1998

11.04.

Tämän vuoden lentokausi avattiin vaatimattomasti Forssan lentokentällä. Ilma oli hyvin kylmä ja tuulinen. Koneena oli NotForSale, jonka moottoria olin aikaisemmin käyttänyt kellarissa puolen vuoden seisokin jälkeen. Nyt moottori ei lähtenyt käyntiin käsin, mutta kevyt startterin pyöritys auttoi heti. Aluksi lennätys oli aika haparointia, koska trimmitkin olivat uuden Daran radioasennusten jäljiltä mitä sattuivat. Kone tuntui olevan käsittämättömän nokkapainoinen, vaikka mitään muutoksia ei ole tehty. Lensi koneella noin 10 minuutin lennon, jonka jälkeen toin sen laskuun. Laskussa sorruin taas samaan virheeseen, kuin niin monesti aikaisemminkin, tulin liian hiljaa ja liian korkealla finaaliin. Kone mäjähti aika raskaasti kenttään, minkä seurauksena potkuri lyheni molemmista päistään huomattavasti ja kannusteline oli ottanut kiinni sivuperäsimeen rikkoen hieman rimaa ja solaria.


05.05.

Utility kaivettiin naftaliinista ja viritettiin lentokuntoon. Kahdesta rivakasta heittoyrityksestä huolimatta kone ei ottanut ilmaa siipiensä alle, vaan tupsahti peltoon muutaman metrin päähän. Konetta pitää kokeilla vielä kentällä, jossa saa paremman alkuvauhdin juoksemalla, että onko moottorissa vielä puhtia lennätykseen.


30.05.

NotForSale lensi Forssan kentällä kaksi kertaa. Ilma oli jo lämmin auringon paistaessa pilvien lomasta. Aluksi kokeilin moottoria 10" x 6"-potkurilla, jolla kone ei edes päässyt lähtökiidossa niin suureen nopeuteen, että sen olisi voinut ottaa ilmaan. Ajattelin kokeilla pienempää potkuria, jotta laskussa se ei ottaisi maahan kiinni, niin kuin nyt käy yli 12" potkurien kanssa.

Nokalle ruuvattiin vanha potkuri ja kone saatiin ilmaan. Ensimmäinen lento kesti noin seitsemän minuuttia, jonka jälkeen toin koneen hyvin onnistuneeseen laskuun. Tulin aivan pintaan reippaalla nopeudella ja otin tehot pois noin metrin korkeudella. Loppuvedon aikana kone tuli leijuen nätillä kulmalla laskuun ja eikä enää hytkynyt eikä pomppinut. Potkuri ei tullut naarmuakaan.

Toinen lento kesti noin 15 minuuttia, jonka aikana tuli jo kokeiltua silmukoita, pystykäännöksiä ja läpilaskuja. Laskuun olin tulossa suurin piirtein samoin kuin ensimmäiseenkin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut sama. Kone putosi rumasti kenttään tavanomaisin seurauksin; potkuri lyheni huomattavasti molemmista päistään, kannuspyörästä lähi kumi pois ja akselin pään iskeytyi sivuperäsimeen. Toista lentoa ei enää tehty, koska uutta kannuspyörää, jossa olisi ollut sopiva askelin reikä, ei ollut.


07.06.

Olin tänään Tampereella Riston ja Helenan kanssa katsomassa International Finland Air Show and Aviation Trade Fair -tapahtumaa. Vetonauloina olivat mm: 2 kpl P-51 Mustang-hävittäjää, A-26B Invader-kevytpommikone, Su-26- taitolentokone, Hornet ym. ym. Suurimmat odotukset täytti Mustang, joka on itse koettava. Sää oli tapahtumalle suosiollinen, tosin loppuvaiheessa taivas meni pilveen, mutta vettä ei satanut missään vaiheessa. Tuuli oli koko ajan navakka ja poikittainen, mikä haittasi taitolentokoneiden ohjelmaa.


27.06.

Pitkästä aikaa oli jotain, mitä kirjata lentopäiväkirjaan. Tänään oli EL-Daran odotettu ensilento. Ilma oli pitkästä aikaa hyvin helteinen ja poutainen. Kone lähti heitosta kivasti lentoon. Alkuun oli taas hieman totuttelua Daraan, jota en ole ajanut sitten viime kesäkuun kaputin. Ensimmäiset kymmenet sekunnit olivat yhtä höykytystä, koska moottori kampesi kohtalaisesti vasemmalle. Siiveketrimmillä koneen sai kohtalaisesti trimmiin. Toin koneen lyhyehkön lennon jälkeen laskuun heinäpeltoon. Polvenkorkuisesta heinästä niinkin sulavalinjaista konetta ei tahdo millään löytää.

Ensimmäisen lennon jälkeen akkuun oli jäänyt vielä sen verran puhtia, että toisenkin lennon sai ajettua. Heittolähdössä huomasi, että tehot eivät olleet enää samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla. lyhyen lennon jälkeen konetta etsittiin taas heinäpellosta.

Moottori ja akku käyvät kiitettävän lämpiminä lennon aikana. Ilmanottoaukot voisivat auttaa jonkin verran jäähdytyksessä. Akku taas lataukseen ja odottelemaan, koska päästään päivän toiselle lennolle.

Toisella akullisella ajettiin taas kaksi lyhyttä lentoa, molemmat lähes täydellä kaasulla. Kone on sähkökäyttöisenäkin hyvin ketterä ja ohjainliikkeet tuntuvat sopivilta. EL-Dara lensi tänään kaikkiaan neljä lentoa.


28.06.

Kone oli taas tänään lentovalmiina sään ollessa eilisen kaltainen. Kone lähtee täydellä akulla hyvin reippaasti heittolähdöstä lentoon ja kohtalainen tuuli auttoi vielä asiaa. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan konetta ilmassa kunnolla. Se pysyy yllättävän pienellä nopeudella ilmassa, muistissa tietysti kummittelee sarjan heikkous tässä suhteessa. Aika ajoin sammutin moottorin parin otteeseen. Kone on moottori sammuneena ja potkurin lavat taittuneena hyvin liukas. Kaasun avaamalla se lähtee taas nätisti sinne mihin sitä käskee. Lento alkoi olla jo hyvin hallittua eiliseen verrattuna. Useamman minuutin pituinen lento päättyi siihen, kun säädin sammutti moottorin. Konetta haettiin taas heinäpellosta. Nyt se löytyi nopeammin servoja liikuttelemalla.


Photo by Jari Vehmaa

EL-Dara lentovalmiina

Tässä vaiheessa järki ei enää paljoakaan sanonut, sillä otin koneen uuteen lentoon, vaikka edellinen lento oli loppunut matalaan akkujännitteeseen. Kone lähti kohtalaisesti heittämällä. Sen verran akussa oli vielä puhti jäljellä, että koneen sai käännettyä myötäiseen, jonka jälkeen moottori ei enää käynnistynyt. Liukkaana koneena se liiteli peltojen yli pihanurmikolle asti, jonne se näytti laskeutuvan nätisti.

Onni onnettomuudessa, sillä puolen metrin päässä koneen nokasta oli järeä koivu, johon osuessaan jälki olisi ollut paljon pahempaa, mitä se nyt oli. Siiven takareuna oli pehminnyt rungon reunojen kohdalta ja toinen etureuna vastaavasta kohdasta. Rungon sauma siiven etureunasta oli auennut nokkaan päin noin seitsemän sentin matkalta. Rungon lasikuiturätit olivat hieman revenneet toiselta puolelta. Servopukki ja lyöntimutterin vaneripala olivat irronneet liimauksistaan. Kone on pienellä työllä taas lentokunnossa, valitettavasti kaputti näkyy päältä päin. Varsinaisesta maakosketuksesta on hyvin vaikea sanoa, että millainen se oli. Korjauksen yhteydessä nokkaan kannattanee tehdä ilmanottoaukot.


06.07.

EL-Dara oli tänään lentokunnossa eilisen korjauksen valmistuttua. Viime viikonloppuna tulleet vauriot sain korjattua parissa tunnissa. Ensimmäisen lennon otin varovasti tunnustellen, oliko korjauksella vaikutuksia lento-ominaisuuksiin. Kone lensi yhtä hyvin kuin ennen korjaustakin. Moottorin alla oli nyt kaksi prikkaa, joilla on tarkoitus kompensoida moottorin voimasta vääntöä vasemmalle. Ensimmäinen lento jäi alle viiden minuutin. Toinen lento lennettiin muutaman tunnin kuluttua ainoan akkupaketin latauduttua. Nyt päästiin lentämään jo vaihtelevalla nopeusalueella; välillä täysillä kierroksilla ja toisaalta liitämällä moottori pysäytettynä. Nyt sain koneen jo hyvin trimmeihin. Siiveketrimmi saa olla aivan oikeassa laidassa kahdesta prikasta huolimatta ja korkeusperäsimessä saa olla hieman työntöä. Lento kesti arviolta reilut viisi minuuttia. Toin koneen laskuun, kun säädin oli sammuttanut moottorin.


07.07.

EL-Dara lensi yhden lennon tyynessä ja lämpimässä kesäsäässä. Ajoin koneella jälleen vaihtelevalla tehoalueella. Liitäessään kone pitää aikamoista ujellusta. Ajoin akun aivan tyhjäksi ja totesin koneen lentäneen 9 minuuttia 1400 mAh:n akkupaketilla. Tässä oli kyllä jonkin verran yrittämisen makua jo. Vasta illalla sain kasattua lopullisesti 7 x 1000 mAh:n akkupaketin. Siinä vaiheessa iltaa, kun oli menossa lennättämään, taivas oli synkän tumma ja tuuli oli jo nousemassa enteille piakkoin alkavaa sadetta.


08.07.

EL-Dara lensi aamulla kaksi lentoa. Ensimmäinen lento lennettiin valmiilla akkupaketilla, jolla päästiin 7 minuutin lentoaikoihin. Toinen lento ajettiin itse kootulla 1000 mAh:n pikaladattavalla akkupaketilla. Viimeksi mainitulla akulla kone tuntuu olevan jonkin verran ärhäkkäämpi ja lennossa on enemmän vauhtia. Koneella ajettiin toiset kaksi lentoa illalla pienessä siideripöhnässä. Nyt tulin jo kokeilleeksi silmukkaakin, joka meni varsin vauhdikkaasti.


09.07.

EL-Dara pääsi tänään ilmaan vasta iltapäivällä. Ilma oli kesäisen lämmin noin 25°C ja pitkästä aikaa tuuli ihan kohtalaisesti. Akkuna oli Sanyon 1000 mAh:n paketti. Kone näyttää kiipeävän reippaasti vastatuulessa. Päivän toinen lennätysrupeama otettiin vasta iltauutisten jälkeen, jolloin ilma oli jo tyyntynyt ja selkiintynyt iltapäivän rajun ukkoskuuron jäljiltä. Ensimmäinen lento ajettiin punaisilla ja toinen lento keltaisilla kennoilla. Nyt kun konetta on ajettu molemmilla kennoilla, ero alkaa kääntyä punaisten kennojen hyväksi. Lisäksi punaiset kennot pysyvät paljon viileämpinä lennon aikana; keltaiset kennot melkein polttavat käsissä lennon jäljiltä. Keltaisten kennojen eduksi voidaan laskea pienempi koko ja paino sekä suurempi kapasiteetti. Lennätys on näin illalla ja aivan tyynellä ilmalla hyvin hankalaa, kun hyttyset syövät pilotin elävältä. Punaiset kennot ehtivät pikalatautua sillä aikaa, kun ajaa yhden lennon keltaisilla kennoilla.


10.07.

Akut loivat taas ladattuna ja EL-Dara lentovalmiina. Ajoin konetta kotitieltä, pellon päästä. Alku sujui ihan hyvin. Sitten kun kaartelin lähempänä taloa, suunnilleen voimajohtojen yllä, niin sähköt näyttivät katoavan koneesta yllättäen. Kone tuli alas aikamoisella vauhdilla kiertäen samalla ympyrää myötäpäivään, mikä taas johtuu siiveketrimmeistä. Koneen hallitsematon lento päättyi talon päädyssä olevaan korkeaan haapaan. Puihin ei ole tarvinnut kiivetä lennokkien perässä sitten vuoden 1984, jolloin Lillen haettiin puusta. Saatuani koneen alas, totesin vaurioiden jääneen aika pieniksi; siiven etureuna oli mennyt kasaan muutamasta eri kohdasta ja lyöntimutterin kiinnitysvaneri oli irronnut siiven siirtyessä taaksepäin rysäyksen voimasta. Varsinainen syy jäänee hämärän peittoon. Konetta on tähän asti ajettu ilman moottorin häiriönsuotokondensaattoreita. Yksi looginen syy voisi olla, että BEC:n regulaattori olisi lämmennyt liikaa, jolloin ylilämpösuoja olisi kytkenyt sähköt pois päältä. Vai tuliko pilotille jokin dementiakohtaus?


13.07.

EL-Dara lensi yhden lennon iltapäivällä keltaisilla kennoilla. Ilma oli pilvinen ja tuuli oli kohtalainen. Koneen lento oli aivan kohtalainen, mitä nyt tuuli hieman keikutteli konetta. Lennätyksessä oli hieman jännitystä, koska viime perjantain ohjauksen mykistyminen vaivaa yhä. Siksi koneen jokainen keinahdus ilmassa sai pulssin nousemaan. Otin koneen laskuun ennen kuin säädin ehti pysäyttää moottorin. Kone liitelee hyvin pitkälle moottori pysäytettynä.

Illalla käytin OS 61-nelitahtimoottoria ja rullailin NoForSale 2-koneella kentällä. Moottori käynnistyy kohtalaisen helposti. Ainoa ongelma on kierrosten reipas putoaminen, kun hehku irrotetaan. Tästä samaisesta syystä johtuen moottori sammuu kaasun ollessa kiinni vaikka trimmi on vielä täysin auki. Rullatessa moottori pääsee sammumaan helposti, koska sivuperäsintä käytettäessä kaasun asetus saattaa muuttua samalla. Vasta viimeiset rullaukset alkoivat sujua riittävän pienellä kaasulla niin, että moottori ei enää sammunut vahingossa. Koneeseen pitää tehdä vielä muutamat pikkuviritykset, niin sitten päästään koelennolle.


18.07.

EL-Dara lensi aamulla yhdeksän aikaan yhden lennon kauniissa ja aivan tyynessä kelissä. Koko alkuviikon kestäneet alkoivat helpottamaan vasta nyt loppuviikosta, mikä näkyi pakollisena lennätystaukona. Koneen lento oli tyynessä kelissä hyvin vakaata, kun trimmit olivat kohdallaan. Lento oli kaikin puolin hyvin nautittavaa ja rentouttavaa puuhaa. Ajoakkuna oli valmispaketti.

Toinen lento lennettiin pari tuntia myöhemmin punaisilla kennoilla. Pieni tuuli oli virinnyt sitten aamun. Koneen lento on yhtä vakaata ja rauhallista kuin aamullakin. Konetta oli ilo ajaa. Laskussa kone tuli isoon takiaispuskaan. Daran kaltaisen pienen koneen ongelma on se, että hyvissä ja onnistuneissakin laskuissa kone rispaantuu hiljaksiin. Tuliseinä, johon moottori on kiinnitetty, näyttää auenneen liimauksistaan toisesta reunasta hieman. Lyöntimutterin vanerinen kiinnityspalikka on myös irronnut toisesta reunastaan. Jatkossa kone on aina tuotava laskuun vastatuuleen, vaikka se jäisikin kauemmaksi pellolle.


19.07.

EL-Dara lensi puolen päivän aikaan yhden lennon kohtalaisessa tuulessa, mikä näkyi koneen keikkumisena. Ajoakkuna oli valmispaketti. Toin koneen nyt laskuun vastatuuleen, siitä huolimatta se liitää hyvin pitkälle. Iltaa kohden tuuli vain voimistui ja taivas tummeni.

Myöhemmin iltapäivällä käytin OS:n 4-tahtimoottoria Kutomon pihalla uusia säätöjä hakien. Polttoaineessa oli nyt 5% nitroa ja öljynä oli pelkästään Aerosave. Vaihdoin Kavanin 400 ml tankin 250 ml tankkiin, jolloin painopiste saatiin hyvin kohdalleen. Vastaanottimen akku mahtui nyt pystyssä tankin ja siiven kiinnityspalkin väliin.


21.07.

Jo toista päivää kestänyt yhtämittainen kylmä, tuulinen ja sateinen sää helpotti iltaa kohden. Yhdeksän jälkeen illasta oli jo aivan tyyntä. Nyt oli ensimmäistä kertaa käytössä kolme akkupakettia. Kaikki kolme lentoa olivat sitä parasta, mitä rahalla voi saada. Näin tyynellä säällä jarru ei välttämättä pysäytä moottoria kokonaan johtuen koneen nopeudesta ja pienemmästä ilmanvastuksesta. Vasta tänään tulin oppineeksi oikean laskeutumistekniikan melkein kuin vahingossa; koneella huristellaan huolettomasti kunnes säädin pysäyttää moottorin ensimmäisen kerran. Sitten koneella liidellään ilman korkeusvakaajan puolittajaa mahdollisimman lähellä aiottua laskeutumispaikkaa. Koneen ollessa enää parin metrin korkeudella, avataan kaasua sen verran, että "tyhjäkäyntikierroksilla" pyörivä potkuri jarruttaa sopivasti lentoa. Lopuksi sammutetaan moottori metrin korkeudella ja kone otetaan laskuun. Näin sateisena kesänä kone on laskun jälkeen yltä päältä pienten etanoiden peitossa, joita varisee kasvustosta. Parhaimmillaan sain siivota yli 20 etanaa koneen päältä pois.


22.07.

Aamulla alkanut tyyni, lämmin ja aurinkoinen sää oli muuttunut pilviseksi iltaan mennessä. Vettäkin tuli jostain pilven reunasta. EL-Daraa päästiin ajamaan vasta kello 20:00 aikaan illasta näytösluonteisesti Kassun poiketessa kylään. Koneella lennettiin vain yksi akullinen pienessä tihkusateessa hyttysten ja muiden verenhimoisten ötököiden kiusatessa. Laskussa kone jäi turhan kauaksi pellolle; lähellä tuulipussia. Lennot oli pakko lopettaa ötököiden vuoksi ja yhdessäkin oli jo kestämistä. Lennätyksen jälkeen sade yltyi hetkeksi.


24.07.

EL-Dara lensi kolme lentoa tyynessä ja pilvisessä ja jo hieman hämärtyneessä Suomen suvi-illassa. Ensimmäisen lennon aikana tein pari silmukkaa ja yhden vaakakierteen, joka meni käärmeilyksi. Kaksi ensimmäistä lentoa ajoin itsekootuilla akuilla ja viimeisen valmispaketilla. Kaikki lasku olivat hyvin onnistuneita; lähestymisnopeus oli sopiva, eikä kone jäänyt turhan kauas. Ilta oli varsin täydellinen lentojen suhteen, ainoa miinus oli jälleen sankka verenhimoisten ötököiden joukko. Hyttysten ja paarmojen hätistely lennon aikana sai koneen välillä koukkimaan aika pahasti ilmassa. Koneella on takana päin nyt 28 lentoa. Kuuden minuutin keskimääräisellä lentoajalla kone tulee olleeksi ilmassa 168 minuuttia.


26.07.

Tänään koelennettiin vihdoinkin Paakkasen Eeron aihiosta rakennettu keltainen Dara. Olin käyttänyt moottoria aikaisemmin päivällä, mikä jäljiltä se oli jäänyt hyvin rikkaalle. Ensimmäinen lento lennettiin siis näillä säädöillä. Moottori röpötti niin rikkaalla, että kone hädin tuskin lähti heitosta lentoon. Koko lento oli näin ollen varsin rauhalista kaartelua; mistään vauhdin hurmasta ei vielä päästy nauttimaan. Muutaman minuutin lennon jälkeen toin koneen laskuun samalla tekniikalla kuin EL-Darankin. Laskuun tullaan tyhjäkäyntikierroksilla ja moottori sammutetaan samalla kuin kahautetaan heinäpeltoon. Seuraavalle lennolle laihensin seossäätöä hieman. Lähtö meni kuitenkin pipariksi, sillä heiton jälkeen kone ehti vajota heinikkoon ja pääsi pyörähtämään siellä ympäri. Rytäkässä katkesi ainoastaan siiven nailoninen kiinnityspultti. Kolmannelle lennolle moottorin säätöjä haettiin uudelleen. Nyt moottori kiersikin jo melkein piikillä ja heittolähtö onnistui hyvin. Lento oli jo nyt varsin vauhdikasta menoa. Siiveketrimmi saa olla lähes oikeassa laidassa ja korkeusperäsimessä saa olla aavistuksen verran työnnön puolella, mikä pitänee korjata työntötangon pituus säätöihin. Vaikka kone on maalattu päältä peruskeltaisella, niin sen näkyvyys hämärässä illassa ei ole kuitenkaan paras mahdollinen. Päivällä tuuli oli vielä niin navakkaa, että koelento piti lykätä suosiolla iltaan.


Photo by Jari Vehmaa

Dara lentovalmiina.


28.07.

Polttis-Dara lensi aamulla tyynessä ja pitkästä aikaa aurinkoisessä säässä kolme lentoa. Ennen lentoja huomasin, että kun kaasun avaa yli tietyn kierrosrajan, niin siivekkeet ja korkeusperäsin alkavat vatkata. Tästä huolimatta päätin kuitenkin lentää muutaman lennon. Ensimmäisen lennon ajan moottori kävi edellisen lennon jäljiltä olevilla säädöillä. Moottori kävi koko lennon aika rikkaalla, eikä nopeus vielä huimannut päätä. Runsaan viiden minuutin lennon jälkeen toin koneen laskuun, joka onnistui hyvin. Toiselle lennolle neulaa kierrettiin kiinni niin, että moottori vinkui jo ajoittain. Aikani lennettyä, moottori sammui aivan yllättäen. Kone tuli liidelle laskuun yllättävän hiljaisella nopeudella. Kolmas lento lennettiin samoilla säädöillä kuin edellinenkin. Myös tällä kerralla moottori sammui ilmassa hyvin pian lähdön jälkeen. Lasku onnistui jälleen hyvin. Lieneekö kaasuttimen vastaneulan säädöt edelleenkin pielessä? Kone on periaatteessa hyvin onnistunut, kunhan servojen vatkaaminen saadaan loppumaan ja moottorin sammumiset pois.


07.08.

Maalle päästyä ei muuta kun kovalla kiireellä lennättämän EL-Daraa. Ensimmäinen lento lennettiin keltaisilla kennoilla. Kone tuntui lentävän varsin hitaasti tällä akulla. Toinen lento lennettiin punaisilla kennoilla ja lentoon saatiin jo vauhtiakin. Lennosta ei meinannut tulla mitään, koska toisella kädellä sai huitoa ötököitä pois. Kun toin koneen laskuun, niin hetkeä aikaisemmin alkanut sade yltyi niin kovaksi, että kolmas lento jäi haaveeksi. Ilma oli hyvin tyyni kello 20:00 jälkeen


08.08.

EL-Dara lensi Matkussa tänään kolme lentoa. Ilma oli pilvipoutainen ja tuulta oli jonkin verran. Pitkästä aikaa yksi lentoonlähtö meni pipariksi ja kone kahahti heinikkoon. Lennoissa ei ollut mitään ihmeellistä, mitä nyt tuuli keikutteli konetta. Lennätyksen päätteeksi ottaessani akkupaketin rungosta ulos, nenään pisti jokin outo palaneen haju.


09.08.

EL-Dara oli taas lentovalmiina. Moottorissa ei tuntunut olevan vetoa juuri lainkaan keltaisella akkupaketilla. Akut vaihdettiin punaisiin ja sama juttu toistui taas. Mittasin moottorin kierrokset punaisella akkupaketilla ja mittari näytti noin 3500 rpm. Kokeilin käyttää moottoria ohi säätimen, mutta ei ne kierrokset siitä mihinkään nousseet, joten säädin vaikutti ehjältä. Jäljelle jäi vain moottori. Ruuvasin moottorin irti ja se tuntui olevan tulikuuma vain parin minuutin käytön jälkeen. Sama kuumuus oli ilmeisesti eilen sulattanut styrodur-levyä, joka oli moottorin ja akkupaketin välissä ja joka siis eilen kärysi.

Myöhemmin käytin polttomoottori-Daraa uudella tulpalla. Servot vatkaavat edelleenkin, kun moottori käy tarpeeksi kovilla kierroksilla. Samalla huomasin, että polttoaine alkaa vaahtoontua tärinästä ja/tai pakopaineesta. Koneella ei lennetty tänään.


05.09.

EL-Dara lensi kuukauden tauon jälkeen uudella moottorilla. Alennusvaihteen rattaan irrotus oli hieman vaikea, eikä vanhasta moottorista jäänyt paljoakaan jäljelle. Kone lensi samaan malliin kuin vanhallakin moottorilla. Potkurina oli vielä alkuperäinen 12" x 10". Kohtalainen tuuli keikutteli kevyttä konetta välillä aika rajustikin. Vain yksi lento lennettiin tänään.


06.09.

EL-Daran nokalle vaihdettiin kevyempi 11" x 8" -potkuri. Jo pelkän äänen perusteella moottori kiersi paljon kovempaa, kuin aikaisemmalla potkurilla. Lennossa eroa ei ehkä huomannut niin helpolla, kuin maassa. Kone lähtee heitosta edelleenkin yhtä pirteästi kuin aikaisemminkin. Koneella lennettiin tänään kaksi lentoa; yksi kummallakin akkutyypillä. Heti aamusta puhalsi reipas puuskittainen tuuli, joka haittasi huomattavasti lennätystä. Kaikesta huolimatta lasku onnistuivat erittäin hyvin niitetylle heinäpellolle, mitä nyt kone jäi turhan pitkälle.


12.09.

EL-Dara lensi tänään Matkun pellolla kaksi lentoa. Ilma oli varsin kaunis ja kesäinen vuodenaikaan nähden. Molemmat lennot lennettiin punaisilla kennoilla. Lennätystä haittasi reipas ja välillä puuskittainen tuuli. Muutamat epämääräiset keinahdukset menivät tuulen piikkiin.


19.09.

Tarkoituksena oli ajaa keltaista Daraa pitkästä aikaa. Valitettavasti uusi vastaanottimen paikka ei parantanut tilannetta, kun siipi laitettiin paikoilleen. Servot vatkasivat samaan malliin kuin aikaisemminkin. Onneksi sähkökoneen saa äkkiä lentokuntoon siirtämällä vain vastaanottimen.

EL-Dara lensi Matkussa varsin aurinkoisessa, poikkeuksellisen lämpimässä ja aivan tyynessä syyssäässä kolme lentoa. Olosuhteet olivat lennätykselle mitä parhaimmat. Lensi koneella pitkästä aikaa vaakakierteitä, jotka sujuivat varsin mallikkaasti. Ehkä konetta tulee työnnettyä liina paljon, koska se vajoaa liikesarjan lopussa.


20.09.

Lennätykset jatkuivat ennen puolta päivää eilisen kaltaisissa olosuhteissa. Lisäksi puhalsi pieni tuuli. Koneella lennettiin kaksi lentoa. Kolmas lento piti jättää väliin, koska lähettimen jännitteet olivat laskeneet alle hälytysrajan. Lähettimen akut ladattiin samalla kun ajoakutkin. Kone oli taas lentovalmiina iltapäivällä. Tällä kertaa kaikki akut ajettiin tyhjäksi. Kone lensi tänään kaikkiaan viisi lentoa, mikä lienee uusi ennätys.


03.10.

Pitkästä aikaa olin lennättämässä Riston kanssa Forssan lentokentällä. Ilma oli aivan ihanteellinen lennätykseen. Ristolla oli mukana Aero 40, jonka näin vasta nyt lentävän ensimmäistä kertaa. Itse ajoin EL-Daraa. Otin tyypit Riston koneeseen, joka on iso ja rauhallinen traineri. Ajoin omalla koneellani kaikkiaan kuusi lentoa, eli latasin kaikki kolme akkupakettia kertaalleen kentällä. Akut ehtivät hyvin latautua kenttäolosuhteissa, kun välillä katselee toisen lennätystä. Yksi lasku meni hieman pitkäksi ja kone tuli ruohon yli rullausradalle, mikä näkyi koneen pohjassa naarmuina. Ristolla oli mukana videokamera; toivottavasti myös meikäläisen kuvaamat pätkät onnistuivat edes jotenkin. Aikaa kentällä vierähti kolme tuntia.


04.10.

EL-Dara lensi Matkussa aamupäivällä aivan tyynessä säässä perinteiset kolme lentoa. Lensin koneella hyvin reippaasti tehden vaakakierteitä, silmukoita ja muuta. Tyynellä ajaessa kone lentää aivan viivasuorassa, joten trimmit ovat juuri oikein. Viimeinen lasku näytti aluksi aivan normaalilta, kuitenkin onnistuin jostain aivan käsittämättömästä syystä saamaan koneen metsän reunassa olevaan pikkukoivuun, josta se putosi ojaan. Ainostaan siiven etureuna oli mennyt vähän kasaan tässä rytäkässä.

Myöhemmin iltapäivällä aloin taas tutkimaan polttis-Daran radio-ongelmia. Nyt olin vaihtanut kiteet toisiin. Iloiseksi yllätykseksi vatkaaminen hävisi tyystin. Vika oli siis viallisessa vastaanotinkiteessä. Ongelma ei vaan tullut esiin sähkölennokissa, koska se ei tärise. Kokeilin konetta vielä siipi asennettuna, eikä mitään ihmeellistä enää ilmaantunut. Koska ilma oli vieläkin aivan ihanteellinen lennätykselle, niin ei muuta kuin tankki täyteen ja menoksi. Lensin koneella vajaan kymmenen minuutin lennon. EL-Daran siiveketrimmi on hieman liikaa taas tähän koneeseen. Sen huomaa hyvin kaartaessa oikealle, jolloin käännöksestä tulee liian jyrkkä. Moottori kävi aika rikkaalla, mutta kone lensi kyllä ihan riitettävästi jo niilläkin kierroksilla. Toin koneen laskuun vastatuuleen hyvin pienillä tyhjäkäyntikierroksilla. Kone lähestyi hyvin vakaasti peltoa. Juuri ennen maakosketusta sammutin moottorin. Hetkeä myöhemmin siivenkärki nappasi maahan kiinni niin, että kone pyörähti pari kertaa ympäri. Siiven kiinnityspultti oli mennyt poikki ja siiven takareuna oli mennyt hieman lyttyyn. Tämä on oikeastaan Daralle tyypillinen ruhje, joka sattuu hyvin usein. Ongelma johtuu keskisiipirakenteesta, joka on hyvin huono laskeutumista ajatellen, kun ei ole edes laskutelineitäkään koneessa. Laskeutumispaikalla pitäisi olla polvenkorkuinen heinä, jolloin kone ei edes pääse koskettamaan maahan laskuissa, tai sitten aivan lyhyt nurmi, jolla kone pääsee liukumaan esteettä.


24.10.

EL-Dara lensi jälleen muutaman viikon tauon jälkeen. Ilma oli selkiintynyt eilisen sateen ja myrskyn jäljiltä varsin kauniiksi syyspäiväksi. Tuulipussikin oli sopivan rauhallinen. Koneen päästyä lentokorkeuteen, selvisi, että keli oli varsin levoton ylhäällä. Ylätuuletkin olivat aika kovat, joita ei oikein havainnut maan pinnalta käsin. Kaiken lisäksi varsin matalalta paistava aamuaurinko paistoi pahasti silmiin. Koska olosuhteet eivät olleet kaksiset, lensin vain yhden akullisen.


31.10.

EL-Dara lensi tyynessä ja pilvisessä, mutta hyvin kosteassa syyssäässä tavanomaiset kolme lentoa. Vettä ei satanut, mutta kosteus oli lähes käsin kosketeltavissa. Lennoissa ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa. Muutamissa vaakakierteissä kone tuli puolisilmukan kautta vaakalentoon.


01.11.

Tänään oli yhtä tyyni ilma kuin eilenkin, paitsi että taivas oli selkeämpi. EL-Dara lensi kaksi lentoa. Kolmaskin lento olisi lennetty, mutta laskussa jo ennestäänkin hapero rungon lasikuitureuna, johon siiven kiinnitystapit tulevat, murtui lopullisesti. Ensimmäinen lasku oli hieman töksähtävä, jolloin siiven takareuna meni hieman lyttyyn, mutta tämähän on aivan normaalia Daralle.


14.11.

Tänään lennettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna lumikelillä. Niin ihmeellistä kuin se onkin, niin lunta on tällä hetkellä Helsingissä kaksinkerroin Forssan seutuun verrattuna. En muistanut edellisen lentokerran jäljiltä murtunutta rungon osaa, joka piti korjata ennen lentoa. Vähän pikaliimaa ja kiihdytintä, niin EL-Dara oli taas lentokunnossa. Ajan puutteen vuoksi lensin vain yhden lennon tänään. Ilma oli aivan tyyni ja aika kirkas, siis täydellinen lentokeli. Pakkasta oli noin -5°C.


15.11.

EL-Dara lensi Matkussa kolme lentoa. Ilma oli eiliseen verrattuna hieman tuulisempia ja pilvisempi, kuitenkin lento-olosuhteet olivat vielä aivan hyvät. Lennoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tänä viikonloppuna yritin taas panostaa täydellisiin laskuihin, koska siivenkiinnitystappien ympärystä alkaa olla jo hyvin hapero.


29.11.

Ehostin eilen EL-Daraa rungosta, jotta siivenkiinnitys olisi vähän varmempi. Kolmella lasikuitunauhan palalla ja epoksilla rungon sai korjattua tosi tukevasti. Tänää kone sitten oli jo lentokunnossa.

Ilma oli hyvin harmaa ja aamusta hieman sumppuinen. Lentokorkeutta oli kuitenkin riittävästi Daralla kaahaamiseen. Lämpötila oli juuri ja juuri nollan alapuolella ja tuuli oli aika sopiva lennätyshommiin. Ensimmäisen lennon lensin keltaisilla kennoilla. Ihmetystä herätti se, että säädin kytki moottorin päällä vasta kaasusauvan ollessa reilusti yli puolen välin. Lennon loputtua laskuun tultiin aika vauhdikkaasti ja se menikin hyvin pitkäsi. Loput kaksi lentoa lennettiin punaisilla kennoilla, joiden kanssa moottori toimi aivan normaalisti. Laskut onnistuivat erittäin hyvin vastatuuleen "tyhjäkäyntikierroksilla".


13.12.

Polttis-Dara lensi pitkästä aikaa. Lämpötila oli muutaman asteen pakkasen puolella, mikä oli varsin sopivasti lennätystä ajatellen. Lisäksi pellolla oli noin 20 cm lunta, johon kone oli hyvä ottaa laskuun. Ennen lentoa trimmit oli keskiasennoissa. Kone lähti kevyesti heittämällä ja lento oli varsin mukavaa puolilla tehoilla. Daran käyttäytyminen lennon aikana oli varsin rauhallista, hieman piti pitää vetoa koneen pyrkiessä vajoamaan hiljaksiin. Vajoamispyrkimys johtuu moottorin pienestä negatiivisesta vetokulmasta, joka on helppo korjata ohuilla prikoilla. Noin viiden minuutin lennon jälkeen moottori sammui aika yllättäen. Lasku onnistui täydellisesti pehmeään lumeen. Toiselle lennolle moottori ei meinannut millään käynnistyä ja sitä sai pyörittää startterilla varsin pitkään. Heittolähdön jälkeen moottori sammui varsin pian ja toin koneen laskuun. Tämäkin lasku oli erittäin onnistunut. Lumesta näki, että kone oli tullut kevyellä vedolla parin metrin matkan pyrstön viistäessä hankea ennen koneen lopullista pysähtymistä.


29.12.

EL-Dara lensi Matkussa yhden onnistuneen ja yhden vähemmän onnistuneen lennon. Ilma oli varsin otollinen lennätykselle; kirkas tyyni päivä ja parin asteen pakkaskeli. Daran ensimmäinen lento oli varsin normaali. Laskuun tultaessa vahti oli varsin kova, koska oli aivan tyyni keli. Kone teki parit pumput hieman jäiseltä hangelta päätyen makasiinin takaa menevään ojaan. Tässä rytäkässä irtosi korkausvakaajasta balsapääty, joka ei vaikuta lentoon. Toisella lennolla alkoivat sitten vaikeudet. Kaasun avauksesta kone kiipesi heti pystyyn ja ohjaus oli muutenkin aivan mahdotonta. Moottori sammutettuna kone oli aivan normaali ja olinkin jo tulossa laskuun. Viimeinen virhe oli se, että tuli vielä kerran avanneeksi kaasun, jolloin kone karkasi lopullisesti hallinnasta päätyen pellon viereiseen metsään. Hetken kuluttua kone tuli puusta ryminällä alas. Tuliseinä oli irronnut viedessään palan nokasta mukanaan, spinneri ja toinen potkurinlapa näyttivät kadonneen, korkeusvakaaja oli irronnut liimauksistaan. Ainoa syy koneen hervottomaan käyttäytymiseen oli se, että ensimmäisessä laskussa tuliseinä oli irronnut liimauksistaan, jolloin moottorin vetokulma oli muuttunut ratkaisevasti. Omaa huolimattomuutta oli taas se, että en huomannut tarkistaa vikaa ennen seuraavaa lentoa.


Vuoden 1998 yhteenveto:

Kulunut vuosi oli ensimmäinen vuosi perheellisenä, mikä näkyi hieman vähentyneenä vapaa-aikana. Lentokausi saatiin avattua vasta niin myöhään kuin huhtikuussa. Tämä johtui paljolti siitä, että kuluneena talvikautena ei ollut käytössä toimivaa peltolennokkia haperoituneen Eaglen siirryttyä eläkkeelle. Vuoden ensimmäiset lennot lennettiin vanhalla ja melkein uskollisella NotForSalella. Kesäkuussa tuli käytyä pitkästä aikaa mitä upeimmassa lentonäytöksessä Tampereella.

Sää oli varsin surkea heinäkuussa; vettä satoi melkein joka toinen päivä ja lämpötilat olivat varsin vaatimattomia. Kesälomien kynnyksellä pääsin vihdoinkin sähkölennokkien makuun, kun sähköistetty Dara-pylon lensi ensilentonsa. Edelliset kokemukset olivat vuodelta -96, jolloin yritin saada Junior 60 -old timeria lentoon sähkömoottorilla. EL-Darasta koituikin sitten tämän vuoden lentopäivien pelastus. Sähkö-Dara lensi kuluneen vuoden aikana noin 70 lentoa. Kuuden minuutin keskimäärisellä lentoajalla päästään seitsemän tunnin kokonaislentoaikaan. Koska Daralla ajettiin tosi paljon, koki se myös muutaman vähän normaalista kovemman kolarin, joista kaikista selvittiin yhden tai kahden illan paikkauksella. Loppuvuoden kaputti oli pahin, koska runko hajosi nokasta.

Paakkasen Eeron aihoosta rakennettu polttomoottori Dara lensi ensilentonsa kesälomien aikana. Koneen lennot jäivät varsin vähäisiksi radiohäiriöiden vuoksi, jotka ilmenivät moottorin käydessä kovilla kierroksilla. Häiriön ollessa päällä, kaikki servot vatkasivat niin rajusti, että lennätystä oli mahdoton edes ajatella. Syyksi paljastui viallinen vastaanottimen kide. Samalla kiteellä oli ajettu myös EL-Daraa, mutta vika ei ilmennyt värinättömässä sähkölennokissa. ASP-moottorin kanssa oli edelleenkin käyntivaikeuksia ilmassa, eli moottori ei käy tankkia loppuun asti, vaan kierrokset tippuvat hiljakseen ja moottori sammuu siihen.

Kaikkiaan lentopäiviä kertyi tänä vuonna 37, mikä on vuotuinen tavoite. Erikoista oli se, että toiminta lentokentällä oli omalta osaltaan lähes olematonta. Tomi, Juha ja Riston lennätykset taisivat olla tänä vuonna hyvin vähäisiä. NotForSale 2:sta ei vielä tänäkään vuonna päästy ajamaan, koska nelitahtimoottori ei käynyt riittävän pienellä tyhjäkäynnillä rullauksessa, mikä haittasi koneen maakäyttäytymisen harjoittelua.



Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi




Copyright © 2002-2018 Jari Vehmaa. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivut päivitetty viimeksi 11.12.2014

Valid XHTML 1.0! Valid CSS!