2004

17.01.

Uusi lennokkivuosi aloitettiin lennättämällä sähköistettyä Blue Phoenix-liidokkia sillä setupilla, joka koneessa oli ollut jo kesästä lähtien eli Graupner Speed 500 -moottori 2,8:1 vaihteella ja 11" x 8" -potkurilla. Lennot lennettiin tyynessä talvisäässä, mutta kovinkaan korkealle konetta ei kärsinyt ajaa, sillä pääosin valkoinen kone katosi nopeasti harmaaseen taivaaseen ja varsin matalalla oleviin pilvenriekaleisiin. RC2400-akulla lennettiin 16'40" lento, joka jäi ilman laskupisteitä. Samalla akulla päästiin vielä lyhyelle lennolle 1'30", josta tuli 60 pistettä. 1250SCR-paketilla lennettiin 7'55" lento, jonka aikana kone oli hetken ajan hieman hallitsemattomassa tilassa, joka kuitenkin saatiin päätettyä onnistuneeseen laskuun, tosin ilman pisteitä.


18.01.

Aamulla lennettiin RC4/5SC-paketilla pikaisesti yksi 10'51" kestänyt lento ilman laskupisteitä. Pellolla pärjäsi vähäisestä lumimäärästä johtuen mainiosti ilman lumikenkiä. Lento sää oli eilisen kaltainen.


22.02.

Eilisen reippaan tuulen jälkeen keli oli aika kohdallaan tänään aamulla. eBP:n nokalle oli ruuvattu EBL-raadosta saatu moottoripaketti sekä 12" x 7"-potkuri. RC4/5SC-paketilla lennetty lento kesti 12'40", jonka aikana päästiin parilla nousulla hyvinkin korkealle. Ongelmana oli edelleenkin valkoisen koneen näkyvyys harmaata taivasta vasten. Lento olisi ollut pidempikin, mutta lasten keskinäinen nahistelu sai muutaman kerran katseeni herpaantumaan koneesta, jolloin se menetti hallitsemattomasti paljon korkeutta ja vasta ihan pinnassa sain sen taas hallintaan. Annoin koneen suosiolla laskeutua kauaksi. Ehkä tapauksen opetus oli se, että kahden hyvää huomioita vaativan homman eli lapsien vahtimisen ja lennätyksen sovittaminen yhteen ei oikein toimi.


26.02.

Pitkästä aikaa oli sisälennätysvuoro. Paikkana oli Helian liikuntasali Itä-Pasilassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun lensin näin pienessä tilassa. Koneena oli GWS:n Pico J3-Stick, jolla juuri ja juuri mahtui lentämään ympyrää tai kahdeksikkoa salissa. Paikalla oli kaikkiaan puolen tusinaa lennättäjää, joista yhdellä oli helikopteri. Oman koneen lennot olivat ohitse noin puolen tunnin kuluttua koneen osuessa seinään. Parketille tippuessaan koneen runko tikku meni poikki. Yhtä konetta lukuun ottamatta kaikki koneet rikkoutuivat enemmän tai vähemmän.


06.03.

Tänään oli varsin hieno ja kaunis kevättalven päivä; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli tyyntä. Pääsin lennättämään e-Blue Phoenixiä vasta viiden jälkeen iltapäivällä. Ensimmäisellä lennolla oli taas sellaista pientä hakemisen makua hommassa osaksi sen takia, että olin laittanut N1250SCR-ajoakun väärin merkintöihin nähden, jolloin kone oli turhankin nokkapainoinen. Lento kesti kuitenkin 8' 26" ja laskupisteitä tuli 40 arviolta. RC4/5SC-paketilla päästiin jo 18' 50" lentoaikaan ja 20 laskupisteeseen. Tässä vaiheessa ilta oli jo hämärtynyt sen verran, että koneen näkyvyys ei ollut enää kehuttava.


07.03.

Tänään keli oli lähes eilisen kaltainen, paitsi että aamulla oli taivaalla pientä harsopilveä. Olin tänään lennättämässä jo aamu kymmenen paikkeilla. N1250SCR-paketilla päästiin 10' 30" lentoaikaan ja 40 laskupisteeseen. Akkupaketti oli nyt oikealla paikalla ja kone saatiin kunnolla kellumaan rasvatyynessä kelissä. RC4/5SC-paketilla lennettiin 19' 53" lento, joka jäi ilman laskupisteitä.


09.04.

Pakkasin iltapäivällä Silent Dream 1:n ja Yamamoton autoon ja suunnistin Forssan lentokentällä. Sää oli hyvin aurinkoinen, mutta tuuli oli kohtalaisen kova ja välillä aika puuskittainen, mutta onneksi sentään kentän suuntainen. Ensin virittelin Yamamoton lentokuntoon, mutta harmikseni huomasin, että servot eivät inahtaneetkaan, vaikka vastaanottimen akku oli ollut latauksessa yön yli. Välillä yritin pikaladata sekä omaa, että Teemun hakemaa vara-akkua.

Koska Yamamoto näytti olevan pois pelistä, aloin laittamaan SD:tä lentokuntoon. Taas oli epäonni matkassa, sillä akun ja Hackerin säätimen liittimien kanssa on ongelma; toisessa oli G2- ja toisessa G4-liittimet, eikä sopivaa adapteria tietenkään ollut mukana (jälkeen päin verstaalla ollessani totesin, ettei sellaista adapteria minulla ollut edes olemassakaan… myöhemmin adapterijohto löytyi kuitenkin toisen SD:n rungosta). Tämän jälkeen aloin taas tutkimaan Yamamotoa ja hiljalleen minulle valkeni, että lähettimen ja vastaanottimen kiteet olivat väärin päin, mistä johtui täydellinen ohjauksen toimimattomuus. Kone oli pian lentovalmis. kone toimi tuttuun tapaan, vaikka se ei ole ollut ilmassa noin puoleen vuoteen. Tein koneella paljon lähestymisiä ja muutamia erittäin onnistuneita läpilaskuja. En kellottanut lentoja. Kaikkiaan kone lensi kuusi tai seitsemän lentoa iltapäivän aikana. Muuta lasku onnistui lähes täydellisesti ja vastaavasti pari laskua oli tosi pahoja pomppuja, jossa pari potkuria lyheni.

Photo by Teemu Paasikivi Photo by Teemu Paasikivi
Photo by Teemu Paasikivi Photo by Teemu Paasikivi
Photo by Teemu Paasikivi Photo by Teemu Paasikivi

Teemun ottama loistava kuva Yamomoton onnistuneesta laskusta.


Photo by Teemu Paasikivi

Teemulla oli mukana Silent Dream, joka oli ilmassa useaan otteeseen varmoin ottein.

Photo by Jari Vehmaa

11.04.

Pääsin tänään aamulla 9:00 jälkeen kokeilemaan vasta ensimmäisen kerran kuluneen vuoden aikana rakentamaani Nordik-timeria. Kellotin E-Blue Phoenixilla lennettyjä lentoja. Akkuina oli viimeisiään vetelevät N100SCR- paketit. Kaksi ensimmäistä lentoa olivat yhtä sähläämistä nappuloiden kanssa, koska uuden kojeen ymppääminen lähettimen kylkeen sen käyttäminen lennon aikana tuo mukanaan omat hankaluutensa. Molemmat lennot jäivät hyvin lyhyiksi sähläämisen ja lopahtaneiden akkujen vuoksi; ajat olivat 3' 48" ja 3' 42". Moottoriaikoja ei saatu otettua. Kolmas ja viimeinen lento lennettiin uudehkolla RC2400-paketilla. Nordik-timerilla kellotettu aika pysähtyi lukemiin 8' 09", koska pysäytin ilmeisesti lentoajan moottoriajan sijaan. Lisäksi moottoriajan kanssa sählättiin sen verran, ettei se kertonut koko totuutta. Rannekellosta katsoen kone oli ilmassa vielä 6-7 minuuttia. Joka tapauksessa Nordik-timerin käyttö lennätyksen kellotuksessa ei ole täysin mahdotonta, mutta se vaatii vielä totuttelunsa. Lisäksi timeriin pitää parantaa näppäintenlukemista ja lennot pitäisi pystyä tallettamaan EEPROM- muistiin, jotta tulokset voidaan lennätyksen päätteeksi purkaa harjoituspäiväkirjaan.


12.04.

E-Blue Phoenix lensi aamulla hyisessä pohjoistuulessa yhden lennon RC2400- paketilla. Maassa oli vielä uutta lunta eilisen lumisateen jäljiltä. Nordik- timer oli jälleen mukana lennätyksen apuna. Tänään sain jo vihdoinkin kokonaisen lennon kellotettua lento- ja moottoriajan suhteen. Kellot pysähtyivät lukemiin 12' 56" ja 2' 01". Akussa olisi piisannut puhtia ehkä vielä yhteen nousuun, mutta pilotin paljas käsi oli hyisestä viimasta jo sen verran kohmeessa, että päätin suosiolla tuoda koneen laskuun. Jostain kumman syystä en lentänyt tänään enää enempää.

Nordik-timerin käyttö onnistuu peukalo-otteella, kun pitää etusormea näppäinten luona koko ajan, niin näppäinten hakeminen ei mene häsläämiseksi. Piezosummerin ohjauksessa on vielä jotain ongelmia, sillä se välillä rääkymään turhan pitkäksi aikaa, minkä koin hyvin häiritsevänä piirteenä. Arvelujen varaan jää se, koska ehdin tehdä seuraavan softaversion, joka parantaisi käytettävyyttä. Seuraavaan softaversioon pitää tehdä myös lähtölaskenta-moodi, jolloin lähdössä näppäinten käpälöinti jää kokonaan pois.


17.04.

Lensin vielä illan suussa kello 20:00 jälkeen yhden lennon E-Blue Phoenix:llä ihan vaan tarkistaakseni, että kone on trimmissä huomisia Nordik-Cup:n kotikenttäkisoja varten. Koneella lennettiin ilta- auringossa 8'15'' lento. Akkuna oli RC4/5SC-paketti.


18.04.

Pakkasin autoon sekä E-Blue Phoenix että Silent Dream 2,2m-liidokit ja suunnistin jo ennen kymmentä Forssan lentokentälle. Aamupäivä oli pilvinen, auringon aina välillä pilkistäessä pilvien lomasta. Tuultakin oli kohtalaisesti. Teemua odotellessa laitoin SD:n lentokuntoon ja päätin kokeilla sitä pitkästä aikaa. Nokalla oli Axin 2820/10-moottori ja 13,5" x 7" -potkuri kyyditsemässä liidokkia. Moottori/potkuriyhdistelmä tuntui jo kädessä vetävän konetta ihan kivasti. Reippaaseen vasta tuuleen koneen sai heittää aika kevyesti. Kone nousi erittäin ripeästi Axin vetämänä korkeuteen. Ensimmäinen noin viisi minuuttia kestänyt lento meni taas ihan vaan koneeseen tutustuessa, sillä viime vuonna en oikein ehtinyt vielä saada minkäänlaista tuntumaa lentopeliin. Laskussa tuli vähän sohlattua spoileronien kanssa ja kone oli hetkittäin hieman vaarallisen oloisissa lentotiloissa kun yritin tuoda sitä laskuun. Siivet sileäksi ja tehoja päälle ja uusi yritys hieman kauempaa toikin koneen nätisti laskuun. Teemun tullessa paikalle lensin toisen yhtä pitkän lennon, joka sujui jo paljon paremmin.

Varsinaiset kisalennot päätin kuitenkin lentää viime kauden varakoneella eli E-Blue Phoenix:llä. Akuksi laitettiin RC4/5SC-paketti, kun lähdettiin keliä ja trimmiä kokeilemaan. Pienen testilennon jälkeen akku pikaladattiin ja sen jälkeen lennettiin ensimmäinen kisalento. Myös E-Blue Phoenix lähti kiipeämään reippaaseen vastatuuleen mukavasti. Kaatopaikan ja metsän rajamailla näytti olevan jonkin verran kantavaa keliä, jossa kurvailikin lokkeja. Kone ei kuitenkaan noussut mitenkään ihmeellisesti, mutta piti kuitenkin lentokorkeutensa useiden minuuttien ajan. Viimeinen moottoriveto tuli otettua liian viimetingassa ja sitten tulikin jo kiire alas. Hieman rajussa laskussa kellot pysähtyivät aikaan 15'11" ja koneen nokan liimasaumat avanneesta laskusta tuli kuitenkin täydet laskupisteet.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa

E-Blue Phoenix komeassa nousussa.

Hetken mietin, että heitetäänkö pyyhkeet jo kehiin, mutta päätin jatkaa ja vaihtaa Silent Dreamiin. Ajoakuksi otettiin RC2400-paketti. Lentokeli oli vielä ihan edellisen kaltainen, ja pikkunostava löytyi samasta kohtaa, kuin edelliselläkin lennolla. Laskuun tullessa lentoajaksi tuli kohtalaiset 14'40'' ja taas täydet laskupisteet.

Kolmannelle ja viimeisellä lennolle lähtiessä pilvet olivat jo hajonneet täysin taivaan ollessa ihan sininen ja auringon paistaessa. Tällä kertaan en löytänyt mistään mitään kantavaa ja koko lentoaika meni vain kruisailuksi. Lennon loppuvaiheessa ultrakevyt oli kentän päässä tekemässä lähtöä samoihin aikoihin, kun itse olin tuomassa konetta laskuun. Mitään tarkkuuslaskua ei voinut edes ajatellakaan, vaan piti tuoda kone ehjänä alas, koska pilotti ei ollut tietoinen, että tuon koneen laskuun. Pienessä sivumyötäisessä kone päätyi 100-150 metriä viimeisen maalipläkän päähän liitäessä vielä rullaus- ja kiitotien välisen ojan yli juuri ja juuri. Lasku oli ihan onnistunut, eikä koneeseen tullut mitään vaurioita, mitä nyt potkurin lavat olivat savessa. Tämä lento jäi päivän viimeiseksi.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

Tämä kotikenttäkilpailu oli itseltäni kaikkien aikojen paras saavutus ja odotukset olivat kohtalaisen positiiviset suorituksen jälkeen. Tuloksien ilmestyessä webbiin, sijoitus oli 12/16. Taso oli kovaa, sillä kolmen parhaan joukko on sadan pisteen päässä, eli ei huonosti ensinkään. Loppujen lopuksi tuossa pienessä sadan pisteen haarukassa on suurin osa porukasta. Tarkemmalla lentoajalla ja hyvillä laskuilla tulee hyvät sijoitukset. Tietysti meikäläisen moottoriajassakin on vielä toivomisen varaa.


24.04.

Pakollinen Model Expossa käynti. Tällä kertaa jälkikasvu oli mukana kokonaisuudessaan. Junat olivat Lauran mieleen, varsinkin kaikista pienemmän mittakaavan mukainen raidekalusto. Jäähalli vilisi tuttuja naamoja joko Nordik-piireistä tai sitten Foorumin lukijoita.


25.04.

Aamuvarhain kävin ulkoiluttamassa GWS:n Pico J3-Stick-konetta, joka lensi viimeksi Itä-Pasilan liikuntasalissa. Akkujen varaustila oli peräisin helmikuun loppupuolelta ja sen kyllä huomasi lennossa tehojen puutteena. Vaikka oli kohtalaisen varhainen aamuhetki, oli tuuli virinnyt jo sen verran, että se keikutteli konetta mielin määrin. Alitehoisella sisälennokilla pörrääminen ei ollut kovinkaan mukavaa lennot jäivät tähän yhteen.

Seuraavaksi viritettiin EP-Dara lentokuntoon. Moottori oli herätetty lentokuntoon talviuniltaan jo reilu kuukausi sitten. Konetta sai lätkiä käyntiin jonkin aikaa, ennen kuin se pörähti käymään. Joka lennon jälkeen suihkuttelen moottoreihin yleensä suoja-aineet, kun koskaan ei tiedä, koska moottoria tulee käytettyä seuraavan kerran. Moottori kävi edelleenkin aika rikkaalla ja heitossa kone pääsi vajoamaan ehkä puoleen metriin, ennen kuin se sai sen verran vauhtia, että pääsi keräämään nopeutta. Lensin koneella kohtalaisen kovassa tuulessa kaksi noin viiden minuutin lentoa. Molemmat laskut olivat erittäin onnistuneita. Talven jäljiltä oleva pakettipellon laossa oleva pitkä heinä oli laskuin nähden kutakuinkin myötäkarvaan, jolloin nättiin laskuun tullut kone liukui laossa oleva heinän päällä jonkin matkaa. Negatiivista asiassa oli se, että pakokaasun tahnassa olevat kohdat koneesta olivat kauttaaltaan heinän roskassa. Kone oli ihan kiva ajettava muutaman vuoden tauon jälkeen. Näin aamutuimaan tehtyjen lentojen haittapuolena oli se, että lentosektorin oikeassa laidassa paisteli aurinko aivan pilvettömältä taivaalta. Lennätyksen jälkeen innostuin käyttämään Kaoksessa kiinni olevaa Webraa. Hyvin ryypytettynä moottori lähti hyvin helposti käyntiin ja tuntui käyvän hyvin luotettavasti ainakin täysillä kierroksilla. Välialueen käynnissä oli vähän epävarmuutta ja moottori aina välillä vähän kuin poksautteli. Daran painopistettä pitää hakea paremmin paikoilleen vaikkapa siirtämällä akun vastarin alle ensi hätään. Kone on selvästi nokkapainoinen.

Iltapäivällä lähdin tyypittämään SD:tä Matkun maisemissa. Valitettavasti tuuli oli tosi kova peltoaukealla. Lensi koneella yhden viisi minuuttia kestäneen lennon, joka ei ollut kovinkaan nautinnollinen. Lasku meinasi taas mennä sohlaamiseksi spoileronien käytön vuoksi. Ilmeisesti en vaan ole vielä tottunut koneen ominaisuuksiin tässä lentotilassa. Kone tuli nätisti laskuun pellolle. Tuuli oli sen verran kova, että päätin jättää lennot tähän. Toiseksi tuntuma koneeseen on vielä sen verran huono, että sillä lentäminen niinkin ahtaassa ja kapeassa paikassa ei ole kovinkaan mieluisaa puuhaa. Päivän aikana lentänyt kalusto oli varsin vaihtelevaa. Tänä vuonna on lentänyt jo viisi eri konetta


08.05.

Sitten edellisten Nordik-kotikenttäkisojen SD 1 oli ollut ilmassa vain, joten oli ihan pakko päästä ajamaan ennen huomisia kisalentoja. Teemu oli juuri ollut ulkoilluttamassa omaa Silent Dreamia, kun saavuin kentälle. Kone lensi kolme lentoa, joidenka pituudet kellosta katsottuna olivat 10, 18 ja 15 minuuttia. Toisen lennon loppupuolella tuli muutama pisara vettä, minkä vuoksi toin koneen laskuun. Neljännellä akullisella tehtiin muutamia maaliinlaskuharjoituksia. Viimeisessä laskussa kone spinnasi nurmikolla ihan nätisti, mutta kun menin hakemaan konetta, niin toinen pyrstön lapuista oli ihan ääriasennossa. Jostain servo oli kuitenkin saanut sen verran tälliä, että rattaat tuntuivat olevan vaihdon tarpeessa. Lisäksi työntötangon pikaliima/kutistesukkaliitos oli antanut periksi. Ilma oli poikkeuksellisen kesäinen lämpötilan ollessa reilusti yli 20°C.


09.05.

Tänään oli sitten vuorossa wiralliset Nordik-lennätykset. Ennen kisalentoja lensin RC1700-paketilla pari kolmen minuutin keikkaa ihan vaan keliin tutustuakseni ja varmistuakseni koneen trimmeistä eilisen huoltotoimen-piteen jälkeen, jossa vaihdoin servoon parit rattaat. Viimeinen lento oli purjelentokoneiden tapaan varsinainen maastolasku päätyen vähän matkan päähän eilen kylvetylle pellolle.

Photo by Jari Vehmaa

Wirallinen lennättäjä ja lennokki

Ensimmäiselle kisalennolle lähdin RC2400-paketilla. Ilma oli eilisen tapaan lämmin ja aurinkoinen. Siitä huolimatta en tahtonut löytää mitään nostavaa. Lennon päätteeksi kellot seisahtuivat lukemiin 14'43" ja 1'29". Kone jäi harmittavasti vähän yli 10 metrin (10,17m) päähän tuoden vain 20 laskupistettä. Seuraavalla lennolla oli pienoista nostavaa pellon ja metsän rajamailla ja pystyin aika pitkään kaartelemaan hyvinkin matalalla, mikä näkyi heti erinomaisena moottoriaikana 0'59". Lentoaikaa kertyi tällä kertaa 14'35". Lasku jäi taas turhan kauaksi, mutta jäi sentään nippa nappa 15 metrin sisäpuolelle (14,90m) ja tästäkin laskusta saatiin sentään 20 arvokasta pistettä kartuttamaan tämän päivän pistetiliä. Kolmannelle ja viimeiselle kisalennolla ladattiin edellisen lennon RC2400-paketti. Heti nousussa tuli tössittyä pariin otteeseen ja muutenkin tämä lento oli kaikkein huonoin. Lasku sen sijaan oli päivän paras päätyen noin kolmen metrin päähän maaliplakästä tuoden täydet 60 laskupistettä.

Päivän päätteeksi ajettiin tyhjiksi akut kisalentojen jäljiltä. Ensimmäisellä RC2400-paketilla lennettiin rannekellosta katsoen noin 7 minuutin lento. Toisella RC2400-paketilla lennettiin noin 4 minuuttia. RC1700-paketin kanssa kellotin lentoajaksi 5'13". Tulipa todettua, että meikäläisen moottoriajoilla yhdestä RC2400-paketista ei ole kuin yhteen kisalentoon. Pahimmillaan kisalennon jäljiltä olevalla paketilla saatiin vain yksi aika vajaaksi jäänyt moottoriveto. Onnistunut lennätyspäivä tai oikeammin viikonloppu päätettiin yli 17 minuutin lentoon RC4/5SC-paketilla. Viikonlopun aikana Silent Dream 2,2m lensi noin 15 lentoa. Kahden osakilpailun jälkeen sijoitukseni on 9/18.

Photo by Jari Vehmaa

Wirallinen walvoja


23.05.

Polttis-Daralla lennettiin kaksi lentoa vuodenaikaan nähden erittäin koleissa olosuhteissa. Latoessani tavaroita kottikärryyn, taivaalta tuli muutama vesipisara alas ja ilma enteili muutenkin sadetta. Tuuli oli onneksi jo paljon vaisumpi, mitä se oli perjantaina ja lauantaina. Ensimmäinen lento lennettiin edellisten lentojen jäljiltä olevalla neulan säädöllä, eli moottori ei kiertänyt vielä huippukierroksia. Kone lensi noin 6-7 minuutin lennon, jonka jälkeen toin sen laskuun. kone on yllättävän miellyttävä ajettava vielä hitaillakin laskunopeuksilla, joten sen saa otettua tarkasti hallittuun laskuun. Toiselle lennolle neulaa kierrettiin jonkin verran kiinni päin, mikä tuntui heti moottorin kierroksissa. Heittolähtökin oli jo paljon miellyttävämpi, koska lähdössä oli tehoja käytettävissä, eikä kone enää tipahtanut kädestä irtoamisen jälkeen niin paljoa, mitä ennen. Kone lensi arviolta yhtä pitkän lennon, mitä ensimmäinen oli. Ajelin harjoituksen vuoksi kuviteltua rataa sähkötolppien yllä sekä myötä- että vastapäivään. Koneen lasku oli jälleen erittäin onnistunut.


30.05.

Noin vuosi sitten hetken mielijohteesta rakennettu NotSoTiny lensi tänään hetken mielijohteesta onnistuneet koelennot. Setup oli seuraava: Graupner Speed 400 + 4:1 planeettavaihde Kontronikin Rondo-säätimellä, potkurina oli APC:n 11" x 8" sähköputkuri, Schulzen 435-vastaanotin, 4 GWS Naro +F/BB-servoja ja akkuna 7 x N3US-pakka. Painopiste asettui käytetyillä roippeilla 2,5-3 cm päähän keskisalosta.

Photo by Jari Vehmaa

Kaiken sateen ja koleuden keskellä oli lyhyt kirkas ja tyyni iltapäivä hetki, jolloin kävelin pellon laitaan koneen kanssa. Akkujen lataustilasta ei ollut oikein käsitystä - joskus keväällä ne oli viimeksi ladattu formatoinnin jälkeen. No, moottori kuitenkin kiskoi sen verran, että lennot olivat mahdollisia. Kone lähti vakaasti kädestä heittämällä. Ohjaussetup oli periytetty suoraan The Tiny:stä ja tuntui toimivalta 1,4-kertaisessa suurennoksessakin. Kone käyttäytyi ilmassa kuitenkin rauhallisemmin kuin perus-Tiny. Moottori sammuksissa koneen lentonopeus oli todella olematon. Lisäksi siipikuormitus taitaa olla tosi pieni. Laskuun tultiin todella nätisti. Tämän päivän aikana konetta ei vielä ehditty trimmaamaan. Kuitenkin ensivaikutelma oli niin positiivinen, että tätä herkkua pitää saada lisää ja pian!!

Photo by Jari Vehmaa

17.06.

NotSoTiny lensi yhden lennon myöhään illalla Matkun pellolla. Lento oli sellaista tavallista kaahaamista pinnassa pyörimistä.


18.06.

Mauri tuli paikalle Kiikalasta Falkella, jonka jälkeen Nordik-lennot aloitettiin tosi ihanteellisissa sääolosuhteissa.

Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäiselle kisalennolle lähdettiin heti ilman sen kummempia kelin haisteluja. Kone kiipesi tuttuun malliin ja pian oltiin korkealla. Jonkin aikaa meni kruisaillessa ennen kuin jouduin kunnon nostoon jossa oltiin pitkään ja kauan. Keli tuntui suorastaan imevän konetta ylöspäin ja koko ajan sai olla varovainen ettei iso paha nostava imaise konetta kokonaan. Niin siinä vain kävi, että lopuksi tuli kova kiire laskuun. Arvatenkin lentoaika meni jonkin verran yli ollen 15'12". Moottoriaikaa 1'20" kertyi aika paljon keliin nähden, mutta lennon alussa ei vielä nosto osunut kohdalle, niin se näkyy sitten ajassa. Koska oltiin yliajalla, tulin tehneeksi aika huolimattoman laskun, mutta jäätiin sentään pisteille: 20.

Seuraavalla lennolla keli oli vähintäänkin yhtä nostava. Sunnuntaitumpelo pääsi ehkä tähänastisen elämänsä kovimpaan nostavaan, missä ollaan koskaan oltu. Tällä kertaa sai oikein taistella, että kone olisi mukavalla näköetäisyydellä. Jossain vaiheessa jouduin työntämään konetta vähän reippaammin alaspäin, ettei kone olisi hiljalleen kadonnut korkeuksiinsa. Siinä jonkinmoisessa syöksyssä sitten siipi tai siivekkeet menivät flutteriin parin kovan pamauksen säestyksellä. Mitään ei kuitenkaan hajonnut vielä ilmassa koska kone oli lopun lennon ihan ohjattavissa. Taas kerran tuli kiire alas. Spoileronien kanssa sohlatessa kone päätyi kauas oraspellolle. Huonossa laskussa sitten siiven kärki nappasi peltoon kiinni ja parin pyörähdyksen seurauksena siipi napsahti poikki. Se on tietysti pelkkää spekulaatiota, että oliko flutteri jo tehnyt jotain tuhoa. Myöhemmissä tutkimuksissa molempien siivekeservojen rattaat menivät rytäkässä. Toinen siiven puolisko jäi täysin ehjäksi ja epäonninen puolisko oli mennyt poikki tasaleveältä osuudelta, joka on helppo korjata ihan kotikonstein. Laskupisteitä ei tullut etäisyydestä johtuen ja ne olisi joka tapauksessa menetetty irronneiden osien vuoksi. Lentoajassa päästiin lähes optimiin tulokseen 15'03" ja moottoriaikakin jäi nippanappa alle muolen minuutin 0'29".

Viimeiselle lennolle lähdettiin varakoneella. Keli jatkui yhtä hyvänä nytkin ja balsaruuhella päästiin aika kohtuullisiin tuloksiin: lentoaika: 15'10" ja moottoriaika: 0'36". Taaskin oli vaikeuksia tulla alas ajoissa ja huonosti menneen edellisen lennon jälkeen en alkanut väkisin tuomaan konetta laskupisteille.

Teemukin saapui jossain välissä kentälle. Väliajalla lensin lyhyet esittelylennot NotSoTiny koneelle Maurille ja Teemulla.

Liidokkipäivän ja pikkukaputin seurauksena piti tietysti saada balsamia haavoilla ja niinpä Mondeon takakontista kaivettiin päivän päätteeksi New Yamamoto esiin ja sillä lennettiin pari tankillista molempien lentojen ollessa sellaista parin kymmenen minuutin luokkaa.

NotSoTiny lensi vielä myöhemmin illalla Matkussa, joskin hyttysten määrä ylitti taas kerran kaikki raja-arvot mennen tullen.


26.06.

Sähköistetyllä BP:llä lennettiin Matkussa pari lentoa, joista toinen oli hieman vajaat 10 minuuttia ja toinen hieman yli.


27.06.

ePB:llä lennettiin kolme lentoa Matkun pelloilla. Ensimmäisellä lennolla oli havaittavissa jonkin verran nostoja naapurin pellolla. Näinhän se on, että nostot ovat aina parempia aidan toisella puolella, vai miten sanalasku nyt menikään…Joka tapauksessa koneella killuttiin ilmassa ihan kohtalaiset 18'18''. Seuraavalla lennolla ei päästy mukaan mihinkään nostavaan, mutta aikaa saatiin tapetuksi ilmassa 12'13'' edestä tylsään kruisailuun. Viimeiselle lennolle tulin laittaneeksi koneeseen puolityhjän akun, joka loppui kun piti ottaa toinen moottoriveto. Ensimmäisellä pyrähdyksellä lentoaikaa kertyi 3'50''.


09.07.

Kesäloman ensimmäiset lennätykset tehtiin vielä samana iltana Matkuun saavuttuamme. NotSoTinyn nokalle oli vaihdettu 11" x 10" -potkuri. Konetta kieputettiin ja pyöritettiin samaan tuttuun malliin kuin ennenkin. Potkuri tuntui olevan ehkä turhan raskas koneeseen; koneen lentonopeus ei juurikaan muuttunut kaasutikun eri asennoissa. Koneelle lennettiin aikansa kunnes bec pysäytti moottorin. Speed 400:n kylkeen oli liimattu balsasta kyhätty skooppi, joka toivon mukaan kaappaa sisäänsä edes vähän paremmin jäähdytysilmaa.


11.07.

Pitkin kevättä ja kesää Webraa oli käytetty ja säädetty Kaosin koelentoa varten. Moottori oli viimeinkin saatu käymään lähes tyydyttävästi; tosin moottori kakistelee ja miettii jonkin verran, kun kaasun avaa tyhjäkäynniltä täydelle kaasulle. Iltapäivällä näytti olevan vihdoinkin sen verran taukoa sateiden lomassa, että lähdin kohti Forssan lentokenttää. Moottori lähtee käyntiin hyvin helposti muutamalla startterin pyöräytyksellä. Rullailin koneella jonkin verran asfalttibaanalla samalla kun odottelin ilmassa olevan ultran paluuta ja laskua kentälle, jotta pääsisin koelennolle ylhäisessä yksinäisyydessä. Koneen käyttäytyminen maassa on varsin nöyrää ja mukavaa. Ilman sivuperäsimen puolittajia, kone kääntyy erittäin ketterästi maassa.

Photo by Jari Vehmaa

Kone lähti ensimmäiseen lentoonsa nätisti asfaltilta ehkä 20 metrin nousukiidon jälkeen hieman sivuttaiseen tuuleen. Aluksi koneen ohjainliikkeet tuntuivat turhan suurilta ja kone oli näin ollen ensimmäisellä lennolla liian kiikkerän oloinen. Kaos tuntui kampeavan jonkin verran vasemmalle, mitä piti korjata siiveketrimmillä. Toin koneen laskun vajaan viiden minuutin lennätyksen jälkeen. Kaasu laitettiin tyhjäkäynnille radan yllä ja sitten kaasun trimmillä pelattiin laskun loppuvaiheessa. Kone oli yllättävän helppo tuoda laskuun ja sen laskunopeus oli tosi hiljainen, mihin vaikutti vielä sopiva tuuli. Ruohikolle mennyt lasku oli hyvin onnistunut ja ruohikko imaisi vielä sopivasti koneen kenttään asfalttiin verrattuna.

Koneen tankkauksen jälkeen lennettiin toinen lento, joka oli jo ensimmäistä pidempi. Konekin alkoi tuntua jo paljon tutummalta ja mukavammalta ajettavalta kuin ensimmäisellä lennolla. Ajelin koneella aika paljon lähestymisiä matalalla lentokorkeudella. Moottorin säädöistä johtuen koneen lentonopeus täydellä kaasulla ei ole mitenkään päätähuimaava; onhan koneessa varsin paksu profiili ja tiedossa oli se, että kaasarin kurkku ei aukea aivan täydelle kaasulle. Toisen lennon lasku olikin jo sitten ihan täydellinen lasku asfaltille. Moottorin käydessä kone kuitenkin jämähti kiinni ruohoihin, mutta sieltä sen irrotettuani rullasin koneen starttipaikalle.

Kolmannella ja päivän viimeisellä lennolla ei ollut mitään ihmeellistä. Ennen lentoa neulaa kierrettiin vähän laihemmalle. Lentelin koneella jo korkeammalla ja pidemmällä; mitään temppuja ei tehnyt koneella vieläkään, koska moottorin käynti ei ole vielä niin luotettavaan, kuin sen pitäisi olla. Viimeinen lasku meni asfaltin ja ruohikon rajalle ja kone pomppi pari kertaa ja lasku oli näin ollen päivän huonoin; moottorikin sammuin potkurin osuttua johonkin ruohotöppääseen.

Kaiken kaikkiaan kone on mukava ajettava, ja varsin ketterän oloinen lentopeli. Kunhan moottorin säätöjä saadaan vielä paremmaksi, niin koneesta tulee erittäin hyvä käyttökone. Jotenkin moottori tuntuu olevan rikkaalla, mistä on merkkinä nikottelu siirryttäessä tyhjäkäynniltä täydelle kaasulle, mutta toisaalta täydellä kaasulla neulaa ei voi oikein enää kiertää laihemmalle. Kuitenkin moottorin tyhjäkäynti on sopivan pienillä kierroksilla, jotta koneella voi rullata rauhallisella vauhdilla.


14.07.

Sateiden lomassa oli sen verran taukoa, että NotSoTiny pääsi ilmaan. Nokalla oli nyt 11" x 8" -potkuri, joka tuntui toimivan paremmin kuin pari tuumaa jyrkempi, jolla lennettiin viimeksi. Koneella pörrättiin jonkin aikaa parin välilaskun kera. Muutaman laskun jälkeen kone oli kastunut märässä heinikossa aivan märäksi. Katsoin parhaaksi lopettaa lennätykset, koska nopeuden säädinkin on avomallinen ja altis kosteudelle ja vastaanotin oli myös päältäpäin märkä. Laitteet toimivat kuitenkin moitteettomasti.


15.07.

Tänään oli sähköliidokki pitkästä aikaa ilmassa. EBP oli laitettu lentokuntoon. Tänään oli myös pitkästä aikaa täysin sateeton päivä ja keli alkoi muutenkin olla otollinen liidokille. Lennot lennettiin vasta ilta seitsemän jälkeen. Taivas oli sininen ja lähes pilvetön. Tuulen suunta oli Matkusta päin, joten laskeva ilta-aurinko paistoi koko ajan silmiin.

Ensimmäiselle lennolle lähdettiin RC4/5SC-paketilla. Kone kiipesi lähdöstä kevyesti ylös pienessä iltatuulessa. Muutamalla moottorivedolla päästiin ihan mukavasti 25' 35" lentoaikaan. Mihinkään nostaviin ei päästy mukaan, mutta mukavassa iltatuulessa tiimaa kertyi reippaasti ihan pelkällä kruisailullakin.

Toiselle lennolle akuksi laitettiin RC1700-paketti. Tällä välin tuuli on tyyntynyt aivan olemattomiin, jolloin koneen nousu painavalla ja jo parhaat päivänsä nähneellä akkupaketilla oli aikamoista ylöskinnaamista edelliseen lentoon verrattuna. Kovinkaan korkealle ei päästy tällä akullisella. Siitä huolimatta lentoaikaa kertyi 10' 41".

Kolmannella ja illan viimeisellä lennolla akkuna oli RC2400-paketti. Tuuli oli taas virinnyt ja heti lähdöstä päästiin poraamaan hyvin korkealle. Muutamissa nousun lopetuksissa menetettiin töpeksiessä paljonkin korkeutta. Mutta sitten Lehtisten metsän päällä kone nappasi kiinni mukavaan nostoon, jossa saatiin aikaa tapetuksi 20 minuutin verran. Kone oli ajoittain hyvin korkealla ja nostava alue oli laajan oloinen. Tämän lentokerta oli ehdottomasti koko tämän vuoden parhain pursikeli ja ehkä muutenkin yksi parhaimmista, mitä olen koskaan kokenut. En ole koskaan Matkun peloilla ihmeemmin kohdannut kunnon nostoja, vaikka useita kymmeniä ellei jopa parikin sataa liidokkilentoa on näiltä pelloilta lennetty. En ole aikaisemmin hakenut nostojen Lehtisen metsän päältä, koska olen välttänyt yleisen tien päällä lentelyä. Hyvien kelin lisäksi EBP oli äärimmäisen hyvin trimmeissä kaikilla eri akkupaketeilla; kone lensi tasaiseen ja suoraan kuin raiteilla.


16.07.

Auton katsastusreissun jälkeen poikkesin naapuriin eli Forssan lentokentälle. Koneena oli Kaos ja EP-Dara. Perillä Forssassa muistin, että Darassa ei ole vastaanotinta, joten se kone ei lentänyt tällä kertaa. Kentällä oli kohtalainen ja aivan poikittainen tuuli. Onneksi se ei pahemmin haitannut lennätystä. Ensimmäinen lento jäi lyhyeksi, koska koneen siivekkeiden keskitys oli niin pahasti pielessä, että edes trimmillä ei saanut konetta lentämään suoraan. Parin jännittävän lentominuutin jälkeen toin koneen kuitenkin hyvin onnistuneeseen laskuun. Maassa näkyi, että siivekkeiden poikkeama oli noin kolme milliä niiden kärjestä katsottuna. Minulta meni hetki ennen kuin oivalsin, että koneessa oli jokin mystinen miksaus päällä perittynä jostain vanhasta setupista. Toinen lineaaripotikka oli poikkeutettuna keskiasennosta lentojen aikana ja ko. kanava oli näin ollen miksattuna siivekkeisiin. Potikan keskittäminen palautti tilanteen normaaliksi ja lennätykset saattoivat jatkua taas. Toinen lähtö meni pipariksi ja kone jäi nurmikkoon kiinni ruohonleikkuriksi. Moottorin säätöjä oli tiukennettu. Moottori käy äärettömän pientä ja ennen kaikkea luotettavaa tyhjäkäyntiä varsin nöyrästi. Tämän päivän lentojen aikana kokeiltiin jo meikäläisen varsin vaatimatonta temppurepertuaaria. Syöksykierteet kone tekee varsin loivalla kierteellä. Vaakakierteet menevät kauniisti, mutta pilotti ei saa niitä menemään aivan suoraan. Kaikkiaan kone lensi tänään viisi lentoa. Viimeisellä lennolla kokeiltiin jo polttoaineen riittävyyttä lennon aikana; noin 15 minuuttia kestäneen lennon päätteeksi moottori vielä kävi, mutta tankin tyhjennyksen jälkeen polttoainetta ei olisi ollut enää paljoakaan. Päivän kaikki laskut olivat ihan onnistuneita, joskaan eivät täyden kympin laskuja, koska monet niistä päätyivät lopuksi nurmikolle, jossa moottori viimeistään sammui potkurin osuessa johonkin ruohotöppääseen. Kone on varsin miellyttävä ja helppo tuoda laskuun. Laskukierroksen päätteeksi kiitoradan päässä viimeistään saa kaasutikun laittaa aivan kiinni. Sitten laskun aikana loput tehot otetaan pois kaasun trimmillä. Moottori ei kuitenkaan sammu trimmin ollessa alhaalla.


17.07.

NotSoTinya ulkoillutettiin aamuvarhaisella kello yhdeksän aikaan, jolloin oli vielä aivan tyyntä. Koneella lennettiin kotitieltä ja pyörittiin kaurapellon päällä.

Myöhemmin iltapäivällä lennätin EBP-liidaria aurinkoisessa, mutta hieman levottomassa kesäkelissä. Akkuna oli RC4/5SC-paketti, joka oli lisäksi hieman liian takana rungossa, mikä teki koneesta epävireisen lennätettävän. En kuitenkaan ottanut konetta enää alas akkupaketin siirtoa varten, vaan lensin lennon loppuun asti. Kuoppaisella kelillä ja epävireisellä koneella kertyi lentoaikaa kuitenkin kohtalaiset 18' 26".


18.07.

Ensimmäinen sähköliidokkini Riser 100" oli kasattu parin vuoden tauon jälkeen taas lentokuntoon. Moottorina oli alkuperäinen Graupner Speed 600 1:2,8-vaihteella. Potkurina oli 14" x 7". Kokeilin konetta Forssan lentokentällä, koska siellä on paremmin tilaa. Tuuli olosuhteet olivat hieman puuskittaiset, mikä ei ollut paras mahdollinen keli. Ensimmäinen lähtö tössähti melkein heti asfaltille. Seuraavalla yrityksellä päästiin jo ilmaan, mutta lento oli todella vaisua ja vaivaisen oloista; koneen nousunopeus on aivan olematon. Parin lentokierroksen jälkeen katsoin parhaaksi tuoda koneen laskuun kentän nurmikolle. Toisella lennolla ajettiin taas pikkaisen. Lopuksi vaaputtiin jo aivan pinnoissa ja kone jäi kentän reunasta parin metrin päähän vetiseen viljapeltoon. Trimmaamaton ja alitehoinen iso liidokki ei ole kovin mukava ajettava. Kunnon harjaton moottori olisi passeli tähän projektiin, niin koneesta saisi kenties vielä toimivan ison sähköliidokin. Täytynee palata asiaan vielä tässä joskus, mutta hiiliharjallisella moottorilla tätä liidokkia ei enää tulla ajamaan; se on selvä.

Photo by Jari Vehmaa

21.07.

EP-Dara oli lentokunnossa valmiina iltalennolle. Jo iltakahdeksan paikkeilla keli oli tyyntynyt jo täysin. Pörräsin koneella kaikkiaan kolme lentoa anoppilan pelloilta. Yhdellä tankillisella ajoin reilut viisi minuuttia ja sen jälkeen toi koneen laskuun moottorin käydessä. Kone on aika hyvin trimmeissä. Täydellä kaasulla ajettaessa kone teki pari kertaa pienen koukkauksen, mikä johtunee edelleenkin tärisevästä vastaanottimesta ja puutteellisesta pehmustuksesta. Näin pienen ja nopean koneen lennättäminen ei ole kovinkaan mukavaa puuhaa nykyisellä peltokentälläni. Lennättely jää helpolla pelkäksi ympyrän ajamiseksi, joka ei innosta kovinkaan pitkään. Toistaiseksi Dara ei ole lentänyt missään muuallakaan.


22.07.

Jo parina päivänä on ollut kunnon kesäsää ja niinpä tänäänkin oli varjossa jopa 25 C lämmintä. Vastaanotin oli otettu EP-Darasta pois eilisten lentojen päätteeksi ja EBP oli taas lentovalmiina. Sää oli siis kaikin puolin hyvin kesäinen, mitä nyt reippaanoloinen tuuli puhalteli.

Ensimmäiselle lennolle lähdettiin RC4/5SC-paketilla. Reippaassa tuulessa kone nousi nopeasti ylös, mutta tuuli tuntui antavan kovan vastuksen koneen nousulle. Hieman kevyemmässä tuulessa nousu olisi ollut mielyttäävämpää puuhaa. Tuuli tuntui hyvin levottomalta ja rauhattomalta etenkin pinnassa ja välillä sen suunta tuntui muuttuvan ihan hetkessä. Muutamalla moottorivedolla päästiin ihan kiitettäviin korkeuksiin niin siellä koneen lento oli jo puolestaan varsin rauhallista ja levollista; ihan kun tyynessä kelissä olisin lennättänyt. Jonkin verran löytyi sieltä sun täältä pientä nostavaa, mutta ei sitten mitään sen kummempaa. Joka tapauksessa koneelle kertyi lentotiimaa tältäkin lennolta 18' 26" verran. Lasku onnistui ihan nätisti vaikka tuuli oli rauhaton koneen tullessa laskuun.

Toinen ja viimeinen lento lennettiin N1250SCR-paketilla. Vaikka kone oli nyt paljon kevyempi, oli nousu jotenkin levottomampaa. Ilmeisesti painavampi akku toi massallaan koneeseen vakautta riepottelevaa tuulta vastaan.

Plakkarissa oli pari muutakin ladattua akkua, mutta en kuitenkaan viitsinyt jatkaa lentoja, koska homma tuntui hieman väkinäiseltä rauhattomassa kelissä.


23.07.

Kaos lensi kolme lentoa Forssan lentokentällä. Kaksi ensimmäistä lentoa olivat molemmat sellaiset reilun kymmenen minuutin mittaiset ja niiden aikana koitettiin vääntää temppulentoa ja selkälentoa, joka ei oikein ota onnistuakseen vielä. Ensimmäinen lasku oli aivan täydellinen loppu vedon vielä osuessa aivan kohdalleen. Kolmas ja viimeinen lento kesti reilun viisi minuuttia.


24.07.

Electric Blue Phoenix lensi kolme lentoa Matkussa. Ensimmäiselle lennolle lähdettiin vahingossa tyhjällä RC4/5SC-paketilla, mikä huomattiin vasta kun säädin sammutti moottorin kesken nousun. Jo koneen lähtökin tuntui hieman vaisulta, mutta eipä mielessä käynyt tyhjän akun mahdollisuus. Maanpinnassa tuntui olevan ihmeellisesti kantavaa ja niinpä aivan pinnoissa kaarreltiin 1' 55" verran. Tuuli oli välillä navakka ja se pyöri muutenkin inhottavasti milloin mistäkin. Toisella lennolla saatiin virkeämmällä RC1700-paketilla lentoaikaa 11' 16" verran. Kolmas ja viimeinen lento oli jo aikamoista kinnaamista huonommalla RC1700-pakalla. Lentoaikaa kertyi vaivaiset 4' 33".


31.07.

Tänään lennettiin kesäloman päätöslennot Forssan lentokentällä Kaoksella. Ilma oli ollut hyvin sateinen pitkin päivää, mutta kello 15:00 jälkeen näytti olevan sen verran kirkasta Forssan suunnassa, että pakkasin kamat autoon ja nokka kohti Vorssaa. Valitettavasti keli kävi kuitenkin sitä synkemmäksi, mitä lähemmäksi Forssaa pääsin. Ihan keskustassa tulikin sitten jo muutama vesitippa tuulilasiin. Kentällä jouduin vielä hetken pidättelemään sadetta koottuani koneen.

Kentällä oli hyvin kova ja navakka, mutta onneksi sentään, kentän suuntainen tuuli. Otin koneen nousuun Loimijoelle päin. Kone nousi lyhyen nousukiidon jälkeen vaivattomasti ylös melkein itsestään. Kovassakin tuulessa Kaos lentää hyvin vakaasti. Näin kovassa tuulessa tyydyin vain pelkkään lentelyyn, ilman mitään kummoisempia temppuja. Kymmenen minuutin lennon jälkeen toin koneen laskuun kovassa vasta tuulessa. Lasku oli vallan erinomaisen onnistunut; kone tuli laskuun käsittämättömän pienellä maanopeudella. Laskun jälkeen käänsin koneen kiitoradalla takaisin päin, mutta moottori sammuin potkurin osuttua asfaltin reunan ruohotöppäisiin.

Toisella lennolla tulin jo kokeilleeksi muutamia temppuja. Lento oli muuten kaikin puolin ensimmäisen kaltainen. Lento kesti rannekellosta katsottuna hieman yli kymmenen minuuttia. Kovaan ja tasaiseen vastatuulen tehty lasku oli miellyttävä ja hyvin onnistunut tälläkin kertaa.


07.08.

Paska tuuri sen kun jatkuu SD:n kanssa onneksi ei tullut pahempaa vauriota. Jossain vaiheessa koneen käytös muuttui ilmassa kummallisesti ja tultiin flutterissa kohti maata. Onneksi pinnassa tehty/tapahtunut silmukka tappoi nopeuden ja kone putosi sitten muutamasta metristä nokka edellä märkään ja pehmeeseen peltoon, mikä pelasti koneen. En tiedä oliko syy vai seuraus toisen pyrstöservon pluspiuhan katkeaminen hieman brutaalista asennustavasta johtuen. Muissa johtimissa oli löysää servo sisällä, mutta pluskarvassa ei ollut yhtään varaa ja se on ilmeisesti ollut noin vuoden ajan jonkinmoisessa jännityksessä. Asennuksessa servosta ulostuleva piuha ja sen kumitötsä olivat koko ajan n. 45 asteen taivutuksessa alaspäin. Piuha oli taivutuksessa aika tasan vuoden verran ja johto oli sisältä mennyt poikki. Vastari oli lähes paikoillaan ja johdoissa on sen verran löysää, että ei pitäisi heti kanittaa. V-pyrstökone ei ole kiva ajaa, jos toinen puolisko on pimeå.


13.08.

Illalla joskus yhdeksän ja kymmenen välillä kävin tyhjentämässä NotSoTinyn ajoakun lennättämällä. Akku oli ladattu viimeksi joskus heinäkuussa. Lennosta ei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa. Lopetettuani lennot, kaaduin komeasti ojan pientareella niin, että radiot ja lennokki lensivät käsistä. Onneksi tavaroille eikä pilotin ahterille käynyt kuinkaan.


27.08.

Suunnistin Kaoksen kanssa Forssan lentokentälle. Kentällä puhalsi hyvin navakka ja puuskittainen tuuli. Ensimmäisellä lentoonlähtöyrityksellä Kaos sammui baanalle. Kovassa puuskatuulessa lentäminen ei ollut kovinkaan kivaa. Kaikesta huolimatta lasku oli hyvin onnistunut. Toinen lentoonlähtö päätyi rehuihin ja moottori sammui. Tämä toinen lento parempi ja pitempi, mitä edellinen. Lasku oli taas hyvä, vaikka se päätyikin nurmikon puolelle. Tänään oli kovin puuskatuuli, missä olen ikinä lentänyt. Käännökösissä myötäiseen puuskatuuli meinasi pari kertaa heittää koneen yli.


11.09.

Tänään oli erittäin kaunis ja lämmin syyspäivä. Lähdin Forssan lentokentälle ulkoiluttamaan Kaos- ja Dara -polttomoottorilennokkeja. Paikan päällä kentällä tuuli oli hieman poikittainen ja välillä vähän puuskainenkin. Dara lensi ensimmäistä kertaa oikealla lentokentällä. Lensin Daralla kaksi lentoa. Toisen lennon päätteeksi kone oli lähellä jäädä valtaojaan, mutta onneksi koe liitää sen verran hyvin, että sen sai vielä reilusti kentän puolelle.

Photo by Jari Vehmaa

Daran jälkeen lennettiin Kaosilla kaikkiaan viisi lentoa. Jokaisen lennon ollessa reilut kymmenen minuuttia, kertyi koneelle lentoaikaa tunnin tietämillä. Ensimmäisellä lennolla koneesta loppui löpö ilmassa sen ollessa melkein vastatuulessa kentän päällä. Korkeutta oli kuitenkin sen verran, että koneen uskalsi kääntää myötäiseen ja sitä kautta ottaa lähestymisen. Kone liitää kuitenkin sen verran, että sen sai nättiin vastatuulilaskuun. Reippaassa tuulessa maanopeus oli aivan mitätön. Seuraavilla lennoilla muutettiin kaasutyöntötangon paikkaa ylempää reikään, jolloin kaasarin kurkku aukesi hieman enemmän täydellä kaasulla. Tämän muutos ja neulan säätö näkyivät heti moottorin käynnissä, joka alkio nyt olla sellaista, mitä olin koko kesän hakenut. Ilmassa koneen lento oli nyt jo hyvin vauhdikasta ja näyttävää. Vaaka- ja syöksykierteet sujuivat hyvin mallikkaasti. Kone näyttää taipuvan myös ulkopuoliseen silmukkaan, mutta siinä on kyllä hieman väkisin yrittämisen makua. Kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita. Viimeiselle lennolle lähtiessä nitropolttoaine loppui kesken ja loput tankattiin suoraa fuilia. Tämä näkyi heti moottori käynnissä, mutta en kuitenkaan lähtenyt muuttamaan säätöjä tätä varten. Moottori sammui ilmassa kymmenen minuutin lennon jälkeen ja toin koneen taas hienoon laskuun.

Lentojen aikana Teemukin oli saapunut paikalle mukanaan World Modelsin Zen 30-pikkustuntin. Moottorina oli Maurilta lainaksi saatu GMS 32, joka on kuulemma osoittautunut murheenkryynin moottoriksi. Ainossa lentoon-lähdössä moottori sammui nousussa, mutta koneelle ei käynyt kuinkaan.

Photo by Jari Vehmaa

Kaosin jälkeen ajoin Daralla vielä kaksi lentoa. Ensimmäinen lento oli normaalin mittainen. Toisella lennolla moottori sammui ilmassa ja kone jäi laskussa kentän viereiselle puidulle viljapellolle nättiin laskuun.

Pakatessani autoa, kentälle saapui Senttilän Timo, jota en ole nähnyt pariin vuoteen kentällä. Timolla oli mukanaan CG:n sarjasta tehty ja Maurin modifioima Sukhoi, jossa on ASP 108-moottori. Jäin katselemaan koneen nousin ja pikkuisen lentoa, ennen kuin suuntasin takaisin Matkuun. Toivottavasti tänä syksynä on vielä luvassa muutamia yhtä hienoja päiviä.

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

20.09.

Sisälennätyskauden avajaiset Myyrmäki-hallissa kokosi paikalle ison joukon alan harrastajia. Odotin kyllä suurempaakin ryntäystä, koska hallitilanne oli viime kaudella perin surkea. Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja.

Itselläni oli mukana GWS Pico J3 Stick sekä NotSoTiny. J3-Stickiä ajoin ensimmäistä kertaa sitten helmikuun lennätyssession ja sillä tuli pörrättyä tuttuun malliin useammassa lennätysslotissa. NotSoTiny lensi pariin otteeseen molempien koneiden lennot loppuivat kun akut hyytyivät hiljalleen. NotSoTinyn Graupned Speed 400 pitää tosi järkyttävää rahinaa vaihteen kanssa. Ehkäpä vaihdelaatikon öljynvaihtoväli on venähtänyt turhan pitkäksi?

Photo by Jari Vehmaa Photo by Jari Vehmaa

25.09.

Tänään Forssan kentälle kokoontui vakioporukka lennättämään pitkästä aikaa yhdessä. Paikalle saapuivat Mauri, Risto, Teemu ja meikäläinen. Jälleen kerran säiden haltija oli noteerannut kokoontumisemme ja niinpä ilmankosteus oli melkein käsin kosketeltavissa, eikä matalalla roikkuvat tummat pilvet povanneet yhtään parempaa keliä.

Olin ensimmäisenä paikalla ja virittelin Junior 60- old timerin lentokuntoon. Olin kokeillut eilen illalla verstaalla sen verran moottorin käyntiä, että se vaikutti olevan ihan iskussa. Junnu koelennettiin tänään kolmatta kertaa, nyt vuorostaan polttomoottorilla. Junnu lähti maasta ihan kivasti ja kohosi siivilleen OS MAX 25SF-moottorin vauhdittamana. Kone nousee ihan kivasti näilläkin tehoilla ja tyypillisesti konetta pitää ajaa työnnettynä jos kaasu on vähänkin suuremmalla kaasulla. Kiertelin ja kaartelin koneella aikani, kun tihkusade tuntui voimistuvan jo kunnon sateeksi. Toin koneen nättiin laskuun asfaltille. Laitoin kamat autoon ja ajoin konehallille sadetta pakoon, jonne muutkin olivat jo kokoontuneet.

Photo by Jari Vehmaa

Junnu 60 valmiina kolmanteen koelentoonsa - nyt polttiksella varustettuna

Päivän toinen Junnu-lento lennettiin hallinpuoleiselta kiitoradan päästä, jossa tulee harvemmin lennätettyä. Lentelin koneella sellaiset 10 minuuttia ja matkalentonopeus oli ihan passeli kaasu kiinni ja trimmi ylhäällä asennossa. Tuodessani konetta laskuun moottori sammahti parin metrin korkeudella baanan yllä. Lento oli erittäin hyvä ja kone toimi kuin unelma.

Photo by Jari Vehmaa

Risto lennätteli vanhaa Aero 40 -ylätasokonettanssa, joka toimi yhtä hyvin, mitä jo useampana muunakin vuonna.

Seuraavaksi laitettiin Kaos lentokuntoon. Ilmassa oli jälleen pientä tihkusadetta, mutta eihän se menoa haittaa. En taaskaan ehtinyt ajaa koneella pitkään, kun sade yltyi runsaaksi. Kone tuotiin aika pian laskuun. Jotta lähetin ei olisi kastunut, minut oli pakko kumartua etukenoon lähettimen yli. Ulkopuolisista lennätysasento oli ehkä hassu ja hupaisa, mutta eipähän vesi mennyt radioihin. Lasku oli kaikin puolin onnistunut.

Photo by Jari Vehmaa

Toinen Kaoksen lento oli jo vähän pidempi ja ehdin sen aikana vääntää jo muutamia temppuja. Mikään ihanteellinen lentokeli ei nytkään ollut. Tuuli oli kuitenkin aika olematon ja sekin vähäinen oli koko ajan kentän suuntainen.

Kolmannen lennon nousun aikana moottori alkoi piiputtamaan, mutta kentän tässä päässä ei ollut mahdollisuutta keskeyttää nousua enää turvallisesti. Nostin koneen kuitenkin ylös ja lähdin oikeaan kaarrokseen myötätuuleen. Vetisen ja puidun viljapellon päällä Webra teki sitten stopin. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan, vaan työnsin liitävään koneeseen pikkaisen vauhtia ja yritin sorvata olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvän laskun. Kone tuli hiljaisella vauhdilla loivassa liu'ussa pyörillensä peltoon, mutta samassa se kiepsahti katon kautta ympäri, koska pyörät upposivat ja jämähtivät saveen kiinni. Koneeseen ei tullut mitään ja suuremmat savet siivottuani kone oli taas valmis uhmaamaan huonoa lentosäätä.

Rullasin koneen kiitoradalle ja otin pyrstöstä kiinni kääntääkseni koneen lähtösuuntaan, mutta tulin nostaneeksi konetta liikaa pyrstöstä ja niinpä potkuri napsahti asfalttiin ja kone sammui. Varikolla tulin tärvänneeksi spinnerin kiinnitysmutterista kierteet, enkä saanut ASP:n alumiinispinneriä kiinni koneeseen, eikä minulle ollut mukana alkuperäistä mutteria. Koska kalusto oli lionnut sateessa jo ihan tarpeeksi siivosin kaluston ja pakkasin sen autoon ja tyydyin katselemaan muiden lentoja.

Teemulla oli mukana Arising Star, jonka yhdennäköisyys Riston Aero 40-koneeseen on hyvin suuri. Maurilla oli mukanaan Jumper 25- arffikonen, jonka Irvine-moottori kärsi käyntiongelmista, eikä se näin ollen lentänyt lainkaan. Sen sijaan Mauri lennätteli polttiskopteriaan konehallin edessä.

Photo by Jari Vehmaa

Jumper 25 -arffitraineri

Photo by Jari Vehmaa

Maurin kopteri


26.09.

Säätiedoitus näytti taas kerran pitävänsä paikkansa ja ilma parani koko ajan aamun kääntyessä päiväksi. Päivästä tuli loppujen lopuksi aurinkoinen ja lämmin taivaan ollessa hyvin selkeä. Eilisestä sataa, pasitaa, sataa - kymmenen minuuttia kerralla säästä ei ollut enää tietoakaan.

Photo by Jari Vehmaa

Nykyajan maalaisidylliä - maitorattaat ja lennokki

Kärräsin Junnun ja muut pakolliset tarvikkeet anopin vanhoilla maitorattailla pellon laitaan. Ensimmäinen lento jäi varsin lyhyeksi moottorin sammuttua jo muutaman minuutin kuluttua heittolähdöstä. Moottorista oli mennyt tulppa ja uusi piti hakea verstaalta asti.

Seuraavalla lennolla päästiin jo viiden minuutin lentoaikaan, mutta moottori sammahti jälleen kerran. Kolmannella lennolla moottori kävi kuin unelma ja Junnulla lennettiin noin puolen tunnin mittainen lento. Sää oli aivan täydellinen old timer -keliksi. Koneella oli mukava röpötellä pienillä tyhjäkäyntikierroksilla ja taas välillä avata kaasua ehkä ensimmäisen kolmanneksen verran ja kelata näin jonkin verran korkeutta. Lennon aikana iske kerran pelko peffaan, kun kone oli vähän kauempana ja tuntui, ettei se reagoinut sivuperäsimeen lainkaan, mutta tulihan se sieltä takaisin. Oli nyt valppaampi asian kanssa ja huomasin, että kone kääntyy huonommin toiseen suuntaan. Toin koneen laskuun lenneltyäni sillä melkein kyllästymiseen asti. Moottori sammahti olemattomilla kierroksilla parin metrin korkeudella ja pääsi näin ajautumaan ojan yli äestetyn pellon päälle. Sinänsä nätin laskun päätteeksi kone päätyi nokilleen spinnerin reiän ollessa täynnä märkää ja vetistä isänmaata. Koska ruoka-aika oli käsillä, en lentänyt koneella enää sen enempää. Koneella oli siltikin nousupyrkimyksiä, vaikka jättöreunan alla oli lentojen ajan ollut 3 mm balsarima. Seuraaville lennoille pitää kokeilla paksumpaa rimaa ja tehdä muutama muu pikkuparannus.


16.10.

Suunnistin Kaos:n kanssa kohti Forssan lentokenttää. Paikan päällä oli jonkin verran ultraharrastajia, muttei ketään lennokkiharrastajaa. Tuuli oli sellainen, että välillä oli aivan tyyntä, mutta yht'äkkiä olikin kohtalainen poikittainen tuuli. Ensimmäisen lennon aikana Webran käynti oli kuulosti huolestuttavalta ja niinpä toin koneen suosiolla laskuun moottorin säätöä varten. Nyt moottori kävi jo paljon paremmin. Tuodessani konetta laskuun noin seitsemän minuutin pituisen lennon päätteeksi, moottori sammui melkein samaan aikaan koneen maakosketuksen kanssa. Koneella lennettiin tänään ennätykselliset kuusi lentoa ja löpöä paloi 1,5 litraa kolmen tunnin aikana. Parin lennon aikana polttoaine loppui ilmassa ja laskuun tultiin liitämällä. Molemmat liitolaskut saatiin kaikki kentän puolelle, joskaan ei aivan asfaltille. Viimeisessä ja vieman poikittaisessa laskussa puupotkuri napsahti poikki. Jossain vaiheessa Teemukin käväisi kentällä ja ilmaantui aika pian uudelleen Arising Starin-koneensa kanssa.

Photo by Jari Vehmaa

17.10.

Koska aamu oli varsin tyyni, oli suuri kiusaus lähteä lennättämään Junnua. Valitettavasti sitten viime visiitin, lentokenttäni oli kynnetty. Junnu lähti mukavasti lentoon pihatien reunalta heitettynä. Nyt siiven takareunan alla oli paksumpi rima, mitä viimeksi, mutta siltikin koneella oli reippaat nousupyrkimykset. Lennettyään vajaat viisi minuuttia moottori sammahti ilmassa. Vaikka tapoin korkeutta yhdellä laskukierroksella, siitä huolimatta Junnu liiteli varsin pitkälle äestetylle pellolle jääden nokka pystyyn. Tallustelin 200 metriä peltoa pitkin hakemaan koneeni pois. Toista lentoa en enää lentänyt, sillä lentopaikka ei ollut kovinkaan mukava. Sääli sikäli, että keli olisi ollut ihan passeli old timeria varten.


26.12.

Reilun tauon jälkeen akut oli taas ladattu ja Junnu oli lentovalmis. Edellisestä lennosta olikin jo päässyt kulumaan aika pitkä tovi. Maassa oli lunta 10-15 cm ja ilma oli aika tyyni ja pakkasta siinä -5°C tietämillä. Kone lähti hyvin käyntiin ja moottori kävi luotettavasti. Kevyellä heitolla kone lähti nättiin lentoon kiiveten hissukseen ylöspäin. Lentelin koneella arviolta 20 minuuttia enne kuin otin sen nättiin laskuun aivan pihatien viereen.


27.12.

Junnu oli taas valmiina lentoon. Aluksi kokeiltiin lentoonlähtöä pihatieltä, mutta lumipenkka tuli liian aikaisin vastaan ja kone tössähti nokilleen pehmeään lumeen. Seuraavaksi otettiin heittolähtö, joka kantoi noin sadan metrin päähän pellon poikki menevien sähköjohtojen alle. Kolmas kerta toden sanoo ja tällä viimeisellä lennolla lennettiin taas sellainen 20 minuutin lento. Lento-olosuhteet olivat eilisen kaltaiset. Koneella olisi lentänyt pidempääkin, mutta wanhan sormet alkavat kohmettua nopeammin, mitä nuorempana.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 14.11.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!