2003

12.01.

Uusi vuosi aloitettiin varsin suotuisissa olosuhteissa; ilma oli täysin tyyni ja lennättääkin tarkeni paitahihasillaan. Kaikki tämä oli tietenkin mahdollista Myyrmäkihallissa. Koneena oli edelleenkin Pico J3 Stick, joka lensi tällä kertaa koko rahan edestä. Hallissa lensi myös tällä kertaa vapareita.


30.01.

Tänä iltana oli taas tiedossa yövuoro Myyrmäkihallissa. Tällä kertaa koneen laskutelineet pysyivät alla, koska ylimääräinen laskutelineiden/siivenkiinnitysmuovinippeli oli otettu käyttöön. Jossain vaiheessa ajoimme ilmassa yhteen Tapion Pico Stickin kanssa. Tapion koneen potkuri nappasi pienen palan pois oman koneen toisesta siiven kärjestä. Tapion koneeseen ei tullut silmin havaittavia vahinkoja. Lennot jatkuivat vielä ilmapudotuksen jälkeenkin.


15.02.

Ulkolennätyskausi aloitettiin tänään anoppilan lumisella pellolla erittäin kauniissa ja aurinkoisessa kevätsäässä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkastakin oli sopivasti alle -10°C eikä tuulestakaan ollut juuri tietoa. Ensimmäinen lento lennettiin 1250SCR-akkupaketilla, jolla lennettiin arviolta varttitunti. Seuraava lento lennettiin näköjään vajaaladatulla RC2400-paketilla lentoajankin jäädessä lyhyeksi akkupaketin kapasiteettiin nähden. Seuraava lento lennettiin 1700RC-kennoilla ja nyt harjoiteltiin pelkästään maaliin laskuja. Hankeen oli tallattu lumikengillä pari noin 3-4 metrin halkaisijalla olevaa ympyrää. Akullisella saatiin viisi nousua ja laskua. Yksi lasku oli täydet pisteet, yksi jäi pisteittä ja muut olivat jotain siltä väliltä.


16.02.

Tänään oli taas sisälennätysiltamat Myyrmäkihallissa. Lennättäjiä taisi olla tusinan verran ja GWS:n koneet olivat hyvin edustettuina. Oma Pico J3 Stick lensi omaan ja varmaan tyyliin taas tänään. Tällä kertaa selvittiin ilman kolareita.


01.03.

Keli oli aamulla Matkussa aivan tyyni ja taivas oli tasaisen harmaa; lumisen maan ja harmaan taivaan erotti ainoastaan horisontissa vihertävä metsä. Pakkasta oli aamulla vielä -17°C ja pakkaslunta leijaili taivaalta hiljalleen vähäisiä määriä. Aamun ja päivän kuluessa keli selkeni hieman, mutta vielä iltapäivällä, kun lähdin ajelemaan Forssan suuntaan, keli oli kokonaisuudessaan aamun kaltainen. Kentällä olivatkin jo Mauri ja Teemu. Ennen varsinaisia kilpailulentoja oli tarkoitus lentää yksi harjoituslento. Heitin koneen ja ihmetys oli suuri kun kone ei noussutkaan vaikka vetoa oli, vaan se töksähti muutaman metrin päässä olevaan ojan penkkaan täydellä kaasulla. Heti näkyi, että koneen sivuperäsin oli irronnut liimauksista ja muovinen spinneri oli hajonnut sekä korkeusvakaaja heilui hieman. Harmittavan kolarin syitä miettiessä selvisi, etten ollut tarkistanut radioista, että minkä lennokin setup oli valittuna; olin ottanut EBL:n lentoon GWS:n Pico J3 Stick:n asetuksilla, mikä otti pannuun. Tarkistin kyllä ennen kentälle lähtöä, että ohjaimet toimivat, kun tikusta heiluttaa, mutta en tohkeissani huomannut katsoa, mikä koneen setup on valittuna. No, onhan tätä sattunut paremmissakin piireissä… Piti pian päättää, että liimaanko sivarin kiinni kentällä ja lennän kotikenttälennot vielä tänään vai pakkaanko kamat autoon ja teen korjauksen verstaalla ja käytän sunnuntain kisaan. Yleensä en juurikaan korjaa mitään kentällä, koska siitä ei seuraa muuta kuin sutta ja sekundaa, mutta poikkeuksellisesti nyt korjasin koneen sivuperäsimen pikaliimalla autossa.


Kuva: Teemu Paasikivi

EBL:n valmistelu

Ensimmäiselle kellotetulle lennolle lähdin RC2400-ajoakulla. Lento ei sujunut kovinkaan kummoisesti ja kun vielä säädin pysäytti moottorin yllättävän pian, vaikka akun piti olla hyvin ladattu. Kokonaislentoaika oli 5:24 min, jossa moottoria käytettiin 54 s ajan. Laskupisteitä tuli 20. Toinen lento lennettiin vanhalla RC1700-akulla. Nyt päästiin jo mukavasti lentoon ja korkeallekin. Kokonaislentoaika oli 12:19 min, jossa moottoria käytettiin 83 s ajan. Laskupisteitä tuli 20. Kolmas ja viimeinen lento lennettiin toisella RC1700-akulla. Lento oli samanlaista takkuamista kuin ensimmäinenkin ja akku tuntui taas loppuvan jo ennen aikojaan. Kokonaislentoaika oli 4:42 min, jossa moottoria käytettiin 57 s ajan. Laskupisteitä ei tullut lainkaan.


Kuva: Teemu Paasikivi

Lennätys ja kellotus on tarkkaa puuhaa...

Viimeisessä laskussa sivuperäsin irtosi taas, joten "purukumikorjaus" kesti juuri riittävästi. Lieneeköhän 13,5" x 7"-potkuri kuitenkin liian raskas? Pitäisi näemmä harjoitella enemmän itsekseen kellon kanssa maksimilentoajan saavuttamista.

Kierros Lentoaika Moottoriaika Laskupisteet
1. kierros 5:24 min 0:54 min 20
2. kierros 12:19 min 1:23 min 20
3. kierros 4:42 min 0:57 min 0

Lentojen aikana kentällä tuli myös pari moottoroidun varjoliidon harrastajaa, joista toinen oli ilmassa samaan aikaan oman liidokkini kanssa. Lopetettuani lennot, ilmakin selkiintymään siinä määrin, että sininen taivas näkyi ja jopa aurinkokin paistoi. Omien lentojen välissä Mauri leijutteli kopteriaan ja ajoi Daralla lennon sen jälkeen, kun olin jo lähtenyt.


02.03.

Aamu oli aivan eilisen kaltainen. EBL:n sivuperäsin- ja muut pikkuvauriot oli korjattu edellisen illan ja yön aikana lennokkiverstaalla. Lensin koneella yhden trimmilennon pyrstöremontin jälkeen. Moottori tuntui olevan jotenkin tehoton, vaikka potkurina oli 12" x 7". Koneen nousukyky oli aika kehno. No, joka tapauksessa koneella lennettiin yksi lento, joka aikana havaittiin, että ainakin korkeusperäsimessä oli aavistuksen verran työntöä. Korkeusperäsimen työntötankoa säädettiin lounastauon jälkeen, jolloin piti mennä jatkamaan trimmilentoja. Tällä kertaa akun kytkeminen sai servot sekoilemaan aivan totaalisesti. Pelkän käyttösähkön tuottaminen vastaanottimelle ja servoille sai säätimen hieman lämpeämään, mitä en ollut aikaisemmin havainnut. Säädin on päälle päin ihan ehjän näköinen; siis mitään mustaa ja palanutta ei ole näkyvissä. Vielä en päässyt tutkimaan yleismittarin kanssa, että mitä jännitettä säädin antaa ulos. Jää vai arvailujen varaan, että olikohan säädin syynä moottorin tehottomuuteen aamupäivän lennoilla?


Kuva: Teemu Paasikivi

EBL lennossa

Lauantai oli kuitenkin parempi valinta kisapäiväksi, sillä Matku-Forssa -akselilla taivas ei auennut lainkaan sunnuntaina. Jos aloitusajan olisi arvannut ottaa pari tuntia myöhemmäksi, niin valinta olisi mennyt ihan nappiin. Näin siis menivät meikäläisen ensimmäiset Nordik-kotikenttäkisat, paljon on vielä oppimista ja parantamista.


22.03.

EBL-sähköliidokissa oli nyt käytössä uusi Kontronik Sun 4001-säädin sekä uusi Graupner SPEED 500 SP-moottori. Potkurina oli edellisen lennon jäljiltä 12" x 7" ja akkuna oli 2400mAh:n kennot. Moottori veti avain toisen lailla, mitä viimeksi. Lento-olosuhteet olivat hyvin tuuliset; metsän isot kuuset ja männyt heiluivat. Kone tuntui nousevan tosi reippaasti lähdöstä. Erittäin huonoissa ja tuulisissa olosuhteissa päästiin 14:10 min lentoaikaan. Moottoriaikaa en kellottanut, koska kahden kellon käyttäminen yksin on hankalaa. Jatkoa ajatellen täytyy viritellä lähetintelineeseen sekuntikellot kiinni.


23.03.

Tänään keli oli jo aamulla täysin eilisen vastakohta; ilma oli lämmin, taivas täysin pilvetön ja oli tyyntä. Kaksi lentoa lennettiin 2400mAh-kennoilla ja yksi lento 1250mAh-pikkupaketilla. Lennot olivat kestoiltaan kaikki ihan kohtalaisia aikojen ollessa 14:30-12:30 min luokkaa. Maaliin laskujen kanssa oli ongelmia erittäin hyvän hankikannon vuoksi, sillä kova lumihanki kantoi jopa meikäläisenkin. Kone liukui helposti kymmenkunta metriä ennen kuin pysähtyi. Yksi lasku saatiin metrin säteelle ämpärin kannesta. Lopuksi lennettiin tyhjiksi pari muutakin akkua. Näillä lennoilla päästiin 8-12 minuutin lentoaikoihin, tosin kellotus ei ollut ihan yhtä tarkkaa, mitä kolmella ensimmäisellä lennolla. Viikonlopun lennoilla oli tarkoitus hakea parempaa lento- ja moottoriaikaa 2400 mAh-kennoilla ja muutenkin harjoitella edes jossain määrin Nordiklentoja kellon ja maalin kanssa.

Lennätys jatkui myöhemmin illalla Vantaan Myyrmäkihallissa. Kevään edetessä kato näyttää käyvän sisälennätyssessioissa. Lentelin GWS Pico J3 Stickillä sellaista peruslentoa. Huomioitavaa oli se, että hyvin pian ensimmäisten lentominuuttien jälkeen koneesta oli selvästikin puhti pois. Akku oli kyllä ladattu täyteen juuri ennen lähtöä.


06.04.

Tänää oli kevään viimeisin sisälennätyskerta Myyrmäki hallissa. Heti aluksi oli painopisteongelmia Pico J3 Stickin kanssa, mikä seurauksena kone tömähti muutaman metrin lennon jälkeen nokilleen tekonurmikolle. Tässä rytäkässä modattu siivenkiinnitysmuovi halkesi liitoskohdasta. Aikaisemman kolarin seurauksena laskutelineet oli ripustettu toiseen nippeliin, johon siivet tökättiin nyt kiinni. Muutamien trimmilentojen jälkeen kone oli taas yhtä stabiilli, mitä ennen. Lennot loppuivat yllättäen siihen, kun siivet lähtivät ilmassa irti, ja kone töksähti alas 4-5 metristä. Runkotikku oli mennyt poikki kahdesta kohdasta; heti moottorin jälkeen ja takimmaisen siivenkiinnitysmuovin jälkeen. Ennen lennätystä 2 kennon LiIon-akkupaketti oli tasattu lataamalla ja purkamalla kennot erikseen muutamaan kertaan. Tästä huolimatta moottori oli yhtä tehoton kuin viimeksikin.

Kuva: Bandit

Kuvassa on Ilkka Klemetin erittäin taidokkaasti rakennettu Piper Super-Cup, jonka kohtaloksi oli joutua pallon alle juuri ennen lennätyksen alkua. Rysäyksen seurauksena koneen pyrstö katkesi vakaajien edestä.


18.04.

EBL-sähköliidokki lensi lensi erittäin keväisessä, mutta navakassa tuulessa yhden 4:30 min kestäneen lennon.

Myöhemmin illemmalla jatkoin harjoituksia Yamamoton moottorin säädön parissa. Aikani tuhrattuani, en edelleenkään saanut moottoria kestämään täyttä kaasua.


19.04.

Tänään EBL:n ensimmäinen lento lennettiin koneessa eilisen jäljiltä olleella akulla, joka riitti vaivaiseen 2:30 min lentoon. Seuraavalla akulla päästiinkin jo 8:30 min lentoon. Ilma oli erittäin aurinkoinen ja nyt jopa tyyni. Pieniä nostojakin oli havaittavissa, mutta en päässyt niihin kunnolla kiinni.


20.04.

Aurinkoinen kevät keli jatkui vielä tänäänkin, mutta tuulta oli jo enemmän ja se oli välillä hyvin levotonta. Koneella lennettiin noin 4, 8 ja 7 minuutin lennot.

Illemmalla menin vielä kentälle, jossa Maurin kanssa yritimme säätää ASP:ia kohdalleen, mutta turhaan. On sinänsä mielenkiintoista, että vuosikaudet lähes kellon tarkkuudella käyneen moottorin säädöt ovat yht'äkkiä niin pielessä, ettei siinä ole mitään tolkkua. Mauri lennätti omaa Daraa erittäin vauhdikkaasti. Koneessa oli 30-jotain kokoinen GMS-moottori, joka tuntui käyvän erittäin luotettavasti. Sain Maurilta lainaksi heli-ASPista peräisin olevan kaasarin, joka sopi heittämällä omaan moottoriin. Hätäinen koekäyttö iltayhdeksän jälkeen osoitti jo heti, että moottorin käynti on taas luotettavalla tasolla.


21.04.

Tänään oli pääsiäisviikonlopun paras lennätyspäivä monessa suhteessa. Erittäin aurinkoista keliä riitti vielä viimeisellekin päivälle ja nyt ilma oli jälleen ihan tyyni. Pääsin viimeinkin kiinni joihinkin pieniin nostoihin. Päivän lentoajat olivat 11:50 ja 16:15 min. Kaikkiaan pääsiäinen oli keliltään, mitä hienoin ja vieläpä jokaisena päivänä pääsi ajamaan. Vaikka keli oli periaatteessa hyvä, eivät lentoajat kuitenkaan olleet mitään erinomaisia paria poikkeusta lukuunottamatta.


25.-27.04.

Pääsiäisen pyhinä korjattu GWS Pico J3 Stick debytoi Model Expon sisälennätyksissä suurelle yleisölle. Perjantaina oli ensimmäinen näytös 15:00 ja viikonlopun muina päivinä 12:00, 14:00 ja 16:00. Lennätin yhdessä Tapion kanssa sähkötrainerit -osassa, jossa ajoimme muutaman minuutin lentoja. Lennot olivat sellaista vakaa peruspörräystä. Lennätysnäytöksissä oli mukana myös vapaasti lentäviä liidokkeja ja kumimoottorikoneita, sähköhelikoptereita, -stuntteja, -3D-koneita, ja -pyloneja.

Kuva: Aki Nieminen

RC-lennokki ja -helikopterikuskit briefingissä ennen näytöstä

Kuva: Aki Nieminen

Tapio ja Harrin vaparilennätysosuus menossa


03.05.

Tänään oli Nordik-cupin 3. kotikenttäkisa. Keli oli ihan kohtalainen; puolipilvinen keli ja heikko tuuli. Ajellessani kohti Forssa lentokenttää, aurinko pilkisti ensimmäisiä kertoja pilvestä. Kentän pinta väreili jo selvästi kevätauringossa. Ennen kilpailuja lennetty 6 min koelento yhdellä ylösvedolla lupaili hyvää. Ensimmäinen kilpailulento alkoi yhtä hyvin ja pian oltiinkin nostavassa kaartelemassa ja kone nousi silmämääräisestikin mukavasti. Tähän ensimmäiseen nostavaan päästiin noin 40 s moottoriajalla. Iloa ei kuitenkaan riittänyt loputtomiin ja niinpä varmaankin osaamattomuuttani jouduin pois nostavasta, enkä päässyt siihen enää kiinni eikä uusiakaan löytynyt. Laskussa oli käydä köpelösti, kun ilma loppui koneen alta sen ollessa rullaustien päässä olevan pajuryteikön päällä ja niinpä kone katosi sinne ja laskupisteet jäivät haaveeksi. Koneelle ei käynyt kuinkaan. Ensimmäisellä lennolla oli tuorein 1200 mAh-paketti. Loput lennot olivat toivotonta nostavien etsimistä ja lentoa minimivajoamalla. Lisäksi toisella lennolla vanhasta 1000 mAh-paketista loppui puhti turhan aikaisin, mutta onneksi laskussa tuli sentään täydet pisteet. Kolmas lento oli lähes toisen lennon toisinto. Lasku jäi asfaltille, mikä seurauksena pohjan ja siiven niksauksen kohdalta oracoverit saivat asfaltti-ihottumaa.

Kierros Lentoaika Moottoriaika Laskupisteet
1. kierros 10:04 min 1:24 min 0
2. kierros 4:53 min 1:14 min 60
3. kierros 6:32 min 1:59 min 0

Kentällä olivat myös Lehtisen Jussi, joka kellotti meikäläisen lentoja. Teemu lennätti varsin mallikkaasti Travel Air -arffikonetta, Mauri käytteli isoa Cap:ia ja hieman rullailikin jo sillä. Sen lisäksi Mauri ajeli helikopteria. Lisäksi kentällä oli Teemun kaverin Jumper 25 -arffikone, joka ei lentänyt aikakaan meikäläisen ollessa paikalla. Meikäläinen ei näköjään osaa oikein hakea nostavia ja lisäksi tyynen kelin pikkuakut alkavat olla jo iäkkäitä ja väsähtäneitä.


10.05.

Heti aamusta Matkussa oli hyvin tyyni ja muutenkin mukavanoloinen keli. Olin sopinut Teemun kanssa, että kentällä ollaan yhden paikkeilla. Autoon pakattiin EBL ja MFA:n The New Yamamoto, jolla oli nyt tarkoitus suorittaa ensimmäiset kunnon rullausharjoitukset asfaltilla. Perillä kentällä keli osoittautui kaikkea muuta kuin hyväksi lennätyskeliksi; ilma näytti kivalta, mutta tuuli oli kova ja puuskittainen.

Photo by Jari Vehmaa

Yamamotolla rullailin jonkin aikaa. Kone on ihan kiva ohjattava maassa. Rullausharjoitus osoittautui perin hyödylliseksi, sillä viimeistään siinä irtoavat kaikki huonosti kiinnitetyt osat. Niin kävi nytkin. Kun rullasin koneella takaisin starttipaikalle, potkuri räpsähti maahan ja moottori sammui saman tien. Syyksi paljastui, että nokkapyörän akselin mutterit olivat päättäneet häipyä omille teilleen, minkä seurauksena akseli lopulta irtosi renkaineen. Rungon sisälläkin oli hieman parannettavaa, sillä nokkapyörän työntötangon kierreosa oli irronnut servonpuoleisesta päästä. On vaikea sanoa, että irtosiko se siinä rytäkässä, kun nokkapyörä lähti alta. Ilmeisesti, sillä kone oli täysin ohjattavissa siihen asti.

Mikko valmistautumassa paluumatkalle

Tällä välin kentälle laskeutui Mikko Suokas purjekoneella, kun keli ei enää antanut myöten palata takaisin Räyskälään.

Lensin EBL:llä yhden lennon. Kone nousi erittäin reippaasti vasta tuleen, mutta lennätys ei ollut yhtään kivaa, sillä tuuli riepotteli konetta varsin reippaasti. Toin koneen varsin pian laskuun, joka sattui osumaan hieman rauhallisempaa saumaan ja kone saatiin tyylikkäästi laskuun ilman vaurioita.

Teemu ajeli Travel Air -koneellaan pari lentoa. Lopuksi pistettiin kamat kasaan, kun keli ei muuttunut yhtään paremmaksi.


18.05.

Koko aamun kestänyt vesisade ei luvannut hyvää jo melkein perinteeksi muodostuneelle Forssan seudun lennokkiharrastajien kevättapaamiselle. Kentällä olivat jo Mauri ja Teemu, kun saavuin paikalle. Sade ei hellittänyt kertaakaan kello 15:00 mennessä. Paikalla käväisivät myös Tero, Sami ja Jouni. Yksikään kone ei lentänyt. No, pilotit sentään tapasivat, niin kuin tapahtuman nimikin kertoo. Päivä meni lennonvalmistelutilassa jutellessa.


01.06.

Suunnistin tänään aamulla jo seitsemän jälkeen Forssan lentokentällä Nordik-kotikenttäkisoja lennättämään. Eilen oli niin kova myrsky, että lennot oli pakko siirtää suosiolla varapäivälle. Jo aamullakin Matkussa oli kohtalainen tuuli, mikä ei luvannut kovinkaan hyvää kisakeliä. Aukealla lentokentällä tuuli tuntui vieläkin kovemmalta. Lähdin koittamaan keliä N-1700SCR-paketilla. Kone nousi navakassa tuulessa nopeasti ja korkealle. Jo testilennolla päästiin rannekellosta katsomalla yli 12 minuutin lentoon ja kauemminkin kone olisi ilmassa pysynyt, mutta oli kiire ottaa kone alas ja päästä ajamaan viralliset lennot, koska jo testilentokin lupasi hyvää keliä.

Ensimmäinen kisalento lennettiin uusilla SC 4/5 RC-paketilla, joka oli saatu alustettua puolentoista viikon formatoinnissa. Moottori tuntui tosi pirteältä uudella paketilla ja kone lähti mukavasti nousuun. Vaikka maasta käsin keli ei ollut kovinkaan kummoinen, kone sitä vastoin tuntui pysyvän ihan kiitettävästi ilmassa. Jonkun verran oli pieniä nostoja, joihin pääsin mukaan. Lasku oli 20 pisteen arvoinen, mutta valitettavasti rungon pohja sai kohtalaisesti asfaltti-ihottumaa.

Toinen lento oli aika pitkälle samanlainen kuin ensimmäinenkin, paitsi, että ihan loppuvaiheessa pääsin kiinni kevään parhaaseen nostoon, jossa kone nousi ihan silmissä. Nosto oli helppo löytää siellä kiertelevien lintujen mukaan. Se olikin niin tehokas, että meikäläiselle tuli oikein kiire sieltä pois ja laskuun. Vahinko vaan, että hyvä nosto piti jättää "harkoille". Vaikka alas tultiinkin nopeasti ja lujaa, laskussa päästiin samoille pisteille ja taas asfaltille.

Ennen kolmatta lentoa pidin jonkin verran taukoa, mikä näin jälkikäteen ei ollutkaan hyvä juttu, sillä nyt kaikki nostavat tuntuivat olevan tipotiessään. Kaikesta huolimatta päästiin samoihin lentoaikoihin, kuin ensimmäiselläkin lennolla, mutta moottoriaika oli kaksinkertainen. Lasku päätyi kiito- ja rullausteiden välissä olevaan valtaojaan koneen jäädessä ehjäksi. Valitettavasti koneen pyrstö ehti olla hetken vedessä.

Kierros Lentoaika Moottoriaika Laskupisteet
1. kierros 10:31 min 1:04 min 20
2. kierros 15:10 min 1:07 min 20
3. kierros 11:11 min 1:53 min 0

Photo by Jari Vehmaa

Teemu käynnistyspuuhissaan

Nordik-lentojen lomassa Teemu ajeli Travel Air-koneellansa varsin tyylikkäästi ja vauhdikkaasti. Kisalentojen jälkeen en lennättänyt enää omaa konettani, koska olin kohtalaisen kohmeessa raikkaan ja reippaan tuulen ansiosta. Tämä kotikenttäkisa oli toistaiseksi paras. Lentojen jälkeen verstaalla koneen pianolankatyöntötangot piti irrottaa, kuivata ja suihkutella CRC:llä, jotteivät olisi ruostuessaan jämähtäneet suojaputkien sisään.


08.06.

Olin sopinut taas treffit kentälle Teemun kanssa. Autoon pakattiin aikamoinen konearsenaali kaiken varalle; EBL-sähköliidokki, New Yamamoto-polttiskone ja Pico J3-Stick -puistoliihotin. Kentällä puhalteli taas kohtalainen ja poikittainen tuuli. Aluksi lensin sähköliidokilla yhden lennon sillä akulla ja latauksella, mitä oli jäljellä viime viikonlopusta. Eipä sillä pitkälle eikä korkealle päästykään; hyvä jos 50 metrin korkeudella moottori alkoi osoittamaan, että akku on loppumaisillaan. Niinpä koneella tuliin aika pian laskuun ja taas kerran asfaltille. Koneen pohja alkaa olla jo aika ruvella. Tässä välissä huomasinkin, että oli unohtanut ottaa mukaan kaikki muut akkupaketit. No, ei muuta kun konepelti ylös, Orbit akkuun ja ajoakku lataukseen.

Välillä pilvinen keli tiivistyi kohtalaiseksi sadekuuroksi, joka sai välillä miehet siirtämään koneet sateelta suojaan. Akun ollessa latauksessa, laitoin Yamamoto lentokuntoon ja rullailin sillä. Nokkapyörän työntötango oli hieman lyhentynyt pikaremontin seurauksena siten, että tikku keskellä kone kampesi aika reippaasti vasemmalle. Koska työntötankoa ei voinut enää juurikaan säätää, piti sivuperäsin servon keskitystä muuttaa siten, että kone saatiin kulkemaan kohtuullisessa määrin suoraan. Pienen jahkailun jälkeen päätin ottaa koneen lentoon. Reippaasta sivutuulesta huolimatta koneen nousukiito ja lentoon lähtö olivat helppoja. Moottori kävi hieman röpöttämällä eikä se näin ollen antanut parasta tehoaan ulos. Kone oli ilmassa erittäin vakaa ja helppo ajettava - onhan se traineri... Trimmeihin ei lennon aikana tarvinnut juurikaan koskea; kone ei kammennut sivusuunnassa mihinkään, ainoastaan hienosta nousupyrkimystä oli havaittavissa. Kone pysyy ilmassa myös hyvin pienellä teholla; toisaalta taas täydellä teholla kone kulkee lujaa. Täysmittaiset siivekkeet tuntuivat varsin tehokkailta nykyisillä liikeradoilla. Ilmeisesti omassa yksilössä oli riittävän suuret liikkeet korkeusperäsimessä, sillä en havainnut mitään ongelmaa niiden tehon suhteen, mistä Risto hieman varoitteli ainakin koneen lentäessä moottori sammuksissa. Koneen ensimmäinen lasku oli varsin mallikas ja näyttävä. Laskun päätteeksi rullasin koneen varikolle tankkausta varten.

Seuraavalle lennolle lähdettiin asfaltilta hieman viistoon. Lennolla kokeiltiin jo silmukkaakin. Kaiken kaikkiaan kone lensi neljä lentoa kolmella tankkauksella. Viimeisin lento oli pisin; se kesti kellosta silmämääräisesti katsoen noin 13 minuuttia. Konetta lennettiin edelleenkin hieman rikkaalla seoksella ja hyvin vaihtelevalla tehoilla. Lennon jälkeen tankissa oli vielä 1/3 polttoaineesta jäljellä. Pari laskuista oli hieman rumempia, mitä ensimmäinen mallisuoritus oli. Kone lensi vuonna 1984(?) rakentamallani styroxsiivellä, joka ylipäätään lensi nyt ensimmäistä kertaa. Me hämäläisetkö muka ollaan hitaita? Koneesta jäi erittäin miellyttävä tuntuma koelentopäivän päätteeksi. Jossain laskussa korkeusvakaajan kulma oli hieman raapaissut kentän pintaa ja sivuperäsimen työntötangon ulostulon suojamuovi oli irronnut.

Illalla noin 22:30 aikoihin sain saunasiiderissä ajatuksen, että vielä täytyy mennä ajamaan Pico J3 Stick-konetta, sillä ilma oli aivan tyyni. Kone oli viimeksi lentänyt Model Expon sisälennätysesityksessä ja akku oli ladattu joskus tuolloin. Kone lensi tuttuun tyyliin ensimmäistä kertaa ulkoilmassa tänä vuonna. Ilma oli hyvin pilvinen ja valon määrä tähän aikaan iltaa alkoi olla jo rajallinen. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna hyttyset tekivät kiusaa lennätyksessä. Onneksi Pico J3 Stickiä voi ihan surutta ajaa vain yhdellä tikulla toisen käden vapautuessa ötököiden hätistelyyn.

Pitkästä aikaa tuli lennätettyä saman päivänä kolmea hyvin erityyppistä lennokkia. Seuraavaksi työlistalla on parivuotta seinällä pölyttyneen EP-Daran henkiin herättäminen. Ja onhan noita muitakin projekteja odottamassa taivaalle pääsyä ja uusia on valmistumassa koko ajan. Sellaista se on, kun ei osaa olla tumput suorina.


16.06.

Tänään oli tarkoitus opastaa Hyvösen Annen poikaa Artoa rc-lennätyksen saloihin Petikon lennokkikentällä. Artolla oli Kyoshon Ferias -sähkökone. Moottori oli Graupner Speed 400- kokoluokan moottori varustettuna Kyoshon omalla avorakenteisella alennusvaihteella. Ajoakkuna oli Sanyon 7 x 600AE-paketti. Ensimmäisestä heittolähdöstä kone tupsahti muutaman metrin päähän nurmikolle. Seuraavasta heitosta kone lähtikin jotenkin lentoon, vaikka hieman vaivalloista se oli. Ajelin koneella vielä hetken ennen kuin toin sen laskuun. Seuraavalla lennolla tuuli oli jo hieman kovempi, mitä edellisellä lennolla. Olin tulossa koneella jo laskuun, kun tuuli teki tepposet ja muutaman metrin korkeudella lentänyt kone tuli tonttiin. Koneen saumat aukesivat nokasta, servopukki ja akun pidike irtosivat liimauksistaan.

Nykyisellä setupilla kone oli varsin epämiellyttävä lennettävä; painoa oli liikaa tehoon nähden. Lennokki-foorumilla vatvottiin jonkin verran Feriaksen virittämistä paremmin lentäväksi ja ensimmäiset parannusehdotukset ovatkin uuden 6 voltin moottorin, 10g servojen ja 8-kennoisen akun hankkiminen. Annen mukaan joitain hankintoja on jo tehty.

Photo by Jari Vehmaa

Artsi ja Ferias


21.06.

Illalla innostuin näpertelemään Tinyn lentokuntoon eli ruuvasin servot paikoilleen ja liikeradat säädettiin kohdilleen. Siivekkeissä ja korkeusvakaajassa olevien varsin reippaiden liikeratojen vuoksi ohjaukseen laitettiin paljon exponentiaalisuutta. Sivuperäsimen liikerata sai jäädä sellaisekseen, mitä se oli. Moottorina oli GWS:n Pico J3 Stickin nokalta otettu A-vaihteellinen moottori 9" x 4,7"-potkurilla. Akkuna oli 2 x 750/800 mAh Li Ion-paketti. Koska päivällä reippaasti puhaltanut tuuli oli täysin tyyntynyt, päätin koelentää Tinyn.

Kone lähti käsiheitosta mukisematta lentoon. Trimmeissä oli vielä hakemista ja kone tuntui olevan eniten epästabiili korkeusperäsimen suhteen. Kone pysyi kuitenkin ihan kivasti rukkasessa. Ensimmäinen lento lennettiin rypsipellon päällä ja kokkareiselle pellolle tapahtuneessa laskussa runkotikun liimaukset hieman ratkesivat. Runkotikku oli äkkiä liimattu verstaalla ja samalla siivekkeiden haritus nollattiin. Seuraavalla lennolla koneen kampeaminen oli erittäin voimakasta. Oli sinänsä hullun tuuria, että ihan sattumalta siivekkeet olivat sopivasti oikeissa trimmeissä. Seuraavalla lennolla siivekkeet trimmattiin taas kuntoon ja samoin korkeusvakaaja aavistuksen verran vedon puolelle. Nyt kone lensikin jo niin hyvin, että sormet saattoi jo huoletta irrottaa ohjaimista lennon aikana. Koneella lennettiin illan aikana samalla akulla noin seitsemän lentoa.

Kone on selvästi alitehoinen käytetyllä setupilla, mikä olikin tiedossa. Se pysyi ilmassa ihan mukavasti, mutta puhtia ei ollut ihmeemmin ja nousukykykin oli aika olematon. Kone on kyllä erittäin ketterä ja sitä voi pyöritellä hyvinkin ahtaissa lennätyspaikoissa. Ensimmäisillä lennätyksillä en kokeillut paljon muuta kuin silmukoita. Matalalla paistava ilta-aurinko yhdessä läpinäkyvän päällysteen kanssa sai välillä pilotin hätkähtämään, että onko kone tulossa vai menossa.

Photo by Jari Vehmaa

"Too-fat-to-be-Tiny" hetkeä ennen koelentoa.

Seuraaville lennoille koneeseen tuleekin D-vaihteellinen moottori ja 3 x 750/800 mAh Li Ion-paketti. Jos teho/painosuhde on vieläkin ihan poskellaan, niin ainakin laskutelineistä luovutaan ja akuiksi tulee Li Po-paketti.

Vestaalta on pukkaamassa ulos hieman suurempikin Tiny; "Not-so-Tiny", joka on 1,4-kertainen suurennos perus-Tinysta. Kuvan kokoonpanolla on painoa tässä vaiheessa tasan 200g.

Photo by Jari Vehmaa

03.07.

Tänään oli kesäloman ensimmäinen lennätyspäivä tai oikeammin yö, sillä kello oli jo 23:00 kun menin lennättämään Too-fat-to-be-Tiny:a. Koneen nokalla oli nyt GWS:n D-vaihteellinen moottori 12" x 6" -potkurilla ja powerina oli kolme Li Ion- kennoa. Koneessa oli selvästi enemmän puhtia verrattuna pari viikkoa sitten olleeseen koelentoon. Lisääntynyt teho tuntui myös moottorin lievänä lämpeämisenä. Koneella lennettiin sellaista perusräimintää matalalla. Pari kertaa kone teki epämääräisiä koukkauksia. Schulzen 435-vastari vilkutteli lediä 2 sykäyksen verran. Liekö tässä sitten syy ihmeellisyyksiin lennon aikana? Metsän laidassa vilahti kettu ennen kuin aloitin lennätyksen, joten luontoelämyskin tuli koettua ennen lennätyselämystä.


05.07.

EBL-sähköliidokki lensi pitkästä aikaa sitten viimeisten Nordik-kotikenttäkisojen. Päivän ukkoskuurojen jälkeen ilman oli selkiintynyt ja tyyntynyt täysin. Pellon heinikko oli sateiden jäljiltä niin märkä, että housut kastuivat heti heinistä. Kone lensi kahdella akulla rannekellosta katsoa minuutilleen puolituntia, käsittäen yhden varikkokäynnin akun vaihtoa varten. Pikku akulla kone pysyi ilmassa noin kahdeksan minuuttia. Loppu tiima kerättiin uutukaisella RC 4/5SC-paketilla. Koska ilma oli täysin tyyni, koneen nousu ei ollut mitenkään rivakkaa, eikä näin ollen liito-osuuksia pääst aloittamaan kovinkaan ylhäältä. Kaikesta huolimatta kone killui toisella lennolla varsin kiitettävästi. Akullisella otettiin neljä ylösvetoa. Heinikko varastoi aivan uskomattoman määrän kosteutta, kuten jo omista märistä housuistani huomasin. Kun laskun jälkeen hain koneen, niin se oli yltäpäältä niin märkä, kuin se olisi varta vasten vesisuihkulla kasteltu. Lopetin lennätyshommelit hieman yli kymmenen.

Ennen lennätyksiä ensimmäiseen, koko viime kesän helteet ajetun, Gr SPEED 500 SP -moottoriin vaihdettiin uudet hiilet ja ne sisäänajettiin vesilasissa. Ensimmäiset hiilet olivat kuluneet varsin epätasaisesti, lyhimmän ollessa vain noin kolmen millin mittainen. Pidempi hiili oli tuplaten pidempi.


06.07.

Pitkästä aikaan Blue Phoenix-liidokki oli taas lentokunnossa. Tuuli puhalsi pohjoisesta, mikä sopi mainiosti, jolloin kumiritsan sai viritettyä peltosaran pituussuuntaisesti. Koneella tehtiin pari heittolähtöä, että nähtiin sen pelaavan suurin piirtein. Ritsan kumiletkusta on vuosien kuluessa kadonnut ryhti, sillä siimaa sai kiskoa Saaren makasiinin ojalle saakka, eikä vetoa ollut vielä yhtään. Ensimmäinen lentoonlähtö otettiin aika pienellä vedolla ja kone irtosikin jo muutaman metrin korkeudessa. Sivuperäsin trimmin ollessa vielä hakusessa, irrotuksen jälkeen kone lensi lähes täyden ja isohkon ympyrän. Lento päättyi kahahtaen ojan viereiseen pajupuskaan. Seuraavalle lennolle ritsaan otettiin huomattavasti enemmän vetoa, jolloin kone lähtikin mukavasti ylös. Lento oli aika koukkimista, eikä konetta näin lyhyellä lennolla saanut lainkaan vielä trimmatuksi. Olisikohan lento kestänyt kokonaisuudessaan parisen minuuttia. Muuten käyttämäni peltosarka tuntuu hieman huonolta puhtaaseen liidokkikäyttöön; yhdellä reunalla kulkee yleinen maantie ja kahdella reunalla on sähköjohdot ja lopuksi peltosarka kapenee puoleen leveyteen viimeiseltä reunalta.

Illan päätteeksi Tinylla vielä lentää räimittiin useampaan otteeseen kotitalon nurkilla. Suurin osa lennoista päätyi lopuksi rypsipeltoon. Viimeinen lento lennettiin ihan pihassa, mikä juuri ja juuri menetteli Tinyn kaltaiselle ketterälle pikkulennokille.


07.07.

Kaikki iskussa oleva lentokalusto pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti EFFO:n kenttää. Ilma oli hyvin lämmin +25°C, mutta vielä iltakuuden aikaan kentällä puhalteli reipas poikittainen tuuli. Yamamoto tankattiin ja pienen koekäytön jälkeen kone otettiin ilmaan hieman vinottain kiitotieltä. Ensimmäinen lento kesti kymmenen minuuttia ja lasku oli erittäin onnistunut ja kone rullattiin käynnistyspaikalle. Seuraava nousu otettiin poikittain rullaus- ja kiitotien yhdyskohdasta ylös, mikä riitti hyvin nousuun, vaikka moottori oli vielä hitusen verran rikkaalla. Tällä lennolla tiimaa kertyi 15 minuuttia. Lennon jälkeen tankissa oli melkein puoliväliin vielä polttoainetta jäljellä. Tämän lennon laskussa tuuli painoi konetta nurmikon ylle, jonne myöskin laskeuduin. Lasku ei ollut niitä kaikkein kauniimpia, sillä kone kippasi nokalleen. Kiitoradan reunustan nurmikko ei ole niitä kaikkein sileimpiä ja lisäksi juuri niitetty ruohikko(heinikko) on irtoheinän peitossa, jota oli tarttunut pyörän akseleihin. Seuraavissa rullauksissa huomasin, että nokkapyörän keskitys oli mennyt aikalailla sivuun edellisen laskun seurauksena. Reippaalla sivuperäsimen käytöllä koneen sai rullaamaan suoraan lähtökiidoissa, mutta nokkapyörän irtoamisen jälkeen lähes toisessa äärilaidassa oleva sivuperäsin sai nousuista käärmeileviä. Kolmannella lennolla lentoaikaa tuli 20 minuuttia ja tankin pohjalla oli vielä noin puolen sentin verran löpöä jäljellä. Nyt oikein tarkoituksella kokeiltiin, miten pitkään koneella voi huoletta lentää yhdellä tankillisella. Lennon aikana Jaakolan Vesa otti runsain mitoin valokuvia. Lennon jälkeen kentälle saapuivat myös Teemu ja Mauri. Teemulla oli jälleen laitteet Rising Star-koneessa ja Mauri leijutteli helikopteriaan. Neljännen ja viimeisen 15 minuuttia kestäneen lennon lensin 'poikien' saavuttua kentälle. Lennätyksen aikana polttoainetta paloi kaikkiaan 0,75 litraa. Lentojen aikana keskityttiin suurelta osin lähestymisiin eri suunnista ja lennättämällä radan eri puolilta. Iltalennätys on sikäli epäkiitollista, että laskeva ilta-aurinko paistaa suoraan silmiin. Tämä haittaa erityisesti laskuja.

Vesa Jaakkolan alkuperäisestä valokuvasta rajattu

Tuulen rauhoituttua illan edetessä laitoin EBL-liidokin lentokuntoon. Ajatuksissani laitoin aluksi koneeseen tyhjän akun, jolla kone nousi 4-5 metrin korkeuteen, jonka jälkeen BEC jo sammuttikin moottorin. Toin koneen laskuun kiitoradan nurmireunustalle, jossa kone saikin odottaa sen aikaan kun kenttää kiertänyt Grob-mopu tuli laskuun.

Kuva: Vesa Jaakkola

Seuraavalle lennolle laitettiin täyteen ladattu. Rannekellosta katsoen kone lensi noin 13 minuuttia. Akulla päästiin neljään nousuun. Välillä oli havaittavissa pientä ja heikkoa nostoa, jolla pystyttiin jonkin aikaa lentämään nollavajoamaa, mutta mitään hissinousuja ei ollut tarjolla. Viimeiseen moottorivetoon lähtiessäni ihmettelin, että moottori kiertää, mutta mikä on, kun kone ei nouse. Koneen lähestyessä kenttää, huomasin, että koneen nokalta puuttui potkuri/spinneripaketti. Missään vaiheessa lentoa en huomannut mitään putoavan taivaalta ja koska koko ajan lensin peltojen päällä, ei ollut mitään järkeä edes lähtemään noin pientä esinettä. No, tästä selvitään pelkällä rahalla. EBL:n lennot olivat siis lennetty tässä vaiheessa iltaa.

Lopuksi pakasta kaivettiin viimeinen valttikortti eli Tiny. Keli oli jo täysin tyyntynyt, mikä sopikin hyvin Tinylle. Koneella lennettiin neljä lentoa samalla akulla. Ensimmäisen lennon aikana sai olla kieli keskellä suuta, koska lensin epähuomiossa EBL:n jäljiltä olleilla trimmeillä. Koska koneessa on varsin reippaat liikkeet, saa pienetkin trimmimuutokset paljon aikaan koneen lento-ominaisuuksissa. Koneen lähestyessä ja loitontuessa kohtisuoraan voi tulla hetken epätietoisuus, että mihin päin sitä ollaankaan menossa. Kerran tällaisen tilanteen jälkimainingeissa toin koneen hieman rumaan ja töksähtävään laskuun, jossa ainoastaan laskutelineen pikaliima/kutistesukka liitos petti. Yhdellä lennolla moottori sammui aivan yllättäen kuin veitsellä leikaten. Moottori toimi kuitenkin moitteettomasti seuraavalla lennolla.

Vesa Jaakkolan alkuperäisestä valokuvasta rajattu

Lennätysilta oli erittäin onnistunut; mukana oli laaja repertuaari eri tyyppisiä koneita, jotka kaikki lensivät hyvin. Ainostaan EBL:n nokalta kadonnut potkuri/spinneripaketti jäi hieman kaivelemaan. Yamamoton kanssa on vielä havaittavissa varovaisuutta, koska olen viimeksi vuonna 1997 ajanut asfalttibaanaa vaativaa isompaan rc-konetta. Runsaiden lähestymis-harjoitusten ohessa tuli pitkästä aikaa harjoiteltua silmukoita, pystykäännöksiä ja syksykierteitä. Yamamoto lähtee helposti syöksykierteeseen, mutta tekee liikkeen erittäin harvalla kierteellä


09.07.

Ilma oli viilentynyt noin kymmenellä asteella sitten alkuviikon lämpimien päivien. Ilma oli sateen oloinen, mutta ei vaan jaksanut sataa. Välillä puhalsi hetkittäinen navakka tuuli, jota yleensä seuraa sade ja taivaalla oli uhkaavia tummia pilviä. Näissä olosuhteissa EBL:n kanssa lähdettiin lentämään. Nokalla oli viimekesältä tuttu 12" x 10"-potkuri. Ensimmäinen lähtö tuli heitettyä hieman sivuttain vastatuuleen, koska kone lähti heti myötätuuleen aika matalalta. Käännöksen jälkeen kone lähti jo normaalisti kiipeämään vastatuulessa. Keli oli hyvin levoton ja samoin koneen lentokin ja ohjauksen kanssa sai olla hyvin tarkkana. Pikkuakullisella päästiin rannekellosta katsoen noin kahdeksan minuutin lentoon. Myös seuraavan lennon alku oli edellisen toisinto. Nyt isommalla akulla kone saatiin jo kohtalaisen korkealle. Ihan tarkka lentoaika jäi katsomatta. Lennon loppuvaiheilla moottori ei enää käynnistynytkään radioista ja ilmasta näki, että ainakin potkuri on vielä paikallaan. Laskuun tulo olisi ollut mukavampi, jos moottoria olisi vielä voinut käyttää äkkinäisissä tilanteissa. Laskun hetkellä oli kuitenkin sopivan tyven hetki ja lasku meni hyvin pitkäksi. Sen päätteeksi siipi otti kiinni heiniin ja tämän seurauksena kone pyörähti ympäri Myöhempi tarkastelu osoitti, että sivuperäsin oli osittain irronnut liimauksistaan ja samoin korkeusperäsimen tukirimat olivat taas antaneet periksi. Lisäksi moottori ei edelleenkään inahtanutkaan. Myöhemmin verstaalla kokeiltaessa, moottori toimi jo normaalisti.


13.07.

Tänään koitti vihdoinkin Silent Dream 2.2m -sähköliidokin koelento. Projekti kesti 6 kuukautta siitä kun ostin koneen. Suunnistin koneen kanssa Vieremään Lehtisille, joidenka mailla on tasaista ja esteetöntä heinä- ja viljapeltoa riittävästi joka suuntaan. Lentoon valmistelussa kävi ilmi, että koneen siivekkeet toimivat väärinpäin. Olisin voinut vaikka vannoa, että ne toimivat oikein päin, kun viimeksi niitä roplasin. Toisaalta radion ja siiven kanssa pelattiin ilman, että se oli rungossa kiinni, jolloin tällaisia virheitä voi sattua helpommin. Hommasta selvittiin servojen suunnanvaihdoilla, jonka seurauksena tosin laipat/spoilerit vaihtuivat toimimaan päinvastoin, mutta niitä ei aiottukaan kokeilla vielä tänään.

Kun kone oli viimein lentovalmis, moottorin käydessä siitä oli selvästi parhain puhti poissa, vaikka koneessa oli uudet hiiletkin. Liekö kollektori ottanut itseensä silloin kun nokkaosa pääsi ottamaan Säkkijärven polkat potkurin kiinni ollessa verstaan työpöydällä? Kuitenkin moottorissa oli sen verran voimaa, että kone saatiin sillä ihan turvallisesti ilmaan. Kone tuntui hyvältä ajettavalta ilmassa, tosin erittäin liukkaalta. Moottorin tehottomuudesta johtuen konetta ei tullut ajettua niin ylös, että sillä olisi voinut huolettomimmin kokeilla yhä sun toista. Nyt tyydyttiin ihan vaan rauhalliseen peruslentelyyn korkeintaan 20 metrin korkeudella. Lasku otettiin sujuvasti pitkään heinään. Koneen toinen lento oli kutakuinkin ensimmäisen lennoin toisinto.

Illan päätteeksi Tinylla kaahattiin Vieremän heinäpellossa. Koneen arvaamattomat ja äkkinäiset koukkaukset tekevät siitä hieman inhottaan ajettavan. Osa syynä Schulzen vastarin temppuiluun voi olla antennin langan kulkemien aivan hiilikuituisen runkotikun vieressä. Ainakin kerran koen tuli hallitsemattomasti maahan. Kerran koneesta lähti lennon aikana moottoripaketti irti, eikä se jäänyt tällä kertaa roikkumaan johtojen varaan, niin kuin viimeksi. Kadonnut moottori löytyi aivan koneen vierestä.


14.07.

Tänään oli mitä todennäköisemmin kesän kovimmat helteet, sillä elohopea kipusi Matkussa parhaimmillaan +32°C. Vielä illallakin ilmat oli kuin linnunmaitoa, kun kieputtelin Tinya kotipeltojen reunassa. Vielä tänäänkään antennipiuhan sijaintia ei tullut muutettua. Illan kaksi lentoa olivat sellaista normaalia kaahailua.


16.07.

Silent Dreamin nokalla oli tällä kertaa Kontronikin FUN 480-33 varustettuna 5,2:1-planeettavaihteella. Lentopaikkana oli jälleen Lehtisten pellot Vieremässä. Ennen lentoja koekäytön aikana potkuri lähti irti muttereineen ja prikkoineen. Mutteria lukuun ottamatta kaikki irronneet tavarat löytyivät pikaisen etsinnän tuloksena heinikosta. Kone lentää harjattomalla moottorilla ihan eri malliin, mitä edellisellä lennolla olleeseen uuden Nordik-säännön mukaiseen hiiliharjalliseen moottoriin. Jo ennen lentoja koneen huomattiin olevan selvästi nokkapainoinen, mikä näkyi ilmassakin selvästi. Nokkapaino johtunee erillisestä vastarin akusta, jota ei ole Nordik-setupissa. Ensimmäinen lento kesti arviolta viitisen minuuttia. Lennon aikana en uskaltanut ajaa vielä ihan täydellä kaasulla, ettei potkuri lähtisi ilmassa irti siinä vaiheessa, kun säädin käynnistyksen yhteydessä hakee moottorin pyörimissuuntaa. Tällä lennolla kone saatiin jo mukavan korkealle ja koneella ajettiin myös aika pitkälle. Toinen ja viimeinen lento jäi vähän vaatimattomammaksi lentoajan ja -korkeuden suhteen. Lisäksi säädin sammutti moottorin jo lennon aikana. Ajoakkuna oli 7-kennoinen RC2400-paketti. Koneen kasauksessa on vielä omat pikku hankaluutensa.


17.07.

Ajelin aamusella auton katsastukseen Viksbergin katsastusasemalle ja totta kai autoon piti pakata myös lennokki, koska muutenkin oltiin menossa lentokentän viereen. Olin kentällä jo vartin yli kahdeksan. Lensin Yamamotolla kaksi 20 minuutin lentoa. Tunnin lennätysrupeaman jälkeen olo alkoi käydä asfaltin reunalla varsin tukalalta, vaikka olikin vasta aamu. Näillä keleillä aamun lämpötilat ovat jo tähän aikaan olleet +25°C asteen luokkaan. Päivisin Matkussa lämpötila on kohonnut +33°C varjossa. Moottori kävi kuumasta ilmasta huolimatta hyvin ja luotettavasti, vaikka moottoria oli laihennettu edellisen lennätyskerran jäljiltä. Illemmalla kokeilin EP-Darassa olevan ASP 25-moottorin käynnistyvyyttä ainakin vuoden seisokin jälkeen. Moottori pärähti käyntiin ja jäi myöskin käymään jo toisella heitolla.


20.07.

Olin jo aamuyhdeksän jäljestä Forssan kentällä Yamamoton kanssa. Kentällä oli myös ultrakoulutusta. Ultra lähti lentoon samoihin aikoihin kuin olin rullailemassa oman koneen kanssa kiitotielle. Ajoin Yamamotolla noin kymmenen minuutin lennon ja koko ajan ultra pörräsi tehden laskuharjoituksia. Lennätys meni sellaiseksi kyttäämiseksi ettei siitä päässyt oikein nauttimaan. Lisäksi omaa konetta sai tämän tästä pitää loitommalla, kun ultra teki läpilaskuja ja lähestymisiä. Päätin lopettaa lennätyksen, koska hommassa ei ollut oikein mitään mieltä. Lasku oli vähän ruma; kone vähän jysähti kenttään ilman mitään sen kummempaa. Kun olin putsannut koneeni ja laitettuani kamat nippuun ja autoon, niin myöskin ultramiehet näkyivät lopettelevan.

Photo by Jari Vehmaa

Illalla lennätin Tinylla kaksi lentoa. Ensimmäisen lennon aikana kone ei tehnyt juuri mitään ihmeellistä ja omintakeista temppua ja luulinkin jo uuden antennin sijoittelun poistaneen ongelmat. Toisella lennolla oli taas tuttuja pakkoliikkeitä. Tällä lennolla akku oli jo vähän hiipumassa. Ongelmien syynä voi olla myös se, että korkeusvakaajan työntötanko joustaa aika paljon ja lisäksi teräslanka ottaa kiinni hiilikuituiseen runkoputkeen. Seuraavaksi korjataan näitä epäkohtia.


21.07.

Tinylla kaahattiin pihassa muutaman lennon verran ilman mitään sen kummempaa. Jonkin verran oli korkeusvakaajan pakkoliikkeitä.


23.07.

Silent Dreamillä lennettiin Lehtisen pelloilla kolme lentoa, joidenka aikana kone oli tunnin ilmassa. Kun laittelin konetta kuntoon, niin Forssan suunnalla jyrisi ukkonen, mutta se laantui hiljalleen eikä tullut häiritsemään lennätyspuuhiani. Ajoakku oli nyt niin takana kuin se suinkin voi olla. Silti ilmassa kone on lievästi nokkapainoinen ja korkeusvakaajan trimmiin saa aavistuksen verran laittaa vetoa. Ensimmäinen lento lennettiin RC2400-paketilla. Lentokeli oli aurinkoinen, mutta taivaalla oli kuitenkin paljon pilviäkin. Lento kesti rannekellosta katsoen sellaiset parikymmentä minuuttia ilman että oltaisiin ollut missään kunnon nostavassa. Tässä välissä Teemu saapui paikalle. Seuraava lento ennettiin yhtä pitkänä kuin ensimmäinenkin ja akkuna oli toinen samanlainen paketti. Tällä lennolla konetta ajettiin jo aika korkealla ja kaukanakin. Välillä tunnuttiin olevan pikkuisessa nostavassa jonkin aikaa. Kolmannen ja viimeisen lennon alussa keli oli aivan tyyni. Jossain vaiheessa tuuli alkoi nousta; yltyen välillä aika kovaksikin ja suunnaltaan hyvin vaihtelevaksi. Tässä kovassa tuulessa kone pysyi erittäin pitkään ja kauan korkeuksissaan. Välillä tuntui että mennään vahdilla ylöspäin. Lennon kestäessä keli kävi yhä levottomammaksi. Tuuli riepotti konetta jonkin verran kun toin sen laskuun. Lasku oli aika nopea kahahdus heinikkoon; mielessä ehti jo käydä ajatus, että tulikohan siinä mitään vahinkoa. Korkea heinikko näyttää tappavan liidokin nopeuden erittäin äkkiä pois. Akkuna oli tällä kertaa RC1700-paketti. Ainoastaan keskimmäisellä lennolla akku ajettiin ihan loppuun asti. SD on ihan kiva peli kunnon harjattomalla moottorilla. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen lentokerta, kun konetta päästiin ajamaan monta kertaa ja piiitkään. Koneen painopiste/servoasennukset pitäisi ratkaista siten, että samaa runkoa voisi ajaa sekä Nordik-koneena että hupikoneen harjattomalla. Servojen siirto pyrstöön olisi yksi ratkaisu.


25.07.

Tinyn korkeusvakaajan työntötangon ja hiilikuituisen runkoputken väliin viritettiin maalarin teipin pala, jotteivät ne enää hankaisi toisiinsa lennon aikana. Tinya mentiin ajamaan ilta yhdeksän jälkeen, jolloin keli oli jo tyyntynyt. Tiny lähtee erittäin hyvin syöksykierteeseen, joita tulikin kokeiltua useita. Tänään korkeusvakaa ei tuntunut enää tekevän mitään pakkoliikkeitä. Sen sijaan siivekkeet heilauttivat konetta muutaman kerran hyvinkin reippaasti. Siivekkeiden työntötangot ovat lyhyet, joten ne eivät voi notkua tämän kokoisessa koneessa itsekseen. Koneella ajettiin yhdellä akulla pari aika pitkää lentoa. Lennot loppuivat siihen, kun koneen moottori tuntui hyytyvät yht'äkkiä ilmassa. Kone tuli nätisti alas rypsipellon vieressä kulkevan valtaojan reunapöheikköön. Kone oli sen verran syvällä rehujen seassa, että lähettimellä piti heilutella servoja, jotta koneen paikallisti. Moottori tunti pelittävän ihan normaalisti kun sitä myöhemmin kokeiltiin. Schulzen ledi vilkahteli kahden väläyksen sykleissä.


27.07.

Edellisen illan ja yön aikana oli saatu lentokuntoon jo viimekesänä valmistunut sähkö-Blue Phoenix. Säätöjä hierottiin vielä aamulla lopulliseen kuntoon. Koelennolle lähtiessä koneessa oli seuraavanlainen setup: moottorina Graupner SPEED 500 varustettuna 2.8:1-planeetta-vaihteella, potkurina oli 11" x 8" -taittolapapotkuri ja ajoakkuna oli 7 x 1250SCR-paketti. Ilma oli viilennyt reippaasti siitä, mihin(+30°C) on jo totuttu parin viime viikon aikana. Ilma oli nyt pilvinen ja aina välillä tuli pieniä sadekuuroja, kuitenkin lämpötila oli aamulla noin +20°C. Koneen lentopainosta ei ollut mitään punnitustietoa saatavilla tähän hätään. Taivas oli tasaisen harmaa ja tuuli puhalsi myös tasaisena. Kone lähti ihmeen pirteästi lentoon em. setupilla. Koneella tehtiin useampi moottorinousu ja kone saatiinkin ihan kiitettävän korkealle. Kone lensi varsin nätisti, eikä ainakaan vielä ensimmäisen lennon perusteella ollut mitään ihmeempiä trimmauksen ja virityksen tarvetta. Konetta pitää vielä lentää ihan tyynellä kelillä, jolloin saa paremman käsityksen sen trimmauksen tarpeesta. Missään nostoissa ei oltu, mutta silti koneella lennettiin kellosta katsoen 19 minuutin pituinen koelento. Tämänpäiväisen perusteella kone osoittautui varsin onnistuneeksi perus-Nordikiksi. ePB oli jo viides tänä vuonna koelennetty kone, joista neljä on ollut omia koneita.

Photo by Jari Vehmaa

Illemmalla sateiden jälkeen pakkasin Yamamoton autoon ja Fordin nokka suunnattiin kohti Vorssa-cityä. Soitto Teemulle paljasti, että hän olikin jo kentällä oman Silent Dreamin kanssa ja samoin myös Mauri oli tulossa kentälle. Minulla ja Maurilla oli harmittavasti käytössä sama taajuus, eikä kummallakaan ollut vaihtokiteitä mukanaan. Tämä hieman rajoitti kummankin lennätystä.

Yamamoto lensi vakaasti ja varmasti, kuten ennenkin. Ensimmäisen lennon aikana tein yhden hieman rumaksi menneen läpilaskun. Toisella läpilaskuyrityksellä kone oli sen verran reunassa, että kentän reunan kasvillisuus takertui toisen pyörän akseliin ja niinpä kone pyörähti katolleen. Rytäkässä siiven jättöreunan takana runkoon liimattu vanerinen korokepala lähti irti ja katosi siiven liikahtaessa. Lento oli kuitenkin ihan kohtalaisen pitkä eli reilut 10 minuuttia.

Vesa Jaakkolan alkuperäisestä valokuvasta rajattu
Vesa Jaakkolan alkuperäisestä valokuvasta rajattu

Toisella lennolla aloin pitkästä aikaa verestämään mm. vaakakierteiden ajoa. Aluksi ne näyttivät tosi hirveiltä ja epämääräisiltä mulahduksilta, mutta loppua kohden jälki parani jo huomattavasti. Yli 15 minuuttia kestäneen lennon päätteeksi kone tuli erittäin nättiin laskuun kauniilla loppuvedolla, mutta taas oltiin sen verran sivussa asfaltilta, että nurmikon rehut pääsivät jälleen merkittävään loppuosaan pilaten täydellisen lopputuloksen.

Kolmannella lennolla vaakakierteet olivat jo ainakin omasta mielestä onnistuneita. Lasku oli taas lennon heikoin lenkki ja siinä on edelleenkin parantamisen varaa. Kaikki päivän laskut olivat aika huonoja esityksiä.

Mauri lennätteli Orion-konetta, jonka nokalla oli 80:nen nelitahti-Saito. Koneen runko on aikalailla Dan Santich:in suunnittelemien "hots"-koneiden mukainen, eli korkein kohta on siiven jättöreunan paikkeilla. Siipi sen sijaan on aika ohut ja näyttää koneen lahnamaiseen sivuprofiiliin verrattuna antavan jopa "eri paria" -vaikutelman. Kone lensi kuitenkin erittäin vakuuttavasti.

Photo by Jari Vehmaa

Teemu lennätteli SD:llä sellaisia vähintäänkin 20 minuutin lentoja. Kahden päivän jälkeen Teemu on lennättänyt omaa SD:tä kunnioitettavat yli kolme tuntia. Omalla koneella on takanapäin vain reilun tunnin kokonaislentoaika.

Photo by Jari Vehmaa

Paikalla oli myös Pompun Tero, joka lennätteli pitkästä aikaa aikoinaan Tettoran sarjasta kasattua Ballerina-harjoitustaitolentokonetta.

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä oli siis pitkästä aikaa todella runsas joukko paikallisia lennokkiharrastajia. Jostain kumman syystä kaikkien kolmen moottorikoneen laskuissa olisi ollut toivomisen varaa.


28.07.

Ilma oli iltapäivän rajun sadekuuron jäljiltä tosi trooppinen lämpötilan ollessa vain vaivaiset +26°C astetta. Ilman suuri suhteellinen kosteus teki kelistä tosi hiostavan. eBP lensi 1000SCR-paketilla ja aika vaatimattomilla nousuilla kuitenkin 12 minuutin lennon. Akkua ei ajettu ihan loppuun asti, joten olisin ehkä päässyt hieman pidempäänkin kokonaislentoaikaan. Tähän mennessä harrastepäiviä on kertynyt kesäloman aikana 15 ja lentänyt kalusto on ollut erittäin monipuolista.


31.07.

EPB lensi yhden keikan pihatieltä ajettuna. Lennätyspaikka oli hieman epäsuotuista ja lisäksi koneen painopiste RC4/5SC-paketilla ei ollut aivan kohdallaan.


24.08.

Uskoin vankasti "sunnuntaina selkenee"-säätiedotukseen, kun ajelin aamulla yhdeksän paikkeilla Forssan suuntaan. Mukana olivat Yamamoto ja Silent Dream, jonka peräsinservot oli vaihdettu keveämpiin Graupnerin C2081-servoihin ja jotka oli asennettu pyrstöön peräsin lappujen väliin.

Photo by Jari Vehmaa

Kentällä ilmankosteus oli ihan käsin kosketeltavissa. Kun sain Yamamoton lentokuntoon, huomasin, että aluksi siivekeservo ei liikahtanut minnekään. Hiljalleen se kuitenkin heräsi, mutta liikkui varsin vaivalloisesti. Oli päivän selvää, että tällä koneella ei tultaisi lentämään tänään. Siivekeservo oli Futaban FP-S131S-servo, joka on joskus muinoin (1986) hankittu jo venekäyttöön. Sen jälkeen servo on palvellut NotForSalessa aikansa.

Polttiskaluston jäädessä maahan, aloin laittamaan Silent Dreamia lentokuntoon. Nyt tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua pakin kanteen asennettavia pukkeja, joidenka varassa kone on helpompi koota ja huoltaa lentojen välillä. SD lensi jälleen harjattomalla setupilla ja akkuna oli RC2400-paketti. Pyrstöremonti jäljiltä koneen trimmit olivat taas kerran hakusessa ja lisäksi painopiste tuntui ilmassa olevan edelleenkin turhan edessä. Koska lennon aikana ilman kostus tiivistyi jatkuvaksi tihkusateeksi, koneen määrätietoinen trimmaaminen jäi taas kesken. Kone yllätti positiivisesti lentämällä 23 minuuttia tasaisessa tuulessa ja tihkusateessa. Laskussa spoilerit olivat sen verran tehokkaat, että lasku jäi vajaaksi ja kone tuli valitettavasti laskuun rullaustien ja kiitoradan liitoskohtaan asfaltille. Koneen runko ei kuitenkaan naarmuuntunut sen kummemmin.

Photo by Jari Vehmaa

30.08.

Silent Dream ja Yamamoto oli taas pakattu autoon, kun olin menossa lennättämään puolen päivän jälkeen. Teemu olikin jo paikalla oman SD:n kanssa. Sää oli syksyisen vaihteleva; välillä oli aurinkoista ja taas auringon mennessä pilveen yltyi navakka tuuli. Ensimmäinen lento omalla SD:llä kesti vaatimattomasti 11 min 30 s. Lennon aikana koneen herkkyys ja sakkausominaisuudet tulivatkin jo tutuiksi. Hieman epämiellyttävässä kelissä otin koneen laskuun varmuuden vuoksi kentän viereiseen kaurapellon reunaan. Seuraava lento lennettiin edellisen kaltaisissa olosuhteissa. Laskussa sorruin taas kerran "kyllä se tästä vielä vastatuuleen kääntyy" -optimismiin. Kyllä se kääntyikin, mutta sakkasi käännöksessä muutamasta metristä peltoon. Koneeseen ei tullut mitään näkyvää vaurioita. Ainoaksi vaurioksi voidaan kirjata käyttämättömän liteply-servopukin katkeaminen sen takana olleen akun liikahtaessa eteenpäin. Peltoon päättynyt lento kesti 7 min 10 s. Koneen lennot oli kuitenkin lennetty tältä erää.

Yamamoto valmisteltiin lentokuntoon. Siivekkeessä oli nyt uusi servo, joka toimi moitteettomasti. Ensimmäisellä lennolla moottori tuntui olevan vähän turhan laihalla ja se vinkui kohtalaisesti, myös hieman pienempi potkuri vaikutti asiaan. Ensimmäinen lento kesti 12 minuuttia. Seuraavalle lennolle moottoria säädettiin rikkaalla. Säädöt eivät vielä olleet mielestäni kohdallaan ja niinpä toin koneen laskuun parin minuutin lennon jälkeen. Kone otettiin toistamiseen alas säätöjä varten. Vihdoinkin moottori pelasi tyydyttävästi ja ajelin sillä kunnes polttoaine loppuikin hieman yllättäen 17 minuutin lennon jälkeen. Onneksi kone oli aivan kentän päällä, kun moottori sammui. Riston varoitukset mielessä pidin huolen siitä, että koneella oli riittävä vauhti myötätuuliosuudella. Koneen vauhti riitti vielä finaaliinkin ja sain sen hyvin nätisti laskuun. Parin minuutin säätölennot ilman tankkausta varsinaisen lennon kanssa aiheuttivat polttoaineen loppumisen. Kahdella viimeisellä lennolla kone lensi 20 minuutin lennot ja laskut olivat erittäin onnistuneet. Kaikkiaan kone lensi tänään ennätykselliset 1 h 15 min.


13.09.

Vanha sotaratsu EBL oli kaivettu naftaliinista ja nokalla oli uusi, sisäänajettu sähkömoottori. Myös Yamamoto otettiin mukaan autoon. Olin Forssan lentokentällä joskus hieman yhdeksän jälkeen aamulla. Lähdin tunnustelemaan keliä Yamamotolla. Heti ilmassa kone tuntui hieman oudolta, vaikka koneelle ei ole tehty mitään sen suurempia säätöjä lainkaan, eikä edellisestä lennostakaan ole kuin pari viikkoa aikaa. Asiaan sen enemmän ihmettelemättä laiton mystiset oireet tuulen piikkiin. Lentelin koneella 18 minuutin lennon. Kun menin hakemaan konetta varsin näyin laskun jälkeen ihmettelin, miksi sivuperäsin oli melkein toisessa äärilaidassa, vaikka sen olisi pitänyt olla keskellä mikäli lähettimeen oli uskomista. Heiluteltuani muutaman kerran sivuperäsintä lähettimestä, työntötanko irtosi kokonaan linkistä. Ilmeisesti juotos oli pettänyt jo ilmassa, mikä aiheutti sen, että kone ei ollut enää trimmeissä. Koneen lennot loppuivat tähän.

EBL-sähköliidokilla lennettiin muutamia aika lyhyitä lentoja. Lentojen tarkoitus oli vaan saada taas tuntumaa vanhaan koneeseen parin kuukauden tauon jälkeen. Tuuli oli sen verran kova, ettei varakonetta kannattanut koittaa edes trimmata sillä tuulella. Maalilätkätkin oli käytössä, tosin vain yhdellä lennolla päästiin pisteisiin: 60p, muiden laskujen mennessä nollille.

Lennättämässä oli myös Teemu SIG:n Four Star-koneensa kanssa sekä Antti Virtanen Somerolta. Antilla oli mukana RCM&E-lehden piirustuksista rakennettu kaksimoottorinen Aerovan-sähkökone Grp speed 400-moottoreilla sekä myös SIG:n sarjasta rakennettu lankkurunkoinen Ultimate-funfly kone. Sähkökone tuntui toimivan mukavasti speed 400-moottoreilla ja günther-potkureilla. Ultimate puolestaan kiipesi varsin reippaasti pystysuoraan GMS 47-moottorilla.


Photo by Jari Vehmaa
Photo by Jari Vehmaa

Antin Ultimate funfly SIG:n sarjasta rakennettuna

Edellisen illan aikana harjaton moottori oli asennettu vuodesta -96 asti seinässä roikkuneeseen Junior 60 -old timer koneeseen, jolla aikoinaan tein ensimmäiset hapuilevat ja epätoivoiset askeleet sähkölennätykseen. Graupnerin C-2081-servot asennettiin pyrstöön, vanhoja työntötangon ulostuloreikiä hieman isontaen. Kun vielä rungosta poistettiin toinen servopukkina toiminut kovapuurima, sain 10xN1700SCR-paketin sopimaan näppärästi runkoon. Erillinen tx-akkupaketti mahtui hyvin moottorin alle moottoritilaan ja pienen Schultzen 835-vastarin sai tungettua hyvin minne vain. Näillä asennuksilla koneen painopistekin oli kutakuinkin keskisalolla. Käsituntumalla koneen paino tuntui kohtalaiselta tarkan punnitustiedon puuttuessa. Potkurin oli nokalla paremman puutteessa 15" x 9,5", koska mitään muutakaan ei ollut tarjolla tähän hätään. Moottoripukki piti tehdä uudestaan, koska aikaisempi quick and dirty-ratkaisu ei pystynyt pidättelemään moottoria paikoillaan; onneksi se ei kuitenkaan kokonaan lähtenyt irti koekäytön aikana. Tehoja tuntui olevan heti sen verran reilusti, että kone voisi jopa lentää.

Photo by Jari Vehmaa

14.09.

Ajelin Matkussa EBL-koneella muutaman akullisen heti aamulla, ennen kuin tuuli virisi. Aluksi ajettiin eilisen jäljiltä koneeseen jäänyt 1250SCR-paketti loppuun. RC-4/5SC- ja N1700SCR-paketeilla päästiin yli 15 minuutin lentoihin. Neljällä lennolla vain yhdestä tuli 40 pistettä.

Tarkoitus oli myös virittää varakone electric-Blue Phoenix, mutta jostain syystä täydellä kaasulla servot alkoivat vispaamaan siihen malliin, ettei konetta uskaltanut ottaa lainkaan ilmaan. Lisäksi moottori ei kuitenkaan vetänyt täysillä vaikka tikku oli äärilaidassa. Seuraavaksi pitää kokeilla uudempaa SUN 4001-säädintä josko ongelmat johtuisivat vain vanhasta säätimestä.

Junior 60 new timer oli nyt valmiina uudella ja turvallisemmalla moottoripukilla. EBL:n lennätyksen loputtua tuuli oli virinnyt jo hieman ollen kuitenkin vielä sen verran vähäistä, että uskalsin lentää koelennon Juniorilla. Ensimmäinen yritys oli hieman varovainen ja niinpä kone lähti heti kaartamaan vasempaan. Koska koneen lento-ominaisuudet olivat vielä täysin hämärän peitossa päätin ottaa koneen laskuun sänkipellolle hyvissä ajoin ennen metsän reunaa. Sivuperäsin näytti olevan aavistuksen verran vasemmalle, mikä korjattiin seuraavaa yritystä varten. Seuraavalla yrityksellä kone lähti nätisti lentoon ohjaintuntuma oli hyvä ellei jopa hieman turhankin herkkä. Kuitenkin kone lensi hyvin vakaasti. Ilmeisesti kone on aavistuksen verran peräpainoinen, koska nousupyrkimyksiä näytti löytyvän ihan itsestään ja kaasun käytöllä niitä sai vielä hyvin tehostettua. Toisaalta tämä on kait hyvinkin tyypillistä old timereille. Normaaliin matkanopeuteen riitti kolmasosakaasu ihan mainiosti. Säädin sammutti moottorin kesken lennon. Kone jatkoi vakaata liitoaan pitkään. Kone oli vielä sen verran korkealla, että sen uskalsi turvallisin mielin kääntää takaisin päin. Lasku jäi kuitenkin hieman kauas ja kone pyörähti hieman pyöriensä varassa. Lennon päätteeksi akku oli lämminnyt jonkin verran. Junior 60 new timer näyttää olevan varsin kelpo peli käytetyllä setupilla; ainoastaan potkurin valinnassa voisi olla muitakin vaihtoehtoja. Seuraaville lennoille moottoripukkia pitänee hieman viimeistellä ja pyöristellä muotoja, sillä nyt se vielä varsin tökerön oloinen ja lisäksi taittolavat jäävät helposti jumiin 4 mm vanerin pyöristämättömien kulmien taakse.

Photo by Jari Vehmaa

20.09.

Yamamoto lensi yhden lennon tähän asti kovimmissa tuuliolosuhteissa. Kentällä oli erittäin kova ja puuskittainen tuuli, joka oli vielä täysin poikittainen. Sää oli muuten oivallinen lennätystä varten; kirkas ja pilvetön taivas. Lähtö meni käärmeilyksi, mutta eipä se nousua haitannut. Koko kahdeksan minuuttisen lennon aikana oli ajatuksissa vain, että miten saan tämän täältä ehjänä alas. Lennon aikana kone käyttäytyi ihan kiltisti. Vastatuuleen kone tuntui nousevan reippaasti suurella kaasulla ajettaessa. Kaikesta huolimatta lasku oli erittäin onnistunut, mitä nyt pyrstöraapa taisi ottaa kenttään kiinni loppuvedon aikana ja lisäksi sivuttainen tuuli keikautti kerran vähän pahemmin pinnassa olevaa konetta. Koska kone oli saatu ehjänä alas, tyydyin siihen, ja pakkasin koneen autoon ja köröttelin takaisin Matkuun.


27.09.

Tänään oli aikainen herätys ja pitkä ajomatka Vesivehmaan lentokentälle Nordikin SM- ja viimeiseen cup-osakilpailuun. Autoon pakattiin vanha sotaratsu EBL viimeiseen taistoon, varakoneeksi e-Blue Phoenix ja hupikoneeksi Junior 60 new timer. Jo perjantaina säätiedotus ei luvannut hyvää lauantaiksi. Vielä myöhään perjantai-iltana myräkkä oli melkoinen. Otin Teemun mukaan ja suuntasimme kohti Vesistä. Olimmekin paikalla hyvissä ajoin, ehkä turhankin aikaisin, noin 8:30 aikoihin. Nordik-kisat ajettiin kahdessa erässä. Nordikin kanssa ajettiin lomittain pylonin F4D-400- ja Gûnther sport-luokat. Äärimmäisen navakka tuuli ei luvannut hyvää omalle koneelleni. Tuuli riepotteli konetta ihan miten halusi ja moottorillakaan ei tahtonut päästä eteenpäin. Reilun 6 minuutin lennon jälkeen koneesta loppuivat sähköt ja kone piti tuoda laskuun. Lasku jäi pitkäksi ja kone sai laskussa tuntuvat vauriot; sivuperäsin irtosi, runko meni melkein irti-poikki ensimmäisen siivenkiinnitystapin kohdalta ja murtui vielä radiotilan edestä. Lisäksi ensimmäisen kerran tuli vaurioita siipeen, jonka toisen puolen kärjestä etureuna meni sisään. Historia toisti taas itseään Vesiksellä omalta osaltani. Koska keli ei osoittanut tyyntymisen merkkejä, varakonetta ei kannattanut ottaa rikottavaksi samoin Juniorin lennätys jäi vain haaveeksi. Niinpä avustin kisan ajan Kokkosen Tuomoa Jyväskylästä. Tuomo nappasi SM-3-pystin kisoista. Kisoissa yksi liidokki päätyi metsään aika kohtalaisin vaurion, lisäksi yksi pylon tuli maihin aika räväkästi lähelle yleisöä. Kotimatkalle pääsimme lähtemään iltakahdeksan paikkeilla ja Matkussa oli kymmenen aikoihin. Vaikka nämä olikin tarkoitettu EBL:n viimeisiksi kisoiksi, olisi kuitenkin ollut kiva, jos kone olisi jäänyt ehjäksi. Onhan se toki täysin korjattavissa, mutta onko se enää järkevää, on jo toinen kysymys.


28.09.

Laitoin aamusella eBP:n lentokuntoon, jotta saisin tuntumaa koneeseen täysin tyynessä kelissä. Ensimmäinen 10 minuutin lento lennettiin 1250SCR-paketilla ja toisella samanpituisella lennolla pakettina oli RC-4/5SC-paketti. Täysin tyynessä kelissä vanhalla Nordik-moottoripaketilla ja 11" x 8"-potkurilla nousukyvyssä ei ollut hurraamista.

Iltapäivällä ruokailun jälkeen laitoin Junior 60 new timerin lentokuntoon ja lähdin lennättämään sitä kesannoidulta peltosaralta. Moottoripaketti vetää aika lujaa jo lähdössä 10-kennoisella paketilla. Moottoriaika ei ole kuitenkaan mikään kovinkaan pitkä vaikka konetta pitää ajella kolmasosa tehoilla. Kone oli hieman hankalassa paikassa moottorin sammuttua, eikä se kääntynyt enää tarpeeksi päästäkseen heinäpellolle, vaan se kahahti komeasti tien viereiseen metsäsaarekkeeseen. Päästyäni onnettomuuspaikalle, totesin koneen olevan varsin korkealla tukevassa männyssä. Alhaalta katsottuna kaikki näytti olevan ehjänä; ainoastaan akun alla ollut pohjavanerin pala löytyi maasta. Vein radiot pois ja saavuin hetkeä myöhemmin paikalle 7-metristen alumiinitikkaiden ja köyden kera. Tein aluksi pari kiipeämiskoetta ja totesin, että tikkailta ei vielä ylety alimpiin kuivaneisiin oksiin. Äärimmilleen vedetyillä tikkailla yletyin jo kuivuneisiin, mutta tukeviin oksiin. Eipä muuta kuin menoksi ja kohti konetta; sillä eihän sitä voinut jättää oksistoon syksyn sateita odottamaan. Olihan siinä kohtalaisen arvokas tekniikka kiinni. Reilun metrin kiipeämisen jälkeen pääsin jo kunnon oksiin kiinni, jolloin homma tuntui jo paljon turvallisemmalta. Aika pian yletyinkin jo koneeseen ja oksaa taivuttamalla pääsin siihen käsiksi. Laskin konetta alas tullessani aina alemmille oksille. hieman ennen tikkaiden päätä, heitin koneen kuusipöheikköön, joka vaimensi mukavasti koneen vauhdin ennen maahan osumista. Maassa piti istua hetki kaikessa rauhassa, että suurin tuskanhiki laski ja käsien tärinä helpotti hieman. Kun pelastuskalusto oli viety ja purettu talouskeskukseen, pääsin tutkimaan vaurioita. Ainoa irronnut osa oli tosiaan maasta jo aikaisemmin löytynyt 4mm vaneri akun alta. Koneen pehmeissä nokkabalsoissa oli hieman 'mäntyrupea', siiven etureuna oli mennyt hieman kasaan läheltä toista siiven kärkeä. Rungon takaosassa päällyste oli rikki rungon alapuolelta. Koneen tekniikka en tullut kokeilleeksi tähän hätään. Koneen fiksaa entiseen loistoonsa muutamassa tunnissa. Viimeksi olen kiivennyt Lillenin alas puusta melko tarkkaan 20 vuotta sitten; onneksi tahti ei ole ollut sen kiivaampi. Junior oli ensimmäinen sähkökoneeni ja puuhun kiivetessäni tuli mieleeni, että se voi jäädä myös viimeisekseni…


Vuoden 2003 yhteenveto:

Kuluneena lennokkivuotena ilmassa ollut kalusto oli tähän asti monipuolisinta, mitä olen saman vuoden aikana lennättänyt. Skaala oli varsin laaja parista sisälennokista polttomoottorikoneeseen ja useampaa eri sähköliidokkiin. Lisäksi tänä vuonna koelensin ennätysmäärän lennokkeja; The Tiny, Ferias, The New Yamamoto, sähköistetty Blue Phoenix, Silent Dream 2,2m ja Junior 60, jota vasta nyt päästiin ajamaan kunnolla sitten vuoden 1996 yritysten jälkeen.

Vuoden aikana valmistui vain yksi lennokki; Not-So-Tiny, jota ei vielä päästy koelentämään. Tänä vuonna kiivettiin jälleen puuhun lennokkia hakemaan liki 20 vuoden tauon jälkeen. Lisäksi Model Expon sisälennätysnäytöksissä tuli esiinnyttyä tosi suuren yleisön edessä ensimmäistä kertaa lennätyksen merkeissä.

Vesivehmaan Nordik SM-kilpailuun oli kovat odotukset, mutta itse kisa oli omalta kohdaltani viime vuoden toisinto; kone hajosi jälleen, pahemmin mitä viime vuonna ja lopputuloksena viimeinen sija SM-listalla. Sen sijaan Nordik-Cupissa vaatimattomilla tuloksilla, mutta ahkeralla osanotolla pääsin tuloslistan puoliväliin. Vanha sotaratsu, Electric Blue Lady -sähkäri, lensi viimeisen lentonsa Vesiksen Nordik-kisassa, joka oli tarkoitettu koneen jäähyväiskisaksi. Olisin toki halunnut, että työjuhta olisi jäänyt ehjäksi. Onhan kone täysin korjattavissa, mutta näissä tyynen kelin ja BP:n siiven ympärille tehdyissä konstruktiossa ei kannata roikkua kiinni vuositolkulla. Silent Dreamiin kohdistuneet odotukset eivät valitettavasti päässeet toteutumaan vielä tänä vuonna, mutta koneeseen saatiin jo vähän tuntumaa. New Yamamoto toimi luotettavasti ja pääsin sen avulla taas kiinni polttiskoneisiin. Kone oli ilmassa useamman tunnin ajan.

Lentokausi loppui tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Syksy oli kiireitä aikaa lasten kanssa ja lisäksi joulukuun Perun matkan valmistelut ja itse matka olivat pääosassa loppuvuodesta.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 12.11.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!