2026

01.01.

Reippaat ja keliä pelkäämättömät lennokkisedät aloittivat uuden harrastevuoden -13 C pakkasessa ja missäpä muualla kuin hienolla Talosaarentien lennokikentällä. Laitetaanpa heti alkunsa kaunis kuvasetti hienolta talviselta lennokkikentältämme kaiken kansan ihasteltavaksi:

En ole saanut vielä muita koneita suksivarustukseen kuin Multiplexin FunCupin, joka lensi tänään ensimmäistä kertaa suksilla tänä talvena. Kone toimii erinomaisesti vastasataneelta puuterilumelta DuBron mustilla suksilla. Lensin koneella kuusi lentoa 3s2650 ja -3000 mAh akuilla saaden päivän lentoajaksi vähintäänkin 36 minuuttia. Vesalla oli mukanaan iso ja näyttävä Flex Innovationsin Mamba 60e -kaksitaso, joka oli nyt ensimmäistä kertaa suksivarustuksella. Kone lentää hienosti, oli se sitten pyörillä tai suksilla. Olipa todella hieno uuden vuoden avaus vailla vertaansa!

05.01.

Olin sopinut lennokkitreffit Taavin kanssa tälle päivälle ja niin ajelimme kaksissa miehin kohti talvista Talosaarentien lennokkikenttää elohopean ollessa jossain -18 C tietämillä. Kerhon WA-pulinaryhmä enteili, että paikan päällä olisi muutakin aktiivista ja säätä pelkäämätöntä porukkaa, mitä en yhtään ihmettele, sillä päivä oli kirkkaan aurinkoinen ja aivan tyyni. Arvailuni osuivat oikeaan, sillä kentän laidalla oli parkissa viisi autokuntaa ja koneita oli jo ilmassa, kun saavuimme perille.

Itselläni oli mukana Multiplexin FunCup, joka on mitä mainioin talvikone suksivarustuksin. Erinäisten kokeilujen jälkeen pitää todeta, että DuBron mustat sukset ovat mitä parhaimmat. Vaikka sukset ovat aika paksua materiaalia ja näin ollen painavat, niin eipä se tunnut koneen lennossa. Omat lennot loppuivat aika lyhyeen 2,4 GHz taajuusalueella päivitetyn Robbe-Futaba FC-18 -lähettimen kanssa, kun lähetin sammui kesken lennon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tyhjä lähettimen akku, vaan joku muu elektroniikan ongelma. Onni oli onnettomuudessa, niin kuin sanotaan, eikä koneeseen tullut mitään sen kummempaa vauriota poislukien pieni painauma siiven etureunaan.

18.01.

Tänään tein pitkästä aikaa paluun rakkaalle, joskin jo tuhoontuomitulle kotikentälleni, EFFO:lle. Eilen tehty tiedusteluretki kertoi hyvin kentän lumitilanteen. Autoon oli Helsingistä pakattu mukaan Multiplexin FunCup, joka tästä lähtien lentää uudemmilla Futaban FASST-teknologian radioilla. Koneen koelento oli edelleen tekemättä ja sen vuoro oli sitten tänään.

Koko lauantain maaseututukikohdassa ja ilmeisesti aikalailla koko Etelä-Suomessa oli sankka hernerokkasumu ilmojen lauhtumisen seurauksena. Hieman heikosta kelistä huolimatta lähdin Forssan lentokentälle. Keli oli sentään täysin pläkä, vaikkakin kova sumu, lumen ja vaalean lennokin kanssa muodosti mielenkiintoisen ja varsin haasteellisen kombinaation.

Haasteet on tehty voitettaviksi, niin myös nyt. Kone lensi varsin kauniisti radiosetupin jäljiltä, ainoastaan korkeusvakaajan trimmiä piti naksutella jonkin verran työnnön puolelle. Tämä tarve saattoi johtua myös hieman ylöspäin sojottavista suksista. Lentojen lomassa vedtiin tosi hienoja kahden pisteen läpilaskuja kannuspyärän ollessa koko ajan ilmassa. Laskut olivat myös niin onnistuneista, että niistä olisi varmasti saanut hyvät tyylipsteet, jos paikalla olisi vaan ollut tuomareita. Kuuden akun arsenaalilla keräsin lonkerotiimaa reilut 40 minuuttia.

24.01.

Kevyestä lumisateesta ja pilvisestä kelistä huolimatta Talosaaren kaunis lumikenttä kutsui puoleensa, eikä tätä kutsua vannoutunut harrastaja voi välttää. Yleisön kannalta tämä sisällöntuottaja jatkaa puuduttavan tylsää linjaansa, kun ajelin kentälle taas kerran, minkäs muun koneen kanssa kuin Multiplexin Funcupin. Niitä koneita lennetään, mitä kulloinkin sopivat niin lapaseen kuin vallitseviin sääolosuhteisiin. Funcup on tällä hetkellä ehdoton talvikone suksien kera.

Tulinkohan ladanneeksi Zipyn 3s2650 mAh kennot liian kylminä, suoraan jääviileäkaapista otettuna, kun koko setin lentoaika jäin viiteen minuuttiin. Ajellessani kentälle, akut olivat kuitenkin auton koelaudan päällä ikkunan edessä, minne lämmin ilma puhalsi hyvin ja kaikki akut lennettiin ns. lämpiminä. Sen sijaan Turnigyn 3s3000 mAh -akut ladattiin vasta nyt aamulla, jolloin akkujen lämpötila oli yön aikana ehtinyt tasaantua huoneenlämpöiseksi. Kapasiteetissä ei ole hurjaa eroa Zippyihin nähden, mutta näillä 3-tonnisilla akuilla lennettiin reilut kahdeksan minuuttia kummallakin. Tiimaa tuli niin ovista kuin ikkunoista vajaan 40 minuutin verran.

Vaikka keli oli aavistuksen haastava lumisateen ja yleisen harmauden vuoksi, niin olipa kuitenkin ihan pläkä keli. Funcup on kyllä aikamoinen talviherkku, mistä nautitaan nyt täysillä. Tällä lennätysreissulla radiohupussa oli ensimmäistä kertaa keskuslämmitys päällä ja se tuntui kyllä tosi mukavalle

31.01.

Lumikenttien vastustamaton kutsu jatkui myös tänä viikonloppuna. Miksi korjata mitään, mikä ei ole rikki. Juuri tämän vuoksi koneena oli talvilennätyksen luottokone, varsinainen ässä omassa lajissaan, siis Multiplexin FunCup. Talvinen pakkaspäivä tarjosi myös tänään, mitä loistavimmat puitteet harrastamiselle. Paikan päällä olikin jo Vesa aikaisemman viestittelyn perusteella.

Lämmitettävä lähetinhuppu oli taas kerran enemmän kuin tarpeellinen. Edellisellä kerralla 4s-akku antoi niin kovat lämmöt, ettei edes minimisäätö ollut riittävän matala, joten nyt minulla oli 3s-akku samaa tarkoitusta varten. No nyt sitten tämä akku piti hupun juuri ja juuri haaleana. Niin tai näin. Näillä säädöillä lennätin FunCupilla kuusi lentoa; ensin 3s2650 mAh ja lopuksi 3s3000 mAh akut tyhjiksi. Tämä olikin tällä kelillä ihan riittävästi. Lentojen päätteeksi sormet olivat ihan jäässä, vaikka sähkökoneen kanssa on paljon helpompi puuhata, kuin polttiksen. FunCupin toinen siivekeservo hyytyi pakkasessa ja niinpä lennätin konetta ensisijaisesti sivuperäsimen kanssa, sillä siivekeohjaus oli ilmassa toispuoleinen. Pois lähtiessä auto näytti -16 C ulkolämpötilaa.

15.02. Multiplex-pakkaspäivä

Herättyäni aamulla normiaikaan, havahduin siihen, että miten valoisaa on jo aamusta, vaikka mennään vasta helmikuun puolessa välin. Onneksi olin ladannut akut hyvissä ajoin jo eilen, niin nyt piti vaan saada vaatteet päälle ja kuumat kahvit termospulloon. Pihassa oli normiulkoiluhousuilla jo niin vilakkaa, että ne piti vaihtaa toppahousuihin. Päälläni oli neljä vaatekertaa yläosassa ja kolme alaosassa. Jalassa kahdet sukat, joista villaiset päälimmäisenä. Jalassa olivat hyvät maiharit.

Suuntasin kohti Talosaarentien lennokkikenttää mainioiden Multiplex-tuotteiden kanssa. Vielä eilen en tiennyt, että tästä päivästä muodostuisi Multiplex-pakkaspäivä FunCupin ja Easygliderin kanssa. Aamusella lennokkikentän parkkipaikalla auto näytti -22 C. Onneksi päällä oli kunnon vaatetus, lämmitetty lähetinhuppu sekä iso termospullo lämmintä juotavaa. Näillä varustuksilla pitäisi jo pärjätä.

Sitten edellisen lennätyskerran, FunCup oli saanut uudet Coranan servot siivekkeisiin ja muutenkin koneen setup oli käyty läpi. Kone ei tarvitse muuta kuin kovaa ajoa ja sitähän on kyllä luvassa. Olin ladannut FunCupia varten isot 3000 ja 4000 mAh akut. Kone lensin harmaassa, mutta täysin tyynessä talvikelissä todella hyvin. Parin lennon jälkeen pidettiin tuikitarpeellinen kahvitauko, jotta lämmintä nestettä saatiin kroppaan lämmikkeeksi. Tällä akkusetillä saatiin seuraavat lentoajat 3s3000 mAh: 9’53” & 9’40” sekä 3s4000 mAh: 17’32” & 15’59”, josta kokonaistiima on yhteenlaskettuna 52’ 64”.

Lämmitetty lähetinhuppu oli kyllä ihan ehdoton kampe näillä pakkasilla. Nyt akkuna oli iso 4s5000 mAh, jolla saatiin sellaiset lämmöt tupaan, että aina välillä akku piti ottaa irti, koska näppejä kuumotti ihan liikaa. Tulin hankkineeksi sen aikoinaan (+20v sitten) lennokit.net:stä, missä joku kaupitteli niitä. Varmaankin jonkun harrastajan perheenjäsen teki ne. Vuosien käytön ajan se on kokenut muutamia tarpeellisia tuunauksia, joista tärkeimmät ovat tässä:

Lämmitys: Hobby Kingin lämmitettävä LiPo-pussi on purettu auki ja levitetty pohjalle sekä varovasti leikattu muotoon vastuslankoja vahingoittamatta. Siinä on valmiina tehonsäätö, mikä on mainio homma.
Hihoissa on niitattuna sisäpuolella n. 10 cm pätkät pyöreää Byronin polttoainekanisteria (näkyy just kuvan alakulmissa vaaleana), jotta "hiha" pysyy ryhdissä ja auki, jotta varsinkin heittolähdön jälkeen käden saa jouhevasti sisään ohjaimelle.

Kentällä tarkeni hyvin, mitä nyt pakkanen puri naamaan tietysti. Sähkölennokkien kanssa on aavistuksen helpompaa puuhata, mitä polttomoottoreiden kanssa, mutta ei sekään ole mahdotonta näillä lukemilla, kokemusta on.

Päätin lennätykset Funcupin osalta ja laitoin samaisen valmistajan EasyGliderin lentokuntoon. Tällä kelillä kone piti heittää tekoturkisrukkanen kädessä, sen jälkeen rukkanen pois ja paljas käsi nopsaan radiohupun lämpöön ohjaimille. En tullut kellottaneeksi koneen lentoa, koska nyt oli vaan tarkoitus ottaa tuntumaa koneeseen pitkän tauon jälkeen. Tämä kerta taisi olla muuten minulla ensimmäinen kerta, kun lennätän tätä konetta talvella.

Oma mieltymys eri koneisiin vaihtelee vuosittain, onpa ollut sellaisiakin vuosia, että olen lennätellyt 2m-sähköliidokkia ympäri vuoden. Nyt kovilla pakkasilla ja nurmkenttien, tai ainakin niiden parkkipaikkojen lähes olemattomalla talven ajan ylläpidolla olen päätynyt lennättämään sitä kalustoa, mikä on olosuhteisiin nähden helpointa ja vaivattominta, jolloin nousee esiin yksi sana ja se on sähkö.

Palataanpa takaisin EasyGlideriin ja sen lentoon. Olen aiemminkin todennut sen, että kone saatetaan helposti niputtaa ns. styrapaaleihin, mitä se tietysti onkin, mutta 2m siivekeliidokkina kone lentää ja ennen kaikkea liitää todella hyvin. Koneen ollessa korkealla harmaata taivasta vasten, edellisen omistajan maalaamat leveät siniset raidat siiven alapinnalla osoittautuivat varsin hyvin näkyviksi. Siinä vaiheessa kun 3s2200 mAh akku alkoi osoittamaan ensimmäiset hyytymisen merkit, otin koneen laskuun.

Tulipa lennäteltyä tosi pitkästä aikaa yli -20 C pakkasessa. Old timeria tuli pöristeltyä -23 C pakkasessa joskus n. 15v ja 15 kg sitten elikäs 15.01.2011. Tuolloin ei ollut edes lähetinhuppua lämmityksestä puhumattakaan. Onneksi tässä ukossa on vielä potkua näillä vuosilla sekä varusteet kunnossa, niin pakkanen on vaan numeroita.

19.02. Ihan pimeää touhua

Valkka aktiivinen ydinjoukko, joka ei pelkää pakkasta eikä pimeää, kokoontui harrastamaan yölentoa pimeyden hiipiessa lumisen lennokkikenttämme ylle. Paikan päällä tapahtuman suosio yllätti minut täysin. Pieni aurattu talviparkkis veti nippa nappa viisi autoa. Yölentovarustuksessa olevia lennokkeja oli kaksi Vesan Yak-55 ja Raimon Timber. Eino hoito dronellansa ilmakuvauksen, Pasi ja minä räpsittiin alla olevia kuvia.

20.02.

Arkivapaa pitkästä aikaa mahdollisti lennätykset näin perjantaina. Forecan tuntiennuste ei lupaillut ihan parhainta keliä Multiplexin FunCubille, mutta kentälle veri veti. Päästyäni perille, auton ulkolämpötilamittari näytti kohtalaista -16 C lukemaa. Tähän päälle vielä reipas tuuli, niin talvilennätysolosuhteet olivat kohdillaan. Niin oli myös oma vaatetus ja sekä lähetihupun lämmöt takasi iso 4s-LiPo akku.

Ensimmäiselle lennolle lähdettiin vanhalla Turnigyn 3s3000 mAh -akulla, jolla päästiin yhdeksää minuuttia hipovaan lentoaikaan; 8’54”. Laskukierroksella akku osoitti jo hiipumisen merkkejä, että siäli oli korkea aika ottaa kone laskuun. Lentojen välissä tuuli oli sen verran kovaa, että se kampesi uutta akkua odottavan koneen alas pöydältä. Onneksi pudotus ei aiheuttanut mitään vaurioita koneeseen. Tällä toisella 3s3000 mAh -akulla pöristeltiin hieman pidempään; 9’36”.

Varsin mopona pitämäni CNHL Black Series 3s2200 Ah -akku antoi virtaa 7’26” mittaiseen lentoon ja ilmassa kone oli yllättävän pirteän oloinen. Onhan akku 10 v uudempi ja painaa vähemmän, joten energiaa ei kulu oman väsähtäneen painon kompensointiin vanhoihin akkuihin verrattuna. Toinen samaa sarjaa oleva akku venyi samoihin lukemiin: 7’38”. FunCup tuntuu näemmä lentävän sen verran pienemmällä virralla nopeampiin koneisiin verrattuna, että puhtia riittää näinkin pitkään pienestä akusta.

Raikas lennätyspäivä päätettiin Zipyn isoilla 3s4000 mAh akuilla, joista ensimmäisellä päästiin mahtavaan 16’06” mittaiseen lentoon, laskun ollessa mallia töks. Toisella vastaavalla kennola päästi varttitunnin tuntumaan; 15’24”. Tässä vaiheessa päivää aurinko oli kiivennyt jo aika korkealle ja niinpä se lämmitti selvästi mustaa vaatetusta. Harrastajalla oli kyllä jälleen kerran hyvä ja lämmin vaatetus. Ajoittain oli aika tyyntä, jolloin FunCup oli parhaimmillaan aika herkku. Päivän aikana saatiin tiimaa plakkariin kuuden akun voimin 65’03”. Harrastaja on tyytyväinen ja yhtä hymyä.

07.02.

Kevättä on selkeästi ilmassa, sillä old timer - lajin ensimmäinen edustaja on bongattu pellon reunalta silmissä hupenevien hankien rippeiltä. Yleensä lajia on voinut bongata tasaisesti pitkin talvea, mutta nyt kovat pakkaset sai vähälukuisen populaation pysyttelemään ja talvehtimaan hangaarin suojassa.

Varsin kaunis aurinkoinen keli helli harrastajaa. Tänään päräytin ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna polttomoottorit papattamaan. Junnun keulilla uskollisesti palveleva 30-kokoluokan nelitahti papatin käynnistyi varsin helpolla, vaikka edellisestä käyttökerrasta on päässyt kulumaan hitosti aikaa. Old timer lehahti siivillensä rivakan heiton saattelemana. 4t-Junnu toimi ilmassa yhtä hienosti mitä muistelinkin. Moottori ehti käydä reilun vartin verran (16’12”) ennen sammumistaan. Koneella oli sen verran mukavasti korkeutta, että taivaalta kesti toista minuuttia körötellä takaisin maan kamaralle; 17’51”.

Laihensin neulaa jonkin verran seuraavalle lennolle. Riippumatta neulan säädöstä, oman havaintoni mukaan moottori käy reilusti pidempiä käyntiaikoja seuraavilla lennoilla, niin myös nyt. Moottoriaika melkein tuplaantui; 27’16” ja polttoaineen loppumisen jälkeen taivaan kannella kaareltiin lähes kahden minuutin verran kokonaislentoajan ollessa; 29’09”. Plakkarissa oli tämän päivän osalta sen verran paljon old timer-herkkua, niin laitoin pilli pussiin tältä erää.

08.03.

Olin jo eilen 4t-Junnun lennon päätteeksi kaivanut luottokoneeni: Lazer 3D:n, varsinaisen pataässän verstaan uumenista ja päräytin vanhan engelsmannin eli Irvine 53:n tulille. Moottori käynnistyi vaivatta ja Irvine vinkui siihen malliin, että sen kanssa voi huomenna mennä EFFO:lle ja korkata asfalttibaana tämän vuoden osalta. Aamusella auton lasit olivat vielä umpijäässä. Yöllä oli pakkanen oli käynyt varmaan reilustikin alle nolla, kun matkalla auto näytti -2 C.

Keli oli aamusta aavistuksen harmaata, mutta aikalailla tyyntä. Olen tässä ollut päivätolkulla sisällä, niin pari astetta pakkasta tuntui aivan jäätävältä. Varikko oli levitetty alta aikayksikön ja kone käydä pörisi ollen valmiina lentoon. Irvine 53 lähti hienosti käyntiin, kun kaasuttimeen ruikkasi pari pisaraa vanhaa 2t-bensaa. Lensin tämän talven ensimmäisen Lazer -lennon rauhallisesti tunnustellen, miten kone istuu lapaseen ja yhtä hyvin se istui, mitä joka vuosi. Lentoaika-ajastin on säädetty 10 minuuttiin tälle koneelle, jonka jälkeen kannattaa alkaa sorvaamaan laskua. Kone tuli hienoon täydellisyyttä hipovaan laskuun 10’29” mittaisen lennon päätteeksi. Moottori sattui sammahtamaan, joten ainoa miinus oli siinä, että kone piti käydä kävellen hakemassa takaisin varikolle. Lensin tämän ensimmäisen lennon paljain sormin.

Ensimmäisestä lennosta sormet kohmeessa virittelin seuraavalla lennolla lähetinhupun käyttööni. Sen lisäksi, että sormet pysyvät sulana, huppu suojaa lähetintä pakoputkesta tulevalta mössältä, niin senkin vuoksi huppu on ihan ehdoton varuste. Aamun toinen lento vierähti hieman pidemmäksi (11’26”), koska ensimmäinen lähestyminen meni sen verran pahaksi roikottamiseksi, että päätin ihan pinnoissa avata kaasun ja tehdä uuden yrityksen. Toinen kerta toden sanoo ja kone tuli kauniiseen laskeen, minkä päätteeksi rullasin koneen takaisin starttipaikalle.

Aamun kolmas ja tämän aamuisen setin viimeinen oli kaikin puolin hyvä. Nyt kokeiltiin, miten polttis leijuu sitten edellisen kerran, joka olikin peräti 10.8. viime vuonna, voi kauhistus sentään! Hieman oli terävin näppituntuma kadonnut pitkän talven aikana. Lento ja lasku olivat molemmat kaikin puolin nautinnollisen onnistuneita. Tiimaa tuli 10’40” verran tälle lennolle.

Tyydyin tällä kertaa kolmeen lentoon ja karvan yli puolen tunnin lentoaikaan. Lähestyessä puolta päivää, tuulikin oli virinnyt sitten aamupäivän tyynistä hetkistä. Se ei tietenkään ollut mikään syy lopettaa, mutta olo oli sen verran vilpoinen, että teki jo mieli tuvan lämpöön.

21.03.

Kevät oli tänä vuonna tullut rytinällä. Tasan kuukausi sitten lennättelin vielä mahtavilta hangilta suksivarustuksissa. Nyt lunta on enää nimeksi jossain metsien varjoisissa paikoissa. Tein nyt paluun talven jäljiltä mielenrauhan tyysisijaan, siis kesäparatiisiin.

Matkassa oli fillarit alle saanut Multiplexin FunCup sekä talven ajan pajalla pölyä kerännyt Great Planesin Super Sportti, josta olis tarkoitus ottaa kevään ensimmäiset savut ulos. Akkuina oli hiljan tilatut CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 ja 3s3000 mAh akut sekä vanhat vuosikertaa olevat 3s2650 mAh Zipyt.

Vaikka ilma oli kaunis, aurinkoinen sekä kirkas, niin tuuli puhalteli turhan reippaasti. Forecan tuntiennuste lupaili tuulta, mutta se kuitenkin pääsi yllättämään, miten kovalta tuntui paikan päällä. Me kaiken nähneet lennokkisedät emme vähästä pelästy emmekä peräänny, tuuli taikka ei.

Lähdin aamun ensimmäiselle lennolle uudella CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh akulla. Keli oli odotetusta aika pomppuista, mutta ilmassa ei ole mitään hätää vaikka keli paiskoo konetta. Aloin sorvata laskua, kun ajastin hälyytti. Päivän ensimmäisellä lennolle tuli tiimaa 8’29”. Lensin toisen lennon vastaavalla akulla 8’33”.

Uudet 3s3000 mAh akut mahtuvat ihan mukavasti FunCupin runkoon. Näillä uusilla ja isoilla akuilla lennettiin 10’ 25” ja 10’41” mittaiset lennot. Kapasiteettimittarin mukaan 3s2200 mAh -akuilla oli lentojen päätteeksi 28% kapaa jäljellä ja samoihin lukemiin päästiin myös. Vanhat 3s2650 mAh Zipyt näyttävät viimein tulleen kunniakkasti tiensä päähän, tai olen vain unohtanut ladata ne. Koneen sai just ilmaan, mutta puhti oli täysin poissa, minkä vuoksi kone piti ottaa samantien laskuun.

Tällä kerralla grilli ei tirissyt, vaan hain meille maittavat pizzat paikallisesta pizzeriasta. Mikäpä oli mutustellessa pizzaa ulkosalla. Ainoa miinus oli se, että raikas tuuli sai eväät jäähtymään alta aikayksikön. Vesä lennätteli Yak-55-konettansa:

Lounastauon jälkeen sain ladattua 3s2200 mAh akut Vesan latausasemalla. Tämä oli kiva homma, että sain vielä lennettyä parit lennot, jotka olivat kestoiltaan 8’24” sekä 8’21”. Nyt oli hyvä sauma lopettaa, sillä tuuli oli voimistunut päivän aikana. Kotona pitää vielä tutkiskella, mikä on vanhojen Zippyjen lopullinen kohtalo. No, ei voi valittaa, sillä ilmaisilla akuilla on lennetty ahkerasti jo pari vuotta. Kentällä vierähti aikaa reilut viisi tuntia, mikä teki kyllä hyvää monella tapaa. Tällä kertaa jäi kevään ensimmäiset savut ottamatta Super Sportista.

22.03.

Eilinen kalusto oli edelleenkin autossa. Tämä aamu tuntui vielä tuulisemmalta, mitä eilinen. Niinpä aamupäivä menikin ulkoilun parissa merenrannalla. Kotimatkalla piipahdin kuitenkin Talosaaren lennokkikentällä, missä oli viimeksi 20.02. lennättämässä FunCupia suksivarustuksella komeilta hangilta. Nyt oli oiva tilaisuus ottaa kevään ensimmäiset savut OS LA-moottorista. En viitsinyt turhaan kantaa kamoja kentälle, sillä moottorin koekäyttö onnistuu vallan mainiosti parkkipaikalta.

OS 45 La vaati jonkin verran herättelyä ennen kuin se pörähti käyntiin. Sitten moottori kävi ja kukkui ihan tuttuun ja luotettavaan tyyliinsä. Kentällä oli niin kova myräkkä, ettei ollut mitään järkeä laittaa Super Sporttia lentokuntoon. Lähtiessäni pois, kentälle tuli Raimo, jolla oli mukana E-fliten Turbo Timber Evolution -kone, jonka näin ensimmäistä kertaan helmikuisella iltalennolla. Kone on puskakoneeksi varsin suorituskykyinen ja ärhäkän oloinen pakkaus. Otin koneesta tyypit Raimon “pakottamana”. Periaatteessa kone voisi olla ostoslistalla, intoa tosin hillitsee 4s-akusto, mikä toisi setille tuntuvasti lisähintaa, eikä uusille koneille ole oikein tilaa missään.

28.03.

Päätin antaa vielä uuden tilaisuuden vanhoille 3s2650 mAh Zippy-akuille, jotka Funcupin edellisellä lennätyskerralla kyykkäsivät. Suuntasin tällä kertaa Talosaareen kalustoni kanssa, autoon oli ahdettu Multiplexin Funcup sekä Great Planesin Super Sportti. Matkalla auton lämpotilamittari näytti 1,5 C, minkä huomasi vielä maassa olevana kuurana. Perillä maa oli vielä kohmeessa, mikä oli hyvä, sillä bootsit pysyivät siistimmässä kunnossa. Sitten edellisen kentällä käynnin jälkeen jonkun mulkun on pitänyt käydä upottamassa autonsa pehmeeään parkkikseen. Mitä todennäköisesti tämä lienee joku kerholainen. Jos saan nimen selville, niin tyyppi lentää kerhosta pihalle.

Koeponnistin heti ens’ alkuun vanhat Zipyt, jotka oli siis ihan sippi. Tämän kuulee jo ihan heti avatessa kaasun, että kovimmat kierrokset uupuvat. Näillä kennoilla lentäminen salli kiertää kentän kerran tai pari, puhutaan siis jostain alle parin minuutin lentoajasta. Zipyt lähtevät siis poistoon.

Jatkoin Funcupin lentoja uuden karheilla CNHL G+Plus -sarjan 3s2200 mAh -akuilla. Pienemmillä akuilla pyrin maksimissaan kahdeksan minuutin lentoihin; 8’03” sekä 8’37”. Isommilla voi aiemman kokemuksen perusteella lentää huoletta 10 minuutin lentoja; 9’42” sekä 10’35”.

Viimeisen lennon aikana mereltä puski aika sakeaa ja matalalla leijuvaan sumupilveä. Varmaan jossain 40 metrin korkeudella kone katosi pilveen. Lennon jälkeen koneen siipi oli ihan märkä ja kabiinin alumiiniteippi-ikkunoissa helmeili vesi. Keli oli tuulen suhteen aika outo; tuuli vaihteli ihan tyynestä aikamoiseen puuskaan.

Olin jo viikko sitten koekäyttänyt täällä GP:n Supersport -konetta. Ennen tämän päivän lentoja oli vaihtanut tulpan uuteen OS 8, joka on aina varma valinta. OS LA-moottori on vuodesta toiseen yhtä nöyrä ja luotettava, niin myös tänään. Pienen lämmittelyn jälkeen kone ampaisi nousukiitoon ja toimi ilmassa niin kuin ennenkin; luotettavasti ja ennakoitavasti.

Sumupilvet laahasivat vielä sen verran matalalla, että otin koneen laskuun noin kolmen minuutin lennon päätteeksi. Lasku oli ihan hyvä parilla pienellä pompulla olkoonkin polttomoottorikauden ensimmäinen lasku tällä koneella. Kone sekä pilotti tankattiin varikolla ja sitten taas lähdin koneella lentoon. Tällä lennolla tyydyin kurvailemaan todella matalalla, varmaan alle 20 metrissä. Haastavasta näkyvyydestä huolimatta lensin koneella ajastimen mittaisen lennon. Nyt lasku oli täydellinen ilma pientäkään pomppua.

Omien lentojen välissä olin saanut seuraa, sillä paikalle tuli Antti L. uudemman Funcupin kanssa. Omat lennot olivat tältä erää paketissa. Tämä on aina varma tapa saada parempi keli, siis lopettaa lennätykset, niin kävin myös tänään. Tulipa saatua hyvin happea vajaan kolmen tunnin kentällä olemisen seurauksena. Tämän lisäksi molemmat koneet toimivat hyvin ja ennen kaikkea polttomoottorikausi saatiin avatuksi täällä pk-seudulla.

03.04.

Tein aikaisemmin viikolla arkeologisia löytöjä kotona olevasta LiPo-jemmasta. En muistanut että minulla oli jemmassa nippua 3s2700 mah Nano -akkuja. Näitä piti sitten lähteä koeponnistamaan Multiplexin FunCupin kanssa minnekäs muualle kuin Vallilan Lennokkikerhon kentälle Talosaaren tielle. Paikalla olikin sen verran paljon kerhon aktiivilennättäjiä, että auto piti pysäköidä vaseliinin ja kenkälusikan kanssa peltilehmiä piukassa olevalle parkkipaikalle.

Ensimmäisellä akulla, #1 päästiin 9’35” mittaiseen lentoon. Numero #2 päästiin kevyellä old timer tyylisellä lennäyksellä peräti 10’24” mittaiseen lentoon ja laskuun tullessa akussa oli vielä kunnolla puhtia tallessa. Pidot senkin paraneva ja niinpä akku #3 venytettiin lentoaikaa 11’01”. Nano-sarjan viimeisellä akulla päästiin samoihin lukemiin, mitä edellisellä akulla: #4 11’08”.

05.04.

Pääsiäisen ajan lennätykset jatkuivat tänään Kanta-Hämeen suunnalla. Vallitseva säätila oli lonkeromaisen harmaa, mutta onneksi ihan tyyni. Itseasiassa nyt oli ihan hyvä keli pöristellä old timerilla ja yrittää tuottaa dronehavaintoja.

Ensimmäisen lennon moottoriajaksi tuli lopulta ja polttoaineen loputtua 25’39”. Tämän jälkeen kierreltiin ja kierreltiin vielä sen verran, että lentoaika melkein jo hätyytteli puolta tuntia, muuta ei sitten kuitenkaan päästy sen paremmalla puolelle, vaan kello seisahtui aikaan 27’27”.

Junnun toisella ja päivän viimeisellä lennolla päästiin perinteisesti parempiin aikoihin, niin moottorin käynnin (29’16”) kuin itse lentoajan suhteen; 31’39”. Kellon käydessä kohti puolta päivää, keli näytti selkenemisen merkkejä pohjoisesta alkaen, mutta etelän suunnalla oli vielä sama harmaus. Päivän kokonaislentoaika oli vajaan minuutin vaille tunti, mikä oli hyvä saldo hieman kolealle ja harmaalle kevätpäivälle. Kesää kohden ollaan selkeästi menossa, sillä koko ajan ilmassa oli leivon luritusta, samoin kuin mustarastaan kaunista laulua.

Syksyllä kaverilta hankittu Vic Smeeden Popsie a.k.a. "Pulahiiri" pääsi näkemään jo päivän valon ja haistelemaan kevättä. Old timer skenen mukaisesti Popsie oli alun perin vapaasti lentävä lennokki. Nettiä pöyhiessä koneen piirrustukset ovat nähneet päivän valon vuoden 1951 Aeromodeller-lehdessä. Alkuperäinen kärkiväli on 39" ja lennokki suunnitelty sen aikaiselle polttomottorille kokoluokassa: 0.75 ccm. Popsieta näyttää saatavan myös 60" versiona. Tässä rakennussarjassa on mukana alipaineella tehty muovinen cowling. Tässä versiossa ei ole erillistä cowlingia, vaan koko kone on yhtä puuta. Kone on perimätiedon mukaan rakennettu Espoossa, mistä se on Valkeakosken kautta kiertänyt Jokioisille ja sieltä edelleen meikäläisen hangaariin naapurikuntaan.

Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi