2000

23.01.

Uusi lennokkivuosituhat aloitettiin lennättämällä Riser 100" -liidokkia. Ilma oli jälleen erittäin talvinen; maisema oli luminen ja pakkasta oli -15°C. Ensimmäinen lento oli vähän hapuileva, eikä koneella päästy kunnolla ylös. Lentoajaksi jäi vaivaiset 5 minuuttia.

Toinen lento lähtikin jo paremmin, ja kone saatiin mukavan korkealle. Koneella tuli ajettua 15 minuutin lento. Lasku koituikin sitten koneen tuhoksi. Toin koneen laskuun BEC:n sammutettua moottorin. Aurinko paistoi matalalta metsän takaa suoraa silmiin, kun käänsin sen perusosalta finaaliin. Ajattelin, että on sitä ennenkin ajettua vielä nopeampiakin koneita lähes sokkona aurinkon läpi. Tällä kertaa kone ei tullutkaan läpi. Olin tilanteessa täysin häikäistyneenä, enkä löytänyt konetta mistään. Parin sekunnin kuluttua kuului kahahdus ja lähdin juoksemaan aurinkoa kohden. Aluksi konetta ei näkynyt missään. Kun pääsin ojan reunassa kasvavan männyn luokse, karu totuus paljastui; kone oli osunut siihen. Toinen siipinpuolisko oli aivan tohjona tasaleveältä osuudelta, runko oli katkennut lasikuitunokan liitoskohdasta ja halkeillut jättöreunan kohdalta, korkausvakaaja oli irronnut ja katkennut ja repinyt irrotessaan sivuvakaajan päällä olevan kiinnitysalustan. Näky oli aika masentava. Kone korjataan.

Photo by Jari Vehmaa

Riser 100" kuvattuna juuri ennen kohtalokasta lentoa

Photo by Jari Vehmaa

…ja sama kone 30 minuutin kuluttua edellisestä kuvasta


20.02.

Syntymäpäivää vietettiin lennättämällä EL-Daraa pitkästä aikaa. Riserista irrotetut laiteet asennettiin jo aikalailla haperoituneeseen EL-Daraan ja akut ladattiin. Ilma oli lähes tyyni ja pakkasta oli alle -5°C. Kaikki kolme lentoa olivat onnistuneita Dara-lentoja ja laskut saatiin noin viiden metrin säteelle lennätyspaikasta. Välillä käytiin syömässä akkujen ollessa latauksessa. Seuraavat kolme lentoa olivat edellisten toisintoja joka suhteessa. Toinen lasku oli päivän paras. Kone tuli maahan aivan olemattomalla kohtauskulmalla ja liukui pehmeässä lumessa 20 metrin matkan ilman, että kumpikaan siivenkärjistä olisi ottanut hankeen kiinni. Kone ehti olla hyllytettynä noin puoli vuotta. Edellisen kerran EL-Dara oli ilmassa viime syyskuussa.


11.03.

Aamulla oli täysin kirkas, aurinkoinen ja pilvetön keli. Pakkasta oli -10°C, mutta ilman ollessa tyyni ja auringon paistaessa sen vaikutus oli lähes olematon. Akut oli ladattu ja EL-Dara oli lentovalmiina. Lensin koneella perinteiset kolme lentoa, jotka kaikki olivat hyvin onnistuneita. Kaikki laskut menivät väkisinkin pitkiksi, koska lasikuiturunkoinen konen liukuu hankikantokelillä ties kuinka pitkään.


12.03.

Ilma oli tänä aamuna eilisen kaltainen sillä erotuksella, että taivas oli pilvessä, jolloin pakkanen tuntui. Lennoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Pitkästä aikaa tuli tehtyä jo vaakakierteitä ja silmukoita. Laskut olivat samanlaisia kuin eilenkin.


18.03.

EL-Dara lensi hyvin ihanteellisissa olosuhteissa perinteiset kolme lentoa. Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Kaikki lennot olivat hyvin daramaisia. Kaikki laskut menivät hyvin pitkiksi, koska kone loikki ja poukkoili kovalla hankikanto kelillä. Myöhemmin ollessani kerholla, asensin EL-Daraan Graupner SPEED 500 BB-moottorin, jonka akselin sain vihdoinkin lyhennettyä niin, että moottori sopii vaihteeseen. Pienen koekäytön jälkeen näyttää siltä, että moottori on todella tehokas. Kurkistus edellisen moottorin sisälle osoitti, että hiilet olivatkin jo ihan loppu. Jostain syystä niiden kuluminen on epätasaista; toisella puolella varaa oli enää noin puoli milliä, kun taas toisella puolella kulutusvaraa oli reilut pari milliä.

Lähdettyäni kerholta ajoin vielä kentän kautta, jossa oli Risto opettamassa nuorta kaveria, jolla oli Atalasta ostettu valmiskone Apache. Koneessa oli 7,5 cm³ GMS-moottori. Kentällä oli vielä Mauri Nygård, joka lennätteli puoliksi itsetehtyä alatasoa, jonka sivuprofiili jäljitteli Bonanza-konetta. Maurin ohjaintikkusysteemi on täysin omintakeinen, samoin lennätystyyli. Hieman varomattomassa laskussa meiltä kentällä olleilta meinasi lähteä tukka päästä.


19.03.

EL-Daraa ajettiin tänään ensimmäisen kerran uudella moottorilla. Kone suorastaan ampaisi heittolähdöstä. Keli oli hieman tuulinen ja koska koneen vauhti oli ihan eri lukemia mitä normaalisti, aluksi sai olla hyvin tarkkana. Parin minuutin lennon jälkeen katsoin parhaaksi tuoda koneen laskuun. Kone pitää koelentää uudella moottorilla hieman tyynemmällä kelillä.


25.03.

Ilma oli aurinkoinen ja täysin tyyni. Pakkasta oli -10°C, mutta se ei juurikaan tuntunut tällä kelillä. EL-Dara oli lentovalmiina. Kone lähti rivakasti heittolähdöstä ja lento oli muutenkin erittäin vauhdikasta. Parin minuutin täydellä kaasulla kaartelun jälkeen moottrori sammui. Kone tuli ihan nätisti laskuun. Huomattavan lyhyt moottoriaika jäi ihmetyttämään. Illalla avasin vielä vaihteen ja tutkin sen ettei siellä ollut mitään, mikä aiheuttaisi suuremman virrankulutuksen.


26.03.

Ilma oli aivan eilisen kaltainen ja EL-Dara oli taas valmiina lentoon. Nyt lennot ajettiin suurimmaksi osaksi puolella kaasulla, jolloin vauhti oli riittävä. Lentoajat suurin piirtein tuplaantuivat ollen noin neljän minuutin luokkaa. Molemmilla SCR-kennostoilla päästiin samaan aikaan. Päivän viimeisellä lennolla oli keltainen akkupaketti. Moottori ei saanut riittävästi vartaa tästä akkupaketista, koska säädin sammutti moottorin heti kun kaasun avasi täysille. Niinpä lentoon oli lähdettävä puolilla tehoilla, mikä näytti riittävän. Leenon aikana kaasua ei voinut avata sen enempää. Laskussa kone loikki ja liukui pari sataa metriä kovalla hangella. Lennon jälkeen havaitsin, että akkupaketissa ollut muoviletkun pätkä oli sulanut ja levinnyt muiden kennojen lämmön vaikutuksesta aivan muotoomaksi. Kutistesukka oli kuumentuessaan puhjennut ja samaalla se oli kuumentanut kolon akun alla olevaan pehmusteeseen.


06.05.

Tänään EL-Dara lensi taas pitkästä aikaa. Päivä oli aurinkoinen, mutta varsin navakka tuuli siirsi lennot vasta ilta yhdeksän jälkeen. Ajoin koneella kaksi lentoa. Puiden latvojen yläpuolella tuuli oli vielä kohtalainen ja välillä kone temppuili hieman.


03.07.

Blue Phoenix lensi viisi lentoa. Pari ensimmäistä lentoa vedettiin ylös sivumyötäisessä lentoaikojen jäädessä alle 20 s ja 40 s. Lentojen jälkeen ritsa vaihdettiin toisin päin pellolla ja lentoaja kasvoivat selvästi; yli 1 minuutin, noin 2 minuuttia ja yli 2,5 minuuttia.


04.07.

Vuosi sitten hankittu tsekkiläinen Benji-lennokki koelennettiin tänään. Aamu oli hyvin helteinen, jota helpotti pieni tuulen vire. Ensimmäisestä heitosta kone kiipesi hyin reippaasti ja niinpä sammutin moottorin ja annoin koneen liitää suoraan eteenpäin laskuun. Koneella näyttä olevan hyvin daramaiset liito-ominaisuudet ainakin moottorin ollessa seis. Toisella lennolla konetta päästiin jo kunnolla ajamaan ja se tuntuu mukavaksi lennettäväksi. Koneelle sopii samanlainen laskeutumistekniikka kuin EL-Darallekin. Samalla akullisella lennettiin vielä kolmaskin lento, joka sekin meni hyvin. Laskussa heinänkorsi oli viiltänyt korkeusperäsimen oracover-saranalinjan puoleenväliin asti auki. Moottorin alaspäin veto pitää lisätä nousupyrkiysten kompensoimiseksi.

Myöhemmin iltapäivällä Benjillä ajettin täydet kaksi akullista. Moottorin vetoa alaspäin oli lisätty noin millin paksuisella viilun palalla. Reippaassa kesä-tuulessa kone kiipesi edelleenkin, virityksistä huolimatta. Ensimmäisen lennon jälkeen liitelin koneella ainakin minuutin ajen ennen laskua. Toinen lento oli ensimmäisen toisinto monessa suhteessa. Akut ja säädin olivat varsin kuumat lentojen päätteeksi.

Benji lensi seuraavan kerran hieman ennen iltayhdeksää, jolloin keli oli jo ihanteellisen tyyni. Hyvistä olosuhteista huolimatta kone kiipeää reippaasti. Kone lensi yhdellä akullisella kaksi lentoa.

Photo by Jari Vehmaa

Tsekkiläinen Benji-sähköpylon valmiina


06.07.

Benjin nokalle oli asennettu Graupner Speed 600 –moottori alennusvaihteen kanssa. Lisäksi oli vielä staattorin rengas. Kone lähti heitosta tosi vaivalloisesti sakkauksen rajoilla heinän korsia hipoen. Saatuani riittävästi korkeutta, aloin tuoda koneen laskuun. Seuraavalle lennolle moottorista otettiin staattorin rengas pois. Moottori kiersi nyt aavistuksen verran paremmin Koneen lento oli yhtä epävarman tuntuista edelleenkin, enkä lentänyt akullista loppuun asti. GR 600 ei kierrä riittävästi tämän tyyppiseen koneeseen.


07.07.

Osittain uudelleen rakennettu Riser lensi toisen koelentonsa tänään. Pyrstön painopiste näytti vaikuttaneen liidokin painopisteeseen, joka saatiin kohdalleen siirtämällä akkua enemmän nokkaa kohden. Akun ja uuden pohjavaneeripalan väli oli noin viisi senttiä. Ensimmäisen heiton otin liian pienillä tehoilla, eikä kone oikein päässyt lähtemään, kun se jo kääntyi takaisin metsää kohti. Pikainen lasku heinikkoon ja taas ilmaan. Tämäkin lento jäi hyvin lyhyeksi. Välillä trimmattiin sivuperäsintä suoraan. Kolmannella ja viimeisellä lennolla kone saatiin jo kunnon korkeuksiin ja päästiin nauttimaan koneen ilmiömäisistä liito-ominaisuuksista. Trimmejä ei vielä ehditty saamaan kohdalleen, koska runsas hyttysparvi piti huolen, että aika ei käynyt pitkäksi. Toin koneen laskuun, vaikka akkua oli vielä jäljellä.

Taulukossa näkyy korjauksen vaikutukset:

Kohde Ennen kolaria Kolarin jälkeen
Siipi 627 g 639 g
Runko lentovalmiina 1234 g 1255 g
Kokonaispaino 1861 g 1894 g
siipikuormitus (66 dm²) 28,2 g/dm² 28,7 g/dm²


09.07.

Riser lensi yhden lennon aamupäivällä. Ilma oli tuulinen ja pilvinen enteillen sadetta. Tuuli kävi välillä hyvin levottomaksi. Kone lähti hyvin heitosta vastatuuleen alkaen kelata heti kohtalaisesti korkeutta. Koneen lentokorkeus vaihteli lennon aikana jonkin verran. Välillä moottorilla jaettiin hyvinkin korkealle ja liidossa tultiin hiljaksiin sitten alas päin. Tuodessani koneen laskuun, ehkä liian matalalla tehty kaarto yhdessä tempoilevan tuulen ja liidokin hitaan ohjausvasteen kanssa sai aikaan sen, että kone tuli laskuun aika tiukassa kaarrossa ison kohahduksen saattelemana. Mieleen tuli heti talven tapahtumat. Koneen siivet olivat irronneet erilleen ja korkeusvakaaja oli muuttunut rytäkässä V-pyrstöksi. Korkeusvakaajassa ei ollut mitään maakosketuksen merkkejä, joten arvotukseksi jää se, että murtuiko se jo kaarron aikana ja vasta 'laskun' aikana. Korkeusvakaajaan kohdituu äärimmäisen kovat voimat ja ongelmana on se, että vakaaja on kiinnitetty keskeltä vain yhdellä M3-pultilla, jolloin katkeamisherkkyys kasvaa. Lento oli kestoltaan noin 10-15 minuuttia.


15.07.

Benjin nokalle oli ruuvattu eilen sisäänajettu Graupned SPEED 500-moottori vaihteen kanssa. Moottori tuntui huomattavasti laiskemmalta verrattuna samana moottorin BB-versioon. Kone lähti kuitenkin ihan mukavasti lentoon heittolähdöstä. Ensimmäinen lento oli normaalin mittainen ja sen päätteeksi siivekkeen liikeratoja pienennettiin 60%:sta 50%:iin, koska käännöksissä ne välillä tuntuivat liiankin tehokkailta. Seuraava lento jäi mututuntumalla normaalia lyhyemmäksi. Siivekkeissä ei vielä tuntunut mitään suurempaa eroa pienennetyllä liikeradalla ajettaessa. Molemmilla lennoilla oli 1000 mAh:n kennot. Kolmas lento lennettiin 1700RC-kennoilla, joka tekevät koneest hieman raskaamman. Lennossa painon lisäystä oli vaikea arvioida kevyempiin kennoihin. Lento oli hyvin pitkä johtuen lähes kaksinkertaisesta akku-kapasiteetista. Otin koneen laskuun ennen akun loppumista. Koneen lento-ominaisuudet eivät toistaiseksi ole hakanneet EL-Daraa. Seuraaville lennoille pitää opäästä kokeilemaan asetus- tai vetokulman muutoksia, muuten koneella on aivan turha ajaa trimmaamattomana. Ilma oli pilvinen ja lähes tyyni.


16.07.

Benjin moottorin vetokulmaa alaspäin oli lisätty 3 mm vanerinpalalla. Akkuna oli isot 1700 mAh:n kennot. Koneen lähtö oli nyt ihan toiselta planeetalta; suurimmat nousupyrkimykset olivat poissa. Kone nousi vieläkin täydellä kaasulla, mutta se oli jo järjellisissä rajoissa. Lensin konetta jonkin aikaa hyvin tyytyväisin mielin, että vihdoinkin kone oli saatu trimmeihin. Koneen ollessa tuulipussin puoleisessa päässä peltoa, kone jostain syystä vain jäi kaartoon ja tuli loivalla kierteellä maahan asti. Juoksin kovalla kiireellä tarkistamaan koneen vauriot. Siipi oli irronnut rungosta näyttäen olevan päällisin puolin lähes ehjä; samoin runko, joka oli iskeytynyt tiukasti märkään peltoon. Noin 7 cm asti nokasta. Rungon sai kiskoa kaksin käsin maasta irti. Rungossa oli muutamia yksittäisiä säröjä. Koneen sisäpuolella tuho oli sitten sitäkin suurempi. Molemmista servoista oli mennyt rattaat. Akkupaketti oli levinnyt ja yksi kenno oli mennyt hieman lyttyyn. Vastaanottimen pikalukittavat kuoret olivat avautuneet ja osittain rikkoutuneet. Nopeuden säätimen alumiinisesta jäähdytyslevystä oli leikkautunut terävä alumiinin kaistale. Moottoriliittimen muoviosa oli hajonnut. Vain pari päivää aikaisemmin ostetusta vaihteeneen muovirunko oli mennyt vähän lyttyyn ja halkeillut muutamasta kohtaa. On täysi arvoitus, miksi konen jäi kaartoon; oliko se lennättäjän vika; sähköpuolen ongelma vai pääsikö akkupaketti liikkumaan lennon aikan ja oottamaan kiinni esin siivekeservoon. Yllättävintä tässä kaikessa oli se, että miten ehjäksi koneen epoksirunko jäi. Kolarin rahallinen tappio on joka tapauksessa useita satasia, ellei peräti tonnin luokkaa.


20.07.

Blue Phoenix lensi kahdeksan lentoa pellolla. Taivaalla oli cumuluspilvien lomassa muutamia tummempiakin pilviä. Kohtalaisen tasainen tuuli kävi Forssasta päin. Kolme ensimmäistä vetoa jäivät aika vaisuiksi ja lisäksi konetta sai koko ajan lentää vedettynä. Nokasta otettiin pois tarrapaino ja sisäpuolelta haulirasia. Seuraava lento olikin aikamoista koukkimista, koska konetta tuli vedettyä turhankin paljon käännöksissä. Tästä huolimatta lento kesti noin viisi minuuttia. Kikki loputkin lennot olivat kohtalaisia 3-4 minuutin pituisia. Kaikilla vedoilla päästiin hyvin korkealle. Muutamassa startissa oli vaikeuksia irrottautua koukusta ja siinä tumpeloinnissa menetettiin helposti korkeutta 10% verran. Kaikki lennot olivat hyviä pursilentoja. Käännöksissä konetta ei juurikaan tarvitse vetää, pelkkä sivuperäsimen käyttö riittää.


24.07.

Riser lensi ensimmäisen kerran uudella levykorkausvakaajalla. Ilma oli hyvin lämmin ja helteinen tuulen ollessa hyvin heikko ensimmäisellä lennolla akkupaketti oli yhden pitkittäisen ja poikittaisen kennon verran siiven etureunan edessä. Lennossa kone kuitenkin osoittautui liian nokkapainoiseksi. Toiselle lennolle akkupakettia siirrettiin hieman taakse päin. Akkua ei vaihdettua lentojen välissä. Kolmannen lennon lähdössä tuli jälleen koettua kauhun hetkiä, kun tuuli tempio konetta varsin matalalla. Pelkällä sivuperäsimellä varustettuna näin ison koneen ohjausvasteet ovat varsin hitaat mikä saattaa olla kohtalokasta kriittisissä tilanteissa. Kone saatiin onnistuneesti laskeen kaikesta huolomatta. Neljäs lento oli onnistunut jo lähdöstä alkaen. Mikään päivän lennoista ei ollut erityisen pitkä eikä korkeallakaan käyty. Lennot ovat luonteeltaan trimmilentoja. Viimeisellä lennolla akkupaketti vaikutti olevan jo liiankin takana. Välillä lähes tyynessä kelissä konetta on vaika saada ilmaan; Gr 600:n tehot ovat ehkä hieman alakanttiin tämän kokoiseen koneeseen. Kone vaatii vielä muutamia trimmilentoja. Trimmaus on hankala asia; moottorilla ajettaessa koneen pitäisi olla vakaa, ettei nousuissa tarvitsisi työntää. Liito-osuudella koneen pitäisi taas käyttäytyä niin kuin liidokin kuuluu.


06.08.

Tein Riserilla pari epätoivoista lentoyritystä. Ensinnäkin akut olivat viimeksi ladattu joskus heinäkuun puolella. Ilma oli hyvin lämmin ja helteinen, mikä sinänsä houkutteli ajamaan. Ensimmäinen lento jäi hyvin lyhyeksi. Toisella yrittämällä pääsitiin jo vähän korkeammalle ja pidemmälle. Kerran olin jo hiki otsalla, koska aika lähellä maanpintaa tuli tuikat karrokset, mutta kone oikeni siitä ihan kiitettävästi. Otin sen heti laskuun. Joskus on parempi lopettaa hommat vielä siinä vaiheessa, kun kalusto on vielä ehjää.


12.08.

Riser lensi yhden suhteellisen pitkän lennon aamupäivällä. Ilma oli aivan tyyni ja pilvinen enteillen sadetta. Koneen sai heti lähdöstä hyvään nousuputkeen, joka jatkui aika korkealle. Lopussa kone ei enää erottunut riittävän tarkasti tumman harmaita pilviä vasten. Liito-osuudella kone tulee kevyttä syöksyä, ellei vedä, vaikka painopiste onkin oikein. Selitys voi olla, että korkeus-vakaajan kulma on kolarin jäljiltä sen verran pielessä, että se pääsee haukkaamaan ja nostaa samalla pystöä ylöspäin. Sivuvakaaja, joka toimii korkeusvakaajan kiinnitysalustana rakennettiin kolarin jälkeen ilman piirrustuksia, kuitenkin niin, että se on samassa linjassa rungossa olevan alkuperäisen kolon kanssa. Liitelyn jälkeen kone saatiin vielä yhteen hyvään nousuun. Tänään käytiin korkeimmalla sitten korjausten.

Seuraavassa taulukossa on testattu eri potkureita Graupned SPEED 600-moottorilla 1:2,8 –vaihteen kanssa. Akkuna olivat täyteen ladatut 1700 mAh:n 7 kennon paketti.

Potkuri Kierrokset
13,5" x 7" 4700 rpm
14,5" x 7" 3000 rpm
12,5" x 10" 3400 rpm


13.08.

Riserilla lennettiin yksi varsin lyhyeksi jäänyt lento. Lento oli alusta alkaen yhtä hapauilua, eikä konetta heti saatu kunnon nousuputkeen. Näillä matalilla hukkalennoilla saa aina olla tarkkan koneen kanssa, ettei käy hullusti.


26.08.

Riserin korkausvakaajan kohtauskulmaa oli muutettu noin yhden millin vanerin palalla. Kone lensi näillä virityksillä kaksi lentoa. Viritys tuntui auttavan liito-osuuksien trimmeihin, eikä konetta tarvitse nyt vetää. Molemmat lennot ajettiin samalla akulla. Tuntuma koneen lentoon oli jotenkin tosi pahasti hukassa. Kaarroksissa kone kiepsahti helposti kerran tai pari ympäri, mikä oli aika rasittavaa matalalla lennettäessä. Viimeisellä lennolla kone pääsi liian kauas ja päätyi epämääräisen laskun seurauksena lähelle tuulipussin raatoa. Korkeusvakaajan nylonpultti oli kadonnut jonnekin.


02.09.

Sähkölennokkipainotteiset Lennokkipäivät alkoivat Ilmailumuseolla aamulla kello 10:00. Heti parkkipaikalla törmäsi Hirvosen Markkuun, jonka kanssa tein lennokkikauppoja suurin piirtein vuosi sitten. Museolla oli myyntipöytiä ja auditoriossa oli luentoja ja muita alaan liittyviä esityksiä.

Myöhemmin oli lennätystoimintaa Variston lennokkikentällä, jossa lensi hyvin erilaisia lennokkeja.

Photo by Jari Lehti

Kuva Ilmailu-lehdestä. Jari Lehti.


16.09.

Benjiä lennettiin ensimmäisen kerran sitten heinäkuisen kolarin. Siiven jättöreunan alle oli viritetty kolmen millinin rima pienentämään asetuskulmaa. Ilma oli aamulla yhdeksän aikoihin aivan tyyni ja pilvetön. Maa oli vielä huurussa pakkasyön jäljiltä. Kone lensi yhdellä akullisella kaksi lentoa, jotka olivat aika kohtalaisia. Käytännössä kone on hieman hankala akunvaihdon kannalta. Vastaanotin on akun päällä siiven alapuolella, jolloin sen joutuu ottamaan ulos ja pakkaamaan takaisin.

Iltapäivällä pakkasin yli vuoden tauon jälkeen NotForSale II –lennokin autoon ja suunnistin Forssan kentällä. Keli oli edelleenkin aivan ihanteellinen. Aluksi oli jonkin verran käynnistysongelmia. Moottorin käynnistyttyä havaitsin, että kannuspyörän ohjausjouset ovat aivan liian löysät, eikä ohjauksesta ollut tietoakaan. Käärmeilevän lähtökiidon jälkeen kone saatiin ylös. Lennossa ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Koneen trimmit ovat vielä aivan puolitiessään; se kampeaa alas ja vasemmalle. Laskutekniikka oli vielä pahasti hakusessa; kone tuli aika rumasti laskuun ja pyörähti ympäri. Sitä ennen moottori ehti sammua finaalissa muutaman metrin korkeudella. Laskutelineiden kiinnitys oli hieman pettänyt ja telineet liikkuivat. Ensimmäinen lento oli ehkä viisi minuuttia pitkä.

Photo by Jari Vehmaa

Isä ja Anni kahvitauolla koneen puhdistuksen lomassa

Toiselle lennolle päästiin taas erinäisten käynnistysyritysten jälkeen. Ilmeisesti huono käynnistyvyys johtuu pystyssä olevasta moottorista. Tämä lento kesti arvioiden mukaan noin 10 minuuttia, jonka aikana tuli lennettyä aivan tavallista peruslentoa. Laskuun tultiin moottori käynnissä ja se oli paljon ensimmäistä parempi.

Kolmas lentoonlähtö oli aluksi yhtä käärmeilyä, mutta kone vedettiin ilmaan nurmikon puolelta. Koneella lennettiin pitkään, kunnes moottori sammui pitkän ylösvedätyksen jälkeen aika korkealla. Kaartelin koneella muutaman kierroksen korkeuden vähentämiseski. Kone piti aikamoista ujeltamista liitäessään. Aivan lopussa tuli hätä käteen, kun nokkapainoisessa(?) koneessa ei enää veto riittänytkään, eikä konetta saanut enää käännettyä kiitoradalle. Onneksi viereinen pelto oli suht' turvallinen laskeutumispaikka, koska sitä ei vielä ollut kynnetty puinnin jäljiltä. Kone teki jälleen kuperkeikan laskun päätteeksi.

Laskussa oli tullut pikkufiksausta vaativia vaurioita; laskutelineiden kiinnityspultti oli jälleen tullut pohjavanerin läpi ja pohjavanerin saumoissa oli pienet halkeamat. Lisäksi lasikuituiset laskutelineiden laminointikerrokset olivat auenneet, mikä seurauksena ne eivät olleet enää yhtä jämäkät. Koneessa oleva automaattinen hehkutulpan ylläpitoelektroniikka tuntui auttavan erittäin paljon pienillä kierroksilla maassa. Kaikkiaan lennot olivat hyvin onnistuneita, vaikka niiden päätteeksi kerättiinkin pitkä puutelista, jotka pitää korjata ennen seuraavia lentoja.


17.09.

Benji lensi kohtalaisessa tuulessa kaksi akullista. Vähänkin kovemmalla tuulella koneen nousupyrkimykset tuntuvat olevan edelleenkin ihan sairaat. Konetta saa ajaa koko ajan työnnettynä, jotta se olisi vaakalennossa. Sekään ei auttanut, että moottorin vetokulmaa alaspäin oli korjattu kolmen millin vanerin palalla. Ilmassa kone tuntuu vaappuvan hieman pituusakselin suunnassa. Liito-osuuksilla kone näyttää säilyttävä erittäin hyvin lentokorkeutta. Ilmeisesti liian positiivinen kohtauskulma kantavan siipiprofiilin kanssa on liikaa?


30.09.

Olin Kassun ja Markon kanssa Räyskälässa katsomassa 'TUG MEET'-tapahtumaa, jossa isot moottorilennokit hinasivat vielä isompia liidokkeja. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt missään niin paljon lentovalmiita lennokkeja yhtä aikaa. Mukana oli myös muutamia suuria koneita; mm. Sopwith Puppeteer, jossa oli 100 cm³ magneettosytytteinen bensamoottori. Koneen lento oli varsin vaikuttava näky. Päivän ainoa kaputti oli ison Wilgan putoaminen kenttään lähettimessä olevien väärien asetuksien vuoksi. Konetta lennettiin toisen koneen asetuksilla. Sattuu sitä näköjään tyhmiä ja täysin tarpeettomia kaputteja paremmissakin piireissä. Muutamat hinaukset olivat ihan esikuviensa mukaisia, jossa hinuri pudotti korkeutta hyvin reippaasti ja lopuksi nopea oikaisu pinnassa. Näytöksessä lensi myös turbiinikäyttöinen F/A-18 Hornet, jonka moottori kävi tällä kertaa loppuun asti. Forssan seudun entisen ja nykyisen lennokkiväen osanotto oli varsin mukavaa; meikäläinen, Marko, Kassu, Tomi, Jouni ja Mauri. Muutama sana tuli vaihdettua K. Rahkasuon kanssa.

Photo by Jari Vehmaa

Suurin luonnossa näkemäni lennokki


22.10.

Forssan kentällä oli pitkästä aikaa neljä pilottia koneidensa kanssa; Risto Danska ja Aero 40, Mauri Nygård ja Stiletto sekä Dara, Samuli Kivelä ja Middle Stick? ja meikäläinen Benjin kanssa. Aluksi ajelimme Maurin kanssa kahdestaan. Mauri pyöritteli Stiletto-konetta ihan mukavasti, mutta laskut olivat aika huonoja, joissa kone useimmiten mäjähti kenttään. Benji lensi niin kuin lensi. Keli oli välillä hieman puuskittaista. Suurin piirtein samaan aikaan saapuivat Risto ja Samuli, jonka oli meikäläiselle ihan outo kaveri. Toki Mauri oli maileissa maininnut jotain hänestä. Risto ajeli Aerolla sellaista peruslentoa. Samulin Stickissä oli 50-nelari nokalla. Lentoon lähdössä hän repi koneen lähes 45 asteen kulmalla ylös, mikä vähän hirvitti. Ajon Benjillä viisi lentoa, joista pari jäi hyvin lyhyeksi. Ilmeisesti kenttäolosuhteissa akku ei tule täyteen, tai sitten kennoja vaivaa muisti-ilmiö tai laturi on tippunut välillä pois päältä. Akkupaketti ei edes ollut lämmin noin 4 A latauksen jäljiltä. Mauri otti koneen ylös rullaustieltä ja yhden lähdön aikan kone törmäsi Riston kenttäpakkiin, sillä seurauksella, että siiven etureuna meni lyttyyn. Seuraavan lähdön Mauri ottikin sitten kiitoradalta. Viimeisessä laskussa oli jotain hämminkiä ja kone tuli jälleen kerran hyvin rumasti laskuun, jonka seurauksena runko halkesi pohjasti. Ilmeisesti servoteline oli päässyt liikkumaan rungon sisällä lennon aikana. Jossakin vaiheessa Mauri alkoi viritellä Daraa koelennolle. Heitin koneen ja muutaman metrin jälkeen mootori alkoi hiipua ja kone tuli hallitusti alas. Seosta oli säädetty rikkaammalle seuraavaa yritystä varten. Kone lähti ihan kivasti kädestä heittämällä, mutta sen jälkeen alkoi kauhun sekunnit. Koneessa oli lmeisesti aivan liian isot ohjainliikkeet, minkä seurauksena lento oli hyvin holtitonta ja vastaavasti korjausliikkeetkin olivat vastaavasti ylisuuret. Välillä pelkäsin, että kone tulee ihmisten keskelle. Jossakin hämminki tilanteessa kone tuli tikkusuoraan noin 15 metristä asfalttiin vain muutaman askeleen päähän Maurista. Harvoin olen nähnyt yhtä tohjoksi mennyttä konetta; moottorin kiinnityskorvakkeetkin olivat lohjenneet. Lisäksi asfaltissa oli pieni kuoppa!


11.11.

Entisöity EL-Dara koelennettiin tänään jälleen kerran. Kaikissa säädöissä lähdettiin puhtaalta pöydältä. Aluksi oli pieniä nousu- ja kaartopyrkimyksiä. Täysillä ajettaessa kone kampesi kohtuullisesti vasemmalle. Trimmausta haittasi hyvin sakea sumu, johon kone meinasi vähän väliä kadota. Samalla akulla lennettiin vielä toinenkin lento, kun radion softasäätöjä oli ensin saatu hierottua oikeisiin lukemiin.


12.11.

EL-Daran trimmaus jatkui myös tänään. Ohjainpintojen liikeratoja oli hieman säädetty ja lisäksi kaasu ja siivekkeet miksattiin kaartopyrkimysten kompensoimiseksi. Aluksi miksaus oli liian raju isomman vasemman puoleisen siivekesäädön kanssa ja sitä piti pienentää, jonka jälkeen se toimikin hyvin täydellä kaasulla. Koska miksaus on aina päällä, niin heittolähdösta kone lähtee heti voimakkaasti oikealle. Miksaus pitäisi ehkä laittaa kytkimen taakse, jolloin koneen saa lähdöstä tikkusuoraan. Jostain syystä koneella on voimakkaat kaartopyrkimykset myös moottorin ollessa pysähdyksissä. Aikaisemmilla säädöillähän EL-Darassa siivekkeet harittivat aina. Konetta pitää kompensoida kohtalaisesti siivekkeillä liito-osuuksien aikana. Koneella lennetiin neljä lentoa. Koneessa oli ensimmäistä kertaa sisällä 1700 mAh:n ajoakku.


22.12.

EL-Dara lensi yhden lennon 1700 mAh:n kennoilla. Lento oli yhtä muljahdusta lukuunottamatta hyvin rutiininomainen.


26.12.

EL-Dara oli jälleen lentovalmiina ja nokka kohti taivasta. Lento piti lopettaa heti alkuunsa liian kovan tuulen vuoksi. Rakennuksien läheisyydessä tuulesta ei ollut tietoakaan, mutta aukean pellon reunassa tilanne oli jo toinen. Kone piti ottaa laskuun muutaman kymmenen metrin jälkeen.


27.12.

EL-Dara lensi yhden akullisen. Ilma oli pilvinen ja harmaa. Pakkasta oli noin -7°C. Koska en osaa ajaa hanskat kädessä, sormet olit lennon jäljiltä sen verran kohmeessa, että enenpää ei lennetty tänään.


28.12.

EL-Dara lensi eilisen kaltaisissa olosuhteissa yhden lennon. Mitään sen kummempaa ei lennosta ole sanottavaa.


30.12.

Vuoden viimeiset lennot lennettiin EL-Daralla nollakelissä. Ilma oli kirkas ja sinitaivas pilkotti välillä. Pitkästä aikaa lennettiin kaksi akullista.


Vuoden 2000 yhteenveto:

Kulunut vuosi alkoi korkein odotuksin varsinkin sähkölennokkipuolella. Ensimmäinen takaisku tuli jo tammikuussa, kun ajoin Riserin auringon sokaisemana Kojonsaaren pelloilla ojan pientareessa kasvavaan lyhyeen mäntyyn. Korjaus venyi niin pitkälle, että kone oli korjattuna vasta kesälomien alussa. Korjattunakin koneen kanssa oli jatkuvia trimmivaikeuksia. Näin pitkäsiipinen kone on varsin ikävä ajettava pelkällä sivuperäsinohjauksella.

Lomien aikana pääsin koelentämään yli vuoden ajan työn alla olleen Benji-pylonin, jonka lento-ominaisuudet osoittautuivat tosi karmeiksi. Kone pyrkii koko ajan ylöspäin, mikä kuuleman mukaan johtuu korkeusvakaajan asetuskulmavirheestä. Lisäksi koneen mystinen kaputti heinäkuussa aiheutti pahaa tuhoa koneen sisäpuolella.

Ainoa vuoden aikana lentänyt polttomoottorikone oli NotForSale II, joka lensi yhtenä päivänä syksyllä. Koneen pohjaa sai ehostaa muutaman illan, koska laskutelineet lähtivät alta pois rajujen laskujen seurauksena. Koneen trimmeihin pitää panostaa vielä ennen seuraavia lentoja.

Vanha ja uskollinen EL-Dara toi jälleen pelastuksen vuoden lentopäiviin. Riserin kolarin jälkeen kamat siirrettiin EL-Daraan, jota ajettiin kunnes Benji saatiin valmiiksi. Konetta korjailtiin jonkin verran ennen kun se otettiin uudelleen aktiivipalvelukseen loppuvuodesta.

Kuluneen vuoden aikana lennokkikerho on saanut muutaman uuden ja innokkaan jäsenen; Mauri Nygård Jokioisilta ja Jouni Uppa Forssasta. Lennokerho sai syksyllä uudet toimitilat Viksbergin nuorisotalolta, josta on yksi noin 12 m² huone kerhon käytössä. Tilat ehtivät olla jo kerran katkolla, koska kukaan ei käynyt siellä. Lisäksi kaupunki on jälkikäteen asettanut tilojen käytölle lisäehtoja. Annoin käytössäni olleet kerhon työkalut pois syyskuussa.

Rahaa harratukseen paloi kuluneen vuonna vähän liikaakin. Summaa nosivat pahan päivän varalle ostetut rakennussarjat: Riser 100", Blue Phoenix ja SIG Piper Cup ¼. Benjin kolarin kustannukset olivat kohtalaiset. Rahaa meni kiitettävästi myös oman työkalusorttimentin laajentamiseen.

Tuskin viitsin olla Forssan Seudun IY:n jäsenenä enää ensi vuonna, koska yhdistyksellä ei ole enää paljoakaan annettavaa minulle.

Huonosta lentovuodesta huolimatta harrastepäiviä ehti kerääntyä 34, joka on hyvin ottaen huomioon huhtikuussa syntyneen Lauran aiheuttamat mullistukset perhe-elemässä. Muutamassa tapahtumassakin tuli käytyä; alkusysksystä pidetyt sähkölennokkipainotteiset lennokkipäivät oli mielenkiintoinen kokemus, samoin Tug Meet –tapahtuma Räyskälässä.



Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 07.08.2012

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!