1999

21.02.

Vuoden lennätyskausi saatiin aloitettua vasta nyt helmikuussa. Viivytystä ovat tuottaneen EL-Daran loppuvuodesta sattunut kolari ja sen korjaus sekä alkutalven varsin oikullinen sää.

EL-Dara lähti koelennolle trimmien suhteen puhtaalta pöydältä. Heti aluksi kone kampesi tapansa mukaisesti voimakkaasti vasemmalle ja vetoakin tuntui olevan kohtalaisesti. Pienellä trimmauksella koneen lento tasaantui hyvin nopeasti siihen, mihin kesän ja syksyn aikana oli jo saanut tottua. Moottorin vetokulman muutos ei näytä vaikuttavan paljoakaan siiveketrimmeihin. Moottorin vetokulmaa pitänee trimmata ohuella vanerinpalalla alaspäin, jotta korkeusvakaajan trimmiin ei tarvitse koskea. Koelento ajettiin isolla 12" x 10"-potkurilla, joka aikaisemmin osoittautui liian raskaaksi moottorille. Lennon lopuksi tapahtui taas mystinen ilmiö; vaikutti ihan siltä, että vastaanottimelta olisi kadonneet virrat kesken kaiken. Onneksi kone oli matalalla vaakalennossa ja lisäksi pellolla oli puoli metriä lunta.


13.03.

EL-Dara lensi kaksi lentoa Matkussa. Ilma oli ensimmäistä kertaa hyvin keväinen; aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli päivällä jo plussan puolella. Kone lensi kaksi hyvin normaalia lentoa punaisilla kennoilla. Tällä kertaa ei ollut mitään havaintoa sähköongelmista. Nokalla oli jälleen kevyempi 10" x 8" -potkuri, joka on hyväksi havaittu. Laskut jäivät hieman kauaksi, eivätkä ne olleet ihan täydellisiä. Ilma oli hyvin tyyni. Koneen hakeminen oli aikamoista tarpomista umpihangessa munaskuita myöten.


14.03.

Lennätys jatkui iltapäivällä eilisen kaltaisissa olosuhteissa sillä poikkeuksella, että tuuli oli kohtalainen. Päivän ainoa lento lennettiin keltaisilla kennoilla. Lasku onnistui erittäin tyylikkäästi vastatuuleen. Moottorin vetokulmaa saa hieman säätää vetämään alaspäin.


20.03.

EL-Dara lensi tänään kaksi lentoa Matkussa. Lennot olivat ihan normaalit, eikä mitään kummallista ilmennyt lentojen aikana. Ensimmäinen lasku oli hyvin ruma; kone töksähti pehmeään lumihankeen. Toinen ja päivän viimeinen lasku oli teknisesti napakymppi; kone tuli lähes nollakulmalla maahan. Ainoa huonopuoli laskussa oli se, että kone liukui hangen päällä ainakin 50 metriä ennen kuin vauhti pysähtyi. Koneen hakeminen keskeltä peltoa kävi kunnon päälle. Hikisen hangessa tarpomisen jälkeen totesin tuulen yltyneen niin kovaksi, että kolmannen lennon väliin jättäminen tuntui oikealta ratkaisulta.


21.03.

EL-Dara lensi kolme lentoa Matkussa. Eilisen lennon jälkeen moottorin vetokulmaa oli viritetty 0,8 mm lentokonevanerin palalla alaspäin. Eron huomaa selvästi paljain silmin. Tänään kaikki akut ajettiin reilusti loppuun asti ilmassa. Laskuissa oli jälleen sama vika kuin eilenkin; vasta viimeinen oli onnistunein. Ensimmäinen lasku tuli vauhdikkaasti hankeen makasiinin lähelle, kun viime metreillä yritin kääntää konetta, jotta hakumatkasta ei olisi tullut liian pitkä. Kone oli melkein siivekkeitä myöten hangessa. Toinen lasku tuli hyvin rumasti kärrynpyörän kautta hankeen. Tässä rytäkässä korkeusvakaajan toinen puolikas oli saanut sen verran suuren tällin, että se oli taipunut toiseen ääriasentoon. Pienellä taivutuksella korkeusvakaaja oli taas lentokunnossa. Kolmas lasku oli samanlainen kuin eilisen viimeinen paitsi, että finaaliin tultaessa koneen lähestymisnopeus oli hyvin pieni ja kone vajosi hiljakseen tyhjäkäyntikierroksilla. Sikarimainen runko liukuu kuitenkin älyttömän hyvin hangella. Tämän päiväinen hakumatka jäin kuitenkin ehkä kolmannekseen eilisestä. Moottorin vetokulman muutoksen huomasi kyllä siinä, että työntöä ei enää tarvitse korjata trimmillä. Kohtalaisesta tuulesta johtuen muutoksen vaikutusta oli vaikea arvioida; palataan asiaan tyynemmillä keleillä.


02.04.

EL-Dara lensi kaksi lento Matkussa hyvin aurinkoisessa ja pilvettömässä kevätsäässä. Ainoan miinuksen lähes täydellisiin lentokeleihin toi hyvin kylmä ja kova tuuli, joka teki lennoista ajoittain levottomia. Konetta sai lentää tällä kelillä hyvin tarkasti, kieli keskellä suuta. Kovista olosuhteista johtuen en enää katsonut mielekkääksi lentää kolmatta lentoa. Hankikanto oli hyvä.


04.04.

EL-Dara lensi eilisen kaltaisissa olosuhteissa kolme lentoa. Lennot olivat ihan tavallista perusveivausta. Kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita.


06.04.

Tänään ilma oli vaihteeksi lähes tyyni ja taivas oli tasaisen pilvinen, eikä kirkas aurinko päässyt häikäisemään, niin kuin edellisinä päivinä. Konetta oli nyt paljon miellyttävämpi ajaa. Nyt tulikin jo kokeiltua vaakakierrettä ja silmukka. Koneella on vieläkin taipumusta nousta itsestään, vaikka moottorin ja tuliseinänä välissä on 0.8 mm lentokonevanerin pala lisäämässä vetoa alaspäin.


01.05.

EL-Dara lensi tänään Matkussa kolmeen eri otteeseen. Sää oli erittäin kolea ja tuulinen. Ensimmäisellä lentokerralla ajettiin kaksi lentoa, sillä kolmannen lennon lentäminen olisi tuntunut järjettömältä. Kova puuskittainen tuuli ei ollut pienelle ja kevyellä koneelle paras mahdollinen. Muutaman tunnin kuluttua ajettiin seuraavat kolme lentoa lähes muuttumattomissa olosuhteissa. Kolmannen kerran kone kohosi ilmaan iltakahdeksan jälkeen. Ilma oli edelleenkin hyinen. Vaikka keli oli aivan äärimmäinen, niin kaikesta huolimatta Dara lensi varsin vakaasti olosuhteisiin nähden.


02.05.

Dara lensi yhden lennon eilisen kaltaisissa olosuhteissa. Akun loppuessa ja yksittäisten lumihiutaleiden leijaillessa alas, ei enää tehnyt mieli ajaa muita akkuja.


08.05.

EL-Dara lensi tänään Matkussa hyvin tuulisissa olosuhteissa kahteen eri otteeseen. Ensimmäiset kolme akullista ajettiin hieman puolenpäivän jälkeen. Lennot olivat rutiininomaisia; välillä ajelin vaakakierteitä ja silmukoita. Seuraava lennätys oli muutaman tunnin kuluttua. Ensimmäisen akun loputtua yritin lyhentää finaalia tekemällä vielä yhden kaarroksen, mikä oli näin jälkikäteen ajatellen n liikaa. Kone töksähti aika suoraan nokalleen peltoon. Pahannäköisestä sukelluksesta huolimatta kone säilyi yhtenä kappaleena; siipeen ei tullut juuri mitään. Rungosta hajosi kudokset siiven etu- ja takareunojen läheisyydestä ja uusia säröjä tuli muualle gelgoat-pintaan. Täysi yllätys oli se, että edellisessä kaputissa räjähtänyt nokka säilyi ilman mitään vaurioita. Daran trimmeissä on se vika, että moottorin väännön kompensoimiseksi siivekkeiden pitää harittaa aika lailla. Tämä näkyy taas täysillä kierroksilla ajaessa niin, että kone kääntyy paljon herkemmin vasemmalle kuin oikealle. Koneen liitäessä suhteellisen pienellä nopeudella ongelma on paljon suurempi, koska koneen kyky kääntyä oikealle katoaa lähes kokonaan. Nyt kävi taas näin. Muutaman aikaisemman kerran perusteella olen epäillyt jopa nopeudensäätimen viallisuutta äkillisestä ohjauskyvyttömyydestä. Rungon pahimmat repeämät on jo korjattu. Jatkossa siivekkeet pitänee miksata moottorinsäätöön, jolloin täysillä kierroksilla siivekkeet kompensoivat enemmän ja moottorin ollessa pysähdyksissä ei lainkaan.


16.05.

Restauroitu kaksimetrinen Blue Phoenix-liidokki lensi ainakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Koneen runko on kitattu ja maalattu uudelleen ja samoin siivet on uudelleenpäällystetty Oracoverilla. Siivet on nyt korjauksen yhteydessä saatu oikaistua, kun aikaisemmin siivenkärkien haritus oli noin 15 astetta. Kone on paljon paremman näköinen, mitä se oli joskus aikoinaan uutena.

Ennen ritsahinauksia tein kokeeksi yhden käsiheiton. Ensimmäinen ritsaveto oli aika löysä, mutta kuitenkin riittävä saamaan koneen ilmaan. Seuraavilla parilla vedoilla otettiin tiukempia lähtöjä, jolloin päästiin jo hyvinkin korkealla. Kone lentää ihan kivasti, mutta on tosi outoa ajaa laiskaa liidokkia nopeiden Darojen jälkeen. Koneen hitaaseen kääntymiseen ei aluksi tahtonut millään tottua. Koneeseen pitäneekin tehdä isommat ohjauslaput. Kone lensi kaikkiaan kolme lentoa. Ilma oli hyvin keväinen pitkästä aikaa, mikä näkyi välillä hieman levottomina hypähdyksinä koneen lennossa.

EL-Dara alkaa olla taas valmiina uusia lentoja varten. Tosin koneen runko on jo aika hapero ja paikattu. Seuraavaksi sähkölennokiksi katsastin huhtikuussa olleilla Model Expo -messuilla TOT-tuonnin myymää Benji-konetta, joka puhtaana ylätasoa ei ehkä ruttaisi siiven jättöreunaa niin paljoa kuin Dara.


30.05.

Tänään päättyi eräs aikakausi, nimittäin lennokkien rakentelu Finlaysonin Kutomon kellarissa. Siivosin Tomin ja Juhan kanssa viimeiset rojut pois tiloista maanantain avainten luovutusta varten.


06.06.

Uusi lennokkiverstas Parman lastulevytehtaalla on saatu järjesteltyä siihen malliin, että siellä voi aloittaa normaalin toiminnan.


11.06.

EL-Dara lensi ensimmäistä kertaa sitten edellisen korjauksen. Lensi koneen perjantai iltana kello 21:00 aikoihin. Ilma oli hyvin lämmin ja aurinkoinen ja tuuli oli aivan tyyni. Kone lensi hyvin vakaasti korjausten jälkeen. Vain yksi lento tuli ajettua nyt illalla.


12.06.

EL-Dara lensi aamupäivällä perinteiset kolme lentoa erittäin kesäisissä olosuhteissa. Lentojen jälkeen moottori ja akkupaketit olivat kohtalaisen lämpimiä. Lennätyksen jälkeen laitoin akut lataukseen ja jäin odottelemaan uudelleen taivaalle pääsyä. Toinen lennätys tapahtui iltapäivällä ruuan jälkeen. Koneella ajettiin nyt vain kaksi lentoa. Lämpeäminen tuntui olevan ongelmana edelleenkin. Lisäksi moottorin veto ei ollut parhaimmillaan. Moottorin ja akkupaketin välissä olevaan styrodur-palaan oli syöpynyt lämmön vaikutuksesta moottorin takakannen kuva. Levyn pala ei ollut kuitenkaan savunnut, niin kuin edellisellä kerralla, kun moottori alkoi olla lopuillaan. Lienee jälleen aika ostaa uusi moottori, ellei kaksikin?


26.06.

Blue Phoenix lensi tänään Matkussa pari vaisua lentoa. Ensimmäisellä hinauksella kone nousi aika kivasti. Lentoaika jäi kuitenkin aika lyhyeksi; alle minuutin. Toisella hinauksella kone karkasi kumiritsasta kesken nousun. Ilmeisesti hinauskoukku pääsi pyörähtämään. Lasku oli aikamoinen pohjanoteeraus; kone pääsi sakkaamaan parista metristä naapurin viljapeltoon. Nokkaan tuli pieni halkeama. Koneeseen on pakko tehdä tiedossa olevat muutokset ennen seuraavia lentoja. Lisäksi katkaisinjohdossa oli jotain pätkimistä. Ilma oli hyvin helteinen; lämpötila oli päivällä parhaimmillaan 31°C.


27.06.

EL-Dara lensi tänään kolme lentoa. Ilma ei ollut yhtä helteistä kuin eilen, lämmintä kuitenkin. Tuuli oli hyvin heikko; lähes tyyni. Kone lensi perinteiset kolme akullista. Lennot olivat hyvin tavanomaisia ja moottorissakin tuntui olevan puhtia paremmin kuin edellisellä kerralla. Koneen runko ei ollut mitenkään erityisen kuuma, lämmin muuten vaan. Kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita. Kone tuotiin finaaliin pienellä tyhjäkäynnillä ja moottori sammutettiin vasta puolen metrin korkeudella.


07.07.

Tänään olivat kesäloman ensimmäiset lennätykset EL-Daralla. Kone lensi hyvin varmanoloisesti kolme lentoa iltayhdeksän jälkeen. Ilma oli jo tyvin tyyni. Moottori tuntui vetävän ihan riittävästi. Kaksi ensimmäistä laskua olivat aivan täydellisiä. Viimeisellä lennolla kone hieman muljahteli käännöksissä pellon päässä. Lasku meni hieman pitkäksi verrattuna illan muihin laskuihin.


09.07.

EL-Dara lensi aamulla kello 9:00 aikoihin kaksi lentoa. Ilma oli varsin aurinkoinen ja taivas oli pilvetön. Nyt tuli kokeiltua taas vaakakierteitä ja muita vapaamuotoisia muljahduksia. Toisen lennon laskussa korkeusvakaaja pääsi koskettamaan maahan sillä seurauksella, että se irtosi kuinka monennen kerran liimauksistaan. Kolmatta lentoa ei tämän vuoksi enää lennetty.

Iltapäivällä lennätteli kello 14:00 aikoihin Blue Phoenix-liidokkia, joka nyt lensi ensimmäisen kerran isonnetuilla ohjainpinnoilla. Keli ei ollut mikään pursikonekeli, vaan aivan aamuisen kaltainen. Lähinnä tasainen pellonsuuntainen tuuli houkutteli lentämään. Kone nousi kumiritsalla kohtalaisen korkealle, mutta tuli hyvin nopeasti alas. Kolmannella hinauksella päästiin jo hyvin korkealle, mutta jotain mystistä tapahtui, koska pitkä matka tultiin pystysuorassa suoraan alas. Kontrolli tuntui palautuvan ja kone saatiin hallintaan ajoissa. Kun hain koneen ja löysin peltoon vähäksi aikaa hukkuneen lähettimen, totesin, että vastaanotinpuoli oli aivan pimeänä. Ilmaisesti vika on akkujohdossa, koska katkaisin oli jätetty välistä pois. Neljäs ja päivän viimeinen lento lennettiin pienellä riskillä, kaiken kuitenkin mennessä hyvin.


10.07.

EL-Dara lensi kahdella akulla kolme lentoa aamupäivällä. Ilma oli hyvin helteinen ja taivas oli pilvetön. Kohtalainen tuuli toi helpotusta oloon. Ensimmäinen lento oli hyvin tavanomainen täydellisellä laskulla varustettuna. Toinen lento loppui hyvin lyhyeen, koska korkeusperäsimessä tuntui olevan jotain outoa. Aikaisemmin liimauksistaan irronnut korkeusvakaaja aiheutti ilmeisesti ongelmia. Kolmas lento ajettiin samalla akulla, mutta hieman varovaisesti. ASP oli kohtalaisen kuuma lennon jälkeen.

Ennen EL-Daran lentoja tulin kokeilleeksi Blue Phoenixin radioita eilisen häiriön selvittämiseksi. Vaihdoin jopa johdon akkuun, mutta vastaanotin pätki edelleenkin Nyt vaikuttaa siltä, että vastaanottimen piikkirimat olisivat hapettuneet ainakin akkuliittimen osalta. Tämähän ei olisi mikään ihme, sillä radiot ovat ostettu muistaakseni 1986 ja ne ovat olleet tosi rankassa venekäytössä. Piikkirimat pitänee vaihtaa uusiin ja kullattuihin.


13.07.

EP-Dara ( Dara by Eero Paakkanen) lensi yhden lennon Matkussa tuulen tyynnyttyä illalla puoli kymmenen aikaan. Moottori kävi röpöttämällä, eikä vauhti näin ollen ollut vielä päätä huimaava. Eilisen koekäytön yhteydessä servot vatkasivat edelleenkin uusilla kiteillä. Nyt vastaanotin on siirretty tyhjänpanttina olevaan kabiinitilaan, jossa se ei ole yhtä tiiviisti kiinni tärisevässä rungossa verrattuna aikaisempaan paikkaan tankin ja servojen välissä. Hyvin onnistuneessa laskussa potkuri napsahti poikki.


Photo by Jari Vehmaa

Pilotti EL-Daran ja EP-Daran kanssa


16.07.

EP-Dara lensi kolme lentoa Matkun pellolla. Ilma oli pitkällisten helteiden jälkeen hieman viileämpi (25 °C) ja taivas oli tasaisen pilvinen enteillen sadetta. Tuulikin puhalteli sopivasti maantieltä päin. Kone lähti hyvin lentoon vastatuuleen heittämällä. Lentojen aikana oli jälleen käyntiongelmia; aina silloin tällöin kierrokset laskivat yllättäen, mutta vetämällä kaasusauvan taakse tilanne normalisoitui hiljalleen. Kaikki lasku olivat hyvin onnistuneita; varsinkin toinen lasku oli täydellisyyttä hipova. Toin koneen pintaan hyvin pienillä kierroksilla ja lopuksi kone vajosi kohtalaisella kohtauskulmalla peltoon moottorin vielä nipin napin käydessä. Kolmas lento jäin hyvin lyhyeksi moottorin kierrosten alkaessa hiipumaan vasta muutaman metrin korkeudella. Moottori sammui pelastusyrityksistä huolimatta. Vaikka moottori oli sammunut ja takana oli kevyt takamyötäinen tuuli, niin lasku oli hyvin onnistunut. Hakiessani koneen pellolta, moottori oli niin tiukka, että potkurista sai vääntää reippaasti, että se pyörisi ympäri. Moottori pitää avata ja tutkia, että mistä se panttaa. Ehkäpä ASP kannattaisi heittää romukoppaan ja ostaa tilalle oikea ja toimiva moottori?


18.07.

EL-Dara lensi perinteiset kolme lentoa hyvin kesäisissä olosuhteissa. Taivas oli täynnä kumpupilviä. Lennot olivat hyvin tavanomaisia; ajelin muutamia silmukoita ja vaakakierteitä. Tuuli oli kohtalainen. Kaksi ensimmäistä laskua sai otettua hyvin lähelle lennätyspaikkaa, kolmannen mennessä hieman pitkäksi. Viimeisessä laskussa kone pääsi pyörähtämään sillä seurauksella, että korkeusvakaaja irtosi taas liimauksistaan. Lentojen päätteeksi moottori tuntui olevan hyvin kuuma.


20.07.

EL-Daran korkeusvakaaja liimattiin paikoilleen ties kuinka monennen kerran ja kone oli jälleen lentovalmis. Ilma oli taas lähes helteinen taivaan ollessa pilvinen. Tuuli oli aika vaisu. Kaikki kolme lentoa olivat hyvin onnistuneista. Ensimmäisessä laskussa kone pääsi pyörähtämään kärrynpyörän siipiensä varassa sillä seurauksella, että kabiiniosan liimaus aukesi ja siiven takareuna ruttaantui hieman. Toinen lento punaisilla kennoilla oli hyvin vauhdikas. Tulin ajaneeksi monia vaakakierteitä. Lentojen päätteeksi moottori oli hyvin kuuma, mutta se kuitenkin lienee kunnossa, koska vauhtia näyttää vielä riittävän.


21.07.

EL-Dara lensi tänään kolme yölentoa. Ilma oli hyvin tyyni sateen jäljiltä ja aika pilvinen. Näin tyynellä kelillä koneen todellinen nopeus tulee parhaiten esille; moottorissa näyttää vielä olevan käyttöikää jäljellä. Punaisilla kennoilla ajetut lennot olivat tosi vauhdikkaita ja niinpä innostuin ajaman pylonia sähkölinjojen yllä. Kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita, vaikka menivätkin hieman pitkiksi täysin tyynessä kelissä. Viimeinen lento ajettiin jo hyvin hämärissä olosuhteissa.


23.07.

Blue Phoenix-liidokki lensi viisi lentoa Matkun pellolla. Lennot olivat suurimmaksi osaksi pelkkiä laskukierroksia. Kolmas lento oli jo vähän paremmin onnistunut ja se kesti ehkä pari minuuttia. Viimeisellä lennolla kone ei millään meinannut irrota hinauksesta. Konetta piti pyöritellä aika lailla, että se irtosi. Kone oli noussut navakassa tuulessa hyvin korkealle hinauksen aikana. Koneen painopistettä pitänee siirtää hieman eteenpäin ja hinauskoukkua pitänee taivuttaa niin, että irtoaminen tapahtuu helpommin


Photo by Jari Vehmaa

Anni on katsastamassa Blue Phoenixin siiven päällystettä


24.07.

Tänään lähdimme aamusta Markon kanssa Räyskälään katsomaan Pääsky 99- tapahtumaa. Tapasimme myös Riston paikan päälle hieman myöhemmin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Mielenkiintomme kohdistui lähinnä Kansan scale-kilpailuihin. Samanaikaisesti kentällä oli myös käynnissä helikopterikisa, jossa tapahtui päivän ainoa ja kunnon kaputti niin, että hiekka pöllähti. Yleisön seassa oli myös muita tuttuja: Senttilä Timo, Rahkasuon Kalle, Tähtisen Timo ja Korremäen perhe lähes kokonaan. Kilpailussa oli mielestäni jo hyvin tasokkaita lennokkeja, joita aikaisemmin on tottunut näkemään vain ulkomaisten lehtien sivuilla. Ilma oli koko ajan pilvinen ja tuuli puhalsi pahasti poikittain. Puolen päivän aikaan pieni sade kuuro tuli alas. Kilpailussa nähtiin yksi hyvin onnistunut ja tyylikäs mahalasku, kun tukialuskoneen toinen pääteline ei suostunut tulemaan ulos. Pilotti teki oikean ratkaisun, kun teki mahalaskun nurmikolle. Päivän ainoa lennokkikaputti oli BeeGee-koneen hyvin ihmeellinen pyörähdys siipienvarassa nousukiidon aikana. Siivet hajosivat hieman kärjistään. Kisojen siistein kone oli Sukhoi, jossa oli Mokin 60 cm³ kaksisylinterinen rivimoottori.


Photo by Jari Vehmaa

Sukhoi Mokin 60cm³ rivimoottorilla varustettuna


Kilpailujen jälkeen paikalle ilmestyi Hornet, jossa oli pienoissuihkuturbiini. Koneen käyntiääni oli hyvin todenmukainen. Lennokki liikehti ilmassa hyvin ja pystynousukykyäkin tuntui löytyvän ihan riittävästi. Jostain syystä koneen tullessa laskuun moottori sammuneena, telineet eivät tulleet ulos ja lasku meni mahalaskuksi.


Photo by Jari Vehmaa

Ensimmäinen näkemäni oikea suihkuturbiinlennokki


Samalla porukalla oli mukana myös hyvin kookas DC-3 -lennokki, joka oli varustettu kahdella sähkömoottorilla. Koska kello alkoi olla jo paljon, emme jääneet enää odottelemaan ilmojen veteraanin mahdollista lentoa.


Photo by Jari Vehmaa

DC-3 sähkömoottoriversiona.


27.07.

EL-Dara lensi tuulisella pilvikelillä kaksi lentoa Matkun pellolla. Akut pikaladattiin hätäisesti ja ei muuta kuin taivaalle kaartelemaan. Vapaavalintaisessa ohjelmassa oli silmukoita, vaakakierteitä ja muuta epämääräistä muljahtelua.


31.07.

EL-Dara lensi aamulla puoli yhdeksän jälkeen aivan täydellisessä kesäsäässä perinteiset kolme lentoa. Ilma oli aivan tyyni ja lämmin auringon paistaessa täysin pilvettömältä taivaalta. Vaakakierteitä tuli ajeltua hyvin paljon. Perinteiset vasemman kautta lähtevät kierteet menevät hyvin. Samaa ei voi sanoa oikean kautta alkavista vaakakierteistä. Kaikki lasku olivat hyvin täydellisiä. Moottori, tai oikeammin koneen nokkaosa, oli aika haalea, samoin ajoakut.

Iltapäivällä toiminta jatkui pitkästä aikaa Forssan lentokentällä helteisissä olosuhteissa. Vuorossa oli vihdoinkin NotForSale 2-lennokin odotettu koelento. Kone on ollut lentovalmis kesäkuusta 1997 alkaen. Ilmassa oli hieman jännityksen tuntua, koska en ole ajanut maakiidon vaativia isoja lennokkeja viime vuoden kevään jälkeen. Kone lähti kohtalaisen maakiidon jälkeen lentoon. Liikeradat tuntuivat olevan sopivat, koska asetukset oli kopioitu ykköslennokista. Korkeusperäsin vaati lähes kaiken trimmin, mitä oli saatavissa. Samoin siivekkeitä sai säätää reilusti vasemmalle. Moottori ei kiertänyt ilmassa parhaalla mahdollisella tavalla, vaan lento oli vähän sellaista ilmassa roikkumista, eikä korkeutta tahtonut millään saada kerätyksi.. Toin koneen laskuun noin seitsemän minuutin lennon jälkeen moottorin käydessä. Kone tuli laskuun varsin hitaasti ja tyylikkäästi. Itse laminoidut hiili-/lasikuituiset laskutelineet näyttivät toimivat vallan erinomaisesti.

Toinen lento jäi tarkoituksella alle viiden minuutin. Kolmas yritys jäi yritykseksi, kun moottori ei käynyt täydellä kaasulla riittävän kovilla kierroksilla. Kone päätyi keskeytetyn kiidon jälkeen nurmikon puolelle ja moottori sammui lopullisesti nurmikolla.

Seuraavalle lennolle moottoria hieman laihennettiin ja se ottikin hyvin kierroksia maassa. Lähtö oli varsin vauhdikas kiidon jäädessä vain muutamiin metreihin, jonka jälkeen kone nousikin jo ilmaan. Lento kesti noin kymmenen minuuttia, jonka päätteeksi moottori ilmeisesti sammui polttoaineen loppumiseen ilmassa. Kone liitää ihan mukavasti ja liikkeet tuntuvat riittävän mainiosti jopa moottorin ollessa sammunut. Kun lasku otettiin suosiolla nurmikon puolelle, niin kone ei loiki niin paljoa, mitä asfaltille laskeutuessa.

Neljäs lento kesti melkein kymmenen minuuttia. Viiden ja viimeinen lento alkoi aivan liian pitkällä ja tehottomalla nousukiidolla, joka olisi pitänyt lopettaa vielä hyvissä ajoin. Innostuksen vallassa vedin koneen väkisin ylös. Seuraava virhe oli se, että yritin tuoda huonosti käyvän koneen takaisin kentälle kaartamalla metsään päin. Pian olikin jo aivan selvää, että kone ei mahdu kääntymään takaisin. Siinä samassa kone sitten rysähtikin varsin äänekkäästi kaatopaikan metsään muutaman metrin lentokorkeudelta kadoten saman tien näköpiiristä.

Juoksin kiireesti paikalle tutkimaan koneeseen tulleet vauriot. Suureksi ihmeekseni kone oli päällisin puolin ihan ehjän näköinen; ainoastaan laskutelineet olivat päässeet kääntymään runkoon nähden. Laskutelineet olivat lujaa tekoa, sillä ne olivat vetäneet mukanaan yhden M3-pultin prikkoineen 4 mm vanerin läpi, muuten telineet olivat vahingoittumattomat. Potkuri oli luonnollisesti mennyt poikki. Avatessani radiotilan huomasin, että jostain syystä tankin olla oli jonkin verran öljyä. Onni onnettomuudessa, sillä kolarista selvitään hyvin pienin korjauksin. Korjausten yhteydessä koneeseen pitää tehdä muutamia muita pikkuvirityksiä kuten latauspistoke sisäiselle hehkulle, vaihtokytkin ulkoiselle/sisäiselle hehkulle ja liitin, lisäpainoa pyrstöön, spinneri nokalle ja tuliseinän läpivientien tiivistäminen silikonilla.


08.08.

EP-Dara lensi tänään Matkussa kolme lentoa. Edellisten lentojen jäljiltä koneeseen on vaihdettu 150 cm³ tankin tilalle 100 cm³ tankki. Tankki on edeltäjäänsä sen verran pienempi, että ohut vaahtomuovi mahtuu tankin ja rungon välille. Kone lensi kaksi lento aika kesäisissä olosuhteissa. Lennot olivat kestoiltaan noin viisi minuuttia. Lopuksi huomasin, että kabiinitiloissakin oleva vastaanotin herkistyy tärinälle. Kolmas lento lennettiin iltapäivällä ja ennen sitä vastaanotin oli siirretty vanhalle paikalleen tankin ja servojen väliin, jonne se nyt mahtui paljon paremmin. Lisäksi vastaanotin saatiin topattua hyvin vaahtomuovin sisälle, ei kuitenkaan liian tiukasti. Uusi tankkiasennus näytti vaikuttavan suotuisasti moottorin käyntivarmuuteen ilmassa. Kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita. Kone tuli laskuun aivan olemattomilla tyhjäkäyntikierroksilla vajoten samalla hiljaa heinikkoon. Lentojen lopuksi moottori oli taas jumiutunut, niin ettei potkuri pyörinyt.


15.08.

EP-Dara lensi tänään ennätykselliset neljä lentoa Matkussa aamupäivän aikana. Ilma oli hyvin aurinkoinen ja tuuli oli lähes olematon. Moottori käynnistyi ja kävi hyvin. Aivan piikillä ei kuitenkaan ajettu. Ensimmäinen lento kesti noin seitsemän minuuttia ja laskuun tultiin moottori sammuneena. Laskun lopuksi kone heitti pahannäköisen kärrynpyörän ja odotinkin pahinta. Ainostaan kabiiniosan takareunan balsakaari oli mennyt paloiksi, ei muuta. Toisella lennolla moottori sammui kesken kaiken muutaman minuutin kaartelun jälkeen. Kolmas lento kesti noin viisi minuuttia ja toin koneen laskuun moottori käydessä. Neljännelle lennolle lähtiessä ihmettelin hieman, miksi kaasutrimmi ollessa alhaalla kaasuttimen kurkku jää niinkin paljon auki. Sen enempää ajattelematta heiton koneen lentoon muutaman minuutin kuluttua aloin ihmetellä, miksi moottorissa on vielä niinkin kovat kierrokset, vaikka kaasu on lähes kiinni. Lopuksi moottorin käynti ei enää vastannut mitenkään kaasusauvan asentoa. Lopuksi moottori sammui. Haettuani koneen huomasin, että muovinen työntötangonpää oli irronnut vaijerista.


22.08.

EP-Dara lensi Matkussa neljä lentoa. Moottorin takakanteen oli asennettu ylimääräinen tiiviste, jotta kampiakselin jumiutumista ei enää esiintyisi. Kaasutyöntötangoksi asennettiin alkuperäinen 0,8 mm teräslanka. Ensimmäisten lentojen aikana tapahtui muutama ihmeellinen liike. Näin jälkikäteen on vaikea sanoa, oliko syynä pilotti, tuulen puuska vai mikä. Lennon ajan moottori kävi vielä rikkaalla. Viiden minuutin lennon jälkeen kone tuli varsin onnistuneesti laskuun. Seuraaville lennoille laihensin moottorin seossäätöä. Nyt kone lähtee heitosta paljon reippaammin; enää ei lennetä alle metrissä. Lennoissa ei ollut enää mitään ihmeellistä. Välillä ajoin jo hyvinkin lujaa. Viimeisen lennon lensin tarkoituksella mahdollisimman pitkään, jotta saisin selville, miten pitkään yhdellä tankillisella voi huoletta lennellä. Tuodessani koneen laskuun moottorin käydessä lento oli kestänyt ainakin 12 minuuttia. Laskussa kone pääsi pyörähtämään niin, että siipi irtosi korkeusvakaajan tehdessä kolon siivekkeeseen. Lisäksi maali lohkeisi rungosta. Kone on jo lentänyt sen verran, että siinä alkaa näkyä Daralle tyypillistä paikkojen rispaantumista. Muutaman kerran ilmassa tapahtui taas se, että kierrokset hävisivät yht’äkkiä, mutta moottori pysyi kuitenkin käynnissä. Lieneekö kyseessä edelleenkin polttoaineen vaahtoontuminen? Se on aika hankala selvitää. Kone on lentänyt tähän mennessä 23 lentoa.


05.09.

Aamulla minulla oli tapaaminen Räyskälässä, missä myin Omega+ ja sain vaihdossa välirahan kanssa sähkömoottorille modifioidun Raiser 100" -liidokin moottoreineen.

Iltapäivällä ajoin pari hätäistä lentoa EL-Daralla. Ilma oli harvinaisen lämmin ja aurinkoinen syksyksi. Tuuli oli välillä aika yllätyksellistä ja koveni myöhemmin. Taivaalla kaarteli pari haukkaa Daran lisäksi. Pellolta löytyivät sinne toissa viikonloppuna unohtuneet kuulosuojaimet.


26.09.

Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin lennättämään. Ilma oli ensimmäistä kertaa syksyinen; aamu oli hyvin kylmä, mutta auringon paistaessa päivällä on hyvinkin lämmintä. Nyt oli täysin tyyntä ja aurinko paistoi siniseltä ja pilvettömältä taivaalta. EL-Dara lensi kolme lentoa. Ensimmäisen lennon aikana jo aika matalalla paistava aurinko haittasi hyvin paljon lennätystä. Niinpä koneen laskun jälkeen jäin lennättämään keskeltä sarkaa ja läheltä tuulipussia. Loput kaksi lentoa olivat paljon miellyttävämmät ajaa, kun aurinko ei enää paistanut suoraan silmiin. Kaikki laskut olivat hyvin onnistuneita, vaikka ne menivätkin hyvin pitkiksi täysin tyynessä säässä. Kone on lentänyt tänä vuonna yhteensä 60 lentoa, joka on hieman vähemmän mitä viime vuonna.


17.10.

Sain vihdoinkin syyskuussa vaihdossa saamani Raiser 100" -sähköliidokin lentokuntoon edellisenä iltana ja aamun aikana. Koneen ‘tuliseinä’ uusittiin, koska oman moottorin kiinnitykset eivät sopineet siihen. Painopisteen kanssa oli hieman hakemista, koska edellisellä omistajalla oli ollut paljon painavampi moottori nokalla. Akun keskikohdan ollessa siiven etureunan kohdalla, painopiste oli keskisalolla. Moottorina oli Graupner Speed 600 2,8:1-alennusvaihteen kanssa pyörittäen Aero Nautin 13,5" x 7"-taittolapapotkuria.

Lennokki lähti tyynessä kelissä ihan kivasti heittämällä. Sähköliidokki oli aluksi hieman outo lennätettävä. Ensimmäisellä akullisella lennettiin yksi lyhyt ja toinen reilun pituinen lento. Lennon jälkeen akku ladattiin ja parin tunnin päästä kone oli jälleen taivaalla. Lähes tyyni ja hyvin kolea sää ei ollut mikään ihanteellinen liidokkikeli. Koneen nokalle joutunee laittamaan lyijyä, jotta akun voisi pitää sille varatussa tilassa.


13.11.

Pitkän tauon jälkeen oli kova into päästä ajamaan, vaikka tuuli oli aika paha. Raiser lähti hyvin nousemaan navakkaan vastatuuleen, ja hetkessä oltiin jo ylhäällä. Kääntö myötäiseen oli varsin vauhdikas ja tuuli vei koneen äkkiä hyvin kauas. Nyt olikin jo vaikeuksia saada kone takaisin. Koneen asento ei ollut aina täysin selvillä ja lento oli yhtä sakkailua. Huolellisen taiteilun jälkeen sain koneen takaisin omalle saralle ja toin sen onnistuneeseen laskuun vastatuuleen. Voidaan sanoa, että lento oli kauhua koko rahalla. Päivän lennätykset loppuivat siihen, kun kone saatiin ehjänä takaisin.

Sain vihdoinkin punnittua koneen lentovalmiina: 1860 grammaa. Siipipinta-alan ollessa 66 dm², saadaan siipikuormitukseksi 28 g/dm².


05.12.

Lennätin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna kunnon talviolosuhteissa. Koneena oli Raiser 100". Lunta oli suurin piirtein 10 cm ja pakkasta -10°C. Ilma ei tuntunut lainkaan kylmältä, koska oli täysin tyyntä. Kone lähtee reippaasti heittämällä täysin tyynelläkin kelillä. Ajoin kaksi lentoa. Kone on varsin miellyttävä ajettava tyynellä kelillä. Koneen painopisteessä on vielä hieman trimmaamista.


11.12.

Raiser 100" lensi kolme täysi pitkää lentoa Matkun pellolla. Ilma oli harmaa ja tasaisen pilvinen ja lunta pyrytti taivaalta hiljakseen. Ensimmäinen lento oli vähän epämääräistä kaartelua juuri ja juuri puiden yläpuolella. Toisella lennolla sain koneen heti lähdöstä hyvään ja tasaiseen nousuputkeen ja kone oli hyvin korkealla. Ilmeisesti ylätuulista johtuen kone myös pysyi sangen helpolla korkeuksissa. Hetkittäin oli vaikeuksia koneen asennon havainnoinnissa, mikä johtui koneen korkeudesta, sen valkoisesta väristä ja ilman harmaudesta ja lumipyrystä. Kolmannella lennolla ei päästy enää edellisen kaltaisiin korkeuksiin. Kaikki laskut menivät pääsääntöisesti pitkiksi, sillä kone liitää erittäin hyvin. Kolmen lennon ja pakollisten akkujen vaihtojen kanssa aikaa meni tunnin verran.


27.12.

Raiser 100" lensi kaksi pitkää lentoa Matkussa. Keli oli hyvin talvinen ja tyyni; lunta leijaili hiljaksiin alas tasaisen harmaalta taivaalta. Ensimmäinen lento oli arviolta 15 ja toinen 20 minuuttia. Kone on varsin hyvä liitämään ja korkealla ylätuulissa se on myös liukkaan oloinen. Laskut menevät helpolla pitkiksi hyvien liukuominaisuuksien ansiosta. Lähestymiset vaativat vielä harjoittelua.


29.12.

Akut olivat ladattuna ja Raiser 100" valmiina lentoon. Ilma oli toissapäiväisen kaltainen. Ensimmäisen lennon keston katsoin aika tarkkaan kellosta, ja se oli 17 minuuttia. Lentoa häiritsi hieman naapuri, joka tuli traktorin kanssa linkoamaan kotitietä lumesta. Toinen lento oli samaa luokkaa. Kolmas lento jäi hyvin lyhyeksi, koska Robben valmisakulla säädin pysäytteli moottoria vähän väliä, vaikka akun piti olla täysin ladattu. Lennoissa on havaittavissa seuraavia parantamisen aiheita. Lennossa on selvää koukkimista pienien sakkauksien kautta. Painopisteessä on vielä hakemista, vaikuttaa kuitenkin siltä, että akun tulee olla kokonaan siiven alla. Talvella ja tasaisen pilvisellä kelillä on ollut selviä asennon havainnointiongelmia; esim. tänään tuli ajettua ympyrää aika kaukana, mitä ei ole tapahtunut enää moniin vuosiin. Koneen trimmit moottorilennon aikana; ehkä kannattaa suosiolla antaa periksi siinä, että moottorin käydessä täysillä kelataan korkeutta vasemman kautta.


Vuoden 1999 yhteenveto:

Vuosituhannen viimeiset lennot ovat takanapäin ja on taas aika katsoa mennyttä vuotta. Lennokkitoiminnan voi kiteyttää yhteen sanaan: sähkö. Ensimmäinen vuosipuolisko ajettiin vanhaa ja uskollista, joskin hieman jo kolhiintunutta EL-Daraa. Kone on lentänyt tänä vuonna yhteensä 60 lentoa, joka on hieman vähemmän mitä viime vuonna. Vuoden aikana lennätyspäiviä kertyi 37, joka oli sama määrä kuin edellisenä vuonnakin. Kolme lennokkia koelennettiin vuoden aikana.

Blue Phoenix-liidokkin edellisestä lennosta on jo varmaankin ehtinyt kulua ainakin kymmenen vuotta. Kone on nyt paremmassa kunnossa, mitä se oli aikoinaan valmistuessaan; suoristetut siivet on päällystetty Oracoverilla ja runko on korjattu, kitattu ja uudelleen maalattu.

Pari vuottaa valmiina ollut NotForSale 2 lensi vihdoinkin kesällä. Kone on varsin kelpo lentopeli. OS-nelitahti on ihan riittävän tehokas moottori koneeseen. Onni oli onnettomuudessa, ettei kone romuttunut koelennon aikana. Turha yltiöpäisyys kostautui koneen kahahtaessa kentän reunalla olevaan metsään. Rysäyksestä seurasi kuukauden kestänyt pieni runkoremontti. Moottorin säätöön ja käyntiin pitää kiinnittää enemmän huomiota ennen seuraavia lentoja.

Lennokkikauppojen seurauksena sain SIG:n sarjasta erittäin siististi rakennetun Raiser 100" -liidokin, joka oli modifioitu sähkölennokkikäyttöön. Pääsin koneella lentoon vasta hieman ennen lumentuloa. Graupner Speed 600 2,8:1-alennusvaihteen kanssa vie konetta mukavasti seitsemällä kennolla. Koneella on varsin hyvät liito-ominaisuudet.

Kesällä käytin paljon aikaa EP-Daran ongelmien selvittelyyn, jotka ovat ehtineet aiheuttamaan harmaita hiuksia. Radiohäiriöiden syynä taitaa loppujen lopuksi olla liian tiukasti runkoon nähden sullottu vastaanotin, johon johtuu häiriöitä liian ahtaasta asennuksesta. Periaatteessa sama asia aiheutti myös suurimman osan käyntihäiriöistä; juuri ja juuri rungon sisälle mahtuva tankki aiheutti polttoaineen vaahtoontumisen. Kun tankki vaihdettiin 50 ml pienempään, niin sen ympärille saatiin jo ohut vaahtomuovi ja samalla vastaanottimelle tuli lisätilaa. Näiden muutoksin myötä pääsin ajamaan EP-Daraa kunnolla jo loppukesästä. Moottoria vaivasi kaikkien näiden muutosten jälkeenkin outo jumiutuminen, jolloin se sammui siihen, että kampiakselin tappi alkoi ottamaan kiinni takakanteen. Nyttemmin sinne on asennettu ylimääräinen tiiviste, joka toivottavasti auttaa asiaa. Koneella lennettiin 15 lentoa vuoden aikana.

Kuluneen vuoden aikana vähäinen lennokkitoiminta Forssassa näytti hiipuvan kohti loppuaan. Toivolan veljesten vähäinen kiinnostus harrastukseen sekä heidän työ- ja muut kiireet johtivat siihen, että Kutomon kellaritila olisi jäänyt yksin minun maksettavaksi. Keväällä 750 markkaan noussut vuokra olisi ollut aika paljon yhden ihmisen maksettavaksi. Keväällä tein uuden vuokrasopimuksen Parma Betonilan kanssa entisen lastulevytehtaan 20 m² konttorihuoneesta, jonne muutin tavarat touko-kesäkuun aikana. Tila on ihan riittävä yhden ihmisen tarpeisiin. Ainoana miinuksena voidaan mainita se, että tila on ehkä turhan siisti, eikä siellä voi esim. maalata ruiskulla.

Vuosi oli pitkästä aikaa sellainen, että sosiaalinen kanssakäyminen oli täysin nollassa; lennätin koko vuoden ihan yksin. Risto lennätti muutaman kerran kentällä, mutta emme päässeet tänä vuonna ajamaan lainkaan yhdessä. Heinäkuun lopulla Räyskälässä ollut Pääsky 99 -tapahtuma keräsi paikalle joukon nykyisä ja entisiä forssalaisia lennokkiharrastajia; Timo Senttilä, Olli Tähtinen ja Raimo Korremäki. Paikalla ollut kalusto oli mielestäni jo varsin tasokasta. Kuluneen vuoden aikana Risto ja Palmin Pekka ovat ostaneet Interfly-sähköliidokit, jotka valmistunevat ensi vuodeksi.

Pitkästä aikaa tulin myyneeksi harrastetavaraa pois. Yleensä uutta tavaraa tulee ostettua ja vanha jää nurkkiin lojumaan. Myyntiin meni mm. Omega+ liidokki sekä isot C-luokan hydrorungot: Big Mama ja FCS 90. Lisäksi myin läjän lehtiä, pari nopeudensäädintä, Playboy- rakennussarjan, poltto- ja sähkömoottorin. Kaikkiaan rahaa meni hieman vähemmän kuin edellisinä vuosina. Vanhan rojun myynti kompensoi ihan mukavasti tarvikehankinnan kustannuksia kuluneena vuotena.

Vuoden aikana oli työn alla ainoastaan yksi lennokkiprojekti; Benji-sähköpylon, jonka saan ehkä valmiiksi ensi kesäksi. Lisäksi The New Yamamoto 2 on ollut varsin pitkään odottamassa moottori- ja radioasennuksia. Toivottavasti pääsen koelentämään koneet ensi vuonna. Konetta oli tarkoitus kokeilla myös vesilennokkina.




Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 11.12.2014

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!