi saatiin kukkumaan hyvin. Säädöistä huolimahti Ossi sammahti ilmassa vain 3'17" kestäneen lennon päätteeksi. ja kone jäi viljapellon puolelle. Seuraavalla lennolla päästiin suht' normaaliin 23'18" lentoaikaan. Välillä Junnulla käytiin todella korkeallakin. Kolmas lento jäi taas lyhyeksi 5'23" lentoajalla. Neljäs ja viimeinen lento ylitti nippanappa puolen tunnin rajan kellon pysähtyessä näyttämään 30'57" lentoaikaa. Koska Junnulla saatiin taas reilu tunti lentoaikaa, oli aika vaihtaa kalustoa.

Electric Blue Phoenix, eli tuttavallisemmin sähkö-Pööniksi viskattiin taivaalle. Homma oli vähän hakusessa taas moottorinousujen osalta. Nousu menivät turhanpäiväiseksi kiemurteluksi ja moottorin sammutuksessa menetettiin turhaan korkeutta koneen sakkauksissa. Joka tapauksessa lämpimässä kesäsäässä saatiin lentoaikaa kohtalaiset 15'23" verran. Metsän reunassa oli pientä kantavaa, jossa kruisailin aikani. Koviin nostoihin en päässyt kunnolla kiinni, muutamasta ajoin kyllä läpi koneen heilahdellessa. Toinen ja viimeinen lento oli vähän parempi lentoajan ollessa 19'42".

Helteisellä pellolla oli käsittämättömästi vierähtänyt viitisen tuntia aikaa. Kahden koneen yhteenlaskettu tiima oli melkein 1h 40min, mikä oli ihan kohtalainen saldo. SD 2.2m ei siis päässyt avaamaan lentokauttaan vielä tänään.


02.07.

Hotsin naksahtaneet hiilikuitulandarit oli korjattu tilapäisesti taivuttamalla 2mm dural-soiro landareiden keskivaiheen vahvistukseksi. Koko helahoito oli sitten pultattu paikoilleen kahdella M3-pultulla molemmilta puolin. Tällä kertaa Hotsin kaveriksi otettiin Super Zoom. Kentällä olivatkin jo Pekka ja Antti. Pekalla oli mukanaan Curare 60-stuntti wanhalta ja hywältä 80-luvulta. Kone lensi tuttuun tapaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Antilla oli sähkö-Cougar, joka liikehti hyvin ketterästi. Xxxxxlla oli mukanaan klassisen kaunis ja linjakas Cloud Dancer, jonka nokalla oli OS 65 LA.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Omaa Hotsia vaivasi kaasun keski- ja ala-alueen epävarma käynti. Moottori ryki kaasua avatessa ja röpöttäessään liian kauan pienillä kierroksilla moottori useimmiten sammahti saatuani koneen juuri baanalle. Laihentamalla tyhjäkäyntiseosta n. puolikierros saatiin ongelmalliset kierrosalueet jo hyvälle ja luotettavalle käynnille. Pientä rykimistä oli kyllä vieläkin havaittavissa. Ehkä päänaulakin oli vielä aavistuksen rikkaalla. Keli oli kaiken kaikkiaan hyvi suotuisa. Aurinko oli pitkään pilvessä, eikä tuulestakaan ollut juuri mitään haittaa. Hots lensi kaikkiaan viisi lentoa, joidenka aikana sain koneen trimmattua tosi hyvin; niin, että se lensi suoraan hitaasi vajoten. Jonkin verran tuli kokeiltua meikäläisen harvaa temppurepertuaaria. Koneella oli miellyttävä lentää myös puolikaasulla, kun ei tarvinnut pelätä moottorin sammumista. Kaikki laskutkin olivat aika onnistuneita. Kone pysyy ilmassa suhteellisen pienellä nopeudella. Valitettavasti viimeisessä laskussa kone ajautui muuten hyvin onnistuneen laskun jälkeen murskeelle aika vauhdikkaasti ja siinä rytäkässä laskutelineet lähtivät alta pohja vanereineen. Tämän jälkeen nokkakosketus oli saanut tuliseinän irtoamaan aika siististi liimauksistaan. Toinen liteply-runkolevy murtui siiven alta. Vaikka tällä kertaa tulikin liimattavaa, kone on korjattavissa muutaman illan työllä.

Photo by Jari Vehmaa

Päivän päätteeksi pyörittelin vielä Super Zoomia lähietäisyydellä. Kentällä oli vierähtänyt neljä tuntia yhdessä hujauksessa. Päivä oli hyvin onnistunut vaikka Super Hots joutuukin telkalle vähäksi aikaa. Täksi ajaksi vastari ja akku löytävät itsensä melko varmasti Kaosin sisuksista.


14.07.

Olin sopinut lennätykset Pekan kanssa kentälle. Kesäloman ensimmäiset lennätykset aloitettiin koeajamalla Kaos viimekesäisen kolarin jäljiltä korjattuna.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli aika aurinkoinen, muttei kuitenkaan täysin pilvetön. Lisäksi kentällä puhalteli hyvin navakka ja täysin poikittainen tuuli. Pekalla oli mukanaan uudelleen päällystetty Calmato, jonka nokalla oli uuden karkea Irvine 53-moottori.

Sen lisäksi Pekalla oli vielä Cobra-pikkustuntti. Oma Webra on tosi nöyrä käynnistymään Pekalta saadulla HP:n kaasuttimella; voisi sanoa, että laakin peli. Moottori käy erittäin hyvin maassa koko kierroslukualueella. Pekka ajoi Calmatolla useamman lennon aina välillä moottoria säätäen. Aluksi koneesta ei löytynyt kunnolla kierroksia, mutta jo päivän päätteeksi Irvine ruuvasi ihan kiitettävästi. Calmaton lentojen välissä Pekka ajoi Cobralla yhden lennon. Läpilaskun päätteeksi Pekka otti vielä koneen ylös, mutta juuri koneen irrotessa maasta sivutuuli teki tepposensa ja kone kierähti pituusakselinsa ympäri. Tässä rysäyksessä koneen runko napsahti aika siististi poikki siiven jättöreunan takaa.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Mutta omaan kalustooni mennäkseni, Kaos toimi ihan kiitettävästi korjausten jäljiltä. Moottori vetää TF 13" x 6" -potkurilla jo maassa kovaa ja ilmassa kone menee todella lujaa. Lennon aikana välialueella oli havaittavista kierrosten jonkin asteista pumppaamista, mutta moottori ei kuitenkaan sammunut kertaakaan ilmassa. Kaiken varalta tyydyin kuitenkin ajelemaan reilusti yli puolen kaasun. Kovan tuulen vuoksi koneen trimmaaminen jäi pelkäksi haaveeksi, mutta mitään yllättävää koneessa ei ollut havaittavissa korjauksien jäljiltä. Koska tuliseinä on rakennettu uudelleen, voi moottorin vetokulmissa olla jotain hieno säätöä.

Hotsin pikkukolarista oppineena otin koneen laskuun reilusti rullaustien puoleiselle ruohopientareelle, jottei kone ajautuisi korkealle kivimurskalle. Lisäksi ruoho tuntuu imaisevan koneen paremmin kiinni maahan, eikä mitään pomppimista pahemmin ilmene. Kovasta tuulesta johtuen ajoin koneella vain kaksi lentoa. Molempien lentojen lähdöt otettiin jarrulähtöinä täydellä kaasulla rullaustien risteyksestä kaupunkiin päin. Tällä tuulella kone irtosi kentästä jo 5-6 metrin nousukiidon jälkeen. Kentällä kävi myös Xxxxx ja Pena.


16.07.

Kaos pakattiin autoon ja nokka kohti Forssan kenttää. Paikalla olivatkin jo Xxxxx ja Pekka. Sitten viime kerran, Pekka oli laittanut Calamaton Irvineen tehopillin. Lisäsi Pekalla oli mukanaan aikoinaan meikäläisen rakentama Benji-pikkupylon, jonka nokalla oli OS 25 FX-polttis. Xxxxxlla oli mukana Cloud Dancer.

Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli taas kerran erittäin hyvä ja nyt tuulikin puhalsi kentän suuntaisesti. Calmato tuntui toimivan tehopillin kanssa erittäin hyvin. Ajoin Kaoksella yhden aika vauhdikkaan lennon., josta ei mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa ole. Lennon päätteeksi huomasin, että peltisestä pillinpidikkeestä oli murtunut putkiklemmarin ale tuleva pala. Pilli roikkui koneen kyydissä pelkän silikonikumin varassa! Onneksi pilli pysyi kiinni, eikä pudonnut lennon aikana esimerkiksi lähi pelloille. Nyt menikin varikkohommiksi. Irrotin runkoon pultatun pellin palan ja porasin reiän klemmariin, jonka pulttasin siis suoraan runkoon kiinni. Tämän lisäksi toinen rengas oli jo niin lintassa murtuneen vanteen sisäkehän vuoksi, että pelkäsin jotain vielä tapahuvan huonon renkaan vuoksi. No, pakista vaihdettiin vararengas tilalle. Toinen lento oli edellisen kaltainen paitsi, että lasku venähti todella pitkäksi. Välillä yritin hieman treenata selkälentoa…

Päivän mittaan tuuli olikin kääntynyt poikittaiseksi. Päivän päätteeksi Pekka tyypitti Kaoksen. Koneella otettiin poikittainen lähtö. Kaos lensi hyvin osaavissa käsissä ja Pekka pyörittelikin konetta varsin mallikkaasti. Laskussa vararenkaan kumi lähti vanteeltaan ja huiska napsahti poikki ja säleet iskeytyivät moottorin alapuolisiin runkobalsoihin. Pekka kommentoi lennon päätteeksi, että moottori kaipaa hieman vetoa oikealle; samansuuntaisiin johtopäätöksiin minäkin olin päätynyt toissa päivästen lentojen perusteella. Kone tarvitsee pienen välihuollon ennen seuraavia lennätyksiä; moottorin vetokulman tarkistus, pillin kiinnitys, uudet renkaat, rungon fiksaaminen. Konetta purkaessani huomasin että sivariservon kiinnitysruuvit olivat irronneet servon toisesta päästä!

Benji kulki ihan kivasti polttisversiona. Pekan kommenttien mukaan se toimii paljon paremmin kuin Flairin sarjasta rakennettu Dara. Ihan kiva, että Benji on edelleenkin aktiivikäytössä ja hyvässä uudessa kodissa. Xxxxx ja Pekka jäivät vielä kentälle minun lähdettyäni sieltä pois.

Iltapäivällä olin ladannut RC4/5SC-akut, ihan vaan kaiken varalta. Illalla yhdeksän jälkeen ilma oli tyyntynyt, joten päätin lähteä kokeilemaan keliä sähkö-Pööniksillä. Tyynessä kelissä koneen nousu ei ollut kovinkaan kummoista, lisäksi tuntui, että akku oli turhan takana. Aivan tyynessäkin kelissä Electric Blue Phoenix viihtyi ilmassa 16'51" verran.

Seuraavalle lennolla tuuli olikin jo virinnyt sopivasti. Idyllisestä kesäillasta huolimatta keli osoittautui hyvin petolliseksi, eikä oma päänsärky yhtään auttanut tilannetta. Ylätuuli tuntui olevan varsin kohtalainen vieden kevyttä konetta liito-osuudella todella kauas. Vaikka laskeva ilta-aurinko paistoikin selän takaa, eikä aurinkolaseja varsinaisesti tarvittukaan, oli koneen näkemisessä todellisia vaikeuksia. Toisaalta taas niin kaukaa moottorilla ajo oli hyvinkin koukkivaa, tuntui koneen jäävän yhä kauemmaksi. Onneksi viljapelossa oli noin puolen metrin levyinen ura, jossa ei kasvanut mitään. Uraa pitkin pääsi näppärästi lähemmäksi konetta. Nyt koneen sai taas helposti hallintaan. Ajoin koneella vielä parikin moottorinousua. Yllättävää kyllä, koneen lentoaika ylsi 17'52" lukemiin kaikkien näiden sekoilujen jälkeen.

Onni onnettomuudessa, sillä koneen ajautuminen kauaksi ja todelliset näkyvyysongelmat meinasivat koitua koneen tuhoksi. Ehkä opin tästä myös sen, että huonovointisena ei kannata mennä lennättämään, vaikka keli olisikin kuinka hyvä tahansa.


17.07.

Illalla, kun oli jo melkein tyyntä, menin taas tyypittämään Hacker SuperZoomia naapurin rehupellolle. Pari päivää aikaisemmin oli valmistunut koneen laskutelineiden remontti, jossa runkoon liimattiin molemmin puolin 0,8 mm lentokonevaneri kolmiot. Akkuna oli edelleenkin Etecin 3s 1250 mAh LiPo-pakka. Koneen trimmit ovat edelleenkin vähän hakusessa, varsinkin sivari vaatii vielä trimmaamista. Toisaalta iltatuuli ei luonut parhaimpia trimmausolosuhteita. Koneella veivattiin kolmella lennolla ainakin 15 min verran. Laskutelinekorjauskin tuntui toimivan odotusten mukaisesti.


20.07.

Wanhat, joskin jo hieman reissussa rähjääntyneet sotaratsut Kaos ja Junior pakattiin autoon ja suunnistettiin kohti Forssan lentokenttää. Ilma oli miellyttävä, noin 20 C, pahimpien helteiden jo hellitettyä. Kentällä puhalteli rauhallinen, mutta poikittainen tuuli. Aluksi meni aikaa Kaosin moottorin säätöihin. Jarrulähdöt oli hieman hankala ottaa yksin rullaustien risteyksestä., mutta hyvinpä kaikki onnistuivat. Ensimmäisellä lennolla moottori jäi hyvin rikkaalle. Seuraavalle lennolle neulaa laihennettiin jonkin verran. Nyt kone kulki jo entiseen malliin ja jotain tempunpoikastakin yritettiin aina välillä. Lennon aikana moottori kuitenkin sammui ilmassa, mitä ilmeisimmin polttoaineen loppumiseen, koska tankkiin meni reilusti yli puolet täysinäisestä tankkauspullosta. Lensin koneella vielä kolmannenkin lennon. Kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita.

Kaosin jälkeen oli Junnun vuoro. Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 14' 57" verran. Seuraava lento jäi hyvin lyhyeksi; 2' 59" mittaiseksi moottorin sammuttua kuin ajoin poikittain kentän ylitse ja vieläpä erittäin matalalla. Kone hävisi aika pian kentän vieressä olevien pajupusikkojen taakse. Kone näytti olevan onneksi aika pitkällä kaurapellossa pyrstö pystyssä. Varikon vierestä lähtevällä puusillalla tulikin vastaan tämän kesän ensimmäiset kyyt, jotka kuitenkin luikertelivat piiloihinsa siinä samassa. Katsoin kuitenkin parhaaksi mennä pellolle toista kautta. Kone oli nätisti pellolla nokka pystyssä, ilman mitään sen suurempia vaurioita. Seuraavakin lento jäi hyvin lyhyeksi 3' 37" moottorin sammuttua yllättäen. Tällä kertaa kone tuli poikittaiseen laskuun ja jäi kiitoradan viereisen pellon reunaan. Neljäs ja viimeinen lento oli jo perinteisen juniorimainen lentoajan ollessa 20' 59". Nyt päästiin jo kunnolla herkuttelemaan matalilla lähestymisillä, läpilaskuilla ja matalalla kaartelulla. Moottorin sammuttua ilmassa, koneella sai kierrellä ja kaarrella vielä pitkän tovin. Kone laskeutui nätisti sivutuuleen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Kentälle ilmestyi myös Jouni Uppa, jota en ole nähnytkään pariin vuoteen. Jounilla oli mukanaan Multiplexin Magister, joko oli pikku-Cessan näköiskopio. Kone oli kokonaan epp:tä. Nokalla oli ajan hengen mukaan Hyperionin harjaton ja akkuina LiPo-pakka. Kone lensi ilmassa varsin vakuuttavan oloisesti.


23.07.

Helteisen päivän käännyttyä kohti viilenevää iltaa, menin pellon laidalle Super Zoomin kanssa. Ilma oli vielä ilta kuudenkin aikoihin hyvin lämmintä ja tyyni keli vielä lisäsi lämmön vaikutusta. Pääsin vihdoinkin trimmaamaan kunnolla Super Zoomia tyynessä kelissä. Pienempi 3s 1250 LiPo-pakka saa olla noin sentin verran eteenpäin tarranauhan rajasta katsottuna. Koneella tuli kaahailuta jos jonkin näköistä kuvion ja koukeron yritystä. Trimmien löydyttyä kone tuntuu ihan mukavalta ajettavalta. Ensimmäisen lennon päätteeksi sivuperäsimen saranatikku oli irronnut yläpäästään saaden sivarin käyttäytymään sangen oudosti. Ongelma oli pien korjattu pikaliimalla. HiModelin 3s 1700mAh LiPot tyypitettiin nyt ensimmäistä kertaa koneessa. Kone alkaa kaikin puolin olla trimmeissään, kunhan pilotti ei olisi niin kädetön kun on, niin lennotkin olisivat paljon kauniimpaa katseltavaa.

Myöhemmin illalla sähkö-Pööniksi laitettiin lentokuntoon. Sitten Super Zoomin lennätyksien, nyt pari tuntia myöhemmin oli virinnyt jo pieni tuulenpoikanen. Nyt lennoille RC4/5SC-pakka laitettiin selvästi edemmäksi, mitä se oli ollut edellisellä lennolla. Tällöin koneen epästabiilisuus johtui liian takana olevasti painopisteestä. Nyt kone lensi jälleen kuin ihmisen mieli. Ensimmäinen lento ajettiin uudemmalla, tänä vuonna kasatulla akulla. Vaikka ensimmäinen nousu menikin taas käärmeilyksi, kertyi tiimaa mukavasti 24'04" verran. Pienessä tuulessa koe nousi aika reippaasti. Lennon aikana tuuli tyyntyi ainakin maan pinnassa kokonaan, mutta ylätuuli oli kohtalaisen oloinen vieden välillä konetta reippaan puoleisesti.

Illan viimeinen lento starttasikin jo lähes tyynessä kelissä. Lisäksi kun akkuna oli vieläpä vanhempi RC4/5SC-pakka, niin nousut olivat aikamoista kinnaamista, eikä kovinkaan korkealle päästy. Mitään ihmeellisempää nousua ei osunut kohdalle, mutta siitä huolimatta lentoaikaa kertyi kahdella lennolla ihan mukavasti ja liidon lennätys oli taas kunnon naatiskelua viljapeltojen keskellä Suomen suvessa.


26.07.

Pitkästä aikaa oli luontaista kutkutusta sähköliidarien suuntaan. Ajelin Lehtisille autossani sähkö-Pööniksi ja Silent Dream 2,2m. Keli oli hyvin aurinkoinen, mutta tuuli oli levoton. Lensin ensimmäisen lennon keliä tunnustellen sähköistetyllä Blue Phoenixilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nousut olivat yhtä vikurointia paikoitellenkin kovassa tuulessa. Vanhemmalla RC4/5SC-pakalla lentotiimaa kuitenkin 15' 16" verran. Tämän vuoden lentokausi aloitettiin Silent Dreamin osalta varsin myöhään. Koska kone on varsin liukas, eikä sen kummoisempia nostavia löytynyt, lentoajaksi tuli varsin vaatimattomat 7' 09". Keli rauhoittui vähitellen päivän kääntyessä kohti suvi-iltaa. Blue Phoenixillä tehtiin tämän vuoden pohja-ajat 28' 39". Välillä konetta ajettiin leppoisasti aurinkotuolista, eikä lennätys näin ollen käynyt lainkaan niskojen päälle. Seuraava Silent Dreamin lento jäi kellottamatta, mutta perstuntumalla tiimaa kertyi tällä kertaa aavistuksen verran enemmän, mitä ekalla keikalla. Hiha-arvio olisi n. 10 min. Illan päätteeksi ajettiin vielä Blue Phoenixillä kohtalainen 17' 07" mittainen lento.


27.07.

Kymmenen vuoden yhteistä aviotaivalta juhlistettiin illemmalla ajamalla sähkö-Pööniksilla anoppilan pellon laidassa hätäisesti parit lennot. Ilma oli lähestulkoon tyyni. Väsähtäneemmällä RC4/5SC-pakalla moottorinousut olivat tuskallista kituuttamista tehojen puutteessa. Tiimaa kertyi vaivaiset 11' 28". Uudemmalla RC4/5SC-pakalla päästiin lilluttelemaan jo 21' 11" Suomen suvessa.


28.07.

Eilen oli sovittu Xxxxxn kanssa lennätykset kentälle. Ilma oli aivan täydellinen; aurinko paistoi, muttei porottanut ja kaiken lisäksi tuuli oli ajoittain aivan tyyni tai sitten vieno kesätuuli puhalteli vilvoittelevasti. Olin kentällä suurin piirtein kello 13:00 aikoihin. Mukana oli luottokoneet eli Kaos ja Junnu. Ajoin Kaoksella kaikkiaan 6 keikkaa, lentoaikojen ollessa rannekellosta katsoen 3-8 minuuttia. Puolelle lennoista moottori sammui ilmassa tai löpö loppui. Kuitenkin Kaos lensi kaikkiaan 37 minuutin edestä tänään. Moottorin käydessä piikillä, kone kulkee todella lujaa!!

Photo by Jari Vehmaa

Vaikka HP 60:n kaasari lieneekin toistaiseksi paras, mitä on kokeiltu, ei senkään kanssa moottorin käynti ole valitettavasti 100%:n luotettavaa. Välillä maassa moottori kävi ihan piikillä, mutta sitten ilmassa moottori tuntui röpöttävän aika rikkaalla ja kone liikehti tosi tuhnuisesti. Neulaan pitää saada uusi O-rengas, sillä neula tuntuu olevan turhankin löysä ja säätö tuntuisi vaeltavan ilmassa. Pitkään tyhjäkäynnillä käydessään moottori sammuu helposti. Näin kävi muutaman kerran, kun sain rullattua koneen kiitoradalle. Niinpä otinkin varmaan puolet lähdöistä suoraan rullaustien puolelta suoraan varikkopakin viereltä startaten.

Viimeisessä lennossa oli dramatiikkaa runsaasti. Heti lähdössä toinen rengas irtosi pultteineen. Sinänsä lento oli ihan normaali ja lentelin aikani, ennen kuin aloin sorvaamaan laskua kentän viereiseen viljapeltoon. Ensimmäinen harjoitus tuli otettua liian läheltä ja kone olisi laskeutunut turhan kauas, joten se siitä. Kuitenkin pinnassa ajaessani moottori alkoi vähän oirehtia huonosta käynnistä. Hetken mietin, että annanko koneen mennä suosiolla kauaksi vilja peltoon vai käännänkö sen vielä takaisin. Aikaisempien yritysten seurauksena on usein tullut vain liimaamista. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja väänsin koneen takaisin hyvin matalalla pinnassa kaartaen. Riskinotto kannatti tällä kertaa ja sain koneen onnistuneesti käännettyä ja otettua uudelleen ylös. Nyt uusi lähestyminen oli jo paljon parempi ja roikotin konetta ihan kävelyvauhdilla, ennen kuin annoin sen rojahtaa halitusti vehnäpeltoon. Pakkolasku oli täysin onnistunut. Muistona laskusta, vehnän tähkä roikkui potkurin akselin ympäri kietoutuneena.

Päivän päätteeksi pakasta otettiin Junnu. Ilma oli aivan täydellinen old timerilla pöristelyä varten. Ensimmäinen lento oli jo ihan reippaan oloinen lentoajan ollessa 24'24". Seuraavalla 4'43" kestäneellä lennolla läpilaskusta tulikin lasku, kun moottori sammui kaasun avaamiseen. Myöskin seuraavalla 9'58" kestäneellä lennolla moottori sammui. Tämän jälkeen moottori sammui heti kättelyssä; tiimaa kertyi vain 1' 03". Moottorin säädön jälkeen päästiin jo kunnolliseen 38' 57" kestäneeseen lentoon. Tankki ajettiin ilmassa kuivaksi ja moottorin sammumisen jälkeen kaarreltiin ja kurvailtiin ilmassa noin neljän minuutin verran! Seuraava 11' 49" kestänyt lento tuntui aivan onnettomalta pyrähdykseltä edelliseen lentoon verrattuna. Nytkin moottori sammui ilmassa. Viimeisellä lennolla oli jo hieman ennätyksen hakua; koneella pörrättiin välillä hyvin, hyvin korkealla ja pienellä kaasulla polttoainetta pihistellen. Polttoaineen loputtua koneella liideltiin tällä kertaa 5' 10" verran. Päivän päättävällä lennolla tiimaa kertyi jo kunnioitettavat 45' 37" verran. Aivan tyynessä kelissä Junnulla herkuteltiin oikein olan takaa; tehtiin läpilaskuja runsaasti, ajettiin läpärissä pitkiä matkoja kenttää pitkin, kaarreltiin ristiin rastiin aivan pinnoissa, vedettiin muutamia läpäreitä melkein poikittainkin. Päivän aikana Junnulle kertyi lentoaikaa peräti 2 h 16 min, mikä on jo ennätys. Tämä on jo toinen perättäinen kerta, kun päivän kokonaislentoaika ylittää kaksi tuntia. Viimeisen lennoin aikana mielessä kävi, että riittääkö 600 mAh akku vaiko ei. Parin päivän päästä purin akusta 460 mAh, eikä se mennyt edes tyhjäksi, joten pelko osoittautui turhaksi. Aikaa paloi kentällä reilut kuusi tuntia! Tämä oli toistaiseksi kesän paras lennätyspäivä! Kaikkiaan Kaos ja Junnu olivat ilmassa melkein kolme tuntia!!!!

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

30.07.

Koko viikonlopun kestäneiden pippaloiden ja pukupakon jälkeen oli jo kova kiire vaihtaa päälle kulahtaneet college-shortsit ja t-paita. Jo helpotti, kun pääsi taas sonnustautumaan kesän viralliseen oloasuun. Sähkö-Pööniksiin tungettiin RC4/5SC-akku ja kone viskattiin lentoon. Vaikka keli ei ollutkaan mitenkään kummoinen, rikoin kuitenkin Lehtisen pellolla tehdyn pohja-ajan nyt kymmenellä sekunnilla. Tällä kertaa kellot pysähtyivät näyttämään 28' 48" aikaa. Missään tintissä ei ollut, mutta korkealla ylätuulessa kone tuntui viihtyvän kummasti. Kaiken lisäksi liidari oli esimerkillisen hyvin trimmeissä. Akku oli niin, että pakan ja rungon tarranauhat olivat millilleen kohdakkain ja trimmi oli vivun paksuuden verran työnnön puolella.


31.07.

Olin pari päivää varustanut Fokker D-VIII:ia ja tehnyt viime hetken parannuksia koneen koelentoa varten. Kentällä olivat jo Pekka ja Xxxxx. Pekalla oli mukanaan Astro Hog ja Curare 60 ja Xxxxxlla Diablotin. Xxxxx ja Pekka ajelivat koneitansa pariin otteeseen, ennen kuin sain kasattua Fokkerin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä oli aavistuksen verran sivuttainen tuuli. Moki pärähti varsin helpolla käyntiin. Seosta laihennettiin aavistuksen verran. Ensimmäinen startti tehtiin aivan kentän suuntaisesti joelle päin. Koneen maakäyttäytyminen asfaltilla on todella surkeaa. Kannusraapa ei millään pidä asfaltissa ja toisaalta koneen perää ei voi mitenkään ohjata maassa. Varmaankin nurmikentältä kone toimisi paljon paremmin. Lähtö meni aivan pipariksi ja kone päätyi murskan kautta ympäri. Koneeseen ei tullut muutamaa naarmua lukuun ottamatta mitään näkyvää vauriota.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Pekka Lehtelä

Seuraava startti otettiin hieman viistoon, tuulta kohti. Heti lähdössä pidettiin reippaasti kierroksia, että sivari purisi paremmin tuuleen. Nyt päästiin jo paremmin vauhtiin ja vähän pidemmälle, mutta lähtö päätyi taas kuperkeikan kautta samalle murskalle. Tämän kertainen tälli oli käynyt sen verran siiven kiinnitystukien päälle, että yksi tanko oli irronnut liimauksistaan rungon sisältä ja oli samalla rikkonut hieman runkobalsoja. Varsinaisesti mitään suurempaa vauriota ei tullut, mutta siipitelineen saama tälli on aika hankala korjata ja tuskinpa sitä saakaan edes ihan siististi ulkopuolelta fiksattua. Jos konetta vielä joskus kokeillaan, niin siihen on ihan pakko rakentaa kannuspyörä vaikka sitten ihan kiinteäksi, että perässä olisi edes jonkinlaista pitoa asfaltilla.

Puhuessani niitä näitä Pekan kanssa, Xxxxx lennätteli konettansa. Äkkiä kuului kova kohahduksen säestämä tömähdys ja Xxxxxn kone oli syöksynyt viljapeltoon. Meistä ei kumpikaan nähnyt tapausta, koska Pekka roplasi laitteitansa ja itse oli selin peltoon nähden. Konetta haettiin kolmen miehen ja yhden koiran voimin. Vasta kun Xxxxx haki lähettimensä ja heilutteli servoja, hän löysi itse koneensa. Koneen kevytvanerinen runko oli mennyt ihan tohjoksi. Siivet olivat kutakuinkin ehjät. Todennäköisin arvaus turman syystä oli, että yhden hiilikuitutangon varassa keikkuva pendel-peräsin olisi pettänyt ilmassa. Maassa peräsimen hiilikuitutankoon kohdistuu rasitusta, kun moottoria käytetään ja pilotti seisoo pyrstön edessä. Pekka teki tarjouksen Xxxxxn romusta ja sai harrastajan puuhapussin edulliseen hintaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Pekka Lehtelä

Photo by Jari Vehmaa

Illalla hain balsamia haavoilleni ja paiskasin päivän päätteeksi sähkö-Pööniksi taivaalle. Ensimmäisellä lennolla tuli loman pohjanoteeraus: 10' 40". Seuraavalla lennolla puolestaan hätyyteltiin koko vuoden parasta tulosta ja taivaalla killuttiin 28' 33". Tulos jäi harmittavasti 15 s verran uupumaan tämän vuoden parhaasta lentoajasta.


01.08.

Päivä oli taas hyvin lämmin, joskin kohtalaisen puuskittainen kesätuuli tuiversi koko ajan. Sähkö-Pööniksi lensi useampaan otteeseen kuluneen päivän aikana. Hyvin levottomassa kelissä RC4/5SC-pakalla lenneltiin 23' 14" verran. Nostojakin oli aina siellä sun täällä ja hetkittäin kone kohosi kuin hissillä. Valitettavasti nosto jäivät vain läpihuutojutuiksi. Tiimaa kertyi kuitenkin ihan kohtuulliset 23' 14". Jonkin aikaa joutilaana ollut N1250SCR-pakka elvytettiin ja otettiin palvelukseen. Pienen ja jo parhaat puhtinsa antanut kennosto venyi 8' 24" lentoaikaan. Moottorin käynnistä huomaa kyllä heti akuston pirteyden. Illemmalla koko taivas oli melkein iltapilvien peitossa ja muutenkin oli jo olevinaan aika hämärää. N1250SCR-pakalla päästiin nyt jo 10' 40" lentoaikaan. Illan päätöslento lennettiin RC4/5SC-akulla ja nyt tällä kertaa päästiin jo tuttuihin lentoaikoihin; kello seisahtui näyttämään lukemaa 25' 59". Vaikka maan pinnassa olikin aivan tyyntä, ylätuuli tuntui olevan melkoinen, sillä sähkö-Blue Phoenix meni korkealla todella lujaa ja vastatuuliosuudet killuttiin melkein nolla maanopeudella.


02.08.

Aamupäivällä lähdin taas pellon reunaan ajamaan sähkö-Pööniksia. Ilma oli hyvin aurinkoinen, mutta tuuli oli kohtalaisen kova a levoton. Lentoaikaodotukset eivät olleet kovinkaan kummoiset tässä kelissä. Toisin kuitenkin kävi. Välillä ajettiin koviin nostoihin, jossa kone kohosi tosi reippaasti, valitettavasti niissä ei killuttu meikäläisen lennätystaidoilla kovinkaan pitkään. Lennon päätteeksi kello näytti lukemaa 30' 35. Tämän lienee kyseisen koneen ensimmäinen puolen tunnin lentoaika! Koska Hitecin vastari alkaa nytkyttämään servoja ja päräyttelemään moottoria, pidän aina koneen purkamisen ajan lähetintä päällä, että tule potkurista naamalle. Aikaahan tähän manooveriin ei kulu varmaankaan kuin minuutin luokkaa. No, kuitenkin tässä ajassa lähettimen mittari oli jo hiipunut punaiselle. Aloittaessani koneen purkua, mittari näytti vielä vihreää. Sinänsä yllättävää, että lähettimen akku hiipui nollille alta aikayksikön. No, parempi näin. Jos kone olisi ollut vaikkapa vielä viisi minuuttia kauemmin ilmassa, olisi lähettimestä loppunut lähetystehot kesken lennon. Nytpä tiedetään, että peliaikaa ei ole juuri mitään, jos mittari näyttää vielä reilusti vihreää.

Illemmalla, kello viiden pintaan olin sopinut Xxxxxn kanssa lennätykset Forssan kentälle. Ilma oli lähestulkoon tyyni, korkeintaan pieni kentän suuntainen tuuli puhalteli välillä. Ennen Xxxxxn saapumista, ehdin jo ajaa pari lentoa Kaoksella. Ensimmäisellä, noin viisi minuuttia kestäneellä lennolla trimmasin koneen kunnolla; nyt kone lensi niin pitkään suoraan vajoamatta, kun sen vaan antoi mennä. Aavistus siiveketrimmiä oikealle kompensoin koneen loivaan kaarron vasempaan. Tälläkin lennolla koneen kanssa oli käynti vaikeuksia, eikä kone käynyt kunnolla täysillä kierroksilla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Seuraavalla lennolla moottori kävi jo paremmin. Koneella kaahattiin taivaalla 8 minuutin verran, mikä tuntuu olevan maksimi aika, jonka jälkeen löpö loppuu tankista, kuten nytkin kävi. Koneella liihoteltiin sujuvasti asfaltille asti. Lasku päättyi kuitenkin aika pahaan pomppulaskuun, jossa laskuteline pääsi vähän vääntymään. Teline oikaistiin paikan päällä käsivoimin vääntämällä, tosin se jäi vielä vähän toispuoleiseksi, koneen toisen siiven kärjen jäädessä toista vähän ylemmäksi.

Taas lähdettiin lentoon. Konetta ei saatu edes kunnolla korkeuksiin, kun jo parin minuutin jälkeen moottori yksinkertaisesti hyytyi ryytyi ilmassa ja taas liihoteltiin laskuun.

Xxxxxlla oli mukana Cloud Dancer, jossa oli alla meikäläiseltä peräisin olevat dural-laskutelineet. Xxxxx märehti ja pähkäili pitkän aikaa, että uskaltaako hän ottaa koneensa ilmaan, vaikka lento-olosuhteet olivat mitä parhaimmat ja tuulikin oli kentän suuntainen. Uudet telineet tuntuivat toimivan hyvin ja läpilaskut sujuivat mallikkaasti.

Tällä välin taistelin varikolla moottorin kanssa. Kokeilin jopa venäläistä tulppaa, mutta sillä moottori ei juurikaan käynyt. Onneksi pakista löytyi OS A8-tulppaa, jolla moottori alkoi pelaamaan kuin ihmisen mieli. Ossin tulppa tuntui hehkuvan paljon kirkkaammin, mitä käyttämäni OPSin musta. Ei muuta kuin kone tempaistiin taivaalle. Nyt tuli taas harjoiteltua selkälentoa, joka joskus jopa onnistuu aika hyvin. Taas tankki ajettiin kuivaksi noin 8 minuutin lennon jälkeen. Koneella tultiin varsin kauniiseen laskuun.

Seuraavalla vain viiden minuutin kestäneellä lennolla kone kävi edelleenkin kuin unelma. Nyt taas koneella oli hyvä yrittää jos jonkin moista temppua ja kuviota, kun moottorin käyntiin saattoi luottaa. Tällä kertaa en ajanut tankkia kuivaksi vaan tuli pitkästä aikaa laskuun moottori käydessä. Itse asiassa yritin kyllä sammuttaa sen, mutta jopa trimmin ollessa kiinni moottori käy vielä aika reipaalla kierrosluvulla. Jostain syystä kurkku ei mene täysin kiinni.

Viimeinen lento oli täysin edellisen toisinto kaikin puolin. On suoranainen ilo ajaa trimmatulla klassikko stuntilla, jonka moottori vihdoinkin pelittää kuin kello. Taas tultiin kohtalaisen onnistuneeseen moottorilaskuun noin kuuden minuutin lennon jälkeen.

Varikolla tutkailtuani konetta, huomasin, että korkeusvakaajan oikean puoliskon ulommainen sarana on poikki. Ei ole sen tarkemmin mitään käsitystä, missä vaiheessa se olisi hajonnut. Sen lisäksi pillin takaosan M3-kierteissä ei enää pysy pultit, jotka kerta toisensa jälkeen ovat varisseet jonnekin lentojen aikana. Onneksi takaosa on sentään pysynyt kiinni. Täytyy yrittää tehdä suuremmat, M4-kokoiset, kierteet tai porata kierteet vallan pois ja vetää pienemmillä mahdollisilla pop-niiteillä osa paikoilleen. Lisäksi kentällä oikaistut landarit vaativat vielä hienosäätöä viilapenkissä.

Jossain välissä Xxxxxn koneesta lähtivät landarit alta. No, eipä se ollut mikään ihme, koska ne näyttivät olleen kiinni suurilla koneruuveilla epoksin kera pelkässä kovassa balsassa. Laskussa kone sai vähän asfaltti-ihottumaa siiven keskiosaan ja kärkeen. Sen suuremmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin tällä kertaan. Koska Kaoksen lentokelpoisuus alkoi olemaan niin ja näin, alkoi koneen pyykkääminen, purkaminen ja sullominen autoon. Nyt kun kone alkaa olla trimmeissään ja kulkee kiitettävä kovaa, niin kiristettävää ja korjaamista alkaa ilmetä kummasti. Kaikesta huolimatta tämän päivänen lennätyskerta oli todella onnistunut. Löpöäkin taisi palaa parin litran verran.


11.08.

Palattuame varsin onnistuneelta ja antoisalta mökkiviikolta, oli kova into päästä lennätämään. Koska puinti oli käynnissä anopilan pelloilla, siinä oli varsin passeli liidokkikenttä. Aluksi keliä lähdettiin tunnustelemaan wanhalla ja nöyrällä sähkö-Pööniksillä. Aika tyynessä kelissä lentoaikaa kertyi kuitenkin kohtuulliset 25' 7" verran. Lento oli mukavaa ja leppoisaa nautiskelua vastapuidun oljen tuoksun leijaillessa pellolla. Jostain kumman syystä haalistuneen vihreä t-paita keräsi runsain joukoin jos jonkinmoista ötökää ympärilleni ihan suuhun ja silmiin asti. Akkuna oli uudempi RC4/5SC-pakka. Pikalatasin myös vanhemman akun, mutta säädin ei suostunut pyörittämään sillä moottoria lainkaan. Surkea ininä vaan kuului, kun avasi kaasun. Ensin luulin, että moottori oli palanut, mutta väsähtänyt pakka oli nyt vihdoinkin tullut tiensä päähän.

Terassiruokailun jälkeen ajettiin nyt uudelleen ladatulla pakalla melkein yhtä pitkä lento samanlaisissa keliolosuhteissa. Taaskin päästiin mukavaan lentoaikaan: 25' 40". Tämän jälkeen kaivettiin Silent Dream 2.2m verstaan kätköistä ja lähdettiin ilmaan RC2400-pakalla. Missään nostoissa ei oltu, vaikkakin kone tuntuu reagoivan niihin aika herkästi. Muutenkin nousut ovat yhtä juhlaa Pööniksiin verrattuna, koska kone pakenee tavalle viivasuoraan. Taas havaittiin, että koneella ei voi kaartaa moottorin kädessä täysillä. Jossain vaiheessa moottorinousua, kone lähti kaartamaan ja siinä samassa ilmasta kuului flutterin pärinä siivekkeistä. Tilanteesta selvittiin ja nousua päästiin jatkamaan taas normaalisti. Laskussa käytin taas spoileroneja ja aivan pinnoissa oli taas vähän hankaluuksia, jonka seurauksena kone päätyi laskussa ylösalaisin ilman sen kummempia vauriota. Lentoajaksi tuli 14' 53", mikä oli näin tyynessä kelissä ihan ok tulos näinkin liukkaalle koneelle.

Toinen lento ajettiin toiselle RC2400-pakalla. Lento oli kutakuinkin edellisen kaltainen lentoajan jäädessä vajaan minuutin ensimmäisestä; 14' 03". Lasku tehtiin sileällä siivellä ja kone liiteli aika pitkälle. Ennen viimeistä lentoa oli virinnyt levoton iltatuuli. Lentoon lähdettiin N1700SCR-akulla. Aika riuhtovassa tuulessa lento jäi hyvin lyhyeksi. Lentoaikaa kertyi hikisesti 11' 16".

Kahdella koneella lennettiin tänään yhteensä viisi lentoa yhteenlasketun lentoajan ollessa noin puoli toista tuntia. Täytyy nyt vaan jaella kovasti SD:llä, että siihenkin tulisi taas kunnon tuntuma. SD 2.2m:lla on tänä vuonna kertynyt lentokertoja vain viisi, kun taas Pööniksi on ollut ilmassa peräti 37 kertaa. Viime vuonne molempien Silent Dreamien lentokerrat menivät kutakuinkin tasoihin sähkö-Pööniksillä lennettyjen lentojen kanssa.


12.08.

Taas sitä vaan laitetaan sähkö-Pööniksiä lentoon, vaikka edellisen päivän kirjoituksessa hehkutan, miten pitäisi ajaa enemmän Silent Dreamia. Mutta kun toinen kone istuu rukkaseen paremmin kuin toinen, niin minkäs sille sitten voi.

Ensimmäinen moottorinousu meni pelkäksi käärmeilyksi kovan ylätuulen vuoksi. Pööniksi lensi tällä yrityksellä vaatimattomasti 11' 39'.

Toisen lennon jo pari ensimmäistä moottorinousua tuottivat 8-10 minuutin liidot, mikä povasi kohtuullisen hyvää lentoaikaa jo heti näin alussa. Tien toisella puolella killuttiin tosi kauan ja korkealla. Parin kymmenen lentominuutin tietämillä lähdettiin vielä kittuuttamaan melkein tyhjällä akulla ylös päin ilman mitään sen suurempia odotuksia. Mutta nyt vasta kunnon nostoon päästiinkin. 30 minuutin kohdalla helpotti; vanha ennätys on rikottu ja kaikki tästä eteenpäin on uutta pohja-aikaa. Auringon mennessä pilveen, löytyi hyvät nostot pilven korkealta alta, vaikka se ei kovinkaan mustapohjainen ollutkaan. Kun tuuri loppui ja tultiin laskuun, niin aivan pinnassa oli tosi pyörteistä ja kone heilui sinne sun tänne. Konetta sai ajaa kieli keskellä suuta ja silti lasku oli aika ruma, mutta koneeseen ei kuitenkaan tullut mitään vaurioita. Kello pysähtyi ennätys aikaan 41' 44" !!

Ennätyskalusto esillä. Huomaa erityisesti sponsorin lippis.

Photo by Jari Vehmaa

Eilen tiltannut vanhempi RC4/5SC-pakka oli saatu elvytetyksi. Parhaat päivänsä nähneellä akkupakalla päästiin kuitenkin 16' 35" lentoaikaan. Täytyy kyllä sanoa, että eipä olisi ollut yhtään parempaa päätöstä kesäloman lennätyksille, kuin uuden ennätyksen tekeminen. Viimesyksyinen Silent Dream 2,5m 37 minuuttiakin kalpenee reilusti peruskaksimetrisellä sähkiksellä ajetun 41 minuutin rinnalla.


18.08.

Ilta oli vielä nuori, kun saavuimme Matkuun perjanina. Ei muuta kuin Super Zoom tulille ja luvassa oli vauhtia(?) ja ennen kaikkea vaarallisia tilanteita, kun tumpelopilotti aloitti taas kieputusharjoitukset. Konetta oli nyt kiva ajaa pellolla, josta vilja oli puitu. Kaahasin ja räimin koneella vähintäänkin 10 minuuttia per akku, jolloin kauhua kertyi noin 30 minuutin edestä, siis koko rahalla. Kiwaa oli.


19.08.

Aamulla viritettiin wanha sotaratsu eli Electric Blue Phoenix, siis tuttavallisemmin vaan sähkö-Pööniksi, lentoon. Ensimmäinen lento oli alusta asti vähän nihkeä, ajattelin jo hetken, että olinko ladannut NiCd:t NiMh-kennoina, mutta en kuitenkaan. Toisaalta ilma oli tyyni, hyvin aurinkoinan ja hiostava. Kuitenkin ensimmäisellä lennolla venyttiin kohtalaiseen 18'04" lentoaikaan. Seuraava lento oli taas sitä sarjaa, että se olisi voinut jäädä lentämättä. Noin reilun kolmen minuutin lentelyn jälkeen olin aika matalalla Saaren ja voimalinja välissä. Kaarroin voimakkaasti, en nyt jälkikäteen muista kumpaan suuntaan, mutta taas tapahtui se mystinen ei oikene -hämminki. Kone tuli siis aika tiukkaan kaartaen maahan asti, onneksi lentokorkeutta ei ollut enää paljoakaan siinä vaiheessa kun tilanteeseen jouduttiin. Kone löytyi voimalinjan viereisestä ojasta. Ainoa näkyvä vaurio oli sivuperäsimen irtoaminen liimauksistaan. Tutkin myöhemmin servotilaa, niin valkoinen työntötangon suoja putki oli niin lähellä servovipuun nähden, että toiseen suuntaan ei löytynyt juuri lainkaan liikerataa, koska pikku-collarilla tehty liitos panttasi muoviputkeen. Lopulta jäi vähän arvoitukseksi, miksi toinen tönärin muoviputki oli ainakin 1,5 cm edempänä kuin toinen. Tilanne korjattiin lyhentämällä putki samaan pituuteen toisen kanssa. Nätisti irronnut sivuperäsin liimattiin kiinni kasettipyrstöön ja koneella ajettiin taas illalla. Taas päästiin kohtalaiseen 20'04" lentoaikaan.

Phoenix saatiin viikonlopun aikana jo kuvauskuntoon:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

20.08.

Kentällä oli kokoontunut lähes kaikki lähiseudun aktiiviset lennokkiharrastajat; Pekka, Xxxxx, Senttilä ja meikäläinen. Lisäksi paikalla piipahtivat Mikko ja Teemu. Pekalla oli mukanaan Midas ja Xxxxxlla Cloud Dancer ja Timolla oli mukanaan koelentoa odottava upea Boenig Steerman klassikko kakstaso, Great Planesin ARF-kone.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Pekka Lehtelä

Koska Kaos oli leikkausjonossa pyrstökirurgille, oli vastari ja akku sullottu Super Hotsiin, joka lensi nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun telineet ja tuliseinä kopsahtivat irti kesäkuussa. Korjaus ei vaikuttanut koneen lento-ominaisuuksiin lainkaan. Alussa taistelin jälleen moottorin käyntiongelmien kanssa. Käyttämäni OPSin musta tulppa oli liian kylmä, koska moottori ei käynyt kunnolla pienillä kierroksilla. Vaihto OS 8-tulppaan poisti ongelmat kerralla. Nyt kone kävi tyhjäkäyntiä niin hyvin, että koneen sai huoletta rullata varikolta baanalle. Ajoi koneella poikkeuksellisesti vaan kolme lentoa.

Aika meni kummasti sosiaaliseen kanssakäyntiin ja muiden lennätyksien seuraamiseen, mutta ihan kiva niinkin. Hotsin lentojen aikana kuuluin outoa resonoivaa ääntä, jonka alkuperästä en päässyt selvyyteen. Moottoripuolella ei ollut mitään löysällä. pari puutetta Hotsista paljastui; rivahtaneet laskutelineet olivat aika pahasti kallellaan oikealle ja toisekseen kaasu ei mennyt aivan kiinni edes trimmistä. Nämä ovat pieniä puutteita ja ne on aika pian korjattu.

Alla oleva kuvasarja on rajattu Mikko Komin ottamista alkuperäisistä valokuvista:

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Keli oli aika tyyni ja puolipilvinen. Välillä tuli pari vesipisaraa taivaalta muttei kastellut mitään. Keli siis varsin sopiva lennätystoimintaan. Pekka ja Midas ennen ja jälkeen lennätyksen:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

26.08.

Saavuimme Matkuun vasta nyt lauantaina. Pojat olivat menossa kentällä lennättämään, koska oma polttiskalusto oli viime sunnuntain jäljiltä normaalin viikkohuollon tarpeessa, en ollut lähtemässä Forssaan. Sen sijaan Hacker Super Zoom oli lentovalmis. Ennen puoltapäivää ilma oli vielä hyvin tyyni ja ilma oli aurinkoinen. Ajoin ennen ruokaa kolme akullista. kaiken maailman kieputuksen lomassa jatku ahkera selkälentotreenaus, mikä alkoi jopa tuottamaan hedelmää tämän viikonlopun aikana. Viimeisen akullisen aikana tuuli oli virinnyt, mikä näkyi heti koneen lennossa. Sapuskan jälkeen ladattiin Etecin 1250 mAh LiPo-pakka ensimmäistä kertaa balansserin avulla ja akku lennettiin tyhjäksi välittömästi. Epp-häkkyrällä kertyi arvokasta kieputus tiimaa 40 minuuttia yhden päivä aikana. Ja lienee syytä mainita, että tumpelo ajoi tänään elämänsä ensimmäiset ympyrät selällään.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin iltapäivällä viritettiin Silent Dream 2,2m lentokuntoon. Keli oli vieläkin aika helteinen ja hiostava. Ensimmäisellä RC2400-pakalla päästiin vaatimattomaan 12'05" lentoaikaan. Seuraavalla keikalla oli jo mukavasti nostoja. Ensimmäisellä moottorivedolla killuttiin peräti 7 minuutin verran välillä mukavan korkeallakin. Tämän jälkeen ei löytynyt enää mitään ihmeellistä ja loput moottorivedot menivät mäen laskuksi. Viimeisellä akullisella ajettiin 11'32 kestänyt lento.


27.08.

Aamu alkoi taas Super Zoomin kanssa touhutessa. Aamutuimaan ajettiin kaksi akullista. Selkälentoharjoittelu jatkui taas tänään. Onhan se ihan kivaa ajaa katollaan, kun sitä ei ole aikaisemin osannut, eikä sen nyt niin vaikeaa ole, koska taito alkaa hiljalleen meikäläisenkin selkärankaan. Paljon vaaditaan vielä harjoittelua, että homma olisi refleksin omaista ja aina välillä tulee kuitenkin vedettyä, vaikka pitäisi työntää.

"Sähkömiehen" vehkeet levällään:

Photo by Jari Vehmaa

Kolmas LiPo-akku jätettiin lataukseen ja kalustoksi vaihtui siksi aikaa Silent Dream 2,2m. Aamun jälkeen keli oli muuttunut jonkin verran tuulisemmaksi. Ensimmäisellä akullisella liihoteltiin ilmassa 10'28" verran. Seuraava lento jäi ihan tyngäksi lentoajan ollessa vaatimattomat 7'08". Viimeisellä akullisella päästiin jo mukavaan 17'38" lentoaikaan. Keli oli muuttunut jo hyvin levottomaksi. Jonkun verran löytyi nostoja, joihin joutuminen oli kait taas suurimmaksi osaksi hullun tuuria. Sen verran kovia nostot olivat, että kone nousi ihan silmissä. Kovin pitkään niissä ei pysytty meikäläisen taidoilla. Lennon loppuvaiheessa keli oli jo puuskittaista ja metsän päällä näkyi aika uhkaava ukkospilvi. Vaikka pään yllä olikin ihan pilvetöntä, tuulen mukana tuli vähän sadepisaroita. Koska ukkonenkin jo vähän jyrähteli, katsoin parhaaksi ottaa koneen laskuun. Kaikissa laskuissa käytin spoileroneja. ihan väkisin en alkanut istuttamaan koetta jalkojeni juureen vaan annoin mennä pitkäksi, koska puitua sänkipeltoa oli ihan riittämiin. Nyt ei enää mopo lähtenyt käsistä spileronien kanssa, mutta kieli keskellä suuta sai olla koneen tullessa laskuun. SD 2,2 oli viikonlopun aikana ilmassa kaikkiaan noin 72 minuuttia, no, eihän se lentoa kohden tee juurikaan mitään, mutta onpahan taas otettu iso askel koneen palauttamisesta aktiivikäyttöön.


02.09.

Saavuttuamme Matkuun, huomasin kauhukseni, että lentokenttäni oli jo kynnetty. Koitin lennättää Super Zoomia pari akullisen verran naapurin kuivalla ja kokkareisella rehupellolla ja kynnetyn pellon yllä pihatieltä käsin. Lennätys ei oikein ollut mitään, kun kenttäolosuhteet eivät olleet kunnossa. Niinpä ainoastaan pienempi 1250mAh LiPo ajettiin kuivaksi ja isompi ajettiin vain puoliksi. Ekassa laskussa pihapusikkoon wheel pantsi napsahti poikki.


03.09.

Sunnuntaina suuntasin Forssan lentokentälle Hotsin pakattuna mukaan. Kentällä olivatkin jo Timo ja Xxxxx. Timolla oli mukanaan CG:n iso Suhoi, jonka tuliseinää hän rappasi epoksia, kun se oli napsahtanut irti laskussa. Kentällä oli aika paha puuskainen tuuli. Hots lähti nätisti käyntiin ensimmäisellä yrittämällä ja saman saumaan rullasin keneen kiitoradalle ja otin sen ylös. Kone toimi ilmassa ihan hyvin, vaikka tuuli paukuttikin ylhäällä kovin. Tulin ottaneeksi koneen laskuun myötätuuleen. Lasku oli olosuhteisiin ottaen muuten onnistunut, paitsi lopuksi kone päätyi taas kiitoradan ulkopuolelle. Hotsin landarit napsahtivat taas irti osuttuaan johonkin epätasaisuuteen. Xxxxxlla oli mukanaan Precedentin FunFly. Kaikille kolmelle pilotille tuli tältä reissulta vähän liimaamista kotitehtäväksi.


16.09.

Olin sopinut pitkästä aikaa lennätykset Riston kanssa. Taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi, mutta tuuli puhalteli tosi lujaa. Otin kalustoksi Junnun ja SuperZoomin. Kovasta kelistä huolimatta ajelin Junnulla 10 min, 15 min ja 20 min lennot noin perstuntumalla. Kovasta tuulesta huolimatta laskut olivat aivan napakymppejä. Pienellä kaasun käytöllä laskut sai viimeisteltyä erinomaisesti. Ristolla oli mukana ilmojen perusduunari Aero 40 -ylätaso. Myös Timo oli paikalla ja CG:n iso Suhoi lensi näyttävästi. Lennätystä haittasi jonkin verran illan SM-ilotulituksen valmistelut. Sen lisäksi jotkut edesvastuuttomat bombers-kuskit keulivat kiitorataa päästä päähän.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

17.09.

Viikolla olin sopinut Pekan kanssa Phoenixin koelennosta tälle päivälle, jos vain keli antaisi periksi. Keli oli paljolti eilisen kaltainen paisi, että tuuli oli rauhoittunut huomattavasti, mutta onneksi sekin oli kentän suuntainen. Kalustona oli siis Phoenixin lisäksi Junnu ja SuperZoom. Pekalla oli mukanaan Curare, Xxxxxlla Cloud Cancer, Timolla CG:n Suhoi ja Mikolla Kopteri. Ajelin SuperZoomilla aluksi akullisen, vaikka ei ollutkaan tyyntä, kone toimi mukavasti, selkälentoa ajettiin taas tänään ahkerasti.

Kuuluisa kuva ennen koelentoa:

Photo by Pekka Lehtelä

Sitten oli Phonixin vuoro. Pekka "Fidel" Lehtelä toimi avustajana. Moottori kiersi mukavasti ja kone irtosi maasta reilun nousukiidon jälkeen. Heti alussa koneen nopeus yllätti pilotin täysin; kone on todella nopea. Lisäksi siivekkeet tuntuivat alussa todella tehokkailta. Jonkin verran koneella oli nollatrimmeillä vajota ja niinpä korkeustrimmi saikin olla puoliksi vedon puolella. Siivekettä sai trimmata aavistuksen oikealle. Kone tuntui lentävä mukavasti puolella kaasullakin. Kuitenkin koneen nopeus sai ajattelemaan, että miten lasku tulisi onnistumaan. Kone tuli nätisti kentän päälle ja parin metrin korkeudella moottori sammui. Vauhti oli aika hiljainen jo tässä vaiheessa ja loppuvedolla kone istuutui erittäin nätisti kenttään. Kyseellä oli varmaankin kaikkien aikojen paras koelennon jälkeinen lasku.

Alla olevat kuvasarjat on rajattu Mikko Komin ottamista alkuperäisistä valokuvista:

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Välillä rentouduttiin Junnulla. Tosin moottori sammui jo heti viiden minuutin lennon jälkeen metsän puoleisen pellon päällä koneen tulossa kenttää kohti. No, hätä ei ollut tämän näköinen sillä Junnu lentää liihotteli reippaasti kiitoradan puolelle.

Phoenix tankattiin ja sillä ajettiin vielä toinenkin lento. Moottori käynnistyy helposti ja kone on mukava rullata baanalle ajamalla. Toinenkin lento oli ensimmäisen kaltainen. Nyt oli jo vähän rennompi ote lenntykseen, kun trimmit alkoivat olla jo oikealla hehtaarilla ja kone lensi kohtalaisella tuulessa melko suoraan sormet irti tikuista. Nyt tuli jo kokeiltua silmukkaa ja vaakakierrettäkin. Kone tekee vaakakierteen erittäin nopeasti. Koneen lasku meni vähän pidemmäksi, miten neitsytlennon lasku. Sinänsä lasku oli hyvin onnistunut ja kone päätyikin lopuksi nurmikolle.

Photo by Mikko Komi Photo by Mikko Komi

Photo by Mikko Komi

Päivän päätteeksi ajelin vielä yhden akullisen SuperZoomilla pörräten enimmäkseen selällään, se kun on itse asiassa niin helppoa. Päivä oli erittäin onnistunut monessa suhteessa. Lennättäjiä oli kentällä viisi kappaletta, mikä on tosi hyvä lukema ja katsojia oli toinen mokoma. Mikko kuvasi taas hyviä lentokuvia digijärkkärillään.


30.09.

Kentälle oli kokoontuneet taas kaikki lähiseudun lennätysaktiivit, joita ei syksyinenkään keli pahemmin pelota. Paikalla olivat jo Pekka, Kimo ja Timo. Pekalla oli mukanaan koelentoa odottava Zlin 50 L, jossa oli 15 ccm Webra pillin kera. Timolla oli F4U Corsair ARF ja Xxxxxlla Precedentib FunFly. Paikalle tuli myöhemmin myös Mikko, joka lennättelin kopukkaa ja Jounikin piipahti katselemassa touhujamme.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Phoenixia vaivasi pahemman luokan käyntiongelma, moottori ei aluksi tahtonut lähteä käyntiin millään ja käynnin aikana naulan säätä tuntui aika vaikealta. Moottori saatiin kuitenkin käymään aika tahkoamisen jälkeen niin hyvin, että koneella päästiin turvallisesti ilmaan. Ilma oli hyvin sateinen ja sen lisäksi sumupilvet roikkuivat melkein maassa asti. Vähänkin pitemmälle ja korkeammalla lentäminen merkitsi heti joutumista sumun sekaan. Niinpä oli pakko tyytyä lentelemään pinnoissa. Aika lyhyen lennon jälkeen toin koneen nättiin laskuun. Käynnistys- ja käyntiongelmien vuoksi kone jäikin sitten maahan, eikä enää lentänyt.

Ajoin pari akullista varakoneen olleella SuperZuumilla. Koneella tuli taas pörrättyä aikalailla selällään. Yksi pieni ajatuskatkos tuli matalaala temppuilun seurauksena ja kone kopsahti ensimmäisen kerran vauhdista asfalttiin. Ainoastaan sivarin keskitys meni sekaisin. Koska polttiskoneetkin lensivät matalalla, en sen enempää viitsinyt mennä sekaan, ettei ilmassa olisi ollut epp-silppua.

Pekan Zlin lensi hyvin upeasti ja skalemaisesti. Kone näytti toimivan erittäin hyvin. Laskuissa kone tuntuu liitävä pitkälle. Myös Timon F4U Corsair tuntui toimivan hyvin ilmassa ja Timo laskut kannuskoneelle oli erittäin onnistuneita.Xxxxx räimi FunFly tottuneesti lujaa ja matalalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

10.11.

Pitkä sairastelun ja muiden menojen vuoksi lennokit eivät ole olleet ilmassa pitkään aikaan. Nyt tällä päivälle oli sovittu lennätykset Pekan kanssa. Mukana olivat sekä Junnu että Sähkö-Pööniksi. Kentällä puhaltelikin aika navakka ja poikittainen tuuli. Ensimmäinen lento Pööniksillä oli aika toivotonta kinnaamista vastatuuleen, eikä akkukaan tuntunut olevan täydessä iskussa. Lento jäi vain muutaman minuutin pituiseksi. Laskeutuminen oli hankalaa, koska metsänreuna aiheutti ihmeellisiä pyörteitä, joissa kone äkisti nousi metrikaupalla ja toisaalta hetken päästä tuli jo yhtä vauhdikkaasti alas. Olosuheet huomioiden annoin laskun mennä pitkäksi. Ajoin koneella vielä toisen lennon, joka oli yhtä toivotonta räpiköimistä eteenpäin kuin ensimmäinenkin.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Jari Vehmaa

Pekan Big Swift nousi harjattomalla kevyen oloisesti korkeuksiin. Jossain vaiheessa, koneen ollessa aika matalalla, lennokki päätti tehdä itsekseen vapaavalintaisia liikkeitä. Onneksi uhkaavalta näyttänyt tilanne rauhoittui itsekseen ja Pekka sain koneen nätisti alas. Myöhemmin Pekka totesi, että säätimen bec ei toiminut kunnolla, mikä aiheutti häiriöt. Kone toimi kuulemma erillisellä vastarin akulla täysin häiriöittä.

Pekalla oli mukanaan myös itse suunniteltu ja nykyisin sähköllä kulkeva liidari. Tämä oli kaikista kolmesta liidareista ylivoimaisesti painavin, mutta kyllä se sitten toimi kovassa tuulessa myös parhaiten. Vaikka keli olikin kova, niin kaikesta huolimatta säästyttiin kalustovaurioilta kuin ihmeen kaupalla.


02.12.

Tuttu lennätysporukka kokoontui taas tänäkin lauantaina Forssan lentokentälle. Ennen puolta päivää sää oli ihan kelvollinen ja pilvien lomasta pilkahti aina välillä jopa sinitaivasta. Äkkiä keli kuitenkin muuttui sumuiseksi ja harmaaksi. Siitä huolimatta Junior 60 -old timer ja viimeisen päälle tuunattu Super Hots pakattiin autoon.

Kentällä olikin jo Pekka kavereineen, Xxxxx, Mikko ja pari muuta tuntemattomampaa kaveria, joista toisella Calmato ylätasokone mukanaan.

Photo by Jari Vehmaa

Pilvikatto tuntui olevan tosi matalalla, mutta tunnetusti se ei rajoita ainakaan Junnun lentoja. Moottori lähti helposti käyntiin, vaikka kone olikin ollut parisen kuukautta lentämättä. Otin heittolähdön ja lentää liihotin koneella arviolta viitisen minuuttia aika matalalla, koska jo 20-30 metrissä kone hävisi sumuun. Viimeisestä läpilaskusta tulikin sitten jo lasku, koska moottori sammui. Junnulla ajettiin vielä toinen noin 10 minuuttia kestänyt lento.

Myöhemmin verstaalla Junnu sai alleen asianmukaisen talvilentovarustuksen, jolle tulee paljon käyttöä, mikäli suomen talvi jatkuu tällaisena. Näkyvyys oli niin huono, ettei Super Hotsilla voinut lentää. Kone olisi kadonnut muutamassa sekunnissa lopullisesti maata hipoviin sumupilviin.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

25.12.

Wanha sisähimmeli Pico J3-Stick oli taas laitettu lentokuntoon parin seinällä roikkuneen vuoden jälkeen. Akku oli kait ladattu joskus aikaisemmin, koska lie. Kirpeässä -7 C pakkassäässä kone lensi aika vaivalloisesti muutaman minutin ajan ennen kuin LiIon-akku hyytyi kylmässä ilmassa ja säätimem bec sammmutti moottorin.

Photo by Jari Vehmaa

28.12.

Pitkään suunniteltu lennätyspäivä toteutui vihdoinkin ja kentällä oltiin vanhalla kokoonpanolla; Pekka, Xxxxx ja minä. Autoon oli pakattu Phoenix, Junnu kellukkeilla ja Super Zoom. Pekalla oli mukanaan itse tehty pikkuliidari ja puna/keltainen iso sähkis.

Junnu lähti lentoon Pekan heittämänä. Heitossa sai olla vähän tarkkana, koska kellukkeiden takimmainen yhdysrauta rajoitti perinteistä heittotekniikkaa.

Photo by Pekka Lehtelä Photo by Pekka Lehtelä

Joka tapauksessa Junnu lähti kellukkeidenkin kanssa mainiosti lentoon, eikä tehoista ollut mitään ongelmaan. Kone nousi edelleenkin kellukkeiden kanssa 45 asteen kulmassa täydellä kaasulla, joten tehot riittävät kyllä vedestä nousemiseen, mikäli kellukkeiden kulmat yms. ovat oikein. Kellukkeilla tuntui olevan aavistuksen verran nostava vaikutus koneen trimmeihin.

Lasku onnistui hyvin jäiselle asfaltille ja kone liukui pitkään baanalla ennen kuin se pysähtyi. Kovin paljoa kellukkeiden kanssa ei viitsi jäisellä asfaltilla lennätellä, sillä pohjiin jäi aika isot naarmut. Välillä juoksu hinattiin Pekan pikkuliidaria lämpimiksemme. Siimaa oli aluksi noin 40 metriä ja toisella hinauksella noin 50 metriä. Ihan toimivaksi peliksi pikkuliidari osoittautui. Kovin kummoisiin lentoaikoihin ei näillä keleillä päästy.

Photo by Jari Vehmaa

Seuraavaksi lensikin jo sitten Phoenix. Webra lähti hyvin käyntiin ja kävi myöskin luotettavasti. Edellisten lentojen jäljiltä olin vaihtanut Sivarin 'narut' 0,8mm teräslankoihin, kun parit säikeet oli rispaantuneet poikki hinkkaannuttuaan tönärin suojaputken päähän.

Koneella otettiin lähtö joelle päin, koska sivutuulen vuoksi oli ihan sama, mihin suuntaan sitä olisi noussut. Kyllä edelleenkin pitää vaan ihmetellä, miten nopeasta koneesta on kyse, mutta kone lentää kyllä hiljaakin pienillä tehoilla. Hopeanvärinen siipi hieman hämärtyvän iltapäivän kanssa teki parit tepposet näkyvyyden kanssa, muttei mitään sen kummempaa tapahtunut. Jatkossa koneen näkyvyyttä pitää parantaa jollakin neonvärisillä kuvioilla. Vähän pitää vielä trimmata konetta, on aavistuksen verran nokkapainoinen. Päivän päätteeksi Pekka otti Super Zoomilla ns. kuumat tyypit. Jääköön tämän termin todellinen merkitys vain asianosaisten tietoisuuteen. Pekan ajoi vielä yhden keikan omalla DIY-sähköliidarilla. Meikäläinen heitti koneen. Tuulen suunta tuli katsottua huonosti ja niinpä kone tulikin heitettyä sivutuuleen. Kone ehti jo kalistua pahasti, ennen kuin Pekka sai koneen oikaistua. Kone lensi idioottivarmasti kuten aina.


31.12.

Vuodenvaihteen viimeiset lennätykset ajeltiin Hackerin Super Zoomilla. Ilma oli jälleen lämmennyt plussan puolelle; +3 C. Keli oli hyvin tyyni ja kosteus oli melkein käsinkosketeltavissa. Alussa koneen trimmit olikin tosi pahasti pielessä. Kun ne saatiin taas kohdilleen, niin konettahan oli nautinto ajaa. Koneella ajettiin tyhjiksi kaikki kolme akkua.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 14.12.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!