2005

08.01.

Uusi lennokkivuosi 2005 aloitettiin ulkoiluttamalla Junior 60 -old timeria. Koneen edellisestä lennosta oli ehtinyt vierähtää jo jonkinmoinen tovi. Parin hyvin sateisen päivän jälkeen oli sateetonta ja lämpötila oli ihan nollan rajalla, ollen aavistuksen verran pakkasella. Jäiseltä pihatieltä tempaistussa heittolähdössä Junnu lähti iloisesti lentoon jo puolikaasullakin. Heittolähdössä piti olla erityisen varovainen, ettei vaan olisi kaatunut peilikirkkaalla jäällä koneen kanssa. Koneella lenneltiin 27 minuuttia, mutta kone piti ottaa alas ja käydä syömässä.

Lennätykset jatkuivat pihapiirissä täydellä mahalla. Konetta ei tankattu lainkaan ja seuraavalla lennolla moottori kävi 20 minuuttia sammuen ilmassa.

Tankkauksen jälkeen koitin kokeeksi yhden maalähdön nyt jo hieman vetiseltä jäältä. Kone lähti muutaman metrin matkalta nätisti lentoon ylittäen juuri ja juuri tien reunassa olevan lumipenkan. Jostain kumman syystä moottori sammahti muutaman sekunnin kuluttua ja kone laskeutui nätisti voimalinjojen alle. Seuraava lähtö otettiin taas heittämällä ja kone lähti nätisti lentoon keräten tasaisesti korkeutta. Tällä lennolla lentoajaksi tuli 38 minuuttia; tosin polttoainetta olisi ollut vielä jäljellä pidemmällekin lennolle, mutta eiköhän melkein 1,5 tunnin yhteenlasketussa tiimassa ole ihan riittävästi yhdelle päivälle!


06.02.

Sähköliidokkikausi aloitettiin varovasti lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Lämpötila oli reilusti plussan puolella ja lumi oli hyvin vetistä. Taivas oli tasaisen harmaa ja pieni tuulen vire oli koko ajan päällä. ePB lensi hieman kosteassa ilman alassa vaatimattoman 11 minuutin lennon. Parilla moottorivedolla kone nousi sen verran korkealle, että sen näkyvyys heikkeni huomattavasti matalalla leijailevien pilvien seassa. Akkuna oli RC4/5SC.


22.02.

NotSoTinyyn on vaihdettu Potenskyn 150W harjaton ulkopyörijä. Koneella lennettiin yksi lyhyt pyrähdys ulkona kovassa pakkasessa. Nokalla oli edelleenkin sama potkuri, mikä Grp Speed 400 ja 4:1-vaihteen kanssa. Papereiden mukaan huiska lienee turhankin raskas, mutta optimaalisempaakaan ei tähän hätään löytynyt.

Viime keväänä hankittu EEP Sukhoi koelennettiin tänään. Mistään ohjaus tuntumasta ja lentonautinnosta ei vielä oikein voinut puhua, mutta ihan hyvin kone pysyi rukkasessa. Toisella lennolla moottori lähti lennossa irti.


23.02.

Pitkästä aikaa kaivoin sähköliidokit esiin naftaliinista. Varoivaista come backiä tehtiin ePB:llä. Ensimmäinen lento jäi aika vaatimattomaksi n. 9 minuutin lentoajalla. Seuraavalla akulla päästiin jo kohtalaiseen 20'24" lentoaikaan. Kotimetsän päällä oli havaittavissa jo selkeätä nostavaa keliä ja siellä sain killuteltua koneella jonkin aikaa.

Photo by Jari Vehmaa

Myös NotSoTiny-koneella lentää kaahattiin kunnes korkeusvakaaja irtosi epähuomioissa kotitielle tehdyn laskun seurauksena. Seuraavaksi koneeseen tehdään kyllä jonkinmoiset laskutelineet ja peräraapa ennen kuin kone lentää. Myös moottori lähti irti.

EPP Sukhoilla lenneltiin taas kunne moottori, potkuri ja spinneri irtosivat ja kaikki roippeet lensivät eri paikaan pehmeään lumihankeen. Vasta sataneesta lumesta oli helppo nähdä minne osat olivat varisseet ja kaikki saatiin kerättyä talteen. Moottorin kiinnitys pitää varmistaa paremmin ennen seuraavia lentoja.

Keli oli mitä otollisin lennätykseen. Oli aurinkoinen tyyni keli lämpötilan ollessa sopivasti vain vaivaiset -5°C.


25.02.

Aamulla keli näytti aika huonolta lennätystä varten. Kuitenkin iltapäivään mennessä keli oli ihan eilisen toisinto. Viimekesän kovan onnen lintu SD 2,2m oli laitettu lentokuntoon ja ajovalmiiksi. Konetta ja tekniikka testattiin maassa nyt jonkin verran, että kaikki tosiaankin pelaa ennen koneen viskaamista taivaalle. RC2400 paketilla lennettiin pari lyhyttä lentoa vain laskuja harjoitellen. Kone toimi ilmassa aivan loistavasti, vain siiveketrimmeissä oli vähän säätämisen tarvetta.

NotSoTinyä piti vielä ajaa päivän päätteeksi, mutta moottorin kiinnitysruuvit eivät pitäneet jo kertaalleen periksi antaneissa liteply-vaneeriin tehneissä kiinnitys rei'issä. Kone ei siis lentänyt lainkaan tänään. Taas yksi pikku parannustyö tehtäväksi tähän koneeseen laskutelineiden lisäksi.


20.03.

Aamulla kokeiltiin NotSoTinyn ulkoiluttamista. Tuuli oli kuitenkin peltoaukealla sen verran navakka, että pienen pyörittelyn jälkeen lentohommelit oli parasta jättää ja viedä kone sisälle; sen verran pahasti tuuli konetta riepotteli.


25.03.

Aamulla ilman ollessa täysin tyyni, NotSoTiny:llä lennettiin sillä yhdellä yhdellä ja ainoalla ajoakulla yksi noin viiden minuutin pituinen lento. Tällä hetkellä koneessa lienee turhan raskas potkuri 12" x "mitä se nyt olikaan". Täytyy sanoa, että kone on tosi kiva ajettava Potenskyn 150W harjattomalla.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


26.03.

Silent Dream 2.2 pakattiin autoon isot ajoakut ladattuina ja Fordin nokka suunnattiin kohti Vorssaa. Levitettyäni kamat asfaltille ja saatuani koneen melkein lento valmiiksi aloin etsiä siiven kiinnitystappia. Sitten välähdyksen omaisesti kävi mielessäni, että näin sen viimeksi verstaan pöydällä. Eipä auttanut muu kuin pakata kamat autoon ja käydä hakemassa tappi.

Toisella yrityksellä ajoinkin sitten Lehtisille Vieremään. Keli oli hyvin aurinkoinen ja pilvetön, mutta tuuli temppuili; välillä oli ihan tyyntä ja sitten taas pian puhalsi navakasti. Tekniikka pelasi kuin unelma ja koneella ajettiin viisi akullista. Lentoajat eivät olleet kovinkaan kummoisia ja suurin osa lennoista meni pelkäksi mäen laskuksi. Laskuissa käytin spoileroneja nyt hyvällä menestyksellä. Aluksi laskut jäivät turhankin kauas, mutta kyllä ne siittä alkoivat lähentyä jo oikeata peltosarkaa.


27.03.

Aikaisemmin perjantaina aktiivipalveluksessa olevat polttiskoneet( Kaos, New Yamamoto, Junior) oli kavettu talviteloilta ja moottori koekäytettiin talven suojaöljyjen jäljiltä. Kaikki moottorit lähtivät todella hyvin käyntiin usean kuukauden seisokin jälkeen, eikä mitään kummoisia käyntiongelmia ilmennyt.

Junnua lennätettiin aamulla tyynessä kelissä pariin otteeseen ensimmäinen lento oli vain 10 minuuttia ja moottorin kakistelun päätteeksi otin koneen laskuun. Junnun lennoistahan ei perinteisesti ole mitään erikoista raportoitavaa...

Toisella lennolla päästiin jo kohtalaiseen puolentunnin lentoaikaan. Laskuissa kone on aikamoinen leija ja lennätystauon jälkeen laskuissa peltosarka meinasi loppua kesken. Junnun asetuskulmaa pitänee vieläkin muuttaa. Saisikohan aikaiseksi, että mittaisi kulmat ihan oikeasti, ettei mitään jäisi arvailujen varaan.


10.04.

Lumi oli sulanut Forssan seudulta jo viimeisen parin viikon aikana ja sitä oli enää hieman jäljellä varjoisissa paikoissa. Junnu ja Kaos olivat olleet latauksessa yön yli. Aamulla herättyäni taivaalta leijaili alas vähäisiä lumihiutaleita. Ilma oli pilvinen, mutta aivan tyyni. Pakkasin kuitenkin koneet autoon ja hurautin Forssan lentokentällä. Joskus aikanaan kentän alkuosan syövä uusi tie tai oikeastaan vasta sen pohja oli jo puhkaissut itsensä jo rekkaterminaalin läpi Koikkurintien kylkeen.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Virittelin Junior 60- old Timerin ensimmäiseksi lentokuntoon. Lentää liihottelin Junnulla arviolta 20 minuutin lennon. Koneella oli nautinto lentää aivan tyynessä kelissä. Teemukin oli ilmestynyt kentälle Arising Star -koneensa kanssa, joka oli modattu kannuskoneeksi. Teemu otti Junnusta muutamia lentokuvia ja videon pätkän.

Junnun jälkeen käynnistelin Kaosta. Wanha Webra käynnistyy helposti, mutta Käyntiongelmia oli jo ihan maassakin; moottori sammahteli pienillä kierroksilla. Joka tapauksessa koneella päästiin ilmaan, mutta moottorin käynti ei ollut vakuuttavaa ja niinpä otin koneen laskuun vajaan viiden minuutin lennon jälkeen. Tulpaksi vaihdettiin venäläinen ja säätöjä jatkettiin. Nyt moottori vinkui tosi kovilla kierroksilla ja tuntui pelaavan maassa muutenkin loistavasti. Mutta taas ilmassa käynti kävi epävarmaksi ja niinpä se sitten sammuikin. Onneksi koneella on hyvät liito-ominaisuudet, eikä koneen tuominen takaisin kentälle ollut mikään ongelma. Kaos lensi vielä kolmannenkin lennon joka oli edellisen toisinto moottorin sammumista myöten, mutta taas kone tuotiin takaisin kentälle.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Lopuksi siirryin takaisin 'no stress' -osastolle eli tankkasin Junnun ja ei muuta kuin ilmaan. Liihottelin koneella ensimmäistä kertaa tunnin lentoajan rikki. Välillä pellon päällä kone tuntui nappaavan ihan kivasti jopa nostaviin virtauksiin. Ajelin pitkän aikaa koneella aivan sammumisrajan paremmalla puolella olevilla kierroksilla. Muutenkin kohtalaisen ylhäällä ajettaessa kone tuntui pysyvän siellä kuin liimattu. Tämän koneen kanssa ei pulssi yleensä pääse nousemaan, mutta niin kuitenkin kävi pari kertaa tämän päivän aikana. Ilmeisesti käännöksissä, jotka tehdään sivutuulessa, tuuli pääsee nappaamaan ajoittain ylhäällä olevaan siiven puoliskoon sen verran, että se keikautti konetta uhkaavasti. Ajelin Junnua kunnes moottori sammui ilmeisesti polttoaineen loputtua; en kylläkään katsonut, oliko niin tosiaankin käynyt vai ei. Ennen seuraavia lentoja Junnu joutuu perusteellisempaan pyrstöremonttiin, sillä edellinen korjaus ei näytä pitävän ja muutamat liitokset ovat pettäneet ja koko pyrstöpaketti heiluu uhkaavasti.


30.04.

EPP Sukhoita kieputettiin pihapiirissä useamman kerran ja siinä samalla yritettiin kokeilla leijuttamista. Välillä se näytti jopa onnistuvankin, liekö sitten kyseessä hullun tuuri vai mikä… Tuskin mikään tikkukone olisi kestänyt sellaista rytinää ja rumia laskuja, mitä EPP Sukhoi kestää. Silti moottori alta lohkesi pala pois, kun ajettiin anopin puutarhakeppejä päin. Vapaissa leijuntaharjoituksissa kone karkasi muutaman kerran pahemmin käsistä, eli oltiin puussa tai navetan katolla. Jossain välissä kokeiltiin myös NotSoTiny- konetta, mutta akku hyytyi heti pian lähdön jälkeen ja kone laskeutui nätisti äestetylle pellolle. Päivän aikana Junnun pyrstöä fiksattiin taas sen verran, että perusteellisempi remppa saatiin taas siirrettyä jonnekin hamaan tulevaisuuteen ;)


01.05.

Pakkasin autoon Junnun ja NotSoTinyn ja suuntasin kohti Forssan kenttää. Vaikka Matkussa oli aivan tyyntä, niin kentällä puhalsi erittäin navakka ja tosi kylmä tuuli. Koska tänne asti oltiin tultu, niin kyllähän kalustoa piti myös ulkoiluttaa. Ensimmäiseksi lähdettiin lentoon Junnulla. Tällä kelillä sai ajaa jo ainakin kolmasosa kaasulla normaalin tyhjäkäynnin sijasta, että vastatuuliosuuksilla päästiin ylipäätään eteenpäin. Vaikka tuuli olikin navakka, niin eipä se Junnun lentoa mitenkään haitannut, mutta tuskinpa kovemmalla tuulella lennätys olisi enää ollut kivaa. Ensimmäinen lento kesti rannekellosta katsottuna 20 minuuttia ja kone piti tuoda alas, kun kädet alkoivat olla jo tavattoman kohmeessa, mutta onneksi tällä koneella ei tarvitse tehdä kovinkaan äkkinäisiä liikkeitä. Parissa seuraavassa maalähdössä moottori sammui kovilla kierroksilla aika pian lähdön jälkeen. Lopuksi kone otettiin ilmaan heittolähdöstä. Tein koneella jonkin verran läpilaskuja. 'Kevätsää' oli saanut myös vipinää muuhunkin lentoliikenteeseen. Paikalla oli myös Teemu, nyt vain kameran kanssa ja hyviä kuvia saatiin runsain mitoin. Lennätin myös NotSoTinya näytösluonteisesti sen verran, että koneesta saatiin ensimmäiset lentokuvat.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

08.05.

Kaosin nokalla majailevaan Webra 10 ccm-moottoriin oli asennettu edellisenä päivänä ostoksen mukana tullut takakanteen asennettu Perry-pumppu. Moottorin käynti jo maassa osoitti positiivia merkkejä. Aamupäivällä keli näytti hyvin tuuliselta ja huonolta Matkussa päin, mutta onneksi kentällä oli paremmat tuuli olosuhteet poikkeuksellisesti.

Ensimmäisellä lennolla moottori kävi jo hyvin ja tehoa tuntui olevan ihan toiseen malliin mitä ennen. Välillä nopeus hieman hirvitti, että kestääkö jo ajan hampaan iskemä veteraani sellaista kyytiä. Välillä esiintyi vielä pientä kakistelua ilmassakin, mutta moottori ei sammunut. Pari seuraavat lähtöyritykset päätyivät unohtuneiden puolittajien ja kovan sivutuulen vuoksi nurmikolle. Koneen toinen lento oli suurin piirtein ensimmäisen kaltainen. Kolmas ja viimeinen lento päättyi moottorin sammumiseen ilmassa, mutta ilmeisesti polttoaineen loppumiseen. Jouduin tuomaan koneen myötätuulessa kentälle ja vihellys oli komea, kun kone suhahti lujaa ohitse. Lasku oli muuten kaikin puolin onnistunut.


19.06.

Sähköliidokit Blue Phoenix ja Silent Dream 2,2m pakattiin autoon ja suunnistettiin kohti Forssan lentokenttää. Kentällä oli kovempi tuuli, mitä Matkussa, mutta sentään kentän suuntainen. Pari ensimmäistä lentoa lennätin ePB:tä aika vaatimattomilla ajoilla, jotka molemmat jäivät kymmenen minuutin nurkille. Sain huolimattomuuttani potkurista käsille ja rinnuksille, kun kaulassa roikkunut sekuntikello ilmeisesti osui kaasutikkuun sillä seurauksella, että moottori pärähti käyntiin. Onneksi selvittiin pelkällä säihkähdyksellä. Seuraavaksi ajettiin Silent Dreamia, jolla lennettiin lyhyt 13'00" lento. Seuraavilla lennoilla kone käyttäytyi ilmassa jo kummallisesti ja kone otettiin melko pian alas. Vaihdoin toisen akun ja katsoin sen paikan tarkemmin runkoon, mutta ongelmat sen kuin jatkuivat. Yhdestä käännöksestä sitten kone muljahti syöksykierteeseen, mutta se oikeni siitä ihan kiltisti. Koneesta alkoi kuitenkin kuulua äänekäs pärinä ja koneen tullessa lähemmäksi kenttää huomasin, että toinen V-peräsimen ohjainpinta pärisi vapaana ilmassa. Vaikka pyrstön ohjainpinnoista puolet oli pois pelistä, niin korkeusperäsin tuntui toimivan aika tehokkaasti ja sain koneen jopa ihan nättiin laskuun. Pikaliimattu hiilikuititanko oli irronnut liimauksistaan kromattuun työntötangon holkkiin. Myös takasiiven balsaosat olivat kärsineet ja hieman murtuneet metallisten kiinnitystappien ympäriltä; onneksi se pysyi sentään kasassa koko lennon ajan. Lieneekö pärisevä ohjainpinnan vapaa heiluminen syynä vaiko viime vuoden pikkukolarit?

Seuravaksi lennätettiin ePB:tä, jonka kanssa tuli töpeksittyä jo heti lähdössä. SD:n jäljiltä korkkarin trimmissä oli täysi veto päällä ja kovaan tuuleen tehdyssä lähdössä kone heitti heti ison silmukan, mutta sekin saatiin hallintaan. Jossain vaiheessa ajauduin koneen kanssa niin kovaan nostavaan, että se olisi varmaankin imaissut koko lennokin mennessään, ellen olisi tosissaan laittanut kampoihin. Välillä konetta sai syöksyttä ihan tosissaan ja koneen vauhti ihan hirvitti. Onneksi siipi ei sentään katkennut ja niinpä sain koneen pois nostosta ja alemmaksi. Kaikin puolin jännittävän lennon pituudeksi tuli 22'06". Päivän päätteeksi ajettiin koneella vielä 14'00" lento.


20.06.

Kaos lensi Forssan kentällä kovassa. Tuuli oli sentään ihan kentän suuntainen, joten se ei siinä mielessä haitannut juuri lainkaan. Lensin Kaosilla yhden lennon. Lennon päätteeksi huomasin, että moottoripukki oli löystynyt, eikä tuumakokoisia kuusiokoloavaimia löytynyt pakista. Lisäksi kunnollinen kiristys olisi vaatinut moottori, pillin ja tankin irrotuksen, joten päätin jättää sen remontin verstaalla tehtäväksi. Lisäksi kannuspyörän jousi ei tahtonut pysyä enää kiinni nykyisessä kolossaan. Kaiken lisäksi se on koko ajan hieman lintassa, mikä on syönyt pyörän sienikumipintaa epätasaisesti toiselta puolelta.


26.06.

Viikolla tuli vuosien tauon jälkeen saatua taas yhteys Lehtelän Pekkaan ja sovimme wanhojen partojen lennätystuokion Forssan kentällä Juhannuksen jälkeiseksi sunnuntaiksi. Ilma oli muuten sovelias, mutta koko päivät puhalsi sairaan kova tuuli joka oli kentällä kaiken lisäksi poikittainen. Kentällä oli siis Pekka, Xxxxx ja meikäläinen, Pylkkösen Olli ja Marko videokameran kanssa. Pekalla oli Tettoran sarjasta kasattu Crusader-stuntti, jolla oli kultakansinen 6,5 ccm HP pillillä. Xxxxxlla oli Thunder Tigerin Sport Flyer 40L, jossa on GMS 47. Itselläni oli mukana Kaos. Pekka ajeli Crusaderia varmoin ottein näyttävästi, välillä hyvinkin matalalla. Omalla koneella ensimmäinen lentoonlähtö jäi yritykseksi kovan sivutuulen vuoksi. Tämän jälkeen kaikki nousut otettiinkin rullaustien liittymästä Finlaysonille päin 'jarrulähtöinä'. Vastatuuli oli sen verran kova, että koneet olivat reilusti ilmassa ennen asfaltin loppumista. Kaosta vaivasi ilmassa ja myöskin maassa käyntiongelmat ja niinpa molemmilla varsin lyhyillä lennoilla moottori sammui ilmassa ja laskuun tultiin liitämällä. Tässä kelissä laskunopeus oli aika kova ja laskut olivat aika rysäyksiä, mutta koneeseen ei tullut mitään ihmeellistä, mitkä nyt siiven kärki vähän naarmuuntui. Pekka ja Xxxxx säätelivät arffia, joka ei tuntunut käyvät pystyssä juuri lainkaan. Pekka taisi lentää Xxxxxn koneella vain yhden trimmilennon. Kovasta tuulesta huolimatta kalusto säilyi ehjänä.


Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa1

Pekka Lehtelän kuvasta rajattu

02.07.

Sähkökoneet pakattiin Fordiin ja suunnaksi otettiin Forssan lentokenttä. Päivä oli hyvin kesäinen lämpötilan ollessa varjossa yli 20°C. Ilma ei kuitenkaan olut tyyni, vaan reipas kesätuuli puhalteli melkein pilvettömältä taivaalta, jossa vaelteli jonkun verran kumpupilviä. Lentokentällä tuuli oli aivan radan suuntainen puhaltaen joelta päin. Kesätuulia lähdettiin haistelemaan vanhalla sotaratsulla eBP:llä. Ensimmäiset lennot lennettiin pikkuakuilla, joista vanhimmat, vuonna 1998 käyttöönotetut, näyttivät vetelevän jo viimeisiään. Kovin kummoisia lentoaikoja ei vielä kellotettu; vaan melkein mäenlaskuksi jääneet olivat kestoiltaan 5-9 minuutin luokkaa. Seuraavat pari lentoa lennettiin uudehkolla RC4/5SC-paketilla. Nyt päästiin kiinni muutamiin pieniin nostoihin, joista ei sitten kuitenkaan kehittynyt mitään sen kummempaa. Lentoajat olivat jo 18'01" ja 23' 56', jotka jo kehtaa kertoa tässäkin. Pitkästä aikaa tuli siis vietettyä hyvin pitkä ja antoisa liidokin lennätysilta. Kyllä se innostus tästä taas syttyy, toivottavasti...

Tässä välin paikalle tuli myös Teemu, jolla oli mukanaan kannuskoneeksi modattu Arising Star. Teemu ajoi koneellansa pari lentoa. Myös Mauri piipahti kentällä, mutta tällä kertaa Falke-moottoripurjekoneella, joka alkujaan kunnostettiin ja korjattiin FSIY:n puitteissa lentokuntoon 80-luvulla.

Lensin NotSoTinylla yhden lennon. Lento oli sellaista peruskieputusta, aluksi liidarin jälkeen kone tuntui äärettömän kiikkerältä trimmien ollessa vielä hakusessa.

Tuulen tyyntyessä iltaa kohti, kaivoin esiin Silent Dreamin ja laitoin sen lentokuntoon. Ensimmäinen lento jäi ihan mäenlaskuksi ja trimmien hakemiseksi. Kone tuntui olevan nokkapainoinen, koska pientä vetoa sai pitää koko ajan päällä. Seuraava lento olikin jo noin seitsemän minuutin pituinen ja trimmejä haettiin edelleenkin kohdilleen. Lennon päätteeksi toista pyrstön työntötankoa piti säätää hieman lyhyemmäksi. Ainakin kerran, hieman lujempaa ajettaessa koneen siipi meni pieneen flutteriin, josta ei ollut sen kummempaa harmia. Seuraavalla lennolla päästiin jo oikein kunnolla nauttimaan liukkaasta ja trimmatusta liidokista. Vaikka keli oli melkein tyyni, niin koneella tuli ajettua parikymmentä minuuttia. Vihdoinkin tuli kunnon nautiskelua viimekesän kärsimyksien sijaan. Mitään nostoja ei löytynyt, mutta koneella tuli ajeltua pitkiä pätkiä lähestulkoon samalla korkeudella kohtalaisen pitkään. Lennon jälkeen trimmimuutokset talletettiin muistiin ja nyt konetta voi ajaa neutraaleilla trimmin asetuksilla. Seuraavan lennon jo kellotin, koska koneen lennätykseen ei tarvinnut keskittyä yhtä paljon kuin aikaisemmilla lennoilla. N1700SCR-paketilla ei päästy kuin vajaan kymmenen minuutin lentoon. Tullessani laskuun, Xxxxx ja Pekka saapuivat kentälle.

Pyörittelin taas NotSoTiny väliaikaluonteisesti. Hieman liian matalalla tehdystä kieputuksesta kone töksähti ketoon. Jo kerran aikaisemmin irronnut sivari irtosi jälleen. Lisäksi moottorin kiinnitys tötterö näytti murtuneen. Myöhemmät tarkastelut seuravana päivänä verstaalla paljastivat, että Potenskyn 150W mottori oli myös saanut siipeensä, koska se ei pyörinyt vapaasti. Moottorin purku osoitti, että jumiutumisen syynä oli vääntynyt akseli. Lisäksi etummainen kuulalaakeri oli mennyt piloille akselin vääntymisen seurauksena. Puretuista pikkuprinttereistä löytyi sopivan paksuinen ja pituinen akselin pätkä, johon pitää sorvauttaa lukitusrenkaan ura.

Palatakseni taas kentälle ja loppuillan tapahtumiin, Pekka lennätteli Crusader-konettaan tuttuun tapaan HP täysillä huutaen. Koneen ollessa matalalla selkälennossa, moottori sammui yllättäen. Ajatus virheen seurauksena kone tuli tonttiin tuhoutuen aivan perusteellisesti mennen sellaiseen kuntoon, ettei korjaaminen kannata.


Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

12.07.

Mökkiviikon jälkeen teki mieli jo malttamattomasti ilmaan, mutta vielä maanantaina puhalteli tosi kova tuuli, joka ei ottanut tyyntyäkseen edes illalla. Nyt tiistaina tuuli oli jo sen verran inhimillisempi, että sähköliidarit; eBP ja SD 2,2m pakattiin autoon ja suunnistettiin kohti Forssan lentokenttää. Kentällä oli kohtalainen ja ihan poikittainen tuuli. Keliä lähettiin haistelemaan ensin vanhalla sotaratsulla eli sähköpööniksillä. Parit ensimmäiset lennot olivat hieman ali ja yli kymmenen minuuttia.

Photo by Jari Vehmaa

Lento- ja kuljetuskalusto samassa kuvassa

Seuraavaksi oli SD:n vuoro. Vaikka edellisellä kerralla olin tallettanut trimmimuutokset, niin siiveketrimmi tuntui olevan taas ihan metsässä ja koneen lento oli sen vuoksi yhtä kampeamista. Koneella lennettiin kuitenkin vaajaan kymmenen minuutin lento. Nokalla oli nyt hieman pienempi potkuri ( 14" x 8" --> 13" x ") jonka lavan muoto oli myös sulvaisempi ja pinta-alaltaan pienempi. Muutoksen huomasi heti koneen hieman löysemmässä nousussa, vaikka aika ripeää se oli vieläkin. Koneen lento oli kuitenkin vajaan kymmenen minuutin luokkaa.

Ennen seuraavaa lentoa siiveketrimit hierottiin taas kohdilleen, vasen siiveke on ±0 mm ja oikea on -2 mm. Nyt kone oli taas trimmeissään ja pääsin kiinni kovaan nostoon jossa pyörin aikani. Sitten kun taas alkoi näyttää siltä, että sieltä ei päästäkään pois, niin sain tehdä taas tosissani töitä. Siinä oli omat haasteensa, koska kone oli korkealla, jossa sen asennon havaitseminen oli hankalempaa ja samalla piti pitää lentonopeus kohtuuden rajoissa flutterin välttämiseksi. Pääsin kuin pääsinkin ison, pahan nosteen kidasta pois leppoisemmille tuulille. Tuli aika pian laskuun. Vastatuuleen otettu lasku venyi pitkälle viljapeltoon, mutta parempi niin, kuin tikkuina jaloissa. Lentoajaksi kellotettiin kohtalaiset 20'14".

Seuraava lento jäi päämäärättömäksi kruisailuksi, eikä taivaalta näyttänyt löytyvän yhtään mitään, mikä olisi kannatellut konetta yhtään pidempään. Taivasta kynnettiin ristiin rastiin karvan vajaan kymmenen minuutin verran. Tuuli tuntui kovenevan koko ajan, eikä lennätys ollut enää kiwaa.

Päivän päätteeksi eBP:llä käytiin kokeilemassa puuskaista ja levotonta keliä hieman yli kymmenen minuutin verran. Kone kopsahti aika rumasti laskuun suoraan spinnerilleen, johon jäi selvät naarmut.

SD:n kanssa olen havainnut, että koneen ollessa sopivasti nousussa, sen näkeminen on äärimmäisen hankalaa ja muutenkin tuntuu olevan hahmottamisvaikeuksia tämän koneen kanssa, lieneekö vielä rutiinin puutetta ja rimakauhua vai pitäisiköhän hankkia jo opaskoira ja valkoinen keppi? Konetta on koko ajan ajettava, hitaasta roikottamisesta se ei pidä, sakkaa kärjelleen ja toisaalta liiallinen vauhtikaan ei ole hyvästä, koska flutterin vaara on koko ajan olemassa. Vaikka koneella on tänä vuonna enemmän lentoja takanaan kuin Pööniksillä, en tunnu olevan koneen kanssa edelleenkään sinut. Jotenkin leijatyyppiset koneet ovat enemmän meikäläisen makuun.


14.07.

Webraan oli vaihdettu uusi Perryn kaasari ja koekäytöt antoivat toiveita paremmasta ja luotettavammasta käynnistä. Saavuin kentällä hieman iltaseitsemän jälkeen. Keli oli hyvin tyyni, lämpimän kesätuulen välillä hieman henkäillen. Koneeseen tankattiin 7% nitrattua polttoainetta ja moottori päräytettiin käyntiin. Kentällä moottori tuntui kakistelevan samaan malliin, mitä aikaisemmalla kaasuttimella. Sain moottorin sen verran säätöihin, että sillä saattoi lähteä lentämän. Reilun kolmen minuutin lennon jälkeen näköpiiriin ilmaantui ylätaso-Cessna, joka näytti olevan vakaissa aikeissa tulla laskuun. Katsoin parhaaksi ottaa koneen alas, koska käyntivarmuudesta ei ollut vielä uudella kaasarilla mitään takeita. Kaosin tullessa tyhjäkäynnillä laskuun, moottori sammahti muutaman metrin korkeudella. Kone liiteli nättiin laskuun.

Moottoria säädeltiin vielä useampaan otteeseen ja muutaman kerran kone sammahti pienillä kierroksilla tehdyn rullauksen päätteeksi. No, taas päästiin kuitenkin ilmaan ja koneella kaarreltiin viiden minuutin ajan. Ajaessani pienellä nopeudella, lähes tyhjäkäynnillä kentän yli, moottori sammui taas. Hätä ei ollut kummoinenkaan ja kone tuli kauniisti laskuun.

Seuraavalle yritykselle vaihdettiin tulppa, joka oli ilmeisesti Ops:n 'musta' ja kone tankattiin ihan suoralla 80/20 polttoaineella, jossa oli pelkkää rissaa. Moottori kävi tosi rikkaalla ja savutti hyvin reippaasti. Kuitenkin koneen käynti tuntui olevan ihan toista luokkaan. Lähdin koneella lentoon ja moottori tuntui käyvän ilmassakin hyvin rikkaalla ja kaasu oli hyvin tunnoton yläalueella. Reilun viiden minuutin kiertelyn ja kaartelun jälkeen otin koneen laskun tankkausta ja neulan säätöä varten.

Neulaa ruuvattiin jonkin verran laihemmalla ja käynti muuttui heti paljon ärhäkkäämmäksi. Näillä säädöillä lähdettiin taas lentoon ja koneella lennettiin rannekellosta katsottuna 13 minuuttia. Moottori toimi ilmassa tosi hyvin. Otin koneen laskuun, koska tankki oli luultavasti aika tyhjä. Nyt tällä kertaa moottori jäi käyntiin lennon päätteeksi, kun kone oli ajautunut pientareen heinään. Rullailin koneen takaisin varikolle ja tarkoitukseni oli sammuttaa moottori trimmista, mutta kaasarin vaihdon yhteydessä sen kurkku ei mennytkään aivan kiinni, vaan moottori jäi käymään tosi nätisti äärettömän pientä tyhjä käynti hyvin pitkäksi aikaa, kunnes sammutin moottorin polttoaineletkua puristamalla. Se oli siinä, moottorin säädöt nimittäin.

Seuraavalle lennolle vakiolöpön jatkoksi tankkasin aikaisemmin käyttämääni nitropolttoainetta, mutta hyvin moottori tuntui käyvän tällä sekametelisopallakin. Lentelin koneella jo vanhaan malliin tehden jo jotain perusliikkeitäkin; silmukat, vaaka- ja syöksykierteet ja läpilaskujakin ajoin molemmista suunnista. Noin 15 minuutin lentelyn jälkeen toin konetta laskuun. Jostain syystä pidin hyvin pientä nopeutta rasvatyynessä kelissä jo 'myötätuuliosuudellakin'. No, joka tapauksessa kaartaessani finaaliin, kone kiepsahti aika matalalta lentokorkeudelta kaarroksen sisään, mitään ei ollut tehtävissä, kun kone kopsahti kiitoradan loppupään viereiseen peltoon. Onneksi lentokorkeus oli alhainen ja nopeuskin hyvin pieni. Koneenraato löytyi aika nopeasti pellosta ja se oli lähestulkoon yhtenä kappaleena. Murtumajäljistä päätellen se oli kopsahtanut aika selvästi nokilleen, koska tuliseinä oli irronnut rikkoen samalla runkoa kabiiniin asti. Laskutelineet olivat ihan paikoillaan. Heti näkyi, että vastahankitun Perry-kaasarin runko oli rikkoutunut, mikä lienee kolarin kallein menetys. Siipi jäi tällissä aivan ehjäksi ja runkokin on korjattavissa, mutta on eri asia, että löytyykö siihen motivaatiota. Joka tapauksessa koneen tuleminen ketoon oli hyvin harmittava juttu varsinkin, kun moottori alkoi vihdoinkin olla säädöissään ja käydä luotettavasti. Myöhempi purkutesti vastaanottimen akulle ositti, että kapasiteettiä löytyi vielä 367 mAh:n edestä, mikä on sentään 61% nimelliskapasiteetista, joten sähkö ei ainakaan loppunut kesken. Tätä käsitystä vahvisti myös se, että jännitevahti oli koko ajan reilusti vihreällä. Alla olevat kolarikuvat kertovat karua kieltään...


Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

15.07.

Ties kuinka monta vuotta verstaan seinällä roikkunut Riser 100" V-tail sai alkuviikosta uuden veepyrstön pienemmällä kulmalla. Pitkin iltoja tuunattiin setuppia kuntoon. Illan hämärtyessä hiivin naapurin pellolle, jonne levitetty liete oli jo kuivunut ja suurimmat aromit haihtuneet taivaan tuuliin. Moottorina oli Johnson- kannumoottori, jossa oli 4:1 alennusvaihde. Potkurina oli ehkä turhankin iso 17" x 11", joka oli muistaakseni Hölleinin suosituksena Riserin 'sähköistyspaketissa'. Muutenkin koneen modifointi moottoreineen päivineen oli Hölleinin peruja. Valitettavasti tähän hätään ei ole koneen lentopainoa, mutta ihan kevyt keijukainen se ei ole. Kokeilin ensin pienen pyrähdyksen moottorin käydessä jonkun sekunnin parin metrin korkeudella. Moottorin seisahtuessa kone liiteli uskomattoman kauas; peltosarka riitti kuitenkin. Kone tuntui olevan kohtalaisen hyvässä säädöissä; mitään kauhun hetkiä ei ainakaan koettu.

Seuraavalla lennolla koneella lennettiin jo 20-30 metrin korkeudella. Moottorilla ajettaessa kone kampeaa jonkin verran vasemmalle, mikä ei ole ihmekään, kun nokalla pyörii 17" huiska. Rasvatyynessä kelissä koneen nousu on rauhallista ja majesteetillistä, mistään rakeista ei voida puhua. Koska lentopaikka oli hieman ahdas, tyydyin lentämään rauhallisesti. V-pyrstö tuntuu olevan aika tehokas, vaikka kulma taitaa olla yli perinteisen 110 asteen. Liidossa kone on varsinainen leija, jossa jarrut olisivat poikaa. Molemmat lennot ajettiin RC2400-akkupaketilla. Seuraavan kerran konetta pitää kokeilla pienemmällä potkurilla ja avarammalla aukealla. Lisäksi moottorin virtoja pitää mitata nykyisellä ja jollakin pienemmällä potkurilla. Mutta näinkin pikaisen testin jälkeen koneesta jäi ihan positiivinen tuntuma.


17.07.

Kaosin tonttiin kopsahduksen jälkeen MFA:n The New Yamoto oli saanut kutsun aktiivipalveluksen reilun vuoden tauon jälkeen. Koneessa oli nyt myös rengassuojat, jotka antavat paljon ulkonäköä. Moottori lähti hyvin käymän suoralla 80/20 polttoaineella, jossa oli pelkkää rissaa öljynä. Rullaukset koneella osoitti, että wheel pantsit olivat liian ahtaat, eikä renkaat pyörineet vapaasti. Täydelläkin kaasulla kone mennä kituutti varsin vaivalloisesti eteenpäin ja kampesi voimakkaasti oikealle, koska toista rengasta ahdisti enemmän. Niinpä poistin rengassuojat, jotta kone saataisiin joskus ilmaan. Nyt kone käyttäytyi maassa jo normaalisti. Ja ei muuta kuin ilmaan. Moottori oli jäänyt aika rikkaalle ja niinpä nousukiitokin oli kohtalaisen pitkä ja kone irtosi kentästä aika vaivalloisesti. Lento oli aikamoista röpötystä täydelläkin kaasulla ja lentonopeus oli aika pieni, mutta kuitenkin ihan riittävä normaaliin lentoon, mutta mihinkään räimimiseen ei ollut asiaa tällä kertaa. Ohilennolla huomasin, että toinen rengas puuttui päälaskutelineistä, vaikka akselina toimineen M4-pultin päässä oli nylock-mutteri varmistamassa rengasta. 6'54" kestäneen lennon päätteeksi toin koneen laskuun kiitoradan viereiseen vilja peltoon, jottei kone olisi kokenut mitään vaurioita laskussa. Joskus vuosia sitten NorForSalen kanssa kävi samanlailla ja silloin asfaltille otetussa laskussa telineet lähtivät kokonaan alta lyöden reiäin sytrox/vaneerisiipeen. Mutta nyt ei lasku peltoon kannatti, eikä mitään vaurioita ollut havaittavissa.

Puolen päivän aikaa Pekka soitteli autosta, että oli ajelemassa Forssan suuntaan. Pakkasin Yamamoton uudelleen autoon. Olin ehtinyt aamun lennätyksen jälkeen asentamaan koneeseen Du Bron renkaat, jotka olivat koneessa aikaisemminkin. Pekalla oli Kyoshon Calmato arffi, jossa oli HP. Kentälle tuli myös Raimo Ruokonen, jolla oli Saphir II -taitolentokone.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen lento Yamamotolla oli vielä aamun kaltaista röpötystä ja nousukin oli aika vaivalloinen. Jaksoin lentää koneella muutaman minuutin jonka jälkeen otin koneen alas moottorin säätöä varten. Lasku meni asfaltin ja nurmikon reunaan, josta kone meni lopuksi katolleen ilman sen kummempia vaurioita. Tankkasin koneen ja säädin moottorin paljon laihemmalle. Nousikin oli jo reippaan oloinen ja ilmassakin oli vauhtia ihan vanhaan malliin. Silmukat ja vaakakierteet menivät vauhdikkaasti. Noin 15 min lentelyn jälkeen toin koneen laskuun. Taas kerran nätin laskun päätteeksi kone oli asfaltin ja nurmikon rajalla, jossa on isot nurmikkotupot. Kone oli taas katollaan. Kaikkein yllättävintä oli se, että ihan onnistuneen ja hitaalla nopeudella tehdyn laskun päätteeksi tehdyn kuperkeikan seurauksena laskutelineen toinen puoli oli aika solmussa. Yksikään M4-nylon pulteista ei ollut mennyt poikki, mikä oli ihme. Teline oli sen verran pahasti solmussa, ettei sen oikaiseminen kenttäolosuhteissa onnistunut. Niinpä tyydyin seuraamaan Pekan ja Raimon lennätystä. Raimo lennätti taitolento-ohjelman kertaalleen läpi ja Pekka ajoi Calmatolla pari tankillista konetta trimmaillessaan. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään kentältä pois.


18.07.

Yamomoton laskutelineet oli oikaistu ja kone oli taas lentokunnossa. Laskutelineiden irrotus ja kiinnitys on turhan vaivalloista, koska servopukin joutuu irrottamaan kokonaan, jotta muttereihin pääsee käsiksi. Eiliset kuperkeikkalaskut jäivät vaivaamaan ja oli taas pakko päästä kentälle tahkoamaan. Ilma oli hyvin helteinen vielä kello 17:00 paikkeilla kun saavuin kentälle. Harmikseni havaitsin, että kentän päädyssä oli työmiehet kaivinkoneen kanssa kaapimassa pintamaata pois kentän jatkeen alta. Työmaa rajoitti jonkin verran lentelyä ja lähestymisiä joelta päin. Kaiken kaikkiaan lensin koneella kuusi lentoa ja tiimaa tältä päivältä kertyi melkein tunnin verran lennot olivat neljän minuutin ja reilun vartin luokkaa (6'42", 10'09", 11'41", 4'00", 8'06" ja 16'22"). Yamamoto toimi ilmassa erityisen hyvin, vaikka pilotin taidot tuntuivatkin olevan ruosteessa. Laskuissa ja lähestymisissä tuntuu pilotin syvyysnäkö olevan onneton tai sitten muuten vaan nurmikon turpeet vetävä konetta puoleensa. Ilma oli välillä todella ahdistavaa ja pilotti ja kone tankattiin aina samalla kertaa, tosin hieman eri aineilla. Lennätyksen päätteeksi ihastelin hallista ulos tuotua upeaa Renegate-kaksitasoultraa, josta tuli räpsittyä muutama kuva.

Photo by Jari Vehmaa

On se vaan hieno....



19.07.

Tämän lentokauden toimintaa on haitannut perinteisen peltokentän puuttuminen, mikä vaikuttanee myöskin osaltaan liidokki-innostuksen hiipumiseen kuluneen vuoden aikana, koska aina ei viitsi ajella Forssaan asti. Päätin kuitenkin kokeilla Matkun tien toisella puolella olevaa kesannointipeltoa, vaikka se olikin äestetty aika isoille multapaakuille, jotka voivat laskussa koitua koneelle kohtalokkaiksi. Onneksi ne eivät kuitenkaan olleet mitään kivikovaa savea. Kesannointipellolla ei kasvanut paljoakaan roskaruohoa, mikä olisi ollut hyvästä. Ilma oli tasaisen pilvinen ja alhaalla oli muutamia tummapohjaisia pilviä, jotka enteilivät sadetta. Lähdin eBP:llä haistelemaan keliä kyydissä RC4/5SC-akkupakka. Ilma oli välillä hyvnkin tyyni tai korkeintaan pieni tuulen henkäys kävi. Kolmella moottorivedolla päästiin 15'42" lentoaikaan. Aika tyynessä kelissä nousut olivat junnaamista, eikä kovinkaan korkealle päästy millään vedolla. Tummapohjaisista pilvistä huolimatta mitään ihmeellisempää nostoa ei löytynyt, mutta muuten keli oli kiva ja tasaisen kannatteleva. Laskukin oli ihan onnistunut kokkareiselle kesantopellolle, eikä koneeseen tullut mitään vaurioita.


21.07.

Pakkasin muovikassillisen ladattuja akkuja mukaan ja kävellä köpöttelin uudelle peltokentälle. Päivä oli selvästi kääntynyt jo illaksi, enkä näin ollen odottanut mitään kummoisempia kelejä. Oli kuitenkin ihan lämmintä, kevyen kesätuulen puhallellessa; toisaalta taivaalla oli myös hyvin tummia pilviä, joista näytti satavan kauempana. Kolme ensimmäistä lentoa lennettiin vaatimattomilla 10'00", 6'30" ja 8'40" lentoajoilla. Sekuntikelloa ei ollut tällä kertaa mukana, joten täysin tarkoista ajoista ei voida puhua, mutta kaikissa on kuitenkin sama virhemarginaali. Mutta sitten seuraavalla lennolla saatiin jo liidokkinamia ihan täysillä. Missään hirmunostossa ei oltu, mutta sellaista tasaista kestokantavaa oli aika laajalla alueella, jossa sai kuluttaa aikaa minuuttitolkulla. Varsinaiset nostopaikat löytyivät Saaren kohdalta ja taas toisaalta Kempin suunnalta. Lentoaikaa kertyi lopuksi 27'20" verran, mikä lienee ePB:n kohdalla ennätys. Toisella lennätyksellä päästiin sekunnilleen melkein samaan lentoaikaan: 27'25". Viimeisten lentojen aikana tuuli oli jo tyyntynyt lähestulkoon kokonaan, eikä lennätyksen aikana tuuli ollut kovinkaan voimakasta, mikä näkyi koneen nousussa, joka ei ollut läheskään niin rivakkaa, mitä se on parhaimmillaan napakkaan vastatuuleen. Pitkät lennot lennettiin N1700SCR- ja RC2400-akuilla, mikä näkyi myös koneen painossa. Tästä huolimatta kone kellui varsin mallikkaasti tyynessä kesäillassa. Täytyy todeta, että olipa taas varsin onnistunut liidokki-ilta. Yksi ladattu RC2400-akku jäi ajamatta, koska kello oli jo lasten iltapalan verran ja katsoin parhaaksi lopettaa lennätykset tältä erää.


23.07.

Pekka soitteli hieman ennen puolta päivää ja oli tulossa kentällä myöhemmin iltapäivästä. No, meikäläinen on tunnetusti helppo houkutella kentälle ja wanha uskollinen Yamamoto oli lentokunnossa. Kentällä oli myös Xxxxx Kyoshon Sport Flyerin kanssa. Pekalla oli mukana saman valmistajan Calamato-alataso. Ilma oli pilvinen ja kentällä puhalsi jonkin verran poikittainen tuuli. Pekka oli rempannut Xxxxxn konetta ja nokalla oleva GMS 47 kävi nyt hyvin, tai ainakin paremmin, mitä silloin Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina. Pekka lennätteli mallikkaasti ja vauhdikkaasti omaa konettansa. Myös Sportflyer tuntui kulkevanilmassa aika lujaa. Itse ajoin Yamamotolla kaksi seitsemän ja yhden kymmenen minuutin lennot. Kone lensi varsin mukavasti, vaikka tuuli vähän pompotti konetta ilmassa, mutta keli oli ihan kohtalainen kokonaisuudessaan. Laskutkin olivat ihan onnistuneita olosuhteisiin nähden. Syöksykierteessä, kone tulee alaspäin varsin loivalla kierteellä, vaikka omasta mielestä ohjainliikkeet ovat vähintäänkin normaalit. Xxxxx ajoi Pekan trimmilentojen jälkeen pariin otteeseen konettaan. Pekka otti kuitenkin kaikki koneen nousut ja laskut. Oli kiva lennättää taas kerran wanhan köörin kanssa. Kentällä oli myös jonkin werran katselijoita, joten porukka oli parhaimmillaan ihan kiwasti.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa


25.07.

Tänään lennettiin ilmeisesti kesäloman viimeiset lennot. Talsin eBP:n kanssa lennätyspellolle. Pelto oli parin päivän sateiden jäljiltä pehmennyt ja kumisaappaissa aikamoiset savi- ja multapaakut. Lisäksi missään ei ollut sen vertaa yhtenäistä heinikkoa ja ylipäätään mitään kasvillisuutta, että olisi saanut kamat levitettyä ilman, että ne olisivat tulleet savisiksi. Aika pian havaitsin, että koneen ohjaus ei toiminut. Lähettimessä oli eri kide Yamamoton lennätyksen jäljiltä. No, ei muuta kuin taas tallustamaan talolle ja hakemaan oikea kide. Liidokki oli vihdoinkin lentokunnossa. Lähetinpulpetti oli tottumattomalle aika outo peli. Koneen lähtö oli aika hirveätä käärmeilyä ja sähläämistä pulpetin kanssa ja niinpä nousu olikin ajettava vanhalla ja varmaksi todetulla peukalo-otteella. Vasta liito-osuudella kokeilin pulpettia ja ajamista kynäotteella. Onhan siinä vielä oma totuttelunsa. Lennon tarkoitus olikin totutella pulpetin käyttöön ja se kyllä näkyikin varsin lyhyenä lentoaikana. Koneen laskeuduttua se oli aikamoisessa kurassa. Yhden lennätyksen jälkeen mutapaini alkoi kyllästyttämään, enkä lennättänyt sen enempää tällä kertaa. Talolle päästyäni sai puhdistaa liidokin yhtä perusteellisesti, mitä polttiskoneetkin.


20.08.

Melkein kuukausi on päässyt kulumaan kesäloman viimeisistä lennätyksistä. Ilma oi poikkeuksellisen helteinen, mutta kova tuuli piti huolen, ettei tullut kuitenkaan hiki. V-pyrstö Riserin nokalle oli laitettu hieman pienempi potkuri; 14" x 9,5". Koneen lennossa ei ollut tällä potkurilla sitäkään vähää puhtia, mitä isommalla potkurilla oli. Tässä tilanteessa ei auttanut muu kuin liidellä laskuun saman tien. Myöhemmin kokeilin vielä paremmalla 17" x 11" -potkurilla, jolla kone sentään lähti lentoon. Parin laskukierroksen jälkeen ajattelin, että tässä tuulessa lentäminen trimmaamattomalla ja alitehoisella moottorilla ei ole kivaa, eikä järkevää.

Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin siirsin tekniikan takaisin eBP-liidariin ja ajelin RC2400-akulla ihan kivan 11'49" mittaisen lennon. Illalla saunan jälkeen iskin koneeseen RC4/5SC-paketin, joka heti lähdön jälkeen osoittautui tyhjäksi ja se lento jäi laskukierrokseksi.


21.08.

Vihdoinkin tänään koitti se päivä, jolloin aikansa verstaan seinällä roikkunut Silent Dream 2,5m koki koelentonsa meikäläisen ohjastamana. Taivas oli tasaisen harmaa ja pieni tuuli kävi, keli enteili kuitenkin tulevaa sadetta. Koneen setup oli hierottu kuntoon jo kesäloman aikana, mutta h-hetki oli vaan siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kone lähti heittolähdöstä hyvin rivakasti, vaikka kaasu ei ollutkaan ihan täysillä. Vaikka painopiste oli suositusten mukaisella alueella, kone tuntui olevan varsin nokkapainoinen SD 2,2:n tapaan. Ensimmäisellä parin minuutin lennolla ajelin hyvin varovaisesti, mutta eihän koneessa mitään ihmeellistä ollut, ehkä pientä yliohjautuvuutta oli havaittavissa, mihin en ollut tottunut. Seuraavan, noin viiden minuutin mittainen lento, lennettiin samalla akulla. Tällä lennolla pääsin jo paremmin ajamaan konetta. Jostain syystä SD, vähän pidemmällä siivellä ja 10:llä kennolla tuntui olevan paljon mukavampi ajettava kuin lyhytsiipisempi versio. Ilmassa kone tuntui olevan hyvin vakaa ajettava. N1700SCR-akkupaketilla moottoriaikaa ei näytä siunaantuvan mitenkään ylenpalttisesti. Kahdella seuraavalla lennolla lentoajaksi tuli kummallakin noin 10 minuuttia. Vaikka taivas olikin tasaisen harmaa, niin kone tuntui viihtyvän ilmassa ihan mukavasti. Koneella sai kaarella ja kruisailla aika pitkään samoissa korkeuksissa. Laskuissa siipijarru tuntui tällaisesta noviisista aika tehokkaalta. Nokalla oli Aeronautin CAM Carbon 14" x 9" -potkuri. Koneen setup tuntui ainakin näin aluksi ihan onnistuneelta ja koneen suorituskyky hyvältä. Ensilentojen päätteeksi koneesta jäi tosi positiivinen käsitys.

Tässä vielä kertauksena koneen tarkka setup:

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Asennusständi on varsin käyttökelpoinen liidokin akun vaihdossa; koneen saa jämäkästi kiinni, eikä tuuli pääse heiluttelemaan konetta, ei pituus- eikä sivusuunnassa.


03.09.

Tänään saatiin kaksi uutta lennokkia valmiiksi ja koelennoille. Tytöille oli jaossa kaksi Bilteman styrox-kumimoottorikonetta. Anni sai arvonnassa Cessna 182-ylätasokoneen ja Laura Spitfire-sotalinnun. Iskä suoritti koneiden vaativan kasauksen ja tytöille jäi pintakäsittely eli tarrojen liimailu. Koneet lensivät ihan kohtalaisesti ollakseen parissa minuutissa kasattavia ns. markettikoneita.

Photo by Jari Vehmaa

Ilma oli varsin sovelias liidokille ja koskapa kotipelto oli edelleenkin kyntämättä, niin ei muuta kuin SD 2,5m taivaalle. Päivä oli hyvin lämmin ollakseen syyskuuta, lämpötila oli karvan yli 20 astetta. Lennätyksen alussa aurinkokin pilkisteli jonkin verran pilvien lomasta. Kolme ensimmäistä lentoa ajettiin N1700SCR-akuilla. Lentoajat olivat 14'11", 29'29" ja 30'21". Viimeinen lento ajettiin Tuomolta ostetulla GP300 NiMH-pakalla. Tässä vaiheessa jo hyvin harmaalla taivaalla lentoaikaa kertyi peräti 37'03". Kaiken kaikkiaan kone ehti olla taivaalla 1h 54min.


04.09.

Kentällä oli Xxxxx, kun saavuin sinne ja hetken päästä Pekkakin ilmestyi. Ilma oli varsin aurinkoinen ja taivas oli pilvetön. Ajoin SD 2,5:lla 16'39" ja 15'22" mittaiset lennot. Koska en ollut ajanut pitkään aikaa liukasta liidaria Forssan kentällä, otin laskut suosiolla puidulle pellolle enkä yrittänytkään tumpata konetta jalkojen juureen. Jossain vaiheessa kentälle ilmestyi ainakin minulle tuntematon kaveri, jolla oli pieni sähkökäyttöinen Piper J-3 Cup. Cup lensi samaan aikaa kun ajoin omaa liidokkiani, joten en sen paremmin ehtinyt seurata sitä konetta.

Kuva: Pekka Lehtelä

Pekka oli vaihtanut Calmato -koneeseen OS 47 AX-moottorin, joka tuntui olevan varsin laadukas peli hintaansa nähden. Xxxxx oli paikalla Midas-stuntin kanssa, jossa oli OS 140 RX-moottori. Xxxxx ja Pekka jäivät vielä kentälle siinä vaiheessa kun jouduin lähtemään.


17.09.

Super Hotsin akut oli ladattu yön yli ja kamat pakattiin autoon lähdettiin kohti Forssaa. Matkussa satoi vähän vettä, mutta Forssan suunnalla oli kirkasta ja melkein pilvetön taivas. Perillä kentällä tilanne oli jo toinen ja koelentohaaveet piti jättää iltapäivän varaan.

Sää oli selkiintynyt iltapäivään mennessä ja taas lähdettiin kohti kenttää. Kentällä puhalteli jonkinmoinen tuuli, joka pahaksi onneksi oli vieläpä ihan poikittainen. Käyttelin GMS 76-moottoria ja rullailin koneella ensimmäisiä kertoja asfaltilla. Koneen käynti pystyssä ei ollut vakuuttavaa, koska moottori sammui aina ennemmin tai myöhemmin. Maurin ohjeiden mukaan moottori saatiin käymään luotettavasti myös pystyssä. Varmaankin pari tankillista polttoainetta meni moottoria säädellessä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäisellä koelennolle lähdettiin hyvin kiemurrellen nousuun. Moottori kävi vielä hyvin rikkaalla, mutta ilmassa oltiin onnellisesti. Kone käyttäytyi ilmassa hyvin rauhallisesti; ohjainliikkeet olivat riittäviä. Kone oli nokkapainoinen, mikä olikin odotettavissa; trimmi sai olla melkein kokonaan vedettynä. Lisäksi kone kampesi hieman oikealle. Aika lyhyen lennon päätteeksi toin koneen laskuun. Laskussa kone oli yllättävän helppo ajettava ja lasku oli erittäin onnistunut.

Moottorin säätöjä jatkettiin vielä lentojen välissä. Lisäksi sivuperäsimeen oli pakko saada puolittajat käyttöön, jotta nousu olisi ollut edes yhtään paremmin hanskassa. Nyt koneella lennettiin jo vähän pidempään ja trimmejä viritettiin lisää. Lasku oli jälleen hyvin onnistunut.

Senttilän Timo ilmaantui myös kentälle lennättämään. Timolla oli mukanaan Carl Goldgergin sarjasta tehty Sukhoi. Lensin Hotsilla kolmannen lenoon samaan aikaan Timon kanssa. Nyt lensin jo aika pitkän lennon. Lasku oli taas onnistunut. Laskun päätteeksi kone ajautui asfaltilta ulos ja potkuri nappasi isoihin melkein nyrkin kokoisiin murskeen lohkareihin, mitä on ajettu nurmikolle kuorma-autojen kulkureitille. Mauri lennätteli kopteriaan.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Nokkapainosta huolimatta kone oli helppo ja hyvä ajettava ja Kaoksen jälkeen se istui hyvin hanskaan. Kohtalaisessa sivutuulessa kone osoittautui hyvin helpoksi laskuissa. Koneen suorituskykyä ei vielä täysin päästy kokeilemaan. Mutta kunhan koelennon jälkeinen korjaus/muutoslista on saatu tehtyä, niin eiköhän koneella päästä jo huolettomammin ajamaan. Itse tehdyt hiilikuitulaskutelineetkin tuntuivat toimivan varsin hyvin.

Photo by Jari Vehmaa


09.10.

Viikolla sovimme Xxxxxn kanssa lennätykset sunnuntaiaamuksi. Viimeksi taisimme lennätellä kaksistamme 2m-liidokkeja Räyskälässä joskus elokuussa 1991. Ilma oli ennen kello yhdeksään vielä hyvin kostean oloinen, mutta vettä ei kuitenkaan satanut. Xxxxxlla oli Araising Star, jossa oli OS:n 6,5 ccm moottori. Xxxxx lennätteli ja kieputteli konettansa varsin mallikkaasti.

Hotsin nokalla oleva 76 GMS lähti helposti käyntiin, mutta käynnin kanssa oli taas pientä ongelmaa. Lopuksi jouduin turvautumaan Xxxxxn startteriin ja parin pyöräytyksen jälkeen moottori pärähtikin käyntiin. Rullauksessa tyhjä käynti on vielä liian isolla, jolloin kone rullaa turhankin nopeasti. Toisaalta taas pienemmällä kaasulla moottori tuntuu sammuvan. No, joka tapauksessa lehdin koneella lentoon ja nousukiito helppo ja suora. Ilmassa kone oli edelleenkin nokkapainoinen vaikka akku oli ainakin 15 cm takanapäin koelentoihin verrattuna. Lentoa en kellottanut, mutta jokin aikaa lennettyäni moottori sammui ilmassa, mutta kone tuli turvallisesti kentälle ja lasku oli ihan normaalin oloinen. Laskun jälkeen itse tehtyjen telineiden laminaatit näyttivät ratkenneen enemmän ja kone oli hieman lintallaan. Pikaliimalla telineisiin saatiin sen verran jämäkkyyttä, että päästiin toiselle lennolle. Tällä kertaa moottori sammui jo nousun jälkeisellä vaakalennolla. Paksusta profiilista johtuen kone liitää aika hitaasti, mutta nopeus riitti mainiosti kentälle poikittain tehtyyn laskuun. Lennot loppuivat tähän, koska telineiden kunto oli aika huono.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Pakasta otettiin EP-Dara, jolla lennettiin kolme lentoa. Yhdessä lähdössä moottori sammui jo muutaman metrin päässä heitosta ja kone tössähti nurmikolle. Myös parilla vähän pidemmällä lennolla moottori sammui kesken kaiken, mutta liukkaana koneen vauhtia riittää, ja koneen sai hyvin helposti laskuun kentän nurmikolle.

Omien koneiden osalta koko päivä meni kiinalaisten moottoreiden kanssa tapellessa. Onneksi moottoreiden sammumiset ilmassa eivät aiheuttaneet mitään kaputteja.

Daran lentojen lomassa Xxxxx lennätti omaa koneettansa toistaiseksi viimeisen kerran. Xxxxx oli tulossa aika hiljaa laskuun ja kaarto asfaltin ylle. Sitten Xxxxx lisäsi vähän kaasua. Pian sen jälkeen kone tulikin hyvin jyrkässä kulmassa tonttiin. En osaa ihan tarkkaan sanoa, että mitä tuossa välissä tapahtui; kaikki tapahtui loppujen lopuksi hyvin nopeasti. Tulihan Kaoskin hitaan laskukaarroksen seurauksena tonttiin.

Tuliseinä heitti voltin, mutta nokka on korjattavissa. Siiven kärki nappasi kanssa maahan ja meni jonkin verran tohjoksi. Pakarin kärkeen tuli pikkuisen naarmua, mutta muuten moottori ei kait vaurioitunut. Varmaankin nokkapyörä oli osunut ensin maahan, koska tuliseinä oli irronnut liimauksistaan ja kääntynyt ja tehnyt voltin.


23.10.

Xxxxxn kanssa oli taas sovittu lennätykset Forssan lentokentälle. Säätiedotus oli luvannut huonoa keliä, mutta sunnuntaiksi oli luvattu välttävät lentokelit. Hots oli saanut edellisenä iltana uudet hiilikuitutelineet, jotka ovat tämän vuoden tuotantosarja paremmilla menetelmillä tehty ja toivottavasti kestävät myös käytössä pidempään. Akku oli sijoitettu siiven päälle irrotettavan kabiinin sisälle. Lisäksi olin käyttänyt moottoria edellisenä päivänä ja käynti vaikutti lupaavalta.

Kentällä puhalsi joelta päin melkein kentänsuuntainen tuuli. Lämpötila oli lähellä nollaa ja sen kyllä huomasi kentällä puuhatessa paljain sormin potkuriviimassa. Ensimmäinen lento oli kaikin puolin onnistunut ja laskuun tultiin pitkästä aikaa moottori käynnissä. Lento oli kestoltaan ehkä viiden minuutin luokkaa. Lasku oli kaikin puolin onnistunut ja mallikas.

Toinen lento alkoi yhtä lupaavasti, mitä ensimmäinenkin. Jossain vaiheessa varsinkin käännöksissä käyntiäänet olivat möreämmät. Vähän tämän jälkeen moottori sammui jälleen ilmassa. Kone oli moottorin sammumisen tapahtuessa ihan kentän läheisyydessä, josta se liiteli hitaasti mutta varmasti hienoon laskuun kentälle. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että pakoputken osaset olivat löystyneet huomattavasti. Vaikka liitoskohtien saumoista oli ensimmäisen lennonkin jälkeen tullut mustaa mönjää, osat olivat kunnolla kiinni. Lisäksi pakoputken kyljessä oleva ylimääräinen tulppa oli kadonnut, mikä varmasti vaikutti polttoaineen paineen syöttöön.

Näihin aikoihin Xxxxx oli saapunut kentälle mukanansa SIG:n Something Extra-kone, jossa on Rossin 53-moottori. Xxxxx ajoi koneellansa yhden lennon. Xxxxx pyöritti SE:tä varsin mallikkaasti pitkin taivasta. Digipokkarilla ei meinannut perässä pysyä, että olisi saanut hyviä lentokuvia. Pian tämän jälkeen alkoikin sataa räntää, joten oli oikea aika lopettaa varsin hyinen lennätys.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Photo by Jari Vehmaa

03.12.

Tälle päivälle oli taas sovittu lennättelyt Pekan ja Xxxxxn kanssa. Lennätys tulikin tosi tarpeeseen, sillä edellisestä kerrasta oli päässyt kulumaan jo reilu kuukausi. Forssan kenttäkin oli jo kivasti lumen peitossa. Tietyömaa oli edennyt niin, että kentälle piti ajaa uutta tien pohjaa myöten tai sen yli vanhasta kohdasta. Tultuani kentälle Xxxxx pyöritteli Something Extraa vanhaan malliin.

Kuva: Pekka Lehtelä Photo by Jari Vehmaa

Lennätin Junnulla yhden noin 20 minuutin lennon. Koko lennon ajan kone piti ihmeellistä resonoivaa ääntä. Laskun jälkeen selvisi, että moottori oli erittäin löysällä, hyvä, ettei tippunut pois lentojen aikana. Joka tapauksessa pyrstökorjaus osoittautui ihan onnistuneeksi, vaikka trimmit olivatkin päin seiniä vielä tällä lennolla ja sivaritrimmi oli tapissa koneen kammetessa kohtalaisesti oikealle.

Pekan Astro Hog oli talvivarustuksessa eli koneessa oli sukset. Kone lensi varsin mallikkaasti kokeneen pilotin käsissä. Pekka ja Xxxxx jäivät vielä kentälle. Katsoin parhaaksi lähteä pois, koska olo oli vielä aika huono pitkittyneen flunssan jäljiltä. Enkä jaksanut alkaa kiristelemään moottoria ulkona.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

"Fidel" ja Astro Hog talvivarustuksessa.


04.12.

Tänään oli aika tyyni ja aurinkoinen keli, siis sellainen hyvä talvinen sähköliidarikeli. Electrc Blue Phoenix otettiin talviteloiltaan ja samalla päätettiin kokeilla radiohuppua. Koska olen vasuri, niin koneen heittäminen yksin käy hyvin kätevästi. Sitten kun käden yritti sujauttaa nopeasti radiohupun hihasta sisään, niin siinä meni joko takin tai hupun hiha myttyyn, mikä vaivasi vähän lennon aikana. Ensimmäisellä keikalla RC4/5SC-paketilla ajettiin perstuntumalla noin 20 minuutin lento. Kaksi seuraavaa lentoa lennettiin RC2400-akuilla, eikä lentoajoissa jääty yhtään huonommaksi. Kaksi ensimmäistä laskua olivat ihan mallikkaita, mutta viimeisessä laskussa koneen runko napsahti poikki aika ruman näköisesti. Vaikka jälki olikin pahan näköistä katseltavaa, rungon sai lyötyä läjään varsin helposti. Joka tapauksessa radiohuppu osoittautui varsin näppäräksi lennätyksen apuvälineeksi. Hupun tynkähihoihin tein ohuesta muovisoirosta sellaiset renkaat, jotka pitävät hupun hihat paremmin auki, jolloin käden saa helpommin hupun sisään heiton jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa

R.I.P. Rest in pieces...


26.12.

Pekan ja Xxxxxn kanssa oli taas sovittu lennätykset talviselle Forssan lentokentälle. Pekalla oli mukanaan vauhtihirmu Dara, jonka nokalla oli HP 40. Teknisten ongelmien vuoksi Dara ei lentänyt tänään. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kerrankin Daran kulkevan tosi lujaa.

Ilma oli sen verran tuulinen ja kylmä, että Junnun lennätys ei ihan heti tullut mieleeni. Mutta koska Xxxxxllakaan ei ollut konetta mukanaan kasvoi paineet sen verran koviksi, että päivä piti pelastaa jollakin lentävällä vekottimella. Aluksi Ossia vaivasivat käyntiongelmat, mutta Pekka avasi neulaa reippaasti ja niinpä Ossi alkoi taas kukkumaan vanhaan malliin. Pekka heitti koneen ilmaan ja ajelin sitä jonkin aikaa radiohupun kanssa. En kellottanut lentoa, mutta aikani taivaalla ajeltuani tuli nättiin laskuun kentälle.

Tankkauksen jälkeen Pekka tyypitti Junnun. Lennon päätteeksi Pekka teki tosi nätin laskun vastatuleen, jolloin Junnu tuli melkein kuin hissillä alas. Myöhemmin Fidel kertoi olleensa aivan haltioissaan elämänsä ensimmäisestä, mutta tuskinpa viimeisestä old timer-kokemuksestaan.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 14.11.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!