2002

17.02.

Tämän vuoden lentokausi aloitettiin aika tuulisissa olosuhteissa. Lämpötila oli plussa puolella vaikka on vasta helmikkun puoliväli. EBL:n nokalla Riserista peräisin oleva GR Speed 600-moottori vaihteineen ja potkureineen. Vaikka 600-moottori ei kierräkään samanlailla 500:een verrattuna, mooottori toimii erinomaisesti myös pienemmässä liidokissa. Kone lähti helposti käsiheitosta lentoon. Aika kovassa tuulessa kone ehti kerätä korkeutta hyvin nopeaan tahtiin. Lento oli sen verran pahanlaatuista höykytystä, että katsoin muutaman minuutin lennon jälkeen ottaa koneen laskuun. Lasku onnistui erittäin hyvin, vaikka kovassa tuulessa peltokaistale meinasikin loppua kesken tuulen riepotellessa konetta sen tullessa finaaliin.


08.02.

EBL lensi kirkkaassa pakkassäässä kaksi lentoa. Kylmää pohjoistuulta oli jonkin verran. Kone lensi kohtalaisen kovassa kelissä ihan kohtalaisesti. Ensimmäinen akullinen ajettiin uudistetulla 1700RC-paketilla, johon oli uusittu kaksi kennoa. Nyt akkupaketin tasauksen jälkeen se tuntui olevan ihan käyttökelpoinen. Ensimmäinen lento oli arviolta varttitunnin luokkaa. Kone tuli laskuun nätisti aika lähelle lennätyspaikka. Toinen lento lennettiin välittömästi akun vaihdon jälkeen. Nyt tuuli oli koventunut selvästi sitten lennätyksen aloittamisen. Tämä lento oli lähes ensimmäisen toisinto. Ainastaan laskussa kone jäi hyvin kauaksi. Lisäksi lasku oli huono; siiven kärki pääsi nappaamaan hankeen kiinni, mikä seurauksena sivu/korkeusperäsinpaketti lähti irti liimauksistaan jo toisen kerran. Sivuperäsimen alin kuitusaranna oli lähtenyt osittain irti tällissä.


29.03.

Pääsin pitkästä aikaa ajamaan sähköliidokkia. Ilma oli ihan tyyni ja taivas oli pilvetön. Hälytykellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun sivuperäsinkeskitys oli aika pielessä. Oli kuitenkin kova halu päästä ajamaan ja ei muuta kuin rimmi laitaan, niin sivuperäsin oli melkein suorassa, mutta ei kokonaan. Kone lähti mukavasti nousuun, mutta vääntö vasemmalle oli kovaa koko ajan, eikä kone juurikaan kääntynyt oikealle. Lyhyt lento päättyi loivalla kierteellä peltoon. Rytäkässä korkeusvakaaja meni irti-poikki rungon molemmin puolin, sivuperäsin irtosi ja tällä oli lyönyt moottorin kiinnityspultit liteplyn sisään. Alkanut lennokkivuosi on tähän asti ollut yhtä takkaumista ja nautiskelun sijasta on ollut liimaamista enemmän.

Harrastetoiminta jatkui iltapäivällä, jolloin oli sopinut uuden sähkölennokki-harrastajan kanssa hänen uuden Albatros-valmisliidokkinsa koelennosta. Autoon oli pakattu mukaan myös NotForSale I -lennokki, jonka moottoria oli tarkoitus käyttää ja koneella rullata asfalttibaanalla. Kentällä oli aivan liian kova tuuli uuden ja oudon sähköliidokin koelennolle. Tein koneella muutaman käsi heiton, mutta ei siinä ehtinyt ohjaamaan, kun kone ehti jo tössähtää maahan. Koeloento päätettiin siirtää suosiolla tuonnemmaksi. NorForSalen mottoori käynnistyi yllättävän helposti parin vuoden seisokin jälkeen. Ensimmäisellä rullauskeikalla radiossa oli kakkoskoneen asetukset päällä, minkä huomasi siinä, että moottori ei sammunut lainkaan trimmistä kaasun ollessa kiinni. Moottori käy edelleenkin yhtä hyvin ja täsmällisesti, mitä silloin joskus. Paikalle saapui myös Senttilän Timo, jolla oli mukana Cessna Agwagon -lannoituskone, jonka kärkiväli oli 2,6 metriä. Koneen keulalla oli Tartanin 60cm³ bensiinibokseri hihnakäynnistyksellä. Timo sai nykiä narusta aika tovin ennen kuin moottori käynnistyi. Kaksi prosenttisella bensiinillä moottori ei savuta juuri lainkaan. Kentällä oli lisäksi Mauri ja Teemu, joka on Maurin lento-oppilaita.

Photo by Jari Vehmaa

Senttilän Cessna Agwagon


30.03.

Tänään pääsin vihdoinkin koekäyttämään viime kesänä hankkimaani Moki 180 FRS-moottoria. Moottori oli kiinnitetty jämerään koekäyttöpukkiin, jonka alatasolle ladottin kymmenkunta tiiltä painoksi. Moottorin käynnistyksessä käytin noin puolen metrin mittaista paksua letkua, jolla lätkin moottoria käyntiin. Aluksi moottorissa ollut 18" x 8" -puupotkuri vaurioitui letkusta melko pian niin, että sen ohuesta etureunasta irtosi muutamia säleitä. Tilalle vaihdettiin Masterin musta 18" x 10" -muovipotkuri, joka oli tässä suhteessa paljon kestävämpi. Aluksi moottoria sai heittää melko pitkän tovin, ennen kuin mitään elonmerkkiä oli näköpiirissä. Ehkä vajaan varttitunnin ähkimisen ja huilaustaukojen jälkeen moottori alkoi päästää pärähdyksiä, jotka pitkittyivät ja jotka johtivat moottorin vääjäämättömään käynnistymiseen. Moottoria jaettiin niin rikkaalla kuin mahdollista. Tämän kokoinen (30 cm³) mylly suorastaan rakastaa polttoainetta. Yhdellä tankkauksella moottori kävi kellosta katsoen 3-4 minuutin ajan. Kahden litran polttoainekannu hupeni loppuun kuuden tankillisen jälkeen, jolloin kokonaiskäyntiajaksi tulee suurinpiirtein 20 minuuttia. Ensimmäisten rikkaalla ajettujen tankillisten jälkeen moottori oli niin viileä, että sitä pystyi koskemaan polttamatta näppejään. Seuraavilla käynnistyksillä moottori oli nöyrtynyt jo huomattavasti, jolloin se käynnistyi jo muutamalla heitolla. Moottorin koekäyttökierrokset vaihtelivat reilusta viidestä tonnista aina yli kuuteen tonniin asti. Koekäyttöpukille valuneen risiiniöljytökötin tumma väri paljasti, että jotain osien hioutumista moottorin sisällä oli tapahtunut. Sisäänajoa jatketaan vielä ainakin parilla vastaan mittaisella koekäyttösessiolla.

Photo by Jari Vehmaa

Moki koekäyttöpukissa


10.05.

Vihdoin ja viimein pääsin ajamaan EBL-sähköliidokkia korjauksen jälkeen. Servoissa oli nyt sellaiset servopyörät, etteivät ne pääse lyömään boorien yli. Moottorin ja tuliseinän välistä puuttui siellä aikaisemmin ollut vetokulman säätöpala. Siitä huolimatta koneen lento oli lähes entisen kaltaista. 1250 mAh-akulla lennettiin kaksi lentoa, joilla ei tavoiteltu mitään ihmeellistä.

Illemmalla EL-Dara herätettiin henkiin ties kuinka monennen kerran. Kone oli käynyt läpi pikaisen kunnonparannuksen. Täytyy myöntää, että kone ei ollut mitenkään erinomaisen hyvin trimmeissä, mutta ihan lennettävä kuitenkin. Koneella oli huomattavat nousupyrkimykset tikun ollessa neutraaliasennossa. Lentojen jälkeen moottorin vetokulmaa muutettiin alaspäin parin millin paksuisen vaneripalan asennuksella moottorin ja tuliseinän väliin. Valitettavasti konetta ei enää päästy kokeilemaan näillä muutoksilla. Nyt jälkeen päin tuntuu, että kaasun ja siivekkeiden miksaus ei ole hyvä asia.


18.05.

Tänään oli sitten se päivä, jolloin entiset ja nykyiset forssalaiset lennokkiharrastajat kokoontuivat kentälle jo aamu kymmenen jälkeen. Sää ei luvannut hyvää; varhaisen lämpöalloon jälkeen tuli erittäin kylmä sääjakso. Äärimmäisen huonosta kelistä huolimatta paikalle oli kokoontunut innostunut joukko rc-lennättäjiä: Risto Danska, Teemu Paasikivi, Timo Senttilä, Raimo Korremäki, Tero Pomppu, ja järjestäjät; Mauri ja minä. Lisäksi paikalla oli Jussi Lehtinen ja Jouni Uppa, jonka kalusto ei luonnollisestikaan lentänyt tällä kelillä. Päivän aikana kentän yli pyyhki parikin myrskyrintamaa, joiden aikana oli pakko vetäytyä lentokonehallin suojiin pidättelemään joko vesi- tai raekuuroja. Raekuuron aikana konehallissa oli niin kova meteli, että normaalilla äänellä puhe ei kantanut juuri minnekään. Vaihtoehtoisesti lennonvalmistelutilassa pyörivät lennokkiaiheiset videot ja kahvipannu oli kuumana. Rintamien välissä oli ihan kelvollisia hetkiä, jolloin lennätysolosuhteet olivat menettelevät. Jossain vaiheessa näkyi jopa hetkellisesti kirkasta sinitaivasta. Omista koneista lensivät EL-Dara ja Nordik-liidokki, joilla ajoin vain yhden lennon kummallakin. Ainoa kilpailutehtävä, joka järjestettiin oli nauhan eli wc-paperin alitus. Tehtävästä suoriutuvat Risto ja Tero. Tero ajoi Junior 60 -old timerillaan erittäin hyvin tosi pahassa kelissä. Koneen laskuun tuominen oli ongelmallista pahojen sivuttaisten puuskien vuoksi, jotka ottivat kohtalaisen ison V-kulman omaanaan lennokkiin aika pahasti kiinni. Kuin ihmeen kaupalla Tero sai tuotua koneensa yhtenä kappaleena laskuun. Kone kärsi kuitenkin pieniä vaurioita, joten liimaamiselta ei kuitenkaan selvitty. Maurin nauhan alitusyritys Space Walker-koneella päätyi jotenkin käsittämöttömällä tavalla lennonvalmistelutilan katon kautta sen takana olevaan ojaan. Sillä hetkellä oli todellisen onnettomuuden riskit olemassa, sillä Teemu oli juuri silloin kuistilla seisomassa, kun kone osui kattoon. Muutaman metrin matalampi lentokorkeus olisi voinut pahimmasta tapauksessa voinut johtaa siihen, että kone olisi osunut kuistilla seisovaan Teemuun. Peltikattoon taisi tulla lommo, mutta kone löytyi vesiojasta lähes ehjänä; pyrstö oli hieman hajonnut kannuspyörän kohdalta ja jommasta kummasta vakaajasta oli lähtenyt kärikappale irti. Maurin toinenkin kone kärsi hieman vahinkoja tuulen vuoksi, mikä aiheutti korkeusvakaajan murtumisen. Paikalla kävi myös Kaarlo I. Railo muutamaan otteeseen kainalosauvojen kanssa. Raimo lennätti isompaa Rookie-moottorikonetta ja Nordik-sähköliidokkia. Ristolla oli mukana Aero 40- kone ja Timolla Cap 232, jossa oli jotain käyntiongelmia viimeisen lennon kanssa. Kone saatiin kuitenkin turvallisesti ja yhtenä kappaleena alas. Teemu ajoi itse Arising Star-konettansa.

Kuva Teemu Paasikivi

Lentokonehalli tarjosi hyvän suojan raekuuroilta.


25.05.

Lennätin EBL-sähköliidokkia Matkun pellolla. Akkuna oli N1700SCR-paketti. Reilussa, mutta tasaisessa tuulessa kone keräsi korkeutta varsin nopeasti. En kuitenkaan ajanut konetta älyttömän korkealle. Lentoaika oli arvion mukaan 15 minuutin luokkaa.


08.06.

ELB-sähköliidokki lensi Matkun pellolla neljä akullista. Ilma oli hyvin kesäinen ja vasta tämän päivän lentojen jälkeen voidaan puhua, että lentokausi avattiin oikeasti. Kaikkiaan lentoaikaa kertyi tunnin verran. Koneella ajettiin jo hyvinkin korkealle jonkin verran oli jo nostojakin, mutta mihinkään ihmeelliseen hissiin ei tänään päästy kyytiin. Jonkin verran haettiin vielä pienemmän akkupaketin optimaalisinta paikka, joka tuntuisi olevan puolen kennon verran merkkiviivasta taaksepäin. Jossain vaiheessa pikkuakku oli kennonmitan verran merkkiviivan takana, ja se tuntui olevan liikaa koneen painopisteelle, mikä näkyi koukkimisena. Sivuperäsimen työntötangon tuentaan ja jäykkyyteen pitänee vielä keksiä jotain. Sivuperäsin joustaa liian paljon.


09.06.

Lennätykset jatkuivat iltapäivällä aamuisen sateen jälkeen. Taivas ei ollut enää yhtä kirkas, mitä eilen, mutta koko ajan puhalsi sopivan pieni ja tasainen tuuli. Koneella ajettiin kolme akullista, joilla päästiin arviolta 50 minuutin kokonaislentoaikaan. Koneen sai tänäänkin aika vaivattomasti korkealle.


12.06.

Tänään tuli täytettyä eräs oma ilmailuun liittyvä virstanpylväs; nimittäin lentokokemus DC-3-matkustajakoneella. Aluksi tuntui ihmeellisestä istua kannuspöyrämatkustajakoneessa peffa alhaalla ja polvet ylhäällä, mutta pian siihen tottui. Kyllähän 2 x 1200 hp tuntui ihan kivalta, kun oltiin platan päässä tehot täysillä ja jarrut kiinni. Reissu kesti 30 minuuttia ja sinä aikana lennettiin Sipoon yli Suomenlahdelle ylittäen Helsingin eteläiset osat. Harmi, etten ehtinyt ottaa töistä lainaksi digikameraa, mutta saihan omalla matolaatikolla jotain filmille. Elokuun Tallinnan reissua varten pitää kyllä lainata videokamera. Yllättävää, että mukana oli jopa 25-30 vuotiaita naisihmisiä, kun oletin, että porukka olisi enimmäkseen ollut vanhempaa miespuolista ilmailufriikkiä.

Photo by Jari Vehmaa

Pilotit olivat vähintääkin koneen ikäisiä (60v) harmaahapsisia herrasmiehiä. Taisi olla niitä ainoita kertoja syyskuun 11. päivän jälkeen, kun enää pääsee katsomaan koneen ohjaamoon, joka muistutti lähinnä vanhan traktorin hyttiä hallintalaitteiden antiikkisuuden puolesta; ohjaamosta löytyi jos jonkinmoista keppiä ja vipua tms. Koneessa ei ollut mitään sellaista elektroniikka joka olisi mennyt sekaisin kännystä. Kännyt piti ottaa kuitenkin pois päältä, "etteivät ne olisi sekoittaneet pilottien sydämentahdistajia..." Vitsi vitsi.

Reissu maksoi 50 EUR. Kutakuin samalla hinnalla pääsee jossain ilmailu-tapahtumassa mopo-Cessan kyytiin. Tottakai piti vielä ostaa aito DC-3-lippis ja pinssi. Kone täyttää pyöreät 60 vuotta Jouluaattona. Se on siis valmistunut 24.12.1942. Oli toistaiseksi vanhin kone, jonka kyydissä olen ollut. Tätä aikaisemmin olen ollut -48 valmistuneessa Leivossa.

Photo by Jari Vehmaa

OH-LCH odottamassa moottoreiden käynnistyslupaa rullatakseen halleille


06.07.

Olin Jussin kanssa Pääsky 2002 –tapahtumassa Räyskälässä. Saavuimme paikalle kello kymmenen aikaan seuraamaan sähköpylonien SM-osakilpailua. Yht'äkkiä huomasin olevani lippumiehenä vahtimassa, että 'oma' kone kiertää tolpan. Homma oli todella vaikeata, koska radalla oli useampi Stinger, joita näin maallikon on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Niinpä muutaman kierroksen ajan en enää pysynyt perässä, ja niinpä se erä meni siltä osin poskelle ja ilmeisesti se lennettiin myöhemmin uusiksi. Ohjelmassa oli mm. suihkumoottorilla varustettu RC-lennokki sekä joukko erilaisia sähkökäyttöisiä muita lennokkeja; esim. sähkö-Curare. Lisäksi tutustuimme aika läheltä Piper Cub J3-koneisiin.

Photo by Jari Vehmaa


08.07.

Tänään oli kesäloman ensimmäiset lennätykset Matkussa. Loman alkupäivät olivat senverran sateisia, ettei lennätystä voinut edes ajatella. Koneeseen oli tehty sivuperäsintyöntotangon tuenta, jolla haettiin parampaa sivuperäsinvastetta. Akkupakettina oli ensimmäistä kertaa vihreät Sanyo N1700SCR –kennot, jotka oli koottu metallisilla silloituspaloilla. Ilma oli ihan tyyni illalla, mikä oli hyvä trimmikeli. Lennossa kone kampeaa myös liito-osuuksilla asemmalle. Syynä voi olla joko taannoinen pyrstöremontti tai sitten sivuperäsintyöntötangon tuenta. Lennon jälkeen trimmiä säädettiin hieman oikealle, mutta testaus jää seuraavaan lentokertaan. Tällä lennolla kone oli hieman herkempi koukkimaan, mikä jouhtui siitä, että akkupaketti oli vain yhden pystyssä olevan kennonmitan verran siivenkiinnitystapin edessä.


09.07.

Tänään oli GWS Stick J3:n odotettu koelento. Ennen lentoa oli mitattu A-vaihteellisen hiiliharjallisen moottorin virtoja seuraavilla potkureilla: 9" x 4,7" -potkurilla virtaa menee kutakuinkin 1,7 A ja 10" x 4,7" -potkurilla virrankulutus oli 2,15 A, joten täydellä kaasulla ajettaessa ollaan jo hieman vaarallisella virrankulutuksen tasolla moottorin kestävyyteen nähden. Illalla kello 22:00 jälkeen ilma oli jo ihan tyyni, mikä olikin ehdoton edelletys koelennolle. Kone lähti käsiheitosta hieman yli puolella kaasulla kevyesti lentoon. Koneen lento oli kaikin puolin vakaata ja kone tuntui olevan erittäin helppo lennettävä. Konetta ei tarvinnut ajaa lainkaan täydellä kaasulla, vaan puolikaskaasu riitti ihan mainiosti lennätykseen. Ohjausliikkeetkin olivat aika sopivat, eikä mitään ihmeellistä ollut kolmen lennon aikana. Moottorissa oli jäähdytysripa asennetuna, mutta näillä tehoilla ajettaessa se oli ehkä vain aavistyksen verran haalea. Kone oli turvallista ottaa laskuun viljapeltoon. Piti vain muistaa, että kone pitää ottaa tosi varovaisesti heinien seasta, ettei se vain rikkoutuisi. Tehonsäätö näytti toimivan hienosti myös korkeusperäsimenä, sillä hieman kovemmilla tehoilla kone kelaa kivasti korkeutta ja vastaavasti tehoja vähentämällä tullaan alaspäin. Näin kolmen lennon perusteella kone on ihan kiva lennettävä, mutta ei mitenkään erityisen haastava, koska sillä ei mitään ihmeellistä ilmassa väännetä. Koska konetta ei missään vaiheessa tarvinnut ajaa täydellä kaasulla, huolta moottorin virrankestosta ei ollut. Viimeisellä lennolla oli virinnyt jo pienehkö tuuli, niin että sen tunsi ihollaan. Tämä näkyi myös koneen lennossa hieman epämääräisinä kallistuksina.

Photo by Jari Vehmaa

Samalla kertaa lennettiin myös EBL-sähköliidokilla yksi akullinen. Akkuina oli ensimmäistä kertaa nimettömät pitkät kennot, joiden kapasiteettikin oli arvoitus. Latauksessa niihin oli mennyt kutakuinkin 1300 mAh, mikä ei ole kovinkaan paljoa akkujen kokoon nähden. Lennon moottoriosuus jäi aika lyhyeksi säätimen sammutettua moottoria akkujännitteen pudottua odottettua nopeammin.


10.07.

Tänään ajettiin taas EBL-liidokkia 1250 mAh:n akkupaketilla. Lentojen tarkoitus oli hakea akkupakettien selvät sijainnit rungossa, jotta kone olisi optimaallisesti trimmissä eri kapasiteetin akkupaketeilla. Ensin konetta ajettiin akkupaketin ollessa noin pari senttiä pikkupaketeille merkityn rajan takana. Tämä asetus tuntuu olevan ehkä sopivampi aivan tyynelle kelille, millainen keli nytkin oli. Kone tuntuu suorastaan kelluvan ilmassa. Muutamien kymmenien sekunnien moottoriajalla päästiin varmaankin lähemmäs varttitunnin kokonaislentoa. Seuraava ja viimeinen lento lennettiin akkupaketin ollessa vanhan merkin kohdalla. Tämä asutus tuntuisi sopivan paremmin tuulisille keleille, mutta eipä täysin tyynelläkään kelillä lennossa ollut mitään sen suurempaa eroa aikaisempaan lentoon. Tämänluokan akkupaketilla sen sijainti rungossa voi olla aika vapaasti parin sentin sisällä koneen lento-ominaisuuksien mitenkään siitä kärsimättä. Sivuperäsintrimmi saa olla noin trimmivivun verran oikealle. Pellolla oli aivan sairaasti paarmoja ja muitakin verenhimoisia ötököitä, joita sai koko ajan hätistellä. Jos koneena olisi ollut jokin enemmän keskittymistä vaativa, niin melko varmaan se olisi jo tuhoutunut, sillä ötökät veivät pääosan lennätyksen olessa sivuroolissa.

Photo by Jari Vehmaa

Kesäloman alkupäivinä valmistunut eBlue Phoenix-nordikliidokki


11.07.

Tänään jatkuivat EBL-sähköliidokin virityslennot. Ensimmäinen lento lennettiin samalla akulla, mikä oli jäänyt koneeseen eilisen jäljiltä. Akku oli kuitenkin jo niin loppu, että moottori sammui jo ehkä reilun kymmenen metrin korkeudessa. Seuraava lento lennettiin sitten jo isolla 1700 mAh-paketilla. Akkupaketti oli kennonmitan verran vanhan pikkuakkumerkin takana. Ilman ollessa aivan tyyni, kone kulkee aika liukkaasti tällä setupilla, mikä lienee sopiva tuuliselle kelille. Konetta ajettiin ainakin 20 minuuttia, jonka aikana moottoria käytettiin kolmeen tai neljään nousuun, joilla kone saatiin hyvin korkealle. Vielä pitää hakea akulle sellainen sijainti rungossa, että kone olisi hitaampi "kelluja" aivan tyynelläkin kelillä isomman akun kanssa. Edelleenkin pellolla oli ihan kiitettävä määrä kiusallisia ötököitä, mutta edellisestä kerrasta viisatuneena olin suihkutellut OFFia, niin että nyt sai paremmin keskitettyä varsinaiseen asiaan eli lennätykseen.


12.07.

Mokin sisäänajo jatkui tänään. Käytin moottoria kolmen tankillisen verran. Vihdoinkin sain tarkkaa tietoa moottorin käyntiajoista, sillä kaikki kolme käyntijaksoa kellotettiin. Neulan ollessa 3,5-2,75 kierrosta auki, moottori käy juuri ja juuri neljä ja puoli minuuttia. Moottoria on sisäänajettu kaikkiaan 18 tankin verran, mikä tekee 4,5 minuutin käyntiajalla 1h 21 minuuttia. Moottoria voisi viellä käyttää muutaman tankin verran niin, että moottorista voisi jo puristaa ulos huippukierroksia.

Käytin myös EP-Darassa kiinniolevaa ASP-moottoria. Moottori ei ole käynyt pariin vuoteen, mutta se käynnistyi yllättävän helposti. Moottori kävi ehkä kolmannestankin verran. Koneeseen pitää vielä vaihtaa tuoreempi akkupaketti, ennen kuin sitä kannattanee lennättää. Lisäksi akkupaketti tuntui jonkin verran kolisevan tankin päällä olevassa tilassa.

Illemmalla lennätin EBL-sähköliidokkia kokeillen isomman akkupaketin vaikutuksia lento-ominaisuuksiin akun ollessa hieman normaalia taaenpana. Kone lensi ehkä hieman rauhallisemmin verrattuna normaliin setuppiin, mutta nousut menivät paljon huonommin ilmeisesti jo liian takana olevan painopisteen vuoksi. Nousuissa kone ikään kuin sakkasi läpi eli koneen kohtauskulma pysyi vakiona, mutta koneen korkeus ei juurikaan kasvannut. Näillä asetuksilla konetta ajettiin kaksi lentoa ja viimeinen lento lennettiin akkupaketin normaalilla sijainnilla. Viimeisellä lennolla koneen nopeus ei enää tuntunut mitenkään muuttuneen kahteen aikaisempaan lentoon verrattuna. Lisäksi kahdella ensimmäisellä lennolla nousujen aikana koneesta kuului hieman outua resonoivaa ääntä, mitä ei enää kuulunut viimeisellä lennolla. Asiaa pitää tarkkailla jatkossakin, mutta koneen pyrstöosat tuntuivat olevan jämäkästi kiinni.

Illan päätteeksi lensin vielä kolme lentoa tikku-J3:lla. Konetta saa ajaa reilupuoleisesti työnnettynä. Ensimmäisen lennon jälkeen akkupakettia siirrettin noin viisi milliä eteenpäin, mutta lennossa ei ollut havaitavissa mitään suurenpaa muutosta. Viimeiselle lennolle akkua siirrettiin vielä toiset viisi millä eteen päin, mikä näkyi jo hieman lento-ominaisuuksissa. Konetta pitää kokeilla vielä matalammalla siipisatulalla kunhan saan ensin aikaiseksi tarvittavat V-kulmamuutokset.


15.07.

Lensin GWS:n tikku-J3:lla yhden lennon illalla puoli yhdentoista maissa. Vielä tähän aikaan illasta tuuli oli liian kova ja se keikukki konetta aivan liikaa. Tuulta oli sen verran, että pihakoivujen latvukset heiluivat ja lehdet kohisivat. Kone lensi kuitenkin hallitusti, eikä mitään vaurioita tullut, mutta tyynemmällä kelillä olisi voinut lentää useammankin lennon.


21.07.

EBL-sähköliidokki lensi kaksi lentoa tänään Matkussa. Ensimmäinen lento otettiin sillä akulla, joka sattui olemaan rungossa edellisen lennätyksen jäljiltä ja jonka varauksesta ei ollut ihan tarkkaa tietoa, koska lennosta oli kulunut jo viikon verran. Moottori sammui ehkä kymmenen metrin korkeudessa, jolloin koko lento jäi lähinnä laskukierrokseksi. Toiselle lennolle akuiksi otettiin uudet vihreät N1700SCR-kennot, joka asetettiin tällä kerralla runkoon, niin, että kaksi kennoa oli siivenkiinnitystapin etupuolella, mikä näytti olevan koneen painopisteen kannalta paras paikka. Ilma oli pilvinen ja lähes tyyni, mutta kuitenkin hyvin hiostava. Kone tuntuu lentävän erittäin hyvin tällä setupilla. Akulla otettiin neljä vetoa ennen kuin akku hyytyi. Laskuun tulin hyvin kaukaa ja välillä kiertelin ja kaartelin poikittain pellon ylitse korkeutta tapaakseni. Kiemurtelu loppui siihen, kun koneen siipi sattui osumaan peltojen poikki menevään voimajohtoon. Tämän jälkeen sain hyvin hallitusti otettua koneen laskuun, joka onnistui erittäin hyvin, vaikka kone menettikin korkeutta törmäyksen jälkeen. Haettuani koneen pois pellolta ja tarkistettuani sen, totesin, että tällä kertaa selvittiin pelkällä saikähdyksellä. Jotenkin tuntuu siltä, että nykyisissä vihreävaippaisissa kennoissa ei ole samaa puhtia, kuin vanhemmissa punakuorisissa, tai siiten oma akkukennosto on vielä sen verran uutuudenkarhea, ettei se ole vielä täysin tasapainossa, vaikka se on keväällä formatoitu Orbitilla.


24.07.

Olin tänään pitkästä aikaa lennättämässä polttomoottorikonetta Forssan lentokentällä. Koneena oli vanha uskollinen NotForSale 1, joka on lentänyt herra ties koska viimeksi. Olin käyttänyt moottoria aikaisemmin Matkussa. Päivällä oli ollut aika kova tuuli, joka tyyntyi kuitenkin iltaa kohden, mutta vielä puoli kahdensan aikaan kentällä tuuli oli vielä hieman puuskittainen. Aluksi ASP ei mainannut millään ilveellä lähteä käyntiin. Moottorin vatkaamiseen meni ainakin 15 minuutia aikaa ja lopuksi piti alentua käyttämään starteria, jolla moottori käynnistyikin sitten jo helposti. Moottori oli käsin startatessa tosi kuivan oloinen vaikka sitä oli ryypytetty usein ja runsaasti. Tulppa hehkui ihan hyvin, mutta mottori ei juurikaan osoittanut merkkejä käynistyksestä käsin vatkatessa. Käyttelin moottoria jonkin verran maassa ja rullailin hieman ennen lentoa. Tuuli oli kutakuinkin kentän suuntainen kun otin koneen ylös. Kone lähti aika suoran nousukiidon jälkeen nätisti lentoon. Itse lento olikin sitten kauhua koko rahan edestä, mikä johtui puuskittaisesta tuulesta ja siitä, etten ole ajanut konetta muutamaan vuoteen. Kone tuntui olevan äärimmäisen kiikkerä ajettava puolentoista vuoden sähköliidokkikokemuksen jälkeen. Kuitenkin kone meni sinne, minne sitä käskettiin, mutta ei mitenkään tyylipuhtaasti. Ehkä yksi virhe, mihin sorruin oli se, että en tullut ottaneeksi konetta heti alkuun tarpeeksi korkealle, jolloin olisi ollut mukavampi ajaa sitä. Parin minuutin lennon jälkeen otin koneen laskuun, joka sekään ei ollut yhtä helppoa, mitä aikaisemmin Koneen lähestyessä kenttää, se oli jonkin verran ruohikon päällä, enka enää ruvennut siillä korkeudella vääntämään sitä asfaltin päälle. Laskun aikan puhalsi aika kova tuuli, mikä vähensi maanopeuden hyvin pieneksi ja kone laskeutui hyvin hiljaksiin nurmikon puolelle töpsähtäen lopulta nokilleen. Laskussa ei mennut edes potkuri poikki. Toista lentoa en enää lentänyt. Lopuksi rullailin koneella ainakin puolituntia ja säädin jonkin verran moottoria laihemmalle nyt kun moottorissa on minipilli. Joka tapauksessa päivän paras anti oli siinä, että ison moottorilennokin lennätyskynnys on taas ylitetty. Koneen kanssa pitää käydä harjoittelemassa yksin vielä useana iltana. Mieleen tulikin, että isohko pitkärunkoinen ylätasotraineri voisi olla nyt passeli peli pautella mieliin moottorilennätyksen saloja. Lähes valmiina oleva MFA:n The New Yamamoto olisi nopein ja halvin vaihtoehto. Sen kuntoon saattaminen ei vaatisi muuta kuin omaa työtä, joka on toisaalta täysin ilmaista, mutta kuitenkin äärimmäisen kallista.


26.07.

Kokeilin pitkästä aikaan V-pyrstö Riser 100" –sähköliidokkia. Edellisen talven haaveri oli vielä tuoreessa muistissa ja niinpä kokeilut aloitettiin varovaisesti kädestä heittämällä. Tämän kokoluokan koneet eivät toimi kunnolla heittoliidokkeina suuresta koostaan johtuen. Heitoissa pidettiin hieman kierroksi moottorissa, jotta kone olisi saanut edes jonkinlaisen lähtönopeuden. Lähes kaikissa heittolähdöissä kone kampesi hieman oikealle. Noin puolen tusinan yrityksen jälkeen yhdessä heitosta kone meni suhteellisen suoraan ja liiteli jopa kymmenkunta metriä. Maakosketuksessa moottori oli vielä käynnissä ja potkurinpidikkeen pidätinruuvit pyörähtivät tyhjää ja potkuri lähti lähes irti seuraavassa yrityksessä. Ennen seuraavaa yritystä ruuvit kiristettiin ja ei muuta kuin menoksi taas. Tällä kerralla moottorissa taisi olla sen verran enemmän kierroksia, että kone lähti taas kampeamaan vasemmalla, kuten talvellakin kävi. Siiven toinen puolisko otti heinikkoon kiinni, mikä seurauksena jo kerran aikaisemmin korjattu siiven kiinitystapista aukilähtenyt haleama aukesi jälleen. Lennot loppuivat tällä kertaa tähän. Nyt jälkikäteen arvioiden V-pyrstön tekeminen koneeseen oli iso virhe. Koneeseen kannattanee tehdä uusi runko perinteisellä pyrstöllä ja lähteä siltä pohjalta virittämään konetta uudelleen.

Photo by Jari Vehmaa

Veepyrstö-Riser kuvassa vanhalla siivellä.


27.07.

EBL-sähköliidokki lensi näytösluonteisesti yhden lennon Marin ja Iineksen ollessa kylässä Matkussa. Akkuna oli Riserista otettu iso akkupaketti, josta ei enää riittänt puhtia kuin yhteen moottorivetoon, jolla ei päästy kovinkaan korkealle ja lentoaikakin melko jäi lyhyeksi. Myöhemmin illalla koneella ajettiin yksi hyvin pitkä lento. Akkuna oli uusin 1250 mAh-paketti, jolla saatiin neljä moottorivetoa. Kokonaislentoaika oli arviolta 15-20 minuutin luokkaa.


29.07.

GWS:n tikku-J3:n lensi tänään kaksi lentoa aivan tyynessä kesäillassa. aikaisemmin päivällä lämpötila oli ollut lähemmäs +30°C ja taivas oli ollut aivan pilvetön. Varttia vaille yksitoista illalla oli jo hieman hämärää, mikä haittasi hieman loittonevan koneen havaitsemista. Kone lensi kaksi aika pitkää lentoa (~5 min). Ensimmäisen lennon jälkeen piti ajaa EBL-liidokkia, mutta koneen tarkistuksen yhteydessä havaitsin, että sivuperäsin heiluu uhkaavasti, joten se pitää korjaa ennen kuin konetta lennätetään seuraavan kerran.


30.07.

Lennokkien lennätys tapahtui tänään Jussilla Vieremässä, jossa lennätimme koneita vierailun lomassa. Jussi lennätteli alunperin Xxxxxlle rakentamaani Blue Phoenix-liidokkia, jonka siivet Jussi oli päällystänyt uudelleen. Koneella lienee ikää aika tarkasti 20 vuotta. Päivä oli hyvin helteinen, lämpötila oli Matkussa jo ennen puoltapäivää +27°C. Lennätin ensimmäisen lennon EBL-sähköliidokkia isolla akulla, jolla kone on tarvittaessa nopeakin. Keli tuntui olevan jotenkin levoton, mikä näkyi koneen lennossa kun ajoi termiikin vierestä. Ennen toista lennoa, keli oli tyyntynyt ja rauhoittunut huomattavasti. Akkuna oli nyt pikkupaketti, joka sopii parhaiten tyynelle kelille. Akulla otettin neljä tai viisi vetoa, jolla päästiin arviolta 20 minuutin lentoon. EBL näytti taas parhaat puolensa tyynessä kelissä, jolloin kone näytti suorastaan kelluvan ilmassa. Tyynessä kelissä annettiin lentonäytös tikku-J3:lla, jolla kurvailtiin pihan ja lähipellon päällä. Kone lensi tuttuun ja varmaan tyyliin. Lennätystä oli katsomassa myös Jussi lähinaapuri lapsiensa kanssa. Hikisen lennätysrupeaman jälkeen maistuikin jo kuuma kahvi ja pulla.


31.07.

EBL-sähköliidokilla lennettiin yksi lento kuumassa (päivällä oli ollut varjossa +31°C) ja aika tyynessä kesäsäässä. Samalla kokeiltiin uutta sekunttikelloa. Koneella ei oikein päästy kunnolla korkealle ja vaikutti siltä, että moottorissa ei olisi oikein puhtia. Kuitenkin näinkin huonoila moottoriosuuksilla päästiin lähes 12 minuutin kokonaislentoaikaan. Myöhemmin illalla moottori irrotettiin rungosta ja hiiliä todettiin olevan vielä noin puolet jäljillä. Moottorijohdot juotettiin nyt kunnolla kiinni aikaisempien abikoliittimien sijaan, mikä ehkä vähän poistaa liitinhäviöitä. Lisäksi Gr SPEED 500 SP-moottoria on koko ajan ajettu erittäin raskaalla 12" x 10" -potkurilla.


01.08.

Tänään kentälle oli kokoontunut runsas joukko lennokkiharrastajia; Mauri, Teemu, Jussi, meikäläinen ja joku tuntemattomaksi jäänyt Teemun kaveri. Ilma oli hyvin lämmin ja erittäin kostea; vaikutelma oli lähes trooppinen. Maurilla oli mukana helikopteri, Teemulla Araising Star ja minulla NotForSale 1, EBL-sähköliidokki ja GWS:n tikku-J3:n. Aluksi ajoin pienen lenkin tikku-J3:lla ja tein ensimmäisen laskun asfaltille. Seuraavaksi siirryttiin astetta nopeampaan laitteeseen eli sähköliidokkiin, jolla ajoin yhden akullisen kohtalaisen tyynessä kelissä. Kun sain NotForSalen käyntiin ja pääsin rullaamaan sillä, niin siinä vaiheessa tuli muutama pisara vettä taivaalta alas. Teemu ajeli hyvin rutiinin omaisesti omalla koneellansa, jollaisen Jussikin oli hankkinut tänään Atalasta. Hieman myöhemmin käynnistin taas oman koneeni, jolla lähdin nyt lentämään. Ensimmäinen nousukiito päätyi nurmikon puolelle jonka jälkeen koneella rullattiin taas lähtöpaikalle. Seuraava nousukiito onnistui ja kone lähti nätisti lentoon. Nyt lähes tyynessä kelissä koneen lento olikin jo paljon rauhallisempaa kuin viikko sitten. Lensin koneella ehkä yhden viisi minuuttia kestäneen lennon, joka oli pääasiassa kaartelua ja kurvailua. Lähestymisiä tein vain yhden, mutta niitä olisi kieltämättä saanut olla paljon enemmän. Lennon päätteeksi toin koneen laskuun, joka jäi taas nurmikon puolelle. Nurmikkolaskussa koneen pyörän akselin ympärille oli jäänyt aika tuppo ruohoa ja muuta heinää, joka aiheutti varmaankin sen, että laskun lopussa kone kippasi ympäri ja samassa rytäkässä muoviset laskutelineiden kiinnityspultit katkesivat ja laskutelineet lähtivät alta. Laitoin uudet pultit ja kone oli taas telineillään, mutta toista lentoa en enää tänään lentänyt. Mauri leijutteli ja pörräsi kopterillan varsin sujuvasti. Kaiken kaikkiaan päivästä muodostui erittäin onnistunut lennätyspäivä; en muista koska olisi lennättänyt kolmea eri konetta samalla kertaa.


02.08.

Kesäloman viimeiset lennot lennätettiin EBL-sähköliidokilla tänään rasvatyynessä kesäillassa Matkussa. Akkuna oli pikkuakku, joka oli ladattu päivä tai pari sitten. Koneella lennettiin vajaan varttitunnin mittainen lento. Kone saatiin muutaman kerran mukavan korkealle. Akku ajettiin tyhjäksi.


16.08.

Tikku-J3:n lensi yhden lennon joskus kello 20:00 jälkeen, kun sattui olemaan tyyni hetki. Siinä vaiheessa kun kone oli saatu lentokuntoon, tuuli nousi jälleen. Hieman myöhemmin tuulen taas tyynnyttyä koneella ajettiin pari lentoa. Keli oli sen verran levoton tälle koneelle, että se keikkui ilmassa ihan kohtalaisesti. Koneella ajettiin hieman ennen kello 22:00 toiset pari lentoa.


17.08.

EBL lensi tyynnessä kesäillassa yhden täydellisen unelmalennon. Akkuna oli isopaketti ja aluksi koneen lentonopeus olikin aika reipas näin tyynnessä kelissä. Kone trimmattiin siten, että koneessa oli koko ajan pienehkö veto päällä, jolla koneen nopeus saatiin erittäin pieneksi. Lisäksi sivuperäsin saatiin trimmattua erittäin täydellisesti kohdalleen. Sivuperäsintrimmi oli oikealla koko trimmi leveyden verran. Korkeusperäsin oli vastaavasti vedon puolella ¾ leveyden verran. Ihan tarkkaa lentoaikaa en tullut katsoneeksi, mutta paljosta puoli tuntia ei jäänyt vajaaksi. Tässä vaiheessa vuotta ja tähän kellon aikaan illan aikaisemman hämärtymisen huomaa erittäin helposti koneen näkyvyysongelmana. Kone hukkuu helposti, kun koneen runko on samalla linjalla silmän kanssa, jolloin konetta katsoessa sen näkyvä pinta-ala on lähes olematon. Kone saati useasti erittäin korkealle, mistä olikin sitten mukava liidellä rauhallisesti alaspäin.


18.08.

EBL-sähköliidokkiin oli vaihdettu 11" x 8" -potkuri ja GR Speed 500-vakiomoottori. Akkuna oli pikkuakku ja vieläpä takimmaisen merkin kohdalla. Heti alussa huomasin moottorin ja potkurin tehottomuuden eiliseen verrattuna ja lisäksi trimmit olivat nyt tuullisella kelillä aivan metsässä ja koneen kanssa oli aluksi hieman takkuamisen makua ennen kuin se saatiin taas lentämään kohtalaisesti. Akku piti siirtää etummaisen merkin kohdalle, koska pienemmällä akulla ja eilisillä trimmeillä se lensi perä liian alhaalla ja oli herkkä sakkaamaan ja muutenkin hankala ajettava.


23.08.

EBL-sähköliidokin nokalle vaihdettiin 12" x 10" -potkuri, jotta kone vastaisi prikulleen sääntöjenmukaista Nordik-liidokkia. Ilma oli jälleen aivan rasvatyyni jolloin konetta sai taas kokeilla viikko sitten olleissa olesuhteissa. Aluksi koneessa tuntui olevan ihan liikaa vetoa, mutta pian korkeustrimmi saatiin kohdalleen. Seuraavalle lennolle trimmi olikin jo ihan passeli ja koneen lento oli jo lähes optimaalista. Muutamien moottorivedätyksien päätteeksi, kun moottori sammuu, kone on ilmeisesti liian suurella kohtauskulmalla, josta seuraa sakkaus. Tässä tilanteessa sitten menetetään korkeutta jonkin verran. Koneella lennettiin tas kerran erinomainen lento. Lennon aluksi trimmi saa olla aivan keskellä ja sitten keliä haistaen lisättään hieman vetoa, jolloin kone saadaan suorastaan kellumaan tyynessä kelissä isollakin akulla.


24.08.

EBL-sähköliidokia kokeiltiin tänään pienemmällä akulla. Aamulla joskus kello 8:00 aikoihin ilma oli vielä hieman kuulas ja aivan tyyni vaikka enteilikin hyvin kuumaa iltapäivää. Ensimmäistä kertaa tulin kokeilleeksi maalimerkkejä, joina toimi valkoiset ämpärin kannet. Tällä kertaa koneella lennätin maaliinlaskuja, joista vielä turhan moni jäi liian kauaksi. Sentään yhdessä laskussa osuttiin aivan maalimerkkiin. Pellolla oli nyt hyvä lennätellä, kun Matti oli puinut rukiin pois viime viikonloppuna, eikä peltoa oltu vielä kynnetty.

Illemmalla lennätettiin GWS:n tikku-J3:sta oikein kunnolla. Koneella lennettiin pisemmälle ja korkeammalle kuin koskaan tähän asti. Kone lentää ihan riittävän hyvin 9" x 4.7" -potkurillakin. Koneen ollessa kohtalaisen pitkällä, meikäläinenkin pääsi ensi kertaa GWS:n vastareiden pätkimisen makuun; kone teki muutamia hervottomia liikkeita, jotka aluksi v aikuttivat uhkaavilta, mutta tilanne sitten samassa jo ehti normalisoitunakin. Koneella lennettiin useita lentoja, joista toiseksi viimeinen päättyi siihen, että moottori lähti lennon aikana tikusta irti ja ehti vetää johdot kierteelle ennen kuin säädin pysäytti moottorin siinä vaiheessa kun kun se kopsahti lennokin rakenteisiin. Kone tuli ihan hyvin laskuun vaikka moottori heiluikin nokalla johtojen varassa. Jonkin verran ohjaintuntuma oli huonompi tässä tilanteessa, mutta kuitenkin täysin ohjattavissa. Laskun jälkeen setvittiin kiertneet piuhat ja ei muuta kuin taas taivaalle. Taas esiintyi jonkin verran pätkimistä, jonka vuoksi kone otettiin laskuun. Pätkimisen syynä voi olla jo akkukin, koska se on ladattu vain kerran kesälomalla lennätyksien lomassa.


15.09.

Tänään meikäläinen osallistui elemänsa ensimmäisiin lennokkikilpailuihin. Tännä oli 2002 vuoden Nordik Cupin viimeinen osakilpailu yhdessä F5J-Nordik-luokan SM-kisat. Sää oli todella surkea Vesivehmaa kentällä; kova puuskittainen tuuli puhalsi ja vettäkin tuli ajoittain. Ensimmäinen trimmilento oli jo hyvin paha ja kone jäi hyvin kauas lähtöpaikasta. Ensimmäinen kilpailulento jäi hyvin lyhyeksi akun loputtua kesken lennon. Tässä tuulessa ei päästy eteenpäin muuten kuin moottorilla. Lasku onnistui kohtalaisen hyvin, ainostaan se jäi harmittamaan, että siipi oli 40 cm verran yli 5 metrin rajan. Pahin virhe ensimmäisellä lennolla oli se, etten ottanut konetta heti alussa tarpeeksi korkealle. Toinen lento ajettiin yhtä huonoissa olosuhteissa, mutta lähdöstä kone meni mukavan korkealle. Tälläkin lennolla akku loppui kesken, mutta kokonaislentoaika oli muutaman minuutin pidempi, mitä ensimmäinen lento. Laskupisteet menivät tällä kertaa sivusuun koneen jäädessä muutaman kymmenen metrein päähän. Laskussa korkeusvakaaja oli mennyt melkein irti-poikki toiselta puolelta. Varsin vaatimattoman suorituksen seurauksena oli seuraavat sijat: F5J-Nordik SM: 11(11), F5J-Nordik Cup 4. osakilpailu: 14(15) ja F5J-Nordik Cup: 27(29). Lopuksi pitänee todeta, että pohjalta pääsee vain ylöspäin. Kellokallena toimi Mauri.


21.09.

GWS:n tikku-J3 lensi aikaisin aamulla kello 08:00 aikoihin kuulaassa syyssäässä ilman lämpötilan ollessa vielä hieman pakkasen puolella. Alussa kone lensi pari lyhyttä lentoa, koska moottori tuntui pätkivät jostain syystä, liekö syynnä pakkanen ja akkujännitteen tippuminen? Kolmannella ja viimeisellä lennolla lennettiinkin sitten jo paljon kauemmin.


22.09.

Tikku J3 lensi eilisen kaltaisissa olosuhteissa myös tänään. Tosin kello oli tunnin verran edellä eilisestä, mikä nykyi jo siinä, että pienoinen tuuli oli jo virinnyt. Jossain määrin kone heilahteli aika paljonkin, mutta on vaikea sanoa, oliko syynä tuuli vaiko GWS:n vastarin pätkimien.


28.10.

Tänään meikäläinen lennätti ensimmäistä kertaa sisähallissa. Ensimmäisessä Myyrmäkihallin sisävuorossa oli mukana parikymmentä lennokkia ja porukkaa vielä toinen mokoma katsomassa. Aluksi sisähallin rajallisuus oli hieman outoa, mutta siihen tottui helposti, koska GWS:n tikku-J3:sta pystyy ajamaan hyvin pienessä tilassa. Lisäjännityksen lennätykseen toi muut samanaikaisesti ilmassa olevat lennokit ja niinpä hallissa kolisi aika säännöllisesti. Itse ajoin ilmassa yhteen Tuomaksen Tinyn kanssa. Molemmat koneet selvisivät kolarista varsin pienin vaurioin. Omasta koneesta hajosi hieman laskutelineiden ripustusmuovi. Telineet pysyivät kiinni koneessa vaikka muovi olikin rikki. Ilmeisesti olin ajanut Tinyn perään, koska antennin puiha oli keräytyneenä potkurin akselin ympärille. Hallissa oli kauttaaltaan vanerit lattiassa, jolta kone kone lähti lentoon mukavasti parin metrin lähtökiidon jälkeen. Lensin koneella ehkä puolisen tusinaa lentoa, joista pari vielä ilmapudotuksen jälkeen.

Photo by Jari Vehmaa

Tuomas Pietisen ottama kuva Myyrmäkihallista


03.11.

Tänään oli vuorossa Vesiksen Nordik-kisoissa hieman vaurioituneen EBL-sähköliidokin pikainen koeajo korjauksen valmistuttua. Matkussa oli lunta noin viisi senttiä ja pakkasta oli vajaat -10°C aamulla kello 10:00 paikkeilla. Kone lensi samalla setupilla, mitä itse kisoilla. Korjauksen yhteydessä korkeusvakaaja muutettiin irrotettavaksi ja sivuperäsimen saranointi muutettiin teipillä toimivaksi. Korkeusvakaajassa on vielä hieman viritettävää. Kone lensi varsin hyvin, eikä trimmeihin tarvinnut ihmeemmin koskea.

Lennon päätteeksi huomasin, että Easy 3000-säätimen servopuihaa liikuttelemalla servot alkoivat sekoilla. Myöhemmin säädintä tutkimalla näytti siltä, että yksi piirilevylle juotetuista johtimista oli hieman murtunut juotoksen juuresta, minkä seurauksena muutama kuparijouhi oli purkautunut auki ja ne harottivat niin, että johtoa liikkutamalla ne pääsivät ottamaan kontaktia viereisen johdon juotokseen, mikä aiheutti häiriön. Vika korjattiin ja servojohdon vedonpoisto toteutettiin vetämällä se nippusiteellä virtajohtoon kiinni. Toivottavasti tästä ei seuraa uusia häiriöitä. Jäämme tarkkailemaan tilannetta.


07.12.

EBL:n korkeusvakaaja oli vihdoinkin saatu viritettyä lopullisesti kuntoon syksyn korjausrupeaman jäljiltä. Nokalle oli vaihdettu taas Gr SPEED 500 SP Race 8,4 V-moottori, joka pyöritti SIG Riser 100":ssa ollutta Aero Nautin 13,5" x 7" -potkuria. Koneella lennettiin yksi lento kovassa -15°C pakkasessa. Kone tuntui nousevan tälläkin potkurila ihan kiitettävästi. Ihan tarkkaa muistikuvaa ja vertailua 12" x 10"-potkurin ominaisuuksiin ei ehditty saamaan.


15.12.

GWS:n tikku-J3:n lensi taas Myyrmäkihallissa. Lennättäjiä oli jonkin verran vähemmän, mitä oli ensimmäisellä kerralla. Välillä ilma oli kuitenkin niin sakeana erilaisia koneita, että oli viisainta ottaa oma kone alas kolareita välttääkseni. Hyväksi taktiikaksi osoittautui lentely noin yhden metrin korkeudessa, jossa sai kaarrella lähes omassa rauhassa välillä läpilaskuja tehden. Oma kone lähtee lentoon mukavasti tekonurmikentältäkin.


26.12.

Tänään lennettiin tämän vuoden viimeiset lennot EBL-sähkäliidokilla pikkupakkasilla(-8°C). Ensimmäisellä lennolla koneessa oli samainen akku, jolla lennettiin edellisen kerran tässä kuussa. Puoliksi ajettu akku hyytyi jo ensimmäisessä ylösvedossa, joten koneella tultiin aika nopeasti laskuun. Toinen ja viimeinen lento ajettiin sekin jo jokin aika sitten ladatulla paketilla. Nyt kuitenkin päästiin vajaan 10 minuutin lentoaikaan mitään ihmeempiä yrittämättä. Laskuun tultaessa tuntui, että ohjaus olisi saanut jostakin häiriöitä, sillä moottori pöyrähti käyntiin pari kertaa koneen ollessa jo lähes maassa.

Photo by Jari Vehmaa

Myöhemmin samana päivänä yritin käynnistellä MFA:n The New Yamamoto- polttomoottorilennokkia, joka saatiin lentovalmiiksi tänä vuonna. Aikaisemmin varsin varmakäyntinen ASP 46-moottori ei milllään meinannut käynnistyä pakkasessa. Pitkällisellä yrittämisellä moottori saatiin kuitenkin käyntiin Bissonin skaalapöntön kanssa. Moottoria ei saatu vielä säädettyä niin hyvin, että käynti olisi ollut riittävän varmatoimista koelentoa varten, eikä koneella päästy edes kunnolla rullailemaan vielä. Täytynee palata asiaan, kunnes kelit lauhtuvat sen verran, että polttomoottoreita tarkenee taas lätkiä käyntiin ulkosalla.


Vuoden 2002 yhteenveto:

Kuluneena vuonna lennätyspäiviä kertyi 39, mikä oli ihan hyvä saavutus. Kesä oli jälleen erittäin lämmin, mutta se ei sentään päässyt laiskistamaan lennättäjää. Vasta tänä vuonna EBL- sähköliidokki saatiin kunnolla trimmattua erikokoisille akkupaketeille. Kevään odotetut Nordik-kotikenttäkisat menivät sivu suun pienten korjauseisokkien vuoksi. Koneen pyrstöä remontoitiin kaikkiaan kolme kertaa vuoden aikana, joista kaksi kertaa rakennettiin kokonaan uusi korkeusvakaaja. Suurin osa vuoden lentopäivistä saatiin juuri EBL-sähköliidokilla.

Keväällä Forssan kentällä kokoontuivat entiset ja nykyiset forssalaiset lennokkiharrastajat, vaikka sääolosuhteet olivatkin poikkeuksellisen arktiset reakuuroineen. Kentälle kokoontui kaikkiaan kymmenkunta lennättäjää.

Kesän aikana lensi kohtalaisesti myös GWS:n valmistama Pico J3 Stick-lennokki, joka hankittiin Model Exposta syksyn ja talven sisälennätyskautta varten.

Vuoden aikana tein jonkinmoista come-back:ia myös polttomoottoripuolelle. Kunnioitettavaa kymmenen vuoden ikää lähestyvä ja muutaman vuoden naftaliinissa ollut NotForSale I lensi pariin otteeseen kesän aikana. Laskuissa huomasi, miten usean vuoden sähkölennokkien lennätys oli päässyt rapauttamaan asfaltille laskeutumisen jaloa taitoa, eikä haasteelinen kone tässä suhteessa helpottanut hommaa.

Syyskuussa osallistuin vihdoinkin elämäni ensimmäisiin lennokkikilpailuihin Vesivehmaalla, jossa järjestettiin 2002 vuoden Nordik Cupin viimeinen osakilpailu yhdessä F5J-Nordik-luokan SM-kisojen kanssa. Sää oli todella surkea Vesivehmaan kentällä, eikä se kertakaikkiaan suosinut EBL:n kaltaista tyynen kelin konetta. Sijoitukset eivät olleet kummoisia, mutta eivätpä odotuksetkaan olleet korkealla. Koneen pyrstö rikkoutui kolmannen kerran kisoissa toisen lennon lopuksi, eikä kolmannelle lennolle enää ollut asiaa. Korjausten yhteydessä huomasin, että koneen toinen runkolevy oli myös murtunut radiotilan kohdalta.

Vuoden aikana valmistui peräti kolme lennokkia lentovalmiiksi; sähköistetty Blue Phoenix, josta vielä kesällä kaavailin varakonetta kisoihin, MFA:n The New Yamamoto, jolla olisi tarkoitus verestää asfalttilaskuja sekä sisälennokki The Tiny.

Photo by Jari Vehmaa

Tänä vuonna sain vihdoinkin aikaiseksi sen, että aloitin lennättämisen myös täällä Helsingin suunnalla; nyt aluksi ainakin sisälennätyksen muodossa. Sisälennätystä on tullut kokeiltua vasta pari kertaa Myyrmäkihallissa. Aluksi hallin rajallisuus ja ilmassa kerralla olevien koneiden määrä tuntui oudolta, mutta kyllä se siitä on lähtenyt sujumaan.

Harrastus nielaisi tänäkin vuonna kohtalaisen paljon rahaa, mutta summa on kuiten oleellisesti laskenut viime vuodesta. Loppuvuodesta tuli hankittua vielä käytetyt Silent Dream- ja Comet-lennokit. Silent Dream-sähköliidokki olisi tarkoitus saada lentokuntoon alkuvuodesta tulevia Nordik-kisoja varten. Aivan loppuvuodesta aloitin myös Swift-sähköliidokin rakentamisen.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 07.08.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!