2026

01.01.

Reippaat ja keliä pelkäämättömät lennokkisedät aloittivat uuden harrastevuoden -13 C pakkasessa ja missäpä muualla kuin hienolla Talosaarentien lennokikentällä. Laitetaanpa heti alkunsa kaunis kuvasetti hienolta talviselta lennokkikentältämme kaiken kansan ihasteltavaksi:

En ole saanut vielä muita koneita suksivarustukseen kuin Multiplexin FunCupin, joka lensi tänään ensimmäistä kertaa suksilla tänä talvena. Kone toimii erinomaisesti vastasataneelta puuterilumelta DuBron mustilla suksilla. Lensin koneella kuusi lentoa 3s2650 ja -3000 mAh akuilla saaden päivän lentoajaksi vähintäänkin 36 minuuttia. Vesalla oli mukanaan iso ja näyttävä Flex Innovationsin Mamba 60e -kaksitaso, joka oli nyt ensimmäistä kertaa suksivarustuksella. Kone lentää hienosti, oli se sitten pyörillä tai suksilla. Olipa todella hieno uuden vuoden avaus vailla vertaansa!

05.01.

Olin sopinut lennokkitreffit Taavin kanssa tälle päivälle ja niin ajelimme kaksissa miehin kohti talvista Talosaarentien lennokkikenttää elohopean ollessa jossain -18 C tietämillä. Kerhon WA-pulinaryhmä enteili, että paikan päällä olisi muutakin aktiivista ja säätä pelkäämätöntä porukkaa, mitä en yhtään ihmettele, sillä päivä oli kirkkaan aurinkoinen ja aivan tyyni. Arvailuni osuivat oikeaan, sillä kentän laidalla oli parkissa viisi autokuntaa ja koneita oli jo ilmassa, kun saavuimme perille.

Itselläni oli mukana Multiplexin FunCup, joka on mitä mainioin talvikone suksivarustuksin. Erinäisten kokeilujen jälkeen pitää todeta, että DuBron mustat sukset ovat mitä parhaimmat. Vaikka sukset ovat aika paksua materiaalia ja näin ollen painavat, niin eipä se tunnut koneen lennossa. Omat lennot loppuivat aika lyhyeen 2,4 GHz taajuusalueella päivitetyn Robbe-Futaba FC-18 -lähettimen kanssa, kun lähetin sammui kesken lennon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tyhjä lähettimen akku, vaan joku muu elektroniikan ongelma. Onni oli onnettomuudessa, niin kuin sanotaan, eikä koneeseen tullut mitään sen kummempaa vauriota poislukien pieni painauma siiven etureunaan.

18.01.

Tänään tein pitkästä aikaa paluun rakkaalle, joskin jo tuhoontuomitulle kotikentälleni, EFFO:lle. Eilen tehty tiedusteluretki kertoi hyvin kentän lumitilanteen. Autoon oli Helsingistä pakattu mukaan Multiplexin FunCup, joka tästä lähtien lentää uudemmilla Futaban FASST-teknologian radioilla. Koneen koelento oli edelleen tekemättä ja sen vuoro oli sitten tänään.

Koko lauantain maaseututukikohdassa ja ilmeisesti aikalailla koko Etelä-Suomessa oli sankka hernerokkasumu ilmojen lauhtumisen seurauksena. Hieman heikosta kelistä huolimatta lähdin Forssan lentokentälle. Keli oli sentään täysin pläkä, vaikkakin kova sumu, lumen ja vaalean lennokin kanssa muodosti mielenkiintoisen ja varsin haasteellisen kombinaation.

Haasteet on tehty voitettaviksi, niin myös nyt. Kone lensi varsin kauniisti radiosetupin jäljiltä, ainoastaan korkeusvakaajan trimmiä piti naksutella jonkin verran työnnön puolelle. Tämä tarve saattoi johtua myös hieman ylöspäin sojottavista suksista. Lentojen lomassa vedtiin tosi hienoja kahden pisteen läpilaskuja kannuspyärän ollessa koko ajan ilmassa. Laskut olivat myös niin onnistuneista, että niistä olisi varmasti saanut hyvät tyylipsteet, jos paikalla olisi vaan ollut tuomareita. Kuuden akun arsenaalilla keräsin lonkerotiimaa reilut 40 minuuttia.

24.01.

Kevyestä lumisateesta ja pilvisestä kelistä huolimatta Talosaaren kaunis lumikenttä kutsui puoleensa, eikä tätä kutsua vannoutunut harrastaja voi välttää. Yleisön kannalta tämä sisällöntuottaja jatkaa puuduttavan tylsää linjaansa, kun ajelin kentälle taas kerran, minkäs muun koneen kanssa kuin Multiplexin Funcupin. Niitä koneita lennetään, mitä kulloinkin sopivat niin lapaseen kuin vallitseviin sääolosuhteisiin. Funcup on tällä hetkellä ehdoton talvikone suksien kera.

Tulinkohan ladanneeksi Zipyn 3s2650 mAh kennot liian kylminä, suoraan jääviileäkaapista otettuna, kun koko setin lentoaika jäin viiteen minuuttiin. Ajellessani kentälle, akut olivat kuitenkin auton koelaudan päällä ikkunan edessä, minne lämmin ilma puhalsi hyvin ja kaikki akut lennettiin ns. lämpiminä. Sen sijaan Turnigyn 3s3000 mAh -akut ladattiin vasta nyt aamulla, jolloin akkujen lämpötila oli yön aikana ehtinyt tasaantua huoneenlämpöiseksi. Kapasiteetissä ei ole hurjaa eroa Zippyihin nähden, mutta näillä 3-tonnisilla akuilla lennettiin reilut kahdeksan minuuttia kummallakin. Tiimaa tuli niin ovista kuin ikkunoista vajaan 40 minuutin verran.

Vaikka keli oli aavistuksen haastava lumisateen ja yleisen harmauden vuoksi, niin olipa kuitenkin ihan pläkä keli. Funcup on kyllä aikamoinen talviherkku, mistä nautitaan nyt täysillä. Tällä lennätysreissulla radiohupussa oli ensimmäistä kertaa keskuslämmitys päällä ja se tuntui kyllä tosi mukavalle

31.01.

Lumikenttien vastustamaton kutsu jatkui myös tänä viikonloppuna. Miksi korjata mitään, mikä ei ole rikki. Juuri tämän vuoksi koneena oli talvilennätyksen luottokone, varsinainen ässä omassa lajissaan, siis Multiplexin FunCup. Talvinen pakkaspäivä tarjosi myös tänään, mitä loistavimmat puitteet harrastamiselle. Paikan päällä olikin jo Vesa aikaisemman viestittelyn perusteella.

Lämmitettävä lähetinhuppu oli taas kerran enemmän kuin tarpeellinen. Edellisellä kerralla 4s-akku antoi niin kovat lämmöt, ettei edes minimisäätö ollut riittävän matala, joten nyt minulla oli 3s-akku samaa tarkoitusta varten. No nyt sitten tämä akku piti hupun juuri ja juuri haaleana. Niin tai näin. Näillä säädöillä lennätin FunCupilla kuusi lentoa; ensin 3s2650 mAh ja lopuksi 3s3000 mAh akut tyhjiksi. Tämä olikin tällä kelillä ihan riittävästi. Lentojen päätteeksi sormet olivat ihan jäässä, vaikka sähkökoneen kanssa on paljon helpompi puuhata, kuin polttiksen. FunCupin toinen siivekeservo hyytyi pakkasessa ja niinpä lennätin konetta ensisijaisesti sivuperäsimen kanssa, sillä siivekeohjaus oli ilmassa toispuoleinen. Pois lähtiessä auto näytti -16 C ulkolämpötilaa.

15.02. Multiplex-pakkaspäivä

Herättyäni aamulla normiaikaan, havahduin siihen, että miten valoisaa on jo aamusta, vaikka mennään vasta helmikuun puolessa välin. Onneksi olin ladannut akut hyvissä ajoin jo eilen, niin nyt piti vaan saada vaatteet päälle ja kuumat kahvit termospulloon. Pihassa oli normiulkoiluhousuilla jo niin vilakkaa, että ne piti vaihtaa toppahousuihin. Päälläni oli neljä vaatekertaa yläosassa ja kolme alaosassa. Jalassa kahdet sukat, joista villaiset päälimmäisenä. Jalassa olivat hyvät maiharit.

Suuntasin kohti Talosaarentien lennokkikenttää mainioiden Multiplex-tuotteiden kanssa. Vielä eilen en tiennyt, että tästä päivästä muodostuisi Multiplex-pakkaspäivä FunCupin ja Easygliderin kanssa. Aamusella lennokkikentän parkkipaikalla auto näytti -22 C. Onneksi päällä oli kunnon vaatetus, lämmitetty lähetinhuppu sekä iso termospullo lämmintä juotavaa. Näillä varustuksilla pitäisi jo pärjätä.

Sitten edellisen lennätyskerran, FunCup oli saanut uudet Coranan servot siivekkeisiin ja muutenkin koneen setup oli käyty läpi. Kone ei tarvitse muuta kuin kovaa ajoa ja sitähän on kyllä luvassa. Olin ladannut FunCupia varten isot 3000 ja 4000 mAh akut. Kone lensin harmaassa, mutta täysin tyynessä talvikelissä todella hyvin. Parin lennon jälkeen pidettiin tuikitarpeellinen kahvitauko, jotta lämmintä nestettä saatiin kroppaan lämmikkeeksi. Tällä akkusetillä saatiin seuraavat lentoajat 3s3000 mAh: 9’53” & 9’40” sekä 3s4000 mAh: 17’32” & 15’59”, josta kokonaistiima on yhteenlaskettuna 52’ 64”.

Lämmitetty lähetinhuppu oli kyllä ihan ehdoton kampe näillä pakkasilla. Nyt akkuna oli iso 4s5000 mAh, jolla saatiin sellaiset lämmöt tupaan, että aina välillä akku piti ottaa irti, koska näppejä kuumotti ihan liikaa. Tulin hankkineeksi sen aikoinaan (+20v sitten) lennokit.net:stä, missä joku kaupitteli niitä. Varmaankin jonkun harrastajan perheenjäsen teki ne. Vuosien käytön ajan se on kokenut muutamia tarpeellisia tuunauksia, joista tärkeimmät ovat tässä:

• Lämmitys: Hobby Kingin lämmitettävä LiPo-pussi on purettu auki ja levitetty pohjalle sekä varovasti leikattu muotoon vastuslankoja vahingoittamatta. Siinä on valmiina tehonsäätö, mikä on mainio homma.
• Hihoissa on niitattuna sisäpuolella n. 10 cm pätkät pyöreää Byronin polttoainekanisteria (näkyy just kuvan alakulmissa vaaleana), jotta "hiha" pysyy ryhdissä ja auki, jotta varsinkin heittolähdön jälkeen käden saa jouhevasti sisään ohjaimelle.

Kentällä tarkeni hyvin, mitä nyt pakkanen puri naamaan tietysti. Sähkölennokkien kanssa on aavistuksen helpompaa puuhata, mitä polttomoottoreiden kanssa, mutta ei sekään ole mahdotonta näillä lukemilla, kokemusta on.

Päätin lennätykset Funcupin osalta ja laitoin samaisen valmistajan EasyGliderin lentokuntoon. Tällä kelillä kone piti heittää tekoturkisrukkanen kädessä, sen jälkeen rukkanen pois ja paljas käsi nopsaan radiohupun lämpöön ohjaimille. En tullut kellottaneeksi koneen lentoa, koska nyt oli vaan tarkoitus ottaa tuntumaa koneeseen pitkän tauon jälkeen. Tämä kerta taisi olla muuten minulla ensimmäinen kerta, kun lennätän tätä konetta talvella.

Oma mieltymys eri koneisiin vaihtelee vuosittain, onpa ollut sellaisiakin vuosia, että olen lennätellyt 2m-sähköliidokkia ympäri vuoden. Nyt kovilla pakkasilla ja nurmkenttien, tai ainakin niiden parkkipaikkojen lähes olemattomalla talven ajan ylläpidolla olen päätynyt lennättämään sitä kalustoa, mikä on olosuhteisiin nähden helpointa ja vaivattominta, jolloin nousee esiin yksi sana ja se on sähkö.

Palataanpa takaisin EasyGlideriin ja sen lentoon. Olen aiemminkin todennut sen, että kone saatetaan helposti niputtaa ns. styrapaaleihin, mitä se tietysti onkin, mutta 2m siivekeliidokkina kone lentää ja ennen kaikkea liitää todella hyvin. Koneen ollessa korkealla harmaata taivasta vasten, edellisen omistajan maalaamat leveät siniset raidat siiven alapinnalla osoittautuivat varsin hyvin näkyviksi. Siinä vaiheessa kun 3s2200 mAh akku alkoi osoittamaan ensimmäiset hyytymisen merkit, otin koneen laskuun.

Tulipa lennäteltyä tosi pitkästä aikaa yli -20 C pakkasessa. Old timeria tuli pöristeltyä -23 C pakkasessa joskus n. 15v ja 15 kg sitten elikäs 15.01.2011. Tuolloin ei ollut edes lähetinhuppua lämmityksestä puhumattakaan. Onneksi tässä ukossa on vielä potkua näillä vuosilla sekä varusteet kunnossa, niin pakkanen on vaan numeroita.

19.02. Ihan pimeää touhua

Valkka aktiivinen ydinjoukko, joka ei pelkää pakkasta eikä pimeää, kokoontui harrastamaan yölentoa pimeyden hiipiessa lumisen lennokkikenttämme ylle. Paikan päällä tapahtuman suosio yllätti minut täysin. Pieni aurattu talviparkkis veti nippa nappa viisi autoa. Yölentovarustuksessa olevia lennokkeja oli kaksi Vesan Yak-55 ja Raimon Timber. Eino hoito dronellansa ilmakuvauksen, Pasi ja minä räpsittiin alla olevia kuvia.

20.02.

Arkivapaa pitkästä aikaa mahdollisti lennätykset näin perjantaina. Forecan tuntiennuste ei lupaillut ihan parhainta keliä Multiplexin FunCubille, mutta kentälle veri veti. Päästyäni perille, auton ulkolämpötilamittari näytti kohtalaista -16 C lukemaa. Tähän päälle vielä reipas tuuli, niin talvilennätysolosuhteet olivat kohdillaan. Niin oli myös oma vaatetus ja sekä lähetihupun lämmöt takasi iso 4s-LiPo akku.

Ensimmäiselle lennolle lähdettiin vanhalla Turnigyn 3s3000 mAh -akulla, jolla päästiin yhdeksää minuuttia hipovaan lentoaikaan; 8’54”. Laskukierroksella akku osoitti jo hiipumisen merkkejä, että siäli oli korkea aika ottaa kone laskuun. Lentojen välissä tuuli oli sen verran kovaa, että se kampesi uutta akkua odottavan koneen alas pöydältä. Onneksi pudotus ei aiheuttanut mitään vaurioita koneeseen. Tällä toisella 3s3000 mAh -akulla pöristeltiin hieman pidempään; 9’36”.

Varsin mopona pitämäni CNHL Black Series 3s2200 Ah -akku antoi virtaa 7’26” mittaiseen lentoon ja ilmassa kone oli yllättävän pirteän oloinen. Onhan akku 10 v uudempi ja painaa vähemmän, joten energiaa ei kulu oman väsähtäneen painon kompensointiin vanhoihin akkuihin verrattuna. Toinen samaa sarjaa oleva akku venyi samoihin lukemiin: 7’38”. FunCup tuntuu näemmä lentävän sen verran pienemmällä virralla nopeampiin koneisiin verrattuna, että puhtia riittää näinkin pitkään pienestä akusta.

Raikas lennätyspäivä päätettiin Zipyn isoilla 3s4000 mAh akuilla, joista ensimmäisellä päästiin mahtavaan 16’06” mittaiseen lentoon, laskun ollessa mallia töks. Toisella vastaavalla kennola päästi varttitunnin tuntumaan; 15’24”. Tässä vaiheessa päivää aurinko oli kiivennyt jo aika korkealle ja niinpä se lämmitti selvästi mustaa vaatetusta. Harrastajalla oli kyllä jälleen kerran hyvä ja lämmin vaatetus. Ajoittain oli aika tyyntä, jolloin FunCup oli parhaimmillaan aika herkku. Päivän aikana saatiin tiimaa plakkariin kuuden akun voimin 65’03”. Harrastaja on tyytyväinen ja yhtä hymyä.

07.02.

Kevättä on selkeästi ilmassa, sillä old timer - lajin ensimmäinen edustaja on bongattu pellon reunalta silmissä hupenevien hankien rippeiltä. Yleensä lajia on voinut bongata tasaisesti pitkin talvea, mutta nyt kovat pakkaset sai vähälukuisen populaation pysyttelemään ja talvehtimaan hangaarin suojassa.

Varsin kaunis aurinkoinen keli helli harrastajaa. Tänään päräytin ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna polttomoottorit papattamaan. Junnun keulilla uskollisesti palveleva 30-kokoluokan nelitahti papatin käynnistyi varsin helpolla, vaikka edellisestä käyttökerrasta on päässyt kulumaan hitosti aikaa. Old timer lehahti siivillensä rivakan heiton saattelemana. 4t-Junnu toimi ilmassa yhtä hienosti mitä muistelinkin. Moottori ehti käydä reilun vartin verran (16’12”) ennen sammumistaan. Koneella oli sen verran mukavasti korkeutta, että taivaalta kesti toista minuuttia körötellä takaisin maan kamaralle; 17’51”.

Laihensin neulaa jonkin verran seuraavalle lennolle. Riippumatta neulan säädöstä, oman havaintoni mukaan moottori käy reilusti pidempiä käyntiaikoja seuraavilla lennoilla, niin myös nyt. Moottoriaika melkein tuplaantui; 27’16” ja polttoaineen loppumisen jälkeen taivaan kannella kaareltiin lähes kahden minuutin verran kokonaislentoajan ollessa; 29’09”. Plakkarissa oli tämän päivän osalta sen verran paljon old timer-herkkua, niin laitoin pilli pussiin tältä erää.

08.03.

Olin jo eilen 4t-Junnun lennon päätteeksi kaivanut luottokoneeni: Lazer 3D:n, varsinaisen pataässän verstaan uumenista ja päräytin vanhan engelsmannin eli Irvine 53:n tulille. Moottori käynnistyi vaivatta ja Irvine vinkui siihen malliin, että sen kanssa voi huomenna mennä EFFO:lle ja korkata asfalttibaana tämän vuoden osalta. Aamusella auton lasit olivat vielä umpijäässä. Yöllä oli pakkanen oli käynyt varmaan reilustikin alle nolla, kun matkalla auto näytti -2 C.

Keli oli aamusta aavistuksen harmaata, mutta aikalailla tyyntä. Olen tässä ollut päivätolkulla sisällä, niin pari astetta pakkasta tuntui aivan jäätävältä. Varikko oli levitetty alta aikayksikön ja kone käydä pörisi ollen valmiina lentoon. Irvine 53 lähti hienosti käyntiin, kun kaasuttimeen ruikkasi pari pisaraa vanhaa 2t-bensaa. Lensin tämän talven ensimmäisen Lazer -lennon rauhallisesti tunnustellen, miten kone istuu lapaseen ja yhtä hyvin se istui, mitä joka vuosi. Lentoaika-ajastin on säädetty 10 minuuttiin tälle koneelle, jonka jälkeen kannattaa alkaa sorvaamaan laskua. Kone tuli hienoon täydellisyyttä hipovaan laskuun 10’29” mittaisen lennon päätteeksi. Moottori sattui sammahtamaan, joten ainoa miinus oli siinä, että kone piti käydä kävellen hakemassa takaisin varikolle. Lensin tämän ensimmäisen lennon paljain sormin.

Ensimmäisestä lennosta sormet kohmeessa virittelin seuraavalla lennolla lähetinhupun käyttööni. Sen lisäksi, että sormet pysyvät sulana, huppu suojaa lähetintä pakoputkesta tulevalta mössältä, niin senkin vuoksi huppu on ihan ehdoton varuste. Aamun toinen lento vierähti hieman pidemmäksi (11’26”), koska ensimmäinen lähestyminen meni sen verran pahaksi roikottamiseksi, että päätin ihan pinnoissa avata kaasun ja tehdä uuden yrityksen. Toinen kerta toden sanoo ja kone tuli kauniiseen laskeen, minkä päätteeksi rullasin koneen takaisin starttipaikalle.

Aamun kolmas ja tämän aamuisen setin viimeinen oli kaikin puolin hyvä. Nyt kokeiltiin, miten polttis leijuu sitten edellisen kerran, joka olikin peräti 10.8. viime vuonna, voi kauhistus sentään! Hieman oli terävin näppituntuma kadonnut pitkän talven aikana. Lento ja lasku olivat molemmat kaikin puolin nautinnollisen onnistuneita. Tiimaa tuli 10’40” verran tälle lennolle.

Tyydyin tällä kertaa kolmeen lentoon ja karvan yli puolen tunnin lentoaikaan. Lähestyessä puolta päivää, tuulikin oli virinnyt sitten aamupäivän tyynistä hetkistä. Se ei tietenkään ollut mikään syy lopettaa, mutta olo oli sen verran vilpoinen, että teki jo mieli tuvan lämpöön.

21.03.

Kevät oli tänä vuonna tullut rytinällä. Tasan kuukausi sitten lennättelin vielä mahtavilta hangilta suksivarustuksissa. Nyt lunta on enää nimeksi jossain metsien varjoisissa paikoissa. Tein nyt paluun talven jäljiltä mielenrauhan tyysisijaan, siis kesäparatiisiin.

Matkassa oli fillarit alle saanut Multiplexin FunCup sekä talven ajan pajalla pölyä kerännyt Great Planesin Super Sportti, josta olis tarkoitus ottaa kevään ensimmäiset savut ulos. Akkuina oli hiljan tilatut CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 ja 3s3000 mAh akut sekä vanhat vuosikertaa olevat 3s2650 mAh Zipyt.

Vaikka ilma oli kaunis, aurinkoinen sekä kirkas, niin tuuli puhalteli turhan reippaasti. Forecan tuntiennuste lupaili tuulta, mutta se kuitenkin pääsi yllättämään, miten kovalta tuntui paikan päällä. Me kaiken nähneet lennokkisedät emme vähästä pelästy emmekä peräänny, tuuli taikka ei.

Lähdin aamun ensimmäiselle lennolle uudella CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh akulla. Keli oli odotetusta aika pomppuista, mutta ilmassa ei ole mitään hätää vaikka keli paiskoo konetta. Aloin sorvata laskua, kun ajastin hälyytti. Päivän ensimmäisellä lennolle tuli tiimaa 8’29”. Lensin toisen lennon vastaavalla akulla 8’33”.

Uudet 3s3000 mAh akut mahtuvat ihan mukavasti FunCupin runkoon. Näillä uusilla ja isoilla akuilla lennettiin 10’ 25” ja 10’41” mittaiset lennot. Kapasiteettimittarin mukaan 3s2200 mAh -akuilla oli lentojen päätteeksi 28% kapaa jäljellä ja samoihin lukemiin päästiin myös. Vanhat 3s2650 mAh Zipyt näyttävät viimein tulleen kunniakkasti tiensä päähän, tai olen vain unohtanut ladata ne. Koneen sai just ilmaan, mutta puhti oli täysin poissa, minkä vuoksi kone piti ottaa samantien laskuun.

Tällä kerralla grilli ei tirissyt, vaan hain meille maittavat pizzat paikallisesta pizzeriasta. Mikäpä oli mutustellessa pizzaa ulkosalla. Ainoa miinus oli se, että raikas tuuli sai eväät jäähtymään alta aikayksikön. Vesä lennätteli Yak-55-konettansa:

Lounastauon jälkeen sain ladattua 3s2200 mAh akut Vesan latausasemalla. Tämä oli kiva homma, että sain vielä lennettyä parit lennot, jotka olivat kestoiltaan 8’24” sekä 8’21”. Nyt oli hyvä sauma lopettaa, sillä tuuli oli voimistunut päivän aikana. Kotona pitää vielä tutkiskella, mikä on vanhojen Zippyjen lopullinen kohtalo. No, ei voi valittaa, sillä ilmaisilla akuilla on lennetty ahkerasti jo pari vuotta. Kentällä vierähti aikaa reilut viisi tuntia, mikä teki kyllä hyvää monella tapaa. Tällä kertaa jäi kevään ensimmäiset savut ottamatta Super Sportista.

22.03.

Eilinen kalusto oli edelleenkin autossa. Tämä aamu tuntui vielä tuulisemmalta, mitä eilinen. Niinpä aamupäivä menikin ulkoilun parissa merenrannalla. Kotimatkalla piipahdin kuitenkin Talosaaren lennokkikentällä, missä oli viimeksi 20.02. lennättämässä FunCupia suksivarustuksella komeilta hangilta. Nyt oli oiva tilaisuus ottaa kevään ensimmäiset savut OS LA-moottorista. En viitsinyt turhaan kantaa kamoja kentälle, sillä moottorin koekäyttö onnistuu vallan mainiosti parkkipaikalta.

OS 45 La vaati jonkin verran herättelyä ennen kuin se pörähti käyntiin. Sitten moottori kävi ja kukkui ihan tuttuun ja luotettavaan tyyliinsä. Kentällä oli niin kova myräkkä, ettei ollut mitään järkeä laittaa Super Sporttia lentokuntoon. Lähtiessäni pois, kentälle tuli Raimo, jolla oli mukana E-fliten Turbo Timber Evolution -kone, jonka näin ensimmäistä kertaan helmikuisella iltalennolla. Kone on puskakoneeksi varsin suorituskykyinen ja ärhäkän oloinen pakkaus. Otin koneesta tyypit Raimon “pakottamana”. Periaatteessa kone voisi olla ostoslistalla, intoa tosin hillitsee 4s-akusto, mikä toisi setille tuntuvasti lisähintaa, eikä uusille koneille ole oikein tilaa missään.

28.03.

Päätin antaa vielä uuden tilaisuuden vanhoille 3s2650 mAh Zippy-akuille, jotka Funcupin edellisellä lennätyskerralla kyykkäsivät. Suuntasin tällä kertaa Talosaareen kalustoni kanssa, autoon oli ahdettu Multiplexin Funcup sekä Great Planesin Super Sportti. Matkalla auton lämpotilamittari näytti 1,5 C, minkä huomasi vielä maassa olevana kuurana. Perillä maa oli vielä kohmeessa, mikä oli hyvä, sillä bootsit pysyivät siistimmässä kunnossa. Sitten edellisen kentällä käynnin jälkeen jonkun mulkun on pitänyt käydä upottamassa autonsa pehmeeään parkkikseen. Mitä todennäköisesti tämä lienee joku kerholainen. Jos saan nimen selville, niin tyyppi lentää kerhosta pihalle.

Koeponnistin heti ens’ alkuun vanhat Zipyt, jotka oli siis ihan sippi. Tämän kuulee jo ihan heti avatessa kaasun, että kovimmat kierrokset uupuvat. Näillä kennoilla lentäminen salli kiertää kentän kerran tai pari, puhutaan siis jostain alle parin minuutin lentoajasta. Zipyt lähtevät siis poistoon.

Jatkoin Funcupin lentoja uuden karheilla CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh -akuilla. Pienemmillä akuilla pyrin maksimissaan kahdeksan minuutin lentoihin; 8’03” sekä 8’37”. Isommilla voi aiemman kokemuksen perusteella lentää huoletta 10 minuutin lentoja; 9’42” sekä 10’35”.

Viimeisen lennon aikana mereltä puski aika sakeaa ja matalalla leijuvaan sumupilveä. Varmaan jossain 40 metrin korkeudella kone katosi pilveen. Lennon jälkeen koneen siipi oli ihan märkä ja kabiinin alumiiniteippi-ikkunoissa helmeili vesi. Keli oli tuulen suhteen aika outo; tuuli vaihteli ihan tyynestä aikamoiseen puuskaan.

Olin jo viikko sitten koekäyttänyt täällä GP:n Supersport -konetta. Ennen tämän päivän lentoja oli vaihtanut tulpan uuteen OS 8, joka on aina varma valinta. OS LA-moottori on vuodesta toiseen yhtä nöyrä ja luotettava, niin myös tänään. Pienen lämmittelyn jälkeen kone ampaisi nousukiitoon ja toimi ilmassa niin kuin ennenkin; luotettavasti ja ennakoitavasti.

Sumupilvet laahasivat vielä sen verran matalalla, että otin koneen laskuun noin kolmen minuutin lennon päätteeksi. Lasku oli ihan hyvä parilla pienellä pompulla olkoonkin polttomoottorikauden ensimmäinen lasku tällä koneella. Kone sekä pilotti tankattiin varikolla ja sitten taas lähdin koneella lentoon. Tällä lennolla tyydyin kurvailemaan todella matalalla, varmaan alle 20 metrissä. Haastavasta näkyvyydestä huolimatta lensin koneella ajastimen mittaisen lennon. Nyt lasku oli täydellinen ilma pientäkään pomppua.

Omien lentojen välissä olin saanut seuraa, sillä paikalle tuli Antti L. uudemman Funcupin kanssa. Omat lennot olivat tältä erää paketissa. Tämä on aina varma tapa saada parempi keli, siis lopettaa lennätykset, niin kävin myös tänään. Tulipa saatua hyvin happea vajaan kolmen tunnin kentällä olemisen seurauksena. Tämän lisäksi molemmat koneet toimivat hyvin ja ennen kaikkea polttomoottorikausi saatiin avatuksi täällä pk-seudulla.

03.04.

Tein aikaisemmin viikolla arkeologisia löytöjä kotona olevasta LiPo-jemmasta. En muistanut että minulla oli jemmassa nippua 3s2700 mah Nano -akkuja. Näitä piti sitten lähteä koeponnistamaan Multiplexin FunCupin kanssa minnekäs muualle kuin Vallilan Lennokkikerhon kentälle Talosaaren tielle. Paikalla olikin sen verran paljon kerhon aktiivilennättäjiä, että auto piti pysäköidä vaseliinin ja kenkälusikan kanssa peltilehmiä piukassa olevalle parkkipaikalle.

Ensimmäisellä akulla, #1 päästiin 9’35” mittaiseen lentoon. Numero #2 päästiin kevyellä old timer tyylisellä lennäyksellä peräti 10’24” mittaiseen lentoon ja laskuun tullessa akussa oli vielä kunnolla puhtia tallessa. Pidot senkin paraneva ja niinpä akku #3 venytettiin lentoaikaa 11’01”. Nano-sarjan viimeisellä akulla päästiin samoihin lukemiin, mitä edellisellä akulla: #4 11’08”.

05.04.

Pääsiäisen ajan lennätykset jatkuivat tänään Kanta-Hämeen suunnalla. Vallitseva säätila oli lonkeromaisen harmaa, mutta onneksi ihan tyyni. Itseasiassa nyt oli ihan hyvä keli pöristellä old timerilla ja yrittää tuottaa dronehavaintoja.

Ensimmäisen lennon moottoriajaksi tuli lopulta ja polttoaineen loputtua 25’39”. Tämän jälkeen kierreltiin ja kierreltiin vielä sen verran, että lentoaika melkein jo hätyytteli puolta tuntia, muuta ei sitten kuitenkaan päästy sen paremmalla puolelle, vaan kello seisahtui aikaan 27’27”.

Junnun toisella ja päivän viimeisellä lennolla päästiin perinteisesti parempiin aikoihin, niin moottorin käynnin (29’16”) kuin itse lentoajan suhteen; 31’39”. Kellon käydessä kohti puolta päivää, keli näytti selkenemisen merkkejä pohjoisesta alkaen, mutta etelän suunnalla oli vielä sama harmaus. Päivän kokonaislentoaika oli vajaan minuutin vaille tunti, mikä oli hyvä saldo hieman kolealle ja harmaalle kevätpäivälle. Kesää kohden ollaan selkeästi menossa, sillä koko ajan ilmassa oli leivon luritusta, samoin kuin mustarastaan kaunista laulua.

Syksyllä kaverilta hankittu Vic Smeeden Popsie a.k.a. "Pulahiiri" pääsi näkemään jo päivän valon ja haistelemaan kevättä. Old timer skenen mukaisesti Popsie oli alun perin vapaasti lentävä lennokki. Nettiä pöyhiessä koneen piirrustukset ovat nähneet päivän valon vuoden 1951 Aeromodeller-lehdessä. Alkuperäinen kärkiväli on 39" ja lennokki suunnitelty sen aikaiselle polttomottorille kokoluokassa: 0.75 ccm. Popsieta näyttää saatavan myös 60" versiona. Tässä rakennussarjassa on mukana alipaineella tehty muovinen cowling. Tässä versiossa ei ole erillistä cowlingia, vaan koko kone on yhtä puuta. Kone on perimätiedon mukaan rakennettu Espoossa, mistä se on Valkeakosken kautta kiertänyt Jokioisille ja sieltä edelleen meikäläisen hangaariin naapurikuntaan.

10.4. Sporttipäivä

Aina tarvitaan Bodya, sporttia ja tsemppistä!, niin Sleepy Sleepers aikoinaan lauloi ja nyt päästiin toteuttamaan ainakin Sporttia. Tulossa oli siis Sporttipäivä, mitä se sitten tarkoittaakaan, niin se selviää, kun jatkaa lukemista. Pitkästä aikaa oli taas mahdollista päästä harrastamaan arkivapaan puitteissa. Päivän teemaksi valikoitui “Sporttipäivä”, sillä kalustona oli Great Planesin Great Planes Super Sportster 40 MK II sekä Super Sportster EP. Näistä jälkimmäinen kone eli Pikku-Sportti ei ole vielä lentänyt lainkaan tänä vuonna, joten oli korkein aika aloittaa lennot myös sen osalta.

Pikku-Sportti oli viime vuoden jäljiltä lentokuntoinen ihan sellaisenaan, toki pientä tuunausta siivenkärkien ja sieltä täältä löystyneiden päällysteiden suhteen voisi tehdä, samoin kuin kannuspyörä vaatisi pientä viritystä.

Näillä eväillä koneella tehtiin lentokauden avaus ajalla 4’27”. Erityisesti tosi hyvä lasku lämmitti mieltä. Ilmassa siivekkeet tuntuivat pitkän tauon jälkeen tosi tehokkailta. Seuraavalla lennolla päästiin ajallisesti samalle hehtaarille; 4’30” vaikkakin yhden isomman pompun kautta, mutta siitäkin selvittiin. Kolmannella lennolla osattiin tulla jo oikeaoppisesti laskuun pienellä kaasulla ihan pintaan asti pienellä kaasulla pintaan asti (4’31”). Päivän neljäs lento kesti 4’24” ja se oli sitä tuttua ja ennustettavaa eSportti-lentoa.

Pikku-Sportilla tehdyn alkuverryttelyn jälkeen oli jo aika siirtyä pykälän isompaan Sporttiin. OS 45 LA lähti erinomaisen hyvin käyntiin. Super-Sportilla lennettiin reiluja seitsemän minuutin lentoja 7’44”, 7’50” sekä 7’31”. Kaikki lasku olivat hyvin onnistuneita. Nälkä alkoi hissukseen tehdä tuloaan ja oli aika sytyttää leiritulet pallogrilliin.

Eihän tyhjällä vatsalla kukaan jaksa harrastaa. Niinpä lounaaksi oli tarjolla grillattua sitruuna-jalopeno kanaa sienisalaatin kera, jälkkäriksi kahta eri makkaraa. Maittava kenttälounas huuhdeltiin alkoholittomalla vehänäoluella kohti ruuansulatuskanavia. Taas jaksoi harrasta.

Ruokatauon jälkeen lennettiin taas Super-Sportilla (7’39”). Puolen päivän paremmalla puolella tuuli alkoi olla jo ihan tuntiennusteen mukainen, aika reipas siis, mutta mitäpä siitä kunhan se on kentän suuntainen. Lentojen kestot: 7’37” ja 7’33” .

Hienon harrastepäivän päätteeksi piti vielä kokeilla, miten eSportti kulkee tuulessa. Kulkeehan se kyllä ihan oki kovassakin tuulessa, mutta kaasutikku saa olla täydellä kaasulla, mikä taasen näkyy lentoajassa. Ehkä tuuli oli vähän liikaa näin pienellä koneelle. 4’28”. Nyt oli hyvä sauma päättää erityisen hyvä harrastepäivä ja pistää pillit pussiin ja suunnata kotia kohden.

11.4.

Tälle aamupäivälle oli sovittu pienimuotoiset kevättalkoot kerhon aktiivien kesken. Tarkoituksena oli rospuuttoaikana sotkettujen ajourien paikkaus parkkipaikalta. Vaurioita oli lähinnä sisääntulorampin ympärillä ja sitten keskellä parkkipaikka olevat urat, kun jonkun ääliön on pitänyt käydä siellä upottamassa autonsa. Ajourien paikkaus oli hyvä tehdä, kun maa on vielä märkää, niin lapioiminen on aavistuksen helpompaa ja osan vauriosta saa ihan tallaamalla tasoitettua.

Muuta porukkaa odotellessa vein omat kamat kentälle. Aamulla maa oli vielä niin jäässä, että oli turvallista ajaa ihan perille asti. Koska olin tapani mukaan hyvissä ajoin paikalla, niin mikäpä olikaan parasta ajankulua kuin lennätys. Aloitin lennot GP:n eSportilla, jolla lensin 4’24” ja 4’22” mittaiset lennot. Ehdin lentää yhden lennon Polttis-Sportilla ennen lapiohommien alkua. 7’34”

Talkoiden ja varsin makkarapitoisen grilliaterian jälkeen Polttis-Sportti oli ainoa oikea valinta tähän kovaan ja puuskaiseen keliin. Iltapäivän kuluessa lensin Polttis-Sportilla neljä ( 7’48”, 7’48”,7’25”, 7’41”) lentoa tosi kovassa tuulessa, mutta onneksi tämä kone ei ole siitä moksiskaan, eikä myöskään lennättäjä.

Kentällä vierähti hienon harrastuksen ja hyvien tyyppien kanssa seitsemän tuntia enimmäkseen kovassa tuulessa ja auringossa. Pitää myös toivoa, että kenttä kuivuu nopeasti ja että paikkaukset saavat olla rauhassa, eikä kukaan idiootti käy enään mylläämässä parkkipaikka.

12.4.

Eiliseltä harraste- ja talkoopäivältä jäi kovan tuulen vuoksi suurin osa eSportin akuista käyttämättä. Koska kamat olivat autossa valmiina, niin pääsin nopealla aikataululla nauttimaan Talosaarentien tyynestä ja aurinkoisesta aamuhetkestä. Ylläyksekseni en ollutkaan ainoa aamuvirkku, sillä kerhon puheenjohtaja oli jo minua aiemmin kentällä. Hän tosin jo lopetteli siinä vaiheessa, kun minä sain vasta kannettua kaluston paikalle. Siinä sitten tehtiin vuorovaihto.

Mikäpä harrastaja olikaan ollessa kuulaana kevätaamuna lennokkikentällä ihastelemassa luonnon rauhaan yhdessä nousevan auringon kanssa. Lensin eSportilla todella kauniissa aurinkoisessa ja tyynessä aamussa kuusi akkua tyhjiksi lentoaikojen ollessa 4’15” - 4’30”. Lentojen välissä on kiva ihan vaan istuskella ja nauttia luonnon rauhasta kuunnellen lintujen sirkutusta ja välillä hörpittiin luonnollisesti kuumaa kahvia termospullosta.

17.04.

Helsingin hangaarin valttiässä eli Super-Sportti pääsi pitkästä aikaa piipahtamaan EFFO:lla ja lentämään asfaltilta, mikä on tällä koneelle harvinaista, en ehkä puhuisi herkusta, sillä ei hyvin hoidettua nurmikenttää mikään voita.

Kentällä oli varsin kaunis, aurinkoinen keli, pienen kentän suuntaisen tuulen puhallellessa. Mikäpä tässä on harrastaessa omassa ylhäisessä rauhassa, kun saa vielä kuunnella leivon laulua.

Lensin koneella kauniin aamupäivän aikana viisi lentoa, joiden kestot olivat kahdeksan minuutin molemmin puolin. Pari ensimmäistä lentoa meni kertaukseksi sen suhteen, miten kannuspyöräkoneella tullaan täydelliseen laskuun asfaltille. Kolmannella lennolla homma oli jo hanskassa. Ensimmäisen lennon jälkeen laihensin pääneulaa vartin verran, niin moottori kävi jo kauniisti piikillä. Päivän loput laskut olivat täydellisiä kauniilla loppuvedolla, koneen kelluessa hetken kentän pinnassa ennen kevyttä maakosketusta.

19.04.

Pajalla on koneita ihan jonoksi asti odottamassa taivaalle pääsyä. Tänä aamuna vuorossa oli Sbach XL, joka on kokenut mun omistuksessa kovia, mutta aina se on kuitenkin valmiina uhmaamaan maan vetovoimaa, kun melkein kädetön pilotti leijuttaa konetta, tai ainakin yrittää. Old scholl -mies ei tunnetusti käytä mitään gyroja. Koneessa oli poikkeuksellisesti Hobby Kingin 50 A -nopeudensäädin, kun koneen oma säädin oli lainassa Multiplexin FunCupissa, kun vaihdoin koneeseen FASST-vastaanottimin.

Kentällä ei ollut aivan tyyntä, mikä olisi ollut parasta, kun kone otetaan talven jäljiltä naftaliinista ja kokeillaan, miten se istuu useamman kuukauden jälkeen käteen. Lensin koneella kolme akullista 3s2200 mAh akkuja. Olisin lentänyt tyhjiksi kaikki muutkin akut, mutta kolmannella ja päivän viimeisellä lennolla huomasin, että siiveketeho on poissa, minkä seurauksena kone tekee vaakekierteen todella laiskasti verrattuna edelliseen lentoon. Maassa syykin sitten selvisi. Työntätangon pallolinkki oli päässyt irtoamaan siivekehornista. Tässä koneessa pallolinkit ovat äärimmäisen pientä kokoa, itse asiassa pallolinkin läpimenevä pultti on pienemin kuin M1, joten lennot loppuivat tältä erää tähän. Pääasia oli kuintenkin se, että kone saatiin ilmaan ja se toimi odotusten mukaisesti. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan siivekkeen työntötanko vaihdetaan.

24.04.

Lennokkikamat ja Super Sportti pakattiin autoon ja liikkuva hangaari suunnattiin aamusella kohti upeaa Talosaarentien lennokkikenttää. Aamu näytti sisältä käsin, ikkunan läpi mitä hienoimmalta ja sitä se olikin, mutta ulkona hyinen totuus selvisi. Matkalla auton lämpömittari näytti lumihiutaleen kuvaa ja +4 C lämpötilaa, missä ei juurikaan ole hurraamista.

Kun sain paikan päällä kamat kannettua varikkopöydille, niin hetken mietin, että onko tämä nyt ihan hullun hommaa ja sitähän se onkin, mitä parhaimmasta päästä. Näin aamusella klo 8 pintaan kylmä pohjoistuuli puhalteli mantereen suunnalta. Tuuli oli kyllä varsin jäätävä. Tein aamunavauksen 7'48" mittaisella lennolla. Eipä tällainen tuuli jurikaan tunnu, eikä vaikuta tällaiseen keskikokoiseen polttomoottorikoneeseen. Ei varsinkaan nyt, kun tuuli oli aivan kentän suuntainen. Sormet olivat ihan jäässä lennon päätteeksi, kun lähetinhuppu oli laitettu jo talviteloille.

Onneksi mukana on aina termospulollinen höyryävän kuumaa kahvia. Se lämmittää harrastajan näppejä sekä kitusia, kun sen kiskoo menemään. Tälle lennolle otin auton takalaatikosta talvityörukkaset, mitkä kädessä lennätin toisen ja tämän päivän viimeisen lennon; 7'54". Laskussa pyörteinen puuska painoi koneen perää ja tämä yllätti pilotin, koska tuuli oli muuten kentän suuntainen. Lasku oli kuitenkin ihan onnistunut, joskin tyylipisteet jäi siitä nyt saamatta.

30.04.

Lähdin viettämään reipasta ja raikasta, mutta myöskin varsin sähköistä Vaihtoehto-Wappua Vallilan Lennokkikerhon upealle Talosaarentien lennokkikentälle. Mukana oli hyvässä iskussa oleva Sbach XL, joka ei tarvitse muuta kuin kovaa ajoa. Olin uusinut edellisen lennätyskerran jälkeen toiseen siivekkeeseen standardikokoisen pallolinkkityöntötangon.

Kyytiä koneelle oli tänään tarjoilemassa koko CNHL:n 3s2200 mA -akkusorttimentti (8 kpl). Huvi aloitettiin uusilla CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh (70C) -akuilla. Kone oli ihan trimmissä työntötangon vaihdosta huolimatta. Kentällä ei ollut mikään pläkä keli ja niinpä tuuli pääsi yllättämään minut ja koneen niin, että se putosi varikkopöydältä. yllätyksekseni uuden pallolinkin muovi antoi periksi. Onneksi mukanani oli tarvittavat varatilbehöörit ja pienen äheltäminsen jälkeen koneessa oli jälleen toimiva työntötanko siivekkeessä. Pienen varikkokäynnin jälkeen lennettiin tyhjiksi Black Series -akut. Laadukasta epp/LiPo tiimaa XL-koossa tuli varmaankin 50 minuuttia. Yo. kuvasta näkee, miten talvella, helmikuussa, aurattu kiitorata on vahingoittanut ruohoa, eikä nurmi vielä viheriö siitä kohtaa. Toivottavasti edes joskus.

1.5.

Wapun päivää vietettiin reipashenkisesti ja parhaassa seurassa kesäparatiisissa, missä ruoho alkaa jo vihertämään, eikä tällä kertaa eikä tällä paikalla tarvitse mennä edes aidan toiselle puolelle, niin kuin yleensä pitää. Mikäpä sopii Wapun päivänä kalustoksi kuin ilmojen perusduunari Hobby Kunkun epp-Yak-55. Hmm…koneella taitaa olla menossa jos 14. lentovuosi. Itse asiassa tätä kirjoittaessa minun piti tehdä faktantarkistus. Kone koelennettiin lumettomana kostean kalsana helmikuisena päivänä: 28.2.2014.

Nyt lentokauden alussa oli tarkoitus koeponnistaa vanhat 4s1600 mAh Turnigyn akut. Rähinät aloitettiin akulla #4, jolla päästiin ja päästeltiin ihan normaali neljän minuutin kohellus ilmassa. Lennon päätteeksi akku oli hieman lämmin, mutta ihan kohtuuden rajoissa, joten tämä akku pääsee selkeästi jatkoon niin pitkään kun siitä saa puristettua ilmaista tiimaa. Lahjoitusakku #5 toimi siinä, missä #4. Selkeästi huonoin oli oma vuodelta 2014 peräisi oleva samana sarjan akku, joka lämpeni eniten. Sillä saatiin rimaa hipoen ajastettu neljän minuutin lento, mutta viime sekunneilla jo korvakuulolla huomasi akun kyykkäämisen kierrosten laskuna.

Kaiken kaikkiaan epp-Yak-55 lennettiin 16 lentoa. Aamun kääntyessä päiväksi myös tuuli alkoi viriämään, mutta onneksi tässä koneessa on hyvä penetraatiokyky, joten eipä levottomat kevättuulet tätä konetta maadota. Vuodelta 2021 peräisin olevat ja jo 50 lentoa lentäneet 4s1300 mAh Nanot pelittivät edelleenkin odotusten mukaisesti. Ajossa oli myös mukana viime vuoden Black Friday -ostokset, pariin kolmeen kertaan lennetyt CNHL 4s1300 Black series v2 akut (4 kpl).

Lentojen lomassa 4 mm meltoraudasta väännetyt ja hyviksi havaitut laskutelineet hajosivat, toisen puolen lanka antoi periksi ja murtui. Otin jäljelle jääneestä puolikkaasta renkaan pois ja koitin vääntää siitä jonkinmoisen suksen rungon alle. Tämä viritys ei toiminut käytännössä, vaan se vääntyi joka laskussa rungon alle. Epp-Yak toimii kyllä hienosti ilman laskutelineitä, mutta pitää duunata uudet landarit koneen alle, koska kaunis laskeutuminen viimeistelee hyvän lennon.

Lentoja jatkettiin vaihtelevassa tuulessa Sbach XL, jolla lennettiin samainen kahdeksan akun setin, mitä viimeksikin. Kaverin oli kukas muu kuin Vesa, joka oli varustautunut kolmen koneen voimin Vappuajalulle. Kentällä vierähti noin viisi tuntia aikaa mielettömän upeassa keväisessä kelissä.

3.5.

Lauantaina maalla oli todella kaunis ja kesäinen päivä. Lämpöä ja aurinkoa riitti yllin kyllin, mutta varsin kovaa paukuttava tuuli viilensi ilman. Suojaisissa paikoissa, minne tuuli ei sopinut lämpö helli jo hipiää. Yön aikana oli hieman satanut ja tihkusade jatkui myös nyt aamulla. Tuuli oli kokonaan poissa.

Aamupäivällä, sateen hellitettyä kasasin Popsien lentokuntoon ja menin koneen kanssa pellolle koelentoa varten. Akkuna oli uuden karhea CNHL G+Plus -sarjan 3s3000 mAh (70C) -akku, jo ihan sen vuoksi, että koneen keulalle tulisi aktiivista painoa. Useampien lentoonlähtöyritysten aikana kone ei päässyt sellaiseen nopeuteen, että se olisi lähtenyt lentoon, korkeintaan kannus nousi ilmaan. Myönnettäköön, ettei hieman epätasainen pelto ollut optimaalisi kiitorata. Markus, jolta ostin koneen, sanoi että se lähti Forssan kentän asfaltilla kuin telkkä pöntöstä jo kolmikennoisella akulla. Niinpä kokeilen koneen koelentoa seuraavan kerran asfalttibaanalta.

Jatkoin harrastusta anopin höyryävien lihapatojen jälkeen landella majailevan 4t-Junnun kera. Olen jo pitkään miettinyt, miten kone lähtisi kotitieltä, siitä ryytimaan ja likakaivojen vierestä lentoon. Hyvin Junnu pyrähti lentoon ja siitä kun pääsee heti vasemman kautta kaartaen pellon päälle, niin hommassa ei ollut minkäänlaista riskiä.

Keli oli kiva, tyyni ja aurinkoinen, kun aloitin hommat. Lennon aikana keli vaihtui pilvipoutaan, mikä sekin oli ihan jees. Mikäpä oli pöristellä liki tyynessä ja hyvin keväisessä kelissä. Kone killui ilmassa 26’09”, josta moottori kävi 29’07” verran. Lennon päätteeksi liideltiin liki kolme minuuttia. En lentänyt enää toista lentoa, kun koneen pyrstöevä jälleen kerran murtui irti ties miten monen liimauksen jälkeen. Siihen pitää tehdä kunnollinen remontti.

7.5.

Suuntasin töiden jälkeen minnekäs muualle kuin setämiesten harrastereservaattiin. Autoon oli pakattu niin Sbach XL, kuin ilmojen perusduunari epp-Yak 55. Aamusella lähdön tohinassa unohdin ottaa mukaan epp-Yakin lähettimen, joten lennot olivat tänään yhden koneen varassa.

Aloitin lennot CNHL G+Plus -sarjan 3s3000 mAh (70C) -akulla, jolla täästiin 6’44” mittaiseen lentoon. Isomman akun paino arvelutti, mutt hyvinpä kone lensi isommalla akulla. Saman sarjan toisella akulla lennettiin todella vaihtelevissa tuuliolosuhteissa 7’37” mittainen hieno lento. Päivän lentoja jatkettiin CNHL Black Series 3s2200mAh 30C-akuilla, joita olen hankkinut parissa eri erässä. Ensimmäinen numeroimaton akku 12/2023 ostetusta erästä alkoi hyytyä jo turhan aikaisin; 4’22”. Toisessa saman erän akussa oli puhtia ihan toiseen malliin, ehkä tuli ajettua hieman pienemmällä kaasullakin, tai tiedä häntä. Joka tapauksessa lentoaika oli 5’12”. Lopuilla saman ostoerän akuilla pyöritettiin konetta reilut viisi minuuttia. 5’02” sekä 5’21”. Toisella Black Series 3s2200mAh ostoerän akuilla päästiin mukavasti reilun viiden minuutin lentoaikoihin. 5’19” 5’20”.

Puolessa välin lentoja alkoi jo nälkä kalvaa harrastajan sisälmyksiä ja niinpä piti sytyttää erävalkeat elikäs laitettiin grilli kuumaksi. Grillissä tirisi maalaispossun fileet. Tällä kertaa puttepossu huuhdeltiin ihan vaan kivennäisvedellä kohti ruuansulatuskanavia. Kyllä taas jaksaa harrastaa.

Hieno lennätysiltapäivä upeasti lentävän Sbach XL:n kanssa päätettiin uusilla, alle kymmenen syklin CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh (70C) -akuilla. Ensimmäisellä akulla viiden minuutin tullessa täyteen, potkua löytyi vielä hienosti, kun avasin kaasun. En kuitenkaan viitsinyt ajaa akkuja sen tyhjemmäksi, vaan tyydyin normilentoon 5’14” lentoajalla. Toisella samana erän akulla päästiin melkein sekunnilleen samaan lentoaikaan; 5’16”. Päivän aikana kentällä oli käynyt todellinen kuhina, kun paikan päällä oli ollut peräti neljä kerholaista.

8.5.

Pari vuotta sitten tulin hankkineeksi hieman siipeen saaneen, tai tässä tapauksessa runkoonsa sanaaneen SIG Four Star -lennokin 40-kokoluokassa. Aikoinaan korjailin edellisen omistajan jäljiltä rujosti korjatun, poikki menneen takarungon itseäni tyydyttävällä tavalla. Tein myös uuden sivuperäsimen lapun sekä tuin sivuperäsimen kolmiorimoilla korkeusvakaajaan. Pyrstöremontin myötä kone sai myös uuden kannuspyörän. Edellisten lisäksi veli oli pessyt UÄ-pesurissa Super Custom (SC) 53-moottorin. Aika mielenkiintoista, mutta vastaavan kokoinen Irvine ei mennyt samoihin kiinnitysreikiin. Olisin ensisijaisesti lentänyt konetta Irvinellä, sillä moottorista on niin hyvät kokemukset Lazer 3D-koneen myötä. Nyt oli tyytyminen Kiinan ihmeeseen.

Perillä Talosaaressa oli tosi kova tuuli. Laittelin kuitenkin Four Starin lentokuntoon, jos muuta, niin ainakin käyttäisin moottoria, jotta kone olisi lentovalmiina tyynempiä kelejä odotellessa. Moottori käynnistyi yllättävän helpolla, mikä oli kiva yllätys. Moottori kävi erittäin hyvin täydellä kaasulla, mutta ei kestänyt juuri yhtään pienempää kaasua. Vastaneulan säädöllä moottori alkoi vastaamaan hyvin kaasutikun asentoon.

Koska kone oli tankattu, siipi oli kiinni ja moottori kävi hyvin, kiusaus kävi ylitsepääsemättömäksi. Vielä kun tuulikin oli kentän, niin olihan kone ihan pakko koelentää. Huh, huh.. tuulen suhteen koko koelento oli kauhua koko rahan edestä. Tyydyin lentämään tosi lyhyen lennon, jonka päätteeksi ainoa tavoite oli saada kone ehjänä alas. Lasku oli ihan ookoo tuuliolosuhteet huomioiden. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Koelennon päätteeksi oli selvillä muutamat akuutit parannukset; koneen perä on liian korkealla, mikä ratkeaa joko uudella päälaskutelineellä tai modatulla kannuksella. Lennossa kone kampesi todella paljon oikealle, mitä en ehtinyt kunnolla trimmaamaan näin kovassa tuulessa. Pyrstön horninen kiinnitysruuvit pitää lyhentää muovien tasolle, sillä nyt niissä raapii kätensä konetta siivotessa. Siiven kiinnistys pultit pitänee vaihtaa sopivasti lyhennettyihin sormin kierrettäviin muovipultteihin. Spinnerin tilalle olisi hyvä vaihtaa spinnerimutteri, jos sellainen vain löytyy jostain. Silikonitiivistys tarvitaan vielä siiven ja rungon väliin.

Kun SIG Four Star oli saatua koelennettyä ja siivottua sen päätteeksi, niin lensin epp-Yakin, jolla oli eilisen jäljiltä läjä akkuja odottamassa. Ensimmäiseksi lennettiin vanhat perintöakut; 4s1600 mAh, joista kaikista riitti ihmeen hyvin potkua neljän minuutin lentoon. Oma, vanha 100+ syklin akku oli selkeästi heikoin lenkki, vaikka silläkin lennettiin neljän minuutin pintaan.

Seuraavaksi lennettiin painavat ja paskat Hobby Kingin Graphene Panther 4s1400mAh-akut, joita on siis neljä kappaletta. Akut ovat aika vähän käytettyjä, puhutaan siis alle 20 syklin käytöstä. Kaikesta huolimatta akut toimivat ihan jees ja niillä sai neljä minuuttia tiimaa kasaan. Hieman ne olivat haaleat lentojen päätteeksi, mutta ei mitenkään pahasti.

Pitkä lennätyspäivä päätettiin vielä Turnigyn “lyhyellä” 4s2200 mAh akulla, millä lennettiin tunnustellen viiden minuutin lento. Epp-Yak lensi siis tänään yhdeksän minuuttia. Kotona kokeilin kapasiteettimittarilla, niin vanhoissa 4s1600 mAh akuissa oli tasaisesti jäljellä kapasiteettia n. 30% ja vanhimmassa +100 syklin akussakin peräti 29%. Hyvää ja halpaa tiimaa on edelleenkin odotettavissa.

11.5.

Plakkarissa poltteli viime perjantailta ajamatta jääneet 3s2200 mAh-akut, jotka ladattiin Sbach XL-konetta varten, mutta jotka sitten jäivät ajamatta todella kovan tuulen vuoksi. Akut on aina paljon kunniakkaampaa purkaa lennättämällä, kuin purkaa ne kotona varastointilataukseen. Iltasella vähän ennen kuutta keli oli vielä ihan säädyllisen hyvä, joskin ikkunasta ulos katsoen tummaa taivasta oli jossain kaukana horisontissa. Niinpä ajelin tänään iltavuoroon Talosaarentien lennokkikentälle, ihan vaan purkaakseni akut.

Kentällä keli tai oikeammin tuuli oli varsin vaihteleva ihan tyynestä äkkiä nousevaan levottomaan tuuleen. Olin selkeästi varustautunut liian vähäisellä vaatetuksella, sillä vilu pääsi hiipimään lennättäjän atleettiseen kroppaan. Mennäkseni itse lennätykseen, iso Sbach XL lensi ja toimi upeasti odotusten mukaisesti. Kone on hyvin trimmeissä, niin lennätys on niin nautittavaa puuhaa. Siinä vaiheessa kun oli enää pari akkua jäljellä, pidin pienen lämmittelytaon autossa, niin sillä aikaa taivas oli vetänyt mereltä päin tosi tummaksi ja tuuli tuntui entistä kylmemmältä. Lensin illan mittaa kaikki kahdeksan akkua tyhjiksi.

15.5.

Olen lentänyt Hobby Kingin Epp-Yak 55 -konetta sen ensimmäisestä lennosta (2014) lähtien vanhoilla Robbe-Futaba FC-18 lähettimellä, jossa on FrySkyn 2,4 GHz plug & play gigakonversiosetti. Viime aikoina radio on alkanut pätkiä. Tämän seurauksena Epp-Yak 55 tuli edellisellä lennollaan tonttiin sillä seurauksella, että vasen siiveke repeytyi kokonaan irti. Vahinko korjattiin nopeasti, helposti ja luotettavasti uudella silikonisaranalla. Samalla lähettimeksi vaihtui Futaban T10CG-lähetin, mihin naputtelin setupin

Aamuisen droneuhan hälvettyä ja Helsingin ilmatilan sulun peruuntumisen jälkeen suuntasin Epp-Yakin kera Talosaaren kauniille ja luonnon rauhaisalle lennokkikentälle toiveena, ettei minua pidätetä, eikä lennokkiani ammuta alas. Mukanani oli tällä kertaa vain vähäinen määrä akkuja; kaikki vanhat 4s1600 mAh -akut, siis neljä kappaletta yhteensä.

Ennen lentoja jouduin vielä irrottamaan siivenpuolikkaan ja säätämään siivekkeen työntötankoa, koska se ei silmämääräisesti ollut keskellä. Kone toimi odotetusti todella hyvin, ainoastaan siivekettä sai trimmata. Ilmassa kone oli ihan oma itsensä. Lensin kaikki ladatut akut tyhjiksi, niin olisi toki voinut olla enemmänkin mukana, mutta joskus näinkin.

19.05.

Aktiiviset ja innokkaat lennokkisedät kokoontuivat omaan lintukotoonsa mitä upeimman kesäkelin vallitessa. Matkalla kesäparatiisiin auto näytti peräti 23,5 C ulkolämpötilaa. Nyt oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä myös hyvin kesäiset lämpötilat. Vaikka kevät onkin ollut kaunis ja vähäsateinen, kovinkaan lämmintä ei ole ollut, ei ainakaan oman mittapuun mukaan.

Perillä oli ohjelmassa kentän ruohonleikkuu, johon menikin aikaa lähes kahden tunnin verran. Ajolinjat eivät olleet kaikista suorimmat, eikä tästä varmaa tyylipisteitä heru, mutta nouseehan lennokki nurmelta, vaikka sitä ei ole ihan millilleen suoraan leikattu. Kun nurmikko oli saatu parturoitua jenkkisiilityyliin, niin tällä aikaa varsin reipas tuuli oli täysin tyyntynyt. Mikäpä nyt olikaan viritellä Hobbykingin epp-Yak 55 lentokuntoon. Tyynessä kelissä trimmaisin vielä konetta optimiin. Tällä välin Vesa viritteli jo leiritulet, jotta saadaan grillattu kanaa ja possua kohti ruuansulatuskanavia, että jaksetaan lennättää koko ilta.

Varsin maittavan kenttäaterian jälkeen lensin epp-Yakilla kaikki kahdeksan akkua tyhjäksi. Nyt pääsin pitkästä aikaa kunnolla rouhimaan 3Ö-lennätystä. Lennän toistaiseksi konetta ilman expoja, mutta nyt uuden lähettimen kera pitää alkaa käyttämään niitäkin.

Illan päätteeksi heitettiin ilmaan Sbach XL, jolla lentää rouhittiin kuuden akun verran. Ruohonleikkuu verotti sen verran varsinaista laatuaikaa, että 8 + 6 akkua oli ihan riittävä setti ottaen huomioon sen että päästään vielä kotiin ja maaten valoisaan aikaan.

Pitää kyllä ilolla todeta, että olipa varsin hieno harrastepäivä. Näitä hetkiä kelpaa muistella marraskuussa, kun on märkää ja pimeää, eikä lennätyskelejä ole ollut viikkokausiin.

22.05.

Tänään suuntasin aikaisin aamusta Talosaaren hienolle lentokentälle vakiosetin kanssa. Mukana olivat siis Hobbykingin epp-Yak 55 sekä Sbach XL. Nyt oli myös tarkoitus vihdoin koelentää Taavin Tundra, joka on jo hetken odottanut taivaalle pääsyä. Kentällä puhalteli jonkinmoinen tuuli jo heti aamusta, mutta ei sellainen mitään haittaa.

Tundraan piti tehdä pari pienet korjaavat toimenpiteet, ennen kuin kone saatiin taivaalle, minne se kuuluukin. Kone lensi päivän mittaan kolme lentoa, joiden aikana koneen omistaja pääsi lennättämään konettaan. Keli oli jännä, sillä aamun kääntyessä päiväksi tuuli tyyntyi, kun yleensä keskipäivää kohden se yltyy, jos ihan aamus on ollut täysin tyyntä. Lentojen lomassa pieni sadekuuro satoi alas hetkeksi. Ehdimme kuitenkin laittaa kamat suojaan, mistä ne melkein saman tien sai taas kaivaa esiin.

Lensin päivän aikaan Sbach XL -koneella kaiken kaikkiaan kahdeksan akkua (2x3000 mAh + 6x2200 mAh) tyhjiksi. Koneella oli kiva lentää rouhia liki tyynessä kelissä (8*5=40 min). Lensin Hobbykingin epp-Yak 55:lla kaikki vanhat 4s1600 mAh akut, sekä yhden uudemman akun.

Lentojen välillä grilli kävi kuumana ja broilerin rintafileet kypsyivät. Tiput nautittiin kreikkalaisen kurkkusalattin kera ja maittava gourmet-tasoinen kenttälounas kruunattiin Karhun alkoholittomalla oluella alas. Olipa taas kiva ja hieno harrastepäivä takana päin.

23.5.

Tänään oli Lada-kerhon perinteiset kenttätalkoot luonnonkauniissa ja mielenrauhan tyyssijassa eli alkuperäisessä kesäparatiisissa. Keli oli jo heti aamusta lämmin ja aurinkoinen, mutta paikan päällä puhalteli todella kova kevätmyrsky.

Agendan hommat saatiin hyvissä ajoin tehdyksi, minkä jälkeen keskityttiin olennaiseen eli lennätykseen sekä grillaukseen sekä tarinointiin, turinointiin mitä parhaimmassa seurassa. Tälle päivälle suunniteltu Multiplex FunCup-kokoontumisajot kunnon Lada-kerhon tapaa hieman latistuivat kovan ja navakan kevättuulen vuoksi. Onneksi otettiin edes kunnon pönötyskuva. Katsoin tuulen olevan sen verran kova, että päätin pitää oman FunCupin maadotettuna, sen sijaan kaksi muuta hurjapäätä uhmasivat luonnon voimia ja lennättivät koneitaan.

Lensin Hobbykingin epp-Yak 55:lla päivän aikana yhdeksän lentoa. Kone lentää loistavasti kelissä kuin keilissä. Sen verran kova tuuli hillitsi lennätyksiä, että 3Ö-rouhinnat jäivät vähemmälle. Kovasta tuulesta huolimatta kaikki laskut olivat varsin onnistuneita.

Ajettuani kaikki 4s-akut tyhjiksi, päätin uhmata luonnonvoimia ja lensin Sbach XL -koneella yhden lennon. Aika pian saatuani koneen ilmaan, mielessäni jyskytti ajatus siitä, miten saan parhaimman 3D-koneeni ehjänä alas. Ainahan koneet tulevat taivaalta alas, mutta missä kunnossa, tämä on jo toinen kysymys. Nyt mitään ei ollut kyseenalaista kun otin koneen onnistuneeseen laskuun. Liki kuuden tunnin tuulessa ja auringossa olemisen jälkeen oli aika pakata hymyssä suin kamat autoon, lukita kentän puomi ja ajella kotiin pitämään ehtoota.

31.05.

Kävin Pullahiiren kanssa Forssan semiurbaanilla korpikentällä kokeilemassa, josko kone lähtisi asfaltilta lentoon yhtään paremmin, mitä kokkareiselta pellolta aiemmin tänä keväänä. Parin 3s3000 mAh akullisen verran tein reunaheinikkoon päätyneitä nousuyrityksiä. Aamu oli varmaankin liian tyyni, tuntuu siltä, että kone tarvitsee kohtalaisen vastatuulen noustakseen ilmaan. Koneen kiinteä kannuspyörä ei yhtään helpota nousukiitoa ja eikä sivuperäsimessäkään ole tarvittavaa ohjaustehoa. Kiidon päätteeksi kone kampeaa aina itsensä oikealle.

Kokemuksen syvän rintaäänen perusteella koneeseen pitää tehdä ohjattava kannuspyörä. Rakenteellisesti se on varsin helppo toteuttaa vaneripalan avulla. Pala liimataan suppenevien runkorimojen väliin. Fiksusti tehtävässä ohjauksessa on vähän miettimistä. Helpoin ratkaisu olisi laittaa koneen perään erillinen ohjausservo. Tämän ratkaisun kääntöpuolena on servon tuoma lisämassa kaukana painopisteestä. Vaijeriohjaus sekä uuden servon asennus olemassa olevien läheisyyteen olisi lisäpainon kannalta fiksuin ratkaisu. Enpä muista oliko rungon päältä kaarien välistä parit rimat poikki jo konetta ostaessa, vai koska runko on saanut pientä osumaa. Ne on helppo korjata, eikä Solartex-päällystettä tarvitse edes avata rungon päältä. Ehkä tuunaan koneen kaikessa rauhassa parempaan kuosiin ennen kuin lähden seuraavan kerran kentälle sen kanssa.

08.06.

Nurkissa pyöri muutama täydessä latauksessa oleva 3s2200 mAh akku, niin kaikkein kunniallisin tapa purkaa akut, on tietysti lennättää ne tyhjiksi. Niinpä lähdin iltavuoroon Talosaaren luonnonkauniille lennokkikentälle.

Paikan päällä oli ihan pläkä keli, eikä ristinsielua ollut paikalla, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Koneena oli tämän kevään ja kesän ykköstykki, siis paljon lentänyt ja kokenut (~tontattu) Sbach XL. Ilta meni oikeastaan ihan vaan konetta trimmaillessa ja pläkäkelistä nauttien linnun laulua kuunnellessa. Lennon päätteeksi huomasin pienen murtuman korkeusperäsimen tyvessä, mihin lasikuituhorni on upotettu. Onneksi alkuperäiset liimaukset kestivät koko

Kerhon konttiprojekti etenee mallikkaasti. Laattaperustukset on jo tehtynä ja maapohja on pitkään ollut niin kuivaa, että se kantaa kuorma-auton erinomaisesti. Sen jälkeen päästään suunnittelemaan kontin päälle tulevaa lippaa.

13.06.

Olen jo pitkään luottanut Forecan tuntiennusteeseen, mitä tulee lennätyskelien kyttäämiseen. Niinpä luotin myös tänään ja ennusteen mukaan Talosaaren lennokkikentällä olisi lähes rasvatyyni keli aamupäivänä ajan. Suunnistin sinne oitis saatuani pakattua harrastekamat autooni. Tänään oli Super Sportin aika päästä taivaalle. Tämä kone on polttiskalustosta niitä valttikortteja, jotka eivät koskaan petä.

Paikan päällä rakas kenttämme oli mitä erinomaisimmassa kunnossa. Erityisesti juuri leikattu parkkipaikan nurmikko kruunasi kaiken. Kentällä oli tosiaankin aivan pläkä keli eikä ketään muuta, mikä sopi minulle mainiosti. Laittelin koneen lentokuntoon huikeaa linnunlaulua kuunnellessa.

Taivas oli tasaisen harmaa, ei kuitenkaan sellainen synkän harmaa, mutta kuitenkin. Harmauden takana jossain kaukaisuudessa loimotti aurinko. Mikäpä tässä keli onkaan harrastaa. Ensimmäinen lento kesti 7’20” ja sitä seuraava 7’35”. Tulin laskuun selkeästi liian korkealta ja niinpä lasku meni pitkäksi ja kone pysähtyi tukialustyylisesti reunaheinikkoon.

Seuraavalla lennolla satsattiin enemmän laskuun. Tuulettomalla myötätuuliosuudella tiputin moottorin kierrokset selkeästi lähes tyhjäkäynnille ja pellon/kentän kynnyksellä sitten kaasu kiinni, niin kone istahti nätisti kentälle yhden pienen pompun kera. Kone rullattiin takaisin varikolle. Lennolle tuli mittaa 7’29” verran.

Seuraavan lennon (7’47”) aika perustaitolentoliikkeiden jälkeen moottori hieman kakistelin useamman sekunnin viiveellä, mutta ei kuitenkaan sammunut. Pitää pajalla ottaa tankki irti ja tutkia onko joku letku tankin sisällä taittunut tms mistä moottorin pätkiminen voisi johtua.

Viidennelle lennolla (7’26”) vedettiin jo täydellinen lasku. Toin koneen tyhjäkäynnillä kynnykselle ja siitä pitkällä loppuvedolla kone tuli todella nättiin laskuun, eikä yhtään pomppinut, vähän hytkyi. Loput kaksi lentoa lennettiin seitsemän ja puolen minuutin pintaan (7’32” 7’23”). Aamun lennoilla pääneula oli auki 1 ¼ verran ja kaikki lennot lennettiin punaisella Mehukattilla. Viimeiselle lennolle tankkasin Wildcatin(?) vihertävää polttoainetta olemassa olevan sekaan. Säädin neulaa 1 ? verran ja hyvinpä kone toimi tälläkin sekametelisopalla ja naulan säädöllä. Rullatessani konetta varikolle viimeiseltä lennolta, ilmassa olikin jo ensimmäiset sadepisarat tuntiennusteen mukaisesti. Hetken aikaa odottelin, mihin suuntaan keli kehittyy. Sitä odotellessa aloin hissukseen siivota konetta ja laittaa kamoja kasaan, olihan plakkarissa jo seitsemän lentoa kokonaistiiman ollessa 52’32”. Kyllä oli taas kerran ihan napakymppi harrastesessio.

16.06.

Suuntasin Super Sportin kanssa iltavuoroon Talosaarentien lennokkikentälle parin päivän tauon jälkeen. Paikan päällä oli ihan kohtuullinen keli, joskin tuuli hieman pyöri, mikä on tyypillistä tälle paikalle.

Tankkasin koneeseen edellisen lennätyskerran peruja olevaa Wildcatin(?)-polttoainetta. Ruohonleikkuusta on jo sen verran aikaa, että sen huomasi selkeästi konetta rullatessa, että renkaat eivät rullaa enää niin kevyesti, mitä edellisellä kerralla. Ilmassa moottori tuntui käyvän hieman rikkaalla. Iltavuoron ensimmäiselle lennolle tuli mittaa 7’14”.

Laihensin pääneulaa seuraavalle lennolle. Nousukiidossa meren puoleisen pellon päällä vanha kunnon ossi päätti ja petti. Moottori alkoi pätkimään juuri kriittisessä vaiheessa sammuen lopuksi. Arvioni mukaan korkeutta oli jo sen verran, että koneen saa turvallisesti kentällä laskuun myötätuulessa. Vaan, eipä korkeus riittänytkään kentälle asti, vaan tuli hieman töksähtävään laskuun juuri ja juuri pellon puolelle. Tässä rytäkässä laskutelineet napsahtivat nätisti irti. Tarkemmin tutkiessa laskutelineiden kiinnitysvaneri oli aika perusteellisesti imenyt öljyä vuosien varrella, vaikka tankki ei ole sinä aikana vuotanut rungon sisälle, mitä kone on ollut minun omistuksessani.

20.06.

Juhannuspäivän aamu oli Forssan lentokentällä aikalailla tasaisen harmaan, joskin lähes tyyni. Oli pakannut autooni jo vakiokalustoon kuuluvan Lazer 3D -koneen, josta on vuosien varrella tullut yksi parhaimmista koneistani. Kentällä ei ollut ristin sieluakaan, jotenkin näin oletin olevan ja olisin suuresti yllättynyt, jos siellä joku muu yhtä innokas hullu olisi ollut. Heinä rehotti valtoimenaan joka puolella ja uloittui melkein muniin asti.

Lensin koneella viisi lentoa aivan täydellisessä kelissä. Vaikka oli pilvistä, ei ollut kylmä, ei ollut kuuma, vaan oli hyvä olla. Koneen lentoajat olivat kymmenen ja puolen minuutin luokkaa ja kaikki laskut olivat luonnollisesti lazerin tarkkuudella otettuja. Tämä on todella aikamoinen herkku kokonaisuudessaan. Varsinkin laskuun kone tulee todella hiljaa ja oikein ajoitetulla loppuvedolla kone laskeutuu todella hienovaraisesti asfaltille.

Neljännen lennon aikana aurinko alkoi jo helottamaan harmaan, mutta jo hieman rakoilevan pilvipeitteen välistä. Viimeisen lennon aikana alkoi jo tuulikin viriämään, kun kello alkoi käydä kohti puolta päivää. Viiden täydellisen lennon ja yli 50 minuutin tehollisen lentoajan jälkeen olikin jo sopiva sauma lopetella tältä päivältä ja ajalla tukikohtaan leveä hymy naamalla.

24.06. Paluu paratiisiin

Jonkinsortin tauon jälkeen oli aika palata lennokkiskenen paratiisiin, jossa mieli lepää ja jonne eivät maalliset murheet pääse. Matkaan lähdettiin kaupan kautta. Lihatiskiltä tarttui mukaan punalaputettu possufilepaketti ja juomaksi Lapin Kulta pilsneri. Heitin ostokset autoon ja suunnaksi otettiin ihan jotain muuta kuin Visulahti. Mukana olivat sellaiset luottokoneet kuin Hobby Kingin Yak-55 epp-profilehärpäke ja samaa mainiota materiaalia oliva Sbach XL. Lennätän omaksi ilokseni just sellaisia koneita, jotka antavat minulle eniten, mikä milläkin kriteerillä.

Keli oli mitä mainioin ja kesäisin, kun saavuin paikalle. Lentokentän suunnalla oli kylläkin aika tummapohjaista pilveä. Joen takaa paistava ilta-aurinko paistoi ja lämmitti kivasti selkää tumman t-paidan läpi. Täällä on iltapäivän olosuhteet auringon suhteen hienosti mallillaan, kun arska on tässä vaiheessa iltapäivää jo reilusti selän takana.

Lähdin lentoon Hobby Kingin Yak-55:lla, jolle oli kyytiä antamassa Turnigyn sininen 4s1600 mAh akku #6. Olin mielestäni trimmannut koneen lentämään viivasuoraan silloin kun tätä viimeksi lensin, mutta nyt kone piti trimmata uudelleen. Ihan aluksi kone kiensi ja viensi ihan joka suuntaan, niin kuin se ei olisi koskaan trimmiä nähnytkään.

Trimmauksen lomassa piti päästä jo vähän rouhaisemaan 3D:tä, tai mitä lie 3O se onkaan minun tapauksessa. Ikälopulla kennolla saatiin tiimaa 4’36” verran, mitä on todella hyvin. Akku oli lennon päätteeksi aika lämmin. Lennetään tää akulla kuitenkin niin pitkään, mitä siitä virtaa riittää. Lopuilla ikälopuilla 4s1600 mAh akuilla lennettiin ajastimen mukaisia neljän minuutin lentoja. Viimeisenä oli alkuperäinen akku vuodelta 2014, jolla on toista sataa purku/latausykliä ja joka on viisikon pullein tapaus. Näiden lentojen lomassa aurinko oli mennyt pilveen, mikä tuntui selkeästi viileytenä niin, että rotsi piti heittää niskaan.

Seuraavaksi rouhittiin uusien CNHL Black series V2 4s1300 mAh (130C!) vauhdittamana. Uudet akut ovat kyllä selkeästi uusia. Normiajan mukainen kaahaus ei lämmittänyt kennoja lainkaan. Poikkeuksena oli #3, jonka kohdalla unohdin laittaa lentoajastimen päällä, minkä seirauksen akulla ajettin turhan pitkään. Tämäkin akku oli vain aavistuksen haalea, ei edes lämmin.

Kello 18 aikaa, kun tein leirivalkeat grilliin, niin ilma oli taas lämmennyt niin, että paitasillaan tuli jo lämmin. Odotellessa grillin valmistumista ja possun fileiden lämmetssä auringossa, vaihdoin koneeksi Sbach XL:n. Jostain kumman syytä korkeusvakaa oli ihan älyttömästi työnnon puolella, kun koneeseen tuli sähköt. Servovipu oli selkeästi ihan viturallaan. Servon boorijako oli vaan sellainen, että seuraavassa boorissa ohjainpinta oli jo selkeästi vedolla. Työntötankoa piti hienosäätää ruuvilukitteisesta nippelistä niin, että korkkarin sain silmämääräisesti neutraalille.

Grillin lämmetessä lensin pari rauhallista trimmilento (5min) vanhimmilla CNHL:n Black series 3s2200 mAh -akuilla. Mikäpä oli konetta trimmailla ihan tyynessä kesäillassa. Enpä tiedä, miksi olen haksahtanut just näihin vain 30C:n kennoihin, arvattavasti halvan hinnan vuoksi. Vaatimattomasta C-arvosta huolimatta ajoin näillä kennolla todella paljon takavuosina Yak-55M-konetta. Kaksi akkua meni nyt Sbach XL:n trimmaamiseen ja vielä kuusi odottaa varsinaista 3D-koheltamista, ei tämä huvi ihan lyhyeen lopu.

Illan edetessä ilma lämpeni taivaan kirkastuessa. Varsin maittavan kenttälounaan jälkeen ikuinen lennokkipoika jaksio taas harrastaa. Lensin lopun muista hankintaeristä peräisin olevat CNHL:n Black series 3s2200 mAh -akut (4 kpl). Tälläkin kennoerällä tulee 40 sykliä täyteen seuraavalla lennätyskerralla. Sbach X:n illan viimeisiin hitaiisiin säästettiin saman putiikin valkokääreiset muka 70C:n akut, jotka on hankittu nyt maaliskuussa. Kuten olen aiemmin todennut, uudet akut ovat aina uusia akkuja, vaikka ovatkin CNHL:stä peräisin.

Näin se on että Paratiisi ei koskaan petä. Sää oli ihanan kesäinen, ruohon oli hyvin hoidettu, koneet toimivat moitteettomasti, kenttälounas oli erittäin makoisa ja molemmilla koneilla saatiin kivasti nautinnollista tiimaa; 36” ja 40”, niin mikäpä olikaan lopetella yhtä tämän alkukesän hienoimpia lennätyspäiviä. #6? n. 4” #5 4’11” #4 n. 4” Sökö? oma 2014

25.06.

Lennätykset jatkuivat myös tänään kesäparatiisissa yhdessä Vesan kanssa. Kalusto olikin jo valmiina autossa eilisen jäljiltä. Mukana oli siis ilmojen perusduunarit ja valttiässät.

Hobby Kingin Yak-55:lle oli varattuna akkuja täysi tusina, kolmea eri lajia, neljä per laji. Ensimmäiset lennot lentää rouhittiin Turnigyn 4s1600 mAh lahjoitusakuilla. Näillä päästiin normaaliin neljään minuuttiin, vaikka sitten hieman lämmeten. Ilmaista akkua ei ole lämpötilaan katsominen, vai miten se kuuluisa sanonta menikään. Näiden vetelien epp-koneiden trimmit muuttuvat jatkuvasti. Nyt sai sivuperäsin trimmin laittaa neutraaliin.

Muuta akkusorttimenttia edustivat CNHL Black series V2 4s1300 mAh (130C!), jotka ovat vielä todella vähän ajettuja ja sen kyllä huomaa lentojen päätteeksi, kun akun pintalämpötila ei ole juurikaan muuttunut miksikään, korkeintaan aavistuksen verran haalea.

Epp-Yakin osalta illan viimeiset lennot lennettiin ihan ihka uusilla Turnigy 4s2200 mAh Shorty -akuilla, jotka eivät fyysisten mittojen perusteella juurikaan häviä CNHL:n 4s1300 -akuilla. Kahdella ensimmäisellä akkusetillä lennettiin 16 minuuttia per setti ja viimeisellä isokapasiteettisella setillä minuutin pidempään per akku, elikkäs 20 minuuttia. Kokonaistiimaa kertyi peräti 52 minuuttia.

Tällaisen päättömän kaahauksen lomassa alkoi kyllä jo mahassa kurnia. Onneksi Kesäparstiisin Top Chef oli viisasti ennakoinut tilanteen jo pallogrilli oli jo lämpiämässä. Tänään kenttäpäivällisenä grillissä tirisi Putte Possun ribsit.

Kenttälounaan jälkeen olikin vuorossa tämän kesän ykköstykin eli Sbach XL:n vuoro. Lensin aluksi vanhat Turnigy Nano 3s2650 mAh- akut, joita oli siis neljä kappaletta. Nämä akut ovat litteitä ja levitä, minkä huomaa siinä, että muihin akkuihin verrattuna kone alkaa ilmassa kampeamaan hienoisesti oikealla, eli sille puolelle, missä akku on. Jatkossa runkoon pitää vetää velco-tarra niin, että akun voi asentaa pystyyn runkoa vasten, jolloin akun massa on lähempänä koneen keskilinjaa.

Vaikka trimmasin koneen eilen ja aikaisimmilla Talosaaren keikoilla se on lentänyt todella vakaasti, kun on irrottanut kädet ohjaimilta, niin silti trimmit olivat mystisesti pielessä. Puhuttiin tästä epp-koneiden trimmien vaeltamisesta ja Vesalla oli ihan samat havainnot. Tänään esimerkiksi trimmi korkeusvakaa oli työnnön puolesta ihan tapissa. Nanojen jälkeen lensin vielä yhden lennon uudemmalla 3s2200 mAh-akulla. Illan edetessä taivas olikin vetänyt tasaisen harmaaksi, mikä haittasi koneen näkyvyyttä. Lennon päätteeksi alkoi jo tiputella vettä, joka oli selvä merkki että oli aika pistää pillit pussiin ja suunnata kotia kohden. Matkalla satoikin sitten jo ihan reippaasti, vaikka toisaalta ihan kotikulmilla ei ollut sateesta tietoakaan. Sbachilla tuli tiimaa 25 minuuttia ja Yakilla jo aiemmin mainittu 52, joten ihan kivasti saatiin 3D-rouhintaa plakkariin.

27.06.

Suuntasin iltasella vielä Great Planesin Super Sportster EP koneen eli tuttavallisemmin Pikku-Sportin kanssa iltavuoroon Talosaaretien luonnonkauniille lennokkikentälle, missä olikin tuttu vakiojengi paikalla. Ilma oli todella hieno, mutta tuuli oli aivan jäätävän kova. Lensin Pikku-Sportilla toissapäivän harrastereissulta loput ajamatta jääneet (7 kpl) 3s2200 mAh -akut

Pitää ilokseni todeta, että tämä kone on todellakin kelin kestävä pienestä koostaan huolimatta ja se lentää ilmassa todella vakaasti ja ennen kaikkea lujaa. Kovinkaan ketteriin vaakakierteisiin koneesta ei ole ja kylkilennossakin se tahtoo vajota, mutta onneksi vauhti ja vakaa lento korvaa paljon.

Laskut olivat ihan jees, ei nyt mitään kympin laskuja, eivät ainakaan ensimmäiset. Kone on laskuun tultaessa paljon haastavampi kone, mitä isompi polttomoottoriversio. Tässä on ollut jonkin verran taukoa Pikku-Sportin lennätyksen kanssa, mikä näkyy ennen kaikkea laskuissa. Itsekriittisyys kasvaa koko ajan, toisaalta moni pilotti olisi erittäin tyytyväinen illan jokaikiseen laskuun. Koneen nopeus, keveys ja korkeusvakaajan herkkyys ovat varmaan se kombo, minkä kanssa saa olla tarkkana laskussa, että itselleen antaa siitä täydet kymmenen pistettä, papukaijamerkistä puhumattakaan.

Olipa todella hieno ja onnistunut lennätysiltamat kauniilla kentällä ja hyvässä porukassa. Varsin vauhdikasta tiimaa kertyi puolen tunnin verran.

28.06. Sig Four Star, ei kun Five Starr

Ilmojen veteraanin, siis Super Sportin 5-vuotishuolto on vielä vaiheessa, niin päätin ottaa mukaani aiemmin keväällä todellisessa myrskyssä koelennetyn Sig Four Star koneen, jonka on viimeistään nyt syytä astua aktiivi palvelukseen Super Sportin rinnalla. Olisihan toki em. kone ollut lentovalmis tankin huoltoa lukuunottamatta. Kaluston kierrätys tekee kuitenkin hyvää, niin kalustolle itselleen, kuin myös lennättäjälle.

Ensimmäiseksi otin lähettimestä käyttöön lentoajastimen, jonka säädin kuuteen minuuttiin. Paljon parjattu ns. kiinanpata eli Super Custom 53-moottori käynnistyy todella nöyrästi. Ensimmäinen lento 6’10” lennettiin aika rikkaalla seoksella, kun moottorin käyntihistoriasta ei ole minulle mitään faktaa. Ilmassa kone taipui notkeasti molemmin puolisiin vaakakierteisiin sekä pysyy kivasti kylkilennossa.

Seuraavalle lennolle laihensin pääneulaa tunnustelevasti vartin verran. Ilmassa käynti oli vielä aavistuksen verran rikkaan puoleista, vaikka tokkopa tuosta on mitään muuta haittaa kuin se, että koneessa on enempi öljypaskaa pinnoilla, mutta se lähtee pyyhkimällä pois. Hienolle lennolle kertyi mittaa 6’30” verran ja lennon päätteeksi kone istahti nätistä hyvin hoidetulle nurmikentälle.

Kolmannelle lennolle (6’47”) laihensin edelleenkin neulaa. Ilmassa koneen käynti oli jo hyvän kuuloista ja se näkyi myös lisääntyneenä vauhtina, vaikka säätövaraa tuntuu edelleenkin olevan. Seuraavalle lennolle laihennettiin vielä neulaa ja käyntiajastin säädettiin seitsemään minuuttiin. Nyt moottori alkoi ilmassa veivaamaan ja räyhäämää, Kimmo-vainajaa lainatakseni. Koneen ottaminen laskuun on yhtä herkkua, helppoa nautintoa alusta loppuun asti.

Seuraava, siis viides lento lennettiin hyväksi todetulla pääneulan säädöllä. Päivän edetessä pieni ja varsin vähäinen tuuli oli tyyntynyt ainakin hetkellisesti. Lennolle kertyi tiimaa 7’33”. Aurinko paistaa, keli on tyyni ja kentän nurmikko on niin timmissä kunnossa, niin mikäpä tässä on harrastaa.

Lentojen edetessä koneen hyvät puolet sen kun korostuvat. Kone lentää todella hienosti ja ennustettavasti, se taipuu ilmassa moneen klassiseen liikkeeseen ja laskuun kone tulee todella helposti. Siinä suhteessa tämä on samaa sarjaa, kuin Super-Sportti. Tämän lennon (7’51” ) päätteeksi pilotti hieman hätäili loppuvedon kanssa, mikä tuli tehtyä turhan korkealla, mutta siitä huolimatta kone istahti nätisti ruoholle.

Punaisella Koltz Heliglow -pohjaisella sekä 10% nitrolla moottorin pääneula oli auki 1,25 kierrosta. Nyt vadelmamehu loppui ja sekaan piti heittää vihreää mitälie Coolpower tai WildCat -polttoainetta. Päivän seitsemäs lento (7’31”) lennettiin tällä sekemetelisopalla. Tankkauspullossa oli ehkä neljännes Klotz-pohjaista polttoainetta, loput vihreää kamaa. Se lienee arvailujen varassa, mikä oli lopullisen polttoaineen seossuhde, mutta moottori kävi todella hyvin koskematta naulan säätöön.

Päivän viimeisen eli kahdeksas lento (7’59”) lennettiin jo kokonaan tällä vihreä öljyisellä polttoaineella ja moottorin käynti oli edelleenkin aivan moitteetonta. Laskuun tultiin parin pienen pompun taktiikalla, mutta hyvällä nurmikentällä tällä ei ole mitään merkitystä.

Päivän päätteeksi kaivettiin Red Devil eli Pikkusportti esiin, jolla lennettii kahdeksan akkua tyhjäksi lentoaikojen ollessa pääpiirteissään 4’00” ja 4’20” välillä. Olipa taas kerran mitä hienoin harrastepäivä. tällaisia päivi kelpaa muistella syksyllä, kun on pimeää ja vettä tulee vaakatasossa.

29.06.

Tämä päivä oli taas sellainen kunnon kesäpäivä, mitä olen kaivannut pian ohi menneen kesäkuun ajan; lämmin ja aurinkoinen. Niinpä suuntasin tänään iltavuoroon Talosaaren kentälle. Mukana oli sama kalusto mitä eilenkin; Sig Four Star ja Pikku-Sportti. Otin kotoa iltapalaksi possun sisäfilettä, sen voimalla jaksaa harrastaa. Paikan päällä olikin jo tuttuja kavereita; Pasi ja Vesa.

Aivan kuin itsestään Four Star valikoitui illan koneeksi, joka lensi todella paljon. Tulin tällä koneella nyt ensimmäistä kertaa (7’17”) laskuun mereltä päin ja siinä oli selkeästi hapuilevaa tuntuman ottoa. Hieman haastavissa tuuliolosuhteissa kone päätyi nokille, mutta mitäpä tästä. Kaikki loput laskut otin mantereen suunnalta, mistä on paljon helpompi tulla laskuun, koska pellon päällä voi lentää jo metrin korkeudella törmäämättä heinäpöheikköön, mikä on realiteetti mereltä päin tullessa laskuun. Tulin lentäneeksi Sig Four Starilla kuusi lentoa kauniissa Suomen suvessa lentoaikojen ollessa 7’30” molemmin puolin. Polttiskoneen uutuudenhuumassa Pikku-Sportti ja kahdeksana akkua jäivät tällä kertaa ajamatta. Upean harrasteillan päätteeksi grillasin possun sisäfileet iltapalaksi.

30.06.

Kaunis tyyni kesäilta ja kahdeksan ajamatonta akku polttelivat sen verran, että lähdin todella myöhäiseen iltavuoroon Talosaaren kentälle. Skaide oli jo lopettelemassa ja putsasi konettaan siinä vaiheessa, kun saavuin paikalle vähän ennen klo 21.

Ilta oli mitä upein, sain lennätellä omissa oloissani, eikä edes hyttysistä ollut seuraa minulle. Sitruunavichyn voimalla lennätin mitä upeimmassa kelissä kaikki akut tyhjiksi. Taas piti todeta, että Pikku-Sportti on järjettömän liukas kone ja ihan rasvatyynessä kelissä baana ei meinaa riittää laskuun. Vasta kuudennella lennolla lasku alkoivat olla arvosteluasteikon paremmassa päässä. Muutama ensimmäinen lasku päätyi kentän reunaheinikon pysäyttämiksi. Tämä oli kesän myöhäisin lennätyskeikka; akut alkoivat olla tyhjinä vasta vähän ennen klo 22.

04.07.

Aikainen lintu madon saapi ja aikainen pilotti pläkän kelin nappaa, sanotaan. Tämä viisaus piti paikkansa myös tänään. Pääsin siis vetelemään täysillä tämän kesän ykköstykiksi nousseella Sbach XL -koneella. Mukana oli 3s2200 mAh -akkuja kuusi kappaletta, jotka kaikki lentää kaahattiin tyhjiksi 3D-wanna-be -rouhinnassa. Taidan olla jo tasolla 3O, aikaisempi 3Ö-taso lienee jo taakse jäänyttä elämää.

Jossain vaiheessa paikalle tuli Olli, jolla oli toistaiseksi kaikkien aikojen hienoin ja tyylikkään Sähkö-Toka tai eToka, mitä nimeä itse kukin haluaa tästä käyttää. Koneen keulaosa on 3D-printattu ja se on sovitettu olikohan nyt 16 mm ulkopöyrijälle. Kone lentää 2s-akulla ja säätimenä on hirmuinen 10A-säädin ja joku 2.4 GHz microvastaanotin.

Raimon tullessa kentälle jatkoin lentoja Raimolta lainaksi saadulla akulla, minkä jälkeen latasin pari omaa 70C:n akkua Raimon kenttäpowerilla. Kirsikkana kakussa sain tyypittää Raimon aika uutta FMS MXS-konetta. Enpä ole koskaan lentänyt mitään konetta, joka vetää vaakakierteet aivan järkyttävän nopeasti. Edes oma Yak-55 epp-lankkukone ei pysyisi perässä. Aika kiva ja erittäin potentiaalinen styrsapaali, harkitaan…

Kentällä keli oli tosi hieno, lämmin, jopa suorastaan paahteinen ja tyyni. Taivas oli pilvettömän kirkas merelle päin, mutta mantereen suunnalle kerääntyi tosi tummia sadetta ja ukkosta enteileviä tummia jättiläisiä. Tehdessäni lähtöä kylmä ukkostuuli pyyhkäisi jo kentän ylitse ja vettä alkoi satamaan vähän ennen kuin käännyin vanhalla Porvoontielle. Olipa taas kerran tosi upea harrastepäivä; koneet lensivät hienosti, seura oli hyvää ja keli antoi parastaan. Sbach XL lensi kaiken kaikkiaan yhdeksän lentoa ajastimen ollessa viidessä minuutissa, joilla timaa tulee vähintäänkin 55 min.

05.07.

Tulin tekmään nopeat aamutoinen lennokkikentäle, siis ajmaan tyhjiksi kuusi kappalatta CNHL:n 3s2200 mAh akkuja milläpä muullakaan koneella kuin Sbach XL:llä. Olipa taas kerran kiva vetää normisetti akkuja tyhjiksia ja tuttuja kieputuksia taivaalla. Tästä se pävivä vasta lähtee käyntiin.

07.07

Kotoa lähtiessä keli oli surkea; oli tuulta ja vettäkin satoi, mutta usko oli kova, että olemattoman satenkaaren tuolla puolen kaikki on paremmin sää mukaan lukien. Vedin ensimmäisen lennon aika kovassa tuulessa, mutta pienen lakisääteisen tauon jälkeen ilma tyyntyi kuin taikaiskusta. Mikäpä oli lentää rouhia Sbach-XL-koneella täydellisessä kelissä kahdeksan akullisen verran iltavuorossa!

Pääsin tyypittämään myös Ollin 2m GP Spirit- sähköliidokin. Alussa kone kopsahti ketoon, kun korkausvakaajan suunnanvaihto olikin väärin päin. Tämän alkukommelluksen jälkeen pääsin kunnolla lentämään GP Spirittiä ja kylläpä kone lensin todella hienosti ja vakaasti.

08.07.

Olin taas tapani mukaisesti aamuvuorossa urakoimassa Sbach XL:n kanssa Talosaarentien luonnonkauniilla lennokkikentällä. Toisen akullisen aikana koneesta lähti ilmassa sähköt pois! Onneksi kone oli ehkä metrin korkeudella aika hitaassa vaakalennossa. Säätimen puolen akkuliitin tuntui olevan aika löysä ja silmämääräisesti ns. hasamusta.

Seuraaville lennoille levitin säätimen liitintä veitsellä sen verran, että kontakti oli napakampi. Lensin näillä virityksillä aika varovaisesti loput kuusi lentoa. Lentojen jälkeen laitoin kontista kepakot hieman sotketulle hiekkarampin jälkeiselle alueelle, ettei kukaan mulkku enää survo sitä autonsa kanssa. Kyllä yksinkertaiset asiat voivat olla joillekin ääliöille vitun vaikeita asioita sisäistää.

Seuraavaksi laitettiin lentokuntoon SIG Four Star, johon olin asentanut Irvine 53:n äänenvaimentimen siinä uskossa, että moottorin käyntiääni olisi hieman vaimeampi. Super Custom 53 kävi ainakin tällä äänenevaimentimella, tosin käyntiääni ei korvakuulolla ihmeemmin vaimentunut. Aamuvuoron ensimmäiselle polttomoottorilennolle kertyi tiimaa kivasti 7’41” verran.

Tulin koneella ensimmäistä kertaa laskuun meren suunnalta ja tämä näkyi myös hieman hapuilevassa laskussa, jossa riitti vautia. Kenttä oli loppua kesken, mutta onneksi pellon rajalla olevan heinäpöheikkö pysäytti koneen tukialustyyppiseen laskuun lentoajan ollessa 7’12”. Räkäletku näyttää kadonneen jonnekin, minne lie.

Tulin laskuun kolmannen lennon päätteeksi tarkoituksella mantereen suunnalta vaikka se olikin myötätuuleen. Lasku oli koneen noin 20 lennon ehdottomasti paskin lasku, mutta olkoon. Itsekritiikki kasvaa kokemuksen karttuessa, näin se vaan menee.

Neljäs lento ja päivän toinen lasku meren suunnalta oli jo aivan täydellinen, kunhan keksin hyvän taktiikan. Tulin tyhjäkäynnillä ihan kynnykselle asti, missä napsautin throttle cutin päälle ja sitten maakosketuksen jälkeen se pois päältä, ettei moottori sammu. Tällä taktiikalla laskeutuminen on sopivan hidas moottorin kuitenkaan sammumatta. SIg Four Star lensi noin puoli tuntia ja Sbach XL kolme varttia. Päivän edetessä aamun täydellinen pläkä oli haihtunut tuulen noustessa. Pakoputken liitosten välistä puski ikävästi mustaa mönjää, sillä äänenvaimentimen kasassa pitävä pitkä pultti oli ehkä aavistuksen verran löysällä, minkä seurauksena mustaa kamaa pursusi liitoskohdista tärinän seurauksena.

14.07.

Olin tässä joku päivä sitten vaihtanut uuden liittimen Sbach XL:n säätimeen ja nyt olikin sitten pakko päästä kokeilemaan, miten kokonaisuus toimii. Perillä Talosaaressa oli jo aamusta noin klo 9 aikaan jo yllättävän kovan ja levoton tuuli. Eipä se haitannut mitään ja niinpä lentää rouhin koneella perinteiset yhdeksän lentoa 3s2200 mAh -akkusorttimentilla.

Tältä erää koneen sähköongelmat näyttävät kodonneen toistaiseksi ja hyvä niin, että ykkötykistä olisi iloa vielä pitkäksi aikaa. Olen tällä hetkellä niin koukussa tähän koneeseen, koska se on yksinkertaiseti hyvä ja siinä on mielettömästi potentiaalia meikäläisen kaltaiselle pilotille.

15.07.

Kun ollaan kesälomalla, niin pitää kuulemma ladata akkuja. no, niin minä teenkin, mutta akkujen purkaminen se vasta kivaa ja rentouttavaa puuhaa onkaan. Olin jo kentällä tuntia aikaisemmin mitä eilen, eli klo 8 aikaan. Keli oli eilisen kaltainen, tuuli siis puhalteli jo näin aikaisin aamusta. koneena oli tietty Sbach XL, mikäs muukaan.

Akkusorttimenttina oli kylmiön kätköistä keväällä löydetyt Turnigy 3s2650 mAh Nanot, joilla on ikäänsä nähden todella vähän syklejä takana; 20 kpl. Olin just lentänyt minuutin verran, kun akku irtosi velcro-tarrasta roikkuen virtapiuhojen varassa. Tilanne oli tietysti hallinnasta alusta pitäen ja toin koneen ihan kauniiseen laskuun akun viiltäessä nurmikko. Tutkiessani tilannetta, huomasin että tästä akkusatsista pari yksilöä, joissa on tupla velcro, niin se ei pidä lainkaan, vaikka onkin ihan uudenkarhean oloista. Toinen akkupari, joissa on jotain valkoista velcroa, niin pito on ihan toisenlainen. No, pienellä virityksellä sain ongelmalliset akut pysymään kiinni ja ajettua tyhjiksi. Pajalla niihin pitää kuitenkin keksiä joku pommin varma kiinnitys.

Kuudennen lennon aikana varsin reipas tuuli osoitti ainakin hetkellisesti tyyntymisen merkkejä. Vaihtelevissa tuuliolosuhteissa oli kuitenkin kiva lennättää, koska päivä oli muuten varsin aurinkoinen ja lämmin, ellei jopa paahteinen. Päivän aikana tahkosin ennätysmäärän lentoja; 4 + 9 viiden minuutin lentoajalla tiimaa kertyi 65 minuuttia, mikä lennettiin kaikessa rauhassa kolmen tunnin aikana aina välillä kahvia ja luonnonrauhaa nauttien.

16.07.

Suuntasin aamusta Talosaarentien lennokkikentälle Taavin kanssa. Itselläni oli mukana tämän kesän ykköstykki Sbach XL ja Taavilla oli tuhkasta noussut feenix-lintu, siis korjattu Tundra. Olin aivan yllättynyt, miten hyvin kone oli korjattu ja sen lento oli samaa vanhaa tuttua ja turvallista tundramaista lentoa, mitä ennenkin. Lensin Sbach XL:lle kahdeksan lentoa aika kovassa tuulessa. Taidothan tässä karttuu, kun lennetään mitä erilaisimmissa tuuliolosuhteissa.

Alla yksityiskohtia Ollin RC-Tokasta:

Maailma on varsin pieni ja etenkin Suomi ja vieläpä kotimaan ilmailupiirit. Kentällä pöllähti Forssan seudun ilmailuyhdistyksen edesmenneen puheenjohtajan Kaarlo I. Railon veljenpoika Sakari Railo, joka on itsekin lentänyt. Siitäkös sitten kehkeytyi varsin paljon yhteistä puhuttavaa ja muisteltavaa.

Alla mestari itse :-):

29.07.

Pienen tauon jälkeen oli jo aika suunnata kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Mikäpä olikaan mennä kentälle, kun keli oli pitkästä aikaa oikein kiva ja kesäinen. Akkuina oli CNHL:n mustaa sarjaa kuusi kappaletta, valkoista sarjaa kaksi, minkä lisäksi oli pari sinistä Turnigyn akkua. Onhan tässä jo akku poikineen, jotka saa purkaa taivaan tuuliin. Lennättelyn lomassa kentällä piipahtivat Olli, eino sekä Seppo. Olli lennätteli pienempää Sbach-konettansa. Olipa taas kiva harrastepäivä.

30.07.

Nämä mun tämän kesäiset höpinät ja revittelyt Sbach XL:n lennoista saattaa alkaa jo kyllästyttämään lukijakuntaa, mutta koittakaa kestää, kyllä tätä riittää. Tänään saavuin hieman myöhemmin kentälle minkäs muun kuin Sbach XL-koneen kera. Menovettä eli ajoakkuja oli mukana taas vakiomäärä, siis kymmenen kappaletta.

Paikan päällä olivat jo ennen minua Olli sekä Jokke. Päivästä oli kehittymässä kiva, hieno ja lämmin, siis oikein kesäinen aamupäivä. Kahdeksan ensimmäistä lentoa sain rouhia aika tyynessä kelissä, minkä jälkeen - päivä edetessä - tuuli alkoi viriämään, niin kuin näin kesäisi on tapana käydä.

Sitten iltapäivästä kello 13 paikkeilla tapahtui vihdoin ja viimein se, mitä koko kesä ollaan odotettu; kontti siirrettiin tien vierestä toistaiseksi lopulliselle paikalleen kentän reunaan. Mika oli kerhon Puolesta puuhamiehenä ja meikäläinen lähinnä dokumentoi ainutlaatuisen tapahtumasarjan alla olevin kuvin. Yllättävää oli se, miten hyvin parkkipaikka kesti varsin raskaan kuorma-auto painon. Konttia laskiessa alas, yksi talla painui noin 20 cm verran maahan, siinä kaikki. Mikä parasta, hiekkaramppiin ei tullut oikein yhtään mitään jälkeä.

02.08.

Rouhintakarkelot jatkuivat myös tänä aamuna Sbach XL-koneen siivittämänä. Mukana oli arkeologisissa kaivauksissa löytyneet ja aika vähän käytetyt Turnigy 3s2700 mAh Nano -akut. Akuilla on toki muutamat lennot tänä vuonna lennetty ja syklejä on vaivaiset 20 kappaleet. Nyt aamusella keli oli ihan pläkä ja mikäpä sellaisessa kelissä on herkutella hienosti toimivalla koneella. Kyseiset Nanot (4 kpl) toimivat ilmassa mainiosti ja näillä lennetään niin pitkää kun niistä potkua saadaan.

Lahjoituksena saadut Turnigy siniset 3s2200 mAh akut #6 ja #11 alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä, vaikka niistä saikin nimellisen viiden minuutin lentoajan ulos. Lennon päätteeksi lämmenneet ja pullistuneet, mutta näilläkin lennetään niin pitkään kunnes ovat lopussa.

Päivän rouhinta päätettiin CNHL:n 3s2200 mAh akuilla (6+2), jotka kaikki toimivat ihan kiitettävästi. Mustilla Black Series akuilla alkaa olla takanapäin jo +50 sykliä ja niin C-arvo on suht’ vaatimaton, mutta mainiosti nekin ovat tässä koneessa toimineet. Joku akuista oli hieman haalea, muiden ollessa ns. kylmiä.

Sbach XL-kone oli ihan trimmeissä torstain jäljiltä, kun yleensä trimmit tahtovat vaeltaa näissä epp-koneissa ajan kuluessa. Olipa varsin mahtavat 3D-routhinta päivä 14 akun voimin, tehollisen lentoajan ollessa peräti 70 minuuttia. Sää oli varsin kesäinen. Aamulla oli ihan tyyntä, mutta päivän edetessä tuuli virisi, aina välillä oli kyllä ihan tyyniäkin hetkiä. Olipa taas kerran mitä upein harrastepäivä ylhäisessä yksinäisyydessä.

03.08.

Tulin aamusella Talosaaren upealle lennokkikentälle mukanani tämän kesän ykköstykit Sbach XL ja SIG Four Star. Olin poikkeuksellisesti ladannut Sbach XL:ia varten ainoastaan neljä akkua, koska säätiedotuksessa oli luvattu aika levotonta tuulta, jolloin saattaa osa akuista jäädä ajamatta, eikä niitä sitten viitsi pitää pitkään latauksessa eikä purkaa himassa laturilla. Akut pitää purkaa oikeaoppisesti lennättämällä!

Olin kentällä jo aamusella klo 8 pintaan ja lentää rouhin mukana olleet akut saman tien tyhjiksi saadaan kehittävää 3D-rouhintatiimaa 20 minuutin verran. Olen hissukseen hilannut koneen painopistettä taaksepäin asettamalla ajoakun laskutelineen reunan tasalle. En osaa sanoa leijuuko kone paremmin ei ei, sitä en osaa sanoa. Nyt nautitaan aamukahvit ja sitten laitetaan Five Star lentokuntoon.

Saatuani Five Star lentokuntoon, huomasin harmikseni, että startterin XT60/G4 -adapteriliitin oli jäänyt kotiin. Onneksi Super Custom 53 lähti helposti kädellä heittämällä käyntiin, eikä tarvinnut hakata kättä tunnottomaksi. Lento oli kovasta tuulesta johtua aikamoista höykytystä, mutta onneksi se oli sentään kentän suuntainen. Kone tuli nättiin laskuun reippaassa vastatuulessa, vaikka moottori kävi reipasta tyhjäkäyntiä. Kone asettui nätisti parin pienen pompun jälkeen.

Koneen toinen lento lennettiin yhtä tuulisissa olosuhteissa, mitä ensimmäinenkin, laskussa laitoin throttle cut:n päälle, tosin palautin sen kait liian myöhään, kun moottori sammahti laskun päätteeksi. Niin lento kun laskukin olivat hyviä.

Kaiken kaikkiaan Five Starin lennot lennettiin aika kovissa tuuliolosihteissa. Neljännen ja tänään siis viimeisen lennon päätteeksi throttle cut -kikkailu onnistui ja kone rullattiin tyylikkäästi starttipöytin luokse. Koneen kaikki lennot olivat 7’30” pintaan. Tänään saatiin kivasti tiimaa plakkariin niin sähköllä (20 min) kuin metanolilla (30 min). Molemmat koneet toimivat erinomaisesti kovassa tuulessa. Sbach XL on sen verran iso kone, että se toimii hyvin kelissä kuin kelissä. Kovassa tuulessa 3D-rouhinta on tietysti haastavampaa, eikä tyylipisteitä juurikaan saa.

04.08.

Harrastaminen sen kun jatkuu ja mikäpä on harrastaa hienolla Talosaaren lennokkikentällä. Paikan päällä puolen päivän aikaan olivat jo Mika S ja Seppo. Omaa kalustoa olivat niin Sbach XL kuin The Junnu, joka on kerännyt pölyä viime talven yli.

Lensin Sbach XL:lla mukana olleet neljä akkua tyhjiksi. Tälläkään kertaan ei tarvinnut lainkaan koskea koneen sivu- eikä siiveketrimmeihin, mikä oli varsin positiivinen asia. Sbachin lentojen jälkeen laittelin The Junnun lentokuntoon. Vaikka kone on seissyt varsin pitkään, niin pikkuruinen Saito 30 FS -nelitahti moottori käynnistyi yllättävän helpolla jo ensimmäisellä startterin pyörähdyksellä.

The Junnu lähti kepeästi lentoon, niin kuin aina. Ilmassa Saiton käynti oli jotenkin vaivalloisen oloista ja niinpä se sammahti 3’45” jälkeen. Vasta maassa huomasin, että paineletku oli irti ja se oli vieläpä tulpattu M3-pultilla, mikä esti tai ainakin vaikeutti pahasti korvausilman saantia tankkiin. Tämä jos mikä selittää käyntiongelmat. Korjasin nämä puutteet seuraavalle lennolle, joka kesti vaivaiset 2’30”.

Seuraavalle eli kolmannelle lennolla säädin sitten kunnolla moottorin käynnin. Nyt Saito käydä putputti kuin unelma ja sain kruisailla old timerilla taivaalla niin kuin ennen vanhaan konsanaan. Moottori kävi reilut 18 minuuttia, kunnes se sammui meren puoleisen pellon päällä.

Tulin koneella myötätuuliosuudella omasta mielestäni juuri jorpakon yllä, mutta ilmeisesti kuitenkin hevoslaitumen yllä. Valitettavasti annoin koneen mennä liian pitkälle, ennen kuin käänsin sen kentällä. Tuulessa Junnu ei valitettavasti jaksanut liidellä kentälle asti, vaan katosi kahden kohahduksen saattelemana helvetilliseen pajuviidakkoon, joka kasvaa valtoimenaan Rapu-ojan molemmin puolin.

Eipä tässä auttanut muukaan kuin lähteä hakemaan konetta sieltä shortsit ja teepaita varustuksessa. Ryteikössö oli ihan riittämiin risua, nokkosta ja ohdaketta. Tunnin verran hai konetta epätoivoisesti sitä kuitenkaan löytämättä. Kroppa kutisi ja syyhysi todella pahasti. Missään puuston latvoissa se ei näkynyt olevan ja kaksi lehvöstön kohahdusta osumahetkellä vahvisti asian. Kiitokset Pekka M, joka avusti etsinnöissä.

Lopetin etsinnät joksikin aikaa ja menin kotiin kylmään suihkuun ja levittämään kortisonivoidetta käsiin ja jalkoihin, jotta kutina ja kirvely helpottaisi edes hieman. Lisäksi varustauduin pitkillä housuilla ja takilla. Ennen kotiinlähtöä kerron Junnun katoamisesta Bermudan kolmioon ja niinpä Eino lupautui hyvää hyvyyttään ottaa osaa etsintöihin droonin kanssa, kunhan ehtii ensin ladata akut.

Varavoin paremmassa varustuksessa ensin Rapu-ojan kentän puoleisen reunan, tosin ei konen tälle puolelle näyttänyt edes katoavan. Sitten sama homma toisen puolen kanssa. Ja kas kumma yht’ äkkiä edessäni pilkotti todella korkean kasvuston seasti juuri ja juuri The Junnun korkeusvakaaja. Olipa todella hienoa, kun kone löytyi. Koska Junnu on ihan reippaan kokoinen kone n. 150 cm kärkivälillä, niin en ikipäivän olisi uskonut, miten perusteellisesti se voi kadota korkeaan kasvustoon. Olisin olettanut, että se olisi jäänyt kiinni johonkin oksaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Tässä vaiheessa Einokin oli jo paikan päällä. Olipa varsin tukala ja hyvin hikinen etsintäoperaatio. Loppu hyvin, eikä kone edes vaurioitunut mitenkään.

Tässä oli lähes tulkoon jo Indiana Jones -olo, kun sain rämpiä läpipääsemättömässä paju/nokkos/ohdakeviidakossa etsimässä kadonnut aarrettaan:

Tämänkin “lento-onnettomuuden” syynä oli kaksi virhettä, mikä on usein syynä oikein koneiden onnettomuuksiin. Kohta yksi; ajoin piintyneen tapani mukaisesti old timerin tankin tyhjäksi ilmassa. No loppupeleissä en ole täysin varma siitä, sammuiko moottori polttoaineen loppumiseen vaiko muuten vain. Toinen kohta; minun olisi pitänyt tulla laskuun pajupusikon isosta aukosta, eikä vetää liian pitkään myötätuulessa tunnetuin seurauksin.

05.08.

Kun putoaa hevosen selästä, niin heti takaisin ratsaille. Tätä neuvon noudatin itsekin ja niinpä olin jälleen harrastuksen parissa. Nyt oli siis eilinen kalusto mukana, siis Sbach XL ja the Junnu.

Lensin Sbach:n ensimmäiset lennot Wamolta saaduilla 3s2200 kennoilla (#6 ja #11). Jonkin verran ilmaiset kennot lämpiävät ja pullistuvat viiden minuutin lentojen aikana, mutta ei ilmaista akkua ole kapasiteettiin katsomista, on tapana sanoa. Kolmannella lennolla Sbach lähti ekaa kertaa lapasesta tänä vuonna ja kone päätyi jälleen kerran samaan eiliseen pajuryteikköön.

Työvaatteet olivat sopivasti autossa valmiina eilisen seikkailun jäljiltä. Nyt kone löytyi helpolla suuntaamalla kohti servojen surinaa. Jälleen kerran oli onni onnettomuudessa, sillä kone oli yhtenä kappaleen. Ainoastaan vanha vasemman siiven etureunan liimaus oli revennyt auki, mikä aiheutti siiven asetuskulman muutoksen. Kokeilin lennättää konetta äärimmäisen varovasti, kone koneen kampeamine ilmassa oli aivan jäätävää. Tämän lisäksi moottorista kuului joku outo sivuääni, mikä epäilin aluksi joksikin roskaksi, mutta se paljastui olevan potkurin epätasapainosta johtuva, sillä potkurista oli lohjennut pieni pala pois.

Sbachin lennot olivat tältä erää lennetty. Niinpä laittelin The Junnun lentokuntoon, jolla pöristelin kauniissa kelissä 18’03” mittaisen lennon. Junnun toinen lento lennettiin jo tuulisissa olosuhteissa. Nyt pelasin varman päälle ja tulin laskuun moottori käydessä. Tälle lennolle tuli pituutta 18’27”. Junnun seuraavat lennot hätyyttelivät jo puolen tunnin rajaa; 26’54” ja 28”. Viimeisellä lennolla moottori sammuin finaalissa ja kone jäi tällä kertaa turvallisesti muutaman metrin päähän viljapeltoon.

Junnun lentojen aikana pari uutta jäsentä tulivat lennättämään Hobby Kingin Tundraa ja Brewster - koneita. Huolimatta Sbachin sukelluksesta pusikkoon, päivä oli varsin hyvä ja antoisa lennätyspäivä.

09.08.

Sbach XL oli taas valmiina uhmaamaan tuota lennokin ikuista vihollista, maaäidin tenhoa vetovoimaa, joka vetää kappaleita puoleen kiihtyvyydellä 9,81 m/s2. Olin liimannut jo saman tien pikaliimalla Sbachin siiven etureunan revenneen liitoksen runkoon ja nokalle oli ruuvattu uusi ja ehjä sekä balansissa oleva potkuri. Pitkästä aikaa olin menossa Sbachin kanssa EFFO:lle. Muistelen, että olen kerran aikaisemmin lentänyt Sbachin kanssa Forssassa, varmaankin sinä vuonna kun otin koneen aktiivikäyttöön.

Kentällä oli yllättävä kova tuuli jo nyt aamulla ennen klo 8, mutta olipa sentään kentän suuntainen. Aiemmin viikolla ladattuja akkuja on mukana seitsemän kappaletta, jotka oli nyt tarkoitus purkaa taivaan tuuliin. Hankintaerästä 12/2023 akku #1 vähän lämpeni lennon aikana, vaikka syklejä on vasta 54. Jää nähtäväksi alkaako akku olla jo elinkaarensa päässä. Mukavasti tuli tiimaa myös tänäänkin.

14.08.

Kesäloma on taaksejäänyttä aikaa, mutta onneksi 4-päiväinen työviikko tuo pientä balsamia haavoille. Akkuja oli taas ladattu jo jonkinmoista ja suuntasin Talosaarentien upealle lennokkikentälle jälleen kerran Sbach XL sekä pitkästä aikaa PA Addiction mukanani. Addiction ei ole vielä lentänyt lainkaan tänä kesänä, koska olen ollut niin koukussa Sbach XL-koneeseen, jonka loputon potentiaali ja kasvunvara alkaa ehkä hiljalleen tarttumaan myös lennättäjään.

Maa oli märkää ja yllättävän kylmää näin aamusta, mutta silti piti olla paljain jaloin. Sbach XL lensi heti aamusta tyynessä kelissä kuuden akun verran. Akkuina olivat jo muutaman kesän ajetut mustat 30C:n 3s2200 mAh akut, sekä uudemmat valkoiset 70 C:n tänä vuonna hankitut. Vanhoilla mustilla tuli viiden minuutin normiaika kevyesti täyteen ilman että akku edes lämpiää. Kokeilin myös Addictioniin hankittuja Turnigyn litteitä 3s1800 mAh akkuja ( #1 ja #2) , joilla ajoin varovasti vain neljän minuutin lennot, joiden päätteeksi akuissa oli kapasiteettia jäljellä seuraavasti: 46% ja 60%.

Kokeilin vielä ainkaikkisen vanhoja Kokamin 3s2200 mAh akkuja, jota tuntuvat olevan sangen huonossa hapessa. Ehkä voin jokusen kerran vielä kokeilla niitä, jos sattuisivat elpymään. Akun ovat kyllä ihan kovia, mistään pullistumasta ei ole tietoakaan. En siis lentänyt konetta näillä akuilla, sillä sen verran surkeasti ne tuntuivat vetävän. Plakkarissa oli myös vanhat Turnigy Nano 3s2250 mAh akut; A ja B, joista jälkimmäisellä lennettiin viisi minuuttia. Jonkin verran akku oli lämmennyt ja pullistunut lennon päätteeksi. Toisella akulla lennettiin neljä minuuttia kahdessa eri osassa. Sbach XL tuli 37 minuuttia tiimaa. Kone toimi loistavasti, ei ole valittamista.

Kun valmistelin PA Addictionia lennolle, huomasin akun asennuksen ja virtojen kytkemisen jälkeen, että sivuperäsimen keskitys oli pahasti pielessä oikealle ja samoin siivekkeet olivat toista senttiä alaspäin siiven kärjistä verrattuna. Sivuperäsimen sain keskitettyä muuttamalla servovivun asentoa, mutta siivekkeiden neutraalipisteet piti säätää radioista kohdilleen. Tämä jäi ihan mysteeriksi, miksi servojen keskitys on kadonnut talven aikana.

Lähdin tyypittämään PA Addictionia noin vuoden katkoksen jälkeen. Kone pysyi hyvin näpeissä, mutta on tämä vaan aikamoinen apinakiikku verrattuna epp-koneisiin, joita olen enimmäkseen tämän kesän lentänyt. Lasku vähän jännitti, mutta se oli ihan täydellisyyttä hipova. Akkuna ollut DualSky 3s2200 mAh #5, jolla lennettiin varmuuden vuoksi vain neljä minuuttia. Ensimmäiset leijutusyritykset hajosivat totaalisesti käsiin.

Ennen lentoja tehdyt ohjainpintojen neutraaliasentojen säädöt takasivat erittäin onnistuneet trimmit. Käsilähdöstä kone meni kymmeniä metrejä viivasuoraan kovassakin tuulessa ennen kun oli tarvetta koskea ohjaimiin. Nyt ajoin tyhjiksi loput DualSkyn 3s2200 mAh akut kuuden minuutin normiajalla. Näissä akuissa riitti ihmeesti kapasiteettiä, vaikka ne ovatkin jo hieman pullistuneita. Plakkarisa oli vielä alle kymmenen syklin Turnigyn litteät 3s1800 mAh akut sekä neljä kappaletta vastaavia Tatun kennoja, jotka olivat hyvässä iskussa.

Ilmeisesti olen jotain oppinut viime vuosien varrella, sillä kaikki PA Addictionin laskut maltoin ajaa piirun tarkasti aivan loppuun asti, mikä takasi täydellisen ja ihailtavan kauniin laskun yhtä lukuun ottamatta. Usein ensimmäiset laskut eivät ole valioyksilöitä, jos lennätän konetta, joka on ollut sanotaanko vaikka puoli vuotta pajalla pölyä keräämässä. Muutenkin Addiction kelin kestävyys oli todella positiivinen yllätys ja parin lennon jälkeen leijutukset alkoivat sujua myös tällä koneella, joska tehoja pitää olla enemmän pelissä, mitä esimerkiksi Sbach XL:n kanssa. Lensin PA Addictionilla kaiken kaikkiaan 11 akkua päivän aikana (5xDualSky, 2xTurnigy ja 4xTatu) ja näillä kertyi tiimaa 65 minuuttia.

Aamupäivä paljain jaloin aamukasteen kostuttamalla kentällä shortsit ja teepaita varustuksessa oli varsin kalsa kokemus. Niinpä katsoin parhaaksi kuivata jalat ja vetää pässinpökkimät villasukat jalkaan ja ottaa Sievin työmaiharit käyttöön. Puoleen päivään asti kentällä oli tasainen pilvipouta, eikä aurinko päässyt yhtään lämmittämään. Iltapäivällä sinitaivas veti voiton ja mukava lämpö tuntui jo luissa sekä ytimissä asti. Päivän aikana kentällä kävi jonkin verran muita tyyppejä harrastamassa, enkä ollut aamusella suinkaan ensimmäinen harrastaja.

---

Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi

---